ID 8031 Salmijärven Natura alueen pohjois-, itä- ja lounaispuoliset suot ja metsät, Nurmes, Pohjois-Karjala

Transkriptio

1 Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 8031 Salmijärven Natura alueen pohjois-, itä- ja lounaispuoliset suot ja metsät, Nurmes, Pohjois-Karjala

2 Sijainti Kohde sijaitsee Kuohatin kylässä, noin 35 km koilliseen Nurmeksen keskustasta. Kohde muodostuu kolmesta erillisestä osa-alueesta (Penkkisuo Salmijärven itäpuoliset tienvarsimetsät, Salmijärven lounaispuolinen suoalue), jotka kaikki rajautuvat suoraan Salmijärven Natura 2000-alueeseen. Pinta-ala Kohteen kokonaispinta-ala on 219 hehtaaria Maanomistus Valtio Yleiskuvaus Salmijärven Natura alueeseen rajautuu pohjois-, itä- ja lounaispuolelta arvokkaita suo- ja metsäalueita, joiden suojelu ja osittainen ennallistaminen lisäisi olennaisesti kohteen luonnonsuojelullista kokonaismerkitystä. Natura-alueen pohjoispuolella sijaitsee ojitettu Penkkisuo, jonka poikki virtaa luodekaakkosuuntainen puro. Puron ympäristössä ja pohjoispuolella on pinta-alaltaan merkittävä keskittymä vanha- ja lahopuustoisia ojitettuja korpia ja rämeitä, jotka ovat ennen ojitustaan olleet puustorakenteeltaan luonnontilaisia. Nämä alun perin mustikka-, puolukka- ja kangaskorvet sekä korpi- ja isovarpurämeet ovat ojitusten takia selvästi kuivahtaneet pääosin muuttumatasolle asti, mutta tämä ei ole tuhonnut niiden puustoon liittyviä luontoarvoja. Ojien umpeutumisen seurauksena osa soista on alkanut uudestaan vettymään. Erityisen arvokas on puroon rajoittuva vanhapuustoisten korpien alue, jossa lahoaa merkittävä määrä (10-15 kuutiometriä/ha) kuusi ja koivulahopuuta. Rämevaltaisemmilla suoalueilla on myös näkyvästi mäntylahopuuta. Sekä korpien että rämeiden puusto on hyvin luonnontilaista ja huomiota kiinnittää etenkin vanhojen kilpikaarnamäntyjen näkyvä esiintyminen sekä naavamaisten jäkälien runsaus. Penkkisuon lounaisosa Natura-alueen kupeessa on ojikkotasolle jäänyttä nuoripuustoista tupasvillarämettä ja muuta karumpaa rämettä. Penkkisuon pohjoisosassa on pienialaisesti ojitukselta säästynyttä nevaa sekä ojikkotasolle pääosin jääneitä rämeitä. Itäinen osa-alue muodostuu Natura-alueen rajalla kulkevan metsäautotien itäpuolisista tienvarsikulisseista, jotka ovat vanhoja, puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisia havusekametsiä. Kolmas erillinen osa-alue on Salmijärven lounaispuolella sijaitseva alue, joka sisältää ojituksilta säästyneen rahkoittuneen lyhytkorsinevan, siihen lounais- ja luoteispuolelta liittyviä ojitettuja rämevaltaisia soita sekä suon ja Salmijärven välisen nuoripuustoisen kapean kangasmetsäharjanteen. Ilmakuvatarkastelun perusteella ojitetut rämeet ovat lähinnä ojikko- ja muuttumatasolle jääneitä ja siten mitä luontevimpia ennallistamiskohteita.

3 METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Vanha- ja lahopuustoisuutensa takia Penkkisuon vanha- ja lahopuustoiset korpi- ja rämeojikot ovat METSO-kohteena luokkaa II, puronvarren lähialueet voi luokitella pienveden monipuolisina lähimetsinä luokan I kohteiksi. Natura-alueen itäpuoliset vanhapuustoiset metsät ovat METSOkohteina luokkaa I ja II lahopuun määrästä riippuen. Lajisto Pohjoisemmalla laajennusosalla havaittiin maastokäynnillä metso (D1). Lisäksi alueelta tehtiin havainnot rusokantokäävästä (NT), ruostekäävästä, riukukäävästä sekä kuusenkäävästä, jotka kaikki kuuluvat luonnonsuojelullisesti arvokkaiden vanhojen metsien indikaattorilajeihin Yhteenveto suojeluarvoista Esitetyt laajennukset lisäisivät olennaisesti suojeltujen vanha- ja lahopuustoisten elinympäristöjen määrää Salmijärven alueella. Lopputuloksena muodostuva laajempi suojelukokonaisuus olisi merkittävä myös suoluonnon suojelun kannalta. Salmijärven lounaispuolisen osa-alueen ojitetut suot sekä Penkkisuon nuorempipuustoiset osat olisivat hyvä ennallistamiskohde. Penkkisuon vanha- ja lahopuustoiset ojitusalueet kannattaisi jättää toimenpiteiden ulkopuolelle, jollei niiden vesitaloutta ole mahdollista parantaa ilman puuston käsittelyä. Muuta Penkkisuon puronvarsi, kohteen pohjoisosassa sijaitseva pieni ojittamaton suolaikku sekä Salmijärven lounaispuolinen ojittamaton suo on huomioitu Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston luontokohteina. Tietolähteet Pohjoisemman osa-alueen osalta päätietolähde on Keijo Savolan ja Timo Kovasen elokuussa 2015 tekemä maastokäynti. Natura-alueen itäpuolisen alueen rajaus ja luonteen yleishahmotus pohjautuu metsäautotieltä tehtyyn havainnointiin, Salmijärven lounaispuolisen suoalueen luonne on hahmotettu uusinta ilmakuvaa (2012) hyödyntäen. Lisäksi tietolähteenä on hyödynnetty Metsähallitukselta v saatuja Metso-karttoja, joissa on viimeinen osallisille saatu tieto valtion maiden alue-ekologisesta verkostosta.

4 Ylempi Kuva Keijo Savola, alempi Timo Kovanen.

5 Yhteystiedot Suomen Luonnonsuojeluliitto ry sähköposti: verkkosivut: