Valtatie 12 Alasjärvi - Huutijärvi YVA ja YS

Transkriptio

1 RAPORTTEJA 2016 Valtatie 12 Alasjärvi - Huutijärvi YVA ja YS Luontoselvitys

2 RAPORTTEJA 2016 VALTATIE 12 ALASJÄRVI - HUUTIJÄRVI YVA JA YS Luontoselvitys

3 Sisältö 1. Johdanto Yleiskuvaus Tutkimusmenetelmät Aiemmat selvitykset ja lähtötiedot Maastoinventoinnit Liito-oravaselvitykset Viitasammakkoselvitykset Kasvillisuusselvitykset Kohteiden arvottaminen Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Valtakunnallisesti arvokkaat kohteet Maakunnallisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Eliölajien uhanalaisuusluokitus Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus Luonnonympäristö Metsätyypit Suot Linnusto Kasvillisuus Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit Hyönteiset EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Liito-orava Lepakot Tunnetut lepakoiden kannalta merkittävät alueet Viitasammakko (Rana arvalis) Erityisesti suojellut lajit Merkittävät luontokohteet Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Natura-alueet Valtakunnallisesti arvokkaat kohteet Luonnonsuojelualueet Liito-orava-alueet Viitasammakon elinympäristöt Maakunnallisesti merkittävät luontokohteet Maakuntakaavan suojelualueet Alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymisalueet MAALI-alueet Paikallisesti arvokkaat kohteet Yleis- ja asemakaavakohteet Mahdolliset vesilain 2. luvun 11 mukaiset pienvedet Mahdolliset metsälain 10 mukaiset elinympäristöt Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Harvinaiset putkilokasvit Ekologiset verkostot ja viherkäytävät Ekologiset yhteysvyöhykkeet ja estevaikutuksen vähentäminen Lähdeluettelo...29 Liitteet

4 1. Johdanto Pirkanmaan ELY-keskus on laatimassa yleissuunnitelmaa valtatien 12 parantamisesta Tampereen Alasjärven ja Kangasalan Huutijärven välillä. Hankkeessa laaditaan myös ympäristövaikutusten arviointiselostus, jonka liitteeksi tämä luontoselvitys on tehty. Suunnittelualue käsittää nykyisen tielinjauksen välittömän ympäristön sekä suunniteltujen liittymien alueet niiltä osin kuin vaikutusten voidaan arvioida ulottuvan nykyisen tiealueen ulkopuolelle. Selvityksessä on hyödynnetty alueelle tehtyjen osayleiskaavojen luontoselvityksen tietoja sekä olemassa olevaa muuta aineistoa. Lisäksi alueelle tehtiin tarkentavia luontoselvityksiä liito-oravien, viitasammakoiden ja kasvillisuuden osalta. Kirkkojärven Natura 2000 alueelle laadittiin lisäksi erillinen Natura-arviointi. Selvityksestä ja maastotöistä on vastannut FT, ekologi Kaisa Mustajärvi ja niissä on avustanut FM Tiina Virta Ramboll Finland Oy:stä. 2. Yleiskuvaus Selvitysalue käsittää valtatien 12 linjauksen väliltä Tampereen Alasjärvi ja Kangasalan Huutijärvi. Valtatie 12 toimii suunnittelualueella kaupungin sisääntulotienä, joka kulkee taajamarakenteen vierellä ja välissä metsäisellä kaistaleella. Tien eteläpuolella sekä Kangasalan kunnan että Tampereen kaupungin alueilla on pientalovaltaisia asuinalueita. Tien pohjoispuolella suunnittelualueen itäpäässä on rakentamattomia metsä- ja suoalueita ja suunnittelualueen länsiosassa valtateiden 9 ja 12 välisellä alueella Atalan pientalovaltainen asuinalue. Alasjärven eritasoliittymän luoteispuolella sijaitsee ratsastuskeskus (Pirkanmaan ELY-keskus, 2012). Suunnittelualueella on luonnonolosuhteiltaan paikallisesti, alueellisesti ja maakunnallisesti arvokkaita osakokonaisuuksia, joiden arvo perustuu avainbiotooppien, uhanalaisten tai harvinaisten lajien tai direktiivilajin kuten liito-oravan esiintymiseen. (Pirkanmaan ELY-keskus, 2012) Valtatien 12 ympäristössä on useita suojelualueita, joista moni jopa rajautuu suoraan valtatiehen. Kirkkojärven alue muodostuu viidestä eri järvialtaasta, Kirkkojärven lisäksi siihen kuuluvat Ahuli, Taivallammi, Säkkölänjärvi ja Kyläjärvi. Järvet ovat reheviä, ja linnusto on runsas ja monipuolinen. Alue kuuluu Natura verkostoon lintudirektiivin ja luontodirektiivin perusteella. Pähkinäkallion lehto sijaitsee valtatien välittömässä läheisyydessä. Suoramalla valtatien 12 pohjoispuolella on hieman asutusta, mutta pääosin teollisuusaluetta. Teollisuusalueen keskellä sijaitsee Pähkinäkallion luonnonsuojelualue. Pähkinäkallion ja tien välissä on usean metrin levyinen tiheä puustokaista, joka toimii luonnonsuojelualueen suojavyöhykkeenä. Alue ei erotu muusta ympäristöstä. (Tiehallinto, 2002) Valtatie 12 kulkee paljolti myös vesistöjen läheisyydessä; aivan Kirkkojärven rannassa sekä Längelmäveden ja Roineen tuntumassa Kaivannon kanavan kohdalla. Kirkkojärvi kuuluu Natura 2000 verkostoon. Koilliskeskuksen, Ojala-Lamminrahkan, Vatialan, Suoraman, Kangasalan keskustan, Lintuvesien ja Herttualan alueelle on laadittu osayleiskaava, jonka yhteydessä luontoarvoja on selvitetty. 4

5 3. Tutkimusmenetelmät 3.1 Aiemmat selvitykset ja lähtötiedot Luontoselvityksessä on käytetty lähtötietoina alueelle tehtyjä kulttuuri- ja luontoselvityksiä (Taulukko 1.) sekä saatavilla olevaa paikkatietoaineistoa (METLA, OIVA). Suojeltujen lajien havaintotiedot saatiin Pirkanmaan ELYkeskukselta Kirkkojärven Natura-alueen linnuston tiedot vuosilta saatiin Pirkanmaan Lintutieteelliseltä yhdistykseltä. Taulukko 1. Suunnittelualueelle tehdyt aiemmat luontoselvitykset, ympäristöselvitykset ja maisemaselvitykset, joita on hyödynnetty tämän luontoselvityksen koostamisessa. Tekijä Vuosi Nimike Biologitoimisto Jari Venetvaara KY Biologitoimisto Jari Venetvaara KY 2001 Kangasalan Kirkkkojärven rantametsien hoito- ja käyttösuunnitelma. Raportti. 21 s Lamminrahkan lepakkoselvitys Kartoitusraportti. 8 s. ELY 2015 Kirkkojärven Natura-alueen tietokantatäydennys. Ei virallinen. 12 s. FCG 2009 Keskustan osayleiskaava. Luontoselvitys. 16 s. FCG 2012 Lamminrahkan-Lemposenhaan-Ruutanan-Suoraman-Vatialan ympäristöjen liito-oravaselvitys. Loppuraportti. 14 s. FCG 2012 Vatialan-Lamminrahkan-Ruutanan alueiden luontoarvojen yhteenveto. Raportti. 13 s. FCG 2012 Suoraman osayleiskaavan luontoselvitys. Raportti. 22 s. FCG 2013 Lamminrahkan liito-oravaesiintymän maastotarkistus. Maastomuistio. 5 s. FCG 2013 Lamminrahkan liito-oravaesiintymän maastotarkistus. Maastomuistio. 4 s. FCG 2014 Lamminrahkan liito-oravaesiintymien maastotarkistus. Maastomuistio. 13 s. Kangasalan kunta 2014 Kangasalan kunta ja Tampereen kaupunki Lamminrahkan osayleiskaava, Liito-oravien ekologisen yhteyden suhde maankäytön kehittämiseen. Kartta-aineisto. 2 s Halimasjärven hydrologinen selvitys -Vaihe 1. Luonnos. 22 s. Kangasalan kunta 2008 Kangasalan viheralueohjelma Tavoiteraportti. 32 s. Kangasalan kunta 2010 Keskustan osayleiskaava Selostus. 32 s. Kangasalan kunta 2014 Vatialan osayleiskaava. Selostus. 51 s. PiLY 2008 Tampereen ja Kangasalan Ojalan-Lamminrahkan alueen linnustoselvitys Raportti. 13 s. PiLY 2011 Tampereen kantakaupungin ja Sorilan viitasammakkoselvitys 2011, osa 2. Raportti.15 s. Ramboll 2011 Kuohulahden puiston yleissuunnitelma. Natura tarveharkinta. 18 s. Ramboll 2011 Tiihalantien salmen sillan rummun vahto. Natura tarveharkinta. 12 s. Ramboll 2014 Pähkinäkallion lehto. Hoito- ja käyttösuunnitelma Päivitys s. SYKE 1996 Hämeen läänin luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet v. 96. Ote. 1 s. Tampereen kaupunki 2013 Tampreen kaupungin luonnonsuojeluohjelma s. Tampereen kaupunki 2010 Ojala-Lamminrahka ympäristö- ja maisemaselvitys. 87 s. Tampereen kaupunki 2006 Linnainmaa Koilliskeskuksen liito-oravaselvitys. Raportti. 10 s. Tampereen kaupunki 2001 Maisema- ja Ympäristöselvitys. Kauppi-Niihaman osayleiskaava. 114 s. Tiehallinto 2002 Willitys tmi 2014 Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Valtatien 12:n tiemaiseman kehittämissuunnitelma, Kangasala. Tielunnon LUMO Pirkanmaalla -hanke. Loppuraportti.47 s. Kangasalan kirkkojärvi. Viitasammakkoselvitys. Jättisukeltajan esiintyminen järvessä. Raportti. 6 s Herttualan osayleiskaavanluonnoksen luontovaikutukset. Raportti. 14 s. 5

6 3.2 Maastoinventoinnit Maastoinventoinnit kohdennettiin karttatarkastelun, aikaisempien havaintojen, maanpeitekartan perusteella merkityksellisimmille alueille sekä erityisesti alueille, joihin ei ole tehty aiempia selvityksiä. Alueelta kartoitettiin merkittävimmät luontokohteet ja lajihavainnot sekä muodostettiin yleiskuva alueen luonnosta tien parantamisen rakennustöistä aiheutuvien vaikutusten arvioinniksi Liito-oravaselvitykset Liito-oravan esiintymistietoja täydennettiin jätöshavaintojen perusteella Liito-oravan papanoita etsittiin suurten kuusten ja haapojen tyviltä. Lisäksi analysoitiin alueen merkitystä liito-oravan kannalta arvioimalla biotoopiltaan sille soveltuvien elinympäristöjen laatua, kokoa ja eheyttä yhteyksineen sekä kartoitettiin lajille sopivien pesäpuiden sijainnit (kolopuut, risupesät ja pöntöt). Kartoitukset keskitettiin lähinnä alueille, joilta oli tiedossa liito-oravahavaintoja ja alueelle, jonne ei ollut tehty aiempaa liito-oravakartoitusta. Tilannetta tarkasteltiin myös lähiympäristöstä tiealueen ulkopuolelta aiemmin tehtyjen havaintojen suhteen. Olemassa olevien tunnettujen liito-oravan elinympäristöjen osalta tarkistettiin osoitettujen kulkuyhteyksien laatua Viitasammakkoselvitykset Viitasammakoiden todennäköiset elinympäristöt (ruovikkorannat, soveltuvat ojat) tiealueen vaikutusalueella valittiin maastotarkastelukohteiksi vain siltä osin kuin niiden ympäristössä tapahtuu muutoksia. Viitasammakot ovat helpommin havaittavissa ja tunnistettavissa kutuaikana niiden ääntelystä. Ääntelystä havainnointi on myös ainoa luotettava keino saada jonkinlainen käsitys viitasammakoiden lukumäärästä alueella. Koska ääntelyyn perustuva lajinmääritys on luotettava, ei ulkonäköön perustuvaa lajinmääritystä tarvita. Näin pystytään välttämään pyydystämisen aiheuttama häiriö kudun aikana. Suunnittelualueen läheisyydessä on tunnettuja viitasammakon kutualueita Alasjärvessä ja Kirkkojärvessä. Viitasammakkoselvitys keskitettiin alueella potentiaalisiin viitasammakon kutualueisiin. Näitä alueita tunnistettiin kartta- ja lähtötietojen perusteella suunnittelualueelta Herttualasta pieneltä suolammelta. Lisäksi Kuohulahdessa tehtiin viitasammakkokartoitus. Myöhäinen ilta-yö on viitasammakoiden soitimen aktiivisinta aikaa. Selvitysaluetta käveltiin hitaasti tasaisin välein pysähdellen, sillä viitasammakot keskeyttävät herkästi ääntelynsä tullessaan häirityksi. Kartoituksen tavoitteena oli selvittää viitasammakoiden mahdolliset lisääntymis- ja levähdysalueet lähtöaineiston perusteella potentiaalisimmiksi valituilta alueilta. Viitasammakkoselvitysten tuloksia tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että äänen perusteella tehdyt kartoitukset kertovat ainoastaan laulavien koiraiden lukumäärän. Kutualueilla on aina myös naaraita ja nuoria koiraita, jotka eivät laula. Viitasammakkoselvitys tehtiin Kuohunlahteen ja Herttualaan Kartoitushetkellä sää oli selkeä ja lämpötila noin astetta. Tuuli oli vähäistä Kasvillisuusselvitykset Kasvillisuusselvitykset tehtiin heinäkuussa 1.7. ja Kartoituksen yhteydessä havainnoitiin uhanalaiset lajit ja luontotyypit, metsälakikohteet ja arvioitiin pienvesiä vesilain kannalta sekä metsän ikää, rakennetta ja luonnontilaisuutta. Havaintoja tallennettiin GPS-tallentimelle. Lisäksi havainnoitiin valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaiset, direktiivilajit, rauhoitetut, erityissuojellut ja Suomen kansainväliset vastuulajit. Kasvillisuutta havainnoitiin yleispiirteisesti myös kaikkien muiden selvitysvaiheiden yhteydessä. Kasvillisuudessa lajit ja lajimäärät vaihtelevat jonkin verran vuosittain, lämpötiloista ja kosteudesta riippuen. Alueelle on tehty aiemmin useita luontoselvityksiä kaavoituksen yhteydessä. Tästä syystä kasvillisuuskartoitukset kohdistettiin alueelle, johon aiempia luontoselvityksiä ei ollut tehty. Lisäksi Kirkkojärven Naturaalueen luontotyyppejä ja vesikasvillisuutta tarkistettiin kesällä 2015 Natura-arviointia varten. 6

7 3.3 Kohteiden arvottaminen Tunnetut ja maastossa löydetyt merkittävät kohteet arvotetaan luontoarvojen perusteella. Arvotuksessa käytetään kriteereinä kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Mikäli alue toimii eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueena sen merkitys korostuu. Mikäli kyseessä on harvinainen, uhanalainen tai direktiivilaji, alueen arvo kasvaa. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuun määrä ja lahopuujatkuvuus sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Alueet on arvotettu seuraavan luokituksen mukaisesti: 1) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, 2) valtakunnallisesti arvokkaat kohteet, 3) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, 4) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä 5) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000-verkoston alueet, Ramsar-alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet) Maakunnallisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti arvokkaat muut kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat kohteet, joilla on metsälain (ML 10) mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, vesilain (VL 2. luvun 11 ) mukaiset kohteet, yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Tähän tyyppiin kuuluvat myös luonnonsuojelulailla rauhoitetut kohteet kuten luonnonmuistomerkit Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa, mutta ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat kulttuuriluonnonkohteet Valtakunnallisesti arvokkaat kohteet Valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. 3.4 Eliölajien uhanalaisuusluokitus Luontoselvityksen uhanalaisuus perustuu vuoden 2010 uhanalaisuusarviointiin, joka on laadittu IUCN:n uhanalaisuusluokituksen ja kriteerien mukaisesti (Rassi ym. 2010). Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU). Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Silmälläpidettävät lajit on kuitenkin esitelty tässä raportissa uhanalaisten lajien ja luontotyyppien yhteydessä, mutta niiden esiintymisalueet eivät kuulu automaattisesti maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin. 7

8 Alueellisesti uhanalaisten lajien osalta uhanalaisuusluokituksen aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). 3.5 Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus perustuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin (Raunio ym. 2008). Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuusarvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen: Pohjois-Suomi vastaa pohjois-boreaalista kasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Metsätyyppien uhanalaisuusluokitukset vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Uhanalaisen luontotyypin esiintymiin tai sen suurimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. 4. Luonnonympäristö 4.1 Metsätyypit Suurin osa selvitysalueen metsistä on kuusivaltaista (Picea abies). Paikoin kuusen seassa kasvaa runsaastikin haapaa (Populus tremula), erityisesti entisten peltojen ja puistojen reunamilla. Sekapuustoiset haapakuusikot ovat erityisesti liito-oravametsinä soveliaita. Kosteikoilla, rämeitten reunamilla, korvissa, purojen varsilla sekä tuoreilla hakkuuaukeilla kasvaa myös raudus- ja hieskoivua (Betula pendula ja B. pubescens). Alueella on vanhoiksi metsiksi luokiteltuja metsiä verraten runsaasti metsien pinta-alasta, vaikkakin ne ovat ripoteltuina melko tasaisesti ympäri selvitysaluetta. Vanhojen metsien esille nostaminen ja huomioon ottaminen on perusteltua harvinaisen ja jopa uhanalaisen eliölajiston suojelussa. Tämä erityisesti lehtomaisten ja lehtoisten sekä lahopuuta sisältävien vanhojen metsien ollessa kyseessä. Vanhojen metsien harvinaista lajistoa on erityisesti hyönteistössä, linnustossa sekä sienissä ja käävissä. Lisäksi vanhoilla lahopuuta sisältävillä metsillä on oma erityinen arvonsa tiettyjen avainbiotooppien kohdalla, esimerkiksi lahopuuta sisältävä lähteikkö tai puro. Luonnontilaisen kaltaiset vanhat metsät on luokiteltu kuuluviksi avainbiotooppeihin luokassa Muu arvokas elinympäristö Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. 4.2 Suot Länsiosan suot ovat olleet ja jäljelle jääneet edelleen ovat etupäässä korpia, mutta siirryttäessä aluetta itään päin myös suot muuttuvat karummiksi ja paksuturpeisimmiksi. Kangasalan puolella suot ovatkin pääasiassa karuja kalliokkojen välisiä rämeitä ja nevoja. Myös soisuus sinänsä lisääntyy itään päin siirryttäessä. Selvitysalueen suurin suo on Atalan Petäjässuo. Petäjässuo on suurimmaksi osaksi rämettä ja nevaa, Lamminrahka pääasiassa nevaa ja Väljäsuo isovarpurämettä. Näistä Petäjässuo ja Lamminrahka ovat käytännössä ojittamattomia, vaikkakin ojia on vedetty niiden reunalle. 8

9 4.3 Linnusto Taulukko 2. ELY-keskukselle tehdyn paikkatietoaineistokyselyn perusteella sekä maastossa ja lähtöaineiston perusteella havaitut tielinjauksen läheisyydessä esiintyvät uhanalaiset, vaarantuneet ja silmälläpidettävät, direktiivi- ja Suomen vastuulintulajit. Laji Tieteellinen nimi Uhanalaisuusluokka Suomen vastuulaji Direktiivilaji Pyrstötiainen Aegithalos caudatus Jouhisorsa Anas acuta VU Tavi Anas crecca x Heinätavi Anas querquedula VU Metsähanhi Anser fabalis NT x Tundrametsähanhi Anser fabalis rossicus NT Lapinkirvinen Anthus cervinus VU Punasotka Aythya ferina VU Tukkasotka Aythya fuligula VU x Kaulushaikara Botaurus stellaris x Valkoposkihanhi Branta leucopsis x Telkkä Bucephala clangula x Ruskosuohaukka Circus aeruginosus x Sinisuohaukka Circus cyaneus VU x Ruisrääkkä Crex crex x x Pikkujoutsen Cygnus columbianus ssp. bewickii x Laulujoutsen Cygnus cygnus x x Palokärki Dryocopus martius x Pikkutikka Dendricopos minor Ampuhaukka Falco columbarius x Muuttohaukka Falco peregrinus VU Nuolihaukka Falco subbuteo NT Kuikka Gavia arctica x Kaakkuri Gavia stellata NT x Kurki Grus grus x Merikotka Haliaeetus albicilla VU x Pikkulokki Hydrocoloeus minutus x x Pikkulepinkäinen Lanius collurio x Selkälokki Larus fuscus VU x Naurulokki Larus ridibundus NT Sinirinta Luscinia svecica NT x Pilkkasiipi Melanitta fusca NT x Mustalintu Melanitta nigra RT Uivelo Mergellus albellus x x Keltavästäräkki Motacilla flava VU Kivitasku Oenanthe oenanthe VU Sääksi Pandion haliaetus NT x Suokukko Philomachus pugnax EN x Kapustarinta Pluvialis apricaria RE x Mustakurkku-uikku Podiceps auritus VU x Luhtahuitti Porzana porzana NT x Kalatiira Sterna hirundo x x Liro Tringa glareola RT x EN=erittäin uhanalainen, VU=vaarantunut, NT=silmälläpidettävä, RT= alueellisesti uhanalainen alueella 2a Eteläboreaalinen; Lounaismaa 9

10 4.4 Kasvillisuus Selvitysalueelta löytyvät uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvit Pirkanmaan ELY-keskuksen uhanalaisten lajien tietokantakyselyn sekä lähtöaineiston mukaan on esitetty taulukossa 1. Taulukossa on myös esitetty maastossa havaitut lajit. Taulukko 3. ELY-keskukselle tehdyn paikkatietoaineistokyselyn perusteella sekä maastossa ja lähtöaineiston perusteella havaitut tielinjauksen läheisyydessä esiintyvät uhanalaiset, vaarantuneet ja silmälläpidettävät kasvilajit. Laji Vuorikivisammal, Grimmia montana Musta-apila, Trifolium spadiceum Harajuuri, Corallorhiza trifida NT RT RT Pähkinäpensaan seuralaisena viihtyy useita uhanalaisia eliöitä. Erityisesti pensaan lahoavat rangat ovat sienten ja hyönteisten elinpiiriä, ja mm. harvinainen pähkinähakki käyttää ravinnokseen pensaan pähkinöitä. Uhanalaisuusluokka Direktiivilaji NT=silmälläpidettävä, RT= alueellisesti uhanalainen alueella 2a Eteläboreaalinen; Lounaismaa Kuohunlahdessa kasvaa harvinaista litteävitaa (Potamogeton compressus) josta on levinnyt muutamia kasvustoja myös Kirkkojärveen valtatien eteläpuolelle. Laji on arka rehevöitymisen aiheuttamalle veden sameutumiselle. Muita harvinaisia kasvilajeja alueella ovat poimuvita (Potamogeton crispus), Suomessa harvinainen lounainen kasvi, sekä isolimaska (Spirodela polyrrhiza), elää runsasravinteisissa järvissä ja hyötyy rehevöitymisestä. Lintuvesien alueella on tavattu myös varstasaraa. Varstasara (Carex pseudocyperus), Etelä-Suomessa melko harvinainen, kasvaa tavallisesti vesirajassa luhdan hyllyvällä reunalla, toisinaan myös purojen varsilla ja lehtokorvissa (Kangasalan kunta, 2010). Pähkinäpensas Nimensä mukaan Pähkinäkallion lehtoalueella kasvaa pähkinäpensasta lähellä valtatietä. Suoramalta pensasta löytyy vaihtelevasti myös varsinaisten lehtoalueiden ulkopuolelta; pähkinäpensaat ovat levinneet suotuisiin metsiin ja pihapiireihin. Luonnonvaraisena pähkinäpensaita kasvaa vain Etelä-Suomessa, ja Kangasala onkin levinneisyysalueen pohjoisosia. Pähkinäpensaan esiintymisalueet ovat koko maankin mittakaavassa hyvin pienialaisia, ja siksi sen elinympäristöjä kannattaa vaalia. Sille suotuisat lehtomaiset metsät on pääosin jo kauan sitten raivattu pelloiksi. Pähkinäpensas (Corylus avellana) viihtyy runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä. Se on helppo tuntea isokokoisista yksinkertaisista lehdistä, ja tietenkin pähkinöistä. Kasvutapa on yleensä pensasmainen, ja se kasvaa noin 3-8 metrin korkuiseksi. Vaikka pähkinäpensas menestyy varjossakin se vaatii valoa kukkiakseen ja tuottaakseen pähkinöitä. 4.5 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit Selvitysalueella esiintyvät uhanalaiset luontotyypit on esitetty taulukossa 4. Taulukko 4. Selvitysalueella esiintyvät uhanalaiset luontotyypit. Luontotyyppi Kuivat keskiravinteiset lehdot Kuivat runsasravinteiset lehdot Tuoreet keskiravinteiset lehdot Tuoreet runsasravinteiset lehdot Kosteat keskiravinteiset lehdot Keski-ikäiset ja vanhat kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat Pähkinäpensaslehto (PuViT-lehto) Uhanalaisuusluokitus EN EN VU CR NT NT CR CR=Äärimmäisen uhanalainen, EN=erittäin uhanalainen, VU=vaarantunut, NT=silmälläpidettävä Näitä uhanalaisia luontotyyppejä esiintyy kappaleessa 5 esitetyillä arvokkailla luontokohteilla ja ne on mainittu kohdekuvausten yhteydessä. 10

11 4.6 Hyönteiset Kesän 2008 aikana Vaarinsuon ja Petäjässuon väliseltä alueelta tehty hyönteisselvitys toi päivänvaloon muutamia maininnan arvoisia lajeja. Näitä ovat koisayökkönen (Schrankia costaestrigalis), haapaperhonen (Limenitis populi), keltahopeayökkönen (Syngrapha microgamma), suokeltaperhonen (Colias palaeno), Stigmella lediella kääpiökoi, Coleophora obscuripalpella pussikoi ja Blera fallax kukkakärpänen. (Tampereen kaupunki, 2010) Jättisukeltajaa (Dytiscus latissimus) esiintyy Taivallammella. Jättisukeltaja on kirkasvetisten tai suurempien (suo)lampien laji. Toukat oleilevat rannan tuntumassa, aikuiset joskus kaukanakin rannasta. Kangasalan Kirkkojärvelle tehtiin kesällä 2014 Willitys tmi toimesta jättisukeltaja kartoitus. Järvessä ei kuitenkaan havaittu jättisukeltajaa. Kirkkojärvi on hyvin rehevä ja keskikesällä kukkivat leväkasvustot samentavat veden. Kirkkaissa vesissä viihtyvän jättisukeltajan voi olla vaikea sopeutua levien vahvasti sakeuttamaan vedenlaatuun (Willitys tmi, 2014). Merkittävin alueella mahdollisesti esiintyvä laji on paahdekiiltokääriäinen (Grapholita caecana, EN), joka elää VT12 metsäapilaa kasvavissa luiskissa; varmistettuja esiintymiä on Huutijärveltä Pälkäneelle päin. Laji lukeutuu Suomen ympäristökeskuksen määrittämään kiireellisesti suojeltavien lajien listaukseen (Tiedonanto Tampereen hyönteistutkijain seura ry, Tero Piirainen ). Taulukko 5. ELY-keskukselle tehdyn paikkatietoaineistokyselyn perusteella sekä maastossa ja lähtöaineiston perusteella havaitut tielinjauksen läheisyydessä esiintyvät uhanalaiset, vaarantuneet ja silmälläpidettävät hyönteislajit. Laji Paahdekiiltokääriäinen (Grapholita caecana) Jättisukeltaja (Dytiscus latissimus) EN Uhanalaisuusluokka Direktiivilaji x EN=erittäin uhanalainen 11

12 5. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien lisääntymis- ja levähtämispaikat 5.1 Liito-orava Selvitysalueella elää liito-orava, joka on EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji ja jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty (LsL 49 ). Laji on luokiteltu myös vaarantuneeksi uhanalaiseksi lajiksi. Liitooravan luontaisia elinympäristöjä ovat vanhat kuusivaltaiset sekametsät, joissa kasvaa järeitä haapoja sekä leppää ja koivua. Liito-oravametsissä puusto on tyypillisesti eri-ikäistä ja latvuskerroksia on useita. Elinalueet ovat usein kallioiden juurilla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla. Viime vuosina liito-oravan on todettu elävän myös tasaikäisissä varttuneissa kuusikoissa, mikäli lehtipuuvaltaista ruokailumetsää on vieressä. Liito-oravat pystyvät käyttämään ruokailuun ja liikkumiseen nuoria metsiä sekä siemenpuuasentoon hakattuja ja varttuneita taimikoita. Aikuiset liito-oravat elävät samassa metsässä vuosia. Naarailla elinympäristön suuruus on 1-3 ha, koirailla suurempi. Liitoorava pesii palokärjen tai muiden tikkojen tekemässä kolossa yleensä haavassa, joskus kuusessa tavallisen oravan tekemässä risupesässä. Laji pesii myös pöntössä. (Hanski ym. 2001) Alla on esitelty alueella tunnetut liito-oravan esiintymisalueet sekä kohteet joihin keväällä 2015 kohdistettiin konsultin toimesta liito-oravakartoituksia. A. Koilliskeskus Koilliskeskuksen alueella on aiemmin tavattu liitooravaa ja alueella on liito-oravalle soveltuvaa metsää. Vuonna 2006 liito-oravan jätöksiä löytyi Koilliskeskuksen paikkeilla VT12 pohjoispuolelta Pyydystäjän puistosta. (Korte, Linnainmaa Koilliskeskuksen liito-oravaselvitys, 2006) Alueelle on rakennettu sittemmin kauppakeskus ja parkkipaikan vieressä on säilytetty pieni metsäkaistale, jossa on järeitä kuusia. Tien pohjoispuolella on laaja, liito-oravalle soveltuva alue (Kuva 1). Alueelta ei kuitenkaan löytynyt liito-oravan jätöksiä keväällä 2015, joskin kartoituksessa keskityttiin lähinnä tien lähettyvillä sijaitseviin isoihin kuusiin ja haapoihin. Osayleiskaavassa esitetty kulkuyhteys periaatteessa toteutuu nykyisellään, mutta alueen houkuttelevuus liito-oravalle on todennäköisesti vähentynyt alueen rakentumisen myötä. Kuva 1. Koilliskeskuksen alueella havaitut liito-oravahavainnot sekä soveltuvat elinympäristöt ja kulkuyhteydet. Vuonna 2015 alueella ei havaittu liito-oravia. ELY-keskuksen rajaama alue (viivoitettu rasteri) on sittemmin pienentynyt kauppakeskuksen rakentamisen seurauksena. 12

13 Kuva 2. Valtatien 12 pohjoispuolella Citymarketin kohdalla kasvaa melko järeää kuusta tien varrella. Citymarketin viereen on jätetty kapea kaistale, joka periaatteessa voisi toimia liito-oravan kulkuyhteytenä. Havaintoja liito-oravasta ei kuitenkaan saatu. B.Orimuskadun ja Petäjässuon välinen alue Petäjässuon länsipuolella on molemmin puolin liitooravalle soveltuvaa metsää (Kuva 3). Rissonkadun pohjoispuolelta on aiempia liito-oravahavaintoja runsaasti. Keväällä 2015 tehtiin tiealueen läheisyyteen sijoittuville metsäisille alueille liito-oravakartoitus. Alu- eelta ei saatu havaintoja, mutta alue on edelleen liitooravalle soveltuva. Alueelle osoitettu kulkuyhteys on edelleen mahdollinen. Kulkureitti voisi olla mahdollista toteuttaa myös alikulun kohdalle, koska puusto on tässä kohdin varttuneempaa kuin osayleiskaavassa merkityllä kohdalla (Kuva 4). Kuva 3. Rissonkadun pohjoispuolelta on liito-oravahavaintoja. Tien lähesyydessä on liito-oravalle soveltuvia metsiköitä. Alueella ei tehty liito-oravahavaintoja keväällä 2015 tiealueen läheisyydestä. 13

14 Kuva 4. Mahdollinen kulkuyhteyspaikka alikulun luona. C. Metsäpolun esiintymä Metsäpolun alueella havaittiin vuoden 2014 selvityksissä viisi pesäpuuta (yksi kolopuu ja viisi puuta, joissa on liito-oravalle soveltuva pönttö), 10 muuta liito-oravalle tärkeää puuta sekä 27 papanapuuta. Papanamäärät esiintymällä olivat osittain erittäin runsaita, useita satoja ja jopa noin tuhat papanaa per puu. Näiden puiden tyvillä oli sekä vanhempia että tuoreita papanoita, mikä osoittaa liito-oravan käyttäneen ko. puita pitkään. Metsäpolun esiintymän metsä on vaihtelevan ikäistä, vanhahkoa vanhaa, paikoin järeäpuustoista tuoreen ja lehtomaisen kankaan sekametsää. Paikoin metsä on korpista ja kosteapohjaista. Puustoa ovat kuusi, haapa, koivu ja mänty. Puustossa on myös nuorempia yksilöitä kasvussa ja metsän rakenne on liito-oravan kannalta ihanteellinen. Kulkuyhteys esiintymältä on luoteeseen Risson esiintymän suuntaan sekä kaakkoon kohti rautatien varren liito-oravaesiintymää. Esiintymän itäpuolella on tehty vastikään hakkuita. (FCG, 2014) Petäjässuolta Hinkantielle selvitetyltä alueelta tiealueen läheisyydestä ei saatu liito-oravahavaintoja vuonna 2015, mutta alue on edelleen liito-oravalle hyvin soveltuvaa. Osayleiskaavassa esitetty kulkuyhteys on edelleen mahdollinen. Kuva 5. Metsäpolun esiintymä. Tiealueen läheisyydestä ei saatu havaintoja vuonna

15 D. Tampere-Jyväskylä-rautatien ja valtatien 12 risteys sekä Lemposen lehtoalue Alue sijaitsee etelään laskevassa monipuolisessa rehevässä rinnemetsässä. Esiintymän alue on myös lehtoa sekä pähkinäpensasesiintymää. Alue on puustorakenteeltaan monipuolista tarjoten sekä ravintoa, suojaa että vanhoja lehtipuita potentiaalisina kolopuina. (Kangasalan kunta, 2014) Tampere-Jyväskylä -rautatien ja valtatien 12 risteyksen ympäristö on erittäin merkittävä liito-oravien esiintymäalue ja suunnittelualueella sijaitsevista liitooravan lisääntymis- ja levähdysalueista merkittävin. Alueelta on liito-oravahavaintoja liki 20 vuoden ajalta ja keväällä 2012 alueella havaittiin liki neljäkymmentä liito-oravan pesäpuuta (kolohaapoja, risupesäkuusia, pesäpönttöjä) sekä noin 150 muuta liito-oravan käyttämää puuta. Alue muodostaa poikkeuksellisen laajan ja edustavan, luonnonsuojelulain 49 :n tarkoittamien liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen kokonaisuuden (FCG, 2012). Alueelta löytyi hyvin papanoita myös keväällä 2015 tehdyssä selvityksessä. Alueella on tehty runsaasti hakkuita, jotka ovat heikentäneen liito-oravan kulkemista alueella sekä pienentäneet liito-oravan elinympäristöä (Kuva 6). Rautatien pohjoispuolella ja valtatienlänsi-eteläpuolella sijaitseva elinympäristö (Kuva 6, kohde 1) on elinvoimainen liito-oravan reviiri. Alueelta löydettiin todennäköinen kolopesintä sekä useiden isojen haapojen tyviltä papanoita (Kuva 7). Aivan valtatien 12 reunalla kasvavan suuren koivun tyveltä löydettiin kuivuneita papanoita, joten liito-orava on todennäköisesti kulkenut tästä kohdin valtatien ylitse. Toinen merkittävä elinympäristö sijaitsee valtatien pohjoispuolella, jossa on useita kolohaapoja. Alueella on vaateliasta lehtolajistoa. Papanoita havaittu neljän haavan tyveltä vuonna 2003 sekä kevään 2015 selvityksissä 7 haavan tyveltä, joista yhdessä todennäköinen pesintä. (Kuva 6, kohde 2). Radan itäpuolelta ja tien eteläpuolelta löytyi yhden kuusen tyveltä papana, joten liito-orava on ainakin kulkenut alueella (Kuva 6 kohde 3, Kuva 7). Kuva 6. Aiemmat havainnot sekä vuoden 2015 kevään havainnot Vt12:sta ja rautatien risteyksessä. Alueelle on tehty runsaasti hakkuita, mutta alueella on edelleen vahva liito-oravakanta. Kulkureitit valtatien yli on turvattava. 15

16 Kuva 7. Runsaasti liito-oravan papanoita kolohaavan juurella. Kuva 8. Kuusikkoa valtatien 12 eteläpuolella. Tien läheisyydestä löydettiin erään kuusen tyveltä papanoita. 16

17 E. Yli-Marttila - Sarsansuo Alueelta ei ole aiempia liito-oravahavaintoja eikä alueelle ole tehty aiemmin liito-oravakartoitusta lähtöaineiston perusteella. Alueella on muutamia sekapuustoisia alueita, jotka soveltuvat liito-oravalle. Kuvassa 7. on esitetty punaisella värityksellä selvitysalue. Alueelta ei tehty liito-oravahavaintoja. Alueen läheisyydestä ei ole myöskään aiempia tunnettuja liito-oravahavaintoja, joten ei ole syytä olettaa liito-oravan liikkuvan alueella. Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti Maankäytössä huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS) Alue, jolla saalistaa monta lajia ja/tai alueella saalistaa merkittävä määrä yksilöitä Todettu tai todennäköinen siirtymäreitti. Jos reitti katkaistaan, tulisi toteuttaa korvaava reitti Tulisi huomioida alueelle johtavat mahdolliset reitit, alueen läheisyydessä sijaitsevat potentiaaliset lisääntymispaikat ja siirtymäreittien päissä olevat saalistusalueet Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue Maankäytössä mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille Lepakoiden käyttämä alue, laji/tai yksilömäärä pienempi Ei mainittu luonnonsuojelulaissa eikä suoranaisia suosituksia EUROBATS-sopimuksessa Kuva 9. Punaisella rajauksella on esitetty kevään 2015 liitooravakartoitusalue. Alueelta tunnistettiin muutama liito-oravalle pesintään soveltuva alue, mutta liito-oravahavaintoja ei tehty. 5.2 Lepakot Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeja. Lepakoiden elinalueet luokitellaan Suomen Lepakkotieteellisen yhdistyksen esittämän luokituksen mukaan. Luokka I: Lisääntymis- tai levähdyspaikka Ehdottomasti säilytettävä, häirintä tai heikentäminen luonnonsuojelulaissa kielletty Hävittämiselle tai heikentämiselle haettava lupa paikalliselta ELY-keskukselta Tulisi huomioida paikkaan liittyvät reitit ja ruokailualueet Lamminrahkan alueelle on tehty vuonna 2008 lepakkokartoitus. Alueelta on teetetty lepakkokartoitus vuonna 2007 rajoina nykyinen Tampereen ja Kangasalan välinen raja, Jyväskyläntie ja Aitolahdentie pohjoisesta Olkahisenlahteen asti. Tämän eteläpuolella selvitysalue rajautuu olemassa olevaan asutukseen aina Lahdentielle asti. Vuoden 2008 aikana alueelta teetettiin toinen lepakkokartoitus ulottuen idässä nykyiseltä kuntien väliseltä rajalta voimalinjalle ja kaakossa Kangasalan rautatielle asti. Molemmat kartoitukset teki Biologitoimisto Vihervaara Kuopiosta. Suunnittelualueelle ei tehty lepakkokartoituksia vuonna Tunnetut lepakoiden kannalta merkittävät alueet Rautatien länsipuolinen kostea notkelma on myös lepakoiden kannalta hyvää ruokailualuetta. Rautatien länsipuolella sijaitsevan mäen varttunut kuusikko muodostaa kosteikon kanssa kokonaisuuden, jota lepakot hyödyntävät läpi kesän. Alue on lepakkoselvityksessä luokiteltu luokan III lepakkoalueeksi eli muuksi lepakkoalueeksi, jolla tavataan lepakoita ympäristöään enemmän, mutta laji- ja yksilömäärät eivät ole olleet kartoitushetkellä suuria. Alue ei ole erityistä suojelua vaativa, mutta maankäyttöä suunniteltaessa tällaisen alueen säästäminen saattaa parantaa lepakoiden selviytymismahdollisuuksia jatkossa, kun ympäristö muuttuu. Alueella on tavattu pohjanlepakkoa sekä viiksisiippalejeja. (FCG, 2012). 17

18 Suositukset: Lepakoiden levähdys- ja lisääntymispaikat tulee kiertää ja varmistaa kulkureittien säilyminen. Yöaikaan turhaa valaistusta on vältettävä alueilla, joilla lepakoita esiintyy. tavallisen sammakon munat, jotka kohoavat pintaan). Munat ovat halkaisijaltaan pari millimetriä ja väritykseltään päältä mustia, alta vaaleita. Munaa suojaavan hyytelökuoren läpimitta on 7-8 milliä. 5.3 Viitasammakko (Rana arvalis) Viitasammakko elää etenkin rehevillä rannoilla ja soilla. Sitä tavataan lähes koko Suomessa, mutta esiintymiä on harvemmassa pohjoiseen päin mentäessä (Sierla ym. 2004). Viitasammakko laskee kutunsa rantaveteen ja etsii kesäisin ravintoa ranta-alueilta kutupaikkojen läheisyydestä. Laji on paikkauskollinen (Terhivuo 2005). Viitasammakko on pääasiassa hämäräaktiivinen, mutta voi kostealla säällä liikkua myös päiväsaikaan. Nuoret yksilöt ovat huomattavan päiväaktiivisia. Viitasammakot eivät ole kovin liikkuvaisia. Keväällä ne viihtyvät kutuvesissään, ja kun eläin on kesällä löytänyt mieluisan paikan, se liikkuu siitä ainoastaan muutaman metrin säteellä. Jos elinpaikka on erityisen hyvä, saattaa sammakko palata samalle paikalle seuraavinakin vuosina. Kirkkojärvelle on tehty viitasammakkoselvitys vuonna Viitasammakko elää etenkin rehevillä rannoilla ja soilla. Sitä tavataan lähes koko Suomessa, mutta esiintymiä on harvemmassa pohjoiseen päin mentäessä (Sierla ym. 2004). Viitasammakon kutu alkaa etelässä huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin sammakot kokoontuvat suurina joukkoina tulvivien järvien ja lampien reheväkasvuisille rannoille. Viitasammakko voi laskea munansa myös rannikolla meren tulvalammikoihin tai murtovesilahtiin. Viitasammakon kutualuetta on syytä lähestyä varoen, sillä eläimet ovat hyvin arkoja ja katoavat helposti useaksi minuutiksi veden alle kokiessaan itsensä vähänkin uhatuiksi. Kutu on vilkkaimmillaan öisin. Kutumenot kestävät useita vuorokausia, minkä lopuksi naaras laskee veteen munaa, jotka painuvat pohjaan ja jäävät sinne (päinvastoin kuin Kuva 10. Vuoden 2014 viitasammakkoselvityksen tulokset (Willitys tmi 2014). Viitasammakko on tavattu myös Kangasalan Säkkölänjärvellä. Keväällä 2015 tehdyissä selvityksissä viitasammakoita havaittiin molemmissa selvityskohteissa: Herttualan suoalueella Eerolan tilakeskuksen itäpuolella että Kuohunlahdessa. 18

19 Herttualan suoalueella viitasammakoita havaittiin suurimmassa lampareessa, (Kuva 9 numeroitu kohde 1) jopa kymmenittäin viitasammakkokoiraita pitkin lamparetta. Koko lampare todennäköisesti on viitasammakoiden kutualuetta. Koska ääni kantautuu tyynenä iltana vettä pitkin, arvioitiin, että myös lampareen itäpuolella on kutualueita. Valtatieltä kantautuva melu häiritsi viitasammakoiden havainnoimista jonkin verran. Lämpäre on ruovikkoinen ja erinomaisesti viitasammakoille soveltuvaa aluetta. Pari yksilöä kuultiin idässä suoalueella sijaitsevassa lampareessa (kohde 2). Myös eteläosan lampareessa (kohde 3) lähellä asutusta kuultiin useamman, noin viiden yksilön laulavan. Kokonaisuudessaan aluetta voidaan pitää viitasammakoiden kannalta merkittävänä lisääntymisalueena. Kuohunlahdella viitasammakoita kuultiin noin 5-10 yksilöä lähinnä länsipuolella (Kuva 12). Valtatien melu kantautuu melko voimakkaasti alueella. Lähellä tiealuetta viitasammakoita ei kuitenkaan kuultu. Kuva 12. Kuohunlahdella havaitut kohdat, joissa viitasammakkoja kuultiin (vihreä tähti). Kuva 11. Viitasammakkokuulohavainnot (vihreä tähti) Herttualan suoalueella Mäyrävuoren eteläpuolella. 6. Erityisesti suojellut lajit Alueella esiintyy todennäköisesti paahdekiiltokääriäistä (Grapholita caecana, EN), joka elää valtatien 12 metsäapilaa kasvavissa luiskissa; varmistettuja esiintymiä on Huutijärveltä Pälkäneelle päin. Laji lukeutuu Suomen ympäristökeskuksen määrittämään kiireellisesti suojeltavien lajien listaukseen. 19

20 7. Merkittävät luontokohteet Arvokkaiden luontokohteiden rajaukset ovat esitetty liitteissä 1.1 ja 1.2 ja numerointi on yhtenevä tekstissä esitettyjen kohteiden numeroinnin kanssa. Luontokohteiden rajaukset perustuvat tämän osayleiskaavan luontoselvityksen yhteydessä tehtyihin maastokäynteihin ja aikaisempiin selvityksiin, joihin kuvauksissa on lähdeviitteet. 7.1 Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Suunnittelualueelle sijoittuvalle Natura 2000 alueelle Kirkkojärven alueen Natura 2000 alue on tehty erillinen Natura-arviointi. Luontoselvityksessä esitellään lyhyesti tämä ja muut suunnittelualueen lähettyville sijoittuvat Natura 2000-alueet. Huomioiminen tien rakentamisessa ja suositukset jatkosuunnittelulle: Tien vaikutuksista Kirkkojärven Natura alueeseen tehtiin erillinen Natura-arviointi Natura-alueet 1. Kirkkojärven alueen Natura 2000 alue Arvoluokka: Kansainvälisesti arvokas Pinta-ala: 305 ha Perustelut: Natura alue Natura-alueen suojelun perustana on luonto- ja lintudirektiivi (SCA ja SPA). Kirkkojärven alue on valtakunnallisen lintuvesisuojeluohjelman kohde ja sen lisäksi kansainvälisesti arvokas kosteikko- ja linnustoalue. Alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelu- ja vesilailla. Alue on luokiteltu Suomen kansainvälisesti merkittäväksi kosteikoksi ja lintualueeksi (Important Bird Area, IBA alue) sekä Ramsar-alueeksi. Alue on myös Pirkanmaan tärkeä lintualue (MAALI-alue). Kirkkojärven alue muodostuu viidestä erillisestä järvialtaasta; Kirkkojärvestä, Taivallammista, Säkkölänjärvestä, Kyläjärvestä ja Ahulista. Järvet ovat hyvin reheviä ja kasvillisuudeltaan monipuolisia. Alueen linnusto on erittäin monipuolinen ja etenkin muutonaikaiset yksilö- ja lajimäärät ovat hyvin korkeita. Kirkkojärvi on voimakkaan sisäisen kuormituksen rehevöittämä järvi, jossa leväkukinnot ovat olleet tyypillisiä lähes joka kesä. Järven tila on parantunut 1990 luvun alkuvuosien tilanteesta. Veden laatu on Kirkkojärvessä huono (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry). Kirkkojärven vesipinta-ala on 168 ha ja maksimisyvyys on 5 metriä. Suojelun perustana ovat seuraavat luontotyypit (suluissa pinta-ala osuus): Luontaisesti runsasravinteiset järvet (Magmopotamion tai Hydrocharition -kasvustoiset luonnontilaiset ravinteiset järvet ) (75 %) Vaihettumissuot ja rantasuot (20 %) Boreaaliset lehdot (alle 1 %) Kirkkojärven alue Natura alue (FI ) on pintaalaltaan 305 hehtaaria. Selvitysalueelle tästä sijoittuu noin 5,5 hehtaaria eli valtatien 12 pohjoispuolinen Kuohunlahden alue (kuva 1). Kuohunlahden rantaalueet lukeutuvat Natura-alueen linnustollisesti ja kasvistollisesti arvokkaimpiin osa-alueisiin ja Kuohunlahden perukka on maisemallisesti merkittävä. Fennoskandian metsäluhdat (alle 1 %). Luontotyyppi on priorisoitu luontotyyppi 20

21 Natura-tietolomakkeessa on mainittu yksi luontodirektiivin liitteen IV laji, jättisukeltaja, ja seuraavat lintudirektiivin liitteen I linnut: huuhkaja ampuhaukka kaakkuri kalatiira kapustarinta kaulushaikara kirjokerttu kuikka kurki lapintiira laulujoutsen liro luhtahuitti mehiläishaukka mustakurkku-uikku palokärki peltosirkku pikkulepinkäinen pyy ruisrääkkä ruskosuohaukka räyskä sinirinta sinisuohaukka suokukko suopöllö vesipääsky uivelo viisi (5) uhanalaista lajia Näistä lintudirektiivilajeista kaksi on satunaisia vierailijoita (kirjokerttu ja räyskä). Lapintiira, suopöllö ja vesipääsky ovat lajeja, joita tavataan Kirkkojärvellä vain vuosittain muutamia yksilöitä muuttoaikaan. Pelkästään muuttoaikana tavattavia lajeja ovat kalatiira, kapustarinta, laulujoutsen, liro, sinirinta, sinisuohaukka, suokukko ja uivelo. Loput lajit kuuluvat Kirkkojärven sekä muutto- että pesimäaikaisen linnustoon. Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut alueella ovat nuolihaukka ja heinätavi. Muuta lajistoa alueella edustavat: pikkutikka haapanirkko idänpystyperä kirjoruusumittari isolimaska kiehkuraärviä litteävita poimuvita tylppälehtivita varstasara (Pirkanmaan ELY-keskus, 2015; Kangasalan kunta, 2010) 2. Kuohunlahden rantalehdot (Kirkkojärven Natura-alue) Arvoluokka: Kansainvälisesti (Natura-alueella sijaitsevat osat) paikallisesti arvokas Perustelut: Natura 2000 alue, mahdollinen metsälain mukainen kohde Pinta-ala: 2,3 ha Kuohunlahden rantalehdot sijoittuvat osittain Kirkkojärven alueen Natura 2000 aluerajauksen sisään, suurimmaksi osaksi kuitenkin rajauksen ulkopuolelle. Lahden itärannan lehtokuvio on luonnontilaltaan hyvää suurruohoista lehtipuulehtoa ja lähempänä vesirajaa pienipuustoista, kosteapohjaista hieskoivuluhtaa, jossa kasvaa sekapuina raitaa ja leppiä. Lahopuita on paljon. Alueen pesimälajistoon kuuluu mm. satakieli. Kuohunlahden länsirannan lehtokuvio on kapea, rannan ja asutuksen väliin jäävä rantalehto, joka on pienestä pinta-alastaan huolimatta runsaslajinen ja kasvillisuudeltaan arvokas. Lehto on kosteapohjainen, ja pensaskerros on tiheää. Rannan kookkaiden tervaleppien ja koivujen ansiosta alue on myös maisemallisesti näyttävä. Alue on säilynyt melko luonnontilaisena, mutta alueella ei ole sen pienen pinta-alan takia merkittäviä linnustonsuojelullisia arvoja. Lehdot ja koivuluhdat on valtakunnallisessa luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa (Raunio ym. 2008) mainittu Etelä-Suomessa vaarantuneina uhanalaisina luontotyyppeinä. (Kangasalan kunta, 2010) 21

22 7.2 Valtakunnallisesti arvokkaat kohteet Valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet Luonnonsuojelualueet 3. Pähkinäkallion luonnonsuojelualue Arvoluokka: Valtakunnallisesti arvokas Perustelut: Luonnonsuojelualue Pinta-ala: 4,7 ha Pähkinäkallion luonnonsuojelualue sijaitsee aivan valtatien 12 tuntumassa. Luonnonsuojelualue sijaitsee vaihtelevassa kalliomaastossa, jonka edustavimmat osat ovat kallioiden reunoja myötäilevässä pähkinälehdossa. Pähkinäkallio on kasvillisuudeltaan melko edustava ja siellä kasvaa pähkinäpensaiden lisäksi mm. lehtokuusamaa, taikinamarjaa, mäkilehtolustetta, tummaraunioista, kapealiuskaraunioista ja vuokkoja. Alueella on lisäksi mielenkiintoisia kiviä ja geologisia muodostumia. (Ramboll, 2014) Liito-orava-alueet Kaikki liito-oravan elinalueet kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Kohteet on esitetty kohdassa Viitasammakon elinympäristöt Kaikki viitasammakon elinympäristöt kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Kohteet on esitetty kohdassa Maakunnallisesti merkittävät luontokohteet Maakuntakaavan suojelualueet Luonnonympäristön osalta Pirkanmaan maakuntakaavan tavoitteena on turvata Pirkanmaan luonto, sen monimuotoisuus, vaihtelevuus ja tuottokyky. Lisäksi halutaan turvata uhanalaisten lajien tunnetut elinympäristöt ja huomioida uhanalaiset ja vaarantuneet luontotyypit. Maakuntakaavaan merkitään luonnonsuojelualuemerkinnällä (SL) kaikki sellaiset alueet, joille on tarkoitus perustaa luonnonsuojelulain nojalla luonnonsuojelualue. Maakunnallisesti merkittävät luonnonsuojelualuevaraukset ovat olleet mukana jo vahvistetuissa seutukaavoissa. 4. Sarsanuoma Arvoluokka: Maakunnallisesti arvokas kohde- paikallisesti arvokas Perustelut: 3. seutukaava Sarsanuoman alueella on Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa SL- merkitty kohde. Kohde on suojeltu 3. seutukaavassa. Sarsanuoma on myös luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävä kohde (laajempi rajaus). Uoma on kuitenkin osittain kuivunut Alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymisalueet 5. Petäjässuo Arvoluokka: Maakunnallisesti-paikallisesti arvokas Perustelut: Alueellisesti uhanalaisen lajien esiintymisalue, yleiskaavan kohde Pinta-ala: 6,11 ha 22

23 Kuva 13. Petäjässuo on arvokas suoalue. Ojittamaton suokokonaisuus, joka käsittää useita erilaisia suotyyppejä. Suon pohjois- ja koillisosan isovarpuinen räme on hyönteisten kannalta tärkein. Kesällä 1996 tehdyssä kasvi-inventoinnissa suolta laskettiin 79 kasvilajia ilman harvinaisuuksia tai paikallisesti merkittäviä lajeja. Huomattavimmat lajit olivat alueellisesti uhanalainen harajuuri, kapealehtipaju, luhtakastikka ja juurtosara (Carex chordorrhiza). (Tampereen kaupunki, 2010) Alueelta on löydetty muutamia harvinaisia tai paikoittaisia pikkuperhosia. Alueen hyönteislajistoa ovat mm. suopursun lehtiä toukkana syövät Stigmella lediella (suku kääpiökoit) ja Coleophora obscuripalpella (suku pussikoit). Näistä on Tampereella vain muutamia havaintoja. Suon kosteissa koivikoissa elää nastakehrääjä (Aglia tau) vasamamittari (Rheumaptera subhastata), joka on pohjoispainotteinen laji ja josta ainoa Tampereen havainto on 1990 luvulla juuri Petäjässuolta. Suolta on havainto myös melko harvinaisesta sukeltajakovakuoriaisesta (Hydroporus neglectus), joka elää soiden pienissä vesilampareissa. Muuta huomion arvoista lajistoa ovat suurperhosista mm. suokeltaperhonen (Colias palaeno), juolukkasinisiipi (Vaccinina opilete), suohopeatäplä (Boloria aquilonaris), suomittari (Arichanna melanaria) sekä keltahopea- (Syngrapha microgamma) ja herttakangasyökkönen (Anarta cordigera). (Tampereen kaupunki, 2012) Suolla on myös merkitystä opetuskohteena. Kohde on esitelty Tampereen luonnonsuojeluohjelman luonnonsuojelulailla rauhoitettavana kohteena. Kohde on kaavoitettu merkinnällä luo-3 Ojalan osayleiskaavassa. Vaikutukset ja huomioiminen tiesuunnittelussa: Kohteessa on huomioitava, ettei vesitalous suoalueella pääse muuttumaan. 23