Hollolan ja Hämeenkosken

Transkriptio

1 Hollolan ja Hämeenkosken strateginen yleiskaava Tavoiteraportti Hollolan kunnanvaltuusto Hämeenkosken kunnanvaltuusto

2 HOLLOLAN JA HÄMEENKOSKEN STRATEGINEN YLEISKAAVA TAVOITERAPORTTI LUONNOS SISÄLTÖ LIITTEET...1 SISÄLTÖ JOHDANTO Strategisen yleiskaavan tarkoitus Yhdyskuntarakenne ja talous OSALLISTUMINEN JA VUOROVAIKUTUS Vuorovaikutuksen järjestäminen Ohjausryhmätyöskentely Teemaryhmätyöpajat Kyselyt Valtuustokyselyt Yleisötilaisuudet Tiedottaminen Viranomaisyhteistyö Sidosryhmäyhteistyö Prosessin vaiheet MAANKÄYTÖN HISTORIALLINEN KEHITYS Maatalousvaltainen yhdyskunta Salpakangas kunnan keskukseksi Sijainti Lahden kaupunkiseudulla Maankäytön kehitys YLEISET ENNUSTEET JA TRENDIT Väestöennusteet Asuminen Julkinen talous Työpaikat ja elinkeinot Liikenne ja liikkuminen Ilmasto ja ympäristö Kuntaliitokset Yhteenveto yleisestä kehityksestä SELVITYKSET SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA Yhdyskuntarakenne Väestö ja asuminen Asumisen painopisteet Loma-asuminen Työpaikat ja elinkeinoalueet Palvelut Julkiset palvelut Kaupalliset palvelut Liikenne ja tekninen huolto Infrastruktuuri ja energiahuolto Luonnonympäristö Ympäristö ja virkistys Maisema ja kulttuuriympäristö Kunnan maanomistus Yleiskaavat Rakennusjärjestys Kasvupotentiaali SUUNNITTELUA OHJAAVAT TAVOITTEET Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Maakuntakaavan tavoitteet Voimassa oleva maakuntakaava Vireillä oleva maakuntakaava Maankäytön ja asumisen strategiat Ohjaus- ja teemaryhmien tavoitteet Kunnanvaltuuston työn aikana esittämät tavoitteet Tavoitevaiheen valtuustokysely MAANKÄYTÖN KESKEISET KYSYMYKSET Väestön kasvu ja sen sijoittuminen Peruskysymyksiä Maankäytön, asumisen, liikenteen ja palveluiden yhteensovittaminen Mahtuvatko lapset päiväkotiin ja kouluun? Miten ja missä ikääntyneitä ihmisiä palvellaan ja hoidetaan? Kulkeeko bussi vai mennäänkö autolla? Minne asutus ja työpaikat halutaan? Alueiden suunnittelukysymykset Salpakangas, Kukonkoivu, Kukonkangas, Hälvälä Hämeenkoski Nostava, Herrala Kirkonkylä, Messilä Vesikansa Heinlammi Miekkiö Tukeeko kunnan maapolitiikka ja rakennusjärjestys strategista kehittämistä? STRATEGISEN YLEISKAAVAN TAVOITTEET Juridiset tavoitteet Sisällölliset tavoitteet Yhdyskuntarakenne Asutus Elinkeinot Palvelut Ympäristö ja virkistys Liikenne Alueille kohdennetut erityistavoitteet Salpakangas, Kukonkoivu, Kukonkangas, Hälvälä Hämeenkoski Nostava, Herrala Kirkonkylä, Messilä Vesikansa Heinlammi Miekkiö JATKOSUUNNITTELU JA TARVITTAVAT SELVITYKSET Lisäselvitykset Jatkosuunnittelu...42 LIITTEET 1. Kunnan strategisia tavoitteita 2. Kooste teemaryhmätyöpajoista 3. Valtuustokysely Työnumero Päivämäärä Laatija Markus Hytönen Tarkastaja Niina Ahlfors Hyväksyjä Annu Tulonen Ramboll Niemenkatu LAHTI T F

3 1. JOHDANTO 1.2 Yhdyskuntarakenne ja talous Hollolan kunta on päättänyt vuonna 2014 ryhtyä laatimaan strategista yleiskaavaa järjestääkseen maankäyttöä kokonaisuudessa tarkoituksenmukaisesti vuoteen Hämeenkosken kunta liittyy Hollolan kuntaan vuoden 2016 alussa. Kunnat ovat päättäneet, että strateginen yleiskaava käsittää myös Hämeenkosken alueen ja Hämeenkosken kunta käynnisti oman kaavaprosessin keväällä Kuntiin ei laadita erillisiä kaava-asiakirjoja, vaan kaikki asiakirjat ovat yhteisiä. Ennen kuntien yhdistymistä kumpikin kunta tekee päätökset asiakirjoista oman kuntansa osalta. Tavoiteraporttiin on koottu suunnittelun lähtötiedot ja taustat, jotka vaikuttavat tavoitteiden asetteluun sekä palvelevat jatkosuunnittelua. Kunnanvaltuusto käsittelee tavoiteraportin. Asetetut tavoitteet ovat päälinjauksia, joiden perusteella suunnitellaan rakennemallivaihtoehtoja. Rakennemallivaihtoehtojen arvioinnin tuloksena laaditaan strateginen yleiskaavaluonnos ja edelleen ehdotus. Rakennemallivaiheessa voidaan asetettuja tavoitteita tarvittaessa tarkentaa. 1.1 Strategisen yleiskaavan tarkoitus Maankäytön strateginen suunnittelu antaa kunnalle instrumentin hallita kunnan maankäyttöä pitkällä aikajänteellä tarkoituksenmukaisesti. Strateginen yleiskaava mahdollistaa kunnan ylivaltuustokausittaisen kehittämisen antaen päälinjat kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. Tämä luo edellytykset nopeiden voittojen tavoittelusta pitkän tähtäimen voittojen saavuttamiseen. Valtuustokausittain, kunnan strategian päivittämisen yhteydessä, voidaan tarkistaa myös strategisen yleiskaavan linjauksia ilman että kokonaiskuva kunnan maankäytön kehittämisestä hämärtyy. Strateginen yleiskaava antaa perustaa kaikkien kunnan toimialojen tulevaan suunnitteluun aikataulun, volyymin ja toteuttamistapojen osalta. Parhaimmillaan toimialat luovat yhdessä strategisen yleiskaavan sisältöä ja siitä muodostuu yhteinen päämäärä, jonka linjausten mukaisesti kunnan taloutta, toimintaa ja palveluja kehitetään. Yhdyskuntarakenteella tarkoitetaan asuin-, työpaikka-, palvelu- ja virkistysalueiden muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta ja niitä yhdistäviä liikenneverkkoja sekä niiden tarvitsemia vesi-, tietoliikenne- ja energiahuoltoverkkoja. Yhdyskuntarakenne vaikuttaa kuntatalouteen mm. kunnallisteknisten verkkojen pituuksien, palvelutilojen määrän ja koon, joukkoliikenteen järjestämisen, koululaiskuljetusten ja kotipalvelujen matkojen kautta. Maankäyttöratkaisut vaikuttavat suoraan kunnan talouteen. Asuin-, työpaikka- ja palvelualueiden tarkoituksenmukaisella sijoittamisella voidaan säästää huomattava määrä euroja. Asuminen voi sijoittua nykyisen yhdyskuntarakenteen yhteyteen, läheisyyteen, uuteen erilliseen taajamaan tai haja-asutusalueelle. Asumisen sijainti vaikuttaa asuinkunnan talouteen suoraan ja selkeimmin infrastruktuurin rakentamis- ja kunnossapitokustannuksissa sekä kunnallisten palvelujen toimintamenoissa: mitä hajautuneemmin asutus sijoittuu, sitä suurempia ovat kustannukset. Asukkaat osallistuvat osaltaan kunnallisten palvelujen kustannustalkoisiin mm. kuljettamalla lapsensa päivähoitoon. Hajaasutusalueiden infrastruktuurin rakentamisesta ja kunnossapidosta vastaavat yleensä pääosin asukkaat ja valtio. Toisaalta esimerkiksi mahdolliset tuet ja avustukset vesi- ja tieosuuskunnille aiheuttavat kustannuksia myös kunnalle. Vaikka kunta ei rakenna kunnallisteknisiä verkostoja haja-asutusalueille, se saattaa osallistua rahoitukseen muulla tavoin. Tämä pätee myös julkisen liikenteen toimintaan, joka on kustannustehokkaampaa taajama-alueilla kuin haja-asutusalueilla. Talon ja infran rakentamiseen liittyvät kustannukset ovat vain enintään 1/3 rakentamisesta aiheutuvista kokonaismenoista. Kunnallisten palvelujen toiminnasta kertyy usein vähintään 2/3 uudisrakentamisalueen kokonaismenoista. Kustannuksiltaan kunnalle kalleimpia ovat koulu- ja vanhuspalvelut ja niistä aiheutuva velvoite kuljettaa. Päivähoitokustannusten merkittävyyttä kunnalle vähentää huoltajien vastuulla oleva kuljetus (Koski s.26). Edellä kuvatun perusteella voidaan uuden asutuksen sijoittamisen suunnittelussa pitää kustannustehokkuusjärjestystä karkeasti kutakuinkin seuraavana: 1. Taajaman tiivistäminen 2. Taajaman laajentaminen 3. Haja-asutus (ilman asemakaavaa) 4. Uuden erillisen taajaman muodostaminen (asemakaavalla) etäälle nykyisestä rakenteesta Järjestys ja kustannusten suhteet ovat riippuvaisia lähtötilanteen yhdyskuntarakenteesta, maaperän rakennettavuudesta, asukasmäärän volyymista, mahdollisuudesta järjestää palvelu ylikunnallisesti, asemakaavan tuomien kunnallisten velvoitteiden määrästä yms. 2

4 2. OSALLISTUMINEN JA VUOROVAIKUTUS 2.1 Vuorovaikutuksen järjestäminen Osallistuminen ja vuorovaikutus järjestetään MRL:n mukaisena prosessina. Sen lisäksi pyritään herättämään kuntalaisten sekä kunnan talouteen ja yhdyskuntarakenteeseen liittyviä päätöksiä valmistelevien viranomaisten ja päätöksiä tekevien luottamushenkilöiden kiinnostus maankäytön strategiseen suunnitteluun. Strategisen yleiskaavan laatiminen ja toteuttaminen edellyttää pitkäjänteistä sitoutumista kunnan ja sen maankäytön kehittämiseen. Vuorovaikutusta edistetään paikallismedian, vuorovaikutteisten yleisötilaisuuksien ja karttapalautejärjestelmän avulla. Hankkeesta tiedotetaan virallisten kuulemisien ohella ja lisäksi Strategisen kaavan verkkosivuilla, jotka linkitetään kunnan kotisivuille. 2.2 Ohjausryhmätyöskentely Työtä ohjaa kunnan nimeämä ohjausryhmä, joka koostuu kunnan eri toimialojen johtavista virkamiehistä sekä neljästä kunnan valtuutetusta: Kokoonpano on seuraava: Kunnanvaltuutetut: Jari Ronkainen, Matti Siirola, Eero Virta ja Jarkko Niemi Virkamiehet: Päivi Rahkonen (kunnanjohtaja) Hanna Hurmola-Remmi (talousjohtaja), Matti Ruotsalainen (sivistysjohtaja), Aino Eerola (peruspalvelujohtaja), Heikki Salonsaari (tekninen johtaja), Katariina Tuloisela (maankäyttöpäällikkö), Juha Sipilä (tekninen johtaja). 2.3 Teemaryhmätyöpajat Valtuustoryhmät ovat nimenneet edustajat teemaryhmiin, jotka osallistuvat asian- ja paikallistuntemuksellaan tavoitteenasetteluun, kaavasuunnitteluun ja vaikutusten arviointiin. Elinkeinoteemaryhmänä työskentelee kunnassa aiemmin nimetty elinkeinoryhmä. Teemaryhmien työskentelyyn osallistuvat myös keskeiset toimialajohtajat. Kaavaprosessin aikana järjestetään työpajoja, joissa teemaryhmät osallistetaan tavoitteen asetteluun ja suunnitteluun. Teemaryhmätyöpajojen tulokset on esitetty liitteenä 2. Teemaryhmätyöpajoja on pidetty seuraavasti: Teemaryhmien kokoonpano on seuraava: Elinkeinoryhmä: Hannu Siljander, Helena Maattola, Jorma Poyry, Kirsi Miss (3/2015 saakka), Sami Konsti(3/2015 lähtien), Timo Korvenoja, Hanna-Maria Miikkulainen, Henri Nummela, Heikki Salonsaari, Katariina Tuloisela Palvelut ja asuminen: Markku Pulkkanen, Toini Louekoski-Huttunen, Veli-Matti Tanhuva, Kati Pölönen, Matti Ruotsalainen, Miikka Lönnqvist. Aino Eerola, Heikki Salonsaari, Katariina Tuloisela Ympäristö- ja virkistys: Kari Sulonen, Lasse Peltonen, Pauli Niskanen, Anna-Kaarina Taarasti, Heidi Hiidenheimo, Heikki Salonsaari, Katariina Tuloisela 2.4 Kyselyt Valtuustokyselyt Tavoitevaiheessa järjestettiin Hollolan kunnan valtuutetuille valtuustokysely. Kysely toteutettiin internet-kyselynä helmikuussa Kyselyn tulokset ovat liitteenä 3. Hämeenkosken valtuutetuille järjestettiin erillinen info, jossa keskusteltiin kaavan tavoitteista sekä annettiin tämän jälkeen mahdollisuus kirjallisesti esittää alueen erityispiirteitä mahdollista tulevaisuuden tilaa vuonna Hämeenkosken osalta toivottiin hajarakennusmahdollisuuksien säilyttämistä sekä keskustan vähäisiä lisärakentamismahdollisuuksia siten, että taajamakuva säilyy väljänä ja maaseutumaisena. Lisäksi toivottiin pienyritystoiminnan mahdollistavaa kaavaratkaisua. 2.5 Yleisötilaisuudet Kaavaprosessin aikana järjestetään yleisötilaisuuksia kaavan etenemisen kannalta keskeisissä vaiheissa: Vireilletulo Tavoitteet Rakennemallit Kaavaluonnos Kaavaehdotus 2.6 Tiedottaminen Hankkeesta tiedotetaan virallisten kuulemisien ohella ja lisäksi Strategisen kaavan verkkosivuilla, jotka linkitetään kunnan kotisivuille. 2.7 Viranomaisyhteistyö Kaavarposessin aikana järjestetään MRL:n mukaiset viranomaisneuvottelu vireilletulo- ja kaavaehdotusvaiheessa. Näiden lisäksi pidetään tarpeen mukaan viranomaisten työneuvotteluja. Aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu on pidetty Sidosryhmäyhteistyö Kunnan asiantuntijoita ja muita sidosryhmiä kutsutaan erillisiin työkokouksiin suunnittelun eri vaiheissa tarpeen mukaan (mm. tekninen toimiala, sivistystoimiala, ympäristötoimi, Ladec, naapurikuntien kaavoituksesta vastaavat). 2.9 Prosessin vaiheet Mikäli valmisteltuihin asiakirjoihin päätettiin esittää kommentteja, on niistä lyhyt kuvaus käsittelyn kohdalla. Käsittelijä pvm Kaavoituskatsaus 2012 Hollolan OAS nähtävillä Aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu MRL Hollolan tekninen lautakunta päättää vireilletulosta Hämeenkosken kunnanvaltuusto päätti ryhtyä laatimaan strategista yleiskaavaa Hämeenkosken kunnanhallitus päättää kaavan vireilletulosta Hollolan ja Hämeenkosken yhdistymishallitus Hämeenkosken kunnanhallitus päättää OAS:n nähtäville asettamisesta Tavoitteet Hollolan teknisessä lautakunnassa Tavoitteet yhdistymishallituksessa Tavoitteet Hollolan kunnanhallituksessa Tavoitteet Hollolan kunnanvaltuustossa Tuulivoimaloille 2 km:n minimi etäisyys asutuksesta Tavoitteet Hämeenkosken kunnanvaltuustossa Hämeenkosken taajamaa kehitetään kunnan toisena osakeskuksena. Asukasmäärän ja palvelujen lisäämistä alueelle pidetään tavoiteltavana, koska alue halutaan säilyttää elinvoimaisena. Rakennemallivaiheessa arvioidaan kunnallisten palvelujen sijoittumista

5 3. MAANKÄYTÖN HISTORIALLINEN KEHITYS Hollolan ja Hämeenkosken alueella on pitkä asutushistoria kivikaudelta nykypäivään. Yhdyskuntarakenne on perustunut ja perustuu edelleen kulkureitteihin, hallinnollisiin palveluihin ja elinkeinon harjoittamisen Erityinen suuri Hollolan kunnan itsensä tekemä strateginen linjaus oli päätös tehdä Salpakankaasta kunnan päätaajama 1970-luvulla. Tässä vaiheessa VT 12 oli muodostunut valtakunnalliseksi pääväyläksi ja kirkonkylän liikenteellinen sijainti oli jäänyt toissijaiseksi. 3.1 Maatalousvaltainen yhdyskunta Hollolassa ja Hämeenkoskella on ollut asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Rautakaudella 500 ekr.-1300jkr. alkoi syntyä merkittäviä vakiintuneita asutuskeskittymiä viljavien peltojen äärelle muassa Paimelaan ja nykyiseen kirkonkylään. Asutuksen lisääntymisen vuoksi Päijät-Häme jaettiin lukujen taitteessa kolmeksi hallintopitäjäksi, joista Hollola oli yksi. Myös Hämeenksoki kuului Hollolan hallintopitäjään. Hollola muotoutui myös alueen keskukseksi ja tärkeimmäksi pitäjäksi. Hollolan hallinnollinen keskus sijaitsi kirkonkylässä, jonka näkyvänä merkkinä on edelleen keskiaikainen kivikirkko. Kyläasutus ja tiiviit ryhmäkylät vakiintuivat sarkajaon myötä vasta 1500-luvulla. Kyläasutus keskittyi pääsääntöisesti Hämeen ja Viipurin linnojen väliselle Ylisen Viipurintien ja sen eri linjausten varrelle, Salpausselän harjun eteläpuolelle sekä Päijänteen rannoille luvun suurimmat kylät talolukujen mukaan olivat Uskila sekä Hollolan ja Lahden rajalle sijoittuva Okeroinen. Pienempiä ryhmäkyliä olivat Hollolan puolella Sairakkala, Korpikylä, Pyhäniemi,Paimela, Kalliola, Kutajoki, Hatsina, Tennilä ja Hälvälä. Hämeenkosken suurimpia kyliä olivat Etola, Kurjala Pätilä ja Hyvänneula. Lähes kaikki nykyiset kylät olivat olemassa siis jo 1500-luvulla. Maanviljelyn kehittämiseen tähtäävät isojakoasetukset vuosina 1762 ja 1775 sekä täydentävä asetus vuonna 1848 siirsivät taloja tiiviisti rakennettujen kylätonttien ulkopuolelle. Kalmbergin kartasto vuodelta 1855 paljastaa, kuinka Hollolassa isojakoasetus hajautti kylätonttien asutuksen pääsääntöisesti vanhojen kylien lähiympäristöön mutta kattaen kuitenkin pääsääntöisesti koko kunnan alueen. Poikkeuksen muodostaa Miekkiö, jonne syntyi runsaasti yksittäisiä tiloja. Myös Hollolan kirkonseutu ja Paimela kasvoivat merkittävästi. Suurten nälkävuosien jälkeen 1860-luvun lopulla alkoi maatalouden voimakas kehittämiskausi ja peltoviljelyyn käytettävä ala kolminkertaistui koko Hämeessä vuosina Nykytilanteen mukaiset Hollolan kunta ja Hämeenkosken kunta perustettiin virallisesti vuonna Lahden kylä sai kauppalaoikeudet vuonna 1878 ja se irtaantui Hollolasta. Kaupunkioikeudet Lahti sai vuonna Lahden läheisyydestä huolimatta taajama-asutus ja teollisuus Hollolassa oli vähäistä. Maatalousvaltaisella Hämeenkoskella on ollut myös varhaista teollisuutta. Tärkeimpänä muistumana tästä on Hankalan 1888 rakennettu pellavaloukku. Lisäksi Hämeenkoskella on toiminut verkatehdas. Rakentaminen hidastui 1900-luvun alussa ja sotavuosina. Ajasta huolimatta Kukkila-Paimela välinen alue, kirkonseutu, Untila-Vesala välinen alue sekä Herrala jatkoivat kasvuaan. Kunnassa oli useita pieniä taajamia ja kyläkeskuksia, jotka sijaitsivat hajallaan ympäri kuntaa. Kaikkien vanhinta jo esihistoriallisen ajanasutusta on ollut Vesalan, Nokkolan, Untilan ja Utulam kylissä. 4

6 Hollolan strateginen yleiskaava Yhdyskuntarakenteen muutokset /TH 0 2, km 1700-luvun kylät (Kuninkaan kartasto) 1700-luvun talot (Kuninkaan kartasto) 1700-luvun tiet (Kuninkaan kartasto) 1885-luvun kylät (Kalmbergin kartasto) 1885-luvun talot (Kalmbergin kartasto) 1885-luvun tiet (Kalmbergin kartasto) 1960-luvun asutuksen laajennusalueet (Peruskartat) 1960-luvulla muodostuneet tiet (Peruskartasto) 1980-luvun asutuksen laajennusalueet (Peruskartat) 1980-luvulla muodostuneet tiet (Peruskartasto) Nykyiset taajamat Nykyiset tiet Kuva 3-1. Historiallinen kehitys. 5

7 3.2 Salpakangas kunnan keskukseksi Hollolan kehittyminen maaseutuvaltaisesta maalaiskunnasta teollistuvaksi kunnaksi alkoi varsinaisesti vasta 1960-luvulla. Suurimpana yhdyskuntarakenteen muutoksena voidaan pitää Salpakankaan rakentumista Valtatie 12 varrelle sekä kunnan merkittävää strategista linjausta siirtää kunnan keskus Salpakankaalle. Valtatie 12 pohjoispuolelle rakentuivat Soramäen kerrostaloalue, Tiilikankaan pientaloalue sekä Tiilijärven kerrostalojen ja pientalojen alue. Hollolan ja Lahden rajalle rakentui Salpakankaan teollisuusalue. Valtatie 12 eteläpuolelle rakentuivat Vanhatalon pientaloalue, Hedelmätarhan kerrostaloalue ja Kartanon alue. Hollolan hallinnollinen keskus kunnantaloineen päätettiin rakentaa Salpakankaalle, jo osittain toteutuneen Soramäen alueen ja Salpakankaan teollisuusalueen väliin. Samalla kun Salpakankaan merkitys kasvoi, vähentyi muiden alueiden painoarvo aikaisemmasta luvun jälkeen Salpakangas, Kukonkoivun alue, kirkonkylä, Nostava, Kukkila ja Kalliola ovat olleet Hollolan merkittävimmät kasvualueet. Vastaavasti Länsi-Hollolan alueella kasvua ei ole tapahtunut merkittävässä määrin koko 1900-luvun aikana. Kuva 3-2. Salpakankaan väestökehitys vuosina (Hollola tiedote; Hollolan väestö tilastoalueittain) Suunnittelualueen asemakaavoja on laadittu 1970-luvulta lähtien. Vanhimmat oleelliset voimassa olevat asemakaavat ovat Salpakankaalla, Kirkonkylällä ja Hämeenkoskella. Hämeenkosken keskustan asemakaavoja on laadittu vuodesta 1973 lähtien melko tasaisesti eri vuosikymmeninä. Hollolan alueen voimassa olevien asemakaavojen laatimisvuodet ilmenevät seuraavasta kuvasta. Kuva 3-3. Asemakaavojen hyväksymisvuosikymmenet Hollolassa vuonna Sijainti Lahden kaupunkiseudulla Lahden kaupunkiseudun rakennetta vaihtoehtoineen on suunniteltu 1960-luvulta lähtien. Lahden kaupunki laati vuosina ns. kaupunkimallitestauksen, joka oli ensimmäisiä strategisia suunnitelmia, jotka käsittivät Lahden lähiympäristöineen. Mallissa oli 3 erivaihtoehtoa: perusmalli, lähtörengas ja suurlähiömalli. Näistä vaihtoehdoista kaupunki valitsi perusmallin, jonka pohjalta maankäyttöä ryhdyttiin järjestämään. Kyseisessä mallissa Ahtialaa tarkasteltiin n asukkaan suuralueena, Lahden keskustaa n ja Salpakangasta n asukkaan suuralueena. Kuva 3-4. Lahden kaupunkiseudun vuosien kaupunkimallitestauksessa käytetyt kaupunkimallit (Airamo & Permanto 1997) Ahtialan voimakas kasvu tyrehtyi 1970-luvun puolessa välissä, jolloin Lahden väestönkasvu pysähtyi. Lahden seudun väestönkasvu kuitenkin samanaikaisesti jatkoi kasvuaan Salpakankaan ja Nastolan kuntakeskuksen vetäessä uusia asukkaita puoleensa. (Virolainen). Syitä tähän on oletettavasti tonttitarjonta ja Salpakankaan ja Nastolan alueiden vetovoimainen harjumainen ympäristö puhtaiden pienvesistöjen ja virkistysmaastojen tuntumassa. 3.4 Maankäytön kehitys Suunnittelualueen ja erityisesti Salpakankaan väkiluku kasvoi voimakkaasti 1990-luvun lamaan saakka, jolloin väestökasvu pysähtyi ja väestömäärä jopa hieman väheni. Tähän saakka sisäinen ja ulkoinen muuttoliike johti Salpakankaalle, jonne on kaavoitettu merkittävä määrä uusia pientalo sekä kerrostaloalueita. 6 Kuva 3-5. Suunnittelualueen väestökehitys

8 Seuraavan kerran suunnittelualueen väestömäärä alkoi kasvaa 2000 luvun alussa ja samalla omakotitalotonttien kysyntä kasvoi luvulla asutusalueiden asemakaavoja hyväksyttiin pääasiassa Salpakankaan ulkopuolisille alueille (Kukkila-Kalliola, Kirkonkylä, Nostava) samalla kun Salpakankaan alueen tontteja ei ollut juurikaan tarjolla. Osa tästä paineesta purkaantui yksityisten omistamille haja-asutusalueille, jonne rakennettiin ilman asemakaavaa. Myöhemmin kunta päätti asemakaavoittaa lisää Kallio-Kukkila alueelle, jonne alkoi muodostua merkittävä uusi taajama, joka tukeutuu Lahden kaupunkirakenteeseen. Hollolan kunnan laatimien alueellisten tilastojen mukaan vuosien välisenä aikana kunnan kasvualueeksi muodostuikin Kallio-Kukkila, jonne myös asemakaavoitettiin näinä vuosina melko paljon. Sen lisäksi asutusta muodostui haja-asutusalueelle luvulle tultaessa on saatavissa melko tarkkaa valtakunnallista tilastotietoa tapahtuneista maankäytön muutoksista. Tarkin näistä aineistoista on tilastokeskuksen ruututietokanta, jossa on esitetty 250m x 250m kokoisilla ruuduilla mm. väestön määrää, ikää, työpaikkoja, palveluja ym. Lisäksi SYKE on julkaissut YKR-taajama-alueiden rajauksia, joista karkeasti ilmenee kuinka taajarakenne on historian aikana kehittynyt. Saatavilla olleen tiedon johdosta on erityisesti tarkasteltu ajanjaksoa vuosilta Väestönkasvu koko suunnittelualueella on vuosien aikana ollut noin henkilöä. Alueelliset erot ovat merkittäviä, kuten edellä esitetyistä kaavioista ilmenee. Erojen esiintuomiseksi suunnittelualue on jaettu tilastoinnin kannalta viiteen suuralueeseen, jotka on rajattu maantieteellisen sijainnin perusteella. Rajauksiin ovat vaikuttaneet myös yhtenäiset kulkuyhteydet alueen sisällä. Lisäksi Hämeenkosken alue on otettu tilastoihin mukaan omana kokonaisuutenaan. Rajaukset eivät täysin vastaa vuosina esitettyjä tilastoja, mutta antavat kokonaiskuvan alueiden kehityksen suunnasta ja voimakkuudesta noin kymmenen vuoden ajalta. Nostava-Herrala-Miekkiön ja Kirkonkylän alueilla kasvu on molemmissa ollut noin 200 henkilöä. Hämeenkosken alueella väestö on vähentynyt noin sadalla asukkaalla. Erityisesti Vesikansan alueen väestönkasvu (n.900 henkilöä) on tällä aikavälillä ollut valtava suhteessa muihin alueisiin, kun taas Salpakankaan väestömäärä on tänä aikana vähentynyt (n.-73 henkilöä). Mikäli väestökasvu jatkaisi tällaista kehitystä, lisääntyisi Vesikansan alueen väestö nykyisestä vuoteen 2040 yhteensä noin henkilöllä. Salpakankaan väestö vähenisi noin 200 sadalla henkilöllä. Kuten aiemmin on todettu, niin kovan tonttikysynnän aikana Salpakankaalla ei ole ollut riittävästi tarjolla omakotitalotontteja, kun taas Vesikansan alueella rakentamismahdollisuuksia on ollut. Salpakankaan asuinalueet ovat lisäksi rakentuneet noin luvulla, jolloin lapsiperheet ovat asuttaneet alueet. Tarkasteluaikana lapset ovat muuttaneet pois, mikä osaltaan selittää väkimäärän vähentymistä. Aiemmin myös perheet asuivat suuremmassa määrin Salpakankaan kerrostaloissa. Nyt saman samoissa tai samankokoisissa asunnoissa asuu pienempiä talouksia. Myös lapsiperheiden koko on Suomessa muutoinkin pienentynyt tänä aikana. Vesikansan kasvusta noin 400 henkilöä on sijoittunut asemakaava-alueelle ja 500 asemakaavoittamattomalle alueelle. Koko suunnittelualueen väestöstä noin 62 % sijoittuu asemakaava-alueelle. Suunnittelemattoman haja-asutuksen suuri määrä kertoo ympäristön houkuttelevuudesta, maanomistajien maanmyyntihalukkuudesta ja kunnan vähäisistä resursseista ohjata haja-asutusalueen maankäyttöä viimeisimmän kasvupyrähdyksen aikana. Resursseista johtuen kokonaissuunnitteluun ei ole ollut mahdollisuutta ja rakennusvalvonta on joutunut käsittelemään yksittäisiä lupia ja paikkaamaan maankäytönsuunnittelun puutteita. Hämeenkoskelle laadittavan yleiskaavan alueelle sijoittuu 67 % Hämeenkosken alueen väestöstä. Kuva 3-6. Väestökehitys Kalliola-Kukkila alueella vuosina suhteessa Salpakankaaseen ja Hämeenkoskeen Muilla alueilla kasvu on ollut hieman tasaisempaa, mutta Korpikylässä ja Sairakkalassa väestömäärä on vähentynyt. Kuva 3-8. Suuralueiden väestökehitys Kuva 3-7. Hollolan väestökehitys muilla alueilla vuosina

9 Kuva 3-9. Suuraluejako ja alueellinen väestömuutos suunnittelualueella

10 4. YLEISET ENNUSTEET JA TRENDIT 4.1 Väestöennusteet Suomen väestö ikääntyy tulevina vuosina merkittävästi, mikä vaikuttaa tulevaan huoltosuhteeseen (vanhuksia ja lapsia 100 työikäistä kohti). Suomen väestön huoltosuhde oli vuoden 2013 lopussa korkeimmillaan 51 vuoteen. Huoltosuhde oli tuolloin noin 55. Tilastonkeskuksen laatimien ennusteiden mukaan suunnittelualue on muuttovoitto aluetta vuosien 2003 ja 2030 välillä. Alue on tilaston valossa kutakuinkin Etelä-Suomen pohjoisimpia ja itäisimpiä muuttovoittoisia kuntia. Kuva 4-1. Suomen väestönikärakenne (Tilastokeskus 2013) Tulevaisuuden ennusteet osoittavat tilanteen muuttuvan vielä dramaattisesti heikommaksi vuoteen 2060 mennessä, jolloin Suomen väestöllinen huoltosuhde ennustetaan olevan 76,7. Kuva 4-3. Ennustettu väestönmuutos kunnittain (Tilastokeskus 2012) Tilastokeskuksen vuonna 2012 laatiman arvion mukaan suunnittelualueen väkiluku kasvaa vuoteen 2040 mennessä noin 3050 henkilöllä ollen silloin noin henkilöä. Kuva 4-4. Suunnittelualueen väestöennuste (Tilastokeskus 2012) ja 1970-lukujen voimakas väestönkasvu näkyi Hollolassa vanhusten (yli 65-vuotiaiden) osuuden vähentymisenä. Näin jatkui aina 1990-luvun alkuun saakka. Kehitys oli täysin poikkeava koko maan kehityksestä, sillä vanhusten osuus väestöstä kasvoi nopeasti muualla maassa samalla kuin nuorten määrä laski luvun loppupuolella vanhusten osuus lähti kasvamaan Hollolassakin, vaikka varttuneempien osuus väestöstä oli vielä vuonna 2005 vähäisempi kuin maassa keskimäärin. Kunnan rakentamisen kannalta Hollolan päättäjät joutuivat panostamaan menneiden vuosikymmenten aikana ehkä enemmän päiväkotien ja koulujen rakentamiseen kuin koko maassa. Sen sijaan vanhusten keskimääräistä pienempi suhteellinen osuus on ehkä merkinnyt säästöjä sosiaali- ja terveyssektorilla. Vanhusten määrä ja osuus tulevat Hollolassa kasvamaan kuitenkin lähitulevaisuudessa muuta maata nopeammin, koska Salpakankaalle aikoinaan 1960-luvun puolivälistä lähtien muuttaneet suuret ikäluokat ( syntyneet) ovat siirtymässä eläkkeelle vuosina (Monikasvoinen Hollola, Jarmo Peltola, 2013). Vanhojen ikäluokkien kasvu tulee asettamaan Hollolalle uudenlaisia haasteita. Vanhusten määrän kasvaessa terveys-, tuki-, hoito-, yms. palvelujen tarve tulee kasvamaan, samoin erilaisten palvelu- ja senioriasuntojen kysyntä. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan suunnittelualueen väestö ikääntyy, kuten muuallakin Suomessa. Kuva 4-2. Suomen väestöllinen huoltosuhde (Tilastokeskus 2012) 9

11 Kuva 4-5. Suunnittelualueen väestön ikärakenne (Tilastokeskus 2012) Väestön ikääntyminen heijastuu myös suunnittelualueen tulevaan huoltosuhteeseen. Erityisesti tämä näkyy vanhan Hämeenkosken alueella, jonka huoltosuhde olisi hiponut vuonna 2035 lähes sataa. Hollolankin alueella huoltosuhde olisi ollut tuolloin noin 80. Hollolan alueen merkittävästi suuremman väestömäärän johdosta koko suunnittelualueen huoltosuhde on vuonna 2040 kutakuinkin sama kuin Hollolan huoltosuhde eli noin 80. Tämä on hieman suurempi ennustettu valtiollinen huoltosuhde. Huoltosuhteeseen vaikuttaa lisäksi elintapasairauksien kasvu, jota pidetään kasvavana trendinä. Kuva 4-7. Asuntokuntien koko Suomessa (Tilastokeskus 2014) Euroopan muihin maihin verrattuna vain Ruotsissa on yksinasuvien asuntokuntien osuus suurempi kuin Suomessa. Kuva 4-9. Suomen asuntokanta talotyypin mukaan % vuosina (Tilastokeskus) Asumiskustannukset ovat merkittävä osuus kotitalouksien menoista. Suunnittelualueen asuntohintaindeksi on kutakuinkin sama kuin Lahdessa. Helsinkiin verrattuna asuntojen hinnat ovat huomattavasti edullisemmat. Kuva 4-6. Suunnittelualueen Huoltosuhde (Tilastokeskus 2012) Useiden ennusteiden valossa yhtenä trendinä on väestön polarisoituminen eli yhteiskunta jakaantuu erot yhteiskunnan eri ryhmien välillä kasvavat. Samoin kansalaisten tarpeet tulevat yhä yksilöllisemmiksi. 4.2 Asuminen Asuntokuntien keskikoko on Suomessa pienentynyt 70- luvulta nykypäivään noin 3,3:ta noin 2,1:een. Samalla asuinpinta-ala asukasta kohden on kasvanut noin 19 m2/asukas noin 40 m2/asukas. Myös yksinasuvien määrä on kasvanut 1980 luvun alusta tähän päivään mennessä merkittävästi. Kuva 4-8. Yhden henkilön asuntokuntien osuus EU:ssa (Housing Statistics in the European Union 2004) Viimeaikojen voimakkaita trendejä on ollut väestön keskittyminen kasvukeskuksiin. Tämä tulee varmasti jatkumaan myös tulevina vuosina. Oleellinen kysymys kuitenkin on se, tuleeko Lahden seutu olemaan tällainen vetovoimainen kasvukeskus. Väestöennusteiden valossa näin näyttäisi olevan. Myös monikulttuurisuus tulee kasvamaan Suomessa merkittävästi ja voi olla yksi asia, joka tulee tasoittamaan tulevaa huoltosuhdetta. Väestön ikääntymisen myötä on lisäksi syntynyt selvä tarve siirtyä asumaan lähelle kunnallisia palveluja. Lisäksi viimeisten kymmenien vuosien aikana uusperheiden määrä on kasvanut, joka myös muuttaa asumisen tarpeita. Kuva Asuntojen hintaindeksi (Tilastokeskus 2014) Suunnittelualue ei oletettavasti em. asumiseen liittyvien asioiden osalta poikkea muusta Suomesta. 10

12 4.3 Julkinen talous Suomen valtion velka on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi ja kasvaa vuosittain, vaikka tavoitteet ovat olleet päinvastaiset. Väestön huoltosuhteen heikkeneminen lisää edelleen tätä taakkaa tulevaisuudessa. Kuntien taloustilanteet vaihtelevat kunnasta riippuen. Huoltosuhteen heikkeneminen vaikuttaa kuntatalouteen ennen näkemättömällä tavalla, vaikkakin eritasoisena eripuolilla Suomea. Valtiontalouden heikko tilanne on johtanut siihen, että valtion velvoitteita on siirretty kunnille ja valtionosuudet ovat pienentyneet. Tämä kehitys näyttää jatkuvan myös tulevaisuudessa. Viimeaikaisia kuntia erityisen raskaasti velvoittavia lakeja ovat olleet: vammaispalvelulaki, lastensuojelulaki ja vanhuspalvelulaki. Lisäksi valmistelussa uusia kunnantaloutta merkittävästi rasittavia kuten oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, joka sisältää uusia ja laajenevia tehtäviä perusopetuksen ja toisen asteen opiskelijoiden kuraattori - ja psykologipalvelujen järjestämiseksi. Muita uusia tehtäviä ovat koulujen ja oppilaitosten työrauhan edistäminen, oppilaskuntien vakiinnuttaminen perusasteelle, ns. joustava hoitoraha, lastensuojelulainsäädännön uudistaminen ja kehittäminen sekä työmarkkinatuen uudistus. Lyhyesti sanottuna verotulojen kehitys ei riitä kattamaan velvoitteista aiheutuvia kustannuksia. Hollolan kunnan laatimien laskelmien mukaan kunnallisveroprosenttia tulisi 2020 luvulla nostaa 0,4 % vuodessa, jotta pelkästään ikääntymisestä aiheutuvat velvoitteet olisi mahdollista hoitaa. Sen lisäksi, että laskennallinen huoltosuhde heikkenee, on tapahtunut ja tapahtumassa kehitystä, jossa kansalaisten hyvinvointi heikkenee. Tämä näkyy lasten pahoinvoinnin kasvuna, nuorten syrjäytymisenä, häiriökäyttäytymisenä ja mielenterveysongelmina. Nämä ilmiöt lisäävät edelleen kuntien velvoitteita ja vähentävät verotuloja. 4.4 Työpaikat ja elinkeinot Tulevaisuuden elinkeinoelämän painopistealueita on viimevuosina selvitetty usean eri tahon toimesta. Selvitysten sekä myös menneen historian valossa vaikuttaa ilmeiseltä, että kone korvaa yhä enemmän ihmisen tekemää työtä. Internetin ja digitalisoitumisen myötä tapahtuvaa murrosta verrataan teollistumiseen. Väestön ikääntymisen myötä jo nyt työpulaa on erityisesti sosiaalihuollossa. Myös merkittävä määrä työkuormasta, jota ennen on tehty käsin Suomessa, on siirtynyt halvemman työvoiman alueille kuten Kaukoitään. Maailman laajuinen kehitys on vaikuttanut myös suunnittelualueen työpaikkojen muutokseen. Hollolassa oli vuonna 2010 noin työpaikkaa, joiden kaksi suurinta toimialaa olivat yhteiskunnalliset palvelut ja teollisuus. Vaikka maa- ja metsätalous on prosentuaalisesti melko vähäinen osuus alueen elinkeinotuotannosta, on se kuitenkin maanlaajuisesti mitattuna melko suuri osuus. Lisäksi maankäytön kannalta oleellista on se, että siihen käytettävä maapinta-ala on suunnittelualueella verrattain suuri. Kuva Työpaikat toimialoittain Hollolassa vuonna 2010 (Tilastokeskus 2010) Kuva Työpaikat toimialoittain Hämeenkoskella vuonna 2010 (Tilastokeskus 2010) Vuonna 2012 Hollolassa oli yritystoimipaikkaa. Suunnittelualueen työpaikat ovat vähentyneet vuosien välisenä aikana noin työpaikalla. Kuva Suunnittelualueen työpaikkojen määrä vuosina (Tilastokeskus 2010) Hollolassa asui vuonna 2014 noin työllistä, joista noin puolet työskentelee muualla. Hollolassa työskentelee noin henkilöä, joista noin puolet myös asuvat Hollolassa. Hollolan työpaikkaomavaraisuus oli vuonna ,3 % ja Hämeenkoskella 60,3, jotka olivat Päijät-Hämeen alhaisimpia. Hartolan ja Lahden luvut ylittävät sadan. Työpaikkaomavaraisuudella tarkoitetaan kunnan työssä käyvän väestön osuutta kunnassa oleviin työpaikkoihin. Kuntaliitoksien perusteita määritettäessä on käytetty myös uudenlaista määritelmää ns. todellista työpaikkaomavaraisuutta, jossa ei verrata työllisten määrää kunnassa olevien työpaikkojen määrään vaan kuntalaisiin, jotka käyvät omassa kunnassaan töissä. Tämä luku ei voi koskaan ylittää 100 %. Kuva Maaseudun toiminnallisten kerrostumien uudistuminen (Tulevaisuuden tutkimuskeskus 2014, Tutu julkaisu 17/2014) 11

13 Kuva Ympäristökuntien työpaikkaomavaraisuus vuonna 2011 (Tilastokeskus 2011) 4.5 Liikenne ja liikkuminen Tulevaisuuden liikenne ja liikkuminen riippuu erityisesti henkilöautoliikenteen määrän kasvusta tai vähenemisestä. Tulevaisuuden tutkimuskeskus teki kyselytutkimuksen vuonna 2012, jossa kysyttiin alanasiantuntijoilta arvioita henkilöliikenteen kehityksestä vuoteen Kyselyn vastauksissa oli suuri hajonta. Keskimäärin arvioitiin henkilöautoliikenteen vähenevän. Kuva Pendelöinti Hollolan ja Hämeenkosken kunnissa 2012 (Tilastokeskus 2014) Kuva Ennusteet henkilöautoliikenteen kehityksestä vuosina (Tulevaisuuden tutkimuskeskus 2012) Melko ilmeisenä voitaneen pitää sitä, että autolla liikutaan, mikäli se on kohtuuedullista suhteessa muihin liikkumismuotoihin. Henkilöautoliikenteen määrä on siis tulevaisuudessa riippuvainen kustannuksista ja korvausten määrästä. Tällä hetkellä valtio tukee etäällä työpaikasta asumista verovähennyksin. Samalla valtio ohjeistaa esim. VAT:ssa henkilöautoliikenteen vähentämistä. On oletettavaa, että tulevien vuosikymmenien aikana yksityisautoilun kustannukset tulevat kasvamaan suhteessa julkiseen liikenteeseen. Tämä tapahtunee verotuksen, tukien ja mahdollisen öljyn hinnan kohoamisen seurauksena. Myös biopolttoaineiden käyttö tullee kasvamaan. 12

14 Liikkumisen kannalta voi olla myös merkityksellistä tiedostaa sukupolvien väliset liikkumistottumukset luvulla syntyneet käyttävät liikkumiseen henkilöautoa enemmän kuin luvulla syntyneet. Tätä kuvastaa mm. se, että henkilöautolla ajettujen kilometrien määrä sekä luovutettujen ajokorttien määrä on vähentynyt. Tällöin on puhuttu ns. Tukholma ilmiöstä. Kuva Henkilöautolla ajettujen kilometrien kehitys (liikennesuorite) Suomessa (Liikennevirasto, 2013) Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan fyysinen liikenne ja digitaalinen asiointi tulevat tulevaisuudessa korvaamaan toisiaan. (LVM 15/2014). Esimerkiksi kaupassa käynti tulee todennäköisimmin muuttumaan yhä enemmän verkko-kauppatyyppiseksi. Viimevuosina on ollut havaittavissa kehitystä, jossa valtio velvoittaa kuntia siirtämään maanteiden ylläpitovastuuta kunnille. Tämä tapahtuu ohjeistamalla kaavamuutoksiin, joissa maanteitä muutetaan kaduiksi. Perusteina muutoksille ovat teiden käyttö enemmän kunnan sisäisessä taajamaliikenteessä kuin ylikunnallisessa/maakunnallisessa/valtakunnallisessa liikenteessä. Päijät-Hämeen liikennejärjestelmäsuunnitelmassa (2014) on tulevaisuus nähty seuraavasti: Liikennejärjestelmän toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset vaikuttavat eri kulkumuotojen roolien kehittymiseen. Päijät-Hämeen työpaikkarakenne on jatkuvasti palveluvaltaistunut ja keskittynyt. Työmatkat ovat pidentyneet ja Lahti on työssäkäynnin keskus. Myös pendelöinti pääkaupunkiseudulle on jatkanut kasvuaan. Päijät-Häme on yhä tiiviimmin osa Helsingin metropolialuetta. Toisaalta liikenneväylät ja liikkumisen tavat muovaavat aluerakennetta ja alueiden käyttöä. Kävely on jatkossa entistä tärkeämpi perusliikkumismuoto kaupungeissa. Pyöräilyn rooli ja merkitys lyhyen matkan liikkumisen kulkumuotona on kasvussa. Auton valta-asema tulee kuitenkin säilymään. Sitä käytetään paljon pitkillä työmatkoilla niillä alueilla, joilla ei ole raideyhteyksiä. Joukkoliikenneyhteyksien osalta tavoitteena on kehittää vuoteen 2035 mennessä yhteyksiä erityisesti valtatiellä 12 Hämeenkoskelle saakka. Kuva Joukkoliikenteen palvelutason nykytila ja tavoitetaso keskeisillä yhteysväleillä (Päijät-Hämeen liikennejärjestelmä suunnitelma, 2014) Valtatien 12 välityskyvyn parantaminen henkilöauto- ja tavaraliikenteen osalta on myös yksi P-H liikennejärjestelmäsuunnitelman tavoitteita. Eteläisen kehätien rakentuminen muuttaa yhdyskuntarakennetta ja mahdollistaa Salpakankaan tiivistämisen ja yhtenäisemmän laajentumisen nykyisen valtatien eteläpuolelle. 4.6 Ilmasto ja ympäristö Sään ääri-ilmiöiden ennustetaan lisääntyvän ja sitä kautta lisääntyvät myös häiriötilanteet, kuten tulvat sähkön ja tiedonsiirron hetkittäiset ongelmat. Energian kulutuksen on arvioitu kasvavan vuoteen 2040 mennessä yhteensä 60 % ja uusiutuvien energian lähteiden merkitys kasvaa. (LVM 15/2014). 4.7 Kuntaliitokset Kuntaliitokset vaikuttavat merkittävästi maankäytönsuunnitteluun. Esimerkiksi kuntien maapolitiikka keskenään voi poiketa paljon toisistaan: kuinka hajarakentamiseen suhtaudutaan kaavoitetaanko yksityisten maata mistä hankitaan maata ja millä keinoin Kuitenkin kuntarajan häviäminen poistaa kuntien välisen kilpailutilanteen ja avaa mahdollisuuden kokonaisuuden suunnitteluun ilman kilpailutilannetta. Viimevuosina on tapahtunut useita kaupunkiseutuja koskevia kuntaliitoksia. Tarkoituksena on ollut parantaa taloudellista tilannetta ja yhdenvertaistaa kuntalaisten palveluja. Mahdollisena on jopa pidetty sitä, että valtio liittää kuntia yhteen pakkokeinoin. Myös Hollola ja Hämeenkoski ovat olleet mukana selvityksissä ja argumentteja kaupunkiseudun laajemmalle liitokselle on esitetty.hollolan oman taloustilanteen johdosta merkittävää painetta kuntaliitoksille ei ole. Hämeenkosken kunta liittyy kuntaliitoksessa Hollolan kuntaan vuoden 2016 alusta. Lahden kaupunkiseudulla Lahti ja Nastolan muodostavat uuden kunnan vuoden 2016 alussa. 4.8 Yhteenveto yleisestä kehityksestä Kuntatalouden heikkeneminen on tulevaisuuden erityinen ilmiö. Se johtuu väestön ikääntymisestä ja siitä aiheutuvasta huoltosuhteen heikkenemisestä sekä kuntien velvoitteiden ja investointien lisääntymisestä. Oletettavasti ollaan siirtymässä malliin, jossa vanhuksia hoidetaan yhä enemmän omassa kodissa laitoshoidon sijaan. Jos näin on, niin tämä tulee luomaan tarpeen vanhusten asuntotuotannolle lähelle palveluja. Yli 60 vuoden ikäisiä asuu Salpakankaan Suuralueen ulkopuolella tällä hetkellä noin Digitalisoituminen ja automaatio tulevat muuttamaan liike- ja elinkeinotoimintaa. Se kuinka maankäytössä näihin tulee varautua, on vaikea ennustaa. Polttoaineen hintakehitys suhteessa julkisen liikenteen hintaan ja toimivuuteen vaikuttaa tulevaisuuden liikkumiseen ja asuinpaikan valintaan. Oletettavaa on, että henkilöautoliikenteen kustannukset suhteessa muihin liikkumismuotoihin tulee nousemaan. Tämä tarkoittanee asuntokysynnän supistumista etäällä palveluista ja sen kasvamista palvelujen lähellä. Historian valossa vaikuttaa ilmeiseltä, että asuntokunnan koko tulee olemaan pienempi kuin menneinä vuosina ja yksinelävien määrä kasvaa. Samanaikaisesti asuntokohtainen asumisväljyys kasvaa. 13

15 5. SELVITYKSET 6. SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA 6.1 Yhdyskuntarakenne Strategisen yleiskaavan tavoitevaiheen tietopohja perustuu tilastokeskuksen tilastoihin, viranomaisjulkaisuihin sekä maakuntatasoisiin ja seudullisiin selvityksiin. Oleellisimpia näistä lähteistä ovat: Tilastokeskuksen tilastot Kunnan strategiset suunnitelmat (LIITE 3) Kuntatalous ja yhdyskuntarakenne, Koski 2008 (Suomen ympäristö 42/2008) Asumisen muutos ja tulevaisuus, Juntto (Suomen ympäristö 33/2008) Ehdotus ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaksi vuosille (Ympäristöministeriö 16/2012) Liikenne ja viestintä digitaalisessa Suomessa Liikenne- ja viestintäministeriön tulevaisuuskatsauksen tausta-aineisto (15/2014) Päijät-Hämeen liikennejärjestelmä suunnitelma (2014) Maakuntakaavan selvitykset Salpakankaan taajaman synty ja kehitys, Virolainen 2005 (ProGradu tutkielma) Länsi-Hollolan valtakunnallisesti arvokasmaisema-alue, Opinnäytetyö (Heikkilä, Nurminen 2010) Hollolan kunnan kouluverkkoselvitys 2013 Salpakankaan sijaintivaihtoehdot 1970-luvulla Monikasvoinen Hollola, Jarmo Peltola, 2013 Strategisella kaavalla ratkaistaan keskeisiä yhdyskuntarakenteen kehittämisen kannalta oleellisia kysymyksiä. Yksityiskohtaisemmat paikalliset selvitykset ja vaikutusten arvioinnit laaditaan aluekohtaisesti tulevien osayleisja asemakaavojen yhteydessä. Tavoitevaiheen aikana ilmenevät lisäselvitystarpeet kuvataan kappaleessa 10. Jatkosuunnittelu ja tarvittavat selvitykset. Suunnittelualue on osa Lahden kaupunkiseutua. Salpakangas Lahden taajaman länsipuolella ja Kukkila, Kalliola ja Paimela Lahden pohjoispuolella Vesikansassa ovat osa sormimaista kaupunkiseudun taajamaa. Vesikansan taajamoituva pientaloasutus kurottuu nauhamaisena edelleen Asikkalan Vesivehmaan suuntaan. Hämeenkoski kytkeytyy rakenteeseen valtatien 12 kautta. Kuva 6-1. Suunnittelualue osana Päijät-Hämettä ja lahdenseutua (MAL-raportti 2007) Suunnittelualueen yhdyskuntarakenne koostuu selkeästi 7 erillään olevasta taajamasta. Maantieteellisesti suunnittelualueen koillisosa jää Vesijärven ja Lahden kaupungin taakse. Kuva 6-2. Yhdyskuntarakenne (YKR-aineisto) Hollolan kuntakeskus Salpakankaalla sijaitsee VT 12 varrella ja Vesikansa VT 24 varrella. Lahti-Riihimäki-radan varrelle ovat teollisuustoiminnan ja asutuksen myötä muodostuneet radanvarsikylät Nostava ja Herrala. VT 12 suunniteltu uusi linjaus tuo uusia näkökulmia paitsi kehätien varren myös Salpakankaan maankäyttöön. Yli puolet Hollolan väestöstä asuu Salpakankaan alueella. Salpakankaalle sijoittuu myös suurin osa Hollolan julkisista palveluista ja lähes kaikki kaupalliset palvelut. Merkittävät työpaikka-alueet sijaitsevat myös Salpakankaalla ja Kukonkoivussa hyvien liikenneyhteyksien äärellä. Salpausselkä muodostaa Hollolan virkistys- ja viheralueiden rungon. Hollolan länsiosa puolestaan on merkittävää maatalous- ja viljelyaluetta. Hollolan yhdyskuntarakenteen kehittyminen on perustunut vuosien välisenä aikana kunnan vahvaan ohjaukseen, jolloin Salpakankaasta tehtiin kunnan keskus. Salpakankaan kuntakeskuksen ja useiden taajamien lisäksi kunnassa on pienempiä haja-asutuskyliä. Sijainti Lahden kaupungin lievealueella vallitsevassa kasvupaineessa 2000-luvulla sekä kunnan erilainen myötämielisempi suhtautuminen muiden taajamien uudisrakentamiseen ja hajarakentamiseen on johtanut asutuksen leviämiseen laajemmalle. Tämä on vähitellen muodostanut kaavoittamatonta taajaa pientaloasutusta etenkin Paimelan, Heinlammin, Kirkonkylän ja Miekkiön alueilla. Suunnittelualueen merkittävimmät taajamat ovat: Salpakangas, Hämeenkosken kirkonkylä, Kalliola-Kukkila, Kirkonkylä- Pyhäniemi ja Herrala. 14

16 Suurin osa uusista omakotitaloista rakennetaan nykyisinkin alueille joille ei ole tehty tie- ja vesihuollon suunnitelmaa. Suunnittelemattomasti tai suunnittelutarveratkaisuin tihentyvän asutuksen ongelmana on alueiden myöhemmän suunnitelmallisen rakentamisen vaikeutuminen ja kustannustehokkaan kunnallistekniikan suunnittelun vaikeutuminen. Lisäksi lopputulos saattaa olla yhdyskuntarakenteen kannalta toimimaton ja kallis. 6.2 Väestö ja asuminen Suunnittelualueen väestömäärä oli vuonna 2012 yhteensä Suunnittelualueen väestökehitys on ollut pitkään muuttovoittoinen nopeasti kasvavan Lahden kyljessä. Hollola on voinut tarjota edullisempia ja parempia asuntoja ja tontteja kuin Lahti, jossa suuri osa hollolalaisista käy töissä. Hollolaan on muuttanut suhteellisen hyvätuloisia ja hyvin koulutettuja ihmisiä, kuten myös muiden suurkaupunkien ympäristökuntiin Suomessa Loma-asuminen Suunnittelualueella on yhteensä noin lomarakennusta, joista noin 400 sijoittuu Hämeenkosken alueelle. (maastotietokanta 2013). Erityisesti suunnittelualueen suurimmat vesistöt Vesijärvi ja Pääjärvi ovat erittäin tiiviisti rakennettuja. Ranta-alueiden lisäksi lomarakentamista on paikoin myös rantavyöhykkeen ulkopuolella, näin erityisesti Hämeenkosken alueella. Hollolan alueen asukaslukuun suhteutettu lomarakennusten määrä on 8 % ja Hämeenkosken 19 %. Päijät-Hämeen kunnista eniten lomarakentamista on Asikkalassa, jossa asukaslukuun suhteutettu lomarakennusten määrä on 48 % Asumisen painopisteet Salpakankaan rakentaminen toi puolet kuntalaisista asumaan Salpakankaan taajamaan. Myös nykyisin taajamissa asuu noin puolet väestöstä. Tosin taajamien määrä on lisääntynyt, kun esim. Kukkila-Kalliola alueesta on muodostunut asukasluvultaan alueen toiseksi suurin taajama. Hollolassa tiiviimpiä asumisen alueita ovat Salpakangas, Kukkila-Kalliola, Kirkonseutu ja Herrala. Hämeenkoskella eniten asutusta on kunnan keskustaajamassa, joka on alueen ainoa taajama asemakaava-alueineen. Moni hakee Hollolasta ja Hämeenkoskelta mahdollisuutta asua maaseudun rauhassa omakotitalossa ja noin neljännes rakennettavista uusista omakotitaloista sijoittuu asemakaavoittamattomalle alueelle. Haja-asutus on levittäytynyt laajasti lähes koko alueelle ja on paikoitellen ongelmallista kunnallisteknisten kustannusten sekä liikkumisen kannalta. Kuva 6-4. Suuralueiden asemakaavoitetulla alueella asuvan väestön osuus (Tilastokeskuksen ruututietokanta 2013) Suuralueiden väestö jakautuu iän mukaan siten, että yli 60-vuotiaita on suhteessa alle 12 vuotiaisiin eniten Hämeenkoskella (n. 85 %) ja Salpakankaalla (n. 70 %) ja vähiten Vesikansan alueella (alle 50 %). Lukumäärällisesti yli 60-vuotiaita on huomattavasti eniten Salpakankaalla. Salpakankaan ulkopuolisia yli 60-vuotiaita on yhteensä noin Tämä väestö on tulevaisuudessa eläkeikäistä, etäällä nykyisistä Salpakankaan palveluista ja tuo tätä kautta kunnallistaloudellisia kustannuksia enemmän kuin muu työikäinen väestö. Kuva 6-6. Päijät-Hämeen lomarakennusten määrät (Tilastokeskus 2013) Kuva 6-3. Väestön jakautuminen suuralueisiin vuosina 2002 ja 2013 (Tilastokeskuksen ruututietokanta 2013) Kuva 6-5. Suuralueiden väestönikärakenne (yli 60 v ja alle 12 v) (Tilastokeskus 2013) Salpakankaan suuralueen väestö sijoittuu yli 90 %:sesti asemakaavoitetulle alueelle. Tämä tosin johtuu osin siitä, että Salpakankaan suuralueen rajaus on melko suppea mutta myös siitä, että kunta on pystynyt estämään hajarakentamisen asemakaava-alueen tuntumassa ja näin helpottanut tulevaa asemakaavoitusta. Osa syynä on lisäksi alueelle sijoittuva Puolustusvoimien alue sekä eteläisen kehätien linjaus, joka on tievarauksen johdosta jätetty rakentamatta. 15

17 16 Kuva 6-7. Suunnittelualueen asuin- ja lomarakennukset (Maanmittauslaitos, maastotietokanta)

18 6.3 Työpaikat ja elinkeinoalueet Suurin osa Hollolan työpaikoista sijoittuu Salpakankaalle ja Kukonkoivun teollisuusalueelle. Kukkilaan, Kalliolaan ja Miekkiöön on myös keskittynyt työpaikkoja tarjoavaa elinkeinotoimintaa. Kirkonkylän tuntumassa on alueen merkittävimmät matkailualueet, joita Messilä on talviaikana erityisen vilkas asiakasmäärältään. Kesällä painopiste siirtyy Pyhäniemen ja Kirkonkylän tuntumaan.nostavan alueella on kaavallinen valmius kehittyä logistiikka- ja työpaikka-alueena. Nostavan kehittyminen edellyttää Lahden eteläisen kehätien (VT 12) toteutumista. Hämeenkoskella suurin osa työpaikoista sijaitsee Ojastenmäen teollisuusalueella, keskustaajamassa ja sen lähiympäristössä. Pienempiä muutaman työntekijän työllistäviä yrityksiä on koko alueella. Pintaalallisesti maatalous on merkittävässä roolissa koko suunnittelualueella. Salpakankaan rakentaminen 1960-luvulla muutti maa- ja metsätalouden elinkeinoista elävää Hollolaa, kun Salpakankaalta myytiin edullisia teollisuustontteja yrityksille ja alueelle syntyi paljon uusia työpaikkoja. Salpakankaan erinomainen liikenteellinen sijainti valtatien 12 varrella mahdollistaa monien yritysten ja teollisuuslaitosten toiminnan helpottamalla mm. tuotteiden kuljetuksia. Uusia työpaikkoja syntyi teollisuuden ja rakentamisen lisäksi myös palvelualoille, kun työpaikkojen perässä muutettiin asumaan Hollolaan ja tarvittiin siten myös palveluita, julkisia ja kaupallisia. Kuva 6-8. Työpaikkojen sijoittuminen (Tilastokeskus, ruututietokanta 2013) 17

19 6.2 Palvelut Julkiset palvelut Hollolan ja Hämeenkosken kuntien kouluverkkoa on uusittu viime vuosien aikana. Hollolan päätökset ovat perustuneet osin vuonna 2013 laadittuun kouluverkkoselvitykseen. Viimeisin päätös on purkaa Kalliolan koulu ja rakentaa tilalle nykyistä suurempi koulurakennus. Hämeenkoskella on jo aiemmin tehty päätös yhdestä koulukeskuksesta, joka on toteutettu keskustaajamaan. Nykyisin koulujen merkittävin kapasiteetti on keskittynyt Salpakankaalle. Vuonna 2014 Hollolan kunnan koululaitokseen kuului 8 alakoulua, jossa oli luokat 1-6. Alakouluilla oli vuonna yhteensä 2014 yhteensä 1757 oppilasta. Yläkouluja (luokat 7-9) on yksi, jossa oppilaita oli vuonna 2014 yhteensä 654. Hollolan kunnan oppilaiden kuljetuskustannukset ovat kasvaneet vuodesta 2010 vuoteen 2014 noin 30 %: Vuosi Kustannus ( ) Kasvu vuodesta % % % % % Kokonaisuudessaan koulujen kustannukset muodostuvat pääosin henkilöstömenoista. Kuljetusten osuus on alakoulujen osalta vuonna 2012 ollut noin 27 %. Näiden lisäksi Hämeenkoskella on yksisarjainen ala-aste, jossa toimii luokat 1 6. Oppilaita oli vuonna 2014 yhteensä 170. Yläluokkien opetus on järjestetty Lammilla, joka siirtyy vuoden 2016 alusta Salpakankaalle. Satulinnan päiväkoti Kuva Vuonna 2012 toteutuneiden koulukustannusten jakautuminen (Hollolan kouluverkkoselvitys 2013) Kuva 6-9. Koulujen oppilasmääräkapasiteetit ja kunnan päätökset oppilasmääräkapasiteetin laajennuksesta kussakin koulussa (Hollolan kunta 2015) Suunnittelualueella ei ole lukiota. Vuodesta 1974 asti toiminut Hollolan lukio on lakkautettu 2013 ja oppilaat on siirretty Lahden lukioihin. Hämeenkoskelta käydään lukiossa ensisijaisesti Lammilla ja Lahdessa. Hollolan päiväkodeista Hiekkalinnan, Hälvälän, Piiparin, Satulinnan, Soramäen, Tiilikankaan, Viirikukon ja Ylikartanon päiväkodit sijaitsevat Salpakankaan kuntakeskuksen alueella. Haja-asutuksen päiväkoteja ovat Kalliolan, Kukkilan, Nostavan, Paimelan ja Pyhäniemen päiväkodit. Näiden lisäksi toimii yksityisiä päiväkoteja ja yksityisiä perhepäivähoitajia. Hämeenkosken päiväkoti toimii koulukeskuksen yhteydessä. Haja-asutusalueilla järjestetään esiopetusta koulujen yhteydessä Herralassa, Nostavalla, Paimelassa ja Pyhäniemessä. Hollolan kunnan koululaitokseen kuuluu yksi erityiskoulu, Kankaan koulu, jossa on 75 oppilasta ( ). Kuva Hollolan koulujen koulukohtaiset kustannukset (Hollolan kouluverkkoselvitys 2013) 18

20 Peruspalvelukeskus Oiva kuuluu Hollolan kunnan organisaatioon ja se tuottaa sosiaali- ja perusterveydenhuollon palveluita Asikkalan, Hollolan, Hämeenkosken, Kärkölän ja Padasjoen kunnille. Hollolassa on kaksi terveysasemaa, joissa on vastaanotto, Salpakankaalla ja Kukkilassa. Hämeenkoskella on yksi terveysasema taajamassa. Kunnan alueella liikennöi palvelubussi. Pyhäniemessä toimii Hollolan vanhainkoti, jossa on noin 30 paikkaa. Hämeenkosken taajamassa terveysaseman korttelissa on iäkkäille tarkoitettu tehostetun palveluasumisen yksikkö. Suurin osa alueen muista julkisista palveluista sijaitsee Salpakankaalla. Kunnanvirasto, kirjasto, uimahalli, jäähalli, urheilukenttä ja pelastuslaitos. Kalliolassa ja Hämeenkoskella on oma lähikirjasto ja kunnan muilla alueilla palvelee kirjastoauto Kaupalliset palvelut Nykyisin lähes kaikki Hollolan kaupalliset palvelut sijoittuvat Salpakankaalle, jossa on melko kattava päivittäistavaratarjonta. Myös TIVA-kauppaa on jonkin verran. Päivittäistavarakaupoista Salpakankaalla toimivat S-Market, K-Market, Valintatalo ja Lidl. Hämeenkoskellla palvelevat astetta pienemmät päivittäistavarakaupat Sale ja Siwa. Hollola ja Hämeenkosksi tukeutuvat kuitenkin vahvasti Lahden kaupallisiin palveluihin sekä päivittäistavara- että erikoiskaupassa. Hämeenkoskelta haetaan jonkin verran kaupallisia palveluista myös Hämeenlinnasta Lammilta ja Tuuloksesta. Erikoiskauppaa on vaikea ylläpitää Salpakankaalla Renkomäen ja Lahden vähittäiskaupan kehittymisen vuoksi. Vesikansan asukkaiden lähimmät kaupalliset palvelut ovat kaupungin rajan tuntumassa olevassa Salessa sekä Holman Prismassa ja sen ympäristössä olevissa muissa liikkeissä. Kuva Koulujen sijoittuminen, tuleva kapasiteetti (punainen teksti) ja 3 km:n vyöhykkeellä asuvien väestömäärä (sininen teksti). Paimelan koulun 3 km vyöhykkeellä asuvista on vähennetty Kalliolan koulun vyöhykkeellä oleva väestömäärä. (Ruututietokanta 2013) 19

21 6.5 Liikenne ja tekninen huolto Maantieliikenne Hollolan ja Hämeenkosken alueen liikenneverkon rungon muodostavat valtatiet 12 ja 24 sekä kantatie 54. Valtatie 12 kuuluu valtakunnalliseen runkotieverkkoon ja se kulkee itä-länsisuunnassa Salpausselkää pitkin kaksikaistaisena Hämeenkosken ja Hollolan läpi ja kulkee nelikaistaisena Hollolan kuntakeskuksen, Salpakankaan läpi. Valtatie 12 yhdistää Hollolan Salpakankaan lännessä Lahteen, valtatiehen 4 sekä edelleen Kouvolan suuntaan. Lännessä valtatie 12 muodostaa yhteyden Hämeenlinnan ja Tampereen suuntiin. Tiesuunnitelmavaiheessa oleva Lahden eteläinen kehätie muuttaa valtatien 12 linjausta tulevaisuudessa parantaen liikenneyhteyksiä ja antaen mahdollisuuksia maankäytön kehittämiseen. Vesijärven itäpuolella sijaitsevan Vesikansan alueen eli Kukkilan, Kalliolan ja Paimelan alueiden tärkein tie on valtatie 24, joka yhdistää alueet etelässä Lahteen ja valtatiehen 4 sekä pohjoisessa Asikkalaan ja edelleen pohjoiseen. Kantatie 54 yhdistää Hollolan Salpakankaan alueen lounaaseen Kärkölän ja Riihimäen suuntaan. Valtatie 4 kulkee Hollolan alueella Miekkiössä ja on tärkeä tieyhteys myös Hollolalle, vaikkei suoraan olekaan yhteydessä Hollolan maankäyttöön. Muita tärkeitä tieyhteyksiä ovat maantie 296, joka yhdistää Salpakankaan alueen valtatiehen 4 ja Orimattilan suuntaan sekä maantie 140, joka palvelee Luhdantaustan aluetta etelässä ja Heinlammin aluetta koillisessa. Hämeenkoskelta on yhteys Asikkalaan teitä 3171 ja 317 ja Kärkölään tietä 295. Lisäksi Hollolan ja Hämeenkosken alueella kulkee lukuisia yhdysteitä, jotka palvelevat muun muassa Hollolan kirkonkylän seutua, Nostavaa, Herralaan ja Miekkiötä. Maantiet muodostavat Hollolan ja Hämeenkosken liikenneverkon rungon, johon maankäyttöä palvelevat kadut ja yksityistiet liittyvät. Maantieverkon suurimmat liikennemäärät ovat valtatiellä 12 Salpakankaalla, missä on liikennettä noin ajoneuvoa vuorokaudessa. Valtatiellä 24 Kukkilassa liikennettä on noin ajon/vrk ja maantiellä 296 Kartanossa noin ajon/vrk. Valtatiellä 4 Miekkiön kohdalla kulkee noin ajoneuvoa vuorokaudessa. Hämeenkosken taajaman kohdalla valtatien 12 liikennemäärä on noin ajoneuvoa vuorokaudessa. VT-12 Salpakankaan kohdalla Kuva Suunnittelualueen liikenneverkko 20

22 Joukkoliikenne Hollolan eteläosien läpi kulkevat Helsinki Lahti Oikorata sekä Riihimäki Lahti rata, jotka erkanevat Hollolan Hakosillassa. Riihimäki Lahti radalla Herralassa on matkustajaliikenteen käytössä oleva seisake, josta on mahdollista matkustaa Riihimäen tai Lahden suuntiin noin kerran tunnissa. Päijät-Hämeen lähijunaliikenteen edellytykset selvityksessä on tuotu esiin myös mahdollinen Nostavan junaseisake, jota ei kuitenkaan pidetty kovin realistisena nykyisen pienen väestömäärän johdosta. Hollolan joukkoliikenteen rungon muodostavat taajamassa kulkevat paikallisliikenteen bussilinjat, pääteitä kulkevat kaukoliikenteen linja-autot sekä koulukyytilinjat. Joukkoliikenteen palvelutaso on paras Salpakankaan, Kartanon, Tiilijärven, Soramäen ja Tiilikankaan alueilla. Paikallisliikenne palvelee parhaiten liikkumista Kuntakeskukseen Salpakankaalle sekä Lahteen. Lahdessa linjat kulkevat myös Lahden rautatieaseman kautta. Sen sijaan matka-aika suhteella mitattuna väli Salpakangas Lahti on alueen heikoimpia. Hämeenkoskella joukkoliikenne perustuu kaukoliikenteeen linja-autoreitteihin. Nykyisin suunnittelualueella on huomattavasti edullisempaa liikkua omalla autolla kuin julkisilla kulkuneuvoilla ja siinä mielessä auton omistajalle julkinen kulkuneuvo ei ole taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto. Kuva Joukkoliikenteen ja henkilöautoliikenteen matka-aikasuhde (Päijät-Hämeen liikennejärjestelmäsuunnitelma, 2014) Kävely ja pyöräily Kuva Kävelyn ja pyöräilyn yhteydet. Sinisellä on maantien kevyenliikenteenväylät ja vihertävällä alueellinen pyörätieverkko (Päijät-Hämeen liikennejärjestelmäsuunnitelma, 2014) Jalankulku- ja pyörätiet keskittyvät suunnittelualueella kokoojakatujen sekä pääteiden yhteyteen. Paras reitistö sijoittuu Salpakankaan alueelle. Salpakankaan alueelta on yhteydet Lahden suuntaan valtatien 12 varressa sekä maantien 296 varressa. Yhteydet ovat olemassa myös Kirkonkylän suuntaan sekä Messilän suuntaan. Vesikansan alueella tärkeimmät jalankulku- ja pyörätiet ovat pohjois- eteläsuuntaisina valtatien 24 varressa sekä kokoojakaduilla suuntautuen etelään Lahteen. Hämeenkoskella kunnan ylläpitämiä pyöräily- ja jalankulkuväyliä on vain asemakaava-alueella. Kuva Joukkoliikenteen palvelutason nykytilanne ja linjasto (Päijät-Hämeen liikennejärjestelmäsuunnitelma, 2014) 21

23 Alakeskuksen jalankulkuvyöhyke Alakeskuksen jalankulkuvyöhyke/ intensiivinen joukkoliikenne Alakeskuksen jalankulkuvyöhyke/ joukkoliikenne Autovyöhyke Heikko joukkoliikennevyöhyke Intensiivinen joukkoliikennevyöhyke Joukkoliikennevyöhyke Keskustan jalankulkuvyöhyke Keskustan reunavyöhyke Keskustan reunavyöhyke /intensiivinen joukkoliikenne Keskustan reunavyöhyke /joukkoliikenne Kilometers Kuva Liikenteen vyöhykkeet (SYKE, yhdyskuntarakenteenvyöhykkeet, 2010) 22

24 6.6 Infrastruktuuri ja energiahuolto Hollolan vesihuoltolaitoksella on useita erillisiä toiminta-alueita eri puolilla kuntaa, joita yhdistävät kunnan sisäiset sekä lähikuntien, Lahden, Asikkalan, Heinolan, Hämeenkosken ja Nastolan väliset vesihuoltolinjat. Vesihuoltolaitoksen vesijohtoverkostoon on liittynyt noin asukasta ja viemäriverkostoon noin asukasta. Vesijohtoverkoston liittymisaste on noin 77 % ja viemäriverkoston 75 % koko kunnan asukasmäärästä. Nykyisillä toiminta-alueilla Hollolassa arvioidaan olevan noin 900 asukasta, jotka eivät ole vielä liittyneet vesijohtoverkostoon ja noin 950, jotka eivät ole liittyneet viemäriverkostoon. Toiminta-alueilla on kiinteistöjä, jotka ovat liittyneet vain toiseen verkostoon. Huomioon otettavaa on myös, että kaikkien toiminta-alueella sijaitsevien kiinteistöjen ei ole vielä mahdollista liittyä vesihuoltoverkostoihin. Eniten tällaisia kiinteistöjä on Nostava-Herralan toiminta-alueella esim. Hakosillan ympäristössä ja Kirkonseutu-Pyhäniemen toiminta-alueen Uskilassa. Myös Kukkila-Kalliola-Paimelan toiminta-alueella on alueita, joissa ei ole vielä vesihuoltoverkostoja. Toiminta-alueiden ulkopuolelta vesihuoltoverkostoihin on liittynyt vedenjakelun osalta n asukasta ja viemäröinnin osalta n. 900 asukasta. Hollolan vesihuoltolaitoksen talousvesiverkostoon liittymättömiä asukkaita on noin asukasta eli 24 % väestöstä ja viemäriverkostoon noin 5700 asukasta noin 26 % väestöstä. Hämeenkosken alueella on yksi kunnallinen vesihuollon toiminta-alue, joka sijoittuu keskustaan ympäristöineen. Hämeenkoskella on 2 vedenottamoa ja yksi jätevedenpuhdistamo. Kunnallisen vesihuoltolaitoksen vesijohtoverkostoon on liittynyt noin asukasta ja viemäriin n. 950 asukasta. Vastaavat liittymisasteet ovat noin 48 % ja 45 %. Erityisesti Hollolan alueella vesihuollon toiminta-alueen laajeneminen haja-asutusalueelle on lisännyt osaltaan suunnittelematonta haja-asutusta. Kuva Jäteveden toiminta-alueet suhteessa YKR-taajamiin ja asuinrakennuksiin (YKR-taajamat 2012, maastotietokanta 2012) Runkovesiputken rakentaminen 2003 Hämeenkoski-Hälvälä 23

25 6.7 Luonnonympäristö Hollolassa ei ole omaa sähköntuotantoa ja kaukolämpö ostetaan ulkopuolelta. Hämeenkosken keskustaajamassa on biolämpölaitos, jolla lämmitetään mm. keskustan julkisia rakennuksia. Valmisteilla olevassa maakuntakaavassa on aluevarauksia tuulivoimala-alueille. Salpausselkä ja muut merkittävät sora- ja hiekkamuodostumat Hollolan kunnan keskiosia ja Hämeenkosken kunnan itäisintä osaa halkoo I Salpausselän laaja reunamuodostuma, joka on Suomen merkittävimpiä jääkauden aikaisia muodostumia. Osia Salpausselän reunamuodostumasta on sisällytetty myös valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan, jolla suojellaan harjuja ja muita luonnon- ja maisemansuojelullisesti merkittäviä muodostumia. Hollolan ja osin Hämeenkosken kunnan alueelta valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan sisältyvä kohde on Lahden Mutka, I Salpausselkä, jonka rajaus on esitetty oheisella kartalla. Sairakkalan alueelle sijoittuva rajaus pitää sisällään tasaista hiekan ja soran kasautumaa, sandurdeltaa, jonka alueelle sijoittuu myös kumpuilevaa suppamaastoa. Pohjavedet Hollolan ja Hämeenkosken kuntien alueille sijoittuu pinta-alaltaan laajoja vedenhankintaa varten tärkeitä pohjavesialueita. Ensimmäisen Salpausselän Lahden mutkan alueelle sijoittuvat maamme suurimpiin kuuluvat pohjavesiesiintymät. Pohjavesien suojelu on siten Hollolan sekä Hämeenkosken seudulla korostetun tärkeässä asemassa. Pohjavesialueet näkyvät Hollolassa ja Hämeenkoskella myös lähteiden runsautena. Hollolassa sijaitseva Kiikunlähde lukeutuu Suomen suurimpiin lähdealtaisiin, johon vettä purkaa peräti 14 lähteensilmää. Kuva Johdot (maakuntakaava 2006) km H O L L O L A N K U N T A S T R A T E G I N E N Y L E I S K A A V A Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Muu pohjavesialue Hämeenkosken Kellolähde Kuva Pohjavesialueet 24

26 Luonnonsuojelu Laajimmat yhtenäiset luonnonsuojelualueet muodostuvat pitkälle umpeenkasvaneesta Kutajärvestä sekä neljästä erillisestä Vesijärven lahdesta. Nämä Natura 2000-verkoston kohteet ovat kansainvälisesti arvokkaita lintuvesialueita. Vesijärven lintulahdet ovat myös vesikasvilajistoltaan poikkeuksellisen edustavia ja monipuolisia. Laajoja luonnonsuojelualuekokonaisuuksia sijoittuu myös Tiirismaan alueelle. Tiirismaan Natura-alue on valtakunnallisesti arvokas luontotyyppikokonaisuus. Tiirismaan alue merkittävä myös virkistyskäytön kannalta. Hämeenkoskella oleellisin suojelualue on Pääjärvi, joka on yksi Suomen syvimmistä järvistä. Muuta suojelualueet ovat pinta-alaltaan hyvin pieniä. Kaikkiaan Hollolan ja Hämeenkosken alueelle sijoittuu hehtaaria luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja alueita. Ekologinen verkosto Ekologinen verkosto on viheralueista ja niitä yhdistävistä eliöiden elinympäristöiksi ja liikkumisreiteiksi soveltuvista alueista muodostunut verkosto. Päijät-Hämeen maakuntakaavaa varten määritetyt laajemman ekologisen verkoston yhteydet on kuvattu oheisella kartalla yleispiirteisellä tasolla maakuntakaavan taustaselvitystä (Sito 2013) mukaillen. Keskeisimmät yhtenäiset metsäalueet sijoittuvat Hälvälänkaankaan ja Tiirismaan alueille, sekä Lahdenpohjan läheisyydestä aina Hämeenkosken keskustaajamaan ulottuvalle metsäalueelle. Metsäisenä säilytettävät tärkeimmät yhteydet turvaavat yhteyksiä laajempien yhtenäisten metsäalueiden välillä. 6.8 Ympäristö ja virkistys Merkittävin ja virkistyskäyttöön soveltuvin virkistysalue on Salpausselän virkistysalue, jota myöten kulkevat myös virkistysyhteydet Lahteen. Salpausselän ulkoilureitit ja Finlandia-hiihdonkin hiihtoladut liittyvät Heinsuon urheilukeskuksen valaistuun liikuntaverkkoon sekä Tiilijärvien ja Tiirismaan reittiverkostoon. Maakunnallisia virkistykseen varattuja alueita on Hollolassa Salpausselän metsäselänteellä Messilän itä- ja länsipuolilla, Mustamaalla vesijärven rannalla (alue mm. partiolaisten käytössä), Parinpellon leirikeskuksen alueella, Merrasjärven ja Alasenjärven pohjoispuoleisella alueella (Tervamäen virkistysalue ja Pesäkallion virkistysalue) sekä Vesijärvellä Hännyssaaren virkistys- ja retkeilykohde. Hämeenkosken alueella maakunnalliseksi virkistysalueeksi on merkitty Etolansaarten virkistys- ja retkeilykohde Pääjärvellä. Maakuntakaavan virkistysalueiden toteutustilanne ja käytettävyys vaihtelevat suuresti, osa on lähinnä metsätalouskäytössä, kun taas osalle on rakennettu mittavat virkistystä tukevat palvelurakenteet. Maakuntakaavan mukaiset virkistysalueet ja asutus kytketään toisiinsa maakunnallisilla, ohjeellisilla ulkoilureitistöillä. Nämä muodostavat yhdessä suojelualueiden, melontareittien ja myös osittain maakunnallisesti merkittävien ekologisten vyöhykkeiden kanssa maakunnan viherjärjestelmän, jota myös matkailuelinkeino voi hyödyntää. Hollolassa tärkeitä maakunnallisia ulkoilureitistöjä ovat Vesijärven kiertävän reitin osuudet sekä kyseisen reitin Hämeenkoskelle ja Kärkölään yhdistävät osuudet. Hämeenkoskelta reitistö jatkuu edelleen Hämeenlinnan Lammin suuntaan ja Asikkalaan. Taajama-alueilla kehitettäviä viheryhteyksiä on maakuntakaavassa korostettu yleispiirteisillä viheryhteystarve merkinnöillä eri viheralueiden välillä. Yhtenäisillä ja toimivilla kevyen liikenteen väylillä on suuri merkitys sekä arkiliikunnan että virkistyskäytön ja matkailun kannalta. Hollolassa oli vuonna km yhdistettyjä jalankulku- ja pyöräteitä. (Lahden seudun ympäristökatsaus 2013). Hämeenkoskella luku huomattavasti pienempi Hollolan kautta kulkee valtakunnallinen pyörämatkailureitti Helsingistä Jyväskylään. Reitti on opastettu Vesijärven rantoja kiertäen Vesikansan tai Kirkonkylän kautta Vääksyyn ja Päijänteen maisemiin. Kyseinen reitti on myös osa Euroopan laajuista pyörämatkailureittien verkostoa (Euro Velo 11 reitti). Hollolassa ja Hämeenkoskella metsillä ja vesistöillä on suuri merkitys virkistyskäytön kannalta. Metsäalueilla harrastetaan mm. retkeilyä, metsästystä, marjastusta ja sienestystä. Järvet ovat uimarantojen, vesiretkeilyn ja matkailun sekä kalastuksen lisäksi myös talviaikaan merkittäviä virkistysalueita ja jäiden aikaan helposti saavutettavia. Vesijärvellä järjestetään sekä reitti- että risteilymatkoja laivoilla jopa Jyväskylään tai Heinolaan asti. Hollolassa laivojen kyytiin pääsee Messilän satamasta. Hollolan alueelle on merkitty yksi maakunnallinen melontareitti, joka on Luhdanjoen osuus Porvoonjoen melontareitistä. Hämeenkosken alueella Teuronjoki kuuluu myös maakunnalliseen melontareittiin. Kuva Luonnonsuojelualueet 25

27 Kuva Virkistys Virkistys ja matkailu ovat toiminnallisesti lähentyneet toisiaan. Virkistyspalveluiltaan merkittävä alue Hollolassa onkin Messilän matkailualue, joka on tunnettu hiihtomaastoista, laskettelurinteistä, golf-kentästä, melonta- ja purjehdusmahdollisuuksista, maasto- ja alamäkipyöräilystä sekä vuokramökeistä ja leirintäalueesta. Yhdessä Nastolan Pajulahden ja Heinolan Vierumäen kanssa ne muodostavat merkittävän virkistys- ja liikuntamatkailupalveluiden verkoston Päijät-Hämeessä. Matkailullista merkitystä on Hollolassa myös Kirkonkylän ja Pyhäniemen kartanon aluekokonaisuudella. Pyhäniemen kartanon kulttuurihistoriallisessa ympäristössä on kulttuuritarjontaa musiikin ja kuvataiteen muodossa. 26

28 6.9 Maisema ja kulttuuriympäristö Ominaispiirteet Hollolan maisematyypit muodostuvat pääpiirteissään pohjoisesta Vesijärven laaksosta, keskeisestä I Salpausselästä sekä eteläisestä Porvoonjoen viljelyseudusta Hämeenkosken maisematyyppien muodostuessa pääosin Teuronjokilaakson peltotasangosta ja Hämeenkosken korpiylängöstä Vesijärven laakso sijoittuu Salpausselkien väliin. Järven rannoilla on alavia, laajoja peltomaisemia, joita kehystävät selännealueet sekametsineen ja kumpuilevine viljelymaisemineen. Vanhin pysyvä asutus on keskittynyt Vesijärven rantojen viljaville maille hyvien kulkureittien äärelle. Hollolan ja osin Hämeenkosken halkaiseva I Salpausselkä on voimakas raja Rannikko-Suomen ja Järvi-Suomen välissä. Hollolassa I Salpausselän mäntyä kasvava reunamuodostuma levittäytyy paikoin laajoiksi deltakankaiksi. Reunamuodostuman osana on Tiirismaan vuorimainen kallioharjanne, joka on Etelä- Suomen korkein kohta. Salpausselälle sijoittuu yhteen kasvava nauhataajama Hollolasta Lahden kautta Nastolaan. Laajin rakentamaton metsäselänneosuus on jäljellä Salpausselän mutkassa Hollolassa. Selänteen eteläpuolisille hietamaille sijoittuvat kumpuilevat yhtenäiset viljelyvyöhykkeet, jotka vaihettuvat Porvoonjoen viljelyseudun tasaisiin tai loivasti kumpuileviin viljelymaihin. Hämeenkoskella Teuronjokilaakson peltotasangolle on tyypillistä tasaisuus ja laajat viljelykset. Hämeenkosken kirkonkylä sijoittuu Pääjärven, Teuronjoen ja harjumuodostumien leikkauskohtaan. Hämeenkosken länsiosa on harvaan asuttua metsäistä moreeni- ja harjuselännettä, Hämeenkosken korpiylänköä. Savipohjaisilta viljelymailta kohoaa jääkauden jälkeen veden karuiksi huuhtelemia metsäisiä moreeni- ja kalliomäkiä. Porvoonjoen ympäriltä tunnetaan huomattava määrä lähinnä kivikautisia asuinpaikkoja. Pysyvän asutuksen kylät ovat useimmiten rakentuneet viljelykelpoisten maiden keskellä oleville sora- ja moreenikumpareille. Riihimäen Pietarin vuonna 1870 valmistunut rautatie on tuonut alueelle uusia asutuskeskuksia ja teollisuutta, kuten Herralaan tiilitehtaan. Nykymaisemalle antaa leimansa Lahti Helsinki -välinen moottoritie. Arvokkaat alueet Hollolassa ja osin Hämeenkoskella on yksi valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, johon kuuluu Kastarin, Hatsinan ja Kutajoen maisemakokonaisuudet. Hämeen valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventoinnissa ehdotetaan valtakunnallisen maisema-alueen laajentamista hieman lännen suuntaan Hämeenkoskelle sekä Kirkonselän sisällyttämistä rajaukseen. Päivitysinventoinnissa esitetään myös yhtä, kokonaan uutta valtakunnallisesti arvokasta maisemanähtävyyttä, Salpausselkä-Tiirismaa, Hollolan ja Lahden alueelle. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä sijoittuu Hollolan Kirkonkylälle, Hollolan kuntakeskuksen lounaispuolelle ja ja Hollolan kunnan länsirajalle sekä Hämeenkoskelle Pääjärven etelärannalle ja Teurojoen varrelle Hankalankosken ympäristöön. Kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeitä alueita ovat myös maakuntakaavaan merkityt edellisiä hieman laajemmat, maakunnalliset arvokkaat kokonaisuudet. Maakuntakaavan arvoalueita ovat esimerkiksi myös kuntakeskuksen kaakkoispuolella sekä Lahden alueella sijaitseva Okeroisten kulttuurimaisema ja Hollolan kunnan pohjoisosassa sijaitseva Laitialan kulttuurimaisema. Lisäksi Päijät-Hämeen maisemaselvityksessä ja Päijät-Hämeen rakennetun kulttuuriympäristön selvityksessä on esitetty muita maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita ja kulttuuriympäristöjä. Muinaisjäännökset Hollolasta tunnetaan yhteensä 82 kiinteää muinaisjäännöstä ja Hämeenkoskelta yhteensä 13. Kivikautisia asuinpaikkoja on löydetty runsaasti erityisesti Vesijärven rannoilta ja Luhdanjoen muinaisjärven aikaisilta rannoilta. Hollolan rautakautinen muinaisjäännöskanta on varsin rikasta ja monipuolista siihen kuuluu useita eri-ikäisiä kalmistoja, asuinpaikkoja, kuppikiviä ja linnavuoria sekä tietenkin aarrelöytöjä. Kuva Maisema- ja kulttuuriympäristö 27

29 6.10 Kunnan maanomistus Hollolan kunta omistaa maa-alueita erityisesti Salpakankaan ympäristössä. Kaavoituksen osalta erityisen kiinnostavia ovat ne maa-alueet, jotka ovat omistuksessa asemakaavoitetun alueen ulkopuolella. Tällaisia alueita on yhteensä noin ha, koko Hollolan kunnan maanomistus on noin ha. Isoimmista maa-alueista voidaan kaikkia muita paitsi Kutajoen Mustamaalle sijoittuvaa laajaa metsätilaa pitää jossain määrin mahdollisina taajaman laajenemisalueina. Hämeenkosken kunta omistaa keskusta-alueen tuntumassa useita erillisiä maa-alueita Yleiskaavat Suunnittelualueella on voimassa useita osayleiskaavoja. Suurin osa näistä on Hollolan alueella: Nostavan osayleiskaavan muutos (hyv ) Heinlammin osayleiskaava (hyv ) Miekkiön osayleiskaava (hyv ) Okeroisten kulttuurialueen osayleiskaava (hyv ) Kuntakeskuksen osayleiskaava (hyv ) Nostavan osayleiskaava (hyv ) Kukkilan-Kalliolan osayleiskaava (vahv ) Kirkonseudun-Pyhäniemen osayleiskaava (vahv ) Kukonkoivun osayleiskaava (vahv ) Messilä-Tiirismaan osayleiskaava (vahv ) Keskustan yleiskaava Hämeenkosken alueella: Pääjärven rantaosayleiskaava Keskustan osayleiskaava (vireillä) Strategista yleiskaavaa varten on tutkittu voimassa olevien yleiskaavojen laskennallista asuntoreserviä seuraavasti: Voimassa olevien yleiskaavojen rakentamattomat tai vain osin toteutuneet asutukselle varatut oleellisimmat alueet rajattiin kartalle (A, AP, AK, AKR ja C merkinnät) Kullekin alueelle määritettiin rakentamistehokkuus (asunto/ha) Rakennus- ja huoneistorekisterin tietojen perusteella selvitettiin kunkin aluevarauksen käytetty asuntojen määrä Em. tietojen perusteella laskettiin kunkin alueen jäljellä oleva asuntoreservi. Yleiskaavojen asuntoreservissä on huomioitu ainoastaan asemakaavoitetuiksi tarkoitetut alueet, joissa asutuksen määrä ylittää 10 asuntoa/aluevaraus. Rakentamistehokkuus määritettiin kunkin kaavan kaavamääräyksessä tai kaavaselostuksessa esitetyn mitoituksen mukaan. Ellei mitoitusta ollut osoitettu tehokkuutena, määritettiin alueen mitoitus vastaavanlaisen alueen toteutuneen mitoituksen mukaan (Esim. Salpakankaalla mitoitus oli korkeampi, kuin muissa taajamissa). Lisäksi huomioitiin oliko alue täysin rakentamaton vai oliko seassa hajarakentamista, jolloin käytettiin pienempää mitoitusta. Tämä siksi, että tällaisilla alueilla ei yleensä rakentamista voida myöhemmin toteuttaa niin tehokkaasti. A-alueilla tehokkuus vaihteli 2 6,5 asunto/ha välillä. Kukonkoivun AKR alueella mitoitus oli 13 ja keskustan Salpakankaan teollisuusalueen länsipuolisella AK-alueella mitoitus oli 30 asuntoa/ha, joka vastaa Salpatien kerrostaloalueen toteutunutta mitoitusta. Kuva Hollolan kunnan maanomistus vuonna

30 Taulukko Laskelma suunnittelualueen voimassa olevien yleiskaavojen laskennallisesta asuntoreservistä Kaava Merkintä Tehokkuus (asuntoa/ha) Asunnot jäljellä Heinlammi AP 2,0 316 Heinlammi Summa 2,0 316 Keskusta A 2,8 216 AK 15,0 205 Keskusta Summa 4,3 421 KK AP-1 2,5 124 AP-3 2,5 112 KK Summa 2,5 236 Kukkila-Kalliola AP-1 3,5 289 C 2,0 13 Kukkila Summa 3,4 302 Kukonkoivu AKR 13,0 97 AP 4,0 396 C 8,0 59 Kukonkoivu Summa 5,9 552 Miekkiö AP-2 3,0 708 Miekkiö Summa 3,0 708 Nostava A 3,5 323 AP 2,5 49 Nostava Summa 3,1 372 Kaikki yhteensä 3, Tarkastelun tuloksena voidaan todeta, että yhteensä suunnittelualueella on yleiskaavoissa asuntoreserviä noin asuntoa, joka tarkoittaa lähes asukkaan asuntoreserviä. Vireillä olevassa Hämeenkosken keskustan alueen yleiskaavassa on noin 300 asukkaan asuinpientaloreservi. Kuva Suunnittelualueen voimassa olevien yleiskaavojen kaavakohtainen asuntoreservi Jäljellä olevaa reserviä sijoittuu eniten Miekkiön alueelle, jonka yleiskaava on laatimisvaiheessa mitoitettu noin uudelle asukkaalle. Alueelle ei ole tämän jälkeen laadittu asemakaavoja. Merkittävä määrä asuntoreserviä on myös Nostavalla (n. 370) ja Kukonkoivussa (yli 500). Sen sijaan keskustan asuntoreservi jää alle 500 asuntoon. Keskustan osalta on toki huomioitava se, että rakennettujen C ja AK merkintöjen sisällä asutusta voidaan todennäköisesti joillain alueilla tiivistää. Kuva Suunnittelualueen voimassa olevien yleiskaavojen laskennallinen asuntoreservi kartalla Tarkastelu luo hyvän pohjan arvioida voimassa olevien yleiskaavojen tarkoituksenmukaisuutta sekä antaa mahdollisuuden verrata rakennemallivaiheessa tätä kehitystä yhtenä rakennemallivaihtoehtona. Voimassa olevissa yleiskaavoissa on lisäksi varauksia yritysalueille. Näistä merkittävimmät rakentamattomat alueet ovat Nostavan logistiikka-alueen varaus Nostavalla sekä Paassillan alue Riihimäen tien ja valtatien 12 risteyksen tuntumassa. Lisäksi Kukonkoivussa on laajoja (80 ha) varauksia teollisuudelle ja palveluille, joista noin puolet on toteutunut. Salpakankaan osalta teollisuus on pääosin toteutunut ja yleiskaava paremminkin ohjaa raskaan teollisuuden muuttumista keskustatoiminnoiksi. Hämeenkosken Ojastenmäen teollisuusalueelle on osoitettu yleiskaavassa laajenemismahdollisuus Rakennusjärjestys Strategisen suunnittelun kannalta kunnan rakennusjärjestyksessä on määritelty kaksi merkittävää asiaa: suunnittelutarvealueet ja haja-asutuksen mitoitus. Hollolan kunnanvaltuuston vuonna 2011 hyväksymässä rakennusjärjestyksessä suunnittelutarvealueiksi on määritetty viisi erillistä aluetta, jotka sijoittuvat rakennettujen taajamien ja osayleiskaavojen ympärille. Suunnittelutarvealueiden merkitys on se, että kyseisellä alueella on olemassa tulevaisuuden suunnittelutarve, johon varaudutaan sillä, että esim. haja-asutuksen muodostumisen edellytyksiä tutkitaan erityisen tarkasti, jotta se ei tule olemaan myöhemmin esteenä maankäytön tarkoituksenmukaiselle järjestämiselle. Kuva Suunnittelutarvealueet vuodesta (Hollolan kunnan rakennusjärjestys 2011) Haja-asutuksen osalta on määritetty mitoitus, jonka tarkoituksena on se, että maanomistajat tulisivat kohdelluiksi tasapuolisesti. Mitoituksessa on huomioitu päätilasta muodostettujen rakennuspaikkojen lukumäärä, joka on suhteutettu päätilan pinta-alaan. Mitä vähemmän rakennuspaikkoja on muodostettu suhteessa päätilan pinta-alaan sitä enemmän päätilalla on jäljellä olevaa laskennallista rakennusoikeutta. Tämän rakennusoikeuden lisäksi rakentamiseen vaikuttaa luonnollisesti rakennuspaikan soveltuvuus sekä teknisesti, että ympäristön kannalta. 29

31 Hollolan alueelle on tehty vuonna 2013 rakennusjärjestyksen mukainen mitoituslaskelma. Laskelman mukaan haja-asutusalueen jäljellä oleva rakennusoikeus on noin uutta asuinrakennuspaikkaa. Luvussa ei ole huomioitu ennen ensimmäisen rakennuslainmukaisia rakennuspaikoiksi lohkottuja tiloja, joka lisäisi lukumäärää hieman. Tämä volyymi sijoittuisi melko tasaisesti Hollolan vuoden 2014 mukaista aluetta. Luku on teoreettinen, eikä täysimääräisenä toteudu koskaan. Kuitenkin merkittävä osa rakentamisesta toteutuu vuosikymmenien kuluessa pikkuhiljaa. Tätä todistaa mm. vuosien välinen kehitys, jonka mukaan 33 % väestökasvusta on tapahtunut haja-asutusalueella. Tänä aikana haja-asutusalueen väestömäärä on kasvanut lähes 388 asukkaalla. Tämä on noin 55 asukasta/vuosi. Vuoteen 2040 mennessä tämä kasvu tarkoittaisi noin asukkaan lisäystä haja-asutusalueelle. Kun asiaa tarkastellaan menneen historian valossa, niin noin puolet uudesta asuinrakentamisesta väestömäärällä mitattuna on sijoittunut haja-asutus alueelle. Hämeenkosken alueella haja-asutusalueelle sijoittuu noin 63 % alueen väestöstä Kasvupotentiaali Suunnittelualue on historian valossa omannut merkittävän kasvupotentiaalin. Tämä on perustunut mm. seuraaviin tekijöihin: Sijaintiin lähellä palveluja ja työpaikkoja, jotka löytyvät Salpakankaalta ja täydentyvät Lahdessa Pääkaupunkiseudun läheisyys Rata- ja liikenneyhteydet Viihtyisään luonnonympäristöön Vesistöjen läheisyyteen Virkistysmahdollisuuksiin Mahdollisuuksiin valita erilaisia asuinympäristöjä Kunnan taloudelliseen tilanteeseen Onnistuneeseen markkinointiin Edellä mainitut tekijät ovat pääasiassa olemassa edelleen, vaikka suhdanteet vaikuttavat kysyntään. Salpakankaalla ja muissa taajamissa on yhdyskuntarakenteen ja maasto-olosuhteiden kannalta mahdollisia laajentumis- ja tiivistämisalueita. Ilmakuva Salpakankkaan keskustasta. 30

32 7. SUUNNITTELUA OHJAAVAT TAVOITTEET 7.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö- ja rakennuslainmukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää ja ne tulee ottaa huomioon kaikessa alueiden käytön suunnittelussa. Valtioneuvosto päätti maankäyttö- ja rakennuslain 22 mukaisista valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista ja päätös tuli lainvoimaiseksi Päätöstä on tarkistettu ja se tuli voimaan Päätöksessä tavoitteet on jaettu kuuteen asiakokonaisuuteen: 1. Toimiva aluerakenne 2. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu 3. Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat 4. Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto 5. Helsingin seudun erityiskysymykset 6. Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet Hollolan strategista yleiskaavaa koskevat seuraavat edellä mainittuihin aihekokonaisuuksiin sisältyvät tavoitteet: Toimiva aluerakenne Alueidenkäytöllä tuetaan aluerakenteen tasapainoista kehittämistä sekä elinkeinoelämän kilpailukyvyn ja kansainvälisen aseman vahvistamista hyödyntämällä mahdollisimman hyvin olemassa olevia rakenteita sekä edistämällä elinympäristön laadun parantamista ja luonnon voimavarojen kestävää hyödyntämistä. Aluerakenteen ja alueidenkäytön kehittäminen perustuu ensisijaisesti alueiden omiin vahvuuksiin ja sijaintitekijöihin. Aluerakennetta kehitetään monikeskuksisena ja verkottuvana sekä hyviin liikenneyhteyksiin perustuvana kokonaisuutena. Toimivan aluerakenteen runkona kehitetään Helsingin seutua, maakuntakeskuksia sekä kaupunkiseutujen ja maaseudun keskusten muodostamaa verkostoa. Eteläisessä Suomessa aluerakenne perustuu erityisesti Helsingin ja alueen muiden kaupunkikeskusten välisiin raideliikenneyhteyksiin. Alueidenkäytöllä edistetään kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutusta sekä kyläverkoston kehittämistä. Erityisesti harvaan asutulla maaseudulla ja taantuvilla alueilla kiinnitetään alueidenkäytössä huomiota jo olemassa olevien rakenteiden hyödyntämiseen sekä elinkeinotoiminnan ja muun toimintapohjan monipuolistamiseen. Alueidenkäytössä otetaan huomioon haja-asutukseen ja yksittäistoimintoihin perustuvat elinkeinot sekä maaseudun tarve saada uusia pysyviä asukkaita. Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon maanpuolustuksen ja rajavalvonnan tarpeet ja turvattava riittävät alueelliset edellytykset varuskunnille, ampuma- ja harjoitusalueille, varikkotoiminnalle sekä muille maanpuolustuksen ja rajavalvonnan toimintamahdollisuuksille. Samalla on huomioitava muun yhdyskuntarakenteen, elinympäristön laadun ja ympäristöarvojen asettamat vaatimukset. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu Alueidenkäytöllä edistetään yhdyskuntien ja elinympäristöjen ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Olemassa olevia yhdyskuntarakenteita hyödynnetään sekä eheytetään kaupunkiseutuja ja taajamia. Taajamia eheytettäessä parannetaan elinympäristön laatua. Yhdyskuntarakennetta kehitetään siten, että palvelut ja työpaikat ovat hyvin eri väestö-ryhmien saavutettavissa ja mahdollisuuksien mukaan asuinalueiden läheisyydessä siten, että henkilöautoliikenteen tarve on mahdollisimman vähäinen. Liikenneturvallisuutta sekä joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä parannetaan. Alueidenkäytöllä edistetään elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä osoittamalla elinkeinotoiminnalle riittävästi sijoittumismahdollisuuksia olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta hyödyntäen. Runsaasti henkilöliikennettä aiheuttavat elinkeinoelämän toiminnot suunnataan olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisään tai muutoin hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle. Kaupunkiseutujen työssäkäyntialueilla varmistetaan alueidenkäytölliset edellytykset asuntorakentamiselle ja sen tarkoituksenmukaiselle sijoittumiselle sekä hyvälle elinympäristölle. Kaupunkiseutuja kehitetään tasapainoisina kokonaisuuksina siten, että tukeudutaan olemassa oleviin keskuksiin. Keskuksia ja erityisesti niiden keskusta-alueita kehitetään monipuolisina palvelujen, asumisen, työpaikkojen ja vapaa-ajan alueina. Alueidenkäytössä kiinnitetään erityistä huomiota ihmisten terveydelle aiheutuvien haittojen ja riskien ennalta ehkäisemiseen ja olemassa olevien haittojen poistamiseen. Alueidenkäytön suunnittelussa olemassa olevat tai odotettavissa olevat ympäristöhaitat ja poikkeukselliset luonnonolot tunnistetaan ja niiden vaikutuksia ehkäistään. Alueidenkäytössä luodaan edellytykset ilmastonmuutokseen sopeutumiselle. Yleiskaavan lähtökohtana on oltava perusteltu väestönkehitysarvio. Yleiskaavoituksessa on tarkasteltava pitkällä aikavälillä sekä taajamaettä maaseutualueiden väestömäärän kehityksen erilaisia vaihtoehtoja. Yleiskaavoituksessa tulee edistää yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja esittää eheyttämiseen tarvittavat toimenpiteet. Erityisesti kaupunkiseuduilla on varmistettava henkilöautoliikenteen tarvetta vähentävä sekä joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä edistävä liikennejärjestelmä. Kaupunkiseuduilla on myös varmistettava palvelujen saatavuutta edistävä keskusjärjestelmä ja palveluverkko sekä selvitettävä vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittuminen. Alueidenkäytön suunnittelulla on huolehdittava, että asunto- ja työpaikkarakentamiseen on tarjolla riittävästi tonttimaata. Alueidenkäytön suunnittelussa uusia huomattavia asuin-, työpaikka- tai palvelutoimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta. Vähittäiskaupan suuryksiköt sijoitetaan tukemaan yhdyskuntarakennetta. Näistä tavoitteista voidaan poiketa, jos tarve- ja vaikutusselvityksiin perustuen pystytään osoittamaan, että alueen käyttöönotto on kestävän kehityksen mukaista. Alueidenkäytön suunnittelussa on maaseudun asutusta sekä matkailu- ja muita vapaa-ajan toimintoja suunnattava tukemaan maaseudun taajamia ja kyläverkostoa sekä infrastruktuuria. Alueidenkäytön suunnittelussa on edistettävä olemassa olevan rakennuskannan hyödyntämistä sekä luotava edellytykset hyvälle taajamakuvalle. Taajamia kehitettäessä on huolehdittava siitä, että viheralueista muodostuu yhtenäisiä kokonaisuuksia. Alueidenkäytössä on varattava riittävät alueet jalankulun ja pyöräilyn verkostoja varten sekä edistettävä verkostojen jatkuvuutta, turvallisuutta ja laatua. Alueidenkäytössä on otettava huomioon viranomaisten selvitysten mukaiset tulvavaara-alueet ja pyrittävä ehkäisemään tulviin liittyvät riskit. Alueidenkäytön suunnittelussa uutta rakentamista ei tule sijoittaa tulvavaara-alueille. Tästä voidaan poiketa vain, jos tarve- ja vaikutusselvityksiin perustuen osoitetaan, että tulvariskit pystytään hallitsemaan ja että rakentaminen on kestävän kehityksen mukaista. Alueidenkäytön suunnittelussa on tarvittaessa osoitettava korvaavat alueidenkäyttöratkaisut yhdyskuntien toimivuuden kannalta erityisen tärkeille toiminnoille, joihin liittyy huomattavia ympäristö- tai henkilövahinkoriskejä. Yleis- ja asemakaavoituksessa on varauduttava lisääntyviin myrskyihin, rankkasateisiin ja taajamatulviin. Haitallisia terveysvaikutuksia tai onnettomuusriskejä aiheuttavien toimintojen ja vaikutuksille herkkien toimintojen välille on jätettävä riittävän suuri etäisyys. Suuronnettomuusvaaraa aiheuttavat laitokset sekä vaarallisten aineiden kuljetusreitit ja niitä palvelevat kemikaaliratapihat on sijoitettava riittävän etäälle asuin-alueista, yleisten toimintojen alueista ja luonnon kannalta herkistä alueista. Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon alueen maa- ja kallioperän soveltuvuus suunniteltuun käyttöön. Pilaantuneen maa-alueen puhdistustarve on selvitettävä ennen ryhtymistä kaavan toteuttamistoimiin. Alueidenkäytössä on ehkäistävä melusta, tärinästä ja ilman epäpuhtauksista aiheutuvaa haittaa ja pyrittävä vähentämään jo olemassa olevia haittoja. Uusia asuinalueita tai muita melulle herkkiä toimintoja ei tule sijoittaa melualueille varmistamatta riittävää meluntorjuntaa. Alueidenkäytössä tulee edistää energian säästämistä sekä uusiutuvien energialähteiden ja kaukolämmön käyttöedellytyksiä. Alueidenkäytön suunnittelussa on turvattava terveellisen ja hyvälaatuisen veden riittävä saanti ja se, että taajamien alueelliset vesihuoltoratkaisut voidaan toteuttaa. Lisäksi alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon jätevesihaittojen ehkäisy. Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat Alueidenkäytöllä edistetään kansallisen kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön sekä niiden alueellisesti vaihtelevan luonteen säilymistä. Alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden sekä tarpeen mukaan niiden ja muiden arvokkaiden luonnonalueiden välillä edistetään. Alueidenkäytöllä edistetään luonnon virkistyskäyttöä sekä luonto- ja kulttuurimatkailua parantamalla moninaiskäytön edellytyksiä. Suojelualueverkoston ja arvokkaiden maisema-alueiden ekologisesti kestävää hyödyntämistä edistetään virkistyskäytössä, matkailun tukialueina sekä niiden lähialueiden matkailun kehittämisessä suojelutavoitteita vaarantamatta. Alueidenkäytössä edistetään kyseiseen tarkoitukseen osoitettujen hiljaisten alueiden säilymistä. 31

33 Alueidenkäytöllä edistetään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä siten, että turvataan luonnonvarojen saatavuus myös tuleville sukupolville. Alueidenkäytössä ja sen suunnittelussa otetaan huomioon luonnonvarojen sijainti ja hyödyntämismahdollisuudet. Alueidenkäytössä edistetään vesien hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä. Alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina. Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota. Alueidenkäytön suunnittelussa matkailualueita tulee eheyttää ja osoittaa matkailun kehittämiselle riittävät alueet. Alueidenkäytön suunnittelussa rantaan tukeutuva loma-asutus on suunniteltava siten, että turvataan luontoarvoiltaan arvokkaiden ranta-alueiden säilyminen sekä loma-asumisen viihtyisyys. Alueidenkäytössä on otettava huomioon pohja- ja pintavesien suojelutarve ja käyttötarpeet. Pohjavesien pilaantumis- ja muuttamisriskejä aiheuttavat laitokset ja toiminnot on sijoitettava riittävän etäälle niistä pohjavesialueista, jotka ovat vedenhankinnan kannalta tärkeitä ja soveltuvat vedenhankintaan. Ilman erityisiä perusteita ei hyviä ja yhtenäisiä peltoalueita tule ottaa taajamatoimintojen käyttöön eikä hyviä ja laajoja metsätalousalueita pirstoa muulla maankäytöllä. Toimivat yhteysverkot ja energiahuolto Liikennejärjestelmiä suunnitellaan ja kehitetään kokonaisuuksina, jotka käsittävät eri liikennemuodot ja palvelevat sekä asutusta että elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Liikennejärjestelmä ja alueidenkäyttö sovitetaan yhteen siten, että vähennetään henkilöautoliikenteen tarvetta ja parannetaan ympäristöä vähän kuormittavien liikennemuotojen käyttöedellytyksiä. Erityistä huomiota kiinnitetään lisäksi liikenneturvallisuuden parantamiseen. Tarvittaviin liikenneyhteyksiin varaudutaan kehittämällä ensisijaisesti olemassa olevia pääliikenneyhteyksiä ja -verkostoja. Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia. Alueidenkäytössä on turvattava olemassa olevien valtakunnallisesti merkittävien ratojen, maanteiden ja vesiväylien jatkuvuus ja kehittämismahdollisuudet sekä valtakunnallisesti merkittävien satamien ja lentoasemien sekä rajanylityspaikkojen kehittämismahdollisuudet. Alueidenkäytössä on edistettävä matka- ja kuljetusketjujen toimivuutta ja turvattava edellytykset julkiselle liikenteelle sekä eri liikennemuotojen yhteistyön kehittämiselle. Alueidenkäytön suunnittelussa on varattava riittävät alueet tavara- ja henkilöliikenteen terminaalien ja matkakeskusten toimintaa ja kehittämistä varten. Nopean liikenteen junaratayhteyksiä toteutettaessa on huolehdittava lähi- ja taajamaliikenteen toimintaedellytyksistä. Alueidenkäytössä on turvattava valtakunnallisesti merkittävien viestintäjärjestelmien tarpeet hyödyntämällä rakennelmien yhteiskäyttöä ja edistämällä maankäytön tehokkuutta. Teleliikenteen mastojen sijoittumisessa on erityistä huomiota kiinnitettävä maisemallisten arvojen säilyttämiseen. Alueidenkäytössä tulee varautua uusiutuvia ja jäteperäisiä polttoaineita käyttävien energialaitosten ja niiden logististen ratkaisujen aluetarpeisiin osana alueen energia- ja jätehuoltoa Maakuntakaavan tavoitteet Voimassa oleva maakuntakaava Päijät-Hämeessä on voimassa vahvistettu kokonaismaakuntakaava; maakuntakaava Hollolan aluetta koskevat keskeiset maakuntakaavamerkinnät: Kaavassa Salpakangas on varattu keskustatoimintojen alueeksi (C) Hämeenlinnantien (vt 12) varressa, pääosin pohjoispuolella. Salpakankaan alue jatkuu pohjoiseen työpaikka-alueena (TP) aina Messilän golf-alueelle (RMg) saakka. Golf-alueen pohjoispuolelle sijoittuu Messilän matkailupalvelujen alue (RM), jonka päätteenä Vesijärven rannassa on satama-alue (LV). Taajamatoimintojen alueet (A) sijoittuvat Hämeenlinna-Lahti Tien molemmin puolin, Vesikan-santien länsipuolelle Vesijärven rantaan Kukkilaan ja Kalliolaan sekä Herralaan. Kyläalueita (AT) on osoitettu Hollolan kirkonseudulle, Pyhäniemeen, Paimelaan ja Länsi-Hollolaan. Alakeskustana on merkitty Kalliola (c-kohdemerkintä) ja taajamatoimintojen alueena Herralan kyläkeskus (A). Teollisuusalueita (T) on varattu Riihimäentien (54) ja Hämeenlinna- Lahti Tien risteykseen osoitetun uuden eritasoliittymän kaakkoispuolelle. Eritasoliittymästä Hämeenlinna-Lahti Tie jatkuu idän suuntaan uutena moottoritienä aina Lahden moottoritielle saakka. Teollisuusalueita on osoitettu myös Helsingintien varteen Lahden kuntarajalle sekä Kukonkoivuun Valtatien 12 pohjoispuolelle. Laaja Puolustusvoimien alue (EP) sijaitsee Kirkkotien (3161) varressa Hälvälässä. Virkistykseen (V) varattuja alueita on Messilän itä- ja länsipuolella, Mustamaankalliossa, Parinpellossa, Herralan Hahmajärven rannan alueella sekä Merrasjärven ja Alasenjärven pohjoispuoleinen alue. Hollolassa on neljä laajempaa kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeää aluetta; Laitialan kartanon, Kastari-Hatsina- Kutajoen, Voistion ja Tennilän sekä Untilan-Korpikylän kulttuurimaisemat. Valtakunnallisesti kulttuurihistorian tai maiseman kannalta merkittäviksi näistä on arvotettu kaikki paitsi Untilan-Korpikylän kulttuurimaisema. Hollolaan on osoitettu kolme kehittämisen kohdealuetta (kk), joihin kohdistuu maakunnallisesti tai seudullisesti tärkeitä alueidenkäytöllisiä kehittämistarpeita. Miekkiön-Renkomäen-Pennalan kohdealuetta kehitetään hyviin liikenneyhteyksiin tukeutuvana ylimaakunnallisen kaupanpalveluiden, elinkeinoelämän ja asumisen alueena, jolla varaudutaan kuntien yhteiseen palvelutuotantoon. Paimelan-Vesivehmaan aluetta kehitetään hyviin liikenneyhteyksiin tukeutuvana asumisen sekä kulttuuri- ja maisema-arvojen alueena, jolla varaudutaan kuntien yhteiseen palvelutuotantoon. Nostavankeskustan-Messilän kehittämisen kohdealue tukeutuu raideliikenteeseen ja sitä kehitetään logistiikan, elinkeinoelämän, asumisen ja vapaa-ajan alueena. Hämeenkosken aluetta koskevat keskeiset maakuntakaavamerkinnät: Kaavassa Keskustien varteen sijoittuu keskustatoimintojen alue (c). Keskustien ja Asikkalantien varteen, Valkjärven koillispuolelle sekä vataltien 12 eteläpuolelle Kylmäojaan on määritelty taajamatoimintojen alueita (A). Pohjoisessa sijaitseva Putulan ja etelässä Uusi-Pätilän on osoitettu haja-asutuskyliksi. Valtatie 12 ympäristö on määritelty kehittämisen kohdealueeksi (kk). Aluetta kehitetään hyviin liikenneyhteyksiin tukeutuvana kulttuuri- ja maisema-arvojen sekä elinkeinoelämän ja asumisen alueena. Valtatien 12 varrelle sijoittuu Ojastenmäen teollisuus- ja varastoalue (T). Pääjärven rannalle sijoittuu Rantakorven loma-asuntoalue (RA). Pääjärveltä Teuronjokea etelään on osoitettu melontareitti (m). Hämeenkoskella on kaksi kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeää aluetta (ma). Kurjalan kartanon kulttuurimaisema sijoittuu keskustan ja Pääjärven väliselle alueelle ja Kosken kirkonkylän ja Teuronjoen kulttuurimaisema keskustan alueelle. Molemmat alueet ovat osittain myös kulttuurihistorian tai maiseman kannalta valtakunnallisesti merkittäviä alueita (kmv). Kuva 7-1. Ote voimassa olevasta maakuntakaavasta Vireillä oleva maakuntakaava Päijät-Hämeen maakuntavaltuusto päätti käynnistää uuden kokonaismaakuntakaavan laatimisen. Se tulee vahvistuessaan korvaamaan maakuntakaavan Maakuntakaavaehdotus on päätetty asettaa nähtäville väliseksi ajaksi. Siinä strategisen yleiskaavan alueelle on joitakin muutoskohteita suhteessa voimassa olevaan maakuntakaavaan. Nämä on esitetty alla: Keskustaajamat Hollolan kuntakeskus on osoitettu C-merkinnällä, jonka vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismäärä voi olla k-m2. Hämeenkosken alue on osoitettu C-merkinnällä, jonka vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismäärä voi olla k-m2. Alakeskuksina on osoitettu Kalliola sekä Kirkonseutu-Pyhäniemi. Näissä vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismäärä voi olla k-m2. Hälvälän harjoitusalue Alue on osoitettu osittain EP/A merkinnällä sekä laajemmin koko puolustusvoimien alue kk2-osa-aluemerkinnällä, jonka kaavamääräys on seuraava: Alueen käyttö suunnitellaan niin, että alue voidaan ottaa raivattuna ja puhdistettuna taajamatoimintojen käyttöön alueen eteläosasta alkaen. Alueen raivaus ja puhdistustarpeet selvitetään sekä laaditaan niiden toteuttamiseksi suunnitelma. Tarkemmalla alueiden käytön suunnittelulla varmistetaan asteittain käyttöön otettavien alueiden eheä kytkeytyminen olemassa olevaan taajamarakenteeseen ja ajoitus niin, että alueet ovat terveellisiä ja turvallisia. EP/A alueen suunnittelumääräys vastaa hengeltään kk2-osa-aluemerkinnän määräystä.

34 Lisäksi alueen lävitse on osoitettu virkistysyhteystarve. Kukonkoivun teollisuusalue Kukonkoivun teollisuusalue on muutettu teollisuusalueesta (T) työpaikka-alueeksi (TP). Alueeseen kohdistuu seuraava suunnittelumääräys: Alueelle ei saa suunnitella sellaisia työpaikkatoimintoja, joiden haitalliset ympäristövaikutukset läheisille alueille voivat olla merkittäviä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää alueen liikenteen toimivuuteen ja toteuttamisjärjestykseen. Tuulivoima-alueet Suunnittelualueelle on osoitettu joitakin tuulivoima-alueita osa-aluemerkinnällä. Merkinnän suunnittelumääräys on seuraava: Alueiden suunnittelussa on otettava huomioon tuulivoimaloiden vaikutukset asutukseen, liikenteeseen, virkistykseen, maisemaan, kulttuuriympäristöön ja linnustoon. Haitallisia vaikutuksia on pyrittävä ehkäisemään. Yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa tai suunnittelussa tulee turvata puolustusvoimien toimintaedellytykset ja ottaa erityisesti huomioon puolustusvoimien toiminnasta johtuvat rajoitteet. Osoitetut tuulivoima-alueet ovat Haukkakallion tuulivoima-alue Tornikallion Leikkolankallion tuulivoima-alue Kukonharjun tuulivoima-alue Harjunpäällyksen tuulivoima-alue Lisäksi maakuntakaavassa on otettu kantaa siihen, että näiden alueiden ulkopuolelle voidaan osoittaa tuulivoimaloita, mutta niiden määrä on oltava alle 6 voimalaa/alue. Toisin sanoen edellä luetelluille alueille voidaan mahdollisesti osoittaa enemmän kuin 6 tuulivoimalaa/alue. Lisäksi Riihimäentien risteyksen ja uuden kehätien varteen, Nostavalle ja Miekkiön alueelle on osoitettu kehittämisen kohdealueita. Kehätien ympäristössä varaudutaan määräyksen mukaan alueen maankäytön kehittämiseen kehätien mahdollisuudet huomioiden sekä ajoittaen toteuttaminen kehätien aikatauluun. Kuva 7-2. Maakuntakaavan 2014 ehdotetut tuulivoima-alueet Hahmajärven virkistysalue ehdotetaan poistettavaksi maakuntakaavasta, koska sillä ei ole maakunnallista merkitystä. Nostavan alue Nostavalle on osoitettu alakeskus (ca), jonka suunnittelumääräys on seuraava: Alakeskusten suunnittelussa, yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa ja kehittämisessä tulee asukkaille varata esteettömästi ja turvallisesti saavutettavissa olevat kaupallisten ja julkisten palveluiden alueet. Alakeskuksen vaikutusalueen asukkaita palvelevien vähittäiskaupan suuryksiköiden toteuttamisen ajoittamisessa on otettava huomioon kaupunkiseudun palvelurakenteen tasapainoinen kehittäminen siten, ettei palvelutarjonnassa aiheudu alueellisia tai väestöryhmittäisiä palvelujen saavutettavuuteen haitallisesti vaikuttavia muutoksia. Alueelle ei saa sijoittaa vähittäiskaupan suuryksiköitä tai myymäläkeskittymiä, jotka edellyttävät merkittävää poikkeamista ympäristön mittakaavasta. Alueelle sijoitettavien vähittäiskaupan suuryksiköiden yhteenlaskettu kerrosneliömetrimäärä saa enintään olla 8000 k-m2. Nostavan risteysalueelle on osoitettu km2-merkintä, joka mahdollistaa vähittäiskaupan suuryksikön toteuttamisen. Toteutuminen on määrätty odottamamaan kehätien eritasoliittymän rakentumista. kk6 (Lahden radanvarsi) merkinnän määräyksessä todetaan seuraavaa: Alue suunnitellaan korkeatasoiseen ja tehokkaaseen asuin- ja työpaikkakäyttöön sekä julkisille ja yksityisille palveluille matkakeskukseen tukeutuen. Edellyttää aseman länsipuolisen ratapihan toimintojen siirtoa Nostavalle. Nostavalle on osoitettu junaliikenneasema. Messilä-Pyhäniemi-kirkonkylä Messilän alueen RM-merkintää on laajennettu Messiläntien itäpuolelle. Kirkonkylän ja Pyhäniemen välimaastoon on osoitettu alakeskus, jonka vähittäiskaupansuuryksiköiden määrä voi maksimissaan olla 8000 k-m Maankäytön ja asumisen strategiat Hollolan kunnassa ja Lahden seudulla on laadittu viimevuosina strategisia asiakirjoja, jotka linjaavat maankäytön suunnittelua. Tällaisia ovat: Asiakirja Vuosi Hollolan kuntastrategia Hollolan asuntostrategia 2006 Hollolan asunto-ohjelma 2006 Hollolan maapoliittinen ohjelma 2010 Hollolan kaavoitusohjelma Valtuustoseminaari Hollola-Lahti-Nastola ympäristöstrategia Hollola-Lahti-Nastola ilmasto-ohjelma Lahden seudun rakennemalli Päijät-Hämeen liikennejärjestelmä-suunnitelma 2014 Hollolan palvelujen kehittämisohjelma MAL -aiesopimus 2007 Kuntaliitossopimus 2014 Asiakirjoista on referoitu strategisen yleiskaavan kannalta oleellisimmat asiat liitteessä Ohjaus- ja teemaryhmien tavoitteet Oleellisimmat ohjausryhmän linjaamat asiat ovat: Kaava laaditaan oikeusvaikutteisena Selvitetään voimassa olevien osayleiskaavojen tarkoituksenmukaisuus Kaavalla voidaan osin kumota voimassa olevia osayleiskaavoja tai jättää ne samanaikaisesti voimaan strategisen yleiskaavan kanssa Perustetaan teemaryhmät Otetaan kunnan eri toimialat mukaan suunnitteluun Ratkaistaan mihin suuntaan Salpakangas laajenee ja missä on keskusta Päätetään kuinka kaavalla otetaan kantaa tuulivoiman sijoittamiseen Yhdyskuntarakenne järjestetään kuntataloudellisesti edullisesti Teemaryhmätyöskentelyssä priorisoitiin kunnan aiemmin esittämiä strategisia tavoitteita, jotka ovat koottuna liitteessä 1. Työskentelyn perusteella tärkeimpinä asioina pidettiin useasti mahdollisuutta valita erilaisia asuinympäristöjä. Teemaryhmä työpajan kooste on liitteenä Kunnanvaltuuston työn aikana esittämät tavoitteet Tavoitevaiheen valtuustokysely Hollolan kunnan valtuutetuille järjestettiin tavoitevaiheen valtuusto kysely helmikuussa Valtuutettuja on 43 kpl ja kyselyyn vastasi 11 valtuutettua. Vastausprosentiksi jäi tällöin n. 26 %, ja siksi vastausten painoarvoa ei voida pitää erityisen merkittävänä. Vastaukset ovat liitteenä 3. Hollolan kunnanvaltuusto päätti kokouksessaan linjata työtä seuraavasti: "Tuulivoimaloiden ja tuulivoima-alueiden kaavoituksessa on noudatettava kahden kilometrin etäisyyttä alueen vakituisessa käytössä oleviin asuinkiinteistöihin ja maankäyttö-ja rakennuslain (132/1999) mukaan ympärivuotiseen asumiseen ja vapaa-ajan asumiseen tarkoitettuihin kiinteistöihin. Alle kahden kilometrin osalta voidaan poiketa vain, mikäli kiinteistönomistajat eivät vastusta hanketta ja lisäksi sisään kantautuva melutaso ei ylitä terveydensuojelulain (763/1994) nojalla säädettyjä sisämelutasoja." 33

35 8. MAANKÄYTÖN KESKEISET KYSYMYKSET 8.1 Väestön kasvu ja sen sijoittuminen Voimassa olevien yleiskaavojen asuntoreservi ohjaa merkittävän määrän pientaloasutuksesta Salpakankaan taajaman ulkopuolelle. (n asuntoa). Myös haja-asutusalueen kasvu saattaa olla merkittävä vuoteen Edellä kuvatun mukaisesti vuosien välisellä kasvulla haja-asutusalueen väestömäärä kasvaisi (pelkästään Hollolan vuoden 2014 alueella) noin asukkaalla vuoteen 2040 mennessä. Tämä tarkoittaisi noin 600 asunnon lisäystä haja-asutusalueelle. Rakennusjärjestys mahdollistaisi laskennallisesti yli asuinrakennuspaikan muodostumisen. Tämä yksittäisten rakennuslupien myötä tapahtuva väestökasvu tapahtuu pikkuhiljaa tulevien kymmenien vuosien aikana, joten sen havaitseminen on vaikeaa ja siihen reagoidaan useasti vasta sitten kun se on jo toteutunut ja huomataan sen mukanaan tuomat ongelmat (pitkät kuljetus ja huoltomatkat > kustannukset). Peilaten asioita aiemmin esitettyihin kunnan strategisiin linjauksiin ja valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin, on tämä asuntoreservivaranto keskusta palvelujen ulkopuolella ja haja-asutuksen lisääntymismahdollisuus ristiriidassa yhdyskuntarakenteen tiivistämisen ja palvelujen saatavuuden tavoitteiden kannalta. Kehitys on pitkällä aikajänteellä kuntataloudellisesti kallista. Esimerkiksi Miekkiön 700 asunnon reservi ei vastaa linjausta yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä ja Miekkiön koulun lakkauttamisesta. Myös Heinlammin säästäminen mahdolliseksi tulevaisuuden taajamaksi tulee arvioida uudelleen. Kun lisäksi huomioidaan alueelle rakennetut noin lomarakennusta, jotka sijoittuvat haja-asutusalueelle, joista osa saatetaan muuttaa vakituiseen asuinkäyttöön, on haja-asutuksen uusi väestökasvumahdollisuus merkittävä. Toki väljää haja-asutusta kylissä tulee jatkossakin sallia, mutta painopisteet tulee arvioida uudelleen Peruskysymyksiä Mikäli strategisesta yleiskaavasta halutaan vahva maankäyttöä ohjaava työkalu, tulee kaavaprosessin aikana saada vastaus seuraaviin kysymyksiin: Millaiseen kasvuun ja asukasmääriin varaudutaan? Miten kehittymistä suunnataan ja ohjataan? Miten ajoitetaan ja priorisoidaan eri alueiden kehittäminen? Kuva 8-1. Voimassa olevien yleiskaavojen asuntoreservi eri taajamissa sekä haja-asutusalueen uusien asuinpientalojen mahdollinen asuntopotentiaali rakennusjärjestyksen mitoituksella suhteessa koulujen sijaintiin ja kapasiteettiin. 34

36 8.2 Maankäytön, asumisen, liikenteen ja palveluiden yhteensovittaminen Mahtuvatko lapset päiväkotiin ja kouluun? Yhä nopeammin lisääntynyt asutus on nostanut lähimpien koulujen oppilasmääriä yli niiden kapasiteetin. Paine uuden koulun rakentamiseen tai nykyisen koulun laajentamiseen kasvaa. Myös koulukuljetusten määrä kasvaa nopeasti. Alueen lasten päivähoito muualla sijaitsevissa hoitopaikoissa alkaa käydä ylivoimaiseksi. Pitäisikö niitä laajentaa tai pitäisikö alueelle rakentaa oma päiväkoti? Kouluverkon nykytila ja laajennushankkeet tulee yhteen sovittaa maankäytön strategiseen suunnitteluun. Erityisesti tulee tiedostaa asukasvolyymin kasvamisen aiheuttama oppilasmäärän kasvu ja siitä seuraava koulujen mahdollinen laajennustarve ja tarkoituksen mukaiset kuljetusreitit. Lisäksi tulee tiedostaa alueiden elinkaari. Esim. Tiilikankaan lasten määrä on vähentynyt 20 vuoden takaisesta merkittävästi Miten ja missä ikääntyneitä ihmisiä palvellaan ja hoidetaan? Väestön merkittävä ikääntyminen on varmin muutos mikä tulevaisuudessa tulee toteutumaan. Vanhusten määrän kasvu tulee aiheuttamaan merkittävän hoitotarpeen lisäämisen. Uusi voimaantullut vanhuspalvelulaki edellyttää kunnilta vanhuspalvelujen yksilöllisempää järjestämistä, tarpeiden arviointia, resurssien ja osaamisen varaamista ja seurantaa. Lain tavoitteena on myös tukea vanhusten itsenäistä suoriutumista sekä parantaa vaikutusmahdollisuuksia. Lisäksi korostetaan palvelujen saavutettavuutta. Yksi tärkein tavoite on terve ikääntyminen, joka mahdollistaa kotiin tuotavien palvelujen lisäämisen ja monipuolistamisen laitoshoidon sijaan. Tapoja ovat mm. omaishoito, kotipalvelu, kotisairaanhoito ja perhehoito. Kuva 8-2. Ikääntyvien määrä ja asuminen sekä palvelujen ratkaisut (Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma vuosille , Ympäristöministeriö 2013) Ikääntyneiden asumisen järjestyminen koostuu olemassa olevan asuntokannan korjaamisesta, muutoista asuntokannan sisällä, uusista asumisratkaisuista ja palveluasumisesta. Arjen sujumista voidaan edistää monenlaisilla palveluilla, kuten lähi-, tuki- ja kotipalveluilla sekä kiinteistöhuollon palveluilla. Keskeistä on asumisen tarpeiden muutosten ennakoiminen riittävän ajoissa ja näihin tarpeisiin varautuminen. Kuva 8-3. Ikääntyneiden kotona asumisen nykytilanne ja tavoite (Ehdotus ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaksi vuosille , Ympäristöministeriö 2013) Kaavaratkaisulla on pyrittävä löytämään ratkaisu, jolla vanhuspalvelut voidaan kustannustehokkaasti järjestää ja tukea kotihoidon mahdollisuutta ja varautua iäkkään väestön asuntotuotantoon. Kotihoidon lisäämispaine tarkoittanee mahdollisuutta sijoittaa vanhuksia lähelle palveluita, jolloin palvelujen kuljettamiseen käytetään mahdollisimman vähän resursseja Kulkeeko bussi vai mennäänkö autolla? Väestömäärän lisääntymisestä huolimatta taloudellisesti kannattavan joukkoliikenteen järjestäminen on vaikeaa, koska asutusrakenne on edelleen hajanainen ja asukkaat käyttävät omia autojaan. Vaihtoehtoina on tukea joukkoliikennettä, supistaa vuoroja tai lakkauttaa bussilinja. Lakkauttaminen merkitsee linja-autolla kouluun kulkevien oppilaiden siirtämistä taksikuljetukseen ja autottomien turvautumista muuhun palveluliikenteeseen. Henkilöautoliikenteen kasvun vuoksi alueelle johtavat yleiset tiet kuormittuvat ja liikennemäärät kasvavat myös yksityisteillä. Paine alueen tieverkon parantamiseen kasvaa ja teille vaaditaan valaistusta ja kevyen liikenteen väyliä. Tulee tehdä valintoja siitä mitä taajamia kehitetään joukkoliikenteen taajamina ja mitkä taajamat tukeutuvat yksityisautoiluun Minne asutus ja työpaikat halutaan? Tuleeko kunnan kaavoitus seuraamaan alueellista kysyntää kaavoittaen sinne missä sen hetken kysyntä on suurinta? Vai Haluaako kunta ohjata asutusta ja työpaikka-aluiden sijaintia pitkällä aikajänteellä siten, että kunta luo haluamansa alueellisen kysynnän luomalla houkuttelevia asuin- ja elinkeinoalueita? Peruskysymyksiä Miten palveluverkkoa kehitetään kustannustehokkaasti koko kunnan alueella? Millaiset asuinympäristöt ovat houkuttelevia eri elämänvaiheissa? Millainen on kilpailukykyinen yritysaluekokonaisuus? Miten ympäristön arvoilla vahvistetaan kunnan vetovoimaisuutta? Miten liikutaan sujuvasti? Miten varmistetaan hyvä saavutettavuus? Millainen on energiataloudellinen yhdyskuntarakenne? Millainen on kunnan talouden kannalta paras yhdyskuntarakenne? 1.1 Miten hallitaan suunnittelemattomat taaja-alueet? Maaseutumaiset alueet etenkin Lahden kaupungin lievealueilla ja vesistöjen läheisyydessä ovat houkuttelevia ja niillä väestömäärä on jo useita vuosia kasvanut huomattavasti. Asuinrakentamisen yhä lisääntyessä alueelle on rakennettu vesi- ja viemäriverkko, joka on yhdistetty kunnan verkostoon. Kunta tai kunnan ja valtion tukema osuuskunta on maksanut tarvittavat investoinnit. Vesihuollon järjestäminen on tehnyt alueen entistä houkuttelevammaksi ja tehtyjen investointien hyödyntäminen toisaalta edellyttää lisärakentamista. Lisääntyvää rakentamista on yhä vaikeampaa toteuttaa yksittäisillä rakennusluvilla sekä juridisesti, että suunnittelun kannalta. Alueille on laadittu osayleiskaavoja, mutta ajan myötä alueet ovat alkaneet muistuttaa taajamaa ja niiden asemakaavoitusta joudutaan harkitsemaan. Lähtökohta on kuitenkin kuntatalouden kannalta huono, koska alueelta puuttuu useita taajamille luonteenomaisia piirteitä. Alueella ei välttämättä ole koulua, eikä kaupallisia palveluja. Myöskään puistoja tai muita yleisiä alueita ei ole. Teistä osa on päällystämättömiä ja pääosin valaisemattomia, jalkakäytäviä ei ole. Alkuaan suunnittelematon kehitys on johtanut ja johtaa edelleen kuntatalouden kannalta kalliisiin ratkaisuihin. Oleellista on tiedostaa tämä kehitys, selvittää kehityksen aiheuttamat vaikutukset ja tarvittaessa linjata kehitystä uudelleen strategisella yleiskaavalla. 35

37 8.4 Alueiden suunnittelukysymykset Suunnittelualueen lukuisat taajamat lisäävät liikkumisen tarvetta kunnallisten palvelujen toteuttamiseksi. Kuntatalouden kannalta ja palvelujen järjestämisen kannalta usein piste, josta lähdetään liikkeelle ja johon palataan, on Salpakangas. Kaikkien taajamien kehittäminen samanaikaisesti ei ole kuntatalouden kannalta mahdollista ja kaikkiin taajamiin ei tulevaisuudessakaan ole mahdollista sijoittaa kaikkia palveluita. Taajamien sijainti kunnassa ja niiden olemassa olevat vahvuudet antavat pohjan kunkin alueen kehittämisen tavoitteille ja toteutuksen aikataululle. Taajaman kehittäminen ei siis välttämättä tarkoita asutuksen ja palvelujen lisäämistä, joka jossain tapauksissa saattaisi jopa merkittävästi heikentää alueen profiilia esim. maaseutumaisena kulttuuriympäristönä Salpakangas, Kukonkoivu, Kukonkangas, Hälvälä Salpakangas rakennettiin Hollolan uudeksi kuntakeskukseksi 1960-luvun alusta lähtien. Salpakankaan paikan valintaan vaikuttivat maanomistusolot, alueen rakentamiseen sopiva maaperä ja alueen erinomainen liikenteellinen ja maantieteellinen sijainti keskellä Hollolaa. Alueelta on nopea yhteys Lahteen ja Tampereelle sekä valtatien suurimmista risteyksistä Helsinkiin ja Riihimäelle. Sijainti valtatien 12 varrella on mahdollistanut monien yritysten ja teollisuuslaitosten toiminnan. Alueen sijainti pohjavesialueella asettaa nykyisin rajoituksia elinkeinoelämän kehittämiselle. Salpakankaalle ovat keskittyneet kunnan julkiset palvelut ja ne sijaitsevat melko lähellä toisiaan asuinalueiden välittömässä läheisyydessä: yläaste, kunnanvirasto, pääkirjasto, terveyskeskus ja julkiset liikenneyhteydet. Kunta on tehnyt lisäksi päätökset laajentaa alueen peruskoulujen oppilasmääräkapasiteettia merkittävästi (n. 600 oppilaalla). Salpakankaan kaupalliset peruspalvelut ovat hyvät ja alueella on joitain erikoisliikkeitäkin, mutta keskustan kaupalliset palvelut ovat hajautuneet ja jakautumassa Soramäkeen, kuntakeskukseen ja Salpakankaan teollisuusalueen reunaan. Hyvistä palveluista huolimatta Salpakankaallakin on nähtävissä yleinen suuntaus keskustojen laskusuuntaisesta väestön kehityksestä lapsiperheiden hakeutuessa kehysalueille ja asumisväljyyden kasvaessa. Asuntojen perhekoot ovat pienentyneet ja toisaalta kuntakeskuksessa on kysyntään nähden ollut liian vähän tarjolla tontteja ja asuntoja. Kuntakeskuksessa on vireillä asuin- ja palvelurakentamista. Kaupallisten palveluiden kehittämiselle on kaavallisia valmiuksia, mutta toteutuksen ajankohta on avoin yksityisen toteuttajan vuoksi. Mahdollisuuksia Salpakankaan kehittämiselle saattaa myös antaa VT 12 muuttuminen kunnan sisäiseksi kaduksi, paikoitellen väljä tehokkuus ja muuttuva maankäyttö. Kuva 8-4. Taajaman tunnusalueet Salpakankaan laajenemiselle on erittäin hyvät edellytykset, sillä asemakaavoitettua aluetta ympäröi vain vähän rakennettu alue eikä ympäristön hajarakentaminen vaikeuta kaavoittamista. Tähän on päästy hajarakentamisen ohjaamisella määrittäen alueet suunnittelutarvealueiksi, joilla rakennusluvan saamisen edellytykset on harkittu tarkemmin, sekä Puolustusvoimien käytössä olleen Hälvälän alueen vapautumisella. Salpakankaan vahvuuksia ovat luonnonläheisyys ja laaja peruspalvelutarjonta. Asuinalueita on rakennettu luonnon keskelle järvien ja metsien lähettyville siten, että laajoja alueita on jätetty koskemattomaksi virkistysalueeksi. Useasti virkistysalueiksi jätetään alueita, jotka eivät sovellu kunnolla muuhun rakentamiseen ja virkistysalueiden rakentaminen jää toissijaiseksi, jolloin virkistysalueista tulee pusikoituvia luotaantyöntäviä alueita. Salpakankaalla kaunis harju/vesistömaisema toimii jo sellaisenaan tai melko vähäisin maisemointitoimenpitein houkuttelevana virkistysalueena. 36

38 Valtatie 12 toteutuminen eteläisenä kehätienä vähentäisi alueen läpi menevää raskasta liikennettä ja antaisi mahdollisuuksia maankäytön suunnittelulle ja taajamakuvan parantamiselle Salpakankaalla Kirkonkylä, Messilä Kirkonkylän ja Messilän alueet ovat suunnittelualueen tärkeimmät matkailun kehittämisen kohdealueet. Tähän luovat mahdollisuuden Kirkonkylän alueen vahvasti näkyvät kulttuurihistorialliset juuret ja toimiva keskiaikainen kirkko ympäristöineen. Messilä on osin vastakohta Kirkonkylän keskiaikaiselle kulttuurimiljöölle edustaen viimevuosikymmenien hiihtokeskusmiljöötä sekä karavaanarialuetta. Alueelle on suunniteltu lisäksi merkittävät matkailutoiminnan laajenemisalueet. Hollolan kirkonkylässä on päivittäistavarakauppa, Pyhäniemessä on kyläkoulu ja Messilässä em. matkailutoimintaan liittyviä palveluita. 8.5 Tukeeko kunnan maapolitiikka ja rakennusjärjestys strategista kehittämistä? Vastaako kunnan maapolitiikka kuntatalouden kannalta tarkoituksenmukaista maanhankintaa? Suunnataanko maanhankinta lähitulevaisuuden vai/ ja pitkän tähtäimen suunnittelua varten. Onko toteutuksella aikataulu? Kunta hankkii maa-alueita sieltä missä maankäytölliset paineet ja yhdyskuntakehittämisen intressit ovat erityisen suuret. Näitä alueita ovat kuntakeskus, Miekkiö, Kukkila ja Kalliola. Ovatko nämä alueet sellaisia, joiden maankäytön strateginen kehittäminen on kuntatalouden kannalta tarkoituksenmukaista? Kuva 8-5. Asuinrakennukset Salpakankaan asemakaava-alueen ympäristössä. Asuinrakennukset ovat mustana ja lomarakennukset sinisiä (maastotietokanta 2013) Hämeenkoski Hämeenkosken keskustaajama on selvästi erillisin ja itsenäisin taajama muista suunnittelualueen taajamista, kun katsotaan koko kaupunkiseutua. Hämeenkoskella on kuitenkin suunnittelualueen taajamien toiseksi monipuolisimmat kunnalliset ja kaupalliset palvelut. Valtatie 12 on tekijä, joka yhdistää taajaman muuhun rakenteeseen. Hämeenkosken sijainnista johtuen sen rakentamispaineet ovat Hollolan aluetta pienemmät ja taajaman keskukseen tukeutuva maankäyttö ratkaistaan vireillä olevassa osayleiskaavassa. Alueen läpi virtaava Teurojoki ja vesistöjen läheisyys luovat alueesta viihtyisän luonnonläheisen ympäristön Nostava, Herrala Herralan erityisenä mahdollisuutena on Tampere - Lahti pääradalla oleva henkilöliikenneasema. Alueella on selvä asemakaavoitettu taajama ja koulu. Luonnonympäristönä vetovoimaa tuo taajaman läpi virtaava Hahmajoki sekä lähellä oleva Hahmajärvi Alueen heikkoutena on melko etäinen sijainti muista palveluista ja Salpakankaasta. Tieyhteys alueelle on osin sorapintainen. Myös aseman läheisyyden vanha ränsistynyt teollisuusympäristö kuvaa alueen kehityksen hiipumista. Nostava sijoittuu yhdyskuntarakenteellisesti hieman lähemmäs Salpakangasta kuin Herrala. Myös Nostavaan on tutkittu henkilöliikenne seisakkeen mahdollisuutta. Alueelle on laadittu logistiikkakeskusta varten asemakaava, mutta muutoin alue enemmän kylä- ja maaseutumainen kuin Herrala. Sekä Nostavalla, että Herralassa on kyläkoulut Vesikansa Vesikansa on erillään muusta suunnittelualueen yhdyskuntarakenteesta tukeutuen Lahden kaupunkirakenteeseen. Yhdyskuntarakenteellisesti Vesikansa on osa nauhamaisesti Lahdesta pohjoiseen Asikkalan Vesivehmaalle saakka vähitellen muodostunutta nauhaa. Alueella on useita taajamia, joista Kalliola ja Kukkila muodostavat näistä asukasmäärältään ylivoimaisesti merkittävimmän kokonaisuuden. Kunta on päättänyt uusia Kalliolan koulun siten, että nykyinen oppilasmäärä kapasiteetti nousee 350:stä noin 650:een Heinlammi Heinlammia on käsitelty aiemmin tässä raportissa osana Vesikansan suuraluetta. Alue on kuitenkin selvästi muista taajamista erillään tukeutuen omaan tieverkkoonsa, jääden muita alueita erillisemmäksi, ollen maaseutumaisempaa kuin Kukkila-Kalliola ja omaten paljon loma-asutusta kuitenkin ilman Vesijärven läheisyyttä. Alueella ei ole palveluja ja joukkoliikenteen palvelutaso on vaatimaton Miekkiö Miekkiö on lähes samalla tavoin erillään muusta suunnittelualueen yhdyskuntarakenteesta kuin Heinlammi. Alue tukeutuu kuitenkin tiiviimmin Lahden kaupungin yhdyskuntarakenteeseen erityisesti Launeen laajojen kaupallisten palvelujen osalta. Alueen asukasmäärä on melko vähäinen ja alue on maaseutumaista ympäristöä. Alue läpi kulkee moottoritie, joka mahdollistaa nopean logistisen yhteyden Helsingin suuntaan. Toisaalta moottoritien liittymät ovat melko etäällä Miekkiön päätaajamasta, jolloin liittyminen tapahtuu ajamalla ensin rinnakkaistietä melko pitkälle pohjoiseen. Moottoritie osin myös rajoittaa alueen toimintojen kehittämistä tien molemmin puolin. Messilän satama ja karavaanialue. 37

39 9. STRATEGISEN YLEISKAAVAN TAVOITTEET Pääteesi: Historia ymmärtäen, tulevaisuuden haasteet tiedostaen kustannustehokkaasti vuoteen 2040 viihtyisää ja toimivaa ympäristöä rakentaen. 9.1 Juridiset tavoitteet Strateginen yleiskaava laaditaan oikeusvaikutteisena. Se tulee korvaamaan osayleiskaavojen laatimisen tulevaisuudessa lukuun ottamatta keskeisiä kehittämisen alueita, jotka edellyttävät tarkempaa osayleiskaavaa. Strategisen yleiskaavan laadinnan yhteydessä päätetään millä kaikilla alueilla lainvoimainen yleiskaava kumotaan ja missä se jätetään voimaan. Strateginen yleiskaava ei kuitenkaan ohjaa suoraan rakentamista (MRL 44, 72 ja 77 ). Mikäli myöhemmin laaditaan suoraan rakentamista ohjaavia kaavoja, tulee ne laatia strategisen yleiskaavan linjausten mukaisesti. Strateginen yleiskaava ei osoita tarkkoja aluevarauksia, vaan kaavalla osoitetaan kuinka paljon mitä maankäyttöä kullekin melko yleispiirteiselle osoitetulle alueelle varataan. Tämä mahdollistaa jatkossa joustavan kaavoitusmenettelyn. Tarkemmissa luontoselvityksissä saattaa nousta esiin alueita, jotka tulee jättää rakentamisen ulkopuolelle. Kaavan yleispiirteisyys mahdollistaa näiden kohteiden turvaamisen tarkemmassa suunnittelussa ja rakennusvolyymin osoittamisen siten, etteivät luontoarvot vaarannu. Joustava tulkinta mahdollistaa myös sen, että kaavasta voidaan laatia yli valtuustokausien kestävä vahva maankäytön strategisia tavoitteita ohjaava kaava, Mikäli kunnan kehittämisen strategia joiltain osin muuttuu niin merkittävästi, että se edellyttää myös strategisen yleiskaavan päivittämistä, voidaan kaavaa tarpeen mukaan päivittää teemoittain tai osa-alueittain ilman että kokonaiskuva ja kehittämisen suunta hämärtyy Sisällölliset tavoitteet Yhdyskuntarakenne Strategisella yleiskaavalla ratkaistaan koko suunnittelualueen yleispiirteinen maankäyttö vuoteen Suunnittelussa lähdetään ajatuksesta, että suunnittelualue pysyy itsenäisenä kuntana ja vastaa palvelujen järjestämisestä yhteistyössä naapurikuntien kanssa. Erityisesti kaavalla ratkaistaan eri alueiden rakentamisen volyymit sekä kaavoittamis- ja rakentamisjärjestys. Rakentamisjärjestys on joiltain osin riippuvainen muista kuin kunnan tekemistä päätöksistä. Tällaisia ovat mm. eteläisen kehätien rakentuminen ja Hälvälän alueen vapautuminen kunnan maankäyttöön. Tarvittaessa rakentaminen ehdollistetaan joiltain osin näiden prosessien etenemiseen. Strategisen yleiskaavan suunnittelussa kaikkien toimintojen sijoittelussa lähtökohtana on kuntatalouden kannalta mahdollisimman edullinen pitkäntähtäimen ratkaisu. Tunnistetaan kuntataloutta rasittavat pitkänaikavälin kustannukset, joiden suuruus riippuu nyt tehtävistä ratkaisuista mm. hajarakentamisen osalta Kaavaprosessin aikana luodaan laskentamalli, jolla voidaan Hollolan tapauksessa vertailla eri rakennemallien kuntataloudellisia kustannuksia. Suunnittelualueen kukin taajama profiloidaan osallistamalla teemaryhmät ja kunkin alueen asukkaat. Suunnittelu perustuu hyvän saavutettavuuden korostamiseen Asutus Yhdyskuntarakennetta eheytetään sijoittamalla uudet asuntoalueet lähelle palveluja ja rakennettua kunnallistekniikkaa. Erityisesti strategisella yleiskaavalla ratkaistaan tulevan asutuksen volyymit. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuonna 2040 väestömäärä on kasvanut vuoden 2012 mukaisesta määrästä (24 150) noin 3050 henkilöllä. Strategisella yleiskaavalla kuitenkin varaudutaan suurempaan kasvuun, sillä kunnan tonttitarjonnan, viihtyisän ympäristön ja markkinoinnin myötä oletetaan saavutettavan noin 0,75 % vuosittainen kasvu, jolloin väestömäärän kasvu olisi n asukasta. Tällöin suunnittelualueen väestömäärä olisi vuonna 2040 lähes henkilöä. 70 % väestökasvusta pyritään ohjaamaan asemakaavoitetulle alueelle pitämällä tonttituotanto riittävän suurena ja laadukkaana. Väestömitoituksen avulla määritetään tarvittava maapinta-alan tarve seuraavan tyyppisille alueille: Tiivis kerrostaloalue (50 asunto/ha) Kerrostaloalue (25 a/ha) Rivitaloalue (10 a/ha) Omakotialue (6 a/ha) Väljä omakotialue (2 a/ha) Suluissa esitetyt luvut ovat viitteellisiä ja niitä tarvittaessa täsmennetään suunnittelun aikana. Strategisella yleiskaavalla varaudutaan aiemmin esitettyyn väestönikääntymiseen, huoltosuhteen heikkenemiseen ja tästä aiheutuvaan julkisentalouden kestävyysvajeeseen. Asuinrakentamisen päävolyymi keskitetään lähelle palveluja Elinkeinot Elinkeinotoiminnot sijoitetaan siten, että ne eivät ole ristiriidassa ympäristön muun maankäytön tai toimintojen kanssa tai aiheuta niille merkittävää haittaa.. Strategisessa yleiskaavassa varataan merkittävien teollisuusalueiden sijainti jakaen alueet ympäristöhäiriöitä aiheuttaviin ja muihin enemmän työpaikka-alueita muistuttaviin alueisiin. Luodaan edellytykset riittävälle monipuoliselle yritystonttivarannolle Palvelut Salpakangasta kehitetään monipuolisten palvelujen alueena ja muut taajamat profiloidaan palvelutarjonnan osalta rakennemallivaiheessa. Uusi asutus ja palvelut suunnitellaan huomioiden kokonaisuus. Koulupalvelujen osalta lähtökohtana pidetään nykyistä kouluverkkoa. Mikäli tarvetta ilmenee, tutkitaan uusien koulujen sijoituspaikkoja ja kapasiteetteja. Tiedostetaan, että kuntatalouden pitkäaikajänteen kustannukset muodostuvat kunnan velvoitteesta kuljettaa oppilaita, terveydenhuoltohenkilökuntaa sekä asiakkaita kodin ja palvelupisteen välillä Ympäristö ja virkistys Ympäristöriskejä aiheuttavat teollisuustoiminnot osoitetaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Strategisessa yleiskaavassa osoitetaan merkittävimmät virkistysalueet ja reitit Liikenne Tunnistetaan eteläisen kehätien tuomat mahdollisuudet ja maankäytölliset tarpeet. Suunnittelussa hyödynnetään olemassa olevaa ja suunniteltua liikenneverkkoa. Pyritään kaavaratkaisuun, joka antaa edellytykset henkilöautoliikenteen määrän vähentämiselle ja joukko- ja kevyenliikenteen kehittämiselle. 38

40 9.3 Alueille kohdennetut erityistavoitteet Salpakangas, Kukonkoivu, Kukonkangas, Hälvälä Salpakangas toimii jatkossakin kunnan pääpalvelukeskuksena sekä asuntotuotannon pääalueena. Asuntotuotantoa ja palveluja tiivistetään taajamarakenteessa, jotta välimatkat pysyvät kohtuullisina ja palvelujen saavutettavuus myös ilman henkilöautoliikennettä on hyvä. Rakennemallivaiheessa selvitetään alueen kasvu- laajenemispotentiaali, jotta mahdollinen kaavassa osoitettu kasvu on mahdollista toteuttaa. Selvityksessä tutkitaan alueen laajenemissuunnat ja tiivistämismahdollisuudet ja arvioidaan kuinka paljon asuntoja, millaisia asuntoja ja mihin em. saavutettavuustekijät huomioiden asuntoja, keskusta-, ym. toimintoja olisi mahdollista sijoittaa. Erityisenä asiana tiedostetaan eteläisen kehätien mahdollisuudet maankäytön suunnittelulle ja taajamakuvan parantamiselle Salpakankaalla. Rakennemallivaiheessa alueelle esitetään vaihtoehtoja asuntotuotannon määrän jakautumisesta Salpakankaalle ja kunnan muihin taajamiin Hämeenkoski Aluetta kehitetään maaseutumaisena taajamana. Merkittävää asukasmäärän ja palvelujen lisäämistä alueelle ei pidetä tavoiteltavana, koska alue halutaan säilyttää maaseutumaisena. Rakennemallivaiheessa arvioidaan onko kuntatalouden kannalta tarkoituksen mukaisempaa järjestää esim. 30 vuoden kuluttua kunnalliset palvelut osin Salpakankaalta Nostava, Herrala Vesikansa Koulun tulevan oppilasmääräkapasiteetin ja alueen vetovoimaisuuden perusteella alueetta tarkastellaan mahdollisena asutuksen kasvualueena. Rakennemallivaiheessa tulee saada vastaus siihen millainen asukasmäärän kasvu alueelle on kokonaisuushuomioituna tarkoituksenmukainen tulevan kuntatalouden kannalta. Lisäksi lopullisessa kaavaratkaisussa tulee ratkaista se, mikä kanta otetaan alueen noin 200 lomarakennuksen muuttamiselle vakituiseen asuinkäyttöön. Tämä tulee lisäksi huomioida asukasmäärän kokonaismitoituksessa. Rakennemallisvaiheessa arvioidaan onko alueelle järkevää lisätä kunnallisten ja mahdollisesti muiden palvelujen määrää Heinlammi Heinlammille ei osoiteta merkittävää asuntojen ja palvelujen kasvua. Työn edetessä arvioidaan Heinlammin maankäytön tavoitteet ja kehittyminen pitkällä aikajänteellä osana kaupunkiseudun maankäytön kehittymistä. Lisäksi lopullisessa kaavaratkaisussa tulee ratkaista se, mikä kanta otetaan alueen vajaan 200 lomarakennuksen muuttamiselle vakituiseen asuinkäyttöön. Tämä tulee lisäksi huomioida asukasmäärän kokonaismitoituksessa Miekkiö Miekkiöön ei osoiteta merkittävää asuntojen ja palvelujen kasvua. Työn edetessä arvioidaan Heinlammin maankäytön tavoitteet ja kehittyminen pitkällä aikajänteellä osana kaupunkiseudun maankäytön kehittymistä. Nostavan ja Herralan alueiden osalta kaavaratkaisussa päätetään kuinka merkittävänä asiana junaliikenteen henkilöasema suunnittelualueella nähdään, koska muita perusteita ko. alueiden merkittävälle asuntotuotannon ja palvelujen lisäämille ei nähdä. Avoinna pidetään myös henkilöliikenteen juna-aseman osoittamista Nostavaan, koska alue Herralaa lähempänä muuta yhdyskuntarakennetta ja paremman tieyhteyden päässä. Rakennemallivaiheessa tulee saada vastaus siihen onko alueen asukasmäärän merkittävä kasvattaminen juna-asemaa perusteena käyttäen kuntatalouden kannalta tarkoituksenmukaista. Nostavan osalta huomioidaan logistiikkakeskuksen ja eteläisen kehätien mahdollisuudet ja rajoitteet muulle maankäytölle Kirkonkylä, Messilä Kirkonkylän ja Messilän alueita ei pidetä asuntotuotannon ja kunnallisten palvelujen kannalta merkittävinä kasvualueina. Alueiden maankäyttöä kehitetään erityisesti matkailu- ja virkistysalueina. Hämeenkosken kirkko. Hollolan kirkonkylä. 39

41 Taulukko 9-1. Yhteenveto oleellista ongelmista suhteessa tavoitteisiin sekä prosessissa esitetty toimenpide asian korjaamiseksi Alue Linjattu tavoite/trendi Ongelma Ratkaisu/lisäselvitystarve Salpakangas Keskitetään palvelut kunnan keskus Vanhusten palveluasutuksen lisääminen Osayleiskaavojen merkittävä asuntoreservi muissa taajamissa Houkuttelevuus ja totetusaikataulu: Keskustan kehittäminen riippuvainen Hämeenmaan toteutusaikataulusta, josta ei ole selvyyttä Asutuksen tiivistämismahdollisuudet epäselvät Tutkitaan osayleiskaavojen asuntoreservin tarkoituksen mukaisuus (kaavatalouslaskelma) Selvitetään kuinka paljon ja mihin minkäkinlaista asuntotuotantoa Salpakankaalla voidaan tiivistää. (Salpakankaan asuntopotentiaaliselvitys) Hämeenkoski Kalliola - Kukkila Nykyisestä vahvistuva osakeskus riittävine julkisine ja yksityisine lähipalveluineen Koulun merkittävä laajentaminen Yksityisautoilun vähentämistavoite (VAT) sekä trendi vähenemisestä Erillään muusta rakenteesta esim. julkisen liikenteen kannalta Epävarmuus kuntataloudellisesta tarkoituksenmukaisuudesta Erillinen sijainti kuntarakenteessa suhteessa asukasmäärään Palvelujen riittävyys ja järjestäminen kuntatalouden kannalta Liikkuminen yksityisautoilun varassa Paineet muuttaa loma-asutusta vakituiseen asuinkäyttöön Selvitetään joukkoliikennereittien ulottamisen tarkoituksen mukaisuutta (joukkoliikenneselvitys) Selvitetään palvelujen lisäämisen kuntataloudellinen tarkoituksenmukaisuus (kaavatalouslaskelma) Selvitetään palvelujen ja asutuksen lisäämisen kuntataloudellinen tarkoituksenmukaisuus (kaavatalouslaskelma) Heinlammi Osayleiskaavan asuntoreservi Yksityisautoilun vähentämistavoite (VAT) sekä trendi vähenemisestä Erillinen sijainti kuntarakenteessa Palvelujen riittävyys ja järjestäminen kuntatalouden kannalta Liikkuminen yksityisautoilun varassa Paineet muuttaa loma-asutusta vakituiseen asuinkäyttöön Varataanko taajaman reservialueeksi? Ei vaikuta tarkoituksenmukaiselta, että alueelle lisätään merkittävästi palveluja ja asutusta Ratkaistaan kaavatalouslaskelman perusteella poistetaanko yleiskaavan asuntoreservi Kirkonkylä/Messilä Kulttuuri- ja matkailualue Valituksen alaisena olevat kaavat viivästyttävät kehitystä Joukkoliikenneyhteydet Herrala Herralan vetovoiman puute suhteessa taajaman sijaintiin juna-aseman vieressä Pitkä soratieyhteys Salpakankaalle Junaliikenteen hyödyntämismahdollisuudet (Junaliikenne selvitys) Selvitetään palvelujen ja asutuksen lisäämisen kuntataloudellinen tarkoituksenmukaisuus (kaavatalouslaskelma) Nostava/kehätie Elinkeinojen kehittämisaluetta VT 12 kehätie viivästyy, epävarmuus aikataulusta vaikuttaa moneen muuhunkin toimintoon. Myös Salpakankaan keskustan kehittämiseen Aikataulutetaan maankäytön kehittäminen osin kehätien toteutumisen ehdoilla Junaliikenteen hyödyntämismahdollisuudet (Junaliikenne selvitys) Selvitetään palvelujen ja asutuksen lisäämisen kuntataloudellinen tarkoituksenmukaisuus (kaavatalouslaskelma) Miekkiö Haja-asutusalue Osayleiskaavan liiallinen asuntoreservi Moottoritien läheisyys Erillinen sijainti kuntarakenteessa Palvelujen riittävyys ja järjestäminen kuntatalouden kannalta Liikkuminen yksityisautoilun varassa Varataanko taajaman reservialueeksi? Suuri haja-asutuksen uudisrakentamispotentiaali sekä loma-asuntojen muuttaminen vakituiseen asuinkäyttöön kuntatalouden kannalta pitkällä aikajänteellä Ei vaikuta tarkoituksenmukaiselta, että alueelle lisätään merkittävästi palveluja ja asutusta Ratkaistaan kaavatalouslaskelman perusteella poistetaanko yleiskaavan asuntoreservi Pyritään selvittämään kuntataloudellisten vaikutusten merkitys (Hajaasutuksen kaavatalouslaskelma) Yhteenveto koko suunnittelualuetta koskien Kuntataloudellinen maankäytön kehitys Väestön ikääntyminen Asuntokunnan koko Monipuoliset asuinympäristövaihtoehdot Palvelujen saavutettavuus ja liikkuminen Alueen strategisesti suunnittelematon yhdyskuntarakenne saattaa olla pitkällä aikajänteellä kuntatalouden kannalta kallis Osataanko varautua oikeanlaiseen asuntotuotantoon? Tiedostamatta heikennetään monipuolisia asuinympäristöjä Monikeskuksinen yhdyskuntarakenne ja haja-asutuksen suuri määrä on riskinä palvelujen saatavuudelle tasapuolisesti kaikkialla kuntataloutta merkittävästi rasittamatta Selvitetään joidenkin rakennemallivaihtoehtojen välisiä pitkänaikajänteen kuntataloudellisia kustannuksia (kaavatalouslaskelma) Arvioidaan kahden sukupolven asuntojen tuotantotarve ja sijoittamismahdollisuudet Eri alueet profiloidaan tunnistaen niiden vahvuudet erilaisina asuinympäristöinä ja mahdollistetaan profiilin mukainen kehitys Selvitetään kuntatalouden kannalta edullisin palveluverkko ja arvioidaan sen toimivuutta muiden asioiden kannalta (palveluverkkoselvitys) Tutkitaan joukkoliikennereittien kehittämismahdollisuudet. Ratkaistaan mitkä alueet on tarkoituksen mukaista ottaa mukaan joukkoliikenteeseen ja mitkä ei. (joukkoliikenneselvitys) 40

42 Kuva 9 2. Strateginen runko ja rakenteelliset kysymykset. Kartassa on hahmoteltu tulevan väestö ja palvelurakenteen volyymien vaihtoehtoisia sijainteja. Rakennemallivaiheessa tutkitaan vaihtoehtojen edullisuutta kunta- ja yksityistalouden kannalta. 41

43 10. JATKOSUUNNITTELU JA TARVITTAVAT SELVITYKSET 10.1 Lisäselvitykset Edellä esitettyyn taulukkoon on koottu yhteenveto havaituista ongelmista suhteessa tavoitteisiin. Lisäksi on esitetty toimenpide-ehdotuksia tavoitteeseen pääsemiseksi tai lisäselvitystarpeita, jotta tavoitteeseen pääseminen voidaan varmemmin saavuttaa ja perustella. Esitetyt lisäselvitystarpeet ovat seuraavat: 1. Kaavatalouslaskelma taajamien välillä Laaditaan suunnittelualueelle soveltuva laskelmamalli, joka huomioi pitkänaikajänteen kustannukset kuntatalouden kannalta. Mallissa vertaillaan kuntataloudellisten kustannusten muodostumisen määrää kun uudisasuminen ohjataan eritavoin kunnan olemassa oleviin taajamiin. Perimmäisenä tarkoituksena on saada vastaus siihen kuinka uudisrakentaminen olisi kuntatalouden kannalta edullisinta sijoittaa alueen eri taajamiin vuoteen 2040 ja sen jälkeen Jatkosuunnittelu Tavoitevaiheen jälkeen ryhdytään laatimaan rakennemallivaihtoehtoja. Eri vaihtoehdoissa sijoitetaan erilainen asuinrakentamisen uudisrakentamisvolyymi eri painotuksin nykyisiin taajamiin. Lähtökohtaisesti palveluverkkoa ei lähdetä muuttamaan nykyisestä, ellei siihen ilmene erityisiä perusteita. Rakennemallivaihtoehtojen tarkoituksena on verrata niitä keskenään kuntatalouden, viihtyisän asuinympäristön, palvelujen saavutettavuuden ja liikkumisen järjestämisen kannalta. 2. Kaavatalouslaskelma haja-asutuksen osalta Laaditaan suunnittelualueelle soveltuva laskelmamalli, joka huomioi pitkänaikajänteen kustannukset kuntatalouden kannalta. Mallissa vertaillaan kuntataloudellisten kustannusten muodostumisen määrää kun uudisasuminen määrä haja-asutus alueella vaihtelee eritavoin. Perimmäisenä tarkoituksena on saada vastaus siihen kuinka paljon alueen erivolyymein toteutuva hajarakentaminen vaikuttaa kuntatalouteen vuoteen 2040 ja sen jälkeen. 3. Salpakankaan asuntopotentiaaliselvitys Selvitetään millaiset mahdollisuudet Salpakankaalla on tiivistää ja laajentaa taajamaa kuntatalouden kannalta edullisesti alueen viihtyisyyden sekä virkistys ja ympäristöarvojen siitä merkittävästi kärsimättä. 4. Palveluverkkoselvitys Mikäli ilmenee, että palvelujen keskittäminen suuremmassa määrin muuallekin kuin Salpakankaalle on tarpeen arvioida, on laadittava selvitys tämän mukanaan tuomista eduista ja haitoista. 5. Junaliikenneselvitys Mikäli ilmenee, että esim. Nostavalle saattaisi olla tarkoituksenmukaista osoittaa junaliikenteen seisake, on laadittava tarkempi selvitys sen mahdollisuuksista, eduista ja haitoista. 6. Joukkoliikenneselvitys Mikäli näyttä, että ei ole ilmeistä se millaisia joukkoliikennereittejä pitkällä aikajänteellä on tarkoituksen mukaista kehittää, tulee laatia tarkempi selvitys. Kaavassa tulee joka tapauksessa ottaa kantaa siihen mitkä alueet tulevat olemaan minkäkin tasoisen julkisen liikenteen saavutettavissa. 42

44 Hollolan ja Häneenkosken strateginen yleiskaava verkossa: