)"$% *605 ;E,+ D"2"' 5 E6+ '&$ 5 67E,4+ /9&/,5 4E*1

Transkriptio

1 = 97$ )"$% *605 ;E,+ D"2"' 5 E6+ '&$ 5 67E,4+ /9&/,5 4E*1 Sumerin verbitaivutus on hyvin monimuotoinen ja sitä voidaan pitää kieliopin monimutkaisimpana ja vaikeimpana asiana. Seuraavien peruskäsitteiden ymmärtäminen auttaa merkittävästi alkuun pääsemisessä. Transitiivisuus: Yleensä kielissä verbit jaetaan pakollisten argumenttiensa perusteella (ainakin) intransitiivisiin, transitiivisiin ja ditransitiivisiin verbeihin. Intransitiiviset ovat yksiargumenttisia, eli ne edellyttävät ainoastaan subjektia. Verbit, kuten juosta, istua, seistä ja itkeä ovat intransitiivisia. Transitiiviset verbit vaativat puolestaan kaksi argumenttia, subjektin ja objektin. Tällaisia verbejä ovat mm. rakastaa, rakentaa ja löytää. Ditransitiiviset verbit vaativat kolme argumenttia, a, subjektin, objektin ja jonkinlaisen epäsuoran objektin. Yleisiä ditransitiiviverbejä ovat antaa ja viedä. Toisin kuin monissa eurooppalaisissa kielissä, sumerissa verbien transitiivisuus ei määräydy leksikaalisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi verbi istua ei ole aina intransitiivinen, eikä viedä ditransitiivinen. Verbit ovat sen sijaan perusluonteeltaan transitiivisesti neutraaleja, ja niiden transitiivisuus määräytyy sen mukaan, kuinka niitä taivutetaan. Täten siis verbi tuš voi merkitä istumista, paikalleen istuttamista; gub seisomista, pystyttämistä tai palvelemista (ts. seisomista jonkin rinnalla) ja kur 9 sisään astumista tai viemistä. Verbitaivutuksen transitiivisuus kietoutuu vahvasti muiden taivutuskategorioiden ympärille. Esimerkiksi eri aspektitaivutus muodostetaan eri tavoin transitiivissa ja intransitiivissa. Aspektuaalisuus: Sumerissa ei futuuria lukuun ottamatta ole aikamuotoja sanan varsinaisessa merkityksessä. Tapahtumia ei pyritä kuvaamaan menneessä tai kuluvassa ajassa, vaan fokus on pikemminkin siinä, onko tapahtuma edelleen käynnissä vai saatettu loppuun. Päättynyttä toimintaa

2 Johdatus sumerin kieleen 141 kuvataan perfektiivisellä aspektilla ja viittaushetkellä käynnissä olevaa tai ei vielä alkanutta imperfektiivisellä aspektilla. On erikseen myös statiivista toimintaa, joka kuvailee asioiden tiloja ottamatta kantaa itse tapahtumaan, sen kestoon tai ajankohtaan: al-gig hän on sairas (ts. sairauden tilassa). Split-ergatiivisuus: Sumerin ergatiivisuutta käsiteltiin aiemmin jo sijamuotojen yhteydessä (6.2.1). Tähän mennessä on opittu, että intransitiivilauseiden subjekti ja transitiivilauseiden objekti koodataan absolutiivilla, mutta transitiivilauseen subjektin sijana toimii ergatiivi. Akkusatiivikieli Ergatiivikieli Intrans. kuningas istuu lugal ì-tuš Trans. kuningas rakentaa temppelin lugal-e é mu-dù Vaikka lauseenjäsenet koodataankin säännönmukaisesti edellä kuvatulla tavalla (lukuun ottamatta yks. 1. ja 2. persoonan pronomineja, jotka esiintyvät vain nominatiivissa), verbitaivutuksessa tilanne on kuitenkin hieman monimutkaisempi. Taivutuksen ydinelementteinä ovat nk. persoonaprefiksit ja persoonasuffiksit, jotka viittaavat verbin subjektiin tai objektiin. Se, kumpaan nämä viittaavat riippuu useista tekijöistä, kuten verbin aikamuoto-aspektista ja tapaluokasta. Esimerkiksi perfektiivistä toimintaa kuvaillessa persoonasuffiksit viittaavat lauseen objektiin, mutta imperfektiivitaivutuksessa näillä merkitäänkin subjektia. Tätä voidaan hahmottaa suomen kielen kautta leikkimielisesti niin, että preesensissä tunnet tulkittaisiin sinä tunnet (sen), mutta imperfektissä tunsit tarkoittaisikin (se) tuntee sinut. Suffiksin {t} merkitys siis olisi riippuvainen aikamuodosta. Voidaan siis sanoa, että persoona-affiksit noudattavat perfektiivissä ergatiivijärjestelmää ja imperfektiivissä akkusatiivijärjestelmää: verbitaivutus on splitergatiivista. Synteettisyys: Suomessa verbit kongruoivat vain subjektin kanssa persoonassa ja luvussa. Verbin morfologinen persoonakoodaus riippuu siis vain ja ainoastaan siitä, missä persoonassa tai luvussa lauseen subjekti on: koira juoksee, minä juoksen, he juoksevat, koirat juoksevat jne. Sumerissa sen sijaan

3 142 9 Finiittiverbi kongruenssi on monisyisempää, ja lähes kaikkiin lauseenjäseniin voidaan viitata erilaisilla verbiaffikseilla. Verbit eivät siis kongruoi ainoastaan subjektin, mutta myös objektin sekä useiden adverbiaalien kanssa. Jälleen suomeksi hahmotettuna lause minä ostin sinulle omenan torilta kuuluisi kirjaimellisesti sumeriksi torilta omenan sinulle-sieltä-minä-ostin-sen. =- >/, 0 3.#3+'(+ )?" 45 ;,8 /9&/,5 40E461 Verbeillä on kaksi vartaloa, marû ja amu (akkadiksi lihava ja nopea) 172. Vartaloilla ei ole inherenttejä merkityksiä, vaan niiden merkitykset muotoutuvat niihin liittyvien affiksien perusteella. Indikatiivin eli neutraalin tapaluokan finiittitaivutuksessa voidaan kuitenkin sanoa, että marû merkitsee imperfektiivistä ja amu perfektiivistä aspektia. Imperfektiivi viittaa tapahtumiin, joita ei viittaushetkellä ole aloitettu tai saatettu loppuun. Perfektiivillä kuvataan loppuun saatettuja tapahtumia, sekä statiivia. amuvartalo on verbin perusmuoto. amu mu-gi 4 'hän on palauttanut sen; hän palautti sen' {mu+n+gi 4 +Ø} {VENT+hän+palauttaa+sen} marû mu-ub-gi 4-gi 4 'hän palautti sitä; hän on palauttamassa sitä; hän oli palauttamassa sitä; hän palauttaa sen' {mu+b+gi 4.gi 4 +e} {VENT+sitä+palauttaa+hän} Indikatiivissa tavataan kumpaakin vartaloa, mutta useissa muissa tapaluokissa vain toinen näistä on sallittu. Esimerkiksi imperatiivit, vetitiivit ja narratiivit 172 Nimet todennäköisesti viittaavat siihen, että marû-taivutuksessa verbimuodot ovat amua pidempiä, kts. Civil (2002). Sumerilaiset nimitykset vartaloille ovat gíd 'pitkä' ja lugud 'lyhyt'.

4 Johdatus sumerin kieleen 143 muodostetaan aina amu-vartaloista, mutta kielteiset kohortatiivit, prohibitiivit ja prekatiivit käyttävät marû-vartaloa. Modaalit käsitellään tarkemmin luvussa Verbit luokitellaan perinteisesti neljään eri luokkaan sen mukaan kuinka ne muodostavat marû- ja amu-vartalonsa yksikössä ja monikossa. 1 Säännölliset verbit ovat muuttumattomia, eivätkä niiden marû- ja amuvartalot poikkea morfologisesti toisistaan. Arviolta noin % sumerin verbeistä on säännöllisiä. Esimerkkeinä šúm 'antaa' ja dé 'kaataa (nestettä)'. Yksikkö Monikko Yksikkö Monikko am u šúm šúm dé dé Marû šúm šúm dé dé Vaihtoehtoinen tulkinta: Muutamien 173 assyriologien mukaan säännölliset verbit eivät ole muuttumattomia, vaan saavat marûssa tunnuksen {e}: šúm ~ M šúm-e. Klassisen tulkinnan 174 mukaan {e} on kuitenkin yksikön kolmannen persoonan tunnus (kts. persoonataivutus 9.5). Vaikka kumpikin tulkinta on mahdollinen, noudatetaan tässä kirjassa jälkimmäistä klassista näkemystä. 2 Reduplikoivat verbit monistuvat joko osittain tai kokonaan marûvartalossaan. Reduplikoivien verbien osuus kaikista verbeistä on noin 25 %. Erimerkkeinä verbit ar ~ á-á 'asettaa' ja gi 4 ~ gi 4 -gi 4 'palata; palauttaa'. Yksikkö Monikko Yksikkö Monikko am u ar ar gi 4 gi 4 Marû á-gá gá-gá gi 4 -gi 4 gi 4 -gi 4 Monien verbien kohdalla reduplikaation tarkka luonne on epäselvä, sillä monesti verbin reduplikoitu muoto kirjoitetaan samalla logogrammilla kuin sen 173 Yoshikawa (1974), Krecher (1995), Jacobsen (1988), Foxvog (2011). 174 Poebel (1923), Falkenstein (1959), Thomsen (1984), Attinger (1993), Edzard (2003), Rubio (2007) ja Jagersma (2010)

5 144 9 Finiittiverbi amu-vartalokin. On siis mahdollista, että marû-reduplikaatiossa on tapahtunut samanlaisia fonologisia prosesseja kuin muissakin sanaluokissa, esim. bar 6 - bar 6 = bábbar 'valkoinen'; deli-deli = dedli 'tietyt'. Jagersma (2010: ) esittää myöhäisistä syllabisesti kirjoitetuista verbivartaloiden reduplikaatioista muutamia esimerkkejä, mm. dug 4 -dug 4 du-ú /duttu/. Sumerin yleisimmät reduplikoivat verbit ovat: búr ~ búr-búr levittää (kankaista); tulkita unia; irrottaa dar ~ dar-dar jakaa kahtia du 7 ~ du 7 -du 7 puskea (sarvilla) gi 4 ~ gi 4 -gi 4 palata, palauttaa gul ~ gul-gul tuhota; -ši- romahtaa; -ta- hävittää täydellisesti ar ~ á-á asettaa ù... ku ~ ku-ku 175 mennä nukkumaan kur 9 ~ ku 4-ku 4 astua sisään (huom. myös suppleettinen monikko sun 5) mú ~ mú-mú kasvaa na ~ na 8 -na 8 juoda sa 10 ~ sa 10-sa 10 -ši- ostaa; -ta- myydä sud r ~ sù-sù olla kaukainen šuš (2) ~ šú-šú, šu 4 -šu 4 peittää tak(a) 4 ~ da 13-da 13 jättää taakse; erota tuku ~ du 12 -du 12 omistaa; saada haltuunsa zid ~ zi-zi olla kirkas zìg ~ zi-zi nousta ylös zu ~ zu-zu tietää, tuntea 3 Alternaatioverbit omaavat selvästi saman juuren, mutta amussa vartalo menettää viimeisen konsonanttinsa. Tällaisia verbejä sumerissa on tiettävästi vain kolme (Thomsen 1984: ). Ne ovat è ~ èd 'mennä ulos'; ri ~ rig 'kaataa (nestettä)'; te ~ te 3/4 'lähestyä'. 175 Katso yhdysverbit.

6 Johdatus sumerin kieleen 145 Yksikkö Monikko Yksikkö Monikko am u ri ri te/ti te/ti Marû rig rig te 3/4 te 3/4 Ajatus: Vaikka alternaatioverbejä yleensä pidetään omana luokkanaan, on mahdollista, että kyseessä on vain sattumalta vartaloiltaan samankaltaisilta näyttäviä suppleettisia verbejä. 4 Suppleettiset verbit esiintyvät marû- ja amu-vartaloissa täysin toisistaan poikkeavissa muodoissa ja ovat näin ollen epäsäännöllisiä. Muutamilla verbeillä on myös erillinen monikko ja ei-finiittinen vartalo. Alla on esitetty sumerin suppleettiset verbit de 6 'viedä'; dug 4 'sanoa; tehdä'; kur 9 'astua sisään' (suppleettinen mikäli objekti on monikollinen), en 'mennä'; gub 'seistä', tìl 'elää'; úš 'kuolla' ja tuš 'istua; asua' Yksikkö Monikko Yksikkö Monikko am u de 6 la 4/5 dug 4 e Marû túm, tùm la 4/5 e e Ei-finiitt. di (pl. yksikön amu: dug 4) Yksikkö Monikko Yksikkö Monikko am u kur 9 kur 9, sun 5 en (e)re 7, re 6 Marû ku 4-ku 4 ku 4-ku 4, sun 5 du su 8(b) Yksikkö Monikko Yksikkö Monikko am u gub šu 4 (g), su 8 (g) ti, tìl sig 7, se 12 Marû gub šu 4(g), su 8(g) ti, tìl sig 7, se 12 Yksikkö Monikko Yksikkö Monikko am u úš úš tuš durun x (KU.KU) Marû ug 7, ug 5 ug 7, ug 5 tuš durun x(ku.ku)

7 146 9 Finiittiverbi =-1.:.+3 0 ".:.+3 )"%"(( *45 4+ '&$ 5,4E,6+ "$% *605 6E,+ /9&/,5 4,1 Perfektiivillä ilmaistaan seuraavia asioita: 1) Asioiden tilaa menneessä, kuluvassa tai tulevassa ajassa. Näin siis sumerin ajattomat partisiipit, olla-verbit me 'olla' ja ál 'olla olemassa' (9.5.6), sekä verbi tuku 'omistaa' (9.5.7) esiintyvät ainoastaan perfektiivissä. Perfektiivi kuvaa myös passiivia, sikäli kun se kuvaa jonkin asian tilaa (ns. staattinen passiivi [10.2.2]): al-dù se on/oli rakennettu. 2) Toimintaa, joka on saatettu loppuun. Usein tällaiset viittaavat menneeseen aikaan ja käännetään kaksikielisissä teksteissä akkadin preteritiksi: é mu-dù hän rakensi temppelin ~ akk. btam ibni. 3) Tapahtumia, joiden puhuja uskoo tai haluaa varmasti tapahtuvan tulevaisuudessa: é-en-zu tietäköön hän tämän asian ; dug 4 -ab sano se! ; ga-na-abdug 4 aion kertoa sen hänelle. Tämä merkitys esiintyy lähinnä tiettyjen modaaliprefiksien yhteydessä (kts. luku 10.3). 4) Tapahtumaketjun ensimmäiseen toimintaan: ù-mi-sar kun olet kirjoittanut sen, (tee näin...), ù-na-dug 4 kun puhut hänelle... (sano hänelle sitten näin). Imperfektiivi ilmaisee: 1) Toistaiseksi loppuun saattamatonta toimintaa. Tämä yleensä viittaa kuluvaan hetkeen: ì-du-un olet menossa; menet (akk. tallak), mutta myös menneen kuvailu imperfektiivissä on mahdollista, jos tapahtumia kuvaillaan kerronnallisesti: mu-ni-kur 9 -re hän oli astumassa sisään. 2) Futuuria, eli tulevaisuudessa oletettavasti (mutta ei varmasti) tapahtuvaa toimintaa: ma-šúm-me-dè-en annat sen minulle tulevaisuudessa. a-ma-abšúm-me-en sinun tulee/tulisi antaa se minulle. 3) Tapahtumia, joiden ei haluta koskaan alkavan (eikä näin myöskään päättyvän): nam-ma-ab-šúm-me-en älä anna sitä minulle!, ba-ra-ab-šúm-me-

8 Johdatus sumerin kieleen 147 en en aio ikinä antaa sitä! ) Toimintaa, jonka ajankohta on identtinen jonkin toisen tapahtuman kanssa. Yleensä tällaisessa rakenteessa on kaksi imperfektiivimuotoista verbiä: íb-zire-a šu bí-ib-uru 12-a joka tuhoaa ja (näin) pyyhkii pois (patsaasta kirjoituksen). =-2.+' ++3 Useat sumerin verbit voidaan taivuttaa joko transitiivisina, intransitiivisina tai ditransitiivisina. On olemassa kuitenkin myös verbejä, jotka pääsääntöisesti on attestoitu vain jommassakummassa kategoriassa: mm. intrans. en 'mennä' ja trans. dù 'rakentaa', dím 'valmistaa; rakentaa'. Mikään ei kuitenkaan periaatteess kiellä verbien esiintymistä kummassakin kategoriassa 177. Alla esimerkkejä verbin kur 9 eri merkityksistä intransitiivi-, transitiivi ja ditransitiivitaivutuksessa, sekä passiivissa. Pass. ba-kur 9 'se vietiin pois' {ba+kur+ø} {IEN+viedä+sen} Intrans. ì-kur 9 'hän astui sisään' {ì+kur+ø} {NEUT+astua.sisään+hän} Trans. ba-an-kur 9-re-en 'hän vei minut sisään' {ba+n+kur+en} {IEN+hän+viedä+minut} Ditrans, mu-na-ni-kur 9 'hän laittoi hänet viemään sen hänelle' 178 {mu+na+ni+n+kur+ø} {VENT+hänelle+hänet+hän+viedä+sen} 176 Tätä funktiota ei käsittääkseni ole muissa sumerin kieliopeissa annettu. 177 Thomsen (1984: 141). 178 Tällaisia kausatiivirakenteita vastaa kieliopillisissa teksteissä akkadin Š-vartalo; esim. ba-[na]-ni-[in]-ar ~ uš-ta-aš-ki-in-šum hänet on pantu asettamaan se hänelle (MSL 4, OBGT VI: 157).

9 148 9 Finiittiverbi =-4,&3.#+ Noin kolmannes sumerin verbeistä on yhdysverbejä 179, jotka vastaavat rakenteellisesti suomen heittää lusikka nurkkaan -tyyppisiä ilmaisuja. Tyypillisesti yhdysverbit koostuvat yhdestä tai useammasta substantiivista, jotka toimivat verbin pakollisena suorana tai epäsuorana objektina. Perinteinen sanakirjakäytäntö on kirjoittaa yhdysverbit niin, että substantiivi- ja verbikomponentit erotetaan toisistaan kolmella pisteellä: šu... tag 'koristella'. Yhdysverbit muodostavat toisinaan metaforisesti järkeviä kokonaisuuksia, kuten šu zid... ar 'lahjoittaa' (kirj. koskettaa oikeudenmukaisella kädellä); šu... lú 'pestä kädet' (kirjaimellisesti); mutta monesti verbien alkuperäiset kielikuvat ovat hämärtyneet: ki... á 'rakastaa' (kirj. mitata maata). Yhdysverbejä taivutettaessa ainoastaan niiden jälkiosa taipuu. Alkuosa translitteroidaan irralleen jälkiosasta ja siihen mahdollisesti liittyneistä prefikseistä. (41) šu-nir ki áa-ni hänen rakastettu vaakunansa {šu.nir ki+ø áa+a+ani+ø} {vaakuna CVE+ABS rakastettu+pp+hänen+abs} (42) za-gìn-na šu ù-ma-ni-tag Kun olet koristellut (sotavaunut hopealla ja) lapis-lazulilla {za.gin+a šu+ø u+m u +ba+ni+e+tag+ø} {lapis+loc CVE+ABS PROS+VEN+DAT3i+LOC+sinä+koskea+sitä} Esimerkin (42) verbin šu... tag koristella argumenttirakenne on morfosyntaktisella tasolla melko monimutkainen, kirjaimellisesti panna 180 käsi (šu) 179 Laskettu PSD:n verbilistasta vertaamalla tätä Attingerin (1993) yhdysverbilistaan. 180 Kausatiivinen merkitys on pakollinen, sillä yhdysverbin alkukomponentti on morfologisesti koodattu suoraksi objektiksi.

10 Johdatus sumerin kieleen 149 antamaan kosketus (tag) jollekin (ba-) jollakin materiaalilla (-ni-). Näin siis sanatarkka käännös lauseelle on kun olet laittanut käden antamaan kosketuksen sotavaunuille (jalostetulla) hopealla (ja lapis-lazulilla). =-5.((+3+ Sumerin verbien persoonataivutuksella on muutamia omalaatuisia piirteitä. Taivutuksen peruselementteinä toimivat persoonaprefiksit, sekä kaksi sarjaa persoonasuffikseja. Intransitiivinen taivutus on verrattain yksinkertainen, sillä se muodostetaan käyttämällä ainoastaan yhtä suffiksisarjaa, jotka kaikki viittaavat verbin subjektiin. Transitiivitaivutuksessa sen sijaan käytetään suffiksien lisäksi prefiksejä, jotka merkitsevät perfektiiviissä (amu) subjektia, mutta imperfektiivissä (marû) objektia. Suffiksit viittaavat perfektiivissä objektiin ja imperfektiivissä subjektiin. Intr. Prefiksit Suffiksit Esimerkki amu m u subjekti V+SUBJ minä V Marû subjekti V+SUBJ minä V Trans. amu m u subjekti objekti SUBJ+V+OBJ hän V minut Marû objekti subjekti OBJ+V+SUBJ hän V minut Prefiksien ja suffiksien inversio amu- ja marû-taivutuksen välillä on tyypillinen esimerkki split-ergatiivisuudesta, eli ilmiöstä, jossa nominatiivi-akkusatiivi ja absolutiivi-ergatiivi-järjestelmä 182 esiintyvät kielessä samanaikai- 181 Nominatiivi-akkusatiivikielet koodaavat subjektin yleensä nominatiivilla ja objektin akkusatiivilla. Subjektin koodaus on sama riippumatta siitä, onko verbi transitiivinen vai intransitiivinen. Tällaisesta esimerkkeinä suomen lauseet kuningas istui ja kuningas söi leivän, joissa subjekti 'kuningas' koodataan samalla tavalla nominatiiviksi. 182 Absolutiivi-ergatiivikielissä absolutiivilla merkitään intransitiivisen lauseen subjektia ja transitiivisen lauseen objektia. Transitiivilauseen subjekti sen sijaan koo-

11 150 9 Finiittiverbi sesti. Sumerin transitiivinen amu voidaan nähdä verbitaivutuksen näkökulmasta absolutiivi-ergatiivi-taivutukseksi, mutta marû sen sijaan nominatiiviakkusatiivi-taivutukseksi. N-A-järjestelmää käytetään lisäksi muutamissa sumerin modaaleissa, kuten kohortatiiveissa ja imperatiiveissa. Affiksien morfologiset funktiot voidaan kuvata seuraavasti: Prefiksit Suffiksit Intrans. absolutiivi Trans. perf. ergatiivi absolutiivi Trans. imperf. akkusatiivi nominatiivi Imperatiivi akkusatiivi nominatiivi (vain mon. 2. pers.) Lauseenjäsenten koodaus tapahtuu sumerissa kuitenkin aina noudattaen E-Ajärjestelmää, lukuun ottamatta yksikön 1. ja 2. persoonan pronominaalisubjekteja, jotka koodataan intransitiivi- ja transitiivilauseissa samalla sijalla: nominatiivilla. Esimerkkinä verbit úš ~ ug 7 'kuolla' ja gaz 'tappaa' taivutettuina yksikön 2. persoonan subjektilla, sekä yksikön 3. persoonan subjektilla. Subjektina yksikön ensimmäinen tai toinen persoona Intransitiivi, perfektiivi zé ba-úš-en sinä kuolit Intransitiivi, imperfektiivi zé ba-ug 7 -ge-dè-en sinä kuolet Transitiivi, perfektiivi zé mu-e-gaz-en sinä tapoit minut Transitiivi, imperfektiivi zé mu-ù-gaz-en sinä tapat minut Subjektina yksikön kolmas persoona Intransitiivi, perfektiivi lugal ba-úš kuningas kuoli Intransitiivi, imperfektiivi lugal ba-ug 7 -ge kuningas kuolee Transitiivi, perfektiivi lugal-e mu-un-gaz-en kuningas tappoi sinut Transitiivi, imperfektiivi lugal mu-un-gaz-e hän tappaa kuninkaan dataan ergatiivilla. Karkeasti yleistettynä A-E-kielissä absolutiivi siis käsitetään verbin kuvaaman toiminnan kokijaksi ja ergatiivi toiminnan aiheuttajaksi.

12 Johdatus sumerin kieleen 151 = Intransitiivitaivutus muodostetaan käyttämällä I suffiksisarjaa. amussa, eli perfektiivissä taivutus hyödyntää pelkkiä persoonasuffikseja, mutta marûssa suffiksien edessä käytetään preesens-futuurin tunnusta {ed}. Monikon eiinhimillisessä kolmannessa persoonassa verbivartalo usein reduplikoidaan. Ensimmäinen suffiksisarja on listattu alla. Suffiksisarja I AMU MARÛ Yksikkö Monikko Yksikkö Monikko 1. p. {en} {enden} {ed+en} {ed+enden} 2. p. {en} {enzen} {ed+en} {ed+enzen} 3. p. inh. {Ø} {eš} {ed+ø} {ed+eš} 3.p. ei-inh. {Ø} redupl + {Ø} {ed+ø} redupl + {ed+ø} 1 Intransitiivisessa perfektiivissä (am u) suffiksit viittaavat verbin subjektiin. Esimerkkiparadigmassa prefiksi {ba} on ientiivin tunnus, joka tässä ilmaisee subjektin tahdosta riippumatonta toimintaa (kts. s. 171). Ortografinen Morfologinen Merkitys y. 1. p ba-šub-en {ba+šub+en} minä putosin y. 2. p ba-šub-en {ba+šub+en} sinä putosit y. 3. p. ba-šub {ba+šub+ø} hän/se putosi m.1.p. ba-šub-en-dè-en {ba+šub+enden} me putosimme m.2.p. ba-šub-en-zé-en {ba+šub+enzen} te putositte m.3.p. inh. ba-šub-eš {ba+šub+eš} he putosivat m.3.p. ei-inh. ba-šub-šub {ba+šub+šub+ø} ne putosivat Huomioi: Suffiksit saattavat erityisesti sumerin myöhäisemmissä kielimuodoissa assimiloitua edeltävään vokaaliin (i), jolloin ne reaalistuvat ortogra-

13 152 9 Finiittiverbi fisesti <an, in, un, en (1,3,6) >. Vokaalialkuiset suffiksit laukaisevat yleensä lisäksi rajageminaation (ii). Erityisesti Gudean sylintereissä ja Urin III dynastiaa myöhäisemmissä kielimuodoissa yksikön 1. ja 2. persoonan suffiksien loppukonsonantti /n/ saatetaan jättää kirjoittamatta (iii). (i) ba-šub-un 'minä putosin' {ba+šub+en} {IEN+pudota+minä} (ii) ba-šub-bé-en / ba-šub-bu-un {ba+šub+en} (iii) ba-šub-bé / ba-šub-bu {ba+šub+en} 2 Intransitiivinen imperfektiivi (marû) muodostetaan käyttämällä I suffiksisarjaa, sekä preesens-futuurin tunnusta {ed}, joka sijoittuu verbivartalon ja persoonasuffiksin väliin. Preesens-futuurin tunnuksen /d/ katoaa sanan lopussa. Ortografinen Morfologinen Merkitys y. 1. p ba-šub(-bé)-dè-en {ba+šub+ed+en} minä putoan y. 2. p ba-šub(-bé)-dè-en {ba+šub+ed+en} sinä putoat y. 3. p. ba-šub-bé {ba+šub+ed+ø} hän/se putoaa m.1.p. ba-šub(-bé)-dè-en-dè-en {ba+šub+ed+enden} me putoamme m.2.p. ba-šub(-bé)-dè-en-zé-en {ba+šub+ed+enzen} te putoatte m.3.p ba-šub(-bé)-dè-eš {ba+šub+ed+eš} he putoavat m.3.ei-inh. ba-šub(-šub)-bé {ba+šub+šub+ed+ø} ne putoavat Huomioi: Verbi en 'mennä' ei normaalisti saa tunnusta {ed} 183 : ba-du-un 'menet pois' {ba+du+en}, ba-šu 8-bé-eš 'he menevät pois' {ba+šu 8.b+eš}. 183 Tällaisia keinotekoisia muotoja tavataan kuitenkin myöhäisissä teksteissä, esim. (Edubba-tekstit): me-šè-àm ì-du-dè-en 'minne olet menossa?'; ki na-me-šè nudu-dè-en 'en ole menossa minnekään!' (Father and Son: 2-3).

14 Johdatus sumerin kieleen 153 Tietyissä tapauksissa tunnus saattaa olla näkymättömissä fonologisista ja ortografisista syistä: ì-ku 4-ku 4 'hän astuu sisään' {ì+ku 4 +ku 4 +ed+ø}. = Transitiivisessa taivutuksessa käytetään sekä prefiksejä että suffikseja. Perfektiivissä prefiksit viittaavat verbin subjektiin ja suffiksit objektiin. Imperfektiivissä ja futuurissa sen sijaan affiksien viittaukset ovat päinvastaiset. Perfektiivi ja imperfektiivi käyttävät lisäksi eri suffiksisarjoja; perfektiivi muodostuu intransitiivisen taivutuksen tapaan ensimmäisellä suffiksisarjalla, mutta imperfektiivissä käytetään toista suffiksisarjaa. Persoonasuffiksit Suffiksisarja I Suffiksisarja II MORF. ORTOG. MORF. ORTOG. y.1.p. {en} -en, -Vn {en} -en, -Vn y.2.p. {en 184 } -en, -Vn {en} -en, -Vn y.3.p. {Ø} {e} -e, -V m.1.p. {enden} -V/en-dè-en {enden} -V/en-dè-en m.2.p. {enzen} -V/en-zé-en {enzen} -V/en-zé-en m.3.p. {eš} -V/eš, -Vš {ene} -e-ne, -V-ne 184 On mahdollista, että yks. 2. persoonan tunnuksessa oli pitkä vokaali {<n}, sillä se kirjoitettiin toisinaan e-en muinaisbabylonialaisissa kieliopillisissa teksteissä (kts. paradigmat Black 1991).

15 154 9 Finiittiverbi Persoonaprefiksit Morfologinen Ortografinen yks. 1. p. {5} 185, V yks. 2. p. {e}, V, e yks. 3. p. inh. {n}, Vn yks. 3. p. ei-inh. {b}, Vb mon. 3. p. inh. {n n e}, {n...eš} ne,, Vn...eš, mon. 3. p. ei-inh. {b}, Vb Monikon ensimmäisen ja toisen persoonan prefiksejä ei tunneta 186. Ortografisissa muodoissa väliviiva tarkoittaa sitä, että tunnus saatetaan jättää kirjoituksessa merkitsemättä ja V viittaa edeltävän vokaalin toistoon. Monikon kolmannen persoonan inhimillinen tunnus {n...eš} on sirkumfiksi, joka sisältää sekä prefiksi- että suffiksiosan. Tämä esiintyy vain amussa ja viittaa aina subjektiin. Prefiksi {n n e} esiintyy marûssa ja viittaa objektiin. 1 Transitiivisessa perfektiivissä (am u) subjektia merkitään prefiksitaivutuksella ja objektia I suffiksisarjalla. Esimerkeissä verbin objekti on yksi- 185 Foneettista laatua ei tunneta. Yksikön ensimmäisen persoonan prefiksi näkyy pintamuodoissa hyvin harvoin, ja silloinkin lähinnä ventiivin {mu} perässä vokaalin pidentymänä: mu-ù tai mu-u 8 tai ientiivin {ba} perässä ba-a. Ennen uussumeria prefiksistä ei ole minkäänlaisia attestointeja. Jagersma (2010: 337) rekonstruoi tunnuksen glottaliklusiiliksi /5/, mutta myös vokaalinen alkuperä on mahdollinen (mm. Edzard 2003: 87). 186 Jagersman (2010) mukaan prefiksejä ei koskaan edes ollut. Samaan viittaa myös Foxvog (2011). Erilaisista rekonstruktioista kts. Poebel (1923: 173), Falkenstein (1949: 160, 1956: 40), Edzard (2003: 88) ja Thomsen (1984: 148). Parpola (2005) rekonstruoi m.1.p. prefiksiksi *me ja m.2.p. *de. Thomsen (1984) esittää m.2.p. *e+ene analogisesti y.2.p. ja monikon tunnuksen perusteella. Edzard (1976: 160; 165) esittää mahdollisen sekundaarisen attestoinnin m.2.p. prefiksille, joka on muodostettu sirkumfiksina m.3.p. tunnuksen tavoin: nu-mu-[e]-š[úm]u-un-zé-en. Tämä on kuitenkin myöhäinen innovaatio, eikä vastaavaa rakennetta varmasti aiemmissa kielimuodoissa ollut. Joka tapauksessa monikon 1. ja 2. persoonaprefiksien esiintymättömyys on epäilyttävää, ja on syytä olettaa että näitä ei koskaan käytetty, tai ne katosivat jo esihistoriallisella kaudella ja korvattiin muilla rakenteilla.

16 Johdatus sumerin kieleen 155 kön 3. persoonassa {Ø}. On melko tavallista, että prefiksit eivät näy ortografiassa, ja siksi ne on merkitty sulkuihin. Yksikön 1. ja 2. persoonissa prefiksi on näkyvillä hyvin harvoin (tällöinkin vasta uussumerissa). Ortografinen Morfologinen Merkitys y. 1. p mu(-ù)-šub {mu+5+šub+ø} minä pudotin hänet y. 2. p mu(-e)-šub {mu+e+šub+ø} sinä pudotit hänet y. 3. inh. mu(-un)-šub {mu+n+šub+ø} hän pudotti hänet y.3.ei-inh. mu(-ub)-šub {mu+b+šub+ø} se pudotti hänet m.1.p.?? me pudotimme hänet m.2.p.?? te pudotitte hänet m.3.p mu(-un)-šub-eš {mu+n+šub+eš} he pudottivat hänet m.3.ei-inh. mu(-ub)-šub {mu+b+šub+ø} ne pudottivat hänet Huomioi: Monikon 3. persoonan tunnus on sirkumfiksi ja viittaa aina subjektiin. Objektia ei tämän tunnuksen yhteydessä merkitä, vaan se on pääteltävä kontekstin perusteella. 2 Transitiivisessa imperfektiivissä (marû) subjektia merkitään II suffiksisarjalla ja objektia persoonaprefikseillä. Esimerkeissä verbin objekti on yksikön 3. persoonissa {n} tai {b}. Ortografinen Morfologinen Merkitys y. 1. p mu(-un)-šub-en {mu+n+šub+en} minä pudotan hänet y. 2. p mu(-ub)-šub-en {mu+b+šub+en} sinä pudotat sen y. 3. p. mu(-ub)-šub-e {mu+b+šub+e} hän/se pudottaa sen m.1.p. mu(-ub)-šub-en-dè-en {mu+b+šub+enden} me pudotamme sen m.2.p. mu(-un)-šub-en-zé-en {mu+n+šub+enzen} te pudotatte hänet m.3.p mu(-un)-šub-e-ne {mu+n+šub+ene} he pudottavat hänet 3 Transitiivinen futuuri kuvaa viittaushetkellä vielä alkamatonta toimintaa.

17 156 9 Finiittiverbi Futuuri muodostetaan marû-vartalosta preesens-futuurin tunnuksella {ed} ja suffiksisarjalla II. Ortografinen Morfologinen y. 1. p mu(-un)-šub-bé-dè-en {mu+n+šub+ed+en} minä y. 2. p mu(-un)-šub-bé-dè-en {mu+n+šub+ed+en} pudotan hänet y. 3. p. mu(-un)-šub-bé-dè {mu+n+šub+ed+e} tulevaisuudessa m.1.p. mu(-un)-šub-bé-dè-en-dè-en {mu+n+šub+ed+enden} jne... m.2.p. mu(-un)-šub-bé-dè-en-zé-en {mu+n+šub+ed+enzen} m.3.p mu(-un)-šub-bé-dè-e-ne {mu+n+šub+ed+ene} =-5-2 (3+'(.+ 3.#+ Monivartaloiset (suppleettiset, alternoivat ja reduplikoivat) verbit taipuvat luonnollisesti samalla tavalla kuin verbi šub edellä esitetyissä paradigmoissa, mutta vartalo korvataan joko monikossa, marûssa tai kummassakin asianmukaisella muodolla. Esimerkkinä verbin en 'mennä; tulla' taivutusparadigma (intransitiivi). am u (perfektiivi) Marû (imperfektiivi) ba-en-en 'menin pois' ba-du-un 'menen pois' ba-en-en 'menit pois' ba-du-un 'menet pois' ba-en 'hän meni pois' ba-du 'hän menee pois' ba-re 7 -en-dè-en 'menimme pois' ba-šu 8 -bé-en-dè-en 'menemme pois' ba-re 7 -en-zé-en 'menitte pois' ba-šu 8 -bé-en-zé-en 'menette pois' ba-re 7 -eš 'he menivät pois' ba-šu 8 -bé-eš 'he menevät pois' ba-re 7 'ne menivät pois' ba-šu 8 'ne menevät pois'

18 Johdatus sumerin kieleen 157 =-5-4."'+( +.,+838+ am un monikollinen objekti. Transitiivisessa perfektiivissä monikollista objektia merkitään verbivartalon reduplikaatiolla. Reduplikaatio ilmaisee useimmiten monikon kolmannen persoonan ei-inhimillistä objektia (43), mutta saattaa harvoin esiintyä myös monikollisten inhimillisten objektien yhteydessä persoonasuffiksien kanssa (44). (43) ga-mu-ra-búr-búr 'aion tulkita sinulle (sinun unesi)' {ga+mu+ra+búr+búr} {COH+VENT+sinulle+tulkita+tulkita} (44) ì-ar-ar-re-en-ze-en 'hän asetti teidät (kuvernööreiksi)' {i+n+ar+ar+enzen} {NEUT+hän+asettaa+asettaa+teidät} Huomaa, että transitiivisessa imperfektiivissä verbivartaloa ei reduplikoida, vaan monikon kolmannen persoonan elollista objektia merkitään muinaissumerissa prefiksillä {n n e} 187. Prefiksillä {b} voidaan viitata mon. 3. persoonan elottomaan objektiin tai subjektiin. Kumpikin prefikseistä on harvinaisia, eikä näiden tunnistaminen ole peruskurssilla välttämätöntä. {ne} mu-ne-šub-bé-en 'pudotat heidät' {mu+n n e+šub+en} {VEN+ne/heidät+pudottaa+sinä} {b} mu-(ub-)šub-bé-en 'pudotat ne' {mu+b+šub+en} {VEN+ne+pudottaa+sinä} Intransitiivin monikollinen subjekti. Intransitiivitaivutuksessa reduplikaatio ilmaisee monikollista subjektia (45). Normaalisti tämä tapahtuu ainoastaan amussa. 187 Jagersman (2010) mukaan {nn<}.

19 158 9 Finiittiverbi (45) piri ì-šed x(na 2)-šed x(na 2) 'leijonat makasivat' (intrans. amu) {piri+ø ì+šed+šed} {leijona+abs NEUT+maata+maata} Habituaalisuus ja iteratiivisuus. Reduplikaatiolla voidaan kuvata subjektin toistavan tekoaan useaan otteeseen, tai tekevän jotakin sellaista, joka on tälle hyvin tavanomaista. Habituaalista reduplikaatiota esiintyy kummassakin aspektissa. (46) ti-gíd mušen -lú ud mi-ni-íb-zal-zal-e tigidlu-lintu oli (tapansa mukaan) viettämässä päivää (poppelissa visertäen) {tigidlu+e ud+ø mu+ni+b+zal+zal+e} {tigidlu+erg päivä+abs {VEN+LOC+sitä+viettää+viettää+se} (47) d utu igi húl-la hé-em-ši-bar-bar-re Utu suunnatkoon katseensa sitä kohtaan yhä uudestaan ja uudestaan! {utu+e igi+ø a+i+mu+b.ši+b+bar+bar+e} {utu+erg silmä+abs PREC+NEUT+VEN+TER+sen+CVE+CVE+hän} Monikollista tai habituaalista reduplikaatiota ei tule sekoittaa aspektuaaliseen reduplikaatioon (eli reduplikoiviin verbeihin). Monikollisuuteen viittaavassa reduplikaatiossa verbivartalo monistuu lähes aina kokonaan (48), mutta aspektuaalisessa vain osittain (49). (48) éš ì-ar-ar 'hän asetti mittaköyden toistuvasti' {éš+ø ì+n+ar+ar} {NEUT+hän+asetti+asetti} (49) eš-ur-bi im-á-á 'hän asetti (temppelin) pohjapiirustuksen' {... i+m u +b+á.á+ø} {... NEUT+VEN+sen+asettaa.asettaa+hän} Luonnollisesti osa verbeistä kuitenkin näyttää aspektuaalisessa ja monikollisessa taivutuksessa identtisiltä, kuten. gi 4 ~ gi 4-gi 4. Näissä reduplikaation syy on pääteltävä kontekstin perusteella.

20 Johdatus sumerin kieleen 159 =-5-5 "'+( +.,+838+ Triplikaatiota esiintyy yleisimmin aspektuaalisesti reduplikoituvien verbien yhteydessä. Kyseessä siis on eräänlainen reduplikaation osittainen uudelleenreduplikoituminen: kur 9 (amu) ~ ku 4.ku 4 (marû) ku 4.ku 4-ku 4. Triplikaation merkitys on epäselvä, mutta mahdollisesti sen funktio on samankaltainen kuin muussakin ei-monikollisuuteen tai imperfektiiviseen aspektiin viittaavassa reduplikaatiossa. Alla olevat esimerkit (50) ja (51) ovat katkelma kehtolaulusta. Merkitys voi tässä kontekstissa olla joko intensiivinen nukahtaa todella varmasti tai habituaalinen/iteratiivinen nukahtaa tapansa mukaan tai joka ilta. (50) ša-mu-un-ku 4-ku 4-ku 4 se laittaa (poikani) astumaan (uneen joka ilta) {ša+mu+n+ku 4.ku 4. ku 4 +e} {PFM+VEN+hänet+viedä*3+se} (51) ša-mu-un-á-á-á se asettaa (poikani uneen) joka ilta {ša+mu+n+á.á.á+e} {PFM+VEN+hänet+asettaa*3+se} Äärimmäisen harvoin tavataan myös kvadruplikaatiota, eli vartalon nelinkertaistumista. Merkitys on ehkä seuraavassa esimerkissä tehdä lukemattoman monta kertaa. (52) giraba(ab.gir) ku dun-a nunuz-bi ar-ar-ar-ar-a koloihin miljoonittain muniaan laskeva giraba-kala {giraba dun+a nunuz+bi+ø ar+ar+ar+ar+ø+a+ø} {giraba kolo?+loc muna+sen+abs asettaa*4+prt+nom+abs}

21 160 9 Finiittiverbi =-5-6 ''*3.#. :+++3+ Enkliittisen kopulan ohella sumerissa on kaksi finiittitaivutusta noudattavaa olla-verbiä ál ja me. Verbi me 'olla' taipuu intransitiivista perfektiä mukaillen ja on suora finiittinen vastine kopulalle {men, am, meš, menden, menzen}. ì-me-en 'olen; olet' nu-ù-me-en 'en ole; et ole' ì-me 'se/hän on' in-nu, nu-me-a 'ei ole' ì-me-eš 'he ovat' ì-me 'ne ovat' nam-me 'ei saa olla' hé-àm 188 'olkoon' (myös 'kyllä') ba-ra-me 'älköön olko' Monikon ensimmäisen ja toisen persoonan muotoja ei ole attestoitu, mutta ne voidaan rekonstruoida *ì-me-en-dè-en 'olemme' ja *ì-me-en-zé-en 'olette'. Olla-verbi me saattaa harvoin esiintyä ilman prefiksejä. Katso aiempi esimerkki (39), jossa a-ba me-a 189 kuka hän oli?. Myös kieltosana nu saattaa esiintyä erillään olla-verbistä, kuten samassa esimerkissä: nu a-ba me-a-ni 190 kuka hän ei ollut? (voisi olla myös a-ba nu-me-a-ni). Toinen olla-verbi ál taipuu normaalin perfektiivisen kaavan mukaan joko transitiivisesti merkityksessä 'asettaa; panna ilmestymään 191 ' tai intransitiivisesti 'olla olemassa'. (53) sig 4 nam tar-ra eš ù-šub-ba ma-an-ál Tiilen (jonka kohtalo oli määrätty), hän asetti tiilimuottiin minua varten {sig 4 nam tar+a+ø ù.šub+a ma+n+ál+ø {tiili kohtalo+pp+abs muotti+loc minulle+hän+asetti+sen} 188 {a+ì+me+ø} tässä {a} on prekatiivi-affirmatiivin tunnus (käsitellään luvussa 10.3). 189 {a.ba (i+)me+ø+a} 190 {nu a.ba (i+)me+ø+a+ani+ø} 191 Erityisesti konjugaatioprefiksin {bi} kanssa (kts. s. 172).

22 Johdatus sumerin kieleen 161 =-5-; +3.# Aiemmin (s. 124) enkliittisenä käsitelty omistusverbi tuku taipuu perfektiivisen kaavan mukaan. Omistajan persoonaa ilmaistaan siis normaalisti persoonaprefikseillä ja objektia suffiksilla. Muut kuin kolmannen persoonan objektit ovat äärimmäisen harvinaisia. ì-tuku 192 'minulla/sinulla on' nu-tuku 'minulla/sinulla ei ole' íb-tuku 'sillä on' nu-(ub-)tuku 'sillä ei ole' in-tuku 'hänellä on' nu-(un-)tuku 193 'hänellä ei ole' Konjugaatioprefikseillä (kts. s. 176) {i} ja {ba} on verbin tuku yhteydessä selkeät merkityserot. Neutraaliprefiksin kanssa verbin perusmerkitys on omistaa, mutta ientiivissä merkitys on saada omaksi; ottaa vaimoksi/ mieheksi. (54) eš 18-dar-um-mi... èr-ra-ma-lik-e nam-dam-šè ba-an-tuku Ešdar-Ummin... Erramalik on ottanut avioliittoon (kirj. vaimouteen) {ešdar..+ø er.ra.ma.lik+e nam.dam+še ba+n+tuku+ø} {Ešdar..+ABS Erramalik+ERG avioliitto+ter IEN+hän+ottanut+hänet} =-5-<.((+3+..,+&,+( Sumerin monimuotoisen persoonataivutuksen kehityshistoria on melko huonosti tunnettu, joskin ehdotettuja hypoteeseja on useita. Yksi siteeratuimmista hypoteeseista (Coghill & Deutscher 2002) selittää sumerin prefiksien ja suffiksien merkitysvaihdon osana sumerin siirtymistä akkusatiivi-nominatiivi- 192 Huom. {i+5+tuku+ø} minulla on. 193 Elollista kolmatta persoonaa merkitään hyvin harvoin. epsd:n 1634 osumasta vain kuudessa tapauksessa. Eloton kolmas persoona näkyy pintamuodossa169 kertaa.

23 162 9 Finiittiverbi järjestelmästä ergatiiviseen järjestelmään. Hypoteesin mukaan kantasumerissa persoonasuffiksit viittasivat aina verbin subjektiin ja prefiksit objektiin. Täten taivutuselementtien merkitys oli identtinen taivutuksen transitiivisuudesta huolimatta. Intr. impf. *...-šub-ed-en sinä kaadut Intr. perf. *...-šub-en sinä kaaduit Trans. impf. *...-n-šub-en sinä kaadat hänet Trans. perf. *...-n-šub-en sinä kaadoit hänet Edellä mainittujen konjugaatioiden lisäksi sumerissa olisi ollut myös transitiivinen mediopassiivi, jossa patienttia merkittiin subjektin tapaan suffikseilla ja obliikvista agenttia prefikseillä. Trans. pass. *ur-e...-n-šub-en sinut kaadettiin koiran toimesta (= sinä kaaduit koiran töytäisemänä ) Jossakin esihistoriallisessa kielivaiheessa transitiivinen passiivi uudelleenanalysoitiin transitiiviseksi aktiiviksi, jolloin affiksien referentit vaihtoivat paikkoja. Trans. perf. II *ur-e...-n-šub-en koira kaatoi sinut Uudelleenanalysoinnin seurauksena uusi perfektiivi korvasi hiljalleen vanhan, ja aiempi obliikvisen subjektin tunnus, direktiivi {e} sai uuden funktion transitiivisen agentin tunnuksena, eli ergatiivina {e}. Taivutuksen kehitys voidaan luonnollisesti selittää myös toisinpäin, ja olettaa sumerin alkujaan olleen ergatiivikieli, jonka antipassiivista kehittyi myöhemmin argumenttiviittauksiltaan päinvastainen, imperfektiivinen taivutus (kts. Schulze & Sallaberger 2007).

24 Johdatus sumerin kieleen 163 =-6,+..3.+( Intransitiivi Transitiivi Prefiksit Vartalo Suffiksit Perfektiivi amu subjekti (sarja I) Imperfektiivi marû + {ed} subjekti (sarja I) Perfektiivi subjekti amu objekti (sarja I) Imperfektiivi objekti marû subjekti (sarja II) Futuuri objekti marû + {ed} subjekti (sarja II) Intransitiivi Transitiivi am u Marû am u Marû Subjekti Subjekti Objekti Subjekti Objekti SG1 en ed+en 5 en en 5 SG2 en ed+en e en en e SG3a Ø ed+ø n Ø e n SG3i Ø ed+ø b Ø e b PL1 enden ed+enden? enden enden? PL2 enzen ed+enzen? enzen enzen? PL3a eš ed+eš n...eš eš ene ne PL3i REDUP ed+ø b REDUP b Sarja I FUT + I Prefiksit I II Prefiksit