Lausetyypit: on olemassa eri muotoisia lauseita, joilla tyypillisesti tehdään erilaisia asioita.

Transkriptio

1 Kertausta Lausetyypit ja puheaktit Lausetyypit: on olemassa eri muotoisia lauseita, joilla tyypillisesti tehdään erilaisia asioita. Puheaktit: on olemassa monenlaisia asioita, joita kielellä tyypillisesti tehdään asioihin viittaaminen: ikkuna tai tuo ikkuna tuossa tai sinä siellä predikoiminen, jonkin ajatuksen esittäminen: tuo ikkuna on kiinni viittaaminen jonkun muun puheeseen: Ville kertoi, että tuo ikkuna oli viime lauantainakin auki kysyminen: kuka tuon ikkunan sulki? käskeminen/ohjailu: sulje tuo ikkuna! performatiivit: tuomari sanoo tuomitsen Kallen kahdeksi vuodeksi vankilaan kielellä voi välittää monenlaisia viestejä kielessä on tietynlaisia välineitä, jotka ovat erikoistuneet tietynlaisten viestien välittämiseen nämä eivät mene yksi yhteen, vaan esim. kysymyslauseilla voi esittää huudahduksia, väitelauseilla kysymyksiä jne. Valenssi verbin valenssi määrää, minkälaisia argumentteja ja komplementteja verbi odottaa saavansa argumentti: verbeillä on semanttisia argumentteja, jotka vastaavat verbin kuvaaman toiminnan osallistujia komplementti: verbeillä on kieliopin kannalta komplementteja (täydennyksiä)

2 valenssi ilmoittaa, millaisia argumentteja verbi saa ja millaisina komplementteina ne edustuvat adjunkti: verbin määrite, joka ei kuulu valenssiin lauseessa Kalle söi omenan on kaksi komplementtia: Kalle ja omenan, mutta ei yhtään adjunktia lauseessa Kalle söi eilen koulussa omenan hotkimalla on myös kolme adjunktia: eilen, koulussa ja hotkimalla Konstituenttikuvaus: S NP VP AP NP Adv A N V N N Kauhean kova sade kasteli Villen vaatteet Dependenssikuvaus: Kauhean kova sade kasteli Villen vaatteet nuolet kuvaavat dependenssiä: sanojen välistä riippuvuutta nuolet osoittavat määritteestä (tai täydennyksestä) pääsanaan (dependentistä regenttiin)

3 Eroja ja muita huomioita: yleensä subjektia ei katsota verbin dependentiksi (neksus: ovat tasavertaiset lauseen pääjäsenet) dependenssikuvaus osoittaa pääsanan ja määritteen suhteen konstituenttikuvaus olettaa lauseketason Yhdyslauseet Lauseiden yhdistämisessä erotetaan yleensä kahdenlaisia suhteita: rinnastus- ja alistussuhteita olennainen ero on se, onko toinen lause toisen jäsen (alistus) vai ei (rinnastus) siis onko toinen esimerkiksi toisen objekti, adverbiaali tms. Sijoista ja kieliopillisista funktioista Vilkuna: yleensä ajatellaan, että sijat ilmaisevat kieliopillisia funktioita sijat ovat merkittäviä kieliopillisten funktioiden ilmaisemisen välineitä (suomi on tässä suhteessa sijakieli, ei esim. sanajärjestyskieli) kieliopilliset funktiot: subjekti, objekti, osma (objektinsijainen määrän adverbiaali), obliikvi, adverbiaali, predikatiivi, predikatiiviadverbiaali,...

4 Muutamia semanttisia käsitteitä Luku yksikkömuotoisia sanoja (pallo, omena, auto, luento) monikkomuotoisia sanoja (pallot, omenat, autot, luennot) tyypillisesti sanoista on käytössä sekä yksikkö- että monikkomuoto pluratiivit: sanoja, joista käytetään (käytännössä) vain monikkomuotoa: häät, bailut, sakset, housut jne. sanat, jotka tarkoittavat (jonkin verran) eri asiaa yksikössä ja monikossa: rattaat, tanssit, syntymäpäivät Jaollisuus yksilötarkoitteisten sanojen ja ainesanojen välinen eronteko ennemmin tarkoitteiden kuin sanojen ominaisuus on olemassa jaollisia (vesi, jauho, hiekka, lumi) ja jaottomia (pallo, pöytä, auto, kaupunki) tarkoitteita Vilkuna: jaollisten määrää voi mitata, jaottomien määrää laskea: paljon vettä, litra maitoa; kolme palloa, viisi pöytää additiivisuus: mitä saadaan, jos pannaan yhteen useampia tarkoitteita onko lopputulos samanlainen tarkoite vai joukko tarkoitteita? kun jaollisia tarkoitteita pannaan yhteen, saadaan samanlaisia jaollisia tarkoitteita: vettä + vettä = vettä, ainepaljous + ainepaljous = ainepaljous kun taas jaottomia pannaan yhteen, saadaan monia jaottomia tai joukko jaottomia: auto + auto ei ole auto; yksilö + yksilö ei ole yksilö.

5 Määräisyys Vilkuna esittää muutamia esimerkkejä suomen kielen tarkenteista, joita voidaan pitää määräisinä (se, tämä, tuo), ja toisia, joita voidaan pitää epämääräisinä (joku, jokin, eräs, yks) Vilkuna: Määräinen on NP, jonka tarkoite on sillä tavoin ainoa tilannekontekstissaan, että puhuja voi olettaa kuulijan tietävän, mistä tarkoitteesta on puhe. Aspekti Tilat: staattisia mikään ei varsinaisesti muutu voivat periaatteessa jatkua kuinka pitkään tahansa Sataa lunta. Kalle asuu Keravalla. Maito sisältää runsaasti kalsiumia. Tapahtumat: punktuaalisia ei sanottavaa kestoa esitetään kertalaakista tapahtuvina Saara löysi neliapilan. Huomasin tahran housuissani. Auto törmäsi seinään. Prosessit: jatkuvia tapahtuu muutos, mutta ei yhtäkkiä Ville juoksi lujaa. jos prosessit johtavat johonkin päätepisteeseen, niitä nimitetään suorituksiksi Ville juoksi lujaa kotiin.

6 Sijanvalintakysymyksiä Predikatiivin sijanvalinta Sijanmerkinnän kannalta kahdenlaisia: vaihtelevia ja vaihtelemattomia. vaihtelemattomat genetiivipredikatiivit: tämä on minun jotkin partitiivipredikatiivit ryhmään, joukkoon, alueeseen tms. kuulumista osoittavat predikatiivit: Oot sie Karjalan poikii? Hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua. Materiaalia osoittavat predikatiivit: Ennen oli miehet rautaa, laivat oli puuta hiio-hei. jotkin idiomaattiset predikatiivirakenteet: Hän on toista maata. He ovat eri mieltä ~ hyvää pataa keskenään. vaihtelevat (Vilkuna: ydinryhmä ) Tavallisesti: predikatiivi seuraa subjektia luvussa ja jaollisuudessa jaollista subjektia luonnehtiva predikatiivi on partitiivissa ja jaotonta luonnehtiva nominatiivissa: Vesi on kylmää. Kivi on kylmä. abstraktisubstantiivit käyttäytyvät useammin jaollisina, mutta monet voidaan ajatella jaottominakin

7 Subjektin sijanvalinta suomessa verbi kongruoi vain nominatiivisubjektin kanssa: Koirat juoksivat ympäriinsä. Koiria juoksi ympäriinsä. Milloin subjekti voi olla partitiivissa? verbi intransitiivinen (samassa lauseessa ei [yleensä] voi olla objektia ja partitiivisubjektia: Pihalla näkyy lapsia. * Aikuisia näkee pihalla lapsia. subjekti jaollinen (paitsi jos lause on kielteinen): Pöydällä on avain. Pöydällä on avaimia. Pöydällä on vettä. * Pöydällä on avainta. jaollinen subjekti rajaamaton ( ei-tyhjentävä ) Ammeessa on vettä. [ei-tyhjentävä] Vesi on jäänyt ammeeseen Elsalta. [tyhjentävä] vaikka subjekti olisi jaoton, se voi olla partitiivissa kieltolauseessa: Ovessa on avain * Ovessa on avainta Ovessa ei ole avainta Objektin sijanvalinta suomen kielen hankalia asioita 1: käytetäänkö akkusatiivia vai partitiivia 2: onko akkusatiivi genetiivin vai nominatiivin näköinen (päätteellinen vai päätteetön)

8 p1. Lause on tulkinnaltaan kielteinen? KYLLÄ PARTITIIVI En tuo avainta. Näitkö häntä? KYLLÄ PARTITIIVI Katselen TV:tä. Rakastan sinua. KYLLÄ PARTITIIVI Löysin vettä. Huomasin virheitä. KYLLÄ t-akkusatiivi Löysin teidät. Kenet sinä löysit? KYLLÄ NOMINATIIVI Löysin pojat. Hain kaksi (puuta). KYLLÄ -n-sija Löysin sen. Ja sen huomaa! Elsa hoitakoon sen. EI p2. Lause aspektiltaan rajaamaton? EI p3. Objekti on jaollinen ja indefiniittinen? EI a1. Objekti on pers.pronomini tai kuka? EI a2. Monikossa tai kardinaalilukusana kaksi tai puoli? EI a3. Lauseessa on tai voisi olla nominatiivimuotoinen NP-subjekti? EI NOMINATIIVI tehdä kapina Hae avain! Avain haettiin. Täytyy hakea avain.

9 Subjekti tyypillinen tapaus: lause koostuu subjektista ja predikaatista (määritteineen) lauseessa ei kuitenkaan aina ole (ilmipantua) subjektia: Pronominin poisjättö Luonnonilmiöt Tunnekausatiivit Passiivi ja nollapersoona Adverbiaali adverbiaali on lauseenjäsen, joka ilmaisee aikaa, paikkaa, tapaa määrää, syytä, keinoa tai jotakin muuta seikkaa. Tänään (aika) koulussa (paikka) puhuttiin varovasti (tapa) vähän (määrä) vahingossa (syy) keskusradion välityksellä (keino) politiikasta (muu seikka). Rajaava määritelmä 1: jokainen verbin määrite, joka ei ole objekti (eikä subjekti), on adverbiaali Kalle juoksi nopeasti kotiin. Ulkona sataa kaatamalla. Ikkunasta näkyy valoa. jokainen adjektiivin ja adverbin määrite on adverbiaali Näin ennenkuulumattoman hyvän elokuvan. Käsittämättömän pian alkoi sataa mahdottoman rankasti.

10 Rajaava määritelmä 2: adverbiaaleja ovat kaikki lauseenjäsenet, jotka eivät ole subjekteja, predikaatteja, objekteja, attribuutteja eivätkä predikatiiveja mukana myös lauseenmääritteet (eivät mahdu edelliseen määritelmään): Tuskin Kalle kotiin juoksi. Toivottavasti ei sada kaatamalla. Adverbiaalit ja täydennykset Wanha näkemys: (subjektin lisäksi) kahdenlaisia verbin määritteitä: objekteja ja adverbiaaleja. Vilkuna erottaa toisistaan obliikvit ja adverbiaalit Obliikvi: verbin valenssinmukainen määrite (täydennys), joka ei ole objekti (eikä subjektikaan) obliikvi on verbin valenssiin kuuluva adverbiaali, ts. pakollinen adverbiaali, valenssiadverbiaali tjs. Kalle meni kotiin. Kalle antoi pallon Villelle. Adverbiaali: verbin tai koko lauseen määrite, joka ei kuulu verbin valenssiin adverbiaali on verbin valenssiin kuulumaton adverbiaali, vapaa adverbiaali, tjs. (tai lauseadverbiaali tjs., jos se on koko lauseen määrite) Kalle meni nopeasti kotiin. Kalle antoi pallon vahingossa Villelle.

11 Konstituenttirakenne ja lausekkeet lauseiden rakenne: suomessa vapaa sanajärjestys substantiivilausekkeen osien järjestys on kuitenkin yleensä täysin kiinteä ja määrätty NP:n rakennetta kuvataan usein kenttinä eikä puukuvaimilla Vilkuna (s. 181): nelikenttäinen kuvaus etumääritteet edussana jälkimääritteet tarkennekenttä kuvailukenttä niissä Elsan kaikissa mukavissa pitkissä kirjeissä Pariisista meidän Uoleville kaikissa niissä Elsan niissä kaikissa Elsan pitkissä mukavissa eräällä hänen oikein hyvällä ystävällään joka nykyisin asuu Pariisissa hänen eräällä tästä Elsalta saadusta ideasta että meidän pitäisi ruveta käymään lenkillä yksi tavallinen pieni purkki Valion mansikkajogurttia kaksi tavallista isompaa rasiaa niitä ihania suklaarusinoita minun hillitön haluni ahmia suklaarusinoita suurin osa teistä sekä sijainnin että muodon suhteen kahdenlaisia etumääritteitä: kongruoivia etumääritteitä (samassa sijassa kuin edussana) ja genetiivimuotoisia etumääritteitä jälkimääritteet ovat monenmuotoisia

12 Verbien morfosyntaksia morfosyntaksissa on kysymys siitä, miten muotoja lauseoppi pelaavat yhteen: millaisia muotoja minkäkinlaisista sanoista käytetään missäkin lauseasemassa yms. verbin nominaalimuodot: infinitiivit ja partisiipit infinitiiveillä on substantiivin, partisiipeilla adjektiivin ominaisuuksia Finiittiverbi ja sen rakenne: mitä verbin finiittimuotoon sisältyy muodon ja merkityksen kannalta? kokonaisuuden ytimenä on verbin vartalo: LEKS aikamuoto (tempus) ja tapaluokka (modus): TM persoona: PRS luku (numerus): NUM passiivi (PSS), apuverbi (AV), kielto[verbi] (NEG), [2. partisiipilla ilmaistu] mennyt aika (T2) LEKS TM PRS NUM puhu- i- puhu- Ø puhu- isipuhu- ne- tte n vat t AV TM PRS NUM LEKS T2 ole- Ø -n puhu- -nut ole- i- tte puhu- neet ole- isi- n puhu- nut lie- ne- mme puhu- neet