S O R A V A R O J E N A R V I O I N T. Geologinen tutkimuslaito s

Transkriptio

1 S O R A V A R O J E N A R V I O I N T I TVL :n Pohjois-Karjalan piirin eteläosass a Geologinen tutkimuslaito s 1975 Ilpo Kurkinen Senna Koho

2 SISXLLYSLUETTELO OSA I Sivu I Yleist ä " IV Lausunto ja kartta-aineist o " VI Yleiskatsaus Pohjois-Karjan piirin eteläosa n soraesiintymiin " X Katsaus p iirin eteläosan massamäärii n Muodostumien kuvau s Sivu 1 Karttalehti 4221 HEINÄVES I " OUTOKUMPU " PUNKAHARJU " KERIMÄKI " RÄÄKKYLÄ OSA I I Sivu 110 Karttalehti 4223 JOENSU U " KONTIOLAHT I " KITEE " TOHMAJÄRVI (01-07 ) OSA II I Sivu 245 Karttalehti 4232 TOHMAJÄRVI (08-12 ) " 265 " (02-03 ) " TUUPOVAARA " ENO (01-06 ) OSA IV Sivu 379 Karttalehti 4242 ENO (07-12 ) " MÖHKÖ " ILOMANTS I " 502 Yhteenveto TVL :n Pohjois-Karjan piirin eteläosan massoista

3 I Soravarojen arviointi Pohjois-Karjan piirin eteläosass a Yleist ä Arviointitutkimus tehtiin vuoden 1975 aikana TVL :n Pohjois-Ka r- jalan p iirin eteläosassa tie- ja vesirakennushallituksen j a geologisen tutkimuslaitoksen välisenä yhteistyönä. Joulukuuss a 1974 allekirjoitetun yhteistvösonimuksen mukaisesti kartoite t - tiin alueen soraesiintymät ja suoritettiin aineksen laadun j a massamäärien arviointi. Alue käsittää suunnilleen puolet pii - rin pinta-alasta. Tutkimuksen eri vaiheiden valvonnan ja ohjauksen suoritti em. virastojen välinen projektiryhmä, johon kuuluivat tarkastaj a R. Orama ja geologi M. Suomalainen TVH :sta sekä valtiongeolog i R. Kujansuu ja geologi J. Niemelä tutkimuslaitoksesta. Geolog i Niemelä toimi tutkimuslaitoksen puolesta projektin johtajana. Kenttätutkimuksia johti geologi I. Kurkinen. Geologi Koho to i- mi itsenäisenä tutkijana piirin koillisosassa. TVL :n Pohjois - Karjalan piirin yhteysmiehenä toimi ins. A. Haikonen apunaan ins. M. Huotari. Arviointityö t 1. Valmistelevat työ t Vaihe suoritettiin tammi-huhtikuussa 1975 työn suorittiva t geologit Kurkinen ja Koho. Valmisteluvaiheessa tehtiin alustava geologisten karttoje n revidointi sekä peruskartta-analyysi. Ilmakuvatulkintaa kä y- tettiin apuna Salnausselkien alueella ja vaikeakulkuisill a alueilla piirin koillisosissa. Lisäksi oli käytettäviss ä tutkimuslaitoksen suorittamia seismisiä luotauksia piiri n alueelta. 2. Kenttätyö t Geologinen tutkimuslaitos suoritti soraesiintymien kartoituk-. sen touko-lokakuussa Työhön osallistuneet tutkijat il - menevät kartakkeesta sivulla III. Kartoitus suoritettiin geo - logisia perustein käyttäen hyväksi olemassaolevia leikkauksia

4 I I aineksen laadun arvioinnissa. Salpausselkien vyöhykkeessä j a myös piirin itäosassa, missä leikkauksia on hyvin harvassa, perustuu aineksen laadun arviointi muodostumien syntytapaa n ja niiden morfologisiin piirteisiin. Suuresta kerrospaksu u- desta ja esiintymien laajuudesta johtuen suurimmat vaikeude t tässä suhteessa ovat juuri Salpausselkien vyöhykkeessä. Sen sijaan koillisosan vaara-alueen matalaan veteen, osaksi kui - valle maalle kerrostuneet kapeat harjut muodostavat geologi - sen erikoistyyppinsä, jonka aineksesta voidaan tehdä tietty - jä johtopäätöksiä syntytavan perusteella, vaikka leikkaukset puuttuvatkin. Eniten vaikeuksia kenttätyössä tuotti II Salpausselän vyöhyke, lähinnä sen keskiosa, Puhoksen ja Pyhäselän välillä, joss a muodostumia peittää usein moreeni, ja myös aines sisältä ä usein routivaa materiaalia. Osasyynä tähän on ilmeisest i alueen kallioperä, joka on hyvin hienojakoista fylliittiä. Myös'I Salpausselän alueella sekä Jaamankankaan länsipuoli - sella alueella esiintyy moreeni peitettä, mutta selvästi vähäisemässä määrin. Kenttäkauden aikana tehtiin edellämainituilla alueilla seismisiä luotauksia 45 :ssä kohteessa, joista 27 kpl teki tutkimuslaitoksen ryhmä, loput TVH :n tutkimusryhmä. Arviointii n liittyvä koekuoppaohjelma tehtiin yhteistyössä piirin ja tut - kimuslaitoksen välillä. Työ suoritettiin kesä-elokuun aikafta, - sitä johti rkm. M. Mustonen apunaan rkm. T. Salmelainen. Ohjelman ensijaisena tehtävänä oli selvittää ennakkotulkin- - nassa epävarmoiksi katsottujen esiintymien luonnetta ja kerrosjärjestystä, niinpä suurin osa yhteensä 385 :stä kuopasta, tehtiin reunamuodostumiin. Kenttätyön aikana kertynyt alku - peräinen tutkimusaineisto on arkistoitu tutkimuslaitokseen.

5 TI T Kartoittajat TVL :n Pohjois-Karjala n piirin eteläosass a IK= Ilpo Kurkine n SK= Seppo Koh o SP= Seppo Putkine n TH= Tapio Hokka

6 TV Lausunto ja kartta.-aineisto Lausunto noudattaa yhteistyös o pimuksen 3. ja 5. kohdassa määr i - teltyjä suuntaviivoja. Lausunnossa käsitellään muodostuma t (= esiintymät) yleiskartan lehtijaon mukaisten 1 : j a 1 : karttojen pohjalta. Muodostumien kuvauksessa esiintymän pohjataso on ilmoitett u vain siinä tapauksessa, että se on jokin muu kuin nohjavesi, tavallisimmin siis kallionerä tai moreeni. Keskipaksuudesta tai paksuussuhteista muodostuman eri osissa on myös annett u tietoja kuvausten yhteydessä. Ainesmäärien ja laadun arviointi pohjautuu yleensä osa-aluek ä- sittelyyn. Muodostumat on arviointia varten jaettu keskipak - suudeltaan ja/tai ainekseltaan yhtenäisiin osiin. Osa-alueita ei ole piirretty lopullisille kartoille. Eräitten muodostuma - tyyppien massalaskuissa käytettiin matemaattisia kaavoja. Vaikka lausunnossa esitetyt ainesmääräarviot ja luokitukset koskevatkin aina koko muodostumaa, on muodostumien kuvauksen yhteydessä pyritty antamaan viitteitä tai selvityksiä raesuuruus - luokkien jakaumasta muodostuman eri osissa. Rakeisuuden pääluokitus on seuraav a A-luokka : murskauskelpoinen aines (0 yli 60 mm ) B-luokka : soravaltainen aines ( mm d 50 -menet. ) C-luokka : hiekkavaltainen aines (0 0,2-2 mm d 50 -menet. ) Aineksen laatua kuvattaessa on e.m. luokituksen lisäksi annettu tietoja lajittuneisuudesta, ylisuurien lohkareitten määräst ä sekä moreenin ja saven esiintymisestä. Muodostumien käyttöä rajoittavista tai estävistä tekijöistä o n mainittu tiestö, asutus, julkiset rakennukset ja maankäyttösuunnitelmat, joista tärkeimmät koskevat virkistys- ja luonnon - suojelualueita. Piirin alueen muodostumat on esitetty yleissilmäyskartalla mi t - takaavassa 1 : Karttaa voi myös käyttää indeksinä, kosk a siinä on oeruskarttajaotus ja -numerointi. Muu kartta-aineisto käsittää peruskartan kuultokopiot (kopioi n- ti mieluimmin tasovalotuslaitteella) sekä niiden väritetyt valo - jäljennökset. Karttamerkkien ja -värien selitys on sivulla V.

7 Karttamerkkien (1 :20000 ) selity s Soravaltai nen aine s Hiekkavaltainen aine s Hiet a Moreenia soravaltaise n aineksen pääll ä Moreenia hiekkavaltaise n aineksen pääll ä Moreeni muodostum a Moreen i Aineksen laatu epävarm a Sav i 5 70 Turv e Kalli o

8 V I Muodostumat on numeroitu neruskartoittain. Esiintymät, jotk a ulottuvat usean peruskartan alueelle, on käsitelty kullaki n kartalla omana yksikkönään. Yleiskatsaus Pohjois-Karjalan viirin eteläosan soraesiintvmii n Piirin eteläosasta on ennen tätä tutkimusta tehty vuosisada n alkupuolella maaperäkartta mittåkaavassa 1 : Siitä voi - daan nähdä selvästi reunamuodostumavyöhykkeet ja suurimmat pit - kittäisharjut, sen sijaan nienimmät muodostumat puuttuvat mit - takaavasta johtuen. Ilmakuvapohjalle laadittu Joensuun kartta - lehti (4223) on ainoa, joka on julkaistu mittakaavassa 1 : , osaltaan tähän on vaikuttanut myös peruskarttojen puuttuminen. Tällä alueella nyt tehty tutkimus on johtanut jossain määrin aikaisemmasta poikkeaviin käsityksiin reunamuodostumista,seismis - ten luotauksien ja koekuoppien ansiosta. Voidaan kuitenkin arvioida, että pääosa alueen muodostumista o n ollut tiedossa jo ennestään. Ainoastaan moreenipeitteisillä vyö - hykkeillä on löytynyt uusia esiintymiä, eniten ehkä piirin keski- ja kaakkoisosissa. Pohjois-Karjalan piirin eteläosa voidaan geologisesti jaka a neljään eri osaan, joilla kullakin on omat, kallioperästä, j a mannerjäätikön toiminnasta johtuvat suurpiirteensä, jotka taa s ovat olleet vaikuttamassa muodostumien ja massojen jakaumaan. 1. Salpausselkien vyöhyk e 2. Länsiosan pitkittäisharjuvyöhyk e 3. Ylä-Myllyn ja Uimaharjun välinen reunamuodostumavyöhyk e 4. Koillisosan pitkittäisharjuvyöhyk e 1. Salpausselkien vyöhyk e Pääosa Pohjois-Karjalans*elNosan muodostumista on Salpausselkie n vyöhykkeessä. I Salpausselkä tulee piirin alueelle Kiteen kaakkoisosassa, jossa se muodostaa _yli 10 km leveän vyöhykkeen, ja t- kuen lähellä valtakunnan rajaa melko yhtenäisenä Värtsilän poh - joispuolelle. Sen jälkeen se muuttuu kapeaksi ja katkonaiseksi, korkealla itäosan graniittigneissialueella sitä ei enää esiinny. Eteläosassa sille on ominaista, paitsi suuri leveys, myös huoma t- tava kerrospaksuns ja moreenineitteisyys. Alueen itäosassa mo-

9 VI I reeni on 1-3 m paksu, läntee npäin moreeni ohenee, paikoin s e puuttuu kokonaan. Muodostumien lakiosassa sen paksuus voi oll a useita metrejä. Aines on yleensä hiekkavaltaista, soran osuu s on melko pieni, syöttäviä selänteitä ja pintaosaa lukuunotta - matta. Pohjoisosan massamäärät ovat selvästi vähäisempiä, myöskin moreenia esiintyy pienemmässä määrin, lähinnä vain lä n- sireunalla. II Salpausselkä tulee alueelle piirin eteläkulmassa jatkuen melko yhtenäisenä rautatien länsipuolella Hammaslahteen, kään - tyen sen jälkeen koilliseen Kiihtelysvaaran ja Aittovaaran kautta Koitereen eteläpuolelle, jossa se laajenee leveäksi tasanteeksi, joka jatkuu kartoitetun alueen ulkopuolelle. Vyöhyk - keen pituus on n. 150 km, ja sen alueella on pääosa piirin eteläosan massoista. Se muodostaa ikäänkuin "selkärangan", jonk a suhteen muut muodostumat ovat ryhmittyneet, joko samansuuntai - sesti tai lähes kohtisuoraan sitä vastaan. Piirin eteläosass a vyöhyke on hajonnut useiden kilometrien levyiseksi matalien hiekkakankaiden ja jyrkkien jään reunan suuntaisten seläntei - den yhdistelmäksi. Selänteiden päällä on säännöllisesti 1-2 m kivistä moreenia, mutta alueellisesti moreenin osuus on melko pieni. Keskiosassa II Salpausselkä on melko selväpiirteinen j a yhtenäinen. Itäosassa on loivasti viettäviä hiekkakankaita, le - veydeltään 1-2 km, paikoin enemmänkin. Jyrkkä länsipuoli o n selvästi paksumpi, m kerrospaksuudet ovat yleisiä. Laki - osassa esiintyy säännöllisesti löyhää moreenia, paikoin pääll ä on useita metrejä hietaa. Pääselänteen länsipuolella esiinty y 1-5 km leveässä vyöhykkeessä erillisiä reunan suuntaisia selän - teitä, joissa peittävä moreeni on useita metrejä paksu, se o n paikoin myös erittäin kovaa. Moreenin esiintyminen, joko pelttävänä tai aineksen seassa on _yleisintä Hammaslanden-Kiihtely s - vaaran välisellä alueella. Seisrnisten luotauksien ja koekuoppien perusteella peittävä moreeni saattaa paikoin olla jop a 10 m paksu alueen luoteisreunalla. Myös alla oleva aines sisäl - tää usein routivaa materiaalia. Itäosan korkealla pohjagneissialueella II Salpausselkä on kat - konainen, kapeiden ja melko matalien selänteiden muodostama. Selänteiden pinta on yleensä moreenin peittämä, myös sisäosie n aines saattaa sisältää moreenia. Massamääriltään muodostumat

10 VII I ovat tästä syystä myös selvästi pienempiä kuin edellä kuvatull a osalla vyöhykettä. Vasta Huhuksen kylän lounaisnuolella II Sal - pausselkä alkaa jälleen yhtenäisenä selänteenä, laajentuen pia n Selkäkankaan sanduriksi, joka edustaa piirin suurimpia yksittä i - siä esiintymiä (n. 400 milj. m 3 ), Sen luoteisreuna, sekä siihe n yhtyvät syöttävät harjut ovat paikoin 1-2 m paksun hiekkamore e - nin peittämät, 2-5 km matkalla, alla oleva aines on seismiste n luotauksien perusteella soravaltaista. 2. Länsiosan p itkittäishar'uvvöhvk e Piirin länsiosa on alavaa, suurten järvialtaiden aluetta, joss a esiintyy melko harvassa, km välein, pitkiä harjujaksoja. Ainoastaan Outokummun luoteispuolisella alueella harjujen väli - matkat ovat alle 5 km. Eteläosassa harjut ovat matalia, niide n aines on suurimmaksi osaksi hiekkaa, soraa on keskimäärin all e 20 %. Rääkkylän itäpuolella harjujen päällä on usein 2-3 m ki - vistä moreenia, itse harjuaines on usein myös heikosti peseyty - nyttä, routivaa materiaalia sisältävää. Alueen merkittävin har - ju, Tikkalasta Pyhäselän yli Liperiin ja edelleen piirin luo - teisrajalle jatkuva jakso sisältää jo selvästi enemmän sorala - jitteita kuin eteläisemmät harjut. Outokummun luoteispuolella kapeat harjuselänteet suuntautuva t viuhkamaisesti lännen ja pohjoisen välille. Koska pääosa niis - tä on kerrostunut kallioalustalle, matalaan veteen, on sora n osuus tällä alueella n. 1/3 harjuaineksesta, eli lähes yhtä suu - ri kuin piirin itäosan laajalla harjuvyöhykkeellä. Laajoista vesistöistä ja harjujen välimatkoista johtuen, suurimmat puute - alueet piirin eteläosassa ovat tämän vyöhykkeen keskiosassa, Rääkkylän ja Liperin kuntien alueella. 3. Ylä-Myllyn ja Uimaharjun välinen reunarnuodostumavyöhyk e Tämä lounaasta koilliseen suuntautuva kolmas suuri reunamuodo s- tuma on selvästi kaksiosainen. Lounaispuoli on erittäin leve ä ja paksu. Sen keskiosa, joka tunnetaan Jaamankankaan nimellä o n Pohjois-Karjalan suurin yhtenäinen muodostama ; sen massamäärä on n. 740 milj. m3, mikä jo yksinään on enemmän kuin koko länti - sen harjualueen yhteinen massamäärä, joka on n. 700 milj.m3.

11 I X Alueen luoteisosaan liittvv t syöttävät selänteet ovat suurelt a osin lohkareisen moreenin r_aittämät, paikoin moreenia on useit a metrejä. Jaamankankaan alueella moreenia esiintyy vain 1-2 m, luoteisrinteen yläosassa tai kapeina valleina sen lakiosassa. Aines on luotausten perusteella tällä osalla soravaltaista, kaakkoonpäin aines muuttuu hiekaksi ja hiedaksi. Kontiolande n it äpuolisella vaara-alueella jakso on katkonaisen. Se esiintyy ainoastaan murroslaaksojen kautta kulkevien harjujaksojen le - vennyksinä. Pintaosassa aine on paikoin moreeninsekaista. Vyö - hykkeen koillispää on osittain jälleen jäätikön reunan suunta i- nen. Uimaharjun kaakkoinen delta on pääasiassa hiekkaa, koilli s - osa sen sijaan on heikommin lajittunut. Paitsi pintaosassa myö s aineksen seassa esiintyy yleisesti routivaa materiaalia. 4. Itäosan pitkittäisharjuvyöhyk e Laajalla itäosan vaara-alueella, jonka länsirajana voidaan pi - tää linjaa Värtsilä-Kiihtelysvaara-Kontiolahti, esiintyy pääasiassa kapeita ja katkonaisia harjujaksoja, jotka ovat sijoi t- tuneet kallioperän murroksiin siten, että syvemmälle kuluneiss a laaksoissa jaksot ovat leveämoiä ja massoiltaan selvästi suurempia kuin korkeammilla alueilla, jossa aines on usein kerro s- tunut kallion päälle. Massoiltaan merkittävimmät harjujakso t ovat Tuupovaaran länsipuolitse sekä Ilomantsin itäpuolitse kul - keva, Selkäkankaaseen yhtyvä jakso, joissa molemmissa esiinty y paikoin peittävää moreenia. Jaksojen välit ovat yleensä 5-10 km, paikoin vieläkin enemmä n alueen itäreunalla. Koska jaksot ovat yleensä vain m leveitä, ja niissä on pitkiä katkoksia, ovat ne massamääriltää n myös melko vähäisiä. Syntytavasta, ja ilmeisesti osaksi alusta n kallioperästä johtuen, jaksojen aines on selvästi karkeampa a kuin länsiosan liuskealueella, useimmiten ne ovat soravaltaisia. Selvimmin ero tulee näkyviin murskauskelpoisen materiaalin koh - dalla, A-luokan osuus on yli puolta suurempi kuin keskimääri n piirin eteläosassa (n. 6 %).

12 X Katsaus niirin eteläosan massamäärii n Pohjois-Karjan piirin eteläosan kokonaismääräksi on arvioinni s - sa saatu n. 7,6 mrd.m3, josta A-luokkaa n. 0,23 mrd.m3, B-luokkaa n. 1,764 mrd.m 3 ja C-luokkaa n. 5,6 mrd.m 3. Suuri n osa tästä määrästä on II Salnausselkävyöh'kkeessä, jonka aines - määrä on yhteensä n. 3,6 mrd.m3, mikä käsittää siis lähes 50 % massoista. Tämä näkyy myös kartakkeesta sivulla XI, jossa on esitetty ainesmäärän jakauma piirin alueella peruskarttalehdi t- täin. Siitä voidaan nähdä, että Saipåusselkien vyöhykkeissä massamäärä on peruskarttalehteä kohti keskimäärin milj. m 3, paikoin _yli 300 milj.m3. Myös Ylä-Myllyn ja Kontiolanden välisen reunamuodostumavyöhyk - keen osalla on ainesta erittäin runsaasti. Sen yhteinen massa - määrä on n. 1,2 miljardia m3, mikä on huomattavan paljon aluee n pinta-alaan nähden. Muissa reunamuodostumavyöhykkeen osissa o n ainesta yhteensä n. 600 milj 3. Laajojen harjuvyöhykkeiden massamäärät ovat yleensä pienempi ä kuin edellä. Länsiosan harjualueen massamäärä on yhteens ä n. 700 milj. m3, karttalehtea kohti yleensä vain 5-20 milj. m3. Soralajitteiden yhteinen osuus on keskimäärin n. 20 %, ainoas - taan Outokummun alueella yli 30 % massoista. Itäosan harjuvyöhykkeen massamäärä on yhteensä n. 1,5 mrd.m 3. Tällä alueella aines sisältää soralajitteita keskimäärin 35 %, josta A-luokan osuus on 5-7 %, suurin se on alueen pohjoisosis - sa. Alueen laajuuteen nähden on massamäärä peruskarttalehte ä kohti kuitenkin melko pieni, keskimäärin milj.m3. Tämä aiheutuu jaksojen väliin jäävistä _put4tealueista, joista laaji n on Ilomantsin ja Tuupovaaran välinen alue. Jos verrataan soralajitteiden yhteistä osuutta piirin eri osissa, voidaan todeta, että se vaihtelee suuresti. Itäosassa sor a- lajitteiden osuus on n % suurempi länsiosaan verrattuna. Länsiosissa A- ja B-luokkien yhteenlaskettu osuus on keskimäärin 20 %, Enon ja Ilomantsin kuntien alueella se ylittää 40 %. Vielä ratkaisempia eroja esiintyy A-luokan jakaumassa, osasyy - nä tähän lienee erot alustan kallionerässä. Kokonaisuutena voi-

13 ',CI Soran ja hiekan määrän jakauma TVL :n Pohjois - Karjalan piirin eteläosassa peruskarttatehditt6i n > 400mi1j m milj m3 1 5 < 1 n 0

14 >:.L l daan tiennitoaineen saantimandollisuuksia, eräitä puutealueit a lukuunottamatta pitää verraten hyvinä Pohjois-Karjalan piiri n etelaosnssa. Otaniemessä tammikuun 15 p äivänä Geologit Ilpo Kurkinen Seppo Koho

15 HEINXVESI Karttalehti Ruunaleht o Pohjois-Karjalan lääniin kuuluvalla osalla ei ole käyttökelpo i - sia esiintymiä. Karttalehti Viurunniemi Muodostuma 1 Ruoholamp i Osa harjujaksoa, jonka keskiselänne on kohtalaisesti A-luokka a sisältävää kivistä soraa, reunaosat soraista hiekkaa. Itäosass a aines on moreeninsekaista. Kerrospaksuus vaihtelee 1-9 m. Muo - dostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 2,5 ha. Aines o n pääluokkaa.b. Kokonaismassamäärä on m3, josta arvioit u A m 3, B m 3, c m3. Muodostuma 2 Vileikkokangas I Kallioalueen rinteelle kerrostunutta harjuainesta, pääasiass a soraista hiekkaa. Välikerroksina esiintyy keskiosassa hiema n soralajitteita. Kerrospaksuus on 2-6 m. Pinta-ala on 4 ha. A i - nes on pääluokkaa C. Kokonaismassamäärä on m 3, josta arvioitu B m 3, C m3. Muodostuma 3 Vileikkokangas I I Harjun keskiselänne on pääasiassa hiekkaista soraa, A-luoka n osuus on pieni. Reunaosissa aines on hienoa hiekkaa. Kerros - paksuus vaihtelee 2-8 m. Pinta-ala on 12,5 ha. Aines on pääluok - kaa C. Kokonaismassamäärä on m`', josta arvioit u A m 3, B m 3, c m 3. Muodostuma 4 Tuomikkorimp i Kap ea harjuselänne on pääosin hiekkaista soraa, lievealuee t ovat hiekkaa. A-luokan osuus on melko pieni. Kerrospaksuus vai h - telee 2-10 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 14 ha, Aines on pääluokkaa B. Kokonaismassamäärä on m 3, josta arvioitu A m 3, B m 3, c m 3. Muodostuma 5 tlmpiiammenkanga s Todenndköisesti kokonaan soravaltainen har. juselänne, joss a hiekkaa esiintyy vain zrai1.kerroksina tai linsseinä. A-luokan

16 osuus on pintaosassa kohtalainen. Kerrospaksuus on keskimääri n 4 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 5 ha. Kokonaismassamäärä on m 3, josta arvioitu A m3, B m 3, c m 3.. Muodostuma 6 Soidinsu o Pieni, hiekkaista soraa oleva harjuselänne, jonka merkitys o n vähäinen. Kerrospaksuus on vain 2 m. Muodostumassa ei ole leik - kauksia. Pinta-ala on 1 ha. Aines on-pääluokkaa B, kokonaisma s - samäärä m 3. Muodostuma 7 Korvansyrj ä Harjujakson osa, jonka aines on hiekkavaltaista ; soraa esiintyy vain itäosan selänteissä, länsiosassa osa aineksesta on hietaa. Kerrospaksuus on yleensä alle 5 m, pohjoisosissa aines on more e- nialustalla. Pinta-ala on 16,5 ha. Aines on pääluokkaa C. Koko - naismassamäärä on m3, josta arvioitu B m 3, C m 3. Muodostuma 8 Raiskionmäk i Pääasiassa hiekkaa oleva harjujakson osa, vain keskiosassa esiin - tyy soravaltaista ainesta, pääasiassa hiekkaista soraa. Kerros - paksuus on keskiosassa jopa 15 m, reunaosissa selvästi vähemmän. Pinta-ala on 22 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassamäärä on 1 milj.m 3, josta arvioitu A m 3, B m 3, C m 3. Muodostuma 9 Auti o Itäosan selänne on pääasiassa pienikivistä soraa, liepeet ova t kokonaan hiekkaa, eteläosissa pinta on hietaa. Kerrospaksuus o n keskimäärin 3 m, selänteessä enemmän. Pinta-ala on 11,5 ha. Ai - nes on pääluokkaa C. Kokonaismassamäärä on m 3, jost a arvioitu B m 3, c m 3. Muodostuma 10 Pihkaanmäk i Korkein selänne on ainekseltaan kivistä ja hiekkaista soraa, länsioaa. osaksi soraista hiekkaa. Reunaosissa aines on enimmäk - seen hienoa hiekkaa. Kerrospaksuus on keskiosissa jopa 20 m, ohentucn reunoilla. Pinta-ala on 22,5 ha. Aines on pääluokkaa C.

17 3 41L1 U Kokonaismassamäärä on 2,2 milj.m 3,'josta arvioitu A m 3, B 1,05 milj.m 3, C 1 milj.m 3. Muodostuma 11 Kaksol a Osa harjujaksoa, jonka keskus on soravaltainen, lähinnä pieni - kivistä soraa, reunaosat hietaista hiekkaa. Välikerroksina esiintyy lievealueilla myös hietaa. Kerrospaksuus vaihtele e 2-10 m. Pinta-ala on 32 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaisma s - samäärä on 2,3 milj. m 3, josta arvioitu A m 3, B m3, c 1,85 milj.m 3. Muodostuma 12 Pitkäniem i Lounaisosan harjuselänne on soravaltainen, karkein aines on i l - meisesti luoteisnäässä. Lievealueella aines on valtaosin hieno a hiekkaa. Kerrospaksuus on vajaa 10 m. Muodostumassa ei ol e leikkauksia. Pinta-ala on 19 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodo s - tuman käyttöä rajoittavat luonnonsuojelunäkökohdat. Kokonai s massamäärä on m 3, josta arvioitu A m 3, B m 3, c m 3. Muodostuma 13 Laitasaar i Harjusaari, joka osaksi on karttalehti 06 puolella, on laskett u yhtenä muodostumana. Sen aines on kaakkoisnäässä hiekkaista s o- raa, keskiosassa soraista hiekkaa, luoteisosa (06 puolella) o n karkeaa kivistä soraa. Kerrospaksuus vaihtelee 1-10 m, paksui n on kaakkoisosa. Muodostamassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 18 ha. Aines on pääluokkaa B. Muodostuman käyttöä rajoittava t luonnonsuojelunäkökohdat ja sijainti saaressa. Kokonaismassa - määrä on m3, josta arvioitu A m 3, B m3, C m3. Karttalehti Lammn u Muodostuma 1 Sulkakangas I Osa harjujaksoa, jonka oohjoisosan selänne sisältää runsaast i A-luokan materiaalia, karkein aines on luoteisosassa. Eteläosassa aines on hiekkaa. Kerrospaksuus on keskimäärin vajaa 4 m. Pinta-ala on 11,5 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassamäär ä on m 3, josta arvioitu A m 3, B m 3, C m 3.

18 Muodostuma 2 Sulkakangas I I Kaliioalustalle kerrostunut harjujakson osa, jonka aines o n hiekkaa.. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 3,5 ha. Aines on pääluokkaa C, massamäärä m 3. Karttalehti Kaatamo Muodostuma 1 Kanga s Hiekkaa oleva harjujakson osa, eteläpäässä aines sisältää hietaa jopa 20 %. Luoteiskulmassa oleva sora on jo loppuun käytetty. Kerrospaksuus on jäljellä olevalla osalla alle 5 m. Pinta-al a on 5 ha. Aines on pääluokkaa C, massamäärä m 3. Muodostuma 2 Toivol a Harjuselänne, jonka luoteisosa on runsaasti murskauskelpoit a ainesta sisältävää kivistä soraa, ylisuuria lohkareita on hie - man. Aines hienonee kaakkoonpäin, keskiosassa aines on soraist a hiekkaa, itäpää jo hietaista hiekkaa. Kerrospaksuus on suur i luoteisosassa. Pinta-ala on 26,5 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuman käyttöä rajoittaa itäosassa asutus. Kokonaismassamäärä on 1,4 milj. m3, josta arvioitu A m3, B ra 3, C m 3. Muodostuma 3 Tervalaht i Matala, hietaista hiekkaa oleva harjun osa, jonka käyttöarvo o n mitätön, pohjoisreunalla päällä on lisäksi savea. Kerrospaksuu s on 3 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 3 ha. Aines on pääluokkaa C, massamäärä m 3. Muodostuma 4 Retulamp i Pääosin kivistä soraa oleva harjuselär_ne, joka reunaosistaan o n peittynyt sanella. Kerrospaksuus on vajaa 5 m. Pinta-ala on. 4,5 ha-. Aines on pääluokkaa B. Muodostuman käyttöä rajoitta a asutus. Kokonaismassamäara on m 3, josta arvioitu A m 3, B m 3, c m 3. Muodostuma 5 Sepänsärkk ä Matala harjujakson osa, jonka aines ån pääosin hiekkaa, pinta - osassa myös hietaa. Soraa esiintyy vain pienellä alueella kaa k - koiskulmassa. Kerro spaksuus vaihtelee 2-10 m, paksuin on länsi-

19 osa. Pinta-ala on 17 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuman käyttöä rajoittaa asutus. Kokonaismassamäärä on m 3, josta arvioitu B m 3, c m3. Muodostuma 6 Konnunsilmä Keskiosastaan karkeaa kivistä, osittain hiekkaista, soraa olev a harjujakson osa, A-luokkaa esiintyy eniten pintaosassa selän - nettä. Liepeillä aines on hiekkaa, eteläpuolella osaksi hietaa. Kerrospaksuus on itäosassa jopa 20 m, pohjoisosa on moreeni n päällä ja ohut. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 19,5 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassamäärä o n 1,4 milj.m3, josta arvioitu A m 3, B m3, C m 3. Muodostuma 7 Särkkienkanga s Kallio- ja moreenialustalla oleva kapea harjuselänne, joka on pääasiassa soraa. Karkein aines on ilmeisesti luoteispäässä. Kerrospaksuus on kaakkoispäässä n. 5 m, luoteisosassa vai n 2-3 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 10 ha. Aines on pääluokkaa B. Kokonaismassamäärä on m3, jost a arvioitu A m 3, B m 3, c m 3. Muodostuma 8 Kekovaar a Harjukumpu, jonka aines on karkeaa someroa, osa lohkareista o n ylisuuria kaakkoisosassa. Kerrospaksuus on keskiosassa yli 10 m, luoteisosa on ohut, kallion päälle kerrostunut. Muodostumass a ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 2,5 ha. Aines on pääluokkaa B. Kokonaismassamäärä on m3, josta arvioitu A m 3, B m3, c m 3. Muodostuma 9 Mustikkalamp i Katkonainen, kapeista soraa olevista selänteistä koostuva harjujakson osa, joka on kerrostunut moreenialustalle. Kerrospaksuus vaihtelee 2-5 m, ohuin on luoteisosa. Muodostumassa ei ol e leikkauksia. Pinta-ala on 4,5 ha. Aines on pääluokkaa C. Koko - naismassamäärä on m3, josta arvioitu B m 3, C m 3.

20 Muodostuma 10 Telttakanga s Moreenimäen päälle kerrostunut katkonainen osa harjujaksoa. Ai - nes vaihtelee soraisesta hiekasta kiviseen soraan, länsipää o n kokonaan hiekkaa. Kerrospaksuus on yleensä vain 2-4 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 5,5 ha. Aines on pää - luokkaa C. Kokonai.smassamäärä on m 3, josta arvioitu A m3, B m3, c m 3. Muodostuma 11 Laajansuo Pinnaltaan hietaa oleva harjujakson osa, jonka käyttöarvo on mitätön. Syvemmällä aines voi olla osaksi hiekkaa, leikkauksie n puuttuessa sen osuutta ei voi arvioida. Karttalehti Kaarnalamn i Muodostuma 1 Pykälälamp i Kallioalueen päälle kerrostunut harjujakson osa, jonka aines o n karkeaa kivistä soraa, reunaosissa hiekkaista sotaa. Kerrospak - suus on keskimäärin 6 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pi n- ta-ala on 6 ha. Aines on pääluokkaa B. Aineksen käyttöä hait - taavat keskiosassa ylisuuret pintalohkareet. Kokonaismassamää - rä on m 3, josta arvioitu A m 3, B m 3, C m 3. Muodostuma 2 Pykäläsärkk ä Karkeaa soraa, kaakkoispäästään jo someroa oleva matalaan ve - teen kerrostunut harjujakson osa. A-luokkaa esiintyy lounais - reunalla huomattavan runsaasti, koillisosassa on vallitsev a hiekkainen sora, erillinen kumpare on pääasiassa hienoa hiekkaa. Kerros paksuus on länsiosissa m ohentuen itäänpäin. Pinta - ala on 17,5 ha. Aines on pääluokkaa B. Kokonaismassamäärä o n 1,1 milj.m3, josta arvioitu A m 3, B m 3, C m 3. Muodostuma 3 Tallikanga s Pääselänne on lähes kokonaan hiekkaista soraa, pintaosass a esiintyy myös kivistä soraa. Reunaosassa aines vaihtelee sorai - sesta hiekasta hienoon hiekkaan. Kerrospaksuus on paaseläntees - sä 5-15 m, reunaosissa 2-5 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 15,5 ha. Aines on pääluokkaa B. Kokonaismassamuär ä on m 3, josta arvioitu A m 3, m 3, C m 3.

21 Muodostuma 4 Kaarnalamo i Moreenialustalle kerrostunut kames-alue, jonka aines vaihtele e soraisesta hiekasta hienoon hiekkaan. Soran osuus on vähäinen, se rajoittuu alueen pintakerrokseen. Kerrospaksuus vaihtele e 1-5 m. Pinta-ala on 3 ha. Aines on pääluokkaa C, massamäär ä m 3. Muodostuma 5 Multamäk i Kallio- ja moreenialustalla oleva osittain supra-akvaattine n harjujakson osa. Leikkauksien puuttuessa soralajitteiden osuut - ta ei voi arvioida tarkasti. Kerrospaksuus on länsiosass a 5-10 m, itäosa on selvästi ohuempi. Pinta-ala on 11 ha. Aine s on pääluokkaa C, joskin soralajitteiden osuus lienee lähes sa - mansuuruinen. Kokonaismassamäärä on m 3, josta arvioitu A m 3, B m 3, c m 3. Muodostuma 6 Koivusärkk ä Moreenialueen rinteellä oleva rantakerrostuma, jonka aines o n hiekkaa. Kerrospaksuus on keskimäärin vain 2 m. Muodostumass a ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 2,5 ha. Aines on pääluokkaa C, massamäärä m 3. Muodostuma 7 Silmälam pi Moreeniselänteen rinteelle kerrostunut harjujakson osa, jonk a luoteisnää on koekuopan perusteella hiekkaista soraa, muuall a aines on hietaista hiekkaa. Kerrospaksuus lienee keskimääri n vain 3-4 m. Pinta-ala on 14 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonais-- massamäärä on m 3, josta arvioitu B m 3, C m 3. Muodostuma 8 Lintumäk i Edellisen m;odostuman jatke moreeniselänteen reunassa. Pinna n perusteella karkein aines on keskiosan selänteessä, eteläosan sorainen osue on lähes l000uun käytetty. Itäreunalla aines o n hietaista hiekkaa. Kerrospaksuus on eteläosassa 5-10 m, ohe n- tuen pohjoiseen. Pinta-ala on 22,5 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismasaamäärä on 1,2 milj.m3, josta arvioitu A m 3, B m 3, c m 3.

22 Muodostuma 9 Kangasrant a Deltalaajentuman osa, jossa aines on suurimmaksi osaksi hieno a hiekkaa, reunaosien päällä on osaksi myös hietaa. Itäosassa o n näkyvissä myös soralajitteita, joskin leikkauksen perusteell a ei kerrosjärjestyksestä voi päätellä riittävästi. Kerrospaksuu s vaihtelee 5-10 m. Pinta-ala on 103 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuman käyttöä rajoittaa hautausmaa sen parhaalla osalla. Kokonaismassamäärä on 7,2 milj. m 3, josta arvioitu A m 3, B m3, c 6,7 milj.m 3.

23 OUTOKUMPU Karttalehti Maliasalm i Muodostuma 1 Kurol a Hiekkaisista selänteistä koostuva osa harjujaksoa. Kaakkoispäässä hiedan osuus on lähes kolmannes massoista. Vähänerkityksine n alue. Kerrospaksuus on vain 2-5 m. Pinta-ala on 4,5 ha. Aine s on pääluokkaa C, kokonaismassamäärä m 3. Muodostuma 2 Turul a Hiekkaista soraa oleva harjuselänne, A-luokan osuus rajoittuu ohueen pintakerrokseen. Kerrospaksuus on keskimäärin 5 m. Pinta-ala on 1,5 ha. Aines on pääluokkaa B. Muodostuman käyttöä rajoittaa tie. Kokonaismassamäärä on m3, josta arvioitu B m3, c m3. Muodostuma 3 Pöllönmäk i Paksu matalaan veteen kerrostunut harjujakson osa. Karkein aines on jyrkkärinteisessä selanteessa, reunoille päin aine s hienonee, eteläosassa väljkerroksina esiintyy hietaa. Kerros - paksuus on keskiosassa 20 m luokkaa, oheten reunaosiin. Pinta - ala on 40 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuman käyttöä ra - joittaa eteläosassa asutus. Kokonaisma.ssamäärä on 2,4 milj. m 3, josta arvioitu A m 3, B m3, c 1,3 milj.m3. Muodostuma 4 Pukkimäk i Kallionmurroksessa oleva, karkea harjujakson osa. A-luoka n osuus on pintaa lukuunottamatta kuitenkin pieni, valtaosin a i- nes on soraista hiekkaa, länsiosan kumpareet hietaista hiekkaa. Kerrosp aksuus on länsiosassa n. 10 m, muualla kallioperäst ä johtuen vain 2-6 m. Pinta-ala on 14 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuman käyttöä rajoittaa tiestö, länsiosassa myös asutus. Kokonai3massamäärä on m 3, josta arvioitu A m 3, B m3, C m 3. Muodostuma 5 Porttikalli o Kallion murroksessa oleva hiekkaista soraa sisältävä harjun osa. Pohjoisosassa esiintyy hieman murskauskelpoista materiaalia. Kerros paksuus on pohjoisosassa 5-8 m, eteläosissa alle 5 m.

24 Pinta-ala on 11,5 ha. Aines on pääluokkaa B. Muodostuman käyttää rajoittaa läpi kulkeva tie. Kokonaismassamäärä on m 3, josta arvioitu A m 3, B m3, c m 3. Muodostuma 6 Pieni-Kiimalamn i Pintaosan perusteella soravaltainen harjuselänne. Kerrospaksuus on 2-6 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 4,5 ha. Aines on pääluokkaa B. Kokonaismassamäärä on m 3, jost a arvioitu A m 3, B m3, C m 3. Muodostuma 7 Pitkäniem i Pieni soraa oleva poikittaisselänne, jonka merkitys on pieni. Kerrospaksuus on suurimmillaankin vain 4 m. Pinta-ala on 1 ha. Aines on pääluokkaa B, massamäärä m 3. Muodostuma 8 Kokkaniem i Soravaltainen harjun osa kallionerän murroksessa. Koillisosan selänne on kivistä soraa, eteläosan laajentuma hiekkaista so - raa, osaksi hiekkaa. Kerrospaksuus on keskimäärin 4 m. Pinta - ala on 28 ha. Aines on pääluokkaa B. Kokonaismassamäärä o n 1,2 milj.m 3, josta arvioitu A m 3, B m3, C m 3. Muodostuma 9 Havukkavuor i Soraista hiekkaa oleva harjutasanne kallioalustalla. Kerrospak - suus keskimäärin 3 m. Pinta-ala on 8 ha. Aines on pääluokkaa C, massamäärä m 3. Muodostuma 10 Laiturinniem i Ilmeisesti soraa ja soraista hiekkaa oleva harjun osa, jonk a käyttö ei ole mielekästä. Kerrospaksuus on itäosassa 3-5 m, länsiosassa alle 2 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pintaala on 5 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassamäärä o n m 3, josta arvioitu B m 3, c m 3. Muodostuma 11 Sammakkoriiem i Heikko, katkonainen harjunhaara, joka on kerrostunut moreeni - alustalle. Eteläosaa lukuunottamatta aines on pääosin pienik i - vistä soraa. Kerrospaksuus on vain 1-4 m, paksuin on luoteis-

25 osa. Pinta-ala on 4 ha. Aines on pääluokkaa B. Kokonaismass a- määrä on m 3, josta arvioitu B m 3, c m3. Muodostuma 12 Pitkäniem i Pääasiassa soraista hiekkaa oleva harjun osa, vain länsiosa n selänne voi olla soravaltainen. Kerrospaksuus on keskustass a jopa 15 m, itäosa on vain 2-4 m paksu. Muodostumassa ei ol e leikkauksia. Pinta-ala on 21,5 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuman käytön esteenä on sen sijainti sekä maisemansu o- jelu. Kokonaismassamäärä on 1,6 milj.m3, josta arvioit u B m ', C 1,3 milj.m 3. Muodostuma 13 Kissalamp i Pohjoisosan kaunis harjuselänne on morfologian perusteella so - raa, A-luokkaa on pinnan perusteella vähän. Kaakkoisosan se - länne on osaksi hiekkaa, muut osat p ääasiassa hienoa hiekkaa. Kerro s paksuus vaihtelee 5-15 m. Muodostumassa ei ole leikkauk - sia. Pinta-ala on 20 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuman käytön esteenä on sen sijainti ja luonnonsuojelunäkökohdat. Kokonaismassamäärä on 1,7 milj. m3, josta arvioitu A r a 3, B m 3, c 1,2 milj.m3. Muodostuma 14 Raivi o Hiekkaista soraa olevia harjukumpuja osittain kallion päällä. Itäosassa esiintyy ilmeisesti A-luokan ainesta. Kerrospaksuus vaihtelee 2-8 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-al a on 5,5 ha. Aines on pääluokkaa B. Kokonaismassamäärä o n m 3, josta arvioitu A m 3, B m 3, C m 3. Muodostuma 15 Tinrusniem i Hiekkaa, kaakkoispäästä hiekkaista soraa oleva harjujakson osa. A-luokan osuus lienee vähäinen. Kerrospaksuus on keskiosissa 5-15 m, luoteisosa on ohut. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 20 ha. Aines on oääluokkaa C. Muodostuman käytö n esteenä on maisemansuojelunäkökohdat. Kokonaismassamäärä o n 1,6 milj.m josta arvioitu B m 3, c 1,3 milj.m 3.

26 Karttalehti Paakkil a Muodostuma 1 Landenpohj a Tasoittunut, pääasiassa hienoa hiekkaa oleva harjujakson osa, jonka reunaosissa päällä on hietaa. Soraa on ainoastaan kaakkoispäässä pienellä alueella. Kerrospaksuus on keskimäärin 5 m. Pinta-ala on 16 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuman käyttö ä rajoittaa asutus. Kokonaismassamäärä on m 3, josta arvioitu B m 3, c m 3. Muodostuma 2 Könösenniem i Kallioperän murroksessa oleva harjun osa, jonka korkeimmat se - länteet ovat soravaltaisia, lievealueet hiekkaa, eteläreunalla osittain hietaa. Kerrospaksuus vaihtelee jyrkästi, metriin. Pinta-ala on 22 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuman käyttöä rajoittaa länsiosassa maisemalliset näkökohdat. Kokonaismassamäärä on 1,8 milj. m3, josta arvioitu A m 3, B m 3, c 1,2 milj.m 3. Muodostuma 3 Autiola Lähes kokonaan hiekkaa oleva osa harjaa, joka eteläpäästään o n kallioalustalla. Kerrospaksuus on 2-10 m. Pinta-ala on 16 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuman käyttöä rajoittaa tiestö j a asutus. Kokonaismassamäärä on 1,1 milj.m3, josta arvioitu B m 3, C 1 milj.m 3. Muodostuma 4 Hovinsärkk ä Erittäin jyrkkärinteinen p aksu harjujakson osa kallioperän mu r- roksessa, luoteisosassa pinta on moreenia. Aines on todennäköi - sesti kohtalaisesti A-luokkaa sisältävää kivistä soraa, reu - noilla soraista hiekkaa. Muodostumassa ei ole leikkauksia, jot - ka ulottuvat harjun ydinosaan. Pinta-ala on 27,5 ha. Aines o n pääluokkaa B. Kokonaismassamäärä on 3,4 milj. m 3, josta arvioi - tu A m 3, B 2 raiij.m 3, C m 3. Muodostuma 5 Peltol a Edellisen muodostuman jatke, aines ilmeisesti lähes yhtä karkeaa, lounaisosaa lukuunottamatta. Kerrospaksuus on länsiosas - sa m, itäosa on kallioalustalla ja selvästi ohuempi.

27 Pinta-ala on 31 ha. Aines on pääluokkaa B. Kokonaismassamäär ä on 3,1 milj.m 3, josta arvioitu A m3, B 2 milj.m 3, C m 3. Muodostuma 6 Jokisu o Kallion murroksessa oleva harjukumpu, jonka aines on hiekkaist a soraa, ja massamäärä n m 3. Itäosa edustaa hiekkaist a rantakerrostumaa, massamäärä m 3. Kerrospaksuus on länsi - osassa noin 2,5 m, itäosassa n. 2 m. Pinta-ala on yhteens ä 1 ha. Kokonaismassamäärä m3.. Karttalehti Outokumpu Muodostuma 1 Palojärvenkanga s Hiekkaa olevaa harjun lievealuetta, jonka pohjatasona on länsi - osissa kallio. Kerrospaksuus vaihtelee 2-4 m. Pinta-ala o n 36 ha. Aines on pääluokkaa C, kokonaismassamäärä m 3. Muodostuma 2 Notkol a Osittain moreenialustalla oleva harjujakson r.innakkaisselänne, jonka aines on pintaosissa hiekkaista soraa, länsiosassa osi t - tain kivistä soraa. Kerro sp aksuus vaihtelee 1-10 m, paksuin o n lounaisosa. Pinta-ala on 15,5 ha. Aines on pääluokkaa B. Koko - naismassamäärä on m 3, josta arvioitu A m 3, B m 3, c m 3. Muodostuma 3 Kinttumäk i Ylimpään merirajaan kerrostunut harjuselänne. Aines on todenn ä- köisesti pääasiassa soraa, vain matala itäosa on hiekkaa. Ke r - rospaksuus on selänteessä m, lievealueilla vain 2-5 m. Muociosturr,assa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 31,5 ha. Aine s on pääluokkaa B. Kokonaismassamäärä on 3 milj. m 3 josta arvioi - tu A m 3, B 1,67 milj.m3, C 1,25 milj.m3. Muodostuma 4 Palojok i Matala jäätikköjoen sivuhaara, jonka pohjoisosa on hiekkaista soraa, eteläosa p ääasiassa hienoa hiekkaa. Kerro sp aksuus vai h- telee 1-6 m. Pinta-ala on 10 ha. Aines on pääluokkaa C. Kok o - naismassam<nr.ä on m 3, josta arvioitu B m 3, C m 3.

28 Muodostuma 5 Härkönev a Pieniä harjukumpuja, joiden aines on enimmäkseen hienoa hiekkaa. Kerrospaksuus on vain n. 2 m. Pinta-ala on 3 ha. Aines on pääluokkaa C, massamäärä m 3. Muodostuma 6 Kurimuksensuo Hiekkaa oleva delta harjujakson sivulla, jossa soran osuus o n hyvin vähäinen länsireunalla. Kerrospaksuus on keskimäärin vai n 2,5 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 14 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassamäärä on m3, josta arvioitu B m 3, c m3. Muodostuma 7 Kurninlamn i Hietaista hiekkaa oleva tasanne moreeniselänteen rinteellä. Ke r - rospaksuus on vain 2-3 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 1,5 ha. Aines on pääluokkaa C, massamäärä m3. Muodostuma 8 Pirttijärv i Lajittunut reunamuodostuma, jonka aines on pääasiassa hieno a hiekkaa. Kerrospaksuus on vain.2-4 m. Pinta-ala on 8 ha. Aine s on pääluokkaa C, massamäärä m 3. Muodostuma 9 Mustilansu o Pieni kivistä soraa oleva harjuselänne, jossa esiintyy kohtala i - sesti murskauskelpoista ainesta. Kerrospaksuus on keskimääri n vajaa 3 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 1,5 ha. Aines on pääluokkaa B. Kokonaismassamäärä on m 3, josta arvioitu A m 3, B m3, c m 3. Muodostuma 10 Härkönev a Keskiosan selänne on soravaltainen, reunaosissa aines hiekkaa. A-luokan osuus on pinnan perusteella melko runsas. Kerrospaksuus on keskiosässa 5-10 rn, liepeillä vain 2-4 m. Muodostuma s - sa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 16,5 ha. Aines on pääluo k - kaa C. Kokonaismassamäärä on m 3, josta arvioitu A m 3, B m 3, c m 3.

29 Muodostuma 11 Kurjenmäk i Edellisen harjuselänteen jatke, joka itapäästään on kallio n murroksessa. Kapeaa lievealuetta lukuunottamatta aines on to - dennäköisesti hiekkaista ja kivistä soraa. Kerrospaksuus vaihtelee 2-10 m välillä. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta - ala on 11,5 ha. Aines on pääluokkaa B. Kokonaismassamäärä o n m 3, josta arvioitu A m3, B m3, C m 3. Muodostuma 12 Kalliolamminsal o Kallioselänteiden välissä oleva harjujakson osa, jonka aine s on soravaltaista, pintaosassa kivistä soraa. Kerrospaksuu s vaihtelee 2-8 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-al a on 7 ha. Aines on pääluokkaa B. Kokonaismassamäärä on m3, josta arvioitu A m 3, B m3, c rn 3. Muodostuma 13 Vilhonkangas Länsiosistaan kailioalustalla oleva harjujakson osa. Pohjois - osan selänne on hieman A-luokkaa sisältävää hiekkaista soraa, muualla aines on lähes kokonaan hiekkaa. Kerrosoaksuus on keskimäärin 6 m. Pinta-ala on 25 ha. Aines on pääluokkaa C. Koko - naismassamäärä on 1,5 milj.m3, josta arvioitu A m 3, B m 3, c 1 milj.m 3. Muodostuma 14 Kuil u Kallio-, osittain myös moreenialustalla oleva harjujakson osa. Keskiosa pääasiassa hiekkaista soraa, liepeillä sorainen hie k - ka. A-luokan osuus on melko vähäinen. Kerrosnaksuus vaihtele e 3-10 m. Pinta-ala on 31 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaisma s - samäärä on 1,5 milj.m 3, josta arvioitu A m 3, B m 3, C 1,1 milj.m 3 Muodostuma 15 Taikakask i Harjuun kuuluvia kumpuja, joista itäisempi on hiekkaista soraa, läntinen kokonaan hietaista hiekkaa. Kerrospaksuus vaihtele e m. Muodostumassa ei_ ole leikkauksia. Pinta-ala on 2,5 ha. Aines on pä luokkaa C, kokonaismassaimäärä m 3, tästä o n itäosassa soran osuus m 3.

30 Muodostuma 16 Lösmänkangas Rinnakkaisselänteistä koostuva harjujakson osa ; aines on selän - teessä vähäkivistä soraa, muuten pääasiassa hietaista hiekkaa, pohjoisosissa välikerroksina myös hietaa. Kerrospaksuus on 2-7 m, paksuin on keskiosan selänne. Pinta-ala on 32,5 ha. Ai - nes on pääluokkaa C. Kokönaismassamäärä on 1,9 milj. m3, josta arvioitu A m 3, B m 3, c 1,3 milj.m3. Muodostuma 17 Ruutunkanga s Laaja-alainen delta, jonka aines on pinnalla soraista hiekkaa, syvemmällä pääasiassa hietaista hiekkaa. Kerrospaksuus on kes - kimäärin 5 m. Pinta-ala on 84 ha. Aines on pääluokkaa C, massa - määrä 3,8 milj.m 3. Muodostuma 18 Hiekkasärkk ä Hiekkaa oleva deltan osa, joka kaakkoispäästään on moreenialu s - talla. Väl.ikerroksina esiintyy yleisesti hietaa, joten aluee n käyttöarvo on vähäinen. Kerrospaksuus on keskimäärin 4 m. Pinta-ala on 45,5 ha. Aines on pääluokkaa C, kokonai.smassamäär ä 1,7 rnilj.m 3. Muodostuma 19 Ruutt u Pinnaltaan kivistä hiekkaa oleva deltan osa, aines muuttuu kaakkoonpäin hienommaksi, välikerroksina voi esiintyä myö s hietaa. Kerrospaksuus on 5-6 m. Pinta-ala on 37 ha. Aines o n pääluokkaa C, massamäärä 1,8 milj.m 3. Muodostuma 20 Jyrin harj u Deltan osa, jossa aines vaihtelee hietaisesta hiekasta kivisee n hiekkaan, vain eteläreunan har_juselänne on soravaltainen. Kerrospaksuus on 2-8 m. Pinta-ala on 60 ha. Aines on pääluokkaa C, kokonaismassamäärä 2,8 milj. m 3, josta soran osuus vain m '. Muodostuman käyttöä rajoittaa ampumarata sen parhaalla osalla. Muodostuma 21 Myllyrattel o Soraa oleva kapea har_juselänne, jossa A-luokkaa esiintyy vai n pintaosassa, syvemmällä aines on hiekkaista soraa. Kerrospak - suus on selanteen keskellä 5-10 m. Pinta-ala on 12 ha. Aines o n josta arvioit u pääluokkaa C. Kokon«.ismassamlarä on rn a, A m 3, B m -, C rn 3.

31 Muodostuma 22 Kannoksenniem i Delta, jonka proksimaaliosa on "oikeaoppisesti" soravaltainen, distaaliosa hiekkaa, vain pintaosassa on 1-2 m soraa. Kerros - paksuus on keskimäärin 6 m. ' Pinta-ala on 8,5 ha. Aines on-pääluokkaa C. Kokonaismassamäärä on m 3, josta arvioitu B m 3, c m 3. Muodostuma 23 Märätönniem i Harjujaksoon kuuluvia selänteitä, joiden aines vaihtelee hie k- kaisesta sorasta, soraiseen hiekkaan. Kerro spaksuus on 3-6 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 9 ha. Aines o n pääluokkaa C. Kokonaismassamäärä on m 3, josta arvioitu B m 3, c m 3. Muodostuma 24 Muuranlamni I Kapea, jään reunan suuntainen selänne, jonka aines on geologi - sin perustein soravaltainen. Kerrospaksuus on vajaa 3 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 2,5 ha. Aines on pääluokkaa B. Kokonaismassamäärä on m3, josta arvioitu B m 3, c m 3. Muodostuma 25 Muuranlamni I I Moreenimäen kyljessä olevaa harjuainesta, hiekkaista soraa. Kerrospaksuus on keskimäärin 2 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 2,5 ha. Kokonaismassamäärä on m 3, josta arvioitu B m 3, c m 3. Muodostuma 2 6 Hiekkaista soraa oleva kapea harjuselänne. Kerrospaksuus o n keskimäärin vain 2 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta - ala on 1,5 ha. Aines on pääluokkaa B. Kokonaismassamäärä o n m 3, josta arvioitu B m 3, C m 3. Muodostuma 27 Lampisensal o Lounaisosastaan kallioalustalla oleva harjujakson osa, jonka pinta on karkeaa kivistä soraa, vain länsiosissaan hiekkaa. Kerrospaksuus on keskiosissa n. 10 mn, ohentuen reunoille. Muo - dostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 25,5 ha. Aines o n pääluokkaa B. Kokonaismassamarä on 1,5 muij. m 3, josta arvioi - tu A m 3, m 3, r m 3.

32 Muodostuma 28 Paskahatt u Pinnaltaan runsaslohkareinen osa harjujaksoa kallioalueen rin - teellä. Länsiosassa A-luokan osuus voi olla huomattava. Kerrospaksuus on 2-15 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-al a on 47 ha. Aines on pääluokkaa B. Kokonaismassamäärä o n 3,6 milj.m 3, josta arvioitu A m 3, B 2,35 milj.m3, C 1 milj.m 3. Muodostuma 29 Luotoniem i Kallioalueen rinteelle kerrostunutta karkeaa harjuainesta. Ke r- rospaksuus saattaa vaihdella 1-10 m. Pinta-ala on 5 ha. Aine s on pääluokkaa B. Kokonaismassamäärä on m 3, josta arvioitu Å m 3, B m3, c m 3. Muodostuma 30 Talviniem i Kalliomäkien välissä olevaa harjuainesta, joka vaihtelee kivi- - sestä sorasta, hienoon hiekkaa (koillisosa). Kerrospaksuu s vaihtelee suuresti, keskimäärin se on 4 m. Pinta-ala on 13,5 ha. Aines on pääluokkaa B. Kokonaismassamäärä on m 3, josta arvioitu A m 3, B m3, c m 3. Muodostuma 31 Pohjoislaht i Harjujakson lievealueen kumnumaastoa, joka pinnan perusteell a on kokonaan hiekkaa. Kerro s paksuus on eteläosassa 5-12 m, pohjoisosassa vain 2-5 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta - ala on 9 ha. Aines on pääluokkaa C, kokonaismassamäär ä m3. Muodostuma 32 Koivusaar i Harjujakson laajentuma kallioalueen reunalla. Koekuoopien pe - rusteella aines on nintaosassa kivistä soraa, varsinkin lo u- naisosassa. A-luokan osuus on huomattava. Kerrospaksuus o n 2-8 rn. Pinta-ala on 26 ha. Aines on pääluokkaa B. Kokonaisma s - samäärä on 1,1 milj.m 3, josta arvioitu A m 3, B m3, c m 3.

33 Muodostuma 33 Pitkäniem i Harjuselänne, johon liittyy kumpualue itäosassa. Aines on soravaltaista, pieniä lievealueita lukuunottamatta. Kerrospaksuus on 2-10 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 37,5 ha. Aines on p ääluokkaa B, joskin hiekan osuus voi oll a lähes samaa luokkaa. Kokonaismassamäärä on 2,3 milj. m 3, josta arvioitu A m3, B 1,1 milj.m3, C 1,1 milj.m3. Muodostuma 34 Keretin kaivo s Osa harjusysteemia, jonka länsiosan-selänne on karkeaa someroa, kaivosalue on karkeaa, osittain hienoa hiekkaa. Kerrospaksuu s on länsiosassa, n. 10 m, itäosassa 6 m. Pinta-ala on 11 ha. Ai - neson pääluokkaa B, länsiosa on lähes kokonaan soraa. Muodostuman käytön esteenä on itäosassa kaivosalue. Kokonaismassamäärä on m 3, josta arvioitu A m 3, B m 3, C m3. Muodostuma 35 Pahalamn i Pienistä kummuista ja selänteistä koostuva harjualue, aines o n pääasiassa soraista hiekkaa. Pinta-ala on 5,5 ha. Aines on pää - luokkaa C. Kokonaismassamäärä on m 3, josta arvioitu B m 3, c m 3. Muodostuma 36 Suolamp i Kapea länsiosan harjuselänne on karkeaa kivistä soraa, etäosa n laajentuma pääasiassa hienoa hiekkaa. Kerrosnaksuus on keski - määrin 6 m. Pinta-ala on 9 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonai s - massamäärä on m 3, josta arvioitu A m 3, B m 3, c m 3. Muodostuma 37 Valkeine n Osa harjujaksoa, joka länsiosastaan on moreenialustalla. Aine s on pääasiassa hienoa hiekkaa, vain keskiosan selänne on hiekkai s - ta soraa. Kerrosnaksuus on keskimäärin vain 3 m. Pinta-ala on 15,5 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassamäärä o n m 3, josta arvioitu B m 3, c m 3.