V : Koko alueelta oli käytettävissa ilmakuvat stereopeittona. Aimo Kejonen TEISKON ALUEEN (2124) MAAPE~TOITUS-JA LOPPUTAPKISTUS

Transkriptio

1 _XL-- 1 Aimo Kejonen i ' Raportti P 13.1,079 TEISKON ALUEEN (2124) MAAPE~TOITUS-JA LOPPUTAPKISTUS V Johdanto Teiskon alueen kartoitus saatettiin päätökseen kesän 1983 aikana. Kartoitus- ta suoritettiin lehtien 02, 03 ja 06 alueilla. Lisäksi suoritettiin tarkis- tuksia eri puolilla karttalehteä. Kenttaarttoina käytettiin peruskarttoja 1 : Koko alueelta oli käytettävissa ilmakuvat stereopeittona. Kesän kuluessa suorittivat E. Berola ja M. Putkinen maaperäkartoitukseen kuuluvat pohjavesitutkimukset. Lisäksi alueella suoritettiin kairauksia, räjähdys- ja vasaraseismisiä luotauksia kartoituksen oikeellisuuden varmis- tamiseksi. Räjähdysseismisiä tutkimuksia johti geologi Koho ja vasaraseismi- siä luotauksia ja kairauksia ylityönjohtaja Satomäki. Kartoitustöistä huolehtivat seuraavat henkilöt: Geologi A. Kejonen - lehdet 02, 03 ja 06 Yo. 0.Heikkinen - lehdet02ja03 osittain LuK P. Rantala - lehdet 03 ja 06 osittain. Lisäksi alueella kartoitti muutamia neliökilometrejä K. Salminen, joka osal- listui myös vasaraseismisiin tutkimuksiin, kairauksiin ja pohjavesitutkimuk- siin, vaikka toimikin pääasiassa toimistotyöläisenä. Kartoituksen ohessa P. Rantala suoritti kartoituksen tarkistusta, hoiti parin liejualueen kairaustutkimukset ja joukon muinaisrantojen korkeuksien tarkistuksia. Alue on kôrtoituksen ja myös lopputarkistusten osalta julkaisukunnossa. Kartoit- tajat ja kartoitusvuodet on esitetty kuvassa 1. Kartoituksen yhteydessä osittain kootun materiaalin pohjalta on tekeillä kaksi gradua: P. Rantalan aiheena rannansiirtyminen Näsijärven alueella ja 0. Heikkisella Keski-Suomen porfyyrigraniittirapautumat. Kallioperän yleispiirteet Kesän kuluessa kartoitetun alueen kallioperä kuuluu lehtien 03 ja 06 osalta Keski-Suomen syväkivialueeseen. Lehti 02 kuuluu osittain em. syväkivialuee- seen ja osittain Viljakkalaq liuskejaksoon. Näitä on käsitelty jo aiemmissa alueen qaaperäkartoitusta käsittelevissä raporteissa.

2 Viljakkalan kunnan kirkonkylän eteläpuolella suorittamien vesi- ja viemäritöiden yhteydessä tavattiin monin paikoin rikkikiisuraitaisia liuskeita, joista lähetettyjen näytteiden mukaan kyseinen rikkikiisumineraali on ainoa kalliossa esiintyvä malmiaines. Lehdeltä 02 tavattiin Kirkkojärven Peltosaaresta tyynylaavarakennetta kalliosta. Kalliomaa ja rapautumat Viljakkala Lehden eteläosassa on kallioita vähän. Tämä johtuu alueen paksusta irtomaapeitteestä (Keski-Suomen reunamuodostuma). B- ja Dneljänneksillä on kalliomaastoa runsaasti. Laajin paljastuma-alue on Keihäänmaalla. Suoritetun kartoituksen yhteydessa löydettiin rapautuneita lohkareita alueelta, jota rajoittaa etelä.ssä reunamuodostupia, lännessä Viljakkalanselkä, pohjoisessa linja- Viljakkalanselkä - Kyntijjärvi - Myllylahti ja idässä Karhejärvi. Kivilajeina esiintyi porfyyrigraniitti, unakiitti ja kiillerikas suonigneissi. 0. Heikkinen löysi Hirviniemestä tekeillä olevasta kalliokaivosta noin 0,5 m paksun, vaakarakoon liittyvän rapautuman Luhalahti Kesän aikana kartoitetulla alueella on kalliomaita vaihtelevasti. Laajimmat paljastuma-alueet ovat kartan etelä- ja itäosissa sekä B-neljänneksellä Paulajarvi Kartta-alueella on kaikkialla runsaasti kallioita. Paljastumien koko sen sijaan vaihtelee. Paljastumat ovat pienikokoisia Satimusharjun ja sen lähitienoon moreenimuodostumien yhteydessä. Toinen pienten paljastumien alue on Parkusjärven - Hankojänren - Takajärven vyöhyke. Paljastumien pienuus johtuu pääosin suuriin ruhjeisiin liittyvästä runsaasta rakoilusta ja maalajimuodostumien esiintymisestä. Muualla lehdellä kymmenien hehtaarien laajuiset kalliopaljastumat ovat yleisiä Kämmennierni Kammenniemen taajamassa tekeillä olevaa tietyömaata tarkastettaessa todettiin Riihipohjanlahden pohjoispuolisessa kalliossa rapautuma. Alueen kallioperä on kvartsilsaasalp~liuskett~, jossa on välikerroksina emäksistä tuffiittia. Kallio on pinnaltaan kauttqaltaan rapautunut ja rapautuma on ollut moreenipeitteinen. Osa raoista on ollut auki jaakauden aikana, sillä eräistä tavat- tiin moreenia noin 2 m kalliopinnan alapuolelta. Kallion rapautumisaste

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19 r 1 03 IE. Vasunta P. Rantala 1983 I 10. Heikkinen i o 2 T. Huttunen Heikkinen 1983 K. ~airninen 1983 A. Kejonen J. Hahlantera 1981 A. Kejonen 1982, 1983 P. Rantala E. Hanhisalo 1987 E. Vasunta 1982 ' 09 A. ~ivén 1979 A. Ke j3nen 1980, 1987, 1982 P. 2antai.a M. Romu 1979 A. Kejonen 1980, S. Kielosto 1979 A. Ke jonen 1980 II J. H3hlanter A. Kejonen 1980 I! 01 A. ~utela 1982 A. Kejonen P. Rantala 1981, 1982 A. Kejonen 1980, A. Kejonen A. Kiiskinen 1979 i Kuva 1. Teickon maaperäkartoituksen hoitaneet henkilöt'vuosina

20 Kuva 2. 1 = harjukerrostumia, 2 = uurrehavaintoji nuorimmasta vanhimpaan, 3 = suuntauslaskuja nuorimmasta vanhimpaan, 4 = noreenimuodostu- mia.

21 Kuva 3. Jaätikön liikesuunost ja niiden ikajirjestys alueella ai- tat tu jen uurresuuniien mukaan.

22

23

24