SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : LEHTI-SHEET 3312 PI HTI PU DAS KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRJOITTANUT-BY ILMARI SALLI OTANIEMI 1971

2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : LEHTI-SHEET 3312 PI HTI PU DAS KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRJOITTANUT-BY ILMARI SALLI OTANIEMI 1971

3 SISALLYS - CONTENTS Tutkimusvaiheet 5 Pinnanmuodot ja paljastumissuhteet U Kallioperan yleispiirteet u Suprakrustiset eli pintasyntyiset kivilajit 5 Emaksiset vulkaaniset kivet S Amfiboligneissit Kvartsi-Ynaasalpaliuskeet 9 Porfyroblastinen kiilleliuske 13 Grauvakkamaiset liuskeet 14 Kvartsiitit 19 Diopsidiamfiboliitti ja diopsidi-aktinoliittikarsi ).) lnfrakrustiset eli syvakivilajit 23 Emaksiset syvakivet 2 :3 Kvartsi- ja granodioriitit 21 Graniitit ja migmatiitit 25 Juonikivet -'6 Intrusiivibreksiat ja tektoonis-hydrotermiset vaikutukset suprakru!~tisissa ja intrusiivisissa kivissa.. 29 Rakenne ja stratigrafia 31 Malmiaiheet ja kiviteollisuuden raaka-aineet :15 Summary : Explanation to the map of rocks 3 Introduction Supra( rustal rocks 37 Infracrusta rocks 39 Structure and stratigraphy 41 Kivilajien tihevkshi --Density of rocks 41 Kirjallisuutta - - References 13

4 TUTKIMUSVAIHEET Pihtiputaan (3312) kallioperakarttalehden alueeseen kuuluu osia Pihtiputaan, Viitasaaren, Keiteleen, Pyhajarven ja Pielaveden kunnista. Kenttatyot Pihtiputaan karttalehden alueella on tehty vuosina Niihin ovat osallistuneet v maisteri Pekka Kallio, vv ylioppilaat Martti Lummaa ja Pekka Seppala, v tutkimusapulaiset Kari Kemppainen ja Kari Laakso. Pohjakarttoina on kenttatyossa kaytetty maanmittaushallituksen ilmakuvakarttoja ja peruskarttoja, molemmat 1 : kaavaisia. Taman kirjoittaja on johtanut kartoitukset ja suorittanut koko alueella revidoinnin. Alueen itaosan kartan laadinnassa on kaytetty hyvaksi myos geologisen tutkimuslaitoksen malmiosaston suorittamien kenttatoiden tuloksia. Myos W. W. Wilkmanin (1933) laatimaa Kuopion kivilajikarttaa ja sen selitysta on soveltuvin osin kaytetty hyvaksi. 0 5 i0 Kuva 1. Eri henkiloiden kenttatyoosuudet Pihtiputaan karttalehden alueella. KK = Kari Kemppainen; KL = Kari Laakso : \IH = Matti Huuskonen ; ML = Martti Lummaa ; PK = Pekka Kallio ; PS = Pekka Seppala ; IS = Ilmari Salli. Fig. 1. The areas mapped by different persons.

5 6 Kuvasta 1 nahdaan kunkin tutkijan kenttatyoosuudet. Kenttatyossa koottu aineisto on tutkittu geologisessa tutkimuslaitoksessa vv Mineraaleja koskevia optisia maarityksia ja point-counting analyyseja ovat tehneet maisterit Lea Aho ja Pekka Kallio. Puhtaaksipiirranta on rouva Elsa Jirvimaen ja rouva Ritva Forsmanin tekema. PINNANMUODOT JA PALJASTUMISSUHTEET Pinnanmuodostukseltaan on karttalehden alue erittain vaihteleva. Korkeuserot ovat suuret : alueen suurimman jarven Koliman pinta on 111 in ja korkeiminan laen, Harjulan maen korkeus 223 m merenpinnan ylapuolella ja 1 ihes 200 m korkeat laet eivat ole harvinaisia. Toisaalta useimpien pienjarvien, esim. Kinturin ja Pukaran korkeus on m. Alueen poikki viistoon kiiy korkea selanne. Se sijaitsee Iso.-Liitonjarven-Kinturin-Kolkun linjalla. Yleensa on Saanijarven-Koliman linjan lounaispuoli matalampaa kuin koillispuoli. Matalaa ja tasaista on myos Saanijarven luoteispuolella alueen luoteisnurkka. Alueen etelaosan granodioriitti- ja graniittimaet ovat yleensa kaimiisti kumpuilevia. Siella on paljasturnatiheys tyydyttava. Onpa paikoin niin tiheassa paljastumia, etta on ollut syyta jattaa osa karttaan merkitsernattii. Laaksopaikoista on sen sijaan siella vaikea loytaa paljastumia. Kolkun ja Kinturin itapuolella on paljastumia runsaanlaisesti ja maasto kumpuilevaa. Pihtiputaan kirkonkylan, Saanijarven ja Iso-Liitonjarven seutujen kalliopera on heikosti paljastunutta ja nailla, alueilla kartta onkin epuitarkin. Aeromagneettisia karttoja ja ilmakuvakarttoja on mahdoliisuuksien mukaaii kaytetty hyvaksi kivilajien rajoja maarattaessa. KALLIOPERAN YLEISPIIRTEET Emaksisia liuskeita on kartta-alueen lansirajalla Pihtiputaan kirkon seudussa :. Ne ovat verraten hyvin sailyneita vulkaanisia kivia. Sarvivalkehajarakeita on useissa paljastumissa ja uraliittiporfyriitin asu on naissa kivisse yleinen. On myos amfiboliittisia muunnoksia. Alueen itareunassaa Iahellih Kumpusjarvea sijaitsevat diopsidipitoiset amfiboliitit taas kuulunevat lahinna, sedimenttikiviin. Ne ovat yleisesti kerrosrakenteisia ja valikerroksina on happamia liuskeita. Kolkunjarven itapuolella sijaitsevat amfiboliitit ovat migmatiittiutuneita eika niiden alkuperasta saa selvaa. Niissa saattaa olla amfiboliittiutunutta gabroakin. Alueen amfibolipitoiset gneissit lienevat alkuperaltaan sedinnenttisia :.

6 Happamia liuskeita alueella on monta eri tyyppia. Mielenkiintoisin on alueen keskiosassa vallitseva kvartsi-maasalpaliuskekompleksi. Kivi on tavallisesti homogeenista, rapautumispinnaltaan punertavaa. Sen raekoko on yleisesti pieni vulkaaniseksi merkitylla alueella. Vulkaanisissa muunnoksissa esiintyy hajaraemaista epatasaisuutta. Sedimenttiseksi merkitylla alueella naiden kivien raekoko on yleensa sama kuin pienirakeisen graniitin. Paikoin kivessa on lievaa kerroksellisuutta ja valikerroksina on amfiboliittia tai amfiboligneissia. Aivan toisenlaisia kivia ovat itareunan kvartsiiteiksi merkityt liuskeet. Kangasjoen seudussa on kvartsiittimainen kivi hyvin epahomogeenista. Siina on runsaasti ezaksisempia ja arkoosivalikerroksia seka vyohykkeen etelareunassa nnyos karbonaattivalikerroksia. Kumpusjarven seudun kvartsiiteissa valikerroksia on vahan. lie ovat muuta kivea emaksisempia ja kapeahkoja. Paikoin on ollut savesta valikerroksissa, misty merkkinh ovat kiven sisaltamat alumiinirikkaat porfyroblastit. Varsinaisia alumiinirikkaita sedimenttikivia on tavattu ainoastaan Korppisen liinsipuolella pienella alalla Virkamaessa (Virkamaen liuske), missy niita on louhittukin paaasiassa paikallisiin tarpeisiin. Liuske on tavallista savesliusketta, joka muuttuessaan on kovettunut ja uudestikiteytynyt. Siina on runsaasti porfyroblasteja, etupaassa stauroliittia. C,'rauvakkamaisiksi liuskeiksi merkityt kivet ovat koostumuksensa ja rakenteensa puolesta verrattavissa lahinna Keski-Pohjanmaan grauvakkamaisiin liuskeisiin (vrt. Salli 1964). Naihin liuskeisiin liittyy konglomeraattiliuskeita Pihtiputaan kirkonkylassa seka sielta n. 8 km etelaan. Konglomeraatiksi merkitty liuske Harmaalanrannalla on eri tyyppista. Siina on hapan iskos ja mukulat ovat epamaaraisia. On vaikeaa paatella kuuluvatko mukulat samaan sedimenttikiviseurueeseen vai ovatko ne tulleet muualta. Niiden joukossa voi olla myos vulkaanisia mukuloita. Em iksisia syvakivia on alueella hyvin niukasti. Kinturin pohjoispaan lahella sijaitsee amfiboligabro ja pienehkoja dioriitteja on mm. Harmaalanrannalla. Granodioriitteja on alueella paaasiassa kahta tyyppia, tasarakeisia ja porfyyrisid. Niiden valinen raja ei ole jyrkka, vaan kivi vaihtuu vahiteh_en toisesta tyypista toiseksi. Iso-Liitonjarven laheisyydessa, Suo-Kivijarven ymparistossa, Loytanassii ja monessa muussa paikassa tames on nahtavissa. Porfyyrisessa tyypissa pohjamassa tavallisesti on tasarakeista ja hajarakeet ovat kalimaasalpaa, mutta esim. Iso-Liitonjarven ja Suo-Kivijarven laheisyydessa on hajarakeina seka oligoklaasia etta kalimasalpaa. Lisaksi porfyyrinen kiwi on melkein aina kalimaasalparikkaiden juonien savyttamaa. Likikdan joka paikassa ei pystyta maarittainaan graniitin ja granodioriitin rajaa. Clraniittiset syvakivet ovat vallanneet suurimman alan Pihtiputaan karttalehden alueesta. Viitasaaren puolella alueen etelarajan laheisyydessa 7

7 8 on karkearakeista kalirikasta graniittia suurena massiivina. Sites on nahtavissa suurissa paljastumissa mm. Hepokankaalla ja Ilosvuorella. Likimain samanlainen on Kolimajarven itapuolella esiintyva graniitti. Myos pienehkot tasarakeisiksi merkityt graniittiesiintymat ovat samaa tyyppia. Voimakkaasti porfyyrinen on Keitelepohjan porfyyrigraniitti. Se on hyvin kalivaltainen ja sen hajarakeet ovat kalimaasalpaa. Alueen pohjoisreunassa on karkeaa porfyyrista kaligraniittia. Sites on tavattu ainoastaan muutamissa paljastumissa ja se on varsin tasalaatuista. SUPRAKRUSTISET ELI PINTASYNTYISET KIVILAJIT Suprakrustisia kivilajeja on karttalehden alueella varsin laajalla alalla. Siella on seka vulkaanisia etta sedimenttisia pintasyntyisia kivia. Alueen lansiosassa on vallalla enimmakseen vulkaaninen ryhma kun taas itaosan liuskesysteemi on miltei yksinomaan sedimenttinen. EMAKSISET VULKAANISET KIVET Selvasti vulkaanisia liuskeita tavataan Pihtiputaan kirkonkylan seudussa. Siella on uraliittiporfyyriittia, jonka parhaiten paljastuneet havaintopaikat ovat kirkonkylasta etelaan rautatien lansipuolella ja rautatien leikkauksissa. Uraliittiporfyriitin perusmassa on pienirakeista ja granoblastista. Se sisaltaa sarvivalkkeen ja andesiinin ohessa hiukan kvartsia. Uraliittihajarakeet ovat selvapiirteisia, noin 3 mm lapimittaisia, ja niita on melko harvassa. Kivi on epahomogeeninen. Tahan vyohykkeeseen kuuluu myos ainfiboliittia, jonka paamineraaleina ovat sarvivalke ja andesiini ja jossa on jonkin verran kvartsia. Apatiitti on hyvin tavallinen lisaaines misses kivissa. Kivi on heikosti porfyyrinen, mikes ilmenee perusmassaa jonkinverran suurempirakeisina, epasaannolisina sarvivalkekasaumina ja andesiiniyksiloina (0. 1 mm). Andesiini on tayttynyt serisiitti- ja epidoottisilpulla. Korppisen kylan luoteispuolella porfyroblastisen kiilleliuskeen vieressa on emaksista agglomeraattiliusketta. Sen runsaasti sarvivalketta sisaltavat heitteleet ovat melko pyoristyneet. Paikoin on niissa keharakennetta. Valimassa on koostumukseltaan likipitaen samanlaista kuin heitteleetkin. Molem missa on paikoin nahtavissa sarvivalkehajarakeita. Heitteleet ovat lapimitaltaan cm.

8 9 AMFIBOLIGNEISSIT Monin paikoin on alueella sarvivalkepitoisia gneisseja. Niita on Koliman Karvaslahden pohjoispaan lahella, Iso-Liitonjarven luoteispuolella, pienia esiintymia Iso-Liitonjarven ja Kinturin valilla seka Kolkun jarven koillispuolella. Niiden tavallinen mineraaliseurue on oligoklaasi, kvartsi, sarvivalke ja biotiitti, joskin biotiitti puuttuu paikoin. Kivet ovat granoblastisia, eika minkaanlaista reliktista rakennetta ole voitu havaita. Raitaisuutta, jota niissa paikoin nahda.an, ei voitane kaikissa tapauksissa pita.a primaarisend piirteena. Amfiboligneissien alkuperaa on vaikea maarittaa. Ainakin osa niista lienee sedimenttisia, mutta saattaa niissa olla vulkaanisiakin osia. Sedimenttiseen alkuperaan viittaa se, etta monet amfiboligneissit sijaitsevat sedimenttisten vyohykkeiden rajoilla. On myos mahdollista, etta homogeeniset gneissit olisivat infrakrustisia. Niita on graniitti migmatisoinut, varsinkin Iso- Liitonjarven ja Kolkun vyohykkeissa. Ne ovat tavallisesti melko karkearakeisia varsinkin missa ne sisaltavat runsaanlaisesti biotiittia. Analyysi 16 (Taulukko 1) on sarvivalkegneissista Kinturin pohjoispuolelta. KVARTSI-MAASALPALIUSKEET Kartta-alueen lansiosassa sijaitsevat kvartsi-maasalpaliuskeet nayttavat Pihtiputaan kirkonkylan seudussa liittyvan valittomasti emaksisiin vulkaani Kuva 2. Alkuperaltaan vulkaaninen kvartsi-maasalpaliuske. Nik.+, 20x. Fig. 2. Quartz-feldtspar schist, volcanic in origin. Nic.+, 20x, Korppinen, Pihtipudas. Valok. E. Halme. Photo.

9 1 0 Taulukko 1. Kivilajien Table 1. Chemical I. Si Ti A s Fe FeO MnO Mg CaO Na P 2O CO ~ ~ Kvartsi-maasalpaliuske, - Quartz feldspar schist. Pihtipudas (331208A). Anal. P. Ojanpera 2. Meta-arkoosi - Meta arkose, Keitele ( D). Anal. H. B. Wiik 3. Kvartsi-maasalpaliuske- Quartz feldspar schist, Keitele ( D). Anal. H. B. titiiik 4. Kvartsi-maasalpaliuske - Quartz feldspar schist, Pihtipudas ( B). Anal. R. Saikkonen 5. Kvartsi-maasalpaliuske -Quartz feldspar schist, Pihtipudas ( B). Anal. R. Saikkonen 6. Kvartsi-maasalpaliuske - Quartz feldspar schist, Pihtipudas R. Saikkonen ( D). Anal. 7. Kvartsi-maasalpaliuske -Quartz feldspar schist, Pihtipudas ( A). Anal. P. Ojanpera 8. Kvartsi-maasalpaliuske -Quartz feldspar schist, Pihtipudas ( A). Anal. P. Ojanpera 9. Grauvakkamainen liuske -- Graywacke like schist, Pihtipudas ( A). Anal. P. Ojanpera sun kiviin. Niita on siella, vulkaanisten kivien kanssa vuorokerroksina. Paikoin, varsinkin Korppisjarvesta lanteen on kvartsi-maasalpaliusketta, jota on pidettava lahinna, vulkaanisena. Se on rapautumispinnaltaan punertavaa tiivista kivea. Tuore murtopinta on joko punertava tai harmaa. Siina on hyvin tiheassa noin 1/2 mm lapimittaisia hajarakeita. Perusmassa on niin tiivista (0 O.o3), etta yksittaisten mineraalirakeiden tunteminen mikroskoopissa on vaikeaa. Siina on paaasiassa maasalpia (albiittista plagioklaasia tai kalimaasalpaa), ja kvartsia sekd jonkin verran hematiittia. Hajarakeet ovat pitkanomaisia, mutta epasaannolhsen muotoisia moykkyja. Niissh on kalimaasalpaa, albiittista plagioklaasia ja kvartsia. Kloriittia, hematiittia

10 - 1 1 kemiallisia koostumuksia composition of rocks 10 I x s j i j Diopsidi-aktinoliittigneissi - Diopside actinolite gneiss, Keitele (3312 1OD). Anal. P. O,janpera 11. Grauvakkamainen liuske - Graywacke like schist, Pihtipudas ( B). Anal. P. Ojanpera 12. Grauvakkamainen liuske - Graywacke like schist, Pihtipudas ( A). Anal. P. Ojanpera 13. Grauvakkamainen huske - Graywacke like schist, Keitele ( D). Anal. H. B. Wiik 14. Grauvakkarnainen liuske - Graywacke like schist, Pihtipudas ( B). Anal. P. Ojanpera 15. Grauvakkamainen liuske - Graywacke like schist, Keitele ( D). Anal. H. B. Wiik 16. Sarviv3lkegneissi Hornblende gneiss, Pihtipudas ( A). Anal. P. Ojanpera 17. Diopsidiamfiboliitti-Diopside amphibolite, Keitele ( D). Anal. H. B. Wiik 18. Diopisidi-aktinoliittikarsi - Diopside aktinolite skarn, Keitele ( D). Anal. H. B. Wiik ja apatiittia on niinikaan massaa isompina moykkyina. Lisaksi niissa on melkein aina pienia maaria epidoottia. Kuva 2 ja analyysi 5 (Taulukko 1) ovat tasty kivesta. Analy vsin mukaan kivi sisaltaa poikkeuksellisen runsaasti kalia. Alueeseen kuuluu myos karkeampia kvartsi-maasalpaliuskeita. Paamineraaleina on kvartsia, oligoklaasia ja kalimaasalpaa, paikoin biotiittia pienina maarina. erusmassan raekoko on mm ja hajarakeiden tapaisia kvartsi-maasalpakasaumia on siella taalla. Paikoin nama kasaumat ovat joko pelkkaa oligoklaasia tai kvartsia. Kuva 3 ja analyysi 1 (Taulukko 1) ovat tallaisesta kivesta. Siina, ovat CaO :n, Na2O:n ja K2O :n maarat melko

11 1 2 k Kuva 3. Kvartsi-maasalpaliuske. Nik.-r, -')x. Fig. 3. Quartz-feldspar schist. Nic.--, 20x. Heimolankvla, Pihtipudas. Valok. E. Halme Photo. tasoissa, joskin K 20 on selvasti runsain. Analyysi 4 taas osoittaa selvasti kiven kalirunsauden. Myos analyysi 8 on tehty kvartsi-maasalpaliuskeesta. Taulukon 1 analyysit 2 ja 3 ovat Lotkanmaen liuskeantikliinista. Analyysi 6 osoittaa melko tasaisia CaO :n, Na20 :n ja K 20:n maaria, mutta analyysin 7 kivi on erittain kalirikas. Kvartsi-maasalpaliuskeiden itaosa, joka karttaan on merkitty sedimenttiseksi, on kohtalaisesti paljastunutta eika siella ole havaittu sellaisia reliktisia piirteita, jotka voitaisiin tulkita vulkaanisiksi. Karttaan piirretty raja ei tarkalleen vastaa sedimenttisten ja vulkaanisten kivien valista rajaa, vaan siina kohdin on jonkinlainen vaihtuminen syntytavaltaan toisenlaiseksi kiveksi. Vulkaanisella alueella on sedimenttisia osueita varsinkin sen etelaisessa, Kolimajarvesta Heimolankylan paikkeille ulottuvassa haarassa. Niita ei kuitenkaan ole rajattu karttaan. Sedimenttisella alueella taas tuskin on vulkaanista kivea. Sedimenttinen kvartsi-maasalpaliuske, josta Kallio (1964) on Lotkanmaessa kayttanyt nimea meta-arkoosi, on paikoin kerroksellista, mutta useimmiten tasaista pienirakeista kivea. Rapautumispinta on punertava tai punertavan harmaa. Murtopinnassa kivi on harmaata. Rakeiden lapimitta vaihtelee valilla mm. Kerroksellisissa muunnoksissa on kerroksen alaosa karkeampaa kuin ylaosa. Sedimenttinen kvartsi-maasalpaliuske on koostumukseltaan arkoosia. Sen mineraaleina on kvartsia, oligoklaasia, kali-

12 13 Mica, chlorite (Hornblende etc ' /2../ /0.8 Feldspathic Quartzose Arkose ,5 ~ l Sandstone Sandstone Feldspar Quartz Kuva 4. Lotkanmaen liuskeantikliinin arkoosi- ja grauvakkavalikerrosten koostumuksia. Diagrammi Krumbeinin ja Slossin (1951, s. 130) mukaan. Ks. myos Taulukko 2. Fig. 4. Compositions of arkose and graywacke intercalations in the schist anticline o f Lotkanmaki. Diagram according to Krumbein and Sloss (1951, p. 130). See also Table 2. maasalpaa ja kiilteita (biotiitti, muskoviitti). Aksessoreina on apatiittia, epidoottia, granaattia, joskus karbonaattia ja zirkonia. Lotkanmaen liuskeantikliinin arkoosivalikerroksista tehtyjen point-counting analyysien mukaan sattuvat niiden koostumispisteet kolmiodiagrammin arkoosikenttaan (Kuva 4). PORFYROBLASTINEN KIILLELIUSKE Korppisjarvesta n. 2 km luoteeseen sijaitsee pieni kiilleliuske-esiintyma. Liuske on vaalean harmaata ja ohutkerroksista. Kerrokset ovat ainoastaan muutaman millimetrin paksuisia. Liuske lohkeaa helposti kerrosten suuntaan, joka on myos liuskeisuuden suunta. Rakoilu on hyvin voimakas,,vaakarakoi-

13 1 4 Kuva' 5. Porfyroblastinen kiilleliuske. Kuvassa stauroliittiporfyroblasti ja kvartsi-muskoviitti-biotiittimassaa. Nik.,,, 20x. Fig. J. Porphyroblastic mica schist. Photograph shows staurobite phenocryst in a mass of quarts, muscovite and biotite. Aic./j, 20x. liorppinen, Pihtipudas. Valok. E. Halme Photo lun lisaksi on kaksi toisiaan vastaan likimain kohtisuoraa pystya rakoilusuuntaa. Liuske on jyrkan kaltevassa asennossa, n. SO'IAI. Mineraaleina on kiilteita ja kvartsia. Porfyroblasteja on muutamissa n. metrin paksuisissa kerrospinkoissa hyvin runsaasti, kun taas valilla on metrien paksuisia kerrospinkkoja, joista porfyroblastit puuttuvat. Porfyroblastit ovat lapimitaltaan ii. 1 cm ja ne ovat stauroliittia. Ristikaksoset ovat yleisia. Kiilteet ovat nun sijoittuneet, etta verraten kookkaina suomuina olevaa biotiittia reunustaa pienisuomuinen muskoviitti. Muskoviittipitoisuuden takia kiven vari oil vaalean harmaa. Stauroliitissa on hyvin runsaasti sulkeumia. Rikkonaisessa stauroliitissa ne ovat kvartsia. Kuva 5 esittaa stauroliittiporfyroblastia. Kuvassa nakyy myos kiilteiden sijoittuminen. ( I T\AKKAMAISET 1AUSKEET Paitsi Kangasjoen (Lotkanmaki) sedimenttikiviesiinttymiissa grauvakkamaista liusketta tavataan muillakin liuskealueilla. Kvartsi-maasalpialiuskeiden alueella on useassa paikassa grauvakkamaisia liuskeita, joista laajaalaisin sijaitsee kvartsimaasalpaliuskeen pohjoisreunassa. Kivi on siella variltaan harmaata ja selvasti kerroksellista. Kerrokset ovat muutaman sentin paksuisia ja niissa on tiiviinipi vlaosa ja karkeahko alaosa. Kiiden avulla on

14 Kuva 6. Grauvakkamaisen liuskeen tiiviimpi kerrososa. Nik.-, 20x. Fig. 6. Finner-grained part of graded bed in graywacke-like schist., 20x. Iso-Liitonjarvi, 4 km SW, Pihtipudas, valok. E. Ilalme Photo. maaratty kerrostumispohjan suunta. Tiivis osa on puhtaannakoistil, granoblastista. Se sisaltaa kvartsia, oligoklaasia ja biotiittia. Karkeampi osa on sekavan nakoista. Siina on oligoklaasia, kvartsia ja biotiittia seka jonkin verran epidoottia. Oligoklaasirakeet ovat murskaleinaisia, epidootti on cpdsaannollisina nauhoina tai kasaumina. Kuvat 6 ja 7 ovat grauvakasta km Iso-Liitonjarvesta lounaaseen. Lotkanmaen vyohykkeesta on tehty useita point-counting analyyseja, joiden tulokset on yhdistetty kuvassa 4 ja taulukossa 2. Grauvakkamaisen liuskeen rakenne kay selville kuvasta S. Lotkanmaen vyohykkeessa grauvakkamaiset liuskeet ovat muiden liuskeiden valikerroksina. Sen sijaan Iso-Liitonjarven lounaispuolella grauvakkamainen liuske on yhtenaisena vyohykkeena. Grauvakkamaista liusketta on valikerroksina m,yos Pihtiputaan kirkolta lanteen sijaitsevassa vulkaanisten kivien vyohykkeessa. Siella nayttaii olleen vuorotellen vulkaanista toimintaa ja sedimentaatiota. Pihtiputaan kirkonkylan liuskevvohvkkeeseen kuuluu m.vos pieni konglomeraattiesiintyma. Se liittyy grauvakkamaiseen. liuskeeseen ja on muodostuman sisainen. l\iukulat ovat lapimitaltaan n. 5 cm tai vielakin pienempia ja ne ovat suprakrustista kivea, enimmakseen grauvakkainaista liusketta tai kvartsimaasalpdliusketta. Iskos on epatasaista sarvivalkepitoista kivea. Siina on runsaasti oligoklaasia ja kvartsia. Se on kohtalaisen karkeaa (O- 1 mm). Rakeiden lapimitta vaihtelee. Sarviv ilke saattaa olla paljon isom-

15 16 Kuea i. (irauvakkamaisen Iiuskeen karkeampi kerrososa.nik.-', 20x. Fig. 7. Coarr-r-drained part of graded bed in urnyt-, i lihe.schist. Asic.-,, LUa. Iso-Liitonjarvi. 4 kin S\V, Pilitipudas. Valok. E. Ilalmo Photo Nova s;. Grauvakkvnainen liuske. Nih. -. 5(I x. Fiq. S. Gracturtcke-like schist. ;A iv. -, 50 s. Liitkiinmiiki. Kanuasjoki. Keitele. Valok. I ;. Ilaluue Photo.

16 W I H Taulukko 2. Lotkanmaen liuskeantikliinin arkoosi- ja grauvakkavalikerrosten mineraalikoostumuksia (point-counting). Ks. Kuva 4. Table 2. Mode of arkose and graywacke intercalations of Lotkanmdki schist anticline. See Fig. 4. I Kvartsi - quartz o K-maasalpa -potash feldspar Plagioklaasi -plagioclase Biotiitti - biotite Sarvivalke - hornblende Muskoviitti - muscovite Aksessorit - accessories Kvartsi - quartz K-maasalpa -potash feldspar Plagioklaasi-plagioclase Biotiitti - biotste o Sarvivalke - hornblende Muskoviitti - muscovite Aksessorit - accessories s Granaatti - garnet 1 5.6

17 is liuva 9. Epidoottiutumisbreksia. Fiq. 9. Epidole breccia. Cimalahti, Pihtipudas. Valok. 1?. lialme Phot". Ivuva 10. Umaruuutoincu turmaliinikide epidoottiutumisbreksian rrantal :k<iosassa. Aic.--, 20X. Fiq. 10. Idiomorphrc cr,rl.slal of tourmaline in rlrayfcacke f,aq+ueat cordarrrni bq epidole breccia. iic.-, 20x. 1Jirnalahti, Pihtipudas. V'alok. E. 1lalme Phoh>

18 pina rakeina kuin oligoklaasi ja kvartsi. Luultavasti iskos on joko v!ilkaanista tuhkaa tai vulkaanisesta kivestd rapautunutta ainesta, jonka vesi on kerrostanut. Konglonieraatin laheisyydessd on myos grauvakkamaista liusketta, joka niiyttdd paremmin rapautuneelta kuin konglomeraatin iskosmateriaali. Tdhan liuskeeseen liittvy epidoottirikas breksia, jota kuva 9 esittdii. Siinii on epidootti-kvartsimurskaleita, joiden vdleissd kiertelee grauvakkamaista liusketta. Kuvan vaaleat paikat ovat tdtd epidoottirikasta massaa, joka on vdriltddn vihreaa. Tummat paikat ovat grauvakkamaista liusketta, joka sisdlt5ii kvartsia, sarvivi lkettd ja biotiittia sekd huomattavan paljon turmaliinia. Turmaliinikiteiden ddriviivat osoittavat prim.daristd kidernuotoa (Kuva 10). Grauvakkamaisesta liuskeesta tehtyjd analyysejd ovat 9, 11, 1_' ja 14 taulukossa 1. Niissd ovat CaO :n ja MgO :n mddrdt suuremmat kuin kvartsimaasdlpdliuskeessa, kun taas K 2 0 :n mddra on pienempi. Myos Lotkdnmaeii vastaavien liuskeiden koostumuksessa havaitaan samanlainen tendenssi uiahdollisesti vieldkin voimakkaampana. Analyyseissa 13 ja 15 CaO :n maiirii on huomattavan suuri. Etenkin jdlkimmdisessd se ylittdd grauvakan keskimiiiirdisen Ca -pitoisuuden. KVARTSIITIT Kartta-alueen itdreunassa on kahtena vyohykkeend kvartsiitiksi inerkittyd kivea. Eteldinen Kangasjoen vyohyke kdsittdd hyvin monenlaisia kiviii, jotka vdlikerroksittain vaihtuvat toisikseen. Tdhdn vyohykkeeseen kuulurn Lotkiinmden liuskeantikliini (X = 7 025, Y = 438). Se on ympdristodan tarke.nrnin tutkittu. Liitteena (Kartta 1) on P. Kallion laatima kallioperakartta. Lisaksi on samalta alueelta iso joukko poin-counting anal jotka on yhdistetty kuvan 4 kolmiodiagrammiin. Ndmd analyysit ehkii eivat arena tayttd kuvaa koko alueen liuskekivistd, silld niitd on tehty vain parista liorisontista. Kuitenkin niistd ndhddan, cttd liuskemuodostuma on e»avht(~ndineii. Nimitykset ehkii eivdt ole samoja, mitd tdssd kirjoitukse~4sa kiittrtiiiin, mutta rakenteen puolesta kartta antaa hyvan kuvan. Antikliinin keskuksen tdyttad erittiiin intensiivisesti poimuttunut kv a,i iitti, jossa on ollut prnnadristd karbonaattipitoisuutta (kuva 11). l idiker roksiua siir)d on sarvivdlkebiotiittigneissid. Kompleksiin kuuluu vielii arkoo - ~ihorisontti, joka on symmetrisesti keskusosan molemmin puolin. L)iopsidiaktinoliittigneissi ja diopsidi-aktiiioliittikarsi ovat myos symmetrisesti molemmin puolin keskusta. Antikliinin rakenne on saatu hyvin esiin kiivttiimiillii alpuna isoa joukkoa kerrostumispohjan suunnan r zdr<i~ksii'r. Vaikka vain tdtlainen pieni osa monin verroin laajemmasta esiint~-miistii onkin tutkittu tarkermin, voidaan vleisesti todeta sedimenttien kvartsiitti-

19 Kuva 11. Pienoispi, imutusta karbonaattipitoisessa kvartsiitissa. Fig. 11. Miniature folding in carbonate-bearing quartzite. Lotkanmaki, Kangasjoki, Keitele. Valok. P. Kallio Photo liuva 12. Diopsidipitoinen kvartsiitti. Nik.. 2Ux. Fig. 12. Diopside-bearing quartzite. zti.r. Lotkaumaki, Kaugasjoki, Keitele. Valok. L. Halme Photo

20 '? 1 Iiu%a 13. -alit lj tpitoiueii 1,vartsiitt). Aik. _'o. Fiq. 1<>. I'elds])ur-dau u tg gitart:ite..vw.--. ~2Ide. Lotkiittnuiki. I'angasinki. I';eitele. A ;il k. I:. llalme l hw, nen luostue'. harhonaattipitoincn sedimeutti on ntctantorfoitunut sites. (~ttii karl)onaattiosa ou nruuttunut diopsidiksi ja aktinoliitiksi. Hiekkaitrest osa taas on kvartsiittiuttmut. _Ainoa inelkeiu uiuuttu)nattn) viilihorisontti on atrkoo i. A1uualla Eiangasjoen vybhykkeessa on kvartsiittinen miljiiii viclii.(lvempi. >e nahdaan Kangasjoe)i Jansiptu)lella sekii siitii etel)iiin +)dev)ssa sliopsidiamfiholiitin 1 :vartsiittisuikeutnissa. jotka itse asiassa ovatt % :dikerroksia. Pohjoisen?pi kvartsiittivvi hyke on nnaasalpapitoista kvartsiittia. Pihtiputaan ja Ieiteleeu rajalla oleva Karkeisvuori on tallaista kiveii. ~iinii on v ahaisina valikerroksina epidoottipitoista Iiusketta. KKarkcisvuoresta poijots notec-seeu tavataan ius :eessa unrs - oviittipitoisizt viilikerrotaia sekii "iellii tiiiillii nodaltusiitti- ja gramtattiporfyrohlasteja. jotka kuuluvat vahiii- <iin viilikerroksiin. I'ail:oitt ou diopsidipitoista kv -artsiittia, josia v. iifikerroksissa-(~ranaattia. I)iopsidianifiholiittia on molentpien kvartsiittiv~ -i hykkeiden tuntutttassa ja in den valikerroksina. AIv6s (liopsidi-aktiitoliittikarsi kunluu t1ldiii rvi1 - n)aan. Aiudeii liuskeiden Iithto)nates ) aaii on eteliiisess«vy(ihakkees.a dinei- -(, sti oliut karhonaattipitoiuen hiekkasedimentti, poltjoiscssa vv4ihvkkee"sii nn lisiiksi ollttt jonkinverran sav esta. Kuvat 1-1 ja I3 i)\ at Llitkiinmaen snaa- 'alpapitoisosta kvartsiitista. Ni stl uiikyy Wen klastinen rakenne, Iskos mi ullut piihal)popitoista karhonaattia,,lossa on olfut joukossa v - icl i sav s, t. Iyuv"assa 14 nahdiiiin arnfiholi~neissin ja kvartsiitin korttakti.,anssi~ v <su III

21 kuva 14. Kvartsiitin ja amfibolipeissin kontakti. Fiq. 14. Contact between quartzite and amphibole gneiss. Lotkiinmaki, Kangasjoki, Keitele. Valok. P. Kallio Pbolo. teen (Taulukho 1) diopsidi-aktinoliittigneissi kuulunee myos la,hinna tiihiin i. DIOPSIDIAMF'IBOLIITTI JA DIOPSIDI-AKTIVOLI1TTLKARSI - Kvartsiittien valikerroksina sekii itsenaisina kompakteina vyolhykkeina tavataan alueen itareunan laheisyydessa diopsidiamfiboliittia. Amfiboliitti Mm vleensii raitaista konrpaktivyohykkeissakin. Vihreat ja vaaleat raidat vaihtelevat keskeniian. Raitaisuuden svynd ei aina ole happamien ja emaksisten kerrosten vuorottelu, vaan useimmiten raitaismis johtuu diopsidin ja amfibolin kerroksittaisesta rikastumisesta. Ainfiboli on yleeusa vihreaa ja diopsidi v aaleaa. Riven raekoko on t) ti 1 2 mm. Tallaisessa kivessa ei juuri tavata kvartsia. Plagiokla.asi on hyvin Ca-rikasta ja sitakin on vahhn. Amfiboli on kolitalaisen pelokroista : a -= hiukan viherthvi < ii = vaalean vihrea < ; = ruskehtavan vihrea. Amfiboli on ainakin paikoin aktinoliittia. Seka diopsidi ettii aktinoliitti on maaritetty Lotkanmeien antikliinin diopsi(ii-aktinoliittikarresta (Kallio 1964). Diopsidi : 0 I mm rakeita : a 1.1; , y == 1.6, _- ).o0 5' - 3 c/\z -= 42 3 vari v- aalea. _Aktinoliitti : (l 1.5 mrn :n rakeita ; ec a , Gs? - U2\ (C = 82-3 ; c,',z = 20 3 ; a = kellanvlhrea, N = olnvmvihvihrea. Karressa on vapaata karbonaattia. Analyysi 19 (Taulukko 1) on diopsidi-al:tinoliittikarresta. 1)ioleIidiamfiboliitista on valivaiheiden kautta siirtyma kvartsirikkaampaan inuuimokseen. diopsidigneissiin. Se on vleensti joko kvartsi- tai plagio-

22 Idaa ;.ivaltaista klastista lived. Pyoristyneita kvartsi- tai plagioklaasirakeita 0I mm) kiertdd diopsidi tai amfibolipitoinen pienirakeinen massa, jossa on my is huomattavasti kvartsia. Paikoin on kvartsi tdssd massassa pddmineraalina. Itse asiassa kivet ovat alunperin hiekkakived, jonka materiaali On ollut milloin kalkki-, milloin piihappovaltaista. Diopsidiamfiboliitin koostumirs kiiy selville analyvsista 17 (Taulukko 1). 23 INFIIAKKUSTISET ELI SYVAKIVILAJIT Infrakrustisten eli syviikivilajien ala on suurempi kuin suprakrustistetr kivilajien. Syvakivilajeista on kvartsi- ja granodioriittien osuus suunnilleen vhtd suuri kuin graniittien osuns. Emaksisia syvakivia on alueella hyvin pienellii alalla. EMAKSISET SYVAKIVET t :abroja ja dioriitteja on paaasiassa alueen keskiosissa pienina esiintymind. Niita on Kolimajdrven itdiselld ranta-alueella ja Kinturinjarven polhjoispaan ldheisyydessa. Kinturinjarven pohjoispad,n koillisrannalla on pienehko gabroesiintyma. Kivi on rapautumispinnaltaan tumman vihredd ja tuoreessa murroksessa se voidaan todeta tasaiseksi ja suuntauksettomaksi kiveksi. Se sisaltdd pdaasiassa klinoatnfibolia ja labradoria (An,,). Labradori on liistakemaisesti kiteytyit\ ttd ja kivclld on osaksi ofiittinen rakenne (kuva 15). Kiven sarvivalke-lahradorisuhde on 3 : I (P. Kallion rontgen(lif'fraktiomadritys). Amfiboli on ltiukan kloriittiutunut ja kivessd on jonkin verran apatiittia ja pienia nlalinirakeita. Koska tiitd kivea tavataan vain ylidessd paljastumassa lienee yen alue verrattain picni. Lahelld jdrven rantaa, edellisestd paljastumasta kaakkoon on muutamissa paljasturnissa liuskeista amfiboliittimaista kivea, joka sisdltdd sarvivdlkettd, oligoklaasia, kvartsia ja epidoottia. Kivi on saattauut 'yrttvd edella kuvatusta gabrosta tektonisessa prosessissa., silld siind ott kataklastisia piirteitii. Harmaalanrannalla 1ioliman itdpuolella ja Keitelepohjassa on myds kvartsipitoisia syvdkiviesiintymid. Niissd kiven koostumus on ldhinnd dioriittia. mutta se on voimakkaasti liuskeista. Pddmineraaleina on sarvivdlke ja oligoklaasi ja lisaksi on vdhdn kvartsia, biotiittia (paikoin runsaasti) ja elridoottia. AIineraalit ovat jakaantuneet paikoin epatasaisesti. Kinturinjdrvestii lounaaseen Hoikanlammen ldnsipuolelia on kvartsituaasalpiiliuskeessa kerrosjuonina gabromaista kived. Esiintymd on pieni. ~iind <m muutamia 2-3 mm paksuisia juonia (ks. s. 29, kuva 20).

23 2-1 Kuva 1.,. ',~arvivalla tbru. Aik.. 2U.y. 15. Uornblende gahbro..vie '_'Ur. Kinturi, Pihtiputias. A alnk. E. llalme Phob,, Harniaalaiu anualla on Wan rantaviivassa pieiiehkoja dioriittiesiiutvmiii. joissa on tav - attu runsaasti kloriittia. Sarviv - alketta on vain ninieksi ja plagioklaasi on nnruttunutta. Kiai on massamaista, v- riltiian tunrman ARM. Purolansalmen rannassa olevan dioriitin plagioklaasi on mmuuttunntta ja sarvivalke on kloriittiutunnt. 'Ciissa kiv- essa on runsaasti titannttia. KV_AI 'I'SI-.J :\. (JK_ANOD1OH11TI'I' Kvartsi- ja granodioriitteja on l'ihtiputaan kaittalehden AWL useatt,t laajana pahkuna. lie ovat kohtalaisen hvv-in paljastuneita, joten niideu rajal vinparoiv-iin kiviin on ltvstvtty Inelko tarkkaan maaritt niaan. hrartsidioriitin v- aihtuminen grano horiitiksi on tav - allisesti iii ii valrittainen. ettei uaita kivilajeja ole kartassa rajattu erikseen. Kun kalliossa on todeltu kvartsidioriittia, on kartassa q-nterkinta. On ltvvin todettnakiiista, etta kv - artsklioriittiit on mtuiallakin <granodioriittialueella. hv- artsi- ja irranodioriittia on lt,ii i t iassa kalita tvvppia, tasarakeista la porfvvrista. Uranodioriitteja ou sekit hannaita ettii punertav - ia. (rautxlno then niineiaaleina on oligoklaasia (An kv artsia. SOME smwivalketo (rnelkein aina), kloriittia saniv- ;ilkkeen muuttnmistulohsenzt sekii t s, s,t - reina zirkotua. a l >atiittia ja titaniittia. 131astohvltidiouutrfiueu tek_,tttiu i (). v"leinen. Poikkeuksena ovat Inenwakeiset munrniokset, jotka ovat g''rarlt'l)iastisra. 1vailmaasalpaa i i ntvv Ioskus nielko p inion. t o to to se voi olla 11?v -

24 2. ) sekundaarista. Granodioriitti ei alueella ole millaan lailla tasalaatuinen kivilaji, vaan siita on seka raesuuruuden etta mineraalikoostunruksen puolesta monia rnuunnoksia. Tasarakeisissa granodioriiteissa on lisaksi erilaisten siihen osittain assimiloituneiden sulkeumien aiheuttainaa huom.attavaa vaihtelua. Erittain runsaasti sulkeumia on Saanijiirveu ja Iso-Liitonjarverr 1- alisessd granodioriitissa. Karttaan on shine granodioriitin varilla rnerkitty iso alue, mutta kiwi on tosiasiassa lip-in vaihtelevaa. A' hiten sulkeumia on pahknn molenimissa paissii olevissa porfyyrisissa muunnoksissa. Porfvyrista granodioriittia on useana e siintvma.n a alueen eri puolilla. Flajarakeet ovat milloin kalimaasd1piii nrilloio seka kalimaasalpaa etta oligoklaasia. lsartta-alueen luoteiskuhuasta ulottuu po)fyyriven granodioriitti laajalle alalle naapurikarttalehtien alueelle (.Lykiinen 1962, 196 : Salli 1963, 1964, 1967). Kvartsidioriittisia kiviii on grauodioriittialueiila siellh taiilla. Sarvivalke on niissa paaasiallinen tunnma nuneraali. Muutamissa navtteissa se on,j onkin verran kloriittiutunut. Eniten on kvartsidioriitteja alueen koillisosassa. Granodioriittien ja kvartsidioriittien vaihturninen toisikseen on vahittaineu. Alvos vaihturninen porfy vrisen muunmoksen ja tasarakeisen kiven valilla on vahittainen. Selvimmin niikvy granodioriitin assimiloiva vaikutus liuskeiden ja granodioriitin rajalla. Paljastuneilla raja-alueilla tavataan melkein poikkeuksetta intrusiivibreksioita. Granodioriittinen aines ei ole kvennyt assimiloimaan likikaiin kaikkea suprakrustista kiveii. vaan hreksioissa on runsaasti murskaleita. Rreksioissa navttaa lrydroternrinen epidootin nnuodostus saaneen huomattavan sijan. Hvvin paljastuneita iutrusiivi )reksioita on 1'ihtiputaan kirkolta )nuutania kilornetri etekiin sekii rautatien etta nraantien leikkauksissa. Intrusiivibreksian tapaista kivea on myos Saanijarveii ja lso- Liitonjarven valilid granodioriitissa. Siellakin on tapahtunut hvdrotermista epidootin muodostusta (kts. s. :30, kuva 2''?). Khrkiniemessd granodioriitti on paikoin in urskaantunut aivan pikkukappaleiksi. Siind on erillisia Iiipimitaltaan ii. I mni :n kokoisia granodioriitti- ja maasiilpiinrnrskaleita. Ympiiroivii massa on epidoottia. ( ;h_a\jiti'[' a _A 1ll(=11_A'111I'I'I' ( ;raniittiset kivet Givttaviit likimain I,uolet kartta-alueesta. Etenkin alneen etelaosa on miltei ' ksinomaan {grarniittia. ( :raniitti on vleisesti punertavan varist"ii joko tasarakeista tai porfvvrist<i. Jlv6s Irarmaata kalimaasailpiirikasta kiveii on seka tasarakeisiua oftii porfvvrisirui muunnoksina. Alueeo etelaosaii u anrntit ovat vleiseeti tasar -ukeisia tai li v a :ti porf :vvrisra : ears)- ilarsta poif;vvrigraniittra siella ei juur( ole. l"oh,jorsreunassa [so-lai(ton,1arvesta koilliseen on Iaaja porf :vvri~raniittialue. Tosiu siella on viihan pal,jastumia.. nrutta grain ittipahku lienee verraten locnainen. holinran lonnaispuolelia

25 26 sijaitseva iso graniitti sisaltda varsinkin etelapadssdan hyvin paljon sulkeumia piiaasiassa happainia liuskeita, joko kvartsi-maasalpagneissia tai grauv akkagneissia. Jonkin verran sulkeumia on myos Purolansalmen itapuolella sijaitsevassa graniittipahkussa. Erittdin sulkeumarikasta on Saanijarvesta koilliseen oleva graniitti. Siinii on seka emaksisia etta happamia liuskefragnrentteja. Sulkeumat ovat tavallisesti migmatiittisia ja niiden alkuperaa on vaikea maarittaa. Niissd on mineraalifasies alentunut ja epidoottiutuminen vleistd. Plagioklaasi on tdlloin sameaa ja lahenee albiitin koostumusta. Epidootin kalkki saattaa hyvinkin olla peraisin emaksisestd tai kalkkirikkaasta happamesta liuskeesta, joka on graniitin sulkeumana muuttunut. Graniittien mineraalikoostumus on pdapiirteissadn varsin yksinkertainen. Mineraaleina on kalirnasalpaa, kvartsia, oligoklaasia (An 20-28) ja biotiittia. Lisaaineksina on usein epidoottia, apatiittia, zirkonia (paaasiassa biotiitin sulkeumana) ja kloriittia. Myos sarvivalkettd on muutamissa naytteissd pienia maaria. Kalimaasdlparakeissa nahdaan syopyneen nakoisia oligoklaasirakeita, jotka lienevat relikteja. Myrmekiittia sisaltavd keha ympdroi usein kalimaasalpiihajarakeita. Kehda,n sisaltyy myos tavallisesti pienid kirkkaita oligoklaasirakeita. Graniittien biotiitti on hyvin tummaa : y = tumman vihrea, t = tumman ruskea, a = vaalean kellan ruskea. Biotiitti on useissa naytteissa osittain kloriittiutunut ja on nahtavissd omituisen nakoisia valimuotoja, joista on vaikea paatella kumpaa komponenttia mineraalissa on enemman. Oligoklaasi on useissa naytteissa epidootin ja serisiitin tayttamaa. Primhdrivyohykkeisyydestd nakyy jalkia. Graniitin aiheuttamaa migmatiittia tavataan runsaasti Saanijarveil, Iso- Liitonjarven ja Kinturin pohjoispaan seudussa. Saanijarvestd ita.dn ovat sekz granodioriitin gneissisulkeumat ettd itse granodioriitti osittain muuttuneet migmatiitiksi, joka monissa paikoissa on hyvin graniittista. iso-liitonjdrven ja Kinturin valilla on graniitti rnuuttanut rnigmatiiteiksi happamia gneissejd seka niiden valikerroksina olevia amfiboliitteja ja arnfiboligneissejii. Mikd osuus graniitilla ja sen kalirikkailla liuoksilla on ollut kaiirnaasalpahajarakeiden m.uodostumiseen grano- ja kvartsidioriitteihin cnr epiisely d, koska jdlkinundisissa on kaiim ras :ily in rinnalla myos plagiokla r.sih,r jarakeita ja reliktirakenteita on niukasti..1 UONIKIVET Kartta-alueella on vaaleita apliitti- ja pegmatiittijuonia sekii liuskevyohykkeissd ettd intrrrusioissa. Niiden pddmineraalit ovat alkali niaasidvdt, kvartsi ja biotiitti. Kangasjoen pegnratiittijuonissa on myos turmaliinia. Siella suurin osa juonista on kerrosinyotdisid (Kuva 16), mutta osa leikkaa kerroksia (Kuva 1-4 ). Tnrrnaliinia on havaittu ainoastaan viimeksimairrituissa

26 6uva 16. Kerrosiny6titinen pt?-tnatiittijuonj. Fiq. lb. P(qwatitc filer con"lli-dalit to hp(ldiuj, L6tkannidki, haingasjoki. Keitele. Valok. P. Kallio Photo. Kuva 17. Keiroksia leikkaava pegniathtti.luoni. Fig. I ;'. Pegmatite dike euttiity across bedding. bjtunnidld, Kan gpsjoki, Neitele. Valok. 1). Kallio Photo 1t. EI)ilo,)ttiittttiiiisbi, k, lcsizi apliitticrauiitissa. 'lummat kohdat aphittia. vaalea ristikko epidoottia. Lox. Fin. IS. Elk ilt iii aplitc granite. Dank patches am qbw IjAmW(, (/ hatched patches are epidote. I. ex. ') km E, Pihtipudas. Vah)k. E. Hahne Photo

27 28 2m Kuva 19. Beryllipitoinen pegmatiitti Pihtiputaan Jousimaessa Marjatta Virkkusen mukaan. 1, amfiboliitti; 2, mikrokliinigraniitti ; 3, turmaliinipegmatiitti : 4, kvartsi ; 5, mikrokliini ; 6, berylli ; 7, biotiitti ; 8, kiillesauma; 9, liuskeen suuntaus ; 10, kontakti. Fig. 19. Beryl-bearing pegmatite at Jousimdki, Pihtipudas. Map according to Marjatta Virkkunen. 1, amphibolite; 2, microcline granite ; 3, tourmaline pegmatite ; 4, quartz ; 5, microcline; 6, beryl ; 7, biotite; 8, mica suture ; 9, parallel texture o f schist ; 10, contact. juonissa. Voimakkaasti punertavaa juonimaista unakiittia on tavattu granodioriitissa Pohjoismaessa ( B). Sen mineraaleina on albiittia, kalimaasalpaa, kvartsia ja epidoottia. Siita on n. 8 km lanteen apliittijuonia, jotka ovat pirstoutuneet aivan pieniksi murskaleiksi (0 --1 cm), joiden valit ovat tayttyneet epidoottimassalla (Kuva 18). Harmaalanrannalla Jousimaessa ( A) on mikrokliinipegmatiittijuoni, joka sisaltaa isoja beryllikiteita. Se leikkaa mikrokliinigraniittia, mutta on amfiboliittiin nahden liuskemyotainen. Isojen mikrokliinikiteiden ja kvartsin ohessa se sisaltaa myos turmaliinia (Kuva 19 ; ks. myos s. 36). Kinturin jarven pohjoispaasta lanteen Hoikanlammin laheisyydessi ( D) on kvartsimaasalpaliuskeessa useita yhdensuuntaisia gabrojuonia.

28 2 9 Kuva 20. Pyrokseenigabrojuoni kvartsi-maasalpaliuskeessa. Nik.+, 20x. Fig. 20. Pyroxene gabbro dike in quartz-feldspar schist. Nic.+, 20x. Hoikanlampi, Pihtipudas. Valok. E. Halme Photo. Ne ovat ofiittisia ja melko karkearakeisia, 0--l-2 mm (kuva 20). Gabro on tunkeutunut kvartsi-maasalpaliuskeeseen kerrosmyotaisesti ja muodostaa siihen noin metrin paksuisia juonia. Kivi sisaltaa labradoria An 70, rombista seka monokliinista pyrokseenia ja biotiittia. Rombinen pyrokseeni on ohuthieessa ruskehtavaa seka heikosti pleokroista, monokliininen pyrokseeni on vihertavca. Molemmat pyrokseenit ovat lohkoraoista kasin muuttumassa serpentiinin nakoiseksi massaksi. Samassa prosessissa rauta on vapautunut oksidimalmina. Kiven pyrokseeni-labradorisuhde on 3 : 2 (P. Kallion rontgendiffraktiomaaritys). Kalimaasalpavaltaista graniittia on loiva-asentoisina kerrosjuonina Kinturin gabron jatkeena olevassa amfiboliitissa. INTRUSIIVIBREKSIAT JA TEKTOONIS-HYDROTERMISET VAIKUTUKSET SUPRAKRUSTISISSA JA INTRUSIIVISISSA KIVISSA Kartta-alueen itaosissa on monin kohdin todettu voimakasta breksioitumista, paaasiassa happamen syvakiven (granodioriitin) ja liuskekiven rajavyohykkeessa. Pihtiputaan kirkolta parisen kilometric etelacn nakyy seka rautatien etth maantien varren paljastumissa, miten granodioriittinen kivi breksioi emaksisempaa liusketta. Granodioriitti on tunkeutunut kappaleiksi sarkyneen liuskekiven rakoihin, irroittanut liuskekappaleet erilleen ja sulke-

29 30 Kuva 21. Intrusiivibreksiaa rautatien varresta n. 2 kin Pihtiputaan asemalta etelaan. Fig. 21. Intrusive breccia in railway cutting 2 km south from Pihtipudas railway station. Valok. K. Laakso Photo. Kuva. 22. Epidoottiutumisbreksia. Harmaa massa epidoottia, jossa graniittija maasalpamurskaleita. 1.5x. Fig. 22. Epidote breccia. Grey mass is epidote which contains fragments of granite and feldspar. 1.5x. Karkiniemi, Pihtipudas. Valok. E. Halme Photo-

30 :3 1 nut ne sisaansa. Murskaleiden joukossa on seka sarmikkaita, murtokappalcita etta pyoristyneita pallomaisia mukuloita (Kuva 21). Paikoin breksiat ovat myos epidoottiutuneet. Epidootin inuodostusta on varsin laajassa mitassa fso-liitonjarven kirusipuolella sijaitsevan granodioriitin ja graniitin alueella. Siella varsinkin liuskekivilajien sulkeumissa, jotka granodioriitti tai graniitti on intrusiivibreksiaii tapaan sulkenut sisaansa, on metasomaattista epidoottiutumista. Kuva I K esittaa apliittigraniittiin syntyneita epidoottijuonia. Epidoottirikasta intrusiivibreksiaa on tavattu porfyyrisessa granodioriitissa Kiirkiniemen pohjoispaassa ( )). Siella epidoottimassa sulkee sisaiinsii pienia granodioriitin kappaleita. Epidoottimassa vuorostaan on moykkymaisinh (0.5 m x 1.5 m) sulkeumina granodioriitissa..kuva 22 esittaii epidoottimassamoykkya. Vaikka edella kuvatut epidootin esiintymistavat poikkeavat toisistaan, on misses yhteisena piirteena isantakiven voimakkaasti kataklastinen luonne. Epidoottiutuminen kuulunee alueen my ohaisimpien intruusioiden aikaisiin tapahtumiin. Tassa yhteydessa viitattakoon myos Alvajarven Uimalahden rannassa sijaitsevaan epidoottiutumisbreksiaan (s. 18. Kuv at 9 ja 10). RAKENNE JA STRA'1'lUR AFIA Rakennegeologisesti alue on varsin mielenkiintoinen, etenkin Pohjois- Keiteleen se osa, johon kuuluu Kangasjoen seutu ja Kinturin-Kolkunjarvien seutu. Siella on erisuuntaisia maastossa se(viisti nakvvii murroslaaksoja, jotka ovat useiden satojen metrien jopa kilometrien lev.visia murrosvvohykkeita. \.lurrosvyohykkeet niikyvat myos ilrnakuvissa ja ihnakuvakar - toissa. Liitteena onkin murrosvyohykekartta, jokes on tehty ilmakuvien perusteella (Kartta 2). Kinturinjarvi sijaitsee selviisti inurroslaaksossa, joka jatkuu jarvestii luoteeseen seka kaakkoon. Kangasjoki virtaa selvasti liavaittavassa inurroslaaksossa. Siinii saattaa olla rnv6s pysty siirros, jotka koillisreuna kohoaa korkeaksi Lotkeininaeksi. Liitekartasta 1 niihvv. etta LotkIdnm tessa, on useita silrroksia. Nines on todettu sekii mans a kasin (Kuva 23) ettii ilrnakuvista ja geof;vsikaalisista kartoista. Ne ovat rneiko pvstvji ja melkein polhjois-eteliisuuntaisia tai poikkeavat jonkin verran koilliseen. Pisin paljastumasta havaittu siirtyma on n. 5 m. Karttaa laadittaessa eivat lahipaljastumien ohuet se(iimentt.ikiv~iliorisontit sovi yhteen, joten siirroksen olemassaolo on kiistaton. Isoiila samnn kivilajin alueilla. kuten kartta-alueen etela- ja lansi-osissa, ei s'irroksi r tallii tavoin voi havaita.

31 3 2 liuva 23. Pikkusiirros kvartsiitissa. Fig. 23. Minor fault in quart-ite. LBtkaumaki, Kangasjoki, Keitele. Valok. P. Kaltio Pholo Murrosvy ohvkekarta,n taydentamiseksi on tehty kuvan 24 piirros Kinturin-Kolkun alueen ristimurtumista. Siina esitetaan stereokuvista havaitut murtumat, jotka poikkeavat luode-kaakkoissuuntaisista murrosvyohykkeista. Likipitaen naiden ristimurtumien leikkausviivan kautta kay murrosvyohyke. Piirroksessa on otettu huomioon ainoastaan pystyt ja jyrkat murrokset. Lotkanmaen liuskevvohyke muodostaa antikliinin. Se on todettu maarittamalla kerrostumispohjau suunta monesta paikasta, etenkin antikliinin keskiosasta, missy on poimuakselin kulminaatio. Luoteeseen on akselin kaade n. 10, Run se tags koilliseen on n. 50 (Kartta 1). Kinturinjarven pohjoispaassa on eri.anlainen tektoninen»solmue. Jarven koillispuolella sijaitseva graniitti on loivassa asennossa koilliseen. Tama on todettu graniitissa olevista liuskepatjoista, joita tuskin voidaan sanoa sulkeumiksi. Jarven pohjoispaan lansipuolella kohoaa korkea (223 m) Harjulan maki, joka kasittaa aivan pystyasentoista kvartsi-maasalpaliusketta. Oheisesta rakennepiirroksesta nahdaan naiden kivilajien keskinainen sijainti (Kuva25). On luultavaa, etta koillispuolinen graniitti on tullutkerrosjuoniksi siina nyt oleviin liuskepatjoihin, jotka puolestaan ovat olleet kvartsi-maasalpaliuskeen paalla. Liuskeet ovat alkuaan emaksisempia kuin kvartsimaasalpaliuske. Mvos kivilajikentta Kinturista koilliseen on pitkalti loivaasentoista.

32 33 2km Kuva 24. Ristimurtumat ja ruhjeisuusvyohykkeet Kinturin- Kolkun seudussa. Fig. 24. Cross fractures and shear zones in the Kinturi-Kolkuu area. Kolkunjarven alias nayttaa olevan murtumislaakso. Varsinkin sen lansiranta on melko jyrkka ja suoraviivainen. Voimakkaita murroslaaksoja on Kumpusjarven lahistolla. Ne on heippo todeta ilmakuvista. Liuskekivilajit ovat syvakivia vanhempia. Edellisten keskinaisia ikasuhteita ei kerrostumispohjan suuntaa koskevien tietojen niukkuuden takia pystyta tarkemmin maarittamaan. Ainoastaan Lotkanmaen liuskevyohykkeesta on enemman tietoja kerrosjarjestyksesta. Siina kvartsiittinen sedimenttikivi on alimpana ja arkoosigneissi sen paalla, mutta koko liuskevyohyke kuuluu kvartsiittikompleksiin, jonka paaasiallisin alkuperaissedimentti

33 3 4 0 km Kuva 25. Kinturin-Lotkanmken seudun kallioperan rakenne. 1, graniitti, jossa loivakaateisia liuskesuikaleita sulkeumina ; 2, kvartsimaasalpaliuske ; 3, kvartsiitti, jossa arkoosi- ja grauvakkavalikerroksia; 4, syvakivia; 5, murrosvyohyke ja siirros; 6, kerroksellisuuden kulku ja kaade ; 7, liuskeisuuden kulku ja kaade ; 8, pysty liuskeisuus ; 9, poimuakseli; 10, kerrostumispohjan suunta. Fig. 25. Sketch map showing the structure of the Kinturi-Lotkanmkki area. 1, granite with low dipping schist inclusions ; 2, quartz-feldspar schist; 3, quartzite with intercalated arkose and graywacke beds ; 4, intrusive rocks ; 5, shear zone and fault ; 6, strike and dip of stratification ; 7, strike and dip of foliation ; 8, vertical foliation ; 9, fold axis ; 10, basal direction. on ollut kalkkirikasta hiekkaa ja jossa koostumus vaihtelee valikerrosten tapaan. Olisi uskallettua ryhtya niin pienipiirteista kerrostumisjarjestysta soveltamaan koko alueeseen.