Sairauspoissaololla tarkoitetaan työaikaa, jolloin työntekijä

Transkriptio

1 Alkuperäistutkimus Simo Taimela, Selina Justén, Jan Schugk, Kari Mäkelä, Sairauspoissaoloriskin tunnistaminen Terveyskysely työterveyshuollon apuna Lähtökohdat Selvitimme koettujen terveysongelmien ja sairauspoissalojen välistä yhteyttä ja sen mahdollisina selittävinä tekijöinä ikää, sukupuolta ja työstatusta. Menetelmät Yhden työpaikan työntekijälle lähetettiin terveyskysely. Terveysongelmaksi määriteltiin merkittävä tuki- ja liikuntaelimistön kipu tai haitta, mieliala- tai unihäiriö tai epävarmuus omasta työkyvystä. Tiedot yhdistettiin työnantajan palkkarekisteristä kerättyihin sairauspoissaolotietoihin. Poissaoloja analysoitiin 6 kk ajan kyselyn palauttamisen jälkeen ristiintaulukoinneilla sekä logistisella ja gammaregressioanalyysilla. Tulokset Kyselyyn vastasi 60 % työntekijöistä (1 396 naista ja miestä). Terveysongelmat lisääntyivät iän myötä, ongelmia esiintyi 23 %:lla, ja heille kertyi lähes puolet sairauspoissaoloista. Poissaoloja oli 52 %:lla naisista ja 24 %:lla miehistä. Sairauspoissaolojen esiintymistä lisäsivät naissukupuoli, työstatus ja terveysongelmat, kun taas ikä itsenäisesti tarkasteltuna vähensi poissaoloja. Terveysongelmat, naissukupuoli ja ikä lisäsivät toisistaan riippumattomasti sairauspoissaolojen määrää. Päätelmät Terveysongelmien esiintyminen ennusti tulevia sairauspoissaoloja ja niiden määrää iästä, sukupuolesta ja työstatuksesta riippumatta. Terveyskyselyllä on mahdollista löytää työntekijöitä, joilla on suurentunut sairauspoissaolojen riski. Kun terveysongelmien esiintyminen, sukupuoli ja työstatus oli vakioitu, ikä yllättäen suojasi sairauspoissaoloilta, mikä heijastaa nuorten ja ikääntyvien työntekijöiden erilaista sairauspoissaolokäyttäytymistä. Sairauspoissaololla tarkoitetaan työaikaa, jolloin työntekijä on estynyt hoitamasta työtehtäviään tilapäisen työkyvyttömyyden vuoksi. Sairauspoissaolot aiheuttavat yhteiskunnallisesti suuria kustannuksia, joista merkittävimmän osan muodostavat työpanosten ja tuotannon menetykset (1,2). Suomalaisten teollisuustyöntekijöiden vuotuisesta työajasta kuluu keskimäärin 6,5 % sairauspoissaoloihin (3). Sairauspoissaoloja voidaan käyttää mittarina tarkasteltaessa työikäisen väestön terveyttä silloin, kun yksilön terveyden ymmärretään koostuvan sosiaalisista, psykologisista ja fysiologisista tekijöistä (4,5). Sairauspoissaolot voivat johtua yksilöstä itsestään, työstä, organisaatiosta ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Psyykkinen ja fyysinen terveydentila on selvästi yhteydessä sairauspoissaoloihin (6,7,8,9). Mitä korkeampi koulutus ja sosioekonominen asema, sitä vähemmän on sairauspoissaoloja (10,11,12,13). Naiset ovat teollisessa työssä useammin pois työstä sairauden vuoksi kuin miehet (14,15). Korkea ikä lisää etenkin pitkien sairauspoissaolojen määrää (16), mutta vanhimmilla ikäluokilla pitkiä sairauspoissaoloja on vähemmän, mikä osin selittynee kaikkein huonokuntoisimpien ennenaikaisella siirtymisellä pois työelämästä (17). Lyhyitä sairauspoissaoloja on eniten nuoremmilla ikäluokilla (18). Työnantajan on kustannuksellaan järjestettävä työterveyshuolto työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä työntekijöiden turvallisuuden, työkyvyn ja terveyden suojelemiseksi ja edistämiseksi (19). Työterveyshuoltolain ( /1383) tarkoituksena on työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhteistoimin ehkäistä työhön liittyviä sairauksia ja tapaturmia, edistää työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta, työntekijöiden terveyttä ja työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa, sekä työyhteisön toimintaa. Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista (1484/2001) velvoittaa 15 perusteella, että työterveyshuol- 3401

2 Kuvio 1. lon laatua tulee arvioida seuraamalla mm. työntekijöiden terveydentilaa, työkykyä ja sairauspoissaoloja (20). Sairauspoissaolojen seuranta on lain ja asetuksen hengen mukaisesti vakiintunut osaksi työterveyshuollon toimintaa. Sairauspoissaolot jakautuvat erittäin epätasaisesti: merkittävä osa työntekijöistä ei ole vuosittain lainkaan poissa työstä, suuri osa vain muutaman päivän vuodessa ja melko pieni joukko hyvin usein tai pitkään. Siksi voisi olettaa, että suuren sairauspoissaoloriskin yksilöiden tunnistaminen työterveyshuollossa olisi mutkatonta, mutta tutkimustiedon valossa näin ei ole. Sairauspoissaoloriskin tunnistaminen ja yritykset vaikuttaa suuren riskin yksilöihin ovat osoittautuneet Tutkimuksen kulku. haastavaksi. Sairauspoissaolot ovat lisääntyneet viime vuosina (3), eikä interventiotutkimuksiin perustuvaa näyttöä sairauspoissaolojen vähentämiseen pyrkivien toimenpiteiden vaikuttavuudesta juurikaan ole. Onkin selkeä tarve kehittää menetelmiä sairauspoissaoloriskin tunnistamiseksi. Tässä artikkelissa esitämme lyhyesti keskeisiä tuloksia Nokia Työterveyspalvelujen kehittämishankkeesta. Tavoitteena oli mm. tutkia voidaanko terveyskyselyn avulla tunnistaa sairauspoissalon riski. Tässä artikkelissa raportoimme itse koettujen terveysongelmien, iän, sukupuolen, työstatuksen ja sairauspoissaolojen välisiä yhteyksiä. Aineisto ja menetelmät Tutkimusasetelma oli kohorttilähtöinen seurantatutkimus. Tutkimus liittyi Nokia Oyj:n työterveyshuollon sisäiseen kehittämis- ja laadunvarmistushankkeeseen. Siksi tutkimukselle ei haettu eettisen toimikunnan lupaa, mutta se toteutettiin Helsingin julistuksen periaatteita noudattaen. Kaikille Nokia Oyj:n Salon yksikössä pysyvässä työsuhteessa olleille henkilöille lähetettiin terveyttä selvittävä kysely. Ainoana terveyskyselyn lähettämisen ja siten myös tutkimuksen sisäänottokriteerinä oli pysyvä työsuhde. Kysely lähetettiin yhteensä työntekijälle marraskuun 2004 ja tammikuun 2005 välisenä aikana. Tutkimuksen kulku selvitettiin kyselyn saatekirjeessä ja siihen osallistuminen oli täysin vapaaehtoista. Tutkittavat antoivat tietoisen suostumuksensa tulostensa luovuttamiseen työterveyshuollon käyttöön. Vastaamattomille lähetettiin yksi muistutus. Kysely sisälsi kysymyksiä seuraavilta aihealueilta: elämäntavat, pituus ja paino, unihäiriöt, työhön liittyvä stressi ja uupumus, mielialahäiriöt, tuki- ja liikuntaelinongelmista aiheutuva kipu ja haitta, ja oma käsitys tulevasta työkyvystä (taulukko 1). Kyselyyn vastanneilla oli terveysongelma, jos hänellä oli joku seuraavista: merkittävä kipu (työntekoa haittaava vähintään 3 kertaa viikossa) tai haitta (vähintään 5 asteikolla 0 10) tuki- ja liikuntaelinongelman vuoksi, mielialahäiriö (DEPS >11), unihäiriö (nukahtamisvaikeuksia tai yöheräämisiä ja päiväväsymystä vähintään viisi kertaa viikossa tai yli kaksi tuntia univajetta vuorokaudessa) tai terveyteen liittyvä Taulukko 1. Terveyskyselyn aiheet. Aihe Kysymykset Antropometria Pituus, paino ja kehon painoindeksi Liikunta Liikunta, työmatka ja vapaa-ajan toiminta. Muokattu Laatikainen ym. (21) Päihteet Käyttökerrat ja määrä. Muokattu Simpura ym. (22) Tupakointi Kyllä/ei Kipu Esiintymisen tiheys ja intensiteetti TULE-ongelmat työssä ja vapaa-aikana Puolijatkuva VAS-jana, 0-10 (23) Mieliala Depressioasteikko (DEPS), 0-30 (24) Stressi ja uupumus Työstressi ja uupumus. Muokattu Piirainen ym. (25) Unihäiriöt Muokattu Basic Nordic Sleep -kysely (26) Päiväaikainen vireystaso Epworthin uneliaisuuskysely (ESS), 0-24 (27) Oma käsitys tulevasta työkyvystä Itse arvioitu kyky oman terveyden puolesta jatkaa nykyisessä työssä kahden vuoden kuluttua (28) 3402

3 epävarmuus omasta työkyvystä. Tulkintakriteerit oli määritelty etukäteen. Sairauspoissaolot selvitettiin työnantajan palkkarekisteristä ilman syykoodeja ajanjaksolla ja yhdistettiin anonyymisti tutkimus-id:n avulla kyselytietoihin. Sairauspoissaolotiedot eivät sisällä äitiysloman tai sairaan lapsen hoitamisesta aiheutuneita poissaoloja. Tilastomenetelmät Sairauspoissaolojen (summa tunteina) jakauma oli erittäin vino ja nolla-arvoja oli paljon: tutkittavalla (62 %) ei ollut lainkaan poissaoloja töistä seuranta-aikana. Siksi sairauspoissaoloja ennustavat tekijät analysoitiin kahdessa vaiheessa. Ensin logistisessa regressioanalyysissä oli kaksiluokkaisena vastemuuttujana sairauspoissaolot (kyllä/ei) ja selittävinä muuttujina sukupuoli, ikä (jatkuva muuttuja), työstatus (työntekijä/toimihenkilö/ylempi toimihenkilö) ja terveysongelmat (kyllä/ei). Analyysin toisessa vaiheessa käytettiin gammaregressiomallia, jossa vastemuuttujana oli sairauspoissaolojen kesto tunteina ja selittävinä muuttujina sukupuoli, ikä (jatkuva muuttuja), työstatus (työntekijä/toimihenkilö/ylempi toimihenkilö) ja terveysongelmien summamuuttuja (kyllä/ei). Mallin toisessa vaiheessa tarkasteltiin vain niitä henkilöitä (n = 1 071), joilla oli sairauspoissaoloja. Gammasovite valittiin analyysimenetelmäksi, koska se istui jakaumaan paremmin (log-likelihood 5 558) kuin Poissonin sovite (log-likelihood ). Sukupuolen ja työstatuksen yhteyksiä terveysongelmiin arvioitiin ristiintaulukoinnilla ja Khiin neliö -riippumattomuustestillä. Tilastolliset analyysit tehtiin Statistica-ohjelmalla (StatSoft Inc., versio 6). Tästä asiasta tiedettiin h Sairauspoissaolojen seuranta on vakiintunut osaksi työterveyshuollon toimintaa. h Sairauspoissaolot jakautuvat erittäin epätasaisesti: valtaosa niistä kasaantuu melko pienelle joukolle työntekijöistä. h Sairauspoissaoloriskin tunnistaminen työterveyshuollossa on osoittautunut haastavaksi. Tämä tutkimus opetti h Kyselyllä selvitetty terveysongelmien esiintyminen ennusti tulevia sairauspoissaoloja iästä, sukupuolesta ja työstatuksesta riippumatta. h Kun terveysongelmat ja työstatus oli vakioitu, ikä vähensi sairauspoissaolojen esiintyvyyttä, mutta lisäsi sairauspoissaolojen määrää silloin kun niitä esiintyi. Tulokset Kyselyyn vastasi henkilöä (65 %). Vastauksista suljettiin pois 137, koska tutkittava ei joko ollut antanut lupaa käyttää vastauksiaan työterveyshuollossa (n = 106) tai kysely oli täytetty puutteellisesti tai tieto työstatuksesta puuttui (n = 31). Seurantajakson aikana 67 henkilöä poistui työnantajan palveluksesta ja 28 muutti toiselle paikkakunnalle, mistä syystä heistä ei ollut sairauspoissaolotietoja saatavilla. Lopul- Taulukko 2. Sairauspoissaolojen ja terveysongelmien esiintyminen sukupuolittain ja ikäryhmittäin. Sairauspoissaolot, tuntia Sukupuoli Ikä, v n Terveys- Sairaus- Mediaani Yläkvartaali Maksimi Keskiarvo 1 Keskiarvo 2 ongelma, % poissaolot, % Mies Kaikki Nainen Kaikki Kaikki havainnot; 2 Vain ei-nolla-arvot 3403

4 liseksi tutkimusryhmäksi jäi henkilöä, eli 60 % alkuperäisestä kohderyhmästä (kuvio 1). Kyselyhetkellä vastaajat olivat keskimäärin 38-vuotiaita (vaihteluväli vuotta). Heistä 50 % oli naisia. Ylempiä toimihenkilöitä oli 51 %, työntekijöitä 38 % ja (alempia) toimihenkilöitä 11 %. Tutkimusjoukossa oli yhteensä tuntia sairauspoissaoloja kuuden kuukauden seurantajaksolla. Sairauspoissaolojen jakauma oli erittäin vino; 62 %:lla tutkittavista ei ollut lainkaan poissaoloja töistä ja tässä oli selkeä sukupuoliero: miehistä 76 % ja naisista 48 % ei ollut ollut poissa töistä (χ 2 = 237, p < 0,001) (taulukko 2). Terveysongelmia esiintyi 632:lla (23 %) tutkittavista (taulukko 2). Näille henkilöille kertyi kuitenkin 49 % kaikista sairauspoissaoloista. Naisilla oli terveysongelmia yleisemmin kuin miehillä (χ 2 = 117, p < 0,001) ja molempien sukupuolten terveysongelmat lisääntyivät iän myötä (χ 2 = 59, p < 0,001). Taulukko 3. Sairauspoissaolojen esiintymisen suhde terveysongelmiin sukupuolen ja työstatuksen mukaan. Sukupuoli Työstatus Terveys- Sairaus- 95 %:n LV n ongelmat poissaolot, % Mies Työntekijä Ei Kyllä Toimihenkilö Ei Kyllä Ylempi th/johtaja Ei Kyllä Nainen Työntekijä Ei Kyllä Toimihenkilö Ei Kyllä Ylempi th/johtaja Ei Kyllä Taulukko 4. Sairauspoissaolojen kertymän määrä suhteessa terveysongelmiin sukupuolittain ja työstatuksen mukaan. Sukupuoli Työstatus Terveys- Sairaus- 95 %:n LV n ongelmat poissaolojen kertymä, t Mies Työntekijä Ei Kyllä Toimihenkilö Ei Kyllä Ylempi th/johtaja Ei Kyllä Nainen Työntekijä Ei Kyllä Toimihenkilö Ei Kyllä Ylempi th/johtaja Ei Kyllä Kun ikä, sukupuoli, työstatus ja terveysongelmat olivat logistisessa mallissa yhtä aikaa mukana, sairauspoissaoloja oli miehillä vähemmän kuin naisilla (OR 0,82; 95 %:n LV 0,74 0,91). Iällä oli käänteinen yhteys sairauspoissaoloihin (OR 0,988 per ikävuosi; 95 %:n LV 0,978 0,998). Työntekijöillä oli poissaoloja selvästi enemmän kuin ylemmillä toimihenkilöillä (OR 3,23; 95 %:n LV 2,93 3,68). Terveysongelmat olivat yhteydessä sairauspoissaoloihin (OR 1,53; 95 %:n LV 1,37 1,70) (taulukko 3). Sairauspoissaolojen määrää tarkastellaan seuraavaksi vain poissaolleiden osalta (n = 1 071). Kun ikä, sukupuoli, työstatus ja terveysongelmat olivat gammaregressiomallissa yhtä aikaa mukana, miesten sairauspoissaolojen määrä oli keskimäärin pienempi kuin naisten (MR 0,83; 95 %:n LV 0,78 0,89). Iällä oli positiivinen yhteys sairauspoissaolojen määrään (MR 1,014 per ikävuosi; 95 %:n LV 1,008 1,020). Työstatuksella ei ollut yhteyttä sairauspoissaolojen määrään. Terveysongelmilla oli yhteyttä sairauspoissaolojen määrään (MR 1,31; 95 %:n LV 1,23 1,41) (taulukko 4). Pohdinta Kyselyllä selvitetty terveysongelmien esiintyminen ennusti tulevia sairauspoissaoloja iästä, sukupuolesta ja työstatuksesta riippumatta. Sairauspoissaolojen riskiä on siis mahdollista arvioida yksinkertaisella terveyskyselyllä. Kun terveysongelmat ja työstatus oli vakioitu, ikä vähensi sairauspoissaolojen esiintyvyyttä, joskin ikä lisäsi sairauspoissaolojen määrää silloin kun niitä esiintyi. Työntekijöiden ja ylempien toimihenkilöiden välinen ero sairauspoissaoloissa oli suuri. Tutkimuksen vahvuuksia ovat aineiston koko ja prospektiivinen kohorttiasetelma. Osallistumisaktiivisuus oli myös hyväksyttävällä tasolla. Sairauspoissaolot selvitettiin palkkarekisteristä, minkä ansiosta tieto on luotettavaa (29), vaikkakaan sairauspoissaolojen syyt eivät olleet tiedossa. Seurantaaika oli kuitenkin vain 6 kuukautta, jota on pidettävä tutkimuksen heikkoutena. Otos ei myöskään ole yleistettävissä laajemmin teollisuuteen, koska ylempien toimihenkilöiden osuus oli niin suuri. Sairauspoissaolojen tilastollinen analysointi on hankalaa, koska merkittävä osa havainnoista on arvoltaan nolla. Nollasta poikkeavien havaintojen jakauma on myös usein ongelmallinen tilastokäsittelyn kannalta. Aiemmissa tutkimuksissa on nollasta poikkeavia sairauspoissaoloja usein analysoitu luokiteltuna esimerkiksi lyhyisiin (1 7 päivää) ja pitkiin (yli 7 päivää). Tällaisessa luokittelussa kuitenkin katoaa hyödyllistä informaatiota. Siksi käsittelimme nollasta poikkeavat sairauspoissaolot jatkuvana muuttujana. Tässä aineistossa gammajakaumasovite istui aineistoon paremmin kuin sairauspoissaolojen analysoinnissa usein käytetty Poissonin sovite, mutta silti analyysin tuottamat piste-estimaatit tulee tulkita varovaisesti: eri ammattiryhmien väliset erot lienevät todellisuudessa pienemmät kuin tämän tutkimuksen tulokset antavat odottaa. Suuri ero sairauspoissaolojen esiintyvyydessä työntekijöiden ja toimihenkilöiden välillä selittyy osin sillä, että työntekijöiltä tyypillisesti edellytetään aina lääkärintodistusta sairauspoissaolosta, kun taas toimihenkilö voi 3404

5 pääsääntöisesti olla sairauden vuoksi pois työstä omalla ilmoituksellaan 2 3 päivää. Tämä tulee ottaa huomioon työntekijöiden ja toimihenkilöiden välisiä eroja tulkittaessa: toimihenkilöillä todennäköisesti esiintyy poissaoloja rekisteröityä enemmän. Toisaalta toimihenkilön poissaolon aiheuttaman todellisen työajan menetyksen arviointi on vaikeaa, sillä monet heistä hoitavat ainakin osan töistään kotoa käsin sairaanakin. Aiemmassa tutkimuksessa (30) käytettiin samaa kyselyinstrumenttia rakennusalan yrityksen työntekijöiden terveysongelmien ja sairauspoissaolojen välisen yhteyden selvittelyssä. Tutkittavien ikä- ja koulutusprofiilit erosivat työnkuvan lisäksi huomattavasti tämän tutkimuksen tutkittavista. Rakennusalan työntekijöillä esiintyi terveysongelmia selkeästi yleisemmin kuin tämän tutkimuksen tutkittavilla. Rakennusalalla noin kolmannekselle työntekijöistä kertyi kaksi kolmannesta sairauspoissaoloista vuoden seurantajaksolla. Terveysongelmat olivat kuitenkin myös rakennusalalla vahvasti yhteydessä sairauspoissaoloihin iästä, sukupuolesta ja toimenkuvasta riippumatta. Myös rakennusalalla iällä oli käänteinen yhteys sairauspoissaoloihin, kun terveysongelmien esiintyminen oli vakioitu. Yksinkertaisella ja suhteellisen halvalla kyselytekniikalla on mahdollista tunnistaa työntekijöitä, joilla on suurentunut sairauspoissaolojen riski. Tämä tieto on työterveyshuollolle tärkeä, jotta terveyttä ja työhyvinvointia edistävät interventiot voidaan kohdistaa niihin työntekijäryhmiin, joilla lyhytaikaisen työkyvyttömyyden riski on suuri. Tällöin myös toimenpiteiden vaikuttavuuden voi ainakin teoriassa olettaa olevan mahdollisimman suuren. Iän ja sairauspoissaolojen esiintymisen käänteinen yhteys antaa viitettä siitä, että nuorten ja ikääntyvien työntekijöiden välillä on eroa sairauspoissaolokäyttäytymisessä. Nuorten työntekijöiden sairauspoissaolokynnys on ehkä matalampi kuin iäkkäämpien työntekijöiden. Eri ikäryhmien erilaiset käyttäytymismallit tulisi ottaa huomioon johtamistavoissa, esimiestyössä ja työjärjestelyissä. Myös työelämän joustoja tulisi hyödyntää aiempaa enemmän. Kun vaihtoehtoina on vuorotteluvapaa, osa-aikatyö, työjärjestely tai kuntoutus, ei sairauspoissaolo ja eläkkeelle hakeutuminen ole enää ainoa hyväksytty ratkaisu, mikäli esimerkiksi uupuminen uhkaa. Sairauspoissaoloriski voidaan tunnistaa, mutta mitä mahdollisuuksia työterveyshuollolla on vaikuttaa siihen? Minkälaisia interventioita tulisi suuren sairauspoissaoloriskin työntekijöille käynnistää? Eri-ikäisille työntekijöille tulisi painottaa terveystarkastuksissa ja neuvonnassa erilaisia asioita, sillä nuorten ja ikääntyvien elämäntilanteet ja niistä aiheutuvat työelämän yhteensovittamisen ongelmat ovat usein hyvin erilaisia. Myös terveydelliset ongelmat ovat usein erityyppisiä työuran eri vaiheissa. Riskiryhmien työntekijöille tulisi pystyä suunnittelemaan yksilöllisiä ratkaisuja työssä selviytymisen tukemiseksi. Tämä vaatii yhteistyötä ja tiedonkulkua työterveyshuollon, esimiehen, työyhteisön ja työntekijän välillä. Suorittavaa työtä tekevien kanssa järjestelyjä tarvitaan usein terveydellisten rajoitteiden (esim. nostot tai yläraajojen kuormitus) vuoksi. Toimihenkilöillä ja ylemmillä toimihenkilöillä järjestelyjä tarvitaan usein henkisen hyvinvoinnin tukemiseen esimerkiksi sovittamalla työajat tai matkustelu English summary Identification of the risk of sickness absence in occupational health care through a health survey Background We studied the associations between self-reported health problems and sickness absence from work. Sex, age, and occupational status were controlled as confounders. Methods employees from a single workplace received a health survey. Subjects who reported problems with future working ability, pain, impairment due to musculoskeletal problems, insomnia or insufficient sleep, or had a high depression score, were rated as having health problems. The results of the survey were combined with archival data on sickness absence during the six month follow-up. Logistic and gamma regression models were used in the statistical analysis of sickness absence data. Results The data of females and males were analysed. The prevalence of self-reported health problems increased with age. 23 % of subjects reported health problems, but these accounted for 49% of sickness absence. 52% of females and 24% of males had been off work due to sickness. Female gender, bluecollar occupational status and health problems increased, and age decreased the propensity to sickness absence. Health problems, female gender and age independently predicted the total count of sickness absence hours. Conclusions The presence of health problems predicted future sickness absence regardless of age, sex and occupational status. Employees with increased risk of sickness absence can be identified with a health survey. This could be useful in occupational health care for targeting interventions. After controlling for health problems and occupational status, young workers had a higher propensity for (any) sickness absence than older workers, which is a reflection of different health behaviour among young and old employees. Simo Taimela MD, PhD, emba Evalua International simo.taimela@evalua.fi Selina Justén, Jan Schugk, Kari Mäkelä 3405

6 paremmin elämäntilanteeseen. Työterveyshuolto voi mm. järjestää yksilöille tai ryhmille suunnattuja kursseja, joiden avulla henkilöstön jaksamista ja työssä pärjäämistä voidaan tukea. Myös muiden varhaiskuntoutuksen muotojen hyödyntäminen saattaa tulla kysymykseen näiden riskiryhmien kohdalla, ja siinä työterveyshuolto on avainasemassa. Yleensä kaikkien järjestelyjen tehokas toteuttaminen edellyttää työterveyshuollolta toimivaa yhteistyötä yrityksen kanssa työterveyshuollon järjestämistavasta riippumatta. Pfizer Oy on tukenut tutkimusta taloudellisesti. Simo Taimela toimii DBC International Oy:n hallituksen jäsenenä ja Evalua International Ltd. Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä. Kirjallisuutta 1 Lotters F, Meerding WJ, Burdorf A. Reduced productivity after sickness absence due to musculoskeletal disorders and its relation to health outcomes. Scand J Work Environ Health 2005:31: Simon GE, Barber C, Birnbaum HG ym. Depression and work productivity: the comparative costs of treatment versus nontreatment. J Occup Environ Med 2001:43: Työaikakatsaus: Työajat ja poissaolot EK:n jäsenyrityksissä vuonna Marmot M, Feeney A, Shipley M ym. Sickness absence as a measure of health status and functioning: from the UK Whitehall II study. J Epidemiol Comm Health 1995:49: Kivimaki M, Head J, Ferrie JE ym. Sickness absence as a global measure of health: evidence from mortality in the Whitehall II prospective cohort study. BMJ 2003:327: Reiso H, Nygard JF, Brage S ym. Work ability and duration of certified sickness absence. Scand J Public Health 2001:29: Virtanen M, Kivimaki M, Elovainio M ym. From insecure to secure employment: changes in work, health, health related behaviours, and sickness absence. Occup Environ Med 2003:60: Vaananen A, Toppinen-Tanner S, Kalimo R ym. Job characteristics, physical and psychological symptoms, and social support as antecedents of sickness absence among men and women in the private industrial sector. Soc Sci Med 2003:57: Roelen CA, van der Pol TR, Koopmans PC ym. Identifying workers at risk of sickness absence by questionnaire. Occup Med (Lond) 2006;56: Stansfeld S, Head J, Ferrie J. Short-term disability, sickness absence, and social gradients in the Whitehall II Study. Int J Law Psychiatry 1999:22: Allebeck P, Mastekaasa A. Swedish Council on Technology Assessment in Health Care (SBU). Chapter 5. Risk factors for sick leave general studies. Scand J Public Health Suppl 2004:63: Vaananen A, Kalimo R, Toppinen-Tanner S ym. Role clarity, fairness, and organizational climate as predictors of sickness absence: a prospective study in the private sector. Scand J Public Health 2004:32: Gjesdal S, Bratberg E. Diagnosis and duration of sickness absence as predictors for disability pension: results from a three-year, multi-register based and prospective study. Scand J Public Health 2003:31: Mastekaasa A. Parenthood, gender and sickness absence. Soc Sci Med 2000;50: Sandanger I, Nygard JF, Brage S ym. Relation between health problems and sickness absence: gender and age differences--a comparison of low-back pain, psychiatric disorders, and injuries. Scand J Public Health 2000:28: Ilmarinen J, Tuomi K, Klockars M. Changes in the work ability of active employees over an 11-year period. Scand J Work Environ Health 1997:23 Suppl 1: Brenner H, Ahern W. Sickness absence and early retirement on health grounds in the construction industry in Ireland. Occup Environ Med 2000:57: Vahtera J, Kivimaki M, Pentti J. The role of extended weekends in sickness absenteeism. Occup Environ Med 2001:58: Työterveyshuoltolaki Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammatti-henkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta, Laatikainen T, Tapanainen H, Alfthan G ym. FINRISKI 2002: Tutkimuksen toteutus ja tulokset 1. Perusraportti. Helsinki: Kansanterveyslaitos Simpura J. Development of common instrument for alcohol consumption. Kirjassa: Nasikov A, Guder C toim. Eurohis. IOS Press, WHO Regional Office for Europe Menetelmäraportti. Terveys 2000-tutkimuksen toteutus, aineisto ja menetelmät. Helsinki: Kansanterveyslaitos Salokangas RK, Poutanen O, Stengard E. Screening for depression in primary care. Development and validation of the Depression Scale, a screening instrument for depression. Acta Psychiatr Scand 1995:92: Piirainen H, Hirvonen M, Elo A ym. Työ ja terveys -haastattelututkimus Taulukkoraportti. Helsinki: Työterveyslaitos Partinen M, Gislason T. Basic Nordic Sleep Questionnaire (BNSQ): a quantitated measure of subjective sleep complaints. J Sleep Res 1995:4: Johns MW. A new method for measuring daytime sleepiness: the Epworth sleepiness scale. Sleep 1991:14: Tuomi K, Ilmarinen J, Jahkola A ym. Työkykyindeksi. Helsinki: Työterveyslaitos Ferrie JE, Kivimaki M, Head J ym. A comparison of self-reported sickness absence with absences recorded in employers' registers: evidence from the Whitehall II study. Occup Environ Med 2005:62: Taimela S, Läärä E, Malmivaara A ym. Self-reported health problems and sickness absence in different age groups predominantly engaged in physical work. Occup Environ Med 2007: doi: /oem Simo Taimela LT, emba, epidemiologian dosentti, toimitusjohtaja Evalua International simo.taimela@evalua.fi Selina Justén VTM, BSc tutkija Evalua International Jan Schugk LL, Työterveys- ja työturvallisuusjohtaja Nokia Group Kari Mäkelä LL, työterveyshuollon erikoislääkäri, yksikönjohtaja Mehiläinen Oy, Työterveys Turku 3406