Kattelussaari-Jänkäsalo osayleiskaavan ajantasaistaminen, luontoselvitys

S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A TAIPALSAAREN KUNTA Kattelussaari-Jänkäsalo osayleiskaavan ajantasaistaminen, luontoselvitys Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 12.11.2012 P19961

Raportti 1 (27) Mäkelä Tiina 12.11.2012 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki

Raportti 2 (27) Mäkelä Tiina 12.11.2012 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 3 2 Selvitysalue ja kaavatilanne... 3 3 Tutkimusmenetelmät, käytetyt tiedon lähteet ja epävarmuudet... 4 3.1 Lähtöaineisto... 4 3.2 Kohteiden arvottaminen... 4 3.3 Uhanalaisuusluokitus... 4 3.4 Uhanalaiset luontotyypit... 5 3.5 Maastotyöt... 5 3.6 Epävarmuudet... 5 4 Luonnonympäristö... 5 4.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia... 5 4.2 Maisema... 5 4.3 Vesiluonto... 6 4.4 Kasvillisuus ja eläimistö... 6 4.5 Siirrettävien tai laajennettavien rakennuspaikkojen luonnonolosuhteet... 9 4.5.1 Rakennuspaikka 5.6... 9 4.5.2 Rakennuspaikat 5.2 ja 5.8 (2 kpl)... 10 4.5.3 Rakennuspaikat 2.36 (3 kpl)... 12 4.5.4 Rakennuspaikka 5.7... 14 4.5.5 Rakennuspaikka 7.19... 15 4.5.6 Rakennuspaikka 4.1... 16 4.5.7 Rakennuspaikka 2.33... 17 4.5.8 Rakennuspaikka 5.3... 17 4.5.9 Rakennuspaikat 5.4... 18 4.5.10 Rakennuspaikka 2.1... 20 4.5.11 Rakennuspaikka 7.16... 20 4.5.12 Rakennuspaikka 7.17... 21 5 Yhteenveto ja suositukset... 22 6 Lähteet... 23 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 3 (27) Kattelussaari-Jänkäsalo osayleiskaavan ajantasaistaminen, luontoselvitys 1 Johdanto Tämä on Kattelussaari-Jänkäsalo osayleiskaavan ajantasaistamista palveleva luontoselvitysraportti. Kaavan tavoitteena on siirtää rakennuspaikkoja paremmin soveltuviin kohtiin ja samalla tarkistaa rakennusoikeuden määrää kunnan uusien rantayleiskaavapäivitysten mukaisesti. Työ on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella tarkkuudella (MRL 39 ). Lähtökohtana on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet, kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet sekä alueen maisemalliset erityispiirteet. Selvitys palvelee alueen maankäytön suunnittelua, ja sitä voidaan käyttää hyväksi kaavan ympäristövaikutustarkastelussa. Raportin on laatinut biologi, FM Tiina Mäkelä FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:stä. 2 Selvitysalue ja kaavatilanne Suunnittelualue sijaitsee Taipalsaaren kunnassa Etelä-Karjalassa Suur-Saimaan alueella. Alue rajautuu etelässä ja idässä Lappeenrannan kaupunkiin, lännessä Paarmalan, Kirvesniemen, Pakkalan, Rehulan, Laukniemen ja Kuhalan kyliin ja pohjoisessa linjalle Kapaluoto - Koivusaari - Suuri Jänkäsalo - Kangas-Teijo. Yleiskaavaalueen pinta-ala on noin 95 km 2. Tässä raportissa tarkastellaan 16:sta rakennuspaikan muutosaluetta. Selvityskohteiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Osayleiskaava-alue ja siirrettävien/laajennettavien rakennuspaikkojen sijainnit.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 4 (27) Kattelussaari-Jänkäsalo osayleiskaava on laadittu 1995 ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on vahvistanut kaavan 1996. Suur-Saimaan oikeusvaikutteinen osayleiskaava on laadittu 1993 ja Ympäristöministeriö on hyväksynyt kaavan saman vuonna. 3 Tutkimusmenetelmät, käytetyt tiedon lähteet ja epävarmuudet 3.1 Lähtöaineisto Tarvittavia taustatietoja on saatu Ympäristöhallinnon OIVA- ympäristö- ja paikkatietopalvelusta, Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta ja muista avoimista tietokannoista. Raportin lähteitä ovat olleet mm.: - Kyläniemi, Ojatsunsaari, Iso Jänkäsalo, Hietasaari: luontoselvitys, Sipari 2009 - Suur-Saimaan osayleiskaavan muutos Kyläniemen tilan 5:23 alueella; kaavaselostus, FCG 2009 - OIVA -ympäristö ja paikkatietopalvelu, 2012 - Osayleiskaavan kaavaluonnosaineistot, FCG 2012 Täydellinen lähdeluettelo on esitetty raportin lopussa. 3.2 Kohteiden arvottaminen Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotetaan luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Alueen arvoa nostaa sen toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueena. Mitä harvinaisemmasta ja uhanalaisemmasta lajista on kyse sitä arvokkaampi alue on. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet (mm. Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar - alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet) b) kansallisesti arvokkaat kohteet (mm. kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet ja luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ) sisältävät alueet) c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet (mm. seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset ja alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat) d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä (mm. metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ) e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet 3.3 Uhanalaisuusluokitus Luontoselvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 5 (27) Alueellisesti uhanalaisten lajien osalta uhanalaisuusluokituksen aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). 3.4 Uhanalaiset luontotyypit 3.5 Maastotyöt 3.6 Epävarmuudet Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin (Raunio ym. 2001a ja b). Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. Ennen maastokäyntiä suunnittelualueen luonnonympäristöön tutustuttiin alueella tehtyjen luontoselvitysten sekä ilmakuva- ja maastokartta-aineiston avulla. Näin saatiin alustavaa tietoa suunnittelualueen kasvillisuuskuvioista ja potentiaalisista luontoarvoista. Maastokäynti tehtiin 12.9.2012. Alueelta kerättiin tietoa mm. puustosta, lajistosta sekä uhanalaisesta lajistosta. Lisäksi arvioitiin kohteiden luonnontilaisuutta ja edustavuutta. Maastotöiden jälkeen selvitys työstettiin kartoille ja raportiksi. Tiedot raportissa esitetyistä luontoarvoista perustuvat ensisijaisesti selvitysalueella syksyllä 2012 tehtyyn maastokäyntiin. Maastokäynnin ajankohta oli myöhäinen, joten sen yhteydessä havaitut luontoarvot ovat viitteellisiä kasvillisuuden ollessa jo osittain lakastunutta. Alueen pesimälinnustoa ei pystytty havainnoimaan, vaan tehdyt havainnot koskivat alueella ympärivuotisesti eläviä paikkalintuja. Maastokatselmuksen perusteella pystyttiin kuitenkin muodostamaan kokonaiskuva alueella esiintyvistä elinympäristöistä, joiden perusteella voitiin arvioida alueen arvoa suojelullisesti arvokkaalle lajistolle. Selvitys on asemakaavoituksen tarpeisiin riittäviä. 4 Luonnonympäristö 4.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia 4.2 Maisema Selvitysalueen kallioperä sijoittuu paleoproterozoiseen svekofenniseen liuskejaksoon joka on syntynyt 1900 miljoonaa vuotta sitten. Kallioperä on Kattelussaaren alueella pääosin kiillegneissiä ja vähäisessä määrin granodioriittia, gabroa sekä dioriittia. Suuren Jänkäsalon kallioperä on muodostunut kiillegneissistä, mutta Marjaniemi, Nikistinniemi sekä saaren itä- ja länsiosat ovat pegmatiittigraniittia. Selvitysalue sijoittuu kivennäismaa-alueelle ja maaperä on pääasiassa sekalajitteista moreenia sekä kalliota. Selvitysalue kuuluu valtakunnallisessa maisemamaakuntajaossa Itäisen järvi-suomen Suur-Saimaan seutuun (OIVA 2012). Kaava-alueen maisemaa hallitsevat selkävesien ja sokkeloisten vesireittien lisäksi kallio-, kivikko- ja hiekkarannat sekä lukuisat pienet saaret ja kallioiset luodot. Maisemallisesti merkittäviä alueita ovat korkeat maaston kohdat, jotka näkyvät kauas, rantajyrkänteet, vesiliikenteen kannalta tärkeät kapeat

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 6 (27) 4.3 Vesiluonto salmet sekä yksittäiset maisemallisesti arvokkaat pienet saaret, luodot ja luotoryhmät (FCG 2012). Kattelussaari-Jänkäsalon osayleiskaava kuuluu Vuoksen päävaluma-alueeseeen (04) ja siinä tarkemmin Suur-Saimaan alueen (04.1) Ala-Saimaan alueen (04.11) lähialueeseen (04.112). Kaava-alue sijoittuu Kattelussaaren (0583122) sekä osittain Kutilankylän (0583118) ja Saimaanrannan lomakylän (0583111) pohjavesialueille. Siirrettävistä rakennuspaikoista ainoastaan kohde 2.1 sijoittuu Kattelussaaren II-luokan pohjavesialueen läntisimpiin osiin. Kattelussaaren pohjavesialueen pinta-ala on 4,9 km 2 ja varsinaisen muodostumisalueen pinta-ala 3,1 km 2. Pohjavesialueen antoisuus on noin 2120 km 3 /d. Kattelussaaren alue on reunatasannetta. Aines on soraa ja karkeaa hiekkaa. Pohjoisosassa on vähäistä moreenipeitettä. Rantavoimat ovat muokanneet muodostumaa. Muodostuma purkaa pohjavettä ympäröivään vesistöön. Saimaanrannan I-luokan pohjavesialueen antoisuus on noin 1600 km 3 /d ja Kutilankylän III-luokan (muu pohjavesialue) antoisuus noin 530 km 3 /d (OIVA 2012). Kuva 2. Kaava-alueelle ja sen läheisyyteen sijoittuvat pohjavesialueet. Uudet rakennuspaikat on merkitty kuvaan vaaleanpunaisella (OIVA 2012, pohjakartta MML 2012). 4.4 Kasvillisuus ja eläimistö Kaava-alue kuuluu valtakunnallisessa metsäkasvillisuusvyöhykejaossa Etelä-boreaalisen vyöhykkeen Järvi-Suomen alueeseen. Alue kuuluu Etelä-Savon eliömaakuntaan.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 7 (27) Harjuvyöhykejaossa alue kuuluu Salpausselkien reunamuodostuma-alueeseen (OIVA 2012). Siirrettävien rakennuspaikkojen välittömään läheisyyteen ei sijoitu luonnonsuojelualueita tai Natura 2000 -verkoston kohteita. Rakennuspaikka 2.1 sijoittuu Kattelussaari-Päihänniemi (HSO050055) harjujensuojeluohjelmakohteen läntisiin osiin (Kuva 4). Kuva 3. Harjujensuojeluohjelman kohteen Kattelussaari-Päihäniemi sekä rantojensuojeluohjelman kohteen Saimaan selkäsaaristot sijainti selvitysalueen läheisyydessä Uudet rakennuspaikat on merkitty kuvaan vaaleanpunaisella (OIVA 2012, pohjakartta MML 2012). Lähin Natura 2000-verkostoon kuuluva kohde on Iikonselkä (FI0422001, SCI), joka on liitetty Natura-suojelualueverkostoon luontodirektiivin perusteella (Kuva 4). Kattelussaari-Jänkäsalon osayleiskaava-alueelle sijoittuu Pien-Lammatin yksityinen luonnonsuojelualue (YSA055614).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 8 (27) Kuva 4. Osayleiskaava-alueen läheisyyteen sijoittuvat luonnonsuojelu- ja Natura 2000- verkoston alueet. Uudet rakennuspaikat on merkitty kuvaan vaaleanpunaisella (OIVA 2012, pohjakartta MML 2012). Päihänniemen itäosan alueelle sijoittuu arvokkaita rantakerrostumia: Satamahiekan rantakerrostuma (luokka 3) sekä Kummelniemen rantakerrostumat (luokka 4). Rantakerrostumat ovat syntyneet rantavoimien irrottamasta ja kuljettamasta aineksesta nykyisille ja muinaisille rannoille. Ne koostuvat aallokon huuhtomasta, lajittelemasta ja kerrostamasta kiviaineksesta, jonka raekoostumus vaihtelee aallokon voimasta ja sen muokkaamasta lähtöaineksesta riippuen hiedasta isoihin lohkareisiin (Mäkinen ym. 2011). Arvokkaiden rantakerrostumien läheisyyteen ei sijoitu siirrettäviä tai laajennettavia rakennuspaikkoja (

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 9 (27) Kuva 5).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 10 (27) Kuva 5. Osayleiskaava-alueelle sijoittuvat arvokkaat rantakerrostumat. Uudet rakennuspaikat on merkitty kuvaan vaaleanpunaisella (OIVA 2012, pohjakartta MML 2012). 4.5 Siirrettävien tai laajennettavien rakennuspaikkojen luonnonolosuhteet 4.5.1 Rakennuspaikka 5.6 Kuva 6. Rakennuspaikalla 5.6 esiintyvää kasvillisuutta (vasemmalla) ja rakennuspaikan 5.6 sijainti (oikealla). Rakennuspaikka sijoittuu Lamposaareen, Suuri Jänkäsalon eteläpuolelle. Alue on päätehakattua kuivahkoa puolukkatyypin (VT, vaccinium-tyyppi) kangasmetsää, jolle on nousemassa sekapuutaimikko. Alueella kasvaa runsaasti männyn sekä hies- ja

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 11 (27) rauduskoivun taimia. Lisäksi esiintyy jonkin verran pihlajaa. Ranta-alueella kasvaa kapealla vyöhykkeellä varttuneempaa havupuuvaltaista puustoa. Kenttäkerroksen lajistoa hakkuulla edustavat puolukka, mustikka, sianpuolukka, variksenmarja, kanerva ja niittylauha. Alueella ei havaittu suojelullisesti arvokkaiden kasvi- tai eläinlajien esiintymiä tai muita erityisiä luontoarvoja, jotka tulisi ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. 4.5.2 Rakennuspaikat 5.2 ja 5.8 (2 kpl) Kuva 7. Rakennuspaikalla 5.2 esiintyvää kasvillisuutta (vasemmalla) ja paikkojen 5.2 ja 5.8 sijainnit (oikealla). Rakennuspaikat 5.2 ja 5.8 sijoittuvat Kangas-Teljon saareen osayleiskaava-alueen keskiosiin. Eteläisempi rakennuspaikka 5.2 sijoittuu tuoreelle, mustikkatyypin (MT, myrtillus-tyyppi) mäntykangasmetsäalueelle, jolla esiintyvä puusto on iältään keskiikäistä ja harvennettua. Kenttäkerroksen valtalaji on mustikka ja muuta kasvilajistoa edustavat mm. puolukka ja kultapiisku. Rannan tuntumassa esiintyy myös hieman lehtipuustoa kuten hieskoivua, tervaleppää ja pihlajaa. Rannan läheisyydessä on myös hieman lahopuustoa. Pohjoisemman rakennuspaikan 5.8 kasvillisuus on mustikkatyypin tuoretta mäntykangasmetsää, ja sekapuuna esiintyy jonkin verran rauduskoivua. Rantavyöhykkeellä puuston muodostavat hieskoivu, tervaleppä ja pihlaja. Ranta on kivikkoinen. Alueella esiintyy hieman lahoa maapuuta. Rakennuspaikoilla ei havaittu suojelullisesti arvokkaiden eliölajien esiintymiä tai muita erityisiä luontoarvoja, jotka tulisi ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 12 (27) Kuva 8. Rakennuspaikan 5.2 kasvillisuutta. Kuva 9. Rakennuspaikan 5.8 kasvillisuutta.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 13 (27) 4.5.3 Rakennuspaikat 2.36 (3 kpl) Kuva 10. Pohjoisimmalla rakennuspaikalla 2.36 esiintyvää kasvillisuutta (vasemmalla) ja paikkojen 2.36 sijainti (oikealla). Rakennuspaikat sijoittuvat Suuri Jänkäsalon saareen. Pohjoisimmalla rakennuspaikalla 2.36 esiintyvä kasvillisuus on tuoretta mustikkatyypin kangasmetsää sekä osittain lehtomaista käenkaali-mustikkatyypin (OMT, oxalis-myritllus-tyyppi) kangasmetsää. Aivan rannan tuntumassa kasvillisuudessa on suurruoholehdon piirteitä (OFiT, oxalisfilipendula-tyyppi). Valtapuu rakennuspaikalla on mänty sekä rantavyöhykkeellä tervaleppä. Kenttäkerroksessa runsaana esiintyvät mm. hiirenporras, vadelma, käenkaali ja vuohenputki sekä erityisesti rantavyöhykkeellä myös mesiangervo ja metsäkurjenpolvi. Puusto on mäntyvaltaista ja iältään nuorta varttuvaa. Puusto on harvennettua. Ranta-alue on hyvin kosteaa ja maastokäynnin aikana osittain tulvaveden alla. Tien pohjoispuoleisella alueella esiintyy lehtomaista sekakangasmetsää, jossa havaittiin yksittäinen vanha lehmus sekä useita nuorempia lehmuksia. Kenttäkerroksen lajistoa ovat metsäkastikka, karhunputki, ahomansikka ja koiranputki. Keskimmäinen rakennuspaikka 2.36 sijoittuu vanhalle, osittain metsittyneelle peltoalueelle, jolla esiintyvä kasvillisuus on heinävaltaista. Runsaimpana lajina alueella esiintyvät luhta- ja viitakastikka. Vanhan peltoalueen sarkaojiin kehittynyt puusto on nuorta-varttuvaa raudus- ja hieskoivikkoa. Kasvillisuudessa vähälukuisempina esiintyvät mm. karhun- ja koiranputki, metsävirna ja lillukka. Ranta on ruovikkoinen.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 14 (27) Kuva 11. Keskimmäisellä rakennuspaikalla 2.36 esiintyvää kasvillisuutta. Eteläisimmällä rakennuspaikalla 2.36 esiintyvä kasvillisuus on pääasiassa ojitusten muuttamaa hieskoivuluhtaa, jossa sekapuuna esiintyy jonkin verran tervaleppää. Puusto on iältään nuorta-varttuvaa. Kenttä- ja pensaskerroksen kasvillisuudessa esiintyvät mm. suokorte, korpipaatsama, luhta- ja viitakastikka sekä paikoin myös ruokohelpi ja karhunputki. Rakennuspaikoilla ei havaittu suojelullisesti arvokkaiden eliölajien esiintymiä tai muita erityisiä luontoarvoja, jotka tulisi ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Pohjoisimman rakennuspaikan alueella esiintyvät lehmukset voidaan mahdollisuuksien mukaan pyrkiä säilyttämään. Kuva 12. Eteläisimmällä rakennuspaikalla 2.36 esiintyvää kasvillisuutta.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 15 (27) 4.5.4 Rakennuspaikka 5.7 Rakennuspaikka sijoittuu Suuri Jänkäsalon saareen. Rakennuspaikalla 5.7 esiintyvä kasvillisuus on ojitusten muuttamaa lehtokorpea. Puuston muodostavat pääasiassa lehtipuut; haapa, rauduskoivu ja hieskoivu. Puusto on melko harvaa. Lisäksi esiintyy mm. pihlajaa. Kenttäkerroksen lajistoa ovat hiirenporras, huopaohdake, ojakellukka, luhtamatara, luhtakastikka, rentukka ja kultapiisku. Rantavyöhyke oli maastokäynnin aikana osittain tulvaveden alla. Rakennuspaikalla ei havaittu suojelullisesti arvokkaiden eliölajien esiintymiä tai muita erityisiä luontoarvoja, jotka tulisi ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Rakennuspaikan aivan eteläisin rantavyöhykkeen osa on kuitenkin kosteaa ja kulutukselle herkkää luhtaista aluetta, ja tältä osin rakentaminen suositellaan osoitettavan hieman etäämmälle rantaviivasta. Kuva 13. Rakennuspaikalla 5.7 esiintyvää kasvillisuutta (vasemmalla) ja paikan 5.7 sijainti (oikealla).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 16 (27) Kuva 14. Rakennuspaikalla 5.7 esiintyvää kasvillisuutta. 4.5.5 Rakennuspaikka 7.19 Rakennuspaikka sijoittuu Suuri Jänkäsalon saareen. Rakennuspaikalla 7.19 esiintyvä kasvillisuus on alueen eteläosalla tuoretta mustikkatyypin kuusikangasmetsää sekä osittain lehtomaista käenkaali-mustikkatyypin kangasmetsää. Rantavyöhykkeellä esiintyvä kasvillisuus on ojitusten muuttamaa hieskoivuluhtaa, jossa esiintyy myös jonkin verran tervaleppää. Ranta-alue oli maastokäynnin aikana tulvaveden alla. Kenttäkerroksen lajistoa edustavat mm. metsäalvejuuri, korpipaatsama, mustikka, metsä-, luhta- ja viitakastikka. Rakennuspaikalla ei havaittu suojelullisesti arvokkaiden eliölajien esiintymiä tai muita erityisiä luontoarvoja, jotka tulisi ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Rakennuspaikan aivan pohjoisin rantavyöhykkeen osa on kuitenkin kosteaa ja kulutukselle herkkää luhtaista aluetta, ja tältä osin rakentaminen suositellaan osoitettavan hieman etäämmälle rantaviivasta. Kuva 15. Rakennuspaikalla 7.19 esiintyvää kasvillisuutta (vasemmalla) ja paikan 7.19 sijainti (oikealla).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 17 (27) Kuva 16. Rakennuspaikalla 7.19 esiintyvää kasvillisuutta. 4.5.6 Rakennuspaikka 4.1 Rakennuspaikka sijoittuu Suuri Jänkäsalon saareen. Rakennuspaikalla 4.1 esiintyvä kasvillisuus on tuoretta, ja paikoin hieman soistunutta mustikkatyypin mäntykangasmetsää. Sekapuuna esiintyy jonkin verran rauduskoivua. Puusto on iältään melko nuorta ja harvennettua. Alue sijoittuu loivasti pohjoiseen viettävälle rinteelle, jonka alaosassa esiintyy luhtaisuutta. Luhtaisella alueella hieskoivu on mäntyä runsaampi. Kenttäkerroksen kasvilajistoa edustavat mustikka, puolukka, nuokkuhelmikkä, metsälauha sekä suopursu. Rakennuspaikalla ei havaittu suojelullisesti arvokkaiden eliölajien esiintymiä tai muita erityisiä luontoarvoja, jotka tulisi ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Kuva 17. Rakennuspaikalla 4.1 esiintyvää kasvillisuutta ja paikan 4.1 sijainti (oikealla).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 18 (27) 4.5.7 Rakennuspaikka 2.33 Rakennuspaikka sijoittuu Suuri Jänkäsalon saareen. Rakennuspaikalla 2.33 esiintyvä kasvillisuus on tuoretta mustikkatyypin kangasmetsää. Puusto on nuorta-varttuvaa mäntypuustoa ja paikoin esiintyy hieman hieskoivua sekä pensasmaista katajaa. Puusto on harvennettua. Alue sijoittuu itään viettävälle rinteelle. Rinteen yläosissa puusto on nuorta ja harventamatonta mäntytaimikkoa. Kenttäkerroksen kasvilajistossa valtalajeja ovat mustikka ja sananjalka. Muuta lajistoa edustavat mm. puolukka, metsälauha ja metsäkastikka. Rakennuspaikalla ei havaittu suojelullisesti arvokkaiden eliölajien esiintymiä tai muita erityisiä luontoarvoja, jotka tulisi ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Kuva 18. Rakennuspaikalla 2.33 esiintyvää kasvillisuutta (vasemmalla) ja paikan 2.33 sijainti (oikealla). 4.5.8 Rakennuspaikka 5.3 Rakennuspaikka sijoittuu Suuri Jänkäsalon saareen. Rakennuspaikalla 5.3 esiintyvä kasvillisuus on tuoretta mustikkatyypin kuusikangasmetsää. Alueen eteläisimmät osat on päätehakattu, mutta jättöpuuna on melko runsaasti lehtipuuvaltaista puustoa, joka on iältään nuorta varttuvaa. Ruuston muodostavat etupäässä haapa,hies- ja rauduskoivu, tervaleppä ja pihlaja. Rannan tuntumassa esiintyy jonkin verran lahopuustoa etupäässä lahoa koivupökkelöä. Kenttä- ja pensaskerroksen lajistoa edustavat huopaohdake, luhta- ja metsäkastikka, lillukka, kielo ja taikinanmarja. Rakennuspaikalla ei havaittu suojelullisesti arvokkaiden eliölajien esiintymiä tai muita erityisiä luontoarvoja, jotka tulisi ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 19 (27) Kuva 19. Rakennuspaikalla 5.3 esiintyvää kasvillisuutta (vasemmalla) ja paikan 5.3 sijainti (oikealla). 4.5.9 Rakennuspaikat 5.4 Rakennuspaikat sijoittuvat Pakkalan alueelle, Kutilanlahden itäpuolelle. Molemmilla rakennuspaikoilla 5.4 esiintyvä kasvillisuus on tuoretta mustikkatyypin mäntykangasmetsää, ja sekapuuna esiintyy jonkin verran hieskoivua sekä pensasmaista katajaa. Rantavyöhykkeellä kasvaa yksittäisiä tervaleppiä. Alueet sijoittuvat pohjoiseen viettävälle rinteelle ja etenkin läntisin rakennuspakka on maaperältään hyvin kivikkoinen. Mustikan ohella kenttäkerroksessa esiintyy melko yleisenä myös puolukkaa sekä hieman metsäkastikkaa, nuokkuhelmikkää ja kevätpiippoa. Myös rannat ovat kivikkoiset. Itäisimmän rakennuspaikan alueella havaittiin ruokaileva palokärki (lintudirektiivin liite I). Rakennuspaikoilla ei havaittu suojelullisesti arvokkaiden eliölajien esiintymiä tai muita erityisiä luontoarvoja, jotka tulisi ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 20 (27) Kuva 20. Rakennuspaikkojen 5.4 sijainti. Kuva 21. Rakennuspaikoilla 5.4 esiintyvää kasvillisuutta (läntisempi rakennuspaikka vasemmalla ja itäisempi oikealla).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 21 (27) 4.5.10 Rakennuspaikka 2.1 Rakennuspaikka 2.1 sijoittuu Kattelussaareen, etelään viettävään rinteeseen. Rinteen yläosissa esiintyvä kasvillisuus on tavanomaista puolukkatyypin (VT, vaccinium-tyyppi) kangasmetsää. Rinteen eteläosissa kasvillisuus on tuoretta mustikkatyypin kangasmetsää. Puusto on iältään melko nuorta ja ensiharvennettua mäntyä. Sekapuuna esiintyy vähän hieskoivua. Kenttä- ja pensaskerroksen lajistoa edustavat puolukka, mustikka, sananjalka, metsäalvejuuri, käenkaali sekä pihlaja. Rakennuspaikalla ei havaittu suojelullisesti arvokkaiden eliölajien esiintymiä tai muita erityisiä luontoarvoja, jotka tulisi ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Kuva 22. Rakennuspaikalla 2.1 esiintyvää kasvillisuutta (vasemmalla) ja paikan 2.1 sijainti (oikealla). 4.5.11 Rakennuspaikka 7.16 Rakennuspaikka 7.16 sijoittuu Kattelussaareen ja suurilta osin peltoalueille, jolla esiintyvä kasvillisuus on heinävaltaista. Viljelykäytöstä poistetuilla pelloilla valtalajeja ovat viitakastikka, pelto-ohdake, nurmipuntarpää, nurmitädyke ja juolavehnä. Alueille on nousemassa lehtipuuvaltainen taimikko. Osa entisistä peltoalueista on istutettu koivulle ja näillä alueilla esiintyvä puusto on iältään nuorta varttuvaa. Osa peltoalueista on yhä viljelykäytössä. Luonnonympäristö on alueella voimakkaasti kulttuurivaikutteista. Rakennuspaikalla ei havaittu suojelullisesti arvokkaiden eliölajien esiintymiä tai muita erityisiä luontoarvoja, jotka tulisi ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 22 (27) Kuva 23. Rakennuspaikalla 7.16 esiintyvää kasvillisuutta (vasemmalla) ja paikan 7.16 sijainti (oikealla). 4.5.12 Rakennuspaikka 7.17 Rakennuspaikka 7.17 sijoittuu Kattelussaareen mäntyharjulle, joka viettää loivasti etelän suuntaan. Alueella esiintyvä kasvillisuus on tavanomaista, kuivahkoa puolukkatyypin kangasmetsää sekä tuoretta mustikkatyypin kangasmetsää. Valtapuu alueella on mänty, mutta sekapuuna esiintyy jonkin verran kuusta sekä rauduskoivua. Kenttäkerroksen lajistoa edustavat mustikka, puolukka, sananjalka, metsäalvejuuri ja nuokkuhelmikkä. Paikoin esiintyy pihlajaa ja katajaa. Alue on talouskäytössä ja puusto on melko nuorta ja harvennettua. Rakennuspaikalla ei havaittu suojelullisesti arvokkaiden eliölajien esiintymiä tai muita erityisiä luontoarvoja, jotka tulisi ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 23 (27) Kuva 24. Rakennuspaikalla 7.17 sijainti. Kuva 25. Rakennuspaikalla 7.17 esiintyvää kasvillisuutta. 5 Yhteenveto ja suositukset Siirrettävien tai laajennettavien rakennuspaikkojen alueilla ei havaittu suojelullisesti arvokkaiden kasvi- tai eläinlajien esiintymiä, uhanalaisia luontotyyppejä tai muutoin luonnon kannalta erityisen arvokkaita kohteita, jotka tulisi huomioida maankäytön suunnittelussa. Rakentamispaikkojen luonnontilaisuuteen on vaikuttanut pitkään metsätalous (puuston hakkuut ja ojitukset) ja alueet ovat pääosin tavanomaista talousmetsää.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 24 (27) 6 Lähteet Joidenkin rakennuspaikkojen alueilla esiintyy kulutukselle herkkiä luontotyyppejä (kosteat koivuluhdat), joiden alueilla rakentamista ei suositella sijoitettavan aivan rantavyöhykkeen tuntumaan vaikka alueet ovatkin luonnontilaisuudeltaan muuttuneita. Näillä alueilla eniten kulutusta aiheuttavat rakennustoimenpiteet tulisi toteuttaa kuivana aikana tai jäätyneen maan aikaan, jotta vaikutukset varsinaisia rakentamisalueita ympäröivään kasvillisuuteen jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Etelä-Savon ELY (2011): Lietvesi. Verkkojulkaisu. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=64619> (viitattu 2.11.2012) GTK (2012): Suomen kallioperä. Geologinen tutkimuskeskus. Verkkojulkaisu. <www.geo.fi> (viitattu 30.10.2012). Kaakkois-Suomen ympäristökeskus (2008a): Kyläniemi Verkkojulkaisu. <http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=25190&lan=fi> (viitattu 2.11.2012) Kaakkois-Suomen ympäristökeskus (2008b): Iikonselkä Verkkojulkaisu. <http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=25088&lan=fi> (viitattu 2.11.2012) Mäkinen, K., Teeriaho, J., Rönty, H., Rauhanniemi, T. & Sahala, L. (2011): Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli ja rantakerrostumat. Suomen Ympäristö 32/2011. Ympäristöministeriö, 102 s. OIVA (2012): OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelu. Verkkojulkaisu. <www.ymparisto.fi/oiva> (viitattu 30.10.2012) Rassi, P., Hyvärinen E., Juslén A. ja Mannerkoski I. (toim.) (2010): Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki, 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) (2008a): Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) (2008b): Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. (2004): Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö, Helsinki. Sipari, J. (2009): Kyläniemi, Ojatsunsaari, Iso Jänkäsalo, Hietasaari; luontoselvitys, raportti, 19 s. Söderman, T. (2003): Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Toivonen, H. & Leivo, A. (1997): Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; 14. Ympäristöministeriö (2008): Harjujensuojeluohjelma. Verkkosivusto. < http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=3318> (viitattu 2.11.2012).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 25 (27) Ympäristöministeriö (2007): Rantojensuojeluohjelma. Verkkosivusto. < http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=751&lan=fi> (viitattu 2.11.2012).