ASIKKALAN PASOLANHARJUN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

ASIKKALAN PASOLANHARJUN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Marko Vauhkonen Tmi Marko Vauhkonen, Heinola 20.9.2009

ASIKKALAN PASOLANHARJUN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 3 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 3 2.1 LÄHTÖTIEDOT... 3 2.2 MAASTOTYÖT... 4 2.3 LUONTOKOHTEIDEN ARVOTTAMINEN... 5 3 TULOKSET... 5 3.1 LUONNONOLOT, KASVILLISUUS JA KASVISTO... 5 3.2 PESIMÄLINNUSTO... 7 3.3 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA -TYYPIT... 7 3.4 MERKITTÄVÄT LAJIESIINTYMÄT... 9 4 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS... 9 Kansi: Entisen maa-ainesten ottoalueen puustoutunutta rinnettä Pasolanharjulla. Valokuva Marko Vauhkonen, 1.9.2009. 2

1 JOHDANTO Asikkalan kunta on laatimassa asemakaavaa Vääksyn itä kaakkoispuolella sijaitsevalle Pasolanharjun alueelle. Kohteen pinta-ala on noin 55 hehtaaria ja se rajautuu etelässä valtatiehen 24 (kuva 1). Asikkalan kunta tilasi Pasolanharjun luontoselvityksen Tmi Marko Vauhkoselta Heinolasta. Työn on tehnyt kevään ja kesän 2009 aikana FM Marko Vauhkonen. Kuva 1. Pasolanharjun selvitysalueen sijainti ja rajaus (vaaleanpunainen rasteri). Lähde: Asikkalan kunta. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 LÄHTÖTIEDOT Pasolanharju sisältyy Vääksyn osayleiskaava-alueeseen. Suurin osa alueesta on merkitty kaavaehdotuksessa (9.4.2008, muutokset 3.11.2008) maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta ja ympäristöarvoja (MU-1). Pasolan tilan ympäristöön on osoitettu asuntoalueita (A ja AP-1) ja selvitysalueen kaakkoisosaan teollisuus- ja varasto- sekä työpaikkaalueet (T ja TP-1). Vääksyn osayleiskaavan kaavaselostuksessa (Lampinen 2008) ei ole tietoja Pasolanharjun luonnosta, luontokohteista tai muista erityisistä luontoarvoista. Myöskään ympäristöhallinnon paikkatietoaineistot eivät sisällä selvitysalueelta arvokkaita luontokohteita tai lajiesiintymiä. Pasolanharjulta ei tunneta uhan- 3

2.2 MAASTOTYÖT alaisten, silmälläpidettävien tai muiden huomionarvoisten putkilokasvilajien esiintymiä (ks. Vauhkonen 2003). Pasolanharjun selvitysalueelle tehtiin ensimmäinen maastokäynti 26.4.2009. Tällöin selvitettiin liito-oravan esiintyminen Sierlan ym. (2004) ohjeiden mukaisesti. Liito-oravan jätöksiä etsittiin kolopuiden, kookkaiden haapojen, leppien, raitojen ja koivujen sekä suurten kuusien tyviltä. Inventointi keskitettiin varttuneisiin kuusi-, lehti- ja sekapuustoisiin metsiköihin, jotka ovat puuston rakenteen perusteella liito-oravalle sopivimpia esiintymisalueita. Näistä metsiköistä etsittiin samalla lajin lisääntymis- ja levähdyspaikaksi sopivia kohteita (kolopuut ja risupesät). Samalla maastokäynnillä havainnoitiin pesimälinnustoa ja muuta eläimistöä sekä luonnonoloja ja mahdollisia arvokkaita luontokohteita myöhemmin tehtäviä inventointeja varten. Toinen maastokäynti tehtiin 17.5.2009. Tällöin selvitettiin yleispiirteisesti Pasolanharjun pesimälinnustoa varhaisen aamun ja aamupäivän aikana. Selvitysalue kierrettiin suunniteltua reittiä pitkin niin, että mikään maastonkohta ei jäänyt 50 metriä kauemmaksi kuljetusta reitistä. Lintuja havainnoitiin (katselu ja kuuntelu) aktiivisesti ja havainnot merkittiin muistiin. Samalla maastokäynnillä täydennettiin luonnonolojen ja kasvillisuuden inventointia sekä selvitettiin uhanalaisen kangasvuokon esiintyminen. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan kirjoverkkoperhosen esiintyminen arvioitiin etukäteen mahdolliseksi Pasolanharjun alueella. Lajin esiintyminen selvitettiin 14.6.2009 lajin lentoaikaan. Alue käveltiin kattavasti läpi ja lajia havainnoitiin katselemalla. Kauempana lentäneitä perhosia havainnoitiin kiikaroimalla. Muiden merkittävien perhoslajien esiintymisen todennäköisyys ja niiden kannalta tärkeät alueet arvioitiin elinympäristöjen laadun ja perhostoukkien ravintokasvien esiintymisen perusteella. Viimeinen maastokäynti selvitysalueelle tehtiin 12.7.2009. Tällöin inventoitiin kohteen kasvillisuutta ja putkilokasvistoa sekä muuta eliölajistoa. Erityistä huomiota kiinnitettiin luonnonsuojelulain (LsL) 46 :n tarkoittamiin uhanalaisiin lajeihin, LsL 47 :n mukaisiin erityisesti suojeltaviin lajeihin sekä silmälläpidettäviin ja alueellisesti uhanalaisiin lajeihin. Heinäkuun maastokäynnillä selvitettiin myös vesilain 1 luvun 15 a ja 17 a :n tarkoittamien kohteiden, metsälain 10 :n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen, LsL 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien ja uhanalaiseksi luokiteltujen luontotyyppien (Raunio ym. 2008a, b) esiintyminen alueilla. Piha- ym. rakennetut alueet jätettiin inventoinnin ulkopuolelle. Kaikissa maastotöissä käytettiin GPS-paikanninta (Garmin 60Cx), jolla kohteet ja havaintopaikat voitiin paikantaa riittävällä tarkkuudella. 4

2.3 LUONTOKOHTEIDEN ARVOTTAMINEN Luontokohteille (alaluku 3.3) annettiin seuraavan jaottelun mukainen arvoluokka (vrt. Söderman 2003). Alimpien luokkien (3 ja 4) kriteerit ovat ohjeellisia ja niiden soveltamisessa on huomioitu mm. kohteen pinta-ala, monipuolisuus, luonnontila ja huomionarvoinen lajisto. 1. Kansainvälisesti arvokkaat alueet (K) Alueet, jotka on arvioitu kansainvälisten arviointikriteerien perusteella tähän luokkaan kuuluviksi, esim. Natura 2000 -alueet tai kansainvälisesti tärkeät linnustoalueet eli ns. IBA-alueet. 2. Valtakunnallisesti arvokkaat alueet (V) Valtakunnallisissa suojeluohjelmissa tai inventoinneissa valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet. Kohteet, joiden luonnontila, luontotyypit ja lajisto täyttävät samat kriteerit kuin luontotyyppien ja lajien inventointi- ja arviointiohjeissa tai luonnonsuojeluohjelmissa on annettu valtakunnallisesti arvokkaille kohteille. Alueet, joilla on erityistä merkitystä valtakunnallisesti uhanalaisten luontotyyppien ja lajien kannalta. 3. Maakunnallisesti arvokkaat alueet (M) Valtakunnallisissa suojeluohjelmissa tai inventoinneissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet. Kohteet, joiden luonnontila, luontotyypit ja lajisto täyttävät samat kriteerit kuin luontotyyppien ja lajien inventointi- ja arviointiohjeissa tai luonnonsuojeluohjelmissa on annettu maakunnallisesti arvokkaille kohteille. Alueet, joilla on vähäistä merkitystä valtakunnallisesti uhanalaisten luontotyyppien ja lajien kannalta. Alueet, joilla on silmälläpidettäviä tai alueellisesti uhanalaisia luontotyyppejä ja lajeja. 4. Paikallisesti arvokkaat alueet (P) Kohteella on paikallisesti harvinaisia tai edustavia luontotyyppejä tai lajeja. 3 TULOKSET 3.1 LUONNONOLOT, KASVILLISUUS JA KASVISTO Pääosa Pasolanharjun selvitysalueesta sijaitsee II Salpausselän reunamuodostuman etelärinteellä. Rajaukseen sisältyy myös Salpausselän tasaista lakea sekä rinteen eteläpuolista loivasti viettävää metsäaluetta. Selvitysalueen pohjoisreunalla on Pasolanharjun lakimetsää (kuva 2). Puustona on varttuvaa männikköä, jota on harvennettu. Pensaskerroksessa tavataan katajaa sekä koivun, kuusen, pihlajan, raidan ja haavan taimia. Kenttäkerroksen lajeja ovat mm. puolukka, mustikka, kanerva, kielo, hietakastikka, metsälauha, kangasmaitikka, metsätähti ja sarjakeltano. 5

Selvitysalueen länsipäässä on nuorta koivikkoa, joka on ilmeisesti kasvanut entiselle pellolle tai niitylle. Rehevän ja kulttuurivaikutteisen kenttäkerroksen valtalajeja ovat nokkonen, koiran- ja vuohenputki, koiranheinä, rönsyleinikki, aitovirna ja maitohorsma. Salpausselän rinteen länsipäässä on lehtomaista kangasmetsää, jonka puustona on varttunutta kuusikkoa. Pensaskerroksessa tavataan puiden taimien lisäksi vadelmaa ja taikinamarjaa sekä kenttäkerroksessa mm. mustikkaa, kieloa, metsäkastikkaa, ahomansikkaa, kalliokieloa ja kurjenkelloa. Lehtomainen kangas vaihettuu rinteen eteläpuolella tuoreeksi kangasmetsäksi. Puustona on edelleen varttunutta kuusikkoa ja pensaskerroksessa pihlajan, haavan ja raidan taimia. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, metsäkastikkaa, kangasmaitikkaa, oravanmarjaa, nuokkutalvikkia, vanamoa, metsätähteä, kieloa, lillukkaa, sananjalkaa, kultapiiskua, vanamoa, puolukkaa ja maitohorsmaa. Valtatien pohjoisreunalla puusto muuttuu mäntyvaltaiseksi; sekapuuna kasvaa vähän kuusta ja koivua sekä alikasvoksena haapavesakkoa. Pasolan tilan läheisessä varttuneessa metsikössä kuusi ja mänty ovat lähes yhtä runsaita ja sekapuuna kasvaa koivua ja haapaa. Kuva 2. Pasolanharjun lakimetsää selvitysalueen pohjoisreunalla. Valokuva Marko Vauhkonen, 1.9.2009. Salpausselän rinteen yläosa on lähes koko selvitysalueen pituudelta kuivahkoa kangasmetsää, jossa ei ole nähtävissä ns. harjuvariantin piirteitä. Ainoan poikkeuksen muodostaa pieni valo- eli paisterinnekuvio, jota käsitellään alaluvussa 3.3. Tällä kuviolla kasvaa tavallisimpien kuivahkon kankaan lajien lisäksi kie- 6

loa, kalliokieloa, metsänätkelmää, sianpuolukkaa, rohtotädykettä, kissankäpälää, mäkitervakkoa ja lampaannataa. Harvinaistunutta hietaorvokkia kasvaa paikalla niukasti kuten myös harjusormisaraa. Valorinteellä ei tavattu uhanalaisten hyönteisten kannalta tärkeää kangasajuruohoa, mutta sitä kasvoi niukasti alueen eteläpuolella sijaitsevan ulkoilureitin reunalla. Pasolan tilan kohdalla on Salpausselän rinteessä entinen maa-ainesten ottoalue, jonka rinteet ovat osin puustoutuneet (kansikuva). Ottoalueen länsipuolisella rinteellä on eri-ikäisiä mäntyvaltaisia metsäkuvioita, joiden kasvillisuus on tuoretta kangasmetsää. Entisestä maa-ainesten ottoalueesta itään päin rinteellä on pääasiassa nuorta männikköä. Kasvillisuus on tuoretta ja paikoin rinteen yläosassa kuivahkoa kangasmetsää. Salpausselän rinteen eteläpuolella Pasolan tilasta itään päin aina selvitysalueen itärajalle saakka on pääasiassa avohakkuu- ja taimikkokuvioita. Näihin rajautuu yksi kuvio varttuvaa männikköä sekä kaksi kuviota varttunutta kuusivaltaista metsää. Kasvillisuus on koko alueella tuoretta kangasmetsää ja kenttäkerroksessa tavataan sen tyyppilajeja. Selvitysalueen kaakkoiskulmassa Äkeentien pään luoteispuolella on kuvio varttunutta kuusivaltaista metsää. Sekapuuna kasvaa vähän mäntyä sekä kuvion pohjoisreunalla hakkuualueeseen ja entiseen peltoon rajoittuen nuorta koivua, harmaaleppää ja haapaa. Kuusivaltaisen tuoreen kankaan metsikön kenttäkerroksessa tavataan mustikkaa, puolukkaa, nuokkutalvikkia, metsäkastikkaa, kevätpiippoa, metsäalvejuurta, sormisaraa, metsälauhaa ja kultapiiskua. Yhdessä painanteessa kasvillisuus lähenee lehtomaista kangasmetsää; lajistoon kuuluvat lisäksi käenkaali, ahomansikka ja taikinamarja. 3.2 PESIMÄLINNUSTO Pasolanharjun yleispiirteisen linnustoselvityksen ja muilla maastokäynneillä tehtyjen täydentävien havaintojen perusteella selvitysalueella esiintyi tavanomaisia ja yleisiä metsälintulajeja. Reviirillä todettuja lajeja olivat harmaasieppo, hernekerttu, hippiäinen, hömötiainen, keltasirkku, kirjosieppo, käpytikka, laulurastas, lehtokerttu, leppälintu, metsäkirvinen, mustarastas, pajulintu, peippo, punakylkirastas, punarinta, punatulkku, puukiipijä, rautiainen, räkättirastas, sepelkyyhky, sinitiainen, sirittäjä, talitiainen, töyhtötiainen, viherpeippo ja vihervarpunen. Selvitysalueella ei havaittu erityisesti suojeltavia tai uhanalaisia, silmälläpidettäviä tai alueellisesti uhanalaisia lintulajeja (Rassi ym. 2001 ja www.ymparisto.fi). 3.3 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA -TYYPIT Pasolanharjun selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura 2000 -suojelualueverkoston tai valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita, luonnonsuojelualueita eikä Päijät-Hämeen maakuntakaavassa (vahvistettu ympäristöministeriössä 11.3.2008) osoitettuja luonnonsuojelukohteita. Alueella ei myöskään ole luonnonmuistomerkkejä tai luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia suojeltuja luontotyyppejä. 7

Vuoden 2009 maastotöissä ei todettu kohteita, jotka täyttäisivät luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien tai vesilain 1 luvun 15 a ja 17 a :n tarkoittamien kohteiden (suojellut pienvedet) määritelmät. Metsälain 10 mukaan metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat mm. rehevät korvet ja lehtolaikut. Selvitysalueella ei todettu kohteita, jotka täyttäisivät lain tarkoittamien elinympäristöjen kriteerit. Metsälakia ei sovelleta asemakaava-alueilla lukuun ottamatta maa- ja metsätalouteen osoitettuja alueita. Vuonna 2008 valmistui Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi (Raunio ym. 2008a, b). Arvioinnin perusteella uhanalaiseksi luokiteltuja luontotyyppejä tavattiin selvitysalueelta yksi: harjumetsien valorinteet. Tämä luontotyyppi on luokiteltu Etelä-Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN). Pienialainen ja kasvillisuudeltaan erottuva valorinne (paisterinne) todettiin selvitysalueen länsiosassa Salpausselän ylärinteellä (kuva 3). Kohteen kasvillisuus on kuvattu alaluvussa 3.1. Valorinne on hyvin pienialainen eikä lajistollisesti erityisen edustava, minkä vuoksi se katsottiin maakunnallisesti (M) arvokkaaksi kohteeksi (alueet, joilla on vähäistä merkitystä valtakunnallisesti uhanalaisten luontotyyppien kannalta). Kuva 3. Harjumetsien valorinteet -luontotyypin rajaus (punainen viiva) selvitysalueen länsiosassa. 8

3.4 MERKITTÄVÄT LAJIESIINTYMÄT Selvitysalueelta ei ollut aiempia tietoja merkittävien eliölajien esiintymistä. Vuoden 2009 maastotöissä ei tehty havaintoja liito-oravan, kirjoverkkoperhosen tai muiden EY:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisestä. Alueella ei myöskään havaittu erityisesti suojeltavia tai uhanalaisia, silmälläpidettäviä tai alueellisesti uhanalaisia eliölajeja (Rassi ym. 2001 ja www.ymparisto.fi). Selvitysalueella ei arvioitu olevan merkittävien eliölajien kannalta tärkeitä tai potentiaalisia elinympäristöjä. Ainoana poikkeuksena on uhanalainen (luokka VU; ks. Rassi ym. 2001) kangasvuokko, jolle sopivaa elinympäristöä on Pasolanharjun laella. Lajia ei kuitenkaan tavattu kevään 2009 maastotöissä. Pasolanharjulla ei ole valorinteiden hyönteislajien kannalta merkittäviksi arvioituja kohteita eikä toukkien ravintokasvien esiintymiä. 4 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Lampinen, S. 2008: Asikkalan kunta. Vääksyn osayleiskaava. Kaavaselostus 9.4.2008, muutettu 3.11.2008. Ramboll Oy, Hollola. 41 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän mietintö. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008:1 264. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008:1 572. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742:1 113. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109:1 196. Vauhkonen, M. 2003: Päijät-Hämeen uhanalaiset ja silmälläpidettävät putkilokasvit. Esiintymät ja niiden suojelu. Alueelliset ympäristöjulkaisut 326:1 98. 9