Kehollinen oppiminen. Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa Eeva Anttila



Samankaltaiset tiedostot
Holistinen ihmiskäsitys

Ylimaunu Vilma & Ylkänen Sofia. ja kehotietoisuuden yhteydestä tunnetaitoihin

Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa. Kevät 2012 Eeva Anttila

Elisse Heinimaa / Luentojen tekstit Tallinnassa ja Tartossa REGGIO EMILIA -PEDAGOGIIKAN PERIAATTEITA JA PERUSKÄSITTEITÄ

KUVATAIDE KOULUN OPPIAINEENA PIIRUSTUKSESTA VISUAALISEEN KULTTUURIKASVATUKSEEN

Tutkintovaatimukset

Käsitys oppimisesta koulun käytännöissä

Naturalistinen ihmiskäsitys

PORVOON KAUPUNKI. yleisen oppimäärän

Hyvinvoiva kansalainen työelämässä

LIIKKUVA KOULU JA OPS 2016

Vaikeavammaisen asiakkaan kanssa työskentely

Ihmisen ääni-ilmaisun somaestetiikkaa

Fellmannian kulma Virpi Koskela LUT/Lahti School of Innovation

Lapset oman elämänsä, oppimisensa ja kulttuurinsa osallisina tuottajina ja toimijoina

Käsitys oppimisesta koulun käytännöissä

Hyvinvointi ja liikkuminen

Tutkiva toiminta luovan ja esittävän kulttuurin kehittämishaasteena. Pirkko Anttila 2006

OPStuki TYÖPAJA Rauma

KTKP040 Tieteellinen ajattelu ja tieto

Tervetuloa esiopetusiltaan!

KUVATAIDE Perusopetuksen yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja perusopetuksen tuntijako työryhmä

Laulajan ääni ja ilmaisu

Opetussuunnitelma 2019 / Ammatillinen opettajankoulutus. Esipuhe 3. Johdanto 4

Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma

Tulevaisuuden haasteet ja opetussuunnitelma

Varhaiskasvatussuunnitelma johtamisen välineenä

Osallisuuden ja kokemuksen prosessointia tehtävän avulla

Kouluhyvinvoinnin vahvistaminen osallisuutta kehittämällä TIINA ANNEVIRTA, OKL, TURUN YLIOPISTO EMMI VIRTANEN, KESKUSKOULU, LIETO

LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan

Yleisten osien valmistelu

MILLAINEN MINÄ OLEN?

Tutkiva Oppiminen Varhaiskasvatuksessa. Professori Lasse Lipponen PED0031, VARHAISPEDAGOGIIKKA

TYÖYHTEISÖTAIDOILLA JAKSAMISTA ELÄMÄÄN. Jyväskylä

1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään

KASVATETTAVAN OSALLISTAMINEN JA KASVUN ARVIOINTI

KEHO MUISTAA MIKSI LIIKKUMALLA OPPII. Anita Ahlstrand

Kehollista oppimista, tanssia koulupäiviin

Elämäntilanteen selvittämisen ympyrä (ESY) - menetelmä

LEIKKIKOONTI. Espoo, Helsinki ja Vantaa sekä ohjaajat

Uudistuvat varhaiskasvatussuunnitelmat laadukkaan varhaiskasvatuksen tukena

Tilat ja opetussuunnitelmien perusteet

Koko koulu tanssii! Kehollisen oppimisen mahdollisuuksia kouluyhteisössä

TYÖPAJA 3. SAMAUTTAMINEN VUOROVAIKUTUKSESSA KEVÄT 2015

TUKEA VARHAISEEN VANHEMMUUTEEN. Äitiyshuollon alueellinen koulutuspäivä Anne Murtojärvi

LEIKKI OPPIMISENA OPPIMINEN LEIKKINÄ

Laulajan ilmaisu ja kuuntelijan kokemus

Oppiminen yliopistossa. Satu Eerola Opintopsykologi

Psyykkinen toimintakyky

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana

MUUTTUVA OPPIMISKÄSITYS JA KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN. Hannu Soini Oulun yliopisto,kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö 2004

Opetussuunnitelma mitä se on ja mitä se ei ole. SML pulmaparlamentti mv

Musiikki oppimisympäristönä

Kielellisten merkitysten tilastollinen ja psykologinen luonne: Kognitiivisia ja filosofisia näkökulmia. Timo Honkela.

Yhteenveto VASU2017 verkkokommentoinnin vastauksista. Opetushallitus

Korkeakouluopinnot ja työ - korkeakouluopetuksen muutoshaasteita

Tanssin yleinen ja laaja. oppimäärä. Eija Kauppinen, Opetushallitus

Sosiaalipedagogiikkaa lähiöbaarissa: osallistava teatteri dialogin herättelijänä

Eräs näkökulma opetuksen suunnitteluun Opetussuunnitelmat, opettajuus ja taiteellinen ajattelu

OPS Turvallisuus opetussuunnitelmauudistuksessa

Motiivi-sarjan kurssien 2-5 alustavat sisältösuunnitelmat Luvuilla työnimet

Kuvattu ja tulkittu kokemus. Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto

Kestävä aivotyö aivotyön tuottavuus

KASVUA JA OPPIMISTA TUKEVA TOIMINTAKULTTUURI

Näkökulmia mieslähtöiseen hyvinvointiosaamiseen. Matti Rimpelä Miestyön Foorumi IV Kokoushotelli Rantapuisto, Helsinki

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9

M.Andersson

OHJAAJUUS TUTKINTOTILAISUUDEN ARVIOINTILOMAKE

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja paikalliset suunnitelmat

Jorma Joutsenlahti / 2008

Sisällys. Mitä opetussuunnitelman perusteissa sanotaan?... 22

Opetussuunnitelma ja selviytymisen kertomukset. Eero Ropo

Miten lapsi oppii hyvinvointia ja myös pahoinvointia? Matti Rimpelä Elämyksiä ja elämää Hevonen osana hyvinvointipalveluja

SEKSUAALIKASVATUS VARHAISKASVATUKSESSA

9. Luento Hyvä ja paha asenne itseen

Askel, askel, harha-askel. työnohjaajana ja konsulttina systeemien viidakossa

Iloa vanhemmuuteen. Myönteinen vuorovaikutus pikkulapsiperheessä

Kommenttipuheenvuoro Musiikinopetuksen oppimisympäristön kehittämishanke

Varhainen tiedekasvatus: yhdessä ihmetellen. FT Jenni Vartiainen

KÄYTTÄJÄKOKEMUS & KÄYTTÖLIITTYMÄSUUNNITTELU. CSE- C3800, Aalto , Eeva Raita

KUKA OLEN (JA EN OLE) & MITEN OPIN KIROILEMAAN PORTUGALIKSI

Taiteen ja sosiaalityön rajalla. Arja Honkakoski

Taiteenalakohtaiset opetussuunnitelmatyöpajat Musiikki ja tanssi. Eija Kauppinen

- reggiolaisen pedagogiikan äärellä Taivalkosken vuororyhmis Vekkulissa

PED Assistentti oppimisen ohjaajana

Ulla-Maija Luoma TANSSI PEDAGOGISEN HYVINVOINNIN LÄHTEENÄ KOULUSSA

OPETUSALAN JOHTAMISEN FOORUMI - Johtaminen muuttuvassa toimintaympäristössä

Näkökulman kääntöpiiri ammattilaisen asennemuutos. Mitä voin muuttaa itse?

LUONNOS OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA

Taideyliopiston strategia

Ohjaaminen ja mentalisaatio

Prososiaalisen käyttäymisen vahvistaminen leikissä VKK-Metro

SEIKKAILUKASVATUS KOKONAISVALTAISEN OPPIMISEN KEINONA. ERITYISOPETUKSEN KEHITTÄMISPÄIVÄT Jari Kujala

DIALOGISEN KOHTAAMISEN MERKITYS SUREVAN LÄHEISEN ELÄMÄSSÄ

PEDAGOGINEN DOKUMENTOINTI mahdollisuus kuvataideopetuksessa? Osaava-hanke, Porvoo / Elisse Heinimaa

Lempeän kasvatuksen viikko 2018 TUNNETAIDOT

Erillisopintooikeuslomake. Täyttäkää ja antakaa kouluttajille Jos et muista opiskelijanumeroasi, niin henkilötunnus riittää

Keho ja ääni. Anne Tarvainen, FT Musiikintutkimus Tampereen yliopisto Sibelius-Akatemia

Sanoista tekoihin! Kielen, kulttuurin ja katsomusten moninaisuus varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Kirsi Tarkka

TERVEISET OPETUSHALLITUKSESTA

Transkriptio:

Kehollinen oppiminen Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa Eeva Anttila

Teoreettisia ja filosofisia lähtökohtia Holistinen ihmiskäsitys Situationaalinen oppimiskäsitys Yhteisöllisyys, dialogisuus Somatiikka (somatic studies) Uuden sukupolven kognitiotiede (embodied cognition) -> laajennettu käsitys tiedosta: kehollinen tieto

Kehollinen tieto on Henkilökohtaista: se syntyy ihmisessä Kokemuksellista: siihen liittyy aistimuksia, tuntemuksia, elämyksiä tunteita Fyysiseen todellisuuteen liittyvää Moniulotteista ja moniselitteistä: merkitykset syntyvät ja rakentuvat erilaisten tiedon ja tietämisen tasojen välillä Yhteisöllistä: tietoisuus oman kokemusmaailman moniulotteista sävyistä herkistää myötätuntoa ja tukee vuorovaikutusta yli kielellisten merkitysten Käsitteitä ja kieltä luovaa Ajattelua synnyttävää

Kehollinen tieto oppimisen perustana Oppimiskäsityksen murros Pedagogisen ajattelun murros Pedagogisen toiminnan murros (ihmis)tieteellisen tutkimuksen murros

Kehollinen tieto empiirisen tieteen näkökulmasta Tietoisuuden perusta on kehollinen - tietoisuus herää kun yksilö havaitsee muutoksen omassa kehollisessa tilassaan ja tuntee, että kehossa koetut tuntemukset ovat yksilön omia (Damasio 2000) Käsitteiden muodostus ja ajattelu ovat sidoksissa keholliseen perspektiiviin maailmasta - ne rakentuvat samojen neuraalisten systeemien varaan kuin liikkuminen ja havaitseminen (Lakoff & Johnson 1999)

Keho-keho ongelma (Thompson 2007) Korvaa keho-mieli ongelman Elävän kehon ja eletyn kehon suhde Rinnastus Lauri Rauhalan (2005) jäsennykseen tietoisuuden rakenteesta: Tajuton = mahdoton kokea (elävä keho) Tajuinen Tiedostamaton: koettavissa (elävä&eletty keho; esireflektiivinen) Tietoinen: tietoisesti koettu (eletty keho; reflektiivinen)

Intelligence always requires a body...... if a system is embodied, it is subject to the laws of physics and has to somehow deal with gravity, friction, and energy supply in order to survive... the real importance of embodiment comes from the interaction between physical processes and what we might want to call information processes (Pfeifer & Bongard 2007, 18).

Kehollinen oppiminen ei ole sama asia kuin motorinen oppiminen

Miten keholliset kokemukset muuntuvat tiedoksi? Usein keholliset kokemukset jäävät tietoisen tarkastelumme ulkopuolelle, ei-kielelliselle tasolle Kiinnittämällä huomio kehollisiin aistimuksiin ja tuntemuksiin ne muuttuvat tajunnan sisällöksi, eli tiedoksi, ja muuntuvat myös kielen muotoon Kehollisten kokemusten tuottama kieli ja käsitteet tukevat myös abstraktia ajattelua (Lakoff & Johnson 1980)

Kehotietoisuus Kehon kuva Kehon muistot Proprioseption kautta välittyvät välittömät keholliset aistimukset ja tuntemukset Kehon kuuntelu, sisäinen tietoisuus

Kehollinen tieto ja tietoisuuden kehittyminen = kehollinen oppiminen Tietoisuus koostuu suurelta osin ei-kielellisten tapahtumien tajuamisesta, kehollisten kokemusten ja aistimusten jatkuvasta virrasta Esikielellinen kokemusmaailma on käsitteiden, kielen, ajattelun, ymmärtämisen ja oivaltamisen perusta (mm. Rauhala 2005) Kielen muotoon puettu ajattelu on ihmisen tietoisuuden ja tiedon rakentumisessa jäävuoren huippu; vain pieni osa siitä, mitä koemme, käsitämme, tiedämme ja ymmärrämme (Damasio 2000)

Kehollinen oppiminen Kehollinen, kokemuksellinen tieto ja siitä nousevat merkitykset Yhteisöllisyys, yhteistoiminnallisuus Yhdessä luodut merkitykset Sosiaalinen tietoisuus Vuorovaikutus fyysisen maailman kanssa Laajennettu käsitys kielestä ja ajattelusta (poeettinen, metaforinen, narratiivinen) Kulttuurinen näkökulma oppimiseen

Kehollisen oppimisen merkitys Tietoisuuden sisällöt, siis ihmisen omaama tieto, voi rakentua monin tavoin, monenlaiseksi Erilaiset kasvatukselliset ja opetukselliset menetelmät kehittävät ihmistä ja hänen tietoisuuttaan eri tavoin Kouluopetuksen pitäisi huolehtia siitä, että maailmankuvaa rakentavat merkityssuhteet eivät jäisi vain älyllis-tiedollisiksi (Rauhala 2005) Hyvä elämäntaito edellyttää monipuolisen rikkaasti jäsentynyttä maailmankuvaa

Miten vahvistaa kehollista oppimista? Kehotietoisuuden harjoittaminen Elämyksellisyys, kaikkien aistien käyttö Toiminnallisuus Reflektiivisyys: kokemusten kielentäminen Mielikuvituksen, metaforien, kertomusten, runollisen kielen käyttö Yhteistoiminnallisuus: kokemusten jakaminen, kuvaileminen, tulkinta yhdessä

Taide ja kehollinen oppiminen Taide tuottaa kokemuksellista tajunnan sisältöä: mielikuvia, aistimuksia, tuntemuksia, tunteita Taiteellinen toiminta on tapa jäsentää ei-kielellistä kokemusmaailmaa Taide harjoittaa ihmisen tietoisuutta ja laajentaa maailmankuvaa Taiteellisen toiminnan kautta yksilö tavoittaa ei-kielellisiä kokemuksiaan ja voi antaa niille merkityksiä Taiteen kautta ihminen rakentaa uusia merkityssuhteita Taiteen kautta ihminen voi käsitellä inhimillisen elämän syviä merkityksiä, ymmärtää itseään, toisia ja maailmaa

As we learn through in and through the arts we become more qualitatively intelligent (Eisner 2004, 5)

Kehollinen oppiminen pähkinänkuoressa Keho ja mieli toimivat yhdessä Liike yhdistyy käsitteeseen Toiminta liittyy ajatteluun ja ajattelu liittyy toimintaan Tiede ja taide tukevat toisiaan Fyysinen ja ideaalinen (henkinen) keskustelevat keskenään

Teoreettisia lähteitä, mm: Idän viisausperinteet (mm. Klemola 2005) Ruumiinfenomenologia: keho maailmassa olemisen keskuksena (Merleau-Ponty, Maitland) Neurotieteet (Damasio; Pfeifer & Bongard) Neurofenomenologia (Thompson, Varela) Somatiikka (mm. Hanna, Rouhiainen) Kielitiede (Lakoff & Johnson) Kehityspsykologia (mm. Bruner 1996) Lapsuuden uusi sosiologia (Corsaro, Karlson)

Anttila, E. 2006. Taiteen voimalla: Taidekasvatuksen mahdollisuudet suomalaisessa peruskoulussa. Kasvatus 37 (1), 44-52. Anttila, E. 2009. Mitä tanssija tietää: Kehollinen tieto ajattelun ja oppimisen perustana. Aikuiskasvatus 2/2009, 84-92. http://www.aikuiskasvatus.fi/tiedeartikkelit/eeva%20anttila.pdf Anttila, E. 2011. Taiteen tieto ja kohtaamisen pedagogiikka. Teoksessa E. Anttila (toim.) Taiteen jälki: Taidepedagogiikan polkuja ja risteyksiä. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 40, 151-173.