Hengitys työvälineenä Minna Martin psykologi, psykoterapeutti
Psykofyysisen hengitysterapian taustaa Maila Seppä & Päivi Lehtinen & Minna Martin Hengityskoulu ~ Psykofyysinen hengitysterapia Somaattisesti oireilevien ja hyperventiloivien lyhytterapeuttinen ryhmähoitomenetelmä Kokonaisvaltainen hoitomalli Erilaiset ryhmät ja yksilöhoito Terapeuttien koulutus Hengityskirjat
Hengitys työvälineenä Aliviriämisen ongelmat: Uupumus Voimavarojen puute Väsymys Lamaantuminen Mielialan lasku Yliviriämisen ongelmat: Ahdistuneisuus Stressi, jännittäminen, pelot Tunne-elämän vaikeudet Akuutti tai krooninen kipu Toiminnalliset häiriöt Keskittymisvaikeudet Elämäntilannevaikeudet
Hengitys työvälineenä Perustana tietous Hengityksen psykofysiologiasta Vuorovaikutuksen merkityksestä (varhaisen ja nykyisen)
Hengityksen tehtäviä elimistössä Aineenvaihdunnallisiin tarpeisiin vastaaminen Kaikki elimistön solut ovat riippuvaisia hengityksestä: koko keho hengittää. Hengitys tuo elimistöön happea ja poistaa aineenvaihdunnan tuloksena syntynyttä hiilidioksidia. Hengitys on tärkeä elimistön happoemästasapainon säätelijä. Hyperventilaatiossa veressä on runsaasti happea, mutta lihakset ja muut kudokset kärsivät hapen puutteesta. Usein tuntemukset herättävät pelkoja.
Hengityksen tehtäviä elimistössä Uloshengitysilman sopiva virtaus ja paine tukea ponnistusta ja voimaa vaativissa tilanteissa tempon ja rytmien yhteensovittaminen tukea ääni-ilmaisulle: puheelle, laululle, puhallukselle Vaikuttaa rytmisten painevaihteluiden välityksellä ruuansulatustoimintaan sisäelinten verenkiertoon sydämen toimintaan
Hengityslihasten muita tehtäviä Asennon ylläpitäminen Selkärangan joustavuus Fyysinen ponnistelu Hengitys & tunnesäätely Tunteiden tiedostaminen, voimakkuus, ilmaisu Ahdistuksen, stressin ja kivun voimakkuus
Tasapainoinen hengitys Vastaa aineenvaihdunnallisia tarpeita. Työskentelyhengitys on tarkoituksenmukaisesti rytmitettyä ja lepotilahengitys taukojen rytmittämää. Tasapainottaa mieltä ja ruumista: elävöittää tai rauhoittaa tarpeistamme riippuen. On virtaavaa liikettä mielessä ja ruumiissa. Ilmentää sujuvuutta vuorovaikutuksessa.
Epätasapainoinen hengitys Tarpeiden mukainen hengitys voi erityisesti herkillä ihmisillä häiriintyä ulkoisten olosuhteiden vaikutuksesta: kylmyys, kuumuus, hajut, äänet, tungos, ahtaus, avaruus yms. mielensisäisten tekijöiden vaikutuksesta: tunteiden, mielikuvien sekä näihin liittyvien ruumiintuntemusten ja toimintayllykkeiden vaikutuksesta.
Miten tunnistaa epätasapainoinen hengitys? Ylihengittäminen tai vuoroittainen yli-/alihengittäminen Suuhengitys, voimakas ilman imeminen tai haukkominen Tauoton ylähengitys, tiheä lepohengitys Hengityksen pidättäminen, katkaisu, lihasjännitys Ilman nieleminen, röyhtäily, rykiminen, haukottelu, huokailu Hengityslihasten käyttöjärjestyksen häiriintyminen Apuhengityslihasten pitkäkestoinen, epätarkoituksenmukainen käyttö levossa Näistä aiheutuvat oiretuntemukset elimistössä
Epätasapainoinen hengitys liittyy usein hätätilareagointiin Hengitys reagoi jo ennakoidessa uhkaa. Hengitys valmistaa kehon taisteluun, pakoon tai jähmettymiseen. Syntyy välittömiä, mutta useimmiten ohimeneviä vaikutuksia mieleen ja ruumiiseen. Elimistön happo-emästasapainon häiriöt ja lihasjännitykset. Automaattiajatukset ja uhkamielikuvat aktivoituvat. Vaikeat tunnekokemukset kuten vaativuus, murehtiminen, häpeä, pelko suistavat hengityksen epätasapainoon ja ajavat elimistön hälytystilaan.
Epätasapainoinen hengitys Reaktion jatkuessa pitkään elimistö sopeutuu epätasapainoon. Hintana stressinsiedon aleneminen. Hengitys itsessään muodostuu stressitekijäksi: Hengitys- ja apuhengityslihasten pitkäaikainen, epätarkoituksenmukainen käyttö saa aikaan jännitystä ja kipua. Hengityksen vapaan virtauksen häiriintyminen vie voimia. Tuntemukset koetaan usein epämiellyttävinä ja pelottavina. Ellei tuntemuksia ymmärretä ja voida käsitellä, tilanne jatkuu noidankehämäisesti itseään ylläpitäen ja voimistaen. Kun toinen aistii ahdistuksen, pelon ja jännittyneisyyden, ja tunteet tarttuvat, ne kumuloituvat ja voimistuvat ihmissuhteissa.
Reagoimistavat hätätilanteessa osittain geneettisesti ohjelmoituja. osittain (varhain) opittuja.
Ruumiinmuisti hengitystapojen oppiminen Jäsentymättömät, käsittelemättömät, ylivoimaiset, traumaattiset kokemusmuistot voivat aktivoitua ruumiinreaktioiden muodossa myöhemmin. Kyse on varhaisten muistijärjestelmien aktivoitumisesta. Ruumis toistaa uskollisesti varhaisia, tiedostamattomia oppimiskokemuksiamme tapoja suojautua ja selviytyä. Hengityksellä herkästi reagoiminen ehdollistunutta ja automaattista toimintaa ilman tietoista valintaa. Tapa, jolla toinen katsoo, voi laukaista ruumiinmuiston menneisyydestä.
Ruumiinmuisti Myönteiset ruumiinmuistot ovat tärkeä resurssi, joita pyritään elvyttämään ja rikastamaan hengitysterapiassa. Näitä mielihyväkokemuksia syntyy spontaanisti luovassa toiminnassa, esimerkiksi liikuntaharrastuksissa, musiikin ja muiden taidenautintojen parissa. Myönteisten ja kielteisten tunnemuistokokemusten kanssa kosketuksiin pääseminen on merkityksellistä toipumisen kannalta.
Hengitys ja mielikuvallinen kokeminen Oppimiskokemukset varhaisissa vuorovaikutustilanteissa tallentuvat ruumiillisiksi reaktiotavoiksi ja mielikuviksi. Tällaiset tiedostamattomat ruumiilliset mielikuvat edustavat kokonaisvaltaisia vuorovaikutusmuistoja, representaatioita Muistoja toisen kanssa olemisen tavoista, toisen kanssa hengittelemisestä, toisen kasvojen ilmeistä ja äänen melodiasta, sekä omista tunteistamme ja tuntemuksistamme näihin tilanteisiin liittyen.
Mielikuva suhteesta toiseen Mielikuvat vaikuttavat hengitystapoihin ja muihin välittömiin ruumiillisiin reaktioihin. Muodostuu suhteellisen pysyviä käsityksiä itsestä ja toisesta etenkin jos niitä ei tiedosteta ja voida käsitellä. Näin vanha malli vahvistuu: mielikuvani itsestä/toisesta on tosi, koska myös ruumiini ja hengitykseni vahvistavat sen. Tosia kokemuksia ei kyseenalaisteta/ihmetellä. Suhteeseen peilautuvat molempien mielikuvat ja havainnot toisistaan. Aikuisella, terapeutilla, ohjaajalla, opettajalla tulisi kuitenkin olla vastuu suhteen laadusta/kykyä ihmetellä.
Itsesäätely Hengityksen merkitys on säätelyssä voimakkaampaa, jos tilannetta ei koeta riittävän turvalliseksi. Turvallisuus Pelko Rauhoittava vuorovaikutus, itseilmaisu ja -ymmärryskyky auttavat kestämään uhkaa ja säilyttämään tasapainoa.
Rauhoittava toinen Mielikuva tyynnyttävästä, rauhoittavasta, turvallisesta toisesta luo potentiaalista tilaa mieleen/ vuorovaikutukseen. Tarve tyynnyttävään läsnäoloon säilyy läpi elämän. Se on välttämätöntä, jotta olemisen tavassa / hengitystavoissa voi tapahtua muutosta. Täydellinen tasapaino, riippumattomuus ja yksin pärjääminen ovat illuusioita. Itsehoito/itseoppiminen: itsensä auttamista ja uuden oppimista ilman toisen apua.
Rauhoittava toinen Ahdistuksen sietäminen, itserauhoittelu ja itsemyötätunto voidaan oppia vain toisen kanssa. Omat yhdessä ja yksin rauhoittumisen kokemukset ovat edellytys sille, että voi edelleen rauhoittaa toista (toimia auttamisammatissa). Ohjaajan/opettajan/terapeutin merkitys on suurempi kuin ymmärretään.
Sanaton tunneviestintä Aitous, rauhoittuminen ja turva välittyvät ennen kaikkea sanattomassa viestinnässä, luetaan peilisolujärjestelmän avulla. Aistitaan rytmin ja tempon kokemuksissa. Tuntuu ja havaitaan hengitystavoissa. Kuuluu äänessä (voimakkuus, sävy, melodia). Havaitaan katsomisen, koskettamisen ja liikkumisen tavoissa. Nähdään kasvojen ilmeiden ja asentojen kautta. Levollisella hengityksellä ja hyväksyvällä katseella luodaan potentiaalista tilaa.
Hengittävä suhde Hengitys kutsuu toista rauhoittumaan Olemus sanoo ei ole hätää, olet ok juuri tuollaisena Äänen madaltuminen Puheen tauot ja väljyys Tempon hidastuminen Kiireettömän ja ajattoman tunnelman syntyminen Tilan antaminen toiselle, aito kiinnostus toista kohtaan Toisen rytmiin virittäytyminen Rauhallisempaan suuntaan kutsuminen
Hengitys ja vuorovaikutus Epätasapainoiset hengitystavat liittyvät stressiin, ahdistukseen, pelkoihin, häpeään, lihasjännitykseen, suhteessa olon ongelmiin ja itsensä ymmärtämisen vaikeuksiin. Tasapainoinen hengitys on yhteydessä rentouteen, tasapainoon, riittävän turvalliseen suhteessa olon tapaan ja kykyyn ymmärtää, mitä itsessä ja toisessa tapahtuu.
Kyky (itse)reflektioon Kyky (omien ) tunteiden säätelyyn Kyky tunnistaa ja asettaa rajoja Kyky (itse)myötätuntoon Kyky (itse)rauhoitteluun Hengitysterapian tavoitteet
Työskentely psykofyysisessä hengitysterapiassa Uloshengityksen esteiden purkaminen. Lihasjännityksen tiedostaminen ja hellittäminen. Luottavainen suhde alustaan (rentoutuminen). Rajojen ja identiteetin selkiytyminen. Erillisyyden ja tilakokemuksen hahmottuminen. Vuorovaikutussuhteen merkityksen tiedostaminen. Tunteiden tiedostaminen, säätely ja ilmaisu. Elinvoima, elämänilo, mielihyvä, leikkisyys. Itsensä/toisen rauhoittelu fyysisesti ja psyykkisesti. Turvallisuuden tunteen lisääntyminen.
Työskentely psykofyysisessä hengitysterapiassa Mieltä ja ruumista ruokitaan ja rauhoitetaan hengitysharjoituksien mielikuvien, liikkeen, äänen ja leikin musiikin ja hiljaisuuden kuvien ja piirtämisen sekä runojen ja tarinoiden avulla Mielikuvien avulla voin tunnistaa itseni ja löytää myötätunnon itseäni kohtaan.
Hengityksen ohjaamisesta Ei ohjata oikeaa hengitystapaa tai -tekniikkaa. Ei opeteta, miten palleaa tai muita lihaksia tulisi käyttää. Ei tiedetä paremmin toisen puolesta. Ei tahditeta tai rytmitetä ulkoapäin. Ei ohjata toisen hengitystä.
Tuetaan kykyä havainnoida itseä sisältä päin Oman hengitysrytmin tunnistaminen ja kunnioittaminen. Lupa ja vapaus hengittää omalla tavallaan. Lupa olemassaoloon omanlaisena. Lupa ihmetellä, kummastella ja antaa mielen liikkua. Ei tarvitse rentoutua, keskittyä, osata, ymmärtää, hallita hengitystä.
Työskentely psykofyysisessä hengitysterapiassa Aloitetaan olemisesta Uloshengitykseen ja hellittämiseen harjaantuminen Uloshengityksen jälkeisen tauon tunnistaminen Rajojen ja tilakokemuksen tutkiminen Aktiivinen uloshengitys ja voiman käyttö Sisäänhengitys on saamista ja itselle antamista Hengityksen tunnistaminen vuorovaikutusharjoituksissa ja arjessa