KANSALLISEN SUURPETOPOLITIIKAN KEHITTÄMISARVIOINTI

KANSALLISEN SUURPETOPOLITIIKAN KEHITTÄMISARVIOINTI TARJOUS HELSINGIN YLIOPISTO RURALIA -INSTITUUTTI 18.2.2013 Ruralia-instituutti, Kampusranta 9 C, 60320 Seinäjoki Puhelin 050 415 1150, faksi (06) 414 1504, www.helsinki.fi/ruralia Ruralia-institutet, Kampusranta 9 C, FI-60320 Seinäjoki Telefon +358 50 415 1150, fax +358 6 414 1504, www.helsinki.fi/ruralia Ruralia Institute, Kampusranta 9 C, FI-60320 Seinäjoki Phone +358 50 415 1150, fax +358 6 414 1504, www.helsinki.fi/ruralia

2 Sisällysluettelo 1. Hankinnan tausta ja tavoitteet...3 1.1. Tausta...3 1.2. Tavoite...4 2. Suunnitelma arviointityön toteuttamiseksi...5 2.1. Arviointiraportin rakenne ja hankkeen toteuttamisen organisointi...5 Arviointiraportin rakenne...5 Hankkeen toteuttamisen organisaatio...5 2.2. Käytettävät menetelmät, keinot ja työskentelytavat...6 3. Palveluun tarjolla oleva henkilöstö...8 4. Palvelun hinnoittelu...8 5. Palvelun tarjoajan esittely...8 5.1. Yrityksen perustiedot...8 5.2. Referenssit...8 6. Tarjouksen voimassaolo ja yhteystiedot...11

3 1. Hankinnan tausta ja tavoitteet 1.1. Tausta Maa- ja metsätalousministeriö on vastannut kansallisten kannanhoitosuunnitelmien valmistelusta sudelle (toimeenpantu 2006), karhulle ja ilvekselle (toimeenpantu 2007) sekä ahmalle (viimeisteltävänä). Kannanhoitosuunnitelmien avulla on pyritty vastaamaan kansainvälisten sopimusten (Bernin sopimus; CBD; 92/43/ETY) vaatimuksiin lajien ekologisen kestävyyden toteuttamisesta ottaen samalla huomioon kansalliset tarpeet taloudellisen ja yhteiskunnallisen kestävyyden takaamiseksi. Sidosryhmien ja kansalaisten osallistaminen kannanhoitosuunnitelmien valmisteluun on hoidettu laajojen kuulemisten kautta. Kansallista suurpetopolitiikkaa toteuttaa julkinen riistakonserni, joka vastaa riistakantojen elinvoimaisuudesta, turvaa riistavaran monipuolisen ja kestävän käytön sekä yhteen sovittaa riistatalouteen liittyviä erilaisia odotuksia. Kannanhoitosuunnitelmat ovat tärkein suurpetostrategian toteuttamisen väline. Suurpetojen kannanhoitosuunnitelmissa todetaan, että hoitosuunnitelmia päivitetään tarpeen mukaan. Tämä tarve on noussut etenkin suden kohdalla, mutta myös karhun ja ilveksen kohdalla on aika tähänastisen kannanhoidon arvioimiselle. Riistahallinnon uudistumisen myötä kentän toimijat hakevat edelleen kestäviä toimintamuotoja. Lisäksi prosessit ja toimenpiteet ohjauksen, tutkimuksen ja käytännön toteutuksen parissa, sekä etenkin kriisiytyneet tavoitteet ja näkemykset eri sidosryhmien välillä suurpetokantojen hoidosta ovat luoneet tarpeen kannanhoitosuunnitelmien päivittämiselle. Maa- ja metsätalousministeriön asettamassa tarjouspyynnössä kansallisen suurpetopolitiikan arvioimiseksi hankinnan kohteeksi asetetaan suurpetojen kannanhoitosuunnitelmien täytäntöönpanon arviointi kehittämisehdotuksineen. Käytännössä tämä tarkoittaa ministeriön suurpetojen metsästyksen rajoittamisesta annettujen asetusten, poikkeuslupien myöntämisen, suurpetojen aiheuttamien vahinkojen korvaamisen, suurpetovahinkojen ennaltaehkäisyn, suurpetokantojen seurannan ja sitä tukevan tutkimuksen sekä näiden toimenpiteiden valmistelun ja osallistamisen arviointia. Arvioinnissa pyydetään ottamaan huomioon suurpetopolitiikan ekologinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen hyväksyttävyys. Ekologisen kestävyyden tarkastelussa on otettava huomioon suurpetokantojen kehitys tarkastelujaksolla, uhanalaisuusselvitys ja metsästyksen mitoitus. Taloudellisen kestävyyden tarkastelussa on otettava huomioon mm. hallinnon ja tutkimuksen kustannukset sekä suurpetovahinkojen korvaamiseen ja ennaltaehkäisyyn osoitetut määrärahat. Sosiaalisen ja yhteiskunnallisen kestävyyden tarkastelussa on otettava huomioon politiikan avoimuus, osallistavuus ja yhteiskunnallinen hyväksyntä.

4 1.2. Tavoite Tässä tarjottavassa kansallisen suurpetopolitiikan kehittämisarvioinnissa keskiössä ovat suurpetojen kannanhoitosuunnitelmat; miten niiden avulla on saavutettu suurpetojen kannanhoidon ekologinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen kestävyys. Tavoitteena on tuottaa kokonaisarvio kansallisen suurpetopolitiikan tarkoituksenmukaisuudesta, tuloksellisuudesta, vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta vuosina 2007 2012 ja sen kehittämismahdollisuuksista. Kehittämisarvioinnissa ja etenkin tehtävissä kehittämisehdotuksissa avainasemassa on eri toimijoiden ristiriitaisten tavoitteiden tarkastelu ja huomioon ottaminen niin, että suurpetokantojen hoitaminen voi jatkua nykyistä kestävämmällä pohjalla. Suurpetojen kannanhoitoon liittyvän konfliktikentän purkamisessa ja pohdinnassa keskiössä on arviointityöhön kiinteästi liittyvä riskianalyysiryhmän toiminta. Alla jäsenneltynä kehittämisarvioinnissa käsiteltäviä kysymyksiä. 1. Suurpetopolitiikan tarkoituksenmukaisuus. Miten tarkoituksenmukaisia toteutukseen valitut prosessit ja toimenpiteet ovat? Miten onnistuneesti kohde- ja sidosryhmät on tavoitettu ja miten hyvin niiden tarpeet on huomioitu? Voidaanko käytössä olevilla toimintatavoilla saavuttaa halutut tulokset ja vaikutukset? Tarkastelun kohteena ovat mm. metsästyksen mitoitus, suurpetoihin liittyvän hallinnon ja tutkimuksen mitoitus, suurpetovahinkojen korvaaminen ja niiden ennaltaehkäisy, sekä suurpetopolitiikan avoimuus ja osallistavuus. 2. Suurpetopolitiikan tuloksellisuus eli toimintatapojen ja prosessien onnistuminen. Ovatko toimintaprosessit tuottaneet toivottuja tuloksia? 3. Suurpetopolitiikan vaikuttavuus. Miten hyvin saavutetut vaikutukset toteuttavat asetettuja kannanhoidon ekologisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen kestävyyden tavoitteita? Vastaavatko nämä saavutetut vaikutukset odotuksia? 4. Suurpetopolitiikan tehokkuus. Lisäksi otetaan huomioon toimintatapojen arviointi tuloksellisuuden näkökulmasta sekä toiminnan tehokkuus, eli arvioidaan miten tehokkaasti tuloksia on saatu aikaan käytettävissä olevilla resursseilla. 5. Suurpetopolitiikan ulkoiset tekijät tunnistetaan mahdollisimman tarkasti, rakennetaan keinoja niiden hallintaan ja niissä tapahtuvien muutosten havaitsemiseen. Oletusten testaamisessa auttaa riskianalyysin laatiminen. 6. Toiminnan kehittämissuosituksia esitetään edellä mainittujen tarkastelujen pohjalta perustuen havaintoihin onnistuneista ja epäonnistuneista toimintatavoista.

5 2. Suunnitelma arviointityön toteuttamiseksi 2.1. Arviointiraportin rakenne ja hankkeen toteuttamisen organisointi Arviointiraportin rakenne Arviointiraportin kirjoitustyylinä on yleistajuinen julkaisu. Sen yleisrakennetta voidaan tässä vaiheessa kuvata seuraavasti: 1. Tehtävänanto, arviointikysymykset ja toteutus 2. Toimintaympäristön kuvaus 3. Lajikohtaiset arvioinnit; tarkastelujakson alku, prosessi, lopputilanne, muutos ja sen merkitys 4. Riskianalyysi 5. Lajikohtaiset kannanhoidolliset kehitysehdotukset 6. Arvioinnin yhteenveto Arviointi pohjautuu kehittävään arviointiin ja arvioinnin tukena käytetään loogista viitekehystä. Arviointiraportissa tarkastellaan suurpetokantojen kehitystä tarkastelujaksolla ja suurpetojen uhanalaisuusluokitustilanteen mahdollista muutosta tarkastelujakson aikana. Arvioinnin pohjana oleva tarkastelu suoritetaan kautta linjan lajikohtaisena tarkastellen kunkin suurpetolajin kannanhoidon onnistumista ekologisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen kestävyyden näkökulmasta arvioinnin kohdistuessa käytettyjen toimenpiteiden ja resurssien vaikutukseen kannanhoidon onnistumisessa. Arvioinnin mukana kulkeva lajikohtainen riskianalyysi tukee suurpetopolitiikalle asetettavia kehittämistoimenpiteitä. Suurpetopolitiikan tarkoituksenmukaisuuden arvioinnissa lajikohtaisen menetelmätarkastelun lisäksi selvitetään suurpetopoliittisten toimijoiden ja heidän välisensä työnjaon toteutumista yleisellä tasolla sekä tuotetaan meta-analyysi sidosryhmien ja kansalaisten kuulemisista ja analyysi osallistamisen onnistumisesta. Hankkeen toteuttamisen organisaatio Maa- ja metsätalousministeriön asettama ohjausryhmä seuraa ja ohjaa hankkeen etenemistä. Ohjausryhmä osallistuu aktiivisesti arvioinnin suunnitteluun, itse arviointiin ja kehittämisehdotusten pohdintaan. Ohjausryhmä vahvistaa käytettävät arviointimenetelmät hankkeen alussa. Hankkeessa perustettava suurpetopolitiikasta päättävistä, asiantuntevista sekä toteuttavista henkilöistä koostuva riskianalyysiryhmä vastaa riskianalyysin valmistelusta, jolla tuetaan arvioinnin kehittämistoimenpiteiden yhteiskunnallista, taloudellista ja ekologista kestävyyttä. Riskianalyysiryhmän peruskokoonpanon lisäksi tilaisuuksissa konsultoidaan käsiteltävän aiheen mukaan ulkopuolisia asiantuntijoita. Alustavan lupauksensa osallistumisesta on antanut vanhempi tutkija, FT John Linnell NINA:sta (Norsk Institutt for naturforskning). Hänen asiantuntemuksensa käsittää uhanalaisten lajien suojelun haasteet lajin ekologisten ja yhteiskunnallisten vaatimusten ristiriitakentällä. Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto, vastaa arviointihankkeen toteutuksesta ja raportoinnista. Hankkeelle asetetaan johtaja Sami Kurki sekä projektipäällikkö Mari Pohja-Mykrä ja asiantuntija Päivi Pylkkänen. Hankkeen projektipäällikkö toimii ohjausryhmän sekä riskianalyysiryhmän sihteerinä. Kehittämisarviointi suoritetaan aikavälillä 1.3. 31.12.2013. Arviointiraportin alustavia tuloksia tarjotaan käyttöön susikannan hoitosuunnitelman päivityksen tarpeisiin mahdollisuuksien mukaan jo syksyllä 2013.

6 2.2. Käytettävät menetelmät, keinot ja työskentelytavat Suurpetopolitiikan evaluoinnissa ollaan kiinnostuneita sekä prosesseista että tuloksista, joten arvioitavaa toimintaa ajatellaan pidemmällä aikajänteellä. Tässä pidemmän aikajänteen huomioon ottavassa arvioinnissa, eli kehittävässä arvioinnissa tarkastellaan sekä suurpetojen kannanhoidon alkutilannetta, toteutuneita toimenpiteitä ja käytössä olleita resursseja, kannanhoidon nykytilannetta ja tilanteessa tapahtunutta muutosta ja sen merkitystä. Kehittävässä arvioinnissa yhdistyvät sekä prosessiarvioinnin että tulosarvioinnin näkökulmat. Kehittävän arvioinnin ensisijaisena tehtävänä on tukea johtamista, päätöksentekoa ja toiminnan jatkuvaa kehittämistä. Kehittävässä arvioinnissa korostuu sidosryhmien aktiivinen osallistuminen arvioinnin suunnitteluun ja arviointiin sekä arviointitulosten perusteella tapahtuvaan jatkuvaan parantamiseen. Hankkeen ohjausryhmän toiminta on osa kehittävän arvioinnin toteutusta. Arvioinnissa otetaan huomioon toimintatapojen lisäksi erilaisia toiminnan tasoja: toiminnan hallinnoijat ja ohjaus, toteuttajat ja toteutus, kohderyhmät ja sidosryhmät. Suurpetopolitiikantoimintatapojen ja toimijoiden toiminnan arviointi toteutetaan sekä olemassa olevan dokumentaation pohjalta sisällönanalyysin menetelmin, että arvioinnin oman tiedonhankinnan keinoin, suorittamalla kyselyitä, haastattelemalla asiantuntijoita ja osallistamalla ulkomaalaisia asiantuntijoita. Arvioinnissa johtopäätösten välineenä käytetään loogista viitekehystä, joka on käytännössä nähtävä suurpetopoliittisten toimien ja kehittämistoimien logiikkana. Onko suurpetopolitiikan toimeenpanossa tehty oikeita asioita eli vastaavatko toteutetut toimet kehittämistarpeita ja miten aikaansaadut vaikutukset ratkaisevat kehittämistarpeita? Loogisen viitekehyksen mukaisesta tarkastelumallista nousevat erityisesti esille suurpetopolitiikan arvioinnin osalta hankkeen tavoitteissa esiin nostetut kysymykset; suurpetopolitiikan tarkoituksenmukaisuus, suurpetopolitiikan tuloksellisuus, suurpetopolitiikan vaikuttavuus, suurpetopolitiikan tehokkuus ja suurpetopolitiikan ulkoiset tekijät. Riskianalyysi suurpetopolitiikan onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä tehdään kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin keräämällä kokemusperäistä tietoa. Riskianalyysiryhmän kokoamisessa noudatetaan nk. PATperiaatetta, eli ryhmään kutsutaan sekä päättäviä, asiantuntevia että toteuttavia henkilöitä. Riskianalyysiryhmä pohtii lajeittain jo olemassa olevia sekä suurpetopolitiikan kehittämisehdotusten mukanaan mahdollisesti tuomia konflikteja sekä niiden ratkaisumalleja. Käytettävä aineisto suhteessa työskentelytapoihin ja strategisiin tavoitteisiin on esitetty seuraavassa taulukossa.

7 Strateginen tavoite Arvioitava kannanhoidollinen toimi Aineistomuoto ja -lähde Toteutustapa Suurpetokantojen kannanhoidon ekologinen kestävyys Suurpetokantojen kehitys tarkastelujaksolla Suurpetojen uhanalaisuusselvitys RKTL:n kanta-arviot 2006-2012 Suurpetojen seurantamenetelmät Kyselyt tehdyistä ja toivotuista kannan laskentamenetelmistä riistanhoitoyhdistyksille. Tutkimukset suurpetojen salakaadoista. Uhanalaisuusselvitykset 2006 ja 2012 Tarkastellaan suurpetokantojen kehitystä ja verrataan niiden suuntaa tarkastelujaksolla verrattuna kannanhoidollisiin toimiin tarkastelujaksolla. Tarkastellaan keinoja löytää sidosryhmien yhteisesti hyväksymä kannankoon määrittäminen. Selvitetään suurpetojen uhanalaisuusluokituksen perusteet ja mahdollisen muutoksen syyt. Suurpetojen metsästyksen mitoitus Pyyntiluvat Poikkeusluvat poronhoitoalueelle Poliisin myöntämät poikkeusluvat Tarkastellaan metsästyksen mitoituksen onnistumista suhteessa kannankoon kehitykseen. Tarkastellaan poikkeuslupien myöntöperusteita ja niiden vastaamista tarpeeseen. Hallinnon ja tutkimuksen kustannukset Tilastot hallinnon ja tutkimuksen kustannuksista tarkastelujaksolla. Tarkastelujaksolla toimeenpantujen tutkimusten yhteenveto. Tarkastellaan tulos- ja resurssiohjauksen kustannustehokkuutta. Suurpetokantojen kannanhoidon taloudellinen kestävyys Suurpetovahinkojen korvaamiseen ja ennaltaehkäisyyn osoitetut määrärahat Suurpetovahinkotilastot ja maksetut korvaukset Eri ennaltaehkäisykeinojen osoitettu tarve ja toteutuneet toimenpiteet kustannuksineen. Tarkastellaan vahinkojen korvaamiseen ja ennaltaehkäisyyn kohdennettujen varojen vastaamista todelliseen tarpeeseen sekä niiden kustannustehokkuutta, ja osallisuutta kannanhoidon yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden saavuttamisessa mm. eri elinkeinojen kannalta. Suurpetopolitiikan avoimuus Riistakonsernin tiedotus tarkastelujaksolla. Julkishallinnollisten kontrollointikeinojen tarkastelu. Tarkastellaan tiedotuksen kattavuutta ja sidosryhmien kannanottoja. Suurpetokantojen kannanhoidon yhteiskunnallinen ja sosiaalinen kestävyys Suurpetopolitiikan osallistavuus Suurpetojen kannanhoidon tueksi valmistetut tutkimukset sidosryhmien ja kansalaisten kuulemisesta. Alueellisten riistaneuvostojen suurpetokuulemisten (syksyllä 2013) sidosryhmätöiden yhteenvedot Laaditaan yhteenveto kansalaisten ja sidosryhmien toivomuksista kannanhoidolle ja tarkastellaan niiden toteutumista sekä mahdollista muutosta tarkastelujaksolla. Suurpetopolitiikan yhteiskunnallinen hyväksyntä Tutkimustulokset suurpetojen salakaadoista. Lehdistökatsaus. Erävalvonnan asiantuntijan haastattelu Tarkastellaan sidosryhmien ja kansalaisten keinoja haastaa suurpetopolitiikka aktiivisin ja passiivisin keinoin ja tehdään analyysi sen vakavuudesta ja vaatimista toimenpiteistä.

8 3. Palveluun tarjolla oleva henkilöstö Johtaja, FT Sami Kurki Ruralia-instituutin johtaja. Asiantuntemus maaseutuyrittäjyys, innovaatioverkostot, maisemaekologia ja biodiversiteettikysymykset. Suurpetohankkeiden johtaminen. projektipäällikkö, FM Mari Pohja-Mykrä Työtehtävät käsittävät ihmisten ja eläinten välisen konfliktikentän hankkeiden suunnittelua, toteutusta ja koordinointia. Asiantuntemus vahinkoeläinlainsäädännön ja sidosryhmien eläinasenteiden kehittymisessä. asiantuntija, FM Päivi Pylkkänen Työtehtävät käsittävät arviointi- tutkimus- ja kehittämishankkeiden suunnittelua, toteutusta ja koordinointia. Asiantuntemus EU:n ja Suomen maaseutupolitiikassa sekä arvioinneissa, arviointitutkimuksessa ja arviointikoulutuksessa. Palveluun tarjolla olevan henkilöstön ansioluettelot ovat Liitteessä C. 4. Palvelun hinnoittelu Sitova enimmäispäivähinta on 800 (ei alv). Tarjouksen kokonaishinta kansallisen suurpetopolitiikan arvioinniksi on 50.000 (ei alv.) Hankkeen yksityiskohtainen kustannusarvio on Liitteessä A. 5. Palvelun tarjoajan esittely 5.1. Yrityksen perustiedot Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti Y-tunnus: 0313471-7 Postiosoite: Kampusranta 9 C 60320 Seinäjoki Tarjouksen yhteyshenkilö: johtaja Sami Kurki p. 0500-811 232 sposti: sami.p.kurki@helsinki.fi 5.2. Referenssit Ruralia-instituutin toimintoihin on kuulunut 25 toimintavuoden aikana mittavasti niin arviointi-, kehittämis- kuin tutkimushankkeita. Tehtävien ja toimeksiantojen suuren kokonaismäärän vuoksi tässä tarjouksessa kuvataan vain osa arviointiin, maaseutupolitiikkaan ja suurpetojen tutkimukseen liittyviä tehtäviä ja toimeksiantoja viime vuosilta. Ruralia-instituutin arviointi-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan voi tutustua instituutin verkkosivuilla www.helsinki.fi/ruralia.

9 Pohjois-Pohjanmaan paikallinen maaseudun kehittäminen 2012. Pohjois-Pohjanmaan toimintaryhmien ohjelmakauden 2007 2013 tulosten arviointi, ennakointi ja toimeenpanon kehittäminen. Maakunnan paikallista maaseudun kehittämistä tukeva asiantuntijaraportti (julkaistaan 2013). Työtä koordinoi Suomen Aluetutkimus FAR. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja Kajaanin yliopistokeskus/aikopa toimivat asiantuntijakumppaneina. (Tilaaja: Pohjois-Pohjanmaan toimintaryhmät: Keskipiste-Leader ry, Rieska- Leader ry, Nouseva Rannikkoseutu ry, Jomma ry ja Myötäle ry.) Kouvolan seudun elintarviketalouden aluetaloudellisten vaikutusten arviointi (2011-2012). Seudun elintarvike-talouden vaikutukset alueeseen ja työllisyyteen. Nykytilanne (2011) ja alustavat lähtökohdat kehi-tysvisiolle. Julkaisu: Määttä S., Törmä H., Virtanen P., Hyyryläinen T. ja Pylkkänen P. 2012: Kouvolan seudun elintarviketalouden vaikutukset alueeseen ja työllisyyteen, Nykytilanne ja alustavat lähtökohdat kehitysvisiolle, Raportteja 86. Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto. (Tilaaja: Kouvolan kaupunki). Sitran Maaseutu Suomi -strategiassa asiantuntijaraportointi 2011 2012. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran Maaseutu Suomi -strategiassa -prosessi on käsittänyt seminaarin ja kolmen sidosryhmätyöpajan sarjan tuottamaan impulsseja etenkin Euroopan unionin rahoituskauden 2014-2020 maaseutuajatteluun ja -ohjelmatyöhön. Ruralia-instituutin asiantuntijatyöryhmä vastasi työpajojen raportoinnista ja Maaseutu Suomi -strategiassa -loppuraportin ja tiivistelmäjulkaisun kirjoittamisesta. Julkaisu: http://www.sitra.fi/julkaisut/selvityksi%c3%a4-sarja/selvityksia67.pdf (Tilaaja Sitra). Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän YTR:n arvioinnit 2010 2012. Kokonaisuuteen sisältyy maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän YTR:n itsearviointi ja osallistuminen yhteistyöryhmän ulkoiseen arviointiin arviointikonsortion osana. Julkaisut: Hyyryläinen T. 2010: Maaseutupolitiikan YTR. Itsearviointitutkimus. Julkaisuja 20. Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto. Sillanpää K., Ålander T., Pylkkänen P., Kytölä L. & Keränen R. 2012. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän arviointi 2011. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja, Tampereen Yliopistopaino Oy, Tampere. (Tilaaja maa- ja metsätalousministeriö/maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR). Innovaatiotoiminnan edistäminen maaseudulla 2010 2011. Tutkimushanke kattoi maaseudun innovaatiotoiminnan tukemisen kannalta keskeiset toimijat ja politiikanlohkot. Tarkasteltavina olivat elinkeinopolitiikan ja maaseutupolitiikan linjaukset ja keinovalikoimat maaseudun innovatiivisuuden tukemisessa. Erityisinä tutkimuskohteina olivat seudulliset kehittämisyhtiöt sekä paikalliset toimintaryhmät. Tutkimuskohteina olivat Kouvolan seutu, Pielisen Karjala, Etelä-Pohjanmaa sekä Ylä-Pirkanmaa. Tutkimuksen toteuttivat Ruralia-instituutti, Sente sekä Joensuun yliopiston Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia. Julkaisu: http://www.tem.fi/files/31323/temjul_38_2011_web.pdf (Tilaaja: työ- ja elinkeinoministeriö) Leader-metodin kehittämisprosessi 2009 2010 Prosessi tuotti perusteltuja esityksiä toimintaryhmätyön ja Leader-metodin kehittämiseksi niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Sen kautta saatiin tietoa ja ehdotuksia tulevan ohjelmakauden (2014-) suunnitteluun ja toteutukseen. Työskentelyprosessi kohdentui paikallisten toimintaryhmien toimijoihin, mutta myös eri tasoilla toimiviin viranomaisiin. Prosessista vastasi Ruralia-instituutti ja partnereina olivat Oulun yliopisto ja Otavan opisto. (leadermetodi.ning.com) (Tilaaja: MAVI). Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman (2007 2013) ennakkoarviointi. Ruralia-instituutin yhteistyökumppaneina tässä laajassa arvioinnissa olivat Helsingin yliopiston soveltavan biologian laitos, Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos ja MTT-taloustutkimus. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman (2007 2013) ennakkoarviointi. Maa- ja metsätalousministeriö 31.3.2006. (Tilaaja: maa- ja metsätalousministeriö). New Rural Governance in Diffused Power Contexts (2007-2009). Hajautettu hallinta ja valta maaseutupolitiikan kontekstissa hankkeessa tarkasteltiin tutkimuslähtöisesti suomalaisen maaseutupolitiikan verkostoarkkitehtuuria, suomalaista toimintaryhmätyötä ja eurooppalaisen/suomalaisen maaseutupolitiikan arviointikäytäntöjä. Suomen akatemian tutkimushanke.

10 EU:n 6. puiteohjelma IN-SIGHT - Strengthening Innovation Processes for Growth and Development 2006 2008. Hankkeessa rakennettiin käsitteellinen viitekehys ja tietopohja eurooppalaiseen maatalouden ja maaseudun innovaatiopolitiikasta. Mukana olivat Suomen lisäksi Latvia, Saksa, Hollanti, Italia, Ranska ja Sveitsi. Ruralia-instituutin vastuulla oli koordinoida maaseudun uusiin palveluliiketoimintoihin liittyvää teemaa. European Midterm evaluation on Leader + (2006). Kysymyksessä oli eurooppalainen synteesi eri maiden Leader-väliarvioinneista. Ruralia-instituutti toimi tässä alihankkijana itävaltalaiselle ÖIR tutkimuslaitokselle. Synthesis of mid-term evaluations of Leader + -programmes. Final Report. ÖIR Managementdienste GmbH. Commissioned by European Commission DG Agri. ANr. A 2836.10 Vienna. http: //ec.europa.eu/agriculture/eval/reports/leaderplus/index_en_htm. Suomen Leader+ -ohjelman väliarvioinnit (2004 2005). Ruralia-instituutti (koordinoi Suomen Leader+ - ohjelman (2000-2006) laajaa kaksivaiheista väliarviointiprosessia. Yhteistyökumppaneina arvioinnissa olivat Kajaanin yliopistokeskuksen Lönnrot-instituutti, Suomen aluetutkimus FAR ja Vaasan yliopiston Levóninstituutti. Arviointiprosessin osana järjestettiin myös arviointikoulutusta ja seminaareja sekä toimitettiin arvioinnin monikielinen julkaisu. Suomen Leader+ -väliarviointi 2003, Maa- ja metsätalousministeriön raportteja 2/2004 & Suomen Leader+ -väliarviointi 2005, Maa- ja metsätalousministeriö 31.12.2005. (Tilaaja: maa- ja metsätalousministeriö) European Leader mainstreaming assessment (2004). Kysymyksessä oli EU-komission käynnistämä erillistutkimus, jossa arvioitiin eri maissa käytettyjä menetelmiä, joilla Leader-lähestymistapaa oli sovellettu Leader II ja Leader + -ohjelmia laajemmin. Suomen valtavirtaistaminen oli yksi tapaustutkimus, jonka osalta Ruralia-instituutti toimi alihankkijana itävaltalaiselle ÖIR tutkimuslaitokselle. Methods for and Success of Mainstreaming Leader Innovations and Approach into Rural Development. Final Report. ÖIR- Managementdienste GmbH. Commissioned by European Commission DG Agriculture, Unit G4. ANr. A 2815.10 Vienna. Suomen susikannan hoitosuunnitelma (2004-2005). Ruralia-instituutti vastasi kansallisen susikannan hoitosuunnitelman valmistelusta ja toteutti laajan kansallisten ja alueellisten sidosryhmien sekä kansalaisten kuulemisen kannanhoidon tueksi. Julkaisuja: Bisi J. & Kurki S. 2005. Susipuhetta Suomessa Maakunnalliset ja kansalliset odotukset ja tavoitteet susikannan hoidossa. Julkaisuja 3, Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto, Seinäjoki. Bisi, J., Kurki, S., Svensberg, M & Liukkonen, T. 2007. Human dimensions of wolf (Canis lupus) conflicts in Finland. European Journal of Wildlife Research 53:304-314.; Bisi, J., Liukkonen, T., Mykrä, S., Pohja-Mykrä, M. & Kurki, S. 2010. The good bad wolf wolf evaluation reveals the roots of the Finnish wolf conflict. European Journal of Wildlife Research 56:771-779. Suomen karhukannan hoitosuunnitelman valmistelu (2005-2006). Ruralia-instituutti vastasi kansallisen karhukannan hoitosuunnitelman valmistelusta ja toteutti laajan kansallisten ja alueellisten sidosryhmien sekä kansalaisten kuulemisen kannanhoidon tueksi. Julkaisu: Mykrä S, Liukkonen T., Bisi J. & Kurki S. 2006. Kansalaisten karhukannat. Julkaisuja 6, Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto, Seinäjoki. Suomen ilveskannan hoitosuunnitelman valmistelu (2005-2006). Ruralia-instituutti vastasi kansallisen ilveskannan hoitosuunnitelman valmistelusta ja toteutti laajan kansallisten ja alueellisten sidosryhmien sekä kansalaisten kuulemisen kannanhoidon tueksi. Julkaisuja: Liukkonen T., Mykrä S., Bisi J. & Kurki S. &. 2006. Ilveksiä ja ihmisiä. Julkaisuja 7, Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto, Seinäjoki; Liukkonen, T., Mykrä, S., Bisi, J. & Kurki, S. 2009. Conflicts and compromises in lynx (Lynx lynx) conservation and management in Finland. Wildlife Biology 15(2):165-174. Suomen ahmakannan hoitosuunnitelman valmistelu (2007). Ruralia-instituutti vastasi kansallisen ahmakannan hoitosuunnitelman valmistelusta ja toteutti laajan kansallisten ja alueellisten sidosryhmien sekä

11 kansalaisten kuulemisen kannanhoidon tueksi. Julkaisu: Pohja-Mykrä M. & Kurki S. 2008. Asialistalla ahma. Julkaisuja 13, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. Oy Fram Ab, Vaasa. Suurpetojen haaskaruokinnan yhteiskunnallisen kestävyyden haasteet (2008). Suurpetojen haaskaruokintaan liittyvien ristiriitojen tarkastelu eri sidosryhmien näkökulmasta arvokeskustelun pohjaksi ja luontoyrittäjyyden kestäväksi kehittämiseksi. Yhteistyökumppanina RKTL:n Elinkeino- ja yhteiskuntatutkimus. Julkaisu: Pohja-Mykrä M. & Kurki S. 2009. Suurpetojen haaskaruokinnan sosiaalisen kestävyyden haasteet. Julkaisuja 16, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. Oy Fram Ab, Vaasa. Kohti suurpetojen kannanhoidon yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä: oman käden oikeus suurpetojen kannanhoidossa; taustat, merkitys ja tulevaisuuden näkymät (2010-2013) Suurpetojen salakaadot poliisin tutkintapyynnöissä ja käräjäoikeuksien tuomioissa vuosina 2005 2010, salakaatojen syyt ja yhteisön tuki suurpetojen salakaadoille. Julkaisuja: Pohja-Mykrä M. 2013. Motives for large carnivore poaching Instrumental case study from Finland (käsikirjoitus); Pohja-Mykrä M. & Kurki S. 2013. Strong Community Support to Poaching Challenges Wolf Management (käsikirjoitus); Pohja-Mykrä M. & Kurki S. 2013: Suurpetopolitiikka kriisissä - Salakaadot ja yhteisön tuki, Raportteja 98, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, Seinäjoki (painossa). 6. Tarjouksen voimassaolo ja yhteystiedot Tarjous on voimassa 1.5.2013 saakka. Seinäjoella 18.2.2013 Sami Kurki, johtaja Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto Yhteystiedot johtaja Sami Kurki Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti Kampusranta 9 C 60320 Seinäjoki p. 0500-811 232 sposti: sami.p.kurki@helsinki.fi