Suurpetopolitiikan arviointi Ohjausryhma 3 kokous

Transkriptio

1 Suurpetopolitiikan arviointi Ohjausryhma 3 kokous Aika: ma klo Paikka: Läsnä: Maa- ja metsätalousministeriö, Hallituskatu 3 A, Helsinki, Kokoustila Niskavuori Jaana Husu-Kallio, puheenjohtaja Juha Ojala, maa- ja metsätalousministeriö, varapuheenjohtaja Sami Niemi, maa- ja metsätalousministeriö Aarno Puttonen, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto Madeleine Nyman, Metsähallitus Anne Ollila, Paliskuntain yhdistys Riitta Rahkonen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Sami Kurki, Ruralia-instituutti, HY Heikki Paltto, Saamelaiskäräjät, II varapuheenjohtaja Seppo Sivula, Sisäasiainministeriö Tapani Veistola, Suomen luonnonsuojeluliitto Panu Hiidenmies, Suomen metsästäjäliitto Hannu S. Laine, Suomen riistakeskus Ulla-Maija Liukko, Suomen ympäristökeskus Petteri Tolvanen, WWF Suomi Matti Osara, ympäristöministeriö Harri Norberg, Suomen riistakeskus, asiantuntijasihteeri Mari Pohja-Mykrä, Ruralia-instituutti, HY, sihteeri Poissa: Risto Sulkava, Suomen luonnonsuojeluliitto Anna Grenfors, Suomen metsästäjäliitto 1) Kokouksen avaus Puheenjohtaja Husu-Kallio avasi kokouksen klo ja toivotti läsnäolijat tervetulleiksi. 2) Esityslistan hyväksyminen Esityslista hyväksyttiin.

2 3) Suurpetopolitiikan kehittämisarvioinnin loppuraportti, projektipäällikkö Mari Pohja- Mykrä (HY, Ruralia-instituutti) Pohja-Mykrä esitteli kehittämisarvioinnin loppuraportin keskeisiä asioita ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyysnäkökulman kautta. Tarkastelu on tehty lajikohtaisesti ja loogisen viitekehyksen avulla. Tämä tarkoittaa suurpetopoliittisten toimien tarkoituksenmukaisuutta, tulosten vaikuttavuutta, toiminnan tehokkuutta sekä tavoiteasettelun saavuttamisen mahdollisuuksia tunnistaen samalla ulkoisten tekijöiden vaikutukset. Pohja-Mykrä avasi tarkastelua esimerkkien kautta. Lisäksi hän nosti esiin median arvoviritteisen uutisoinnin, suurpetokonfliktien ylläpidon poliittisten päämäärien saavuttamiseksi sekä ekologisen tiedon käytön julkisessa puheessa. Lajikohtaisessa tarkastelussa Pohja-Mykrä nosti esiin lajien kannanhoitoon liittyvät erityishaasteet, jotka on myös loppuraportin tiivistelmäosassa kuvattu. Pohja-Mykrä avasi kehittämistoimenpiteiden taustalla olevaa logiikkaa. Sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa ja yhteiskunnassa on nähtävissä käynnissä oleva murrosvaihe, jossa sosiaalisen kestävyyden saavuttamisen merkitys on tiedostettu ja tavoiteasettelua on siten muutettava tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä kehitys ei näy ainoastaan Suomessa, mutta myös muualla Euroopassa, missä on havahduttu suurpetojen ja ihmisten välisen yhteiselon haasteisiin. Uuden tavoiteasettelun kautta on kehittämistoimissa rakennettu suurpetojen kannanhoidolle suunnanmuutos, jossa tavoitteena on suurpetojen psykologisen omistajuuden rakentuminen jakamalla vastuuta, antamalla oikeuksia ja rakentamalla luottamusta. Suurpetojen kannanhoidon ongelmat asetetaan tavoitteiksi ja käyttöön otetaan paikkaperustainen ja ongelmalähtöinen kannanhoito. Kannanhoidon onnistumista arvioidaan sosiaalisesti hyväksyttävän kannankoon kautta siten, että taloudellisten panostusten tulee olla siedettäviä ja pitkällä aikatähtäimellä suurpetokannoille tavoitellaan ekologisesti kestävää tasoa. Suurpetojen kannanhoidon uuden tavoiteasettelun seuraamiseksi ja arvioimiseksi ehdotetaan perustettavaksi uutta asiantuntijaelintä. Keskustelu arvioinnin tuloksista ja suurpetopolitiikan uusista linjauksista Ohjausryhmän jäsenet toivat esiin omat näkökulmansa arviointiraportin havainnoista. Veistola / SLL: Ajatus siirtää painopiste ekologisesta kestävyydestä sosiaaliseen kestävyyteen on ongelmallinen, koska lainsäätäjä on jo tämän pohtinut siten, että ekologinen puoli on juridisesti kärjessä. Maaseudun yhteisötkin ovat nykyään heterogeenisia, eivät homogeenisia, ja niissä on luonnonsuojelijoitakin mukana. Alueellisiin riistaneuvostoihin on hyvä saada ympäristöjärjestöt mukaan. Paikallinen lähestymistapa on haastava, koska suurpedot kulkevat pitkiä matkoja. Puheenjohtaja huomautti, että Bernin sopimuksessa on huomioitu myös sosiaalinen ulottuvuus. Pohja-Mykrä tarkensi, että kansainvälisissä suojelusopimuksissa on sisällä kestävän kehityksen käsite ja sosiaaliset reunaehdot huomioidaan näissä. Myös viimeaikaisissa kansainvälisissä työryhmissä on tunnistettu sosiaalisen kestävyyden haasteet ja näiden huomioiminen kestävän suojelun saavuttamiseksi. Pohja-Mykrä tarkensi salakaatojen tukemisen tutkimista. Oleellista on tietää niiden yhteisön jäsenten tuki tai tuomio salakaadoille, joilla on merkitystä sille tapahtuuko suurpedon salakaato vai ei. On siis keskitytty niihin ryhmiin, joilla on jotain vaikutusta suurpetopolitiikan tai salakaatojen hyväksyttävyyteen. Paikkaperustaisessa lähestymistavassa kaikkien sidosryhmien osallistaminen on erityisen tärkeä voimavara. Hankerahoituksilla ja talkootoimilla on mahdollista paikallisesti vaikuttaa suurpetojen ja ihmisten sopuisampaan yhteiseloon.

3 Hiidenmies / Metsästäjäliitto: Valmisteltu kehittämisarviointi on hyvä ja osoittaa selkeän muutostarpeen nykyiseen suurpetopolitiikkaan. Esityksessä on hyviä avauksia kuten suurpetojen riista-arvon nostaminen. Tämäntyyppisillä avauksilla päästään eteenpäin ja tekemään työtä yhteistyössä. Seuraavaksi päästään työstämään toimenpiteitä. Kunhan kaikki osapuolet ovat avoimia uusille ratkaisuesityksille, niin niiden puitteissa päästään eteenpäin. Paltto / Saamelaiskäräjät: Tehty loppuraportti on hyvä, mutta menee enemmän suurpetojen suojelun kuin hoidon puolelle. Omistajuuden käsite on hankala. Kuka on se omistaja, ja kuka korvaa vahingot, jos on itse omistaja. Kuka on oikeuden puolesta vastuussa mitä on tapahtunut. Kysymysmerkiksi ahman kohdalla nousee raportissa mainittu kohta Tunturi-Lapin poronomistajien osallistamisesta ahmakannan hoitoon. Pohja-Mykrä tarkensi, että omistajuudella ei tarkoiteta konkreettista omistajuutta vaikkakin psykologinen omistajuus rakentuu samoista asioista kuin konkreettinen omistajuus. Ahman kohdalla täytyy löytää kannustava vahinkokorvausmalli ja ahman arvoa on nostettava. Ollila / Paliskuntain yhdistys: Tämä on hyvä raportti ja tulee tunne, että meitä on kuultu ja myös ymmärretty. Olilla nosti raportista neljää asiaa esiin. Paikallistason hyväksyntää on korostettu ja todettu, että salakaatoja ei saada kuriin ilman paikallistason hyväksyntää. Ahman osalta on kuitenkin esitetty reviiripohjaista korvausjärjestelmää, jota paikallistaso vastustaa. Näin ei vastata arviointiraportin kehittämisehdotuksiin paikallisen mielipiteen huomioimisesta. Raportissa on todettu vahinkoperusteisten karhupoikkeuslupien osalta, että ei ole tarvetta, koska niitä ei ole haettu. Tässä kohtaa on virhe; poikkeusluville on tarvetta ja niitä on myös haettu. Niitä ei kuitenkaan haeta helposti, koska poikkeuslupaa on vaikea saada vahinkojen löytämisen ja toteamisen vaikeuden vuoksi. Uhanalaisuuskriteerien tarkastelussa on käännytty sisäänpäin kansalliselle tasolle, kun kansainvälisissä yhteyksissä on korostettu populaatiotasoista tarkastelua. Pohja-Mykrän mukaan populaatioperustaista tarkastelua on raportissa avattu, mutta on mahdollista vielä tarkastaa painotukset. Reviiripohjaista korvausjärjestelmää raportissa suositellaan pohdittavaksi, koska tutkijoiden tulee tietää missä ahmoja on ja kuinka paljon niitä on. Vastuuta pitää olla molemmin puolin, sekä tutkijoilla että poronomistajilla. Ollila huomautti, että Paliskuntain yhdistyksen hallitus on kirjoittanut kirjallisen kannanoton, että nykyisessä vahinkotilanteessa ei voida uutta korvausjärjestelmää ahmalle hyväksyä sellaisenaan. Raportissa tulisi korostaa, että voidaan pohtia reviiripohjaista korvausjärjestelmää, mutta ei siirtyä suoraan siihen. Laine / VRN: Kehittämisarvioinnin keskeinen löydös on se, että vanha hallintomalli, jolla suurpetoja hallitaan on vanhaa perua. Aina kun on tehty toimenpiteitä susikannan suhteen, kanta on laskenut. Kehittämisehdotuksissa esiin tuotu johtamisjärjestelmän muutos on hyvä ajatus. Puhtaasta biologisen kestävyyden tarkastelusta on päästävä myös yhteiskunnallisten eli sosiaalisten kestävyyden kriteereiden tarkasteluun. Tämä muutos ei ole kuitenkaan helppoa. Olemme tottuneet tiettyyn toimintamalliin ja se mitä voidaan saada rahalla voidaan muuttaa nopeasti, mutta ihmisten mielipiteiden muutos on vaikeampi. Valtaa ja vastuuta pitää kuitenkin jakaa kentälle ja esimerkiksi ilveksen kohdalla on vahvojen kantojen alueella pelivaraa kokeilla uusia lähestymistapoja. Puttonen / MTK: Kiitokset kehittämisarvioinnista, asiaa on tarkasteltu laajemmalta pohjalta kuin mitä aluksi osasi odottaa. Arvioinnissa esiin tuotu suunta alueiden vaikuttavuuteen ja vastuun siirtoon alueille on oikeansuuntainen toimenpide. Suurpedoista aiheutuvien kustannusten ja työn jakautuminen on hyvä tiedostaa ja luottamuksen rakentaminen muun muassa petohavaintojen suhteen on tärkeää. Tästä on hyvä jatkaa.

4 Liukko / SYKE: Kehittämisarvioinnissa on tuotu esiin odotettu siirto sosiaalisten näkökulmien parempaan huomioimiseen ja kyseessä on tervetullut ajatuksen laajennus. Jonkinlainen ekologinen perälauta on kuitenkin oltava ja kysymykseksi nousee, että missä ovat sosiaalisten ja ekonomisten näkökulmien perälaudat. Uhanalaisuusarvioinnin nostaminen suureen rooliin arvioinnissa on kuitenkin hämmentänyt koska kyseessä ei ole sellainen työkalu, jonka pitäisi vaikuttaa näin voimakkaasti. IUCN:n arviointikriteereiden tulkintaan liittyy sitkeästi elänyt väärinkäsitys. IUCN:n kriteerien mukaan lähialueet on otettava huomioon ja viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa naapurimaiden vaikutus katsottiin neutraaliksi. Kymmenen vuotta sitten arvioinnissa puolestaan katsottiin, että Suomeen tulee muuttovoittoa. EU:n suuntaan kommentoidaan lajien suojelutasoa. Uhanalaisuusarviointi ei ole mukana tässä keskustelussa, vaan keskusteluissa merkittävä asia on suotuisa suojelun taso. Tämä keskustelutaso EU:n suuntaan olisi relevantimpi näkökulma kuin mikä on meidän suurpetolajien uhanalaisuusarviointi. Puheenjohtaja totesi, että asian esiin tuonti on hyvä. EU:n näkökulmaa olisi ollut hyvä avata kehittämisarvioinnissa enemmänkin. Pohja-Mykrän mukaan uhanalaisuusarviointi oli mukana toimeksiannossa ja siten yksi arvioitava työkalu. Itse raportissa uhanalaisuusarviointi ei nouse merkittävään osaan. Tässä esiintuodut näkökulmat otetaan huomioon loppuraportin viimeisissä korjauksissa. Osara / YM: Kehittämisarviointiraportti on hyvä ja se on seurannut muualla käytävää petokeskustelua Bernin sopimuksen puitteissa. Luonnonsuojelupuolella on myös pari lajia, joiden kanssa on jouduttu käymään läpi vastaavaa ajattelua. Esimerkiksi saimaannorpan suojelun perustana on samanlaisia asioita kuin jota tässä raportissa on esitetty. Luottamus tutkijoiden, hallinnon, kalastajien ja paikallisten ihmisten välillä on keskeistä. Myös reviiripohjaisesta korvausjärjestelmästä on kokemusta. Maakotkan vahinkojen korvaaminen perustuu reviiripohjaiseen järjestelmään. Metsähallitus käy poromiesten kanssa lävitse havainnot ja tämä yhteistyö toimii saumattomasti. Näin myös uudet löydetyt reviirit tulevat välittömästi korvausjärjestelmän piiriin, joka takaa myös rauhan maakotkan pesimäalueilla. Nyman / MH: Kehittämisarviointiraportti on hyvä. Kehittämisarvioinnin väliraportin havainnot esitettiin itsenäisyyspäivänä Ruotsissa pidetyssä seminaarissa ja tästä kehittämisarvioinnista oltiin kovasti kiinnostuneita. Ruotsissa on valmisteltu neljä vuotta suurpetopolitiikkaa ja siellä siirrytään suojelusta hoitoon från bevarande till förvaltning. Ruotsissa myös pohditaan suurpetojen kohdalla tulevaisuutta, eli missä näemme tilanteen olevan viiden vuoden kuluttua. On tärkeää hakea alueelliset roolit, ymmärtää omistajuus ja vastuu ja se, mitkä ovat meidän kunkin roolit tässä laajemmassa kysymyksessä. Tolvanen / WWF: Kehittämisarvioinnissa on tehty monipuolinen, ansiokas ja laaja tarkastelu. Keskeinen havainto omistajuuden painottamisesta on oikea. Paikallisen vastuun lisääminen on myös haaste. Vaikka tavoitteena olisi sosiaalisesti kestävä kannantaso, niin taustalla on kuitenkin myös vaatimus suotuisasta suojelutasosta. Miten esimerkiksi susilaumojen määrä alueellisesti saadaan hoidettua tämän sosiaalisen hyväksyttävyyden raameissa. Tekstissä puidaan uhanalaisuutta turhan paljon, voisi tuoda populaatiotasoisesti esille suojelutason näkökulmat. Puheenjohtaja muistutti Kuhmon petotyöryhmän lausunnosta, jonka mukaan alueella voidaan pitää susia. Ehkä alueellisesti ei kuitenkaan ole nollatoleranssi susien esiintymisen suhteen. Rahkonen / RKTL: Kehittämisarviointi vetää hyvin yhteen nykytilanteen sekä hyvässä että pahassa. Kehittämisehdotuksissa esiin nostettu ehdotus, jossa psykologisen omistajuuden kautta lähdetään hakemaan ratkaisuja, on uusi ja raikas. Jotain uutta täytyy joka tapauksessa tehdä. Toimenpiteiden mukana tulee koko ajan kulkea arviointi, jotta on valmius muuttaa kurssia, jos siltä näyttää. Kehittämisarvioinnin läpileikkaavana teemana on paikallinen hyväksyttävyys. Tässä mietityttää yhteiskunnallinen hyväksyntä ainoastaan salakaatojen kautta tarkasteltuna.

5 Näkökulmia on muitakin. Tarkasteltaessa riistapolitiikan avoimuutta julkaisukanavien kautta on unohdettu Riistapäivät, joka kokoaa vuosittain yhteen pari sataa toimijaa. Lisäksi kaksi kertaa vuodessa on riistakonsernin strategiapäivät. Kannanarvioinnin ongelmat on raportissa nostettu esiin ja nämä onkin hyvä tuoda esiin. Kannanarviointimenetelmät eivät voi olla paikallisia huutoäänestyksiä, vaan niiden on oltava myös ajallisesti, paikallisesti ja kansainvälisesti vertailukelpoisia. Pohja-Mykrän mukaan luottamusta täytyy rakentaa myös siksi, että RKTL:lle mahdollistetaan kannanarvioinnin toteuttaminen kestävällä tavalla. Niin tutkijoilla kuin paikallisilla ihmisillä pitää olla käytettävissä sama kantatieto. Puheenjohtaja muistutti tavoitteesta asettaa kaikki riistatieto avoimesti nettiin kaikkien saataville. Niemi / MMM: Suurpetopolitiikan tavoiteasettelu on tapahtunut EU:n ohjeiden mukaan vuodesta 2005 alkaen. Bernin sopimuksen tulkinta on väljempää, mutta Luontodirektiivi on kiskot, jotka ohjaavat kulkua. Vasta 2010-luvulla on ollut nähtävissä laajemmalla kentällä sosiaalisten vaikutusten huomioiminen. Viime vuonna Bernin sopimuksessa nostettiinkin mukaan myös sosiaaliset ulottuvuudet sekä suurpetojen vaikutukset alueellisiin riistavaroihin. Laajempaa yhteiskunnallista ymmärrystä ei ole vielä ollut, joten tämän raportin myötä tämäkin näkökulma tulee legitiimimmäksi. Ojala / MMM: Kehittämisarvioinnin ansiona on uusien ja ennakkoluulottomien asioiden keskusteluun tuominen. Arviointi sisältää hyviä ideoita, joita voidaan ottaa harkintaan toimenpiteinä. On tärkeää sisäistää, että ilman taloudellisen ja sosiaalisen näkökulman huomioon ottamista ei voi toteutua myöskään ekologinen kestävyys. Krogell / MMM: Bernin sopimuksessa Suomella on poikkeus karhun ja suden sekä kanahaukan osalta. Kurki / HY, Ruralia-instituutti: Suurpetopolitiikan valuviat ovat sosiaalisen kestävyyden puolella, joten sieltä myös pitää löytää seuraavat tekemisen paikat. Tavoiteasettelu ei ole muutoin muuttunut, vaan edelleen tavoitellaan suurpetokannoille ekologista kestävyyttä eli suotuisaa suojelutasoa sekä taloudellista kestävyyttä. Suurpetopolitiikan kehittämistyötä pitää ajatella pitemmällä aikajänteellä, mieluummin kymmenissä vuosissa kuin yhdessä talvessa. Kurki myös totesi, että mikäli metsästys on vastoin henkilön arvomaailmaa siten, ettei voi kyseistä toimintaa hyväksyä, niin silloin voi olla myös mahdotonta hyväksyä näitä kehittämistoimia. Arvioinnissa lähdetään siitä, että metsästys on yksi työkalu suurpetojen kannanhoidossa. Kurki kiitti omasta puolestaan ohjausryhmän jäseniä yhteistyöstä, ja siitä, että ulkopuolinen arviointi on voitu tehdä täysin ulkopuolisena ilman että arvioitsijoihin olisi pyritty vaikuttamaan. Veistola / SLL: Luontodirektiivissä ekologinen kestävyys on tavoitteena, korvaus- ja sietopalkkiot sekä poikkeusluvat työkaluina. Ihmisten asenteet muuttuvat ajassa ja paikassa. Muistettakoon, että 1800-luvullakaan rahvas ei saanut tapettua susia loppuun vaan se oli säätyläisten ja senaatin projekti. Tämän raportin ongelma on, että kun siinä on lähdetty pohtimaan sosiaalista kestävyyttä ja riskejä, siinä korostuu salametsästys ja mennään vain sen ehdoilla. Siksi ei ole nähty muita petokonflikteja, kuten ilveksen kestävän enimmäistuoton ylittävä metsästys ja Luonto-Liiton kritiikki poronhoitoalueen sudenpyyntiin. Tapporaha susille ei ole hyvä idea, koska ihmiset oppisivat äkkiä houkuttelemaan susia pihoihin, jotta niitä saisi pyytää pois. Pohja-Mykrän mukaan salakaatoja käytettiin yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden mittarina sen vuoksi, että kyseinen ilmiö on mitattavissa. Huolena on, että susi suojellaan hengiltä. Rakennettavilla toimenpiteillä, omistajuuden rakentamisella, pitää pystyä vaikuttamaan yhteisön salakaadoille antamaan tukeen. Kommenttina historian tapahtumiin Pohja-Mykrä korjasi, että

6 aiemmin suden poistamiseen oli yhteisöllinen vastuu riippumatta säädystä. Valtiovallan taholta tappamista kannustettiin tapporahoin, mutta tässä näkyy suurpetojen erilaisuus. Suden perään lähdettiin huolimatta tapporahan suuruudesta toisin kuin muiden suurpetojen kohdalla. Ainoastaan tilanteessa, jossa paikallisilta loppuivat keinot, lähetti valtio alueellisesti erikoisjoukkoja auttamaan susijahdeissa. Ihmisen ja suden välit ovat olleet aina konfliktoituneet. Paltto / Saamelaiskäräjät: Maakotkan reviiripohjainen korvausjärjestelmä on hyvä, mutta ei kuitenkaan sovellu rajojen yli kulkeville suurpedoille. Alkuperäiskansojen oikeuksiin kuuluu, että voidaan harjoittaa elinkeinoa ja poronhoito säilyy elävänä. Kun petokannat ovat suuret, niin myös petovahingot ovat suuret. Hiidenmies / Metsästäjäliitto: Metsästäjäpuolella on kovat odotukset suurpetopolitiikan kehittämisen suhteen. Jos paikallisväestön suurpetopolitiikan hyväksynnän osalta asioita ei saada kuntoon, niin ei myöskään ongelmia salametsästyksen suhteen saada hallintaan. Oikea keino ei välttämättä ole usuttaa juristeja pohtimaan kehittämisehdotusten arviointia, vaan kuunnella alueiden ihmisiä. Asiaa ei tulla ratkaisemaan otteita koventamalla. Ollila / PaIiskuntain yhdistys: Susiryhmän poronlihaboikotti aiheutti ihmisissä vastareaktion eli poronlihan menekki kasvoi tuona aikana huimasti. Krogell / MMM: Kehittämisarvioinnissa on löydetty asian ydin, se että yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on keskeistä suurpetopolitiikan kehittämisessä jatkossa ja tulevaisuudessa. Tämä kehityskulku on nähtävissä myös kansainvälisissä keskusteluissa, joten on nähtävissä, että myös EU saadaan mukaan näihin talkoisiin. Norberg / Suomen riistakeskus: Kehittämisarviointiraportissa on käsitelty suurpetopolitiikkaa monipuolisesti ja kattavasti. Suomen riistakeskuksen näkökulmasta myös EU:n sääntelystä lähtevää lainsäädäntöä ja juridiikkaa olisi voitu avata raportissa enemmän, mutta se ei varsinaisesti ollut tämän työn toimeksiannossa. Toimenpiteet vaativat myös uusia resursseja, niin henkilöresursseja kuin taloudellisia resursseja. Uusia tiedottajia ja lisää henkilöstöä myös muihin tehtäviin. Suomen riistakeskuksen johtaja Reijo Orava on laskenut alustavasti, että kehittämisarvioinnista nousevat toimenpiteet voisivat maksaa 3,5-5 miljoonaa euroa. Pohja-Mykrä kiitti omasta ja Ruralia-instituutin puolesta ohjausryhmää yhteistyöstä. Loppuraporttia tarkistetaan vielä kuluvan viikon ajan ja raportti valmistuu perjantaina. Puheenjohtajan raporttia koskevat loppukommentit Kehittämisarvioinnin valmistumisen jälkeen jatketaan työskentelyä aiheen tiimoilta. Suotuisan suojelutason legitimiteettiä ei kyseenalaisteta, mutta on syytä tiedostaa, että ilman sosiaalisen ja taloudellisen puolen huomioimista ei enää tulla toimeen. Valvonnan lisääminen ei ole tätä päivää, vaan sen sijaan velvollisuuksien, oikeuksien ja vastuiden paketoiminen toimivaksi toimintamalliksi. Luottamuksen rakentaminen on haaste, kuinka luotetaan toinen toisiimme ja päästään yli kiistelystä. Kokonaisuutta ei myöskään hoideta korvausjärjestelmillä, vaan ennaltaehkäiseviin toimiin on panostettava. Vahingoista ei koskaan päästä kokonaan eroon, mutta nykytilanne on sietämätön ja yhteistyötä tarvitaan. Riistastrategiassa on otettu huomioon paikallistaso. Tämä antaa eväät jatkaa seuraaviin askeliin ja pohtia ovatko toimintamallit parhaat vai onko niissä vielä jotain säätämistä. On syytä löytää yhteinen näkemys siitä miten asioita hoidetaan tästä eteenpäin. 4) Muut asiat Käytiin tiedoksiantona lävitse ahmakannan hoitosuunnitelman tilanne. Sami Niemi kertoi lausuntokierrokselle lähtevästä hoitosuunnitelmasta. Ahmakannan hoitosuunnitelman lausun-

7 toversio lähtee todennäköisesti huomenna (tiistaina ) liikkeelle. Hoitosuunnitelman keskeisiä toimenpiteitä ovat seuraavat: Kannanhoitoalueiden määrittely. Pohjoinen ja itäinen poronhoitoalue muodostavat oman kannanhoitoalueensa, muu poronhoitoalue ja Metsä-Suomi omansa. Rajoitettujen poikkeuslupien käyttö pohjoisen ja itäisen poronhoitoalueen kannanhoitoalueella. Siirtoistutusten jatkaminen Metsä-Suomeen. Reviiripohjaisen korvausjärjestelmän pilotointi. Paimennustuki pohjoisen ja itäisen poronhoitoalueelle. Tutkimuksen panostaminen Metsä-Suomen alueelle, missä metsäahma tunnetaan huonosti. Myös Ruotsissa painopiste on siirtymässä tuntureilta metsäalueelle, joten sieltä saadaan tutkimustiedon suhteen tukea. Keskustelu kehittämisarvioinnin tiedottamisesta ja sen avoimuudesta Hankkeesta tiedotetaan ohjausryhmän jälkeen järjestettävässä tiedotustilaisuudessa alkaen klo 14:30 yhdessä ahmakannan hoitosuunnitelman kanssa. Loppuraportin tiivistelmää voi jakaa jo tämän ohjausryhmäkokouksen jälkeen eteenpäin, mutta ei vielä koko arviointiraporttia. Ruralia-instituutti luovuttaa lopullisen kehittämisarviointiraportin pdf-muodossa maa- ja metsätalousministeriölle perjantaina ja tämän jälkeen MMM laittaa raportin nettisivuille kaikkien nähtäväksi. Raportti käännetään aikanaan myös englanniksi ja ruotsiksi. Pöytäkirjan hyväksyminen Pöytäkirja hyväksytään aiempaan tapaan sähköisesti, mutta nopeutetulla aikataululla. Ohjausryhmän sihteeri toimittaa pöytäkirjan sähköpostitse ohjausryhmän jäsenille tiistaina Ohjausryhmän jäsenet tarkastavat pöytäkirjan keskiviikkona Kommentoimatta jättäminen merkitsee hyväksymistä. Pöytäkirja laitetaan kiinni torstaina ) Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja kiitti osallistujia toivottaen kaikille hyvää ja ansaittua joululomaa ja päätti kokouksen klo 14:00. Pöytäkirja on hyväksytty sähköisesti to Noormarkussa Mari Pohja-Mykrä, ohjausryhmän sihteeri