VAPO OY, TURVERUUKKI OY, VELJEKSET VALKOLA AY

KIIMINKIJOEN TURVETUOTANNON TARKKAILU 214 16X1956 3.8.215 VAPO OY, TURVERUUKKI OY, VELJEKSET VALKOLA AY Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö-, vesistö- ja kalataloustarkkailu v. 214

Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö-, vesistö- ja kalataloustarkkailu v. 214 Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 HYDROLOGISET OLOT... 2 3 KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU... 4 3.1 Tarkkailun toteutus... 4 3.2 Tarkkailun tulokset... 5 3.3 Virtaamat ja valumat... 5 3.4 Veden laatu... 6 3.5 Päästöt vesistöön... 7 3.6 Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailu... 12 3.7 Muu kuormitus Kiiminkijoen alueella... 14 4 VESISTÖTARKKAILU... 15 4.1 Tarkkailun toteutus... 15 4.2 Vuosittain toistuva tarkkailu... 16 4.3 Vuosittain toistuva tarkkailu, vedenlaadun kehitys 2-luvulla... 18 4.4 Alueellinen tarkkailu ja turvetuotannon vaikutukset vesistössä... 2 4.4.1 Nuorittajoki... 2 4.4.2 Kiiminkijoki... 22 4.4.3 Laskennallinen vaikutusarvio... 24 5 KASVILLISUUSTARKKAILU... 26 6 YHTEENVETO... 26 7 VIITTEET... 27 Liitteet Liite 1 Turvetuotantoalueiden ja vesistötarkkailupisteiden sijainti Kiiminkijoen vesistöalueella Liite 2 Päästötarkkailun tulokset v. 214 Liite 3 Vesistötarkkailun tulokset v. 214 Liite 4 Kiiminkijoen ja Nuorittajoen veden laatu v. 1998 214 Liite 5 Kiiminkijoen pohjaeläintarkkailun raportti 214 Pohjakartat Maanmittauslaitoksen aineistoja Pöyry Finland Oy Pia Vesisenaho, Ins. (AMK) Jorma Keränen, FM Yhteystiedot PL 2, Tutkijantie 2 A 959 OULU puh. 1 33 28211 Copyright Pöyry Finland Oy

sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi Copyright Pöyry Finland Oy

1 1 JOHDANTO Kiiminkijoella on voimassa turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma vuosille 211 218 (Pöyry Finland Oy 211). Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus on hyväksynyt tarkkailuohjelman 9.3.211 muutamin tarkennuksin (POPELY/245/7./21). Vuonna 214 Kiiminkijoella oli päästötarkkailua Vapo Oy:n Hakasuolla, Isosuolla (Utajärvi), Alalamminsuolla, Erkansuolla, Isonivansuolla, Vittasuolla, Sapilassuolla, Hangassuolla ja Marttilansuolla sekä Turveruukki Oy:n Vainionsuolla, Isosuolla (Ylikiiminki) ja Varpasuolla. Lisäksi tarkkailussa oli Veljekset Valkola Ay:n Kuusisuo. Isosuolla ja Hakasuolla tehtiin ympärivuotista tarkkailua, muilla tarkkailusoilla vain kesäaikaista tarkkailua. Tässä raportissa on esitetty edellä mainittujen soiden kesäaikaiset tarkkailutulokset sekä Kiiminkijoen turvesoille lasketut vuosipäästöt Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportin (Pöyry Finland Oy 215) mukaisena. Turvetuottajien yhteistarkkailu Kiiminkijoella sisälsi vuonna 214 lisäksi vuosittain toistuvan Nuorittajoen ja Kiiminkijoen pääuomien vesistötarkkailun, laajemman alueellisen veden laadun tarkkailun sekä pohjaeläintarkkailun. Vesistötarkkailun tulokset esitetään tässä raportissa. Pohjaeläintarkkailun raportti on liitteenä 5. Tarkkailuohjelma sisältää v. 212 ja 216 sähkökoekalastuksia Nuorittajoella ja Kiiminkijoen pääuomalla sekä kalastustiedustelun Hamarinjärvellä ja Nuorittajoella. Tarkkailuvuosina 214 ja 217 toteutetaan laajempi alueellinen veden laadun tarkkailu kaikkien turvetuotantoalueiden valuma-alueilla sekä pohjaeläintarkkailu. Copyright Pöyry Finland Oy

Taulukko 1 Kiiminkijoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden päästötarkkailuajankohdat ja ympäristölupien voimassaoloaika. Y = ympärivuotinen tarkkailu T = tuotantovaiheen kesäaikainen tarkkailu S = tuotantovaiheen suppea tarkkailu jh = jälkihoitovaiheen tarkkailu Poikkeamat ohjelmaan verrattuna: Vihreällä on merkitty ylimääräisessä tarkkailussa olleet suot Oranssilla on merkitty suot, joita ei ohjelmasta poiketen tarkkailtu 2 Suo Vesistö- Lupapäätös 214 215 216 217 218 Huomioita alue nro Velj. Valkola Ay Kuusisuo 6.61 PSY/12/7/2 T x Turveruukki Oy Vainionsuo 6.68 6.69 PSAVI 116/11/1 VHO Nro 13/37/1 Isosuo(Ylikiiminki) 6.22 PSAVI 48/12/1 31.5.212 Isosuon 6.13 PSAVI 48/12/1 (Ylikiiminki) lisäalue Varpasuo 6.13 PSAVI 5/12/1 T x 6.61 Vapo Oy Alalamminsuo 6.64 PSY/7/4/1 T x Erkansuo 6.32 PSY/1/9/2 T x Hakasuo 6.26 PSAVI 49/12/1 VHO 13/396/1 Hangassuo 6.25 PSAVI 46/12/1 VHO 13/384/1 T x 216 viimeinen tuotantovuosi T Y x x x x Isonivansuo 6.62 PSAVI 115/11/1 T x x jh x Tuotanto päättynyt v.211 Ei saatu näytteitä v.214 Isosuo (Utajärvi) 6.46 PSY/47/6/2 Y x x x x Kallasuo 6.63 PSAVI 115/8/2 VHO 11/242/1 KHO taltio 2337 x x x Hakemus peruutettu 1.11.214 Lamminsuo PSAVI 58/213/1 x x Kuntoonpano alkaa 215 Tarkkailu 2 vuotena lupakauden aikana Marttilansuo 6.22 PSAVI 81/1/1 jh Tuotanto päättynyt v.28, jälkikäyttömuotona järvi Vittasuo 6.62 PSAVI 114/11/1 T x Sapilassuo 6.37 PSY 115/8/2 T x 2 HYDROLOGISET OLOT Hydrologisen vuoden 1.11.213 31.1.214 keskilämpötila (3,5 C) oli Pudasjärvellä 1,9 astetta lämpimämpi kuin pitkän ajan (1981 21) keskiarvo (1,6 C). Lämpötilat poikkesivat suuresti pitkän ajan keskiarvoista (Kuva 1). Kesäkuu oli keskimääräistä kylmempi, heinä- ja elokuu taas tavanomaista lämpimämpiä. Talvi 213 214 oli lauha, vain tammikuu oli hieman pitkän ajan keskiarvoa kylmempi. Hydrologisen vuoden sadesumma oli Pudasjärvellä 593 mm, joka on samaa tasoa kuin pitkäaikainen keskiarvo (592 mm). Joulu-, helmi- ja elokuussa satoi tavanomaista enemmän, kun taas tammi-, kesä- ja syyskuu olivat selvästi keskimääräistä vähäsateisempia. Copyright Pöyry Finland Oy

3 Kuva 1 Kuukauden keskilämpötilat sekä sademäärät Pudasjärvellä marraskuusta 213 lokakuuhun 214 sekä v. 1981 21 keskimäärin. (Lähde: Ilmatieteen laitos) Kiiminkijoen valuma-alueen pinta-ala jokisuulla on 3 814 km 2 (Ekholm 1993). Joen suurin sivujoki, Nuorittajoki, yhtyy Kiiminkijoen pääuomaan Ylikiimingissä. Nuorittajoen valuma-alueen pinta-ala on 1 136 km 2. Virtaaman keski- ja ääriarvoja Kiiminkijoen suulla ja Nuorittajoessa Perttusen virtaamahavaintopaikalla (F = 1 45 km 2 ) vuonna 214 sekä vuosijaksolla 1991 21 keskimäärin on esitetty taulukossa (Taulukko 2). Vesistöalueen vähäisestä järvisyydestä johtuen jokien virtaamavaihtelut ovat suuria. Hydrologisena vuonna 214 Nuorittajoen keskivirtaama oli keskimäärin 7 % ja Kiiminkijoen virtaama 2 % pitkänajan keskiarvoa suurempi. Kesäkuusta syyskuuhun virtaama oli puolestaan Nuorittajoessa 38 % ja Kiiminkijoessa 21 % vertailujakson keskiarvoa pienempi. Taulukko 2 Virtaama Nuorittajoen ja Kiiminkijoen suulla 1.1.213 31.1.214 v. 1991 21 keskimäärin (ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu 22.5.215). MQ = keskivirtaama, HQ = ylivirtaama, NQ =alivirtaama. Virtaama Nuorittajoki Kiiminkijoki m 3 /s 214 1991 21 214 1991 21 MQ 13 12 51 43 MQ kesä-syyskuu 5, 8, 26 33 HQ kesä-syyskuu 17 58 NQ kesä-syyskuu,6 12 Vuodenvaihteessa 213 214 virtaamat olivat lauhasta säästä johtuen tavallista korkeampia (Kuva 2). Helmikuussa virtaamat pienenivät ja virtaaman määrä laski lähelle vertailujakson keskiarvoa kummassakin joessa. Virtaamat lähtivät kuitenkin uudelleen nousuun jo maaliskuussa. Vuoden korkeimmat virtaamat ajoittuivat tammikuun alkuun, huhtikuun loppuun ja lokakuun loppuun. Toukokuussa virtaamat laskivat selvästi alle vertailujakson keskiarvon. Syksyn 214 virtaamat olivat lokakuun lopulle saakka kummassakin joessa tavanomaista tasoa. Kevättulva ajoittui huhtikuun loppuun. Kiiminkijoessa kevättulvan huippuvirtaama mitattiin 2.4., jolloin vuorokauden keskivirtaama oli 78 m 3 /s. Edellisvuonna vuorokauden keskivirtaama oli suurimmillaan 384 m 3 /s eli vettä virtasi keväällä 214 joessa selvästi vähemmän kuin keväällä 213. Vuonna 212 vuorokauden keskivirtaama oli suurimmillaan 59 m 3 /s. Talvi 213 214 oli lauha, mistä johtuen sulamisvesiä oli tavanomaista vähemmän ja kevättulva jäi vähäiseksi. Nuorit- Copyright Pöyry Finland Oy

tajoessa huippuvirtaama mitattiin 19.4., jolloin vuorokauden keskivirtaama oli 77 m 3 /s. Myös Nuorittajoessa vettä oli edellisvuotta vähemmän, sillä vuonna 213 suurin vuorokausivirtaama oli 18 m 3 (217 m 3 /s vuonna 212). 4 Kuva 2 Kiiminkijoen ja Nuorittajoen virtaama hydrologisena vuonna 213-214 sekä v. 1991 21 keskimäärin (ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu 22.5.215). 3 KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU 3.1 Tarkkailun toteutus Vuoden 214 kesällä Kiiminkijoen vesistöalueella oli tarkkailussa yhteensä 12 turvetuotantoaluetta. Vapo Oy:n Hakasuolla (Oulun Ylikiiminki) ja Isosuolla (Utajärvi) tehtiin ympärivuotista tarkkailua osana Pohjois-Pohjanmaan alueen turvetuotantosoiden vuosipäästöjen tarkkailua. Tuotantovaiheen kesäaikaista tarkkailua tehtiin Vapo Oy:n Alalamminsuolla (Pudasjärvi), Erkansuolla (Utajärvi), Isonivansuolla (Pudasjärvi), Vittasuolla (Pudasjärvi), Sapilassuolla (Utajärvi) sekä Turveruukki Oy:n Vainionsuolla (Oulun Ylikiiminki), Isosuolla (Oulun Ylikiiminki), Varpasuolla (Oulun Ylikiiminki) ja Veljekset Valkola Ay:n Kuusisuolla (Oulun Ylikiiminki). Vapo Oy:n Marttilansuo (Oulun Ylikiiminki) on jo jälkikäyttömuodossa järvenä. Marttilansuon tarkkailu suoritettiin järvestä lähtevän veden laadun tarkkailuna. Vapo Oy:n Hangassuo (Oulun Ylikiiminki) oli jälkihoitovaiheen tarkkailussa. Hangassuolta ei kuitenkaan saatu näytteitä vuonna 214, sillä vettä ei poistunut kosteikolta. Copyright Pöyry Finland Oy

Soiden sijainti on merkitty liitekartalle 1. Päästötarkkailutulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 2. Ympärivuotiset tarkkailutulokset sekä turvesoiden vuosipäästöt on esitetty myös erillisessä Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 215). Useilla soilla tarkkailtiin vesienkäsittelyn tehoa ottamalla näytteitä myös vesienkäsittelyyn tulevasta vedestä. Vapon Hakasuolle on ympäristölupapäätöksessä annettu lähtevän veden reduktioraja-arvoihin liittyviä määräyksiä. Turveruukin Kiiminkijoen turvetuotantoalueilla ei ole reduktio- tai pitoisuusmääräyksiä. Utajärven Isosuolla ja Hakasuolla virtaamia mitattiin jatkuvatoimisella virtaamamittarilla ja vesinäytteitä otettiin kesällä kahden viikon välein. Ominaispäästöt laskettiin laskentajaksojen virtaamien ja mitatun veden laadun perusteella. Jatkuvatoiminen virtaamamittaus oli käytössä myös Alalamminsuolla, Isonivansuolla, Vittasuolla, Sapilassuolla, Ylikiimingin Isosuolla ja Varpasuolla. Erkansuolla, Marttilansuolla ja Vainionsuolla ei ole tehty virtaaman mittausta, joten virtaamia on arvioitu vesistömallijärjestelmästä. Taustahuuhtouman laskennassa käytettiin Ympäristöministeriön uuden Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöministeriö 213) suositusten mukaisesti seuraavia taustapitoisuuksia: kiintoaine 1 mg/l (vuoteen 212 saakka käytetty arvo 2 mg/l), fosfori 2 µg/l ja typpi 5 µg/l. Lasketuista brutto-ominaispäästöistä vähennettiin taustahuuhtouman arvot, jolloin saatiin nettopäästöt. Konsultin tekemän tarkkailun lisäksi Turveruukki otti omavalvontanäytteitä Isosuolla, Vainionsuolla ja Varpasuolla. Tulokset ja näytteenottojen syyt on esitetty liitteessä 2. 3.2 Tarkkailun tulokset Vuonna 214 Kiiminkijoen vesistöalueella oli 12 tarkkailuvelvollista turvetuotantoaluetta, joista kaksi oli poistunut kokonaan tuotannosta ja lopuilla oli tuotantoa. Turvetuotantopinta-alaa oli yhteensä 87 ha ja tuotannosta oli poistunut 325 ha. Kuntoonpanovaiheessa ei ollut alueita vuonna 214. Tuotantoala kasvoi hieman vuoteen 213 (853 ha) verrattuna. Kesäaikana pintavalutus oli vesienkäsittelymenetelmänä 75 %:lla turvetuotannon kokonaispinta-alasta. 3.3 Virtaamat ja valumat Taulukossa 3 on esitetty Kiiminkijoen tarkkailusoiden valumatiedot kesältä 214 sekä kaikkien Pohjois-Pohjanmaan alueen tarkkailusoiden keskiarvot (liite 2). Erkansuon, Kuusisuon, Marttilansuon, Vainionsuon ja Varpasuon pvk2:n virtaamat on arvioitu vesistömallijärjestelmästä ja Varpasuon la1-2:n virtaamat pisteen Varpasuo la6 virtaamista. Isosuon (Utajärvi) valuma oli kaikkien soiden ja pintavalutuskentällisten soiden keskiarvoa pienempi. Isosuon tulokset ovat mukana kaikkien soiden valumakeskiarvoissa sekä kaikkien pintavalutuskentällisten soiden valumakeskiarvoissa. Keskimääräistä pienemmät valumat oli myös Erkansuolla, Kuusisuolla, Vainionsuolla ja Vittasuolla. Keskimääräistä suuremmat valumat olivat puolestaan Alalamminsuolla, Hakasuolla, Isonivansuolla, Ylikiimingin Isosuolla, Marttilansuolla, Sapilassuolla ja Varpasuolla. Hakasuolla, Isosuolla ja Varpasuolla keskimääräistä valumaa kasvattaa suuri pohjavesivalunta. 5 Copyright Pöyry Finland Oy

Taulukko 3 Kiiminkijoen päästötarkkailusoiden valumat kesällä 214 sekä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailusoiden keskiarvot. Suo Vesien- Mittapadon Mq MNq MHq Huom. käsittely valuma-alue l/s km 2 l/s km 2 l/s km 2 Isosuo (Utajärvi) pvk2-3 167 6,29,1 43,7 Alalamminsuo pvk1 115,3 1,3,33 45,1 Erkansuo hib 4,7,6 25,5 vesistömalli Hakasuo pvk1 255,2 24 13,3 71, Hangassuo kos 85,3 vettä ei poistunut kosteikolta Isonivansuo pvk1 75,2 19,2,3 79,2 Isosuo (Ylikiiminki) pvk1 18 24,6,27 64, Kuusisuo pvk 6,1 2,2 21,4 vesistömalli Marttilansuo kos 9,3 3,5 28,3 vesistömalli Sapilassuo pvk1 62,6 11,4 2,9 94,1 Vainionsuo la3-4 29 4,4 1,1 36,1 vesistömalli Varpasuo la1-2 7 21,7 4,3 72, la6:n virtaamista Varpasuo la6 24 21,7 4,2 72, Varpasuo pvk2 12,2 3,5 42,1 vesistömalli Vittasuo hi1 177,6 7,3,31 27,6 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan suot (n = 77) 8,8,94 66,6 Pintavalutuskenttä (n = 61) 8,8 1,1 68,5 Laskeutusaltaat (n = 7) 8,8 1,1 59,9 Kemikalointi (n = 4) 9,4,4 54,8 Kasv.kenttä, kosteikko tai HI (n = 6) 8,6,31 55,9 6 3.4 Veden laatu Kiiminkijoen tarkkailusoilta lähteneen valumaveden laatu on esitetty taulukossa 4. Epäorgaaniset ravinteet (PO 4 -P, NO 2+3 -N ja NH 4 -N) ja rauta on ohjelman mukaisesti määritetty muista näytemääristä poiketen pääosin kolme kertaa kesässä. Utajärven Isosuolta lähteneen veden laatu oli selvästi parempi kuin Pohjois- Pohjanmaan alueen kaikilla soilla sekä kaikilla pintavalutuskentällisillä tuotantosoilla keskimäärin. Myös Hakasuolta lähteneen veden laatu oli selvästi parempi kuin Pohjois-Pohjanmaan alueen kaikilla soilla sekä kaikilla pintavalutuskentällisillä tuotantosoilla keskimäärin, tosin Hakasuon vesi oli keskimääräistä happamampaa. Myös Alalamminsuolla, Erkansuolla, Kuusisuolla, Vainionsuolla ja Vittasuolla vedenlaatu oli parempi kuin Pohjois-Pohjanmaan alueen kaikilla soilla. Isonivansuolta, Ylikiimingin Isosuolta, Marttilansuolta ja Varpasuolta lähtevässä vedessä oli keskimääräistä enemmän kiintoainetta, Isonivansuolla ja Varpasuolla myös fosforia ja rautaa. Keskimääräistä enemmän typpeä oli Marttilansuolta lähtevässä vedessä. Copyright Pöyry Finland Oy

Taulukko 4 Kiiminkijoen päästötarkkailusoiden keskimääräinen veden laatu kesällä 214 sekä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailusoiden keskiarvot. Tarkkailu vesien- n ph COD Mn kok.p PO4-P kok.n NO 2+3 -N NH 4 -N Fe kiintoaine Suo käsittely kpl mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Isosuo pvk2-3 9 7,1 18 11 2, 582 5, 11 717 1,7 Alalamminsuo pvk1 1 6,9 19 14 3,6 691 11 52 1374 2,9 Erkansuo hib 11 7,3 17 14 4, 515 5, 7,3 52 3,5 Hakasuo pvk1 11 4,9 7,7 14 4,5 616 66 315 1768 3,4 Hangassuo* kos ei näytteitä, koska kosteikolta ei poistunut vettä Isonivansuo pvk1 1 5,9 24 82 4 946 5, 5,7 7767 12 Isosuo (Ylikiiminki) pvk1 11 6,2 1 21 1 621 8,7 27 41 11 Kuusisuo pvk 1 6,3 24 17 2, 68 5,7 1 1227 1,6 Marttilansuo* kos 5 6, 28 63 176 13 Sapilassuo pvk1 11 6,7 33 42 16 896 8 26 1147 3,4 Vainionsuo la3-4 13 6,3 29 53 21 849 9,3 9, 38 7,4 Varpasuo la1-2 12 6,6 9,1 111 94 824 12 413 5767 14 Varpasuo la6 11 6,6 8,7 98 66 94 9,3 547 567 11 Varpasuo* pvk2 3 6,6 12 123 92 19 1 35 615 12 Vittasuo hi1 1 6,3 3 5 13 893 5, 14 433 4,8 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan suot (n = 87) 826 6,2 39 67 36 1296 42 192 4287 8,8 Pintavalutuskentät (n = 66) 619 6,2 43 68 35 132 36 182 369 7,2 Laskeutusaltaat (n = 1) 13 6,4 2 55 51 121 74 257 6768 11 Kemikalointi (n = 5) 34 5,1 18 65 28 1358 11 211 691 21 Kasv.kenttä, kosteikko tai HI (n = 7) 73 6,2 37 63 28 1352 6,6 167 5635 11 * Ei mukana keskiarvossa Huom! Epäorgaaniset ravinteet ja rauta määritetty yleisesti 3 krt/kesä 7 3.5 Päästöt vesistöön Taulukossa 5 on esitetty Kiiminkijoen tarkkailusoiden ominaispäästöt tuotantokaudella 214. Niille soille, jotka eivät olleet tarkkailussa, päästöt laskettiin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 215) esitettyjen ominaispäästölukujen avulla (Taulukko 6). Utajärven Isosuon ominaispäästöt olivat kaikkien tarkasteltujen suureiden osalta selvästi pienempiä kuin Pohjois-Pohjanmaan kaikilla tai pintavalutuskentällisillä tuotantosoilla keskimäärin. Hakasuon veden laatuun, valumiin ja sitä kautta kuormitukseen vaikuttaa suuri pohjavesimäärä. Hakasuon kuormitukset olivat kiintoaineen, typen ja raudan osalta suuremmat kuin Pohjois-Pohjanmaan kaikilla tai pintavalutuskentällisillä tuotantosoilla keskimäärin. Kiintoaineen, fosforin ja raudan bruttokuormitukset olivat keskimääräistä suuremmat Isonivansuolla, Ylikiimingin Isosuolla ja Varpasuolla. Myös Marttilansuon kiintokuormitus oli suurempi kuin Pohjois-Pohjanmaan kaikilla soilla keskimäärin. Isonivansuon, Ylikiimingin Isosuon, Marttilansuon ja Varpasuon kokonaistypen bruttokuormitus oli suurempi kuin Pohjois-Pohjanmaan kaikilla soilla keskimäärin. Vesistöpäästöjen suuruus riippuu hyvin voimakkaasti valunnasta, joten vallitsevat sääolosuhteet vaikuttavat päästöjen syntymiseen enemmän kuin vaihtelut valumaveden laadussa. Copyright Pöyry Finland Oy

8 Taulukko 5 Kiiminkijoen päästötarkkailusoiden ominaispäästöt kesällä 214. Tarkkailu Brutto Netto vesien- COD Mn kok.p PO4-P kok.n NO 2+3 -N NH 4 -N Fe kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine Suo käsittely g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d Isosuo pvk2-3 93,6,1 2,9,3,6 3,8 7,8,,2 2,4 Alalamminsuo pvk1 176,1,3 6,1 1,,13 6,6 17, 1,7 7,8 Erkansuo* hib 7,6,2 2,1,2,3 2,1 14,,1 1 Hakasuo 1) * pvk1 17,31,11 14 1,7 7,7 45 75, 3,2 54 Hangassuo* kos ei päästöjä, koska kosteikolta ei poistunut vettä Isonivansuo pvk1 44 1,3,68 16,8,9 141 195,9 7,3 178 Isosuo (Ylikiiminki) pvk1 199,44,25 13,22 6, 95 233, 2,5 212 Kuusisuo* pvk 128,9,1 3,6,3,5 6,5 8,2, 1, 2,9 Marttilansuo* kos 228,5 14 12,3 1 94 Sapilassuo pvk1 359,44,19 9,5,62,37 15 41,2 4,6 31 Vainionsuo* la3-4 18,18,12 2,9,3,3 23 24,1 1, 2 Varpasuo* la1-2 178 2,1 1,6 16,25 6,5 12 264 1,7 6,4 245 Varpasuo la6 16 1,8 1,1 17,2 7,9 88 212 1,4 7,9 193 Varpasuo* pvk2 122 1,3 1, 12,1 3,2 65 127 1,1 6,2 116 Vittasuo hi1 19,2,4 3,4,1,6 1 17,1,3 11 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan suot (n = 74) 267,45,25 9,6,51 1,7 28 56,3 5,6 47 Pintavalutuskentät (n = 58) 292,41,23 9,5,41 1,6 25 5,3 5,6 41 Laskeutusaltaat (n = 6) 167,52,37 1 1,6 3,5 47 93,3 6, 84 Kemikalointi (n = 4) 9 1,1,45 9,2 1, 1, 33 69,9 4,7 61 Kasv.kenttä, kosteikko tai HI (n = 6) 24,37,14 9,4,4,78 35 7,2 5,7 62 * Ei mukana keskiarvossa Huom! Epäorgaaniset ravinteet ja rauta määritetty yleisesti 3 krt/kesä Taulukko 6 Vuosikuormituksen laskennassa käytetyt ominaiskuormitusluvut vesienkäsittelymenetelmittäin (Pöyry Finland Oy 215) Taulukossa 7 on esitetty kaikkien Kiiminkijoen tarkkailuvelvollisten turvesoiden päästöt vesistöön tuotantokaudella 214 (touko-syyskuu). Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden yhteenlaskettu kuormitus (brutto) kesällä 214 oli noin 17 kg/d happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ),,36 kg/d fosforia, 8,2 kg/d typpeä ja 69 kg/d kiintoainetta. Turvetuotannosta aiheutuvat nettopäästöt olivat tuotantokaudella noin,16 kg/d fosforia, 2,3 kg/d typpeä ja 57 kg/d kiintoainetta. Päästöt olivat ty- Copyright Pöyry Finland Oy

pen ja COD Mn :n osalta selvästi pienempiä kuin vuonna 213. Kiintoaineen ja fosforin osalta päästöt olivat edellisvuoden tasoa. Vuositasolla Kiiminkijoen turvesoiden bruttopäästöt olivat yhteensä noin 13 t/a happea kuluttavaa ainesta, 25 kg/a fosforia, 7 89 kg/a typpeä ja 4642 kg/a kiintoainetta (taulukko 8). Nettopäästöt olivat noin 13 kg/a fosforia, 4 5 kg/a typpeä ja 39 56 kg/a kiintoainetta. Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden vuoden 214 bruttovuosipäästöistä laskettu keskimääräinen vuorokausikuormitus oli noin,7 kg/d fosforia, 22 kg/d typpeä ja 127 kg/d kiintoainetta. Nettovuosipäästöistä lasketut vuorokausikuormitukset olivat vastaavasti,4 kg/d fosforia, 12 kg/d typpeä ja 18 kg/d kiintoainetta. Päästöt olivat pienempiä kuin vuonna 213. 9 Copyright Pöyry Finland Oy

1 Taulukko 7 Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön kesällä 214. (tarkkailtu K = kyllä, S = suppea tarkkailu, E = ei, J = jälkihoito). Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa kunnossa tuot. yht. kailtu COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Isonivansuo Vapo Oy 6.62 22 22 K 8,9,28,34 4,3,2,16 3,9 Vittasuo Vapo Oy 6.62 44 9, 53 K 5,8,11,18,91,4,14,58 Alalamminsuo Vapo Oy 62.64 99 4, 13 K 18,1,11,63 1,7,17,8 Erkansuo Vapo Oy 6.32 154 46 2 K 14,,11,42 2,8,12 2, Hakasuo Vapo Oy 6.26 162 38 2 K 34,,6 2,7 15,,63 1,8 Hangassuo Vapo Oy 6.25 34 34 K ei saatu näytteitä, ei laskettu Marttilansuo Vapo Oy 6.22 15 15 J 3,4,8,21 1,5,5,15 1,4 Isosuo Vapo Oy 6.46 14 2 124 K 11,5,7,36 1,,2,3 Sapilassuo Vapo Oy 6.37 57 57 K 2,4,25,54 2,3,14,26 1,8 Vainionsuo Turveruukki Oy 6.68 67 91 158 K 17,,29,46 3,8,17,15 3,2 Vainionsuo Turveruukki Oy 6.69 38 16 54 E 5,9,1,16 1,29,6,5 1,8 Isosuo Ylikiiminki Turveruukki Oy 6.22 43 12 55 K 11,,24,72 12,9,1,14 11,7 Isosuo Ylikiiminki Turveruukki Oy 6.13 28 28 E 5,6,12,37 6,5,1,7 5,9 Varpasuo Turveruukki Oy 6.13 42,7 42 E 7,5,88,67 11,1,72,27 1,3 Varpasuo Turveruukki Oy 6.61 13 2,7 16 S 2,5,28,27 3,3,23,12 3, Kuusisuo T. ja E. Valkola 6.61 2 14 34 K 4,3,3,12,28,3,1 Tuotantosuot yhteensä 87 325 1 196 17,36 8,2 69,16 2,3 57 Kuntoonpanosuot yhteensä Vesistöalue yhteensä 87 325 1 196 17,36 8,2 69,16 2,3 57 213 853 24 27 1 147 247,38 12 63,23 6,4 52 Copyright Pöyry Finland Oy

11 Taulukko 8 Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön vuonna 214. (tarkkailtu K = kyllä, S = suppea tarkkailu, E = ei, J = jälkihoito). Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa kunnossa tuot. yht. kailtu COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Isonivansuo Vapo Oy 6.62 22 22 K 2 882 9,1 187 1 671 6,1 12 1 533 Vittasuo Vapo Oy 6.62 44 9, 53 K 4 961 15 368 2 827 9,1 241 2 563 Alalamminsuo Vapo Oy 62.64 99 4, 13 K 9 433 26 726 5 279 15 459 4 727 Erkansuo Vapo Oy 6.32 154 46 2 K 18 49 28 933 2 678 15 481 1 83 Hakasuo Vapo Oy 6.26 162 38 2 K 9 226 24 1 751 7 585, 89 5 71 Hangassuo Vapo Oy 6.25 34 34 K 3 266 11 276 2 181 6,8 186 1 998 Marttilansuo Vapo Oy 6.22 15 15 J 1 563 4,8 129 98 3, 9 91 Isosuo Vapo Oy 6.46 14 2 124 K 6 13 5,7 321 714, 74 195 Sapilassuo Vapo Oy 6.37 57 57 K 8 278 13 372 1 125 7,2 212 813 Vainionsuo Turveruukki Oy 6.68 67 91 158 K 13 913 43 1 122 8 673 27 757 7 923 Vainionsuo Turveruukki Oy 6.69 38 16 54 E 6 31 16 411 3 77 1 277 2 796 Isosuo Ylikiiminki Turveruukki Oy 6.22 43 12 55 K 5 819 17 452 4 54 8,9 265 4 121 Isosuo Ylikiiminki Turveruukki Oy 6.13 28 28 E 3 299 8,6 216 1 64 5,4 146 1 455 Varpasuo Turveruukki Oy 6.13 42,7 42 E 4 67 14 287 1 288 1 164 1 47 Varpasuo Turveruukki Oy 6.61 13 2,7 16 S 1 738 5,2 17 479 3,6 61 389 Kuusisuo T. ja E. Valkola 6.61 2 14 34 K 3 264 9, 235 1 758 5,4 156 1 594 Tuotantosuot yhteensä 87 325 1 196 12 522 249 7 893 46 424 132 4 498 39 559 Kuntoonpanosuot yhteensä Vesistöalue yhteensä 87 325 1 196 12 522 249 7 893 46 424 132 4 498 39 559 213 3 853 24 27 1 15 12 635 342 8 82 55 96 227 5 41 49 137 Copyright Pöyry Finland Oy

12 3.6 Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailu Tuotantovaiheen tarkkailusoilla tarkkailtiin kesällä 214 vesienkäsittelyn tehoa neljällä turvetuotantoalueella ottamalla näytteet myös vesienkäsittelyyn tulevasta vedestä. Tehon tarkkailun turvetuotantoalueet on esitetty taulukossa (Taulukko 9). Tehon tarkkailu oli ympärivuotista Hakasuolla. Hakasuolle on ympäristöluvassa asetettu raja-arvot reduktiolle; kokonaisfosfori 5 %, kokonaistyppi 2 % ja kiintoaine 5 %. Puhdistusteho lasketaan virtaamapainotteisena vuosikeskiarvona ennen pintavalutuskenttää ja sen jälkeen määritetyistä pitoisuuksista mahdolliset ohijuoksutukset mukaan lukien. Hydrologisena vuonna 214 Hakasuon pintavalutuskentän reduktio täytti lupaehdot fosforin (72 %) ja kiintoaineen (78 %) osalta. Typen osalta reduktio (17 %) jäi vaadittua heikommaksi (Taulukko 9). Hakasuon tehon tarkkailun tulokset vuodenajoittain pitoisuusreduktiona laskettuna on esitetty liitteessä 2.2. Tuotantokauden aikaista vesienkäsittelyn tehon tarkkailua suoritettiin Erkansuon haihdutus/imeytyskentällä ja pintavalutuskentällä, Sapilassuon pintavalutuskentällä sekä Ylikiimingin Isosuon pintavalutuskentällä. Erkansuon vesiensuojelurakenteiden yhteinen alapuolinen piste on Suojärvi. Rakenteiden tehoa tarkastellaan erikseen ottamalla näytteitä haihdutus/imeytyskentän ja pintavalutuskentän yläpuolisilta pisteiltä. Tulosten perusteella haihdutus/imeytyskenttä poisti erittäin hyvin kiintoainetta ja rautaa. Myös ravinteet poistuivat tehokkaasti. Erkansuon pintavalutuskentän puhdistustehot olivat vaatimattomampia, mutta myös pintavalutuskenttä poisti kiintoainetta ja ravinteita. Orgaanista happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ) pintavalutuskenttä poisti tehokkaammin kuin haihdutus/imeytyskenttä. Pintavalutuskentän yläpuolinen vesi oli selvästi happamampaa kuin haihdutus/imeytyskentän yläpuolinen tai Suojärven vesi. Veden ph kuitenkin nousi pintavalutuskentällä neutraalille tasolle. Sapilassuon pintavalutuskenttä poisti hyvin kiintoainetta, rautaa ja ravinteita sekä hieman happea kuluttavaa ainesta. Isosuon (Ylikiiminki) pintavalutuskenttä poisti hieman sekä kiintoainetta, ravinteita että happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ). Kentältä huuhtoutui nitraattinitriittityppeä. Copyright Pöyry Finland Oy

13 Taulukko 9 Tuotantosoiden tehon tarkkailutulokset tarkkailukaudella 214 (n = näytteiden lukumäärä). ph CODMn Kok. P Po4-P Kok. N NO2,3-N NH4-N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Hakasuo, pvk Vuosi (n=12) pvk yläpuoli 5,3 6,5 33 19 184 143 687 8588 16 pvk alapuoli 4,7 4,9 11 3,8 895 51 714 1639 2,9 Erotus 1,6 23 15 189 93-27 6949 13 Teho % (* 44 72 81 17 54-3 8 78 *) virtaamapainotteinen laskenta Erkansuo, haihdutus/imeytyskenttä Kesä (n=5) Kentän yläpuoli 6,8 27 66 83 176 33 123 567 18 Kentän alapuoli 7,3 17 15 4, 546 5 7 52 2,3 Erotus 1 51 79 1214 28 116 4547 16 Teho % 36 77 95 69 85 99 9 88 Syksy (n=1) Kentän yläpuoli 7, 21 42 2 11 Kentän alapuoli 7,6 19 15 68 1, Erotus 2 27 132 1 Teho % 1 64 66 91 Erkansuo, pvk Kesä (n=5) pvk yläpuoli 5, 39 43 6 1156 5 1 11 4,2 pvk alapuoli 7,3 17 15 4 546 5 7 52 2,3 Erotus 21 28 2 61 2 49 1,9 Teho % 55 64 29 53 24 49 46 Syksy (n=1) pvk yläpuoli 5,1 38 36 12 3 pvk alapuoli 7,6 19 15 68 1 Erotus 19 21 52 2 Teho % 5 58 43 7 Sapilassuo, pvk Kesä (n=5) pvk yläpuoli 6,4 39 212 13 2536 811 68 5733 36 pvk alapuoli 6,8 35 49 11 986 5 28 12 4,6 Erotus 5 163 119 155 86 41 4713 31 Teho % 12 77 92 61 99 6 82 87 Syksy (n=1) pvk yläpuoli 6,8 52 21 46 5 pvk alapuoli 6,8 38 65 15 7,6 Erotus 14 145 31 42 Teho % 27 69 67 85 Isosuo (Ylikiiminki), pvk Kesä (n=3) pvk yläpuoli 6,1 11 24 16 777 6 423 57 14 pvk alapuoli 6,3 9 2 1 59 1 22 355 12 Erotus 2 4 6 187-4 23 215 2 Teho % 18 16 36 24-68 48 38 13 Copyright Pöyry Finland Oy

3.7 Muu kuormitus Kiiminkijoen alueella Kiiminkijoen vesistöalueella sijaitsee yksi taajamakuormittaja, Puolangan jätevedenpuhdistamo. Jätevedenpuhdistamon vesistökuormitus oli vuonna 214 noin,4 kg/d fosforia, 15 kg/d typpeä ja 4,3 kg/d kiintoainetta (Pöyry Finland Oy 215b). Sekä kiintoaineen, fosforin että typen kuormitus oli pienempi kuin vuonna 213. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna BOD7- ja fosforikuormitukset ovat vaihdelleet vuosittain, mutta molempien kuormitteiden osalta on havaittavissa laskeva suunta. Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa 216 221 (luonnos 215) esitetyn kuormituslaskelman perusteella suurin ravinnekuormittaja Kiiminkijoella on maatalous, jonka osuus vuotuisesta kokonaisainevirtaamasta on fosforin osalta noin 35 % ja typen osalta noin 22 % (Kuva 3). Metsäojitukset aiheuttavat noin 8 % fosforihuuhtoumasta ja noin 5 % typpihuuhtoumasta. Pistekuormituksen, johon turvetuotanto kuuluu, osuus Kiiminkijoen vuotuisesta ravinnevirtaamasta on noin 3 4 %. Luonnonhuuhtouman osuus on fosforin osalta noin 44 % ja typen osalta noin 59 %. Sitä ei lasketa kuormitukseksi, sillä se on osa luontaista aineiden kiertokulkua. 14 Kuva 3 Arvio fosforin ja typen kokonaishuuhtouman jakautumisesta eri lähteisiin Kiiminkijoen vesistöalueella Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman 216-221 (luonnos 215) mukaan. Metsäkeskukselta saatujen tietojen mukaan Kiiminkijoen vesistöalueella tullaan tekemään merkittäviä kunnostusojituksia vuosittain. Arvioiden mukaan kunnostusojitukset ovat keskimäärin samansuuruiset joka vuosi. Laskelmien mukaan kunnostusojituksista aiheutuu noin 162 kg fosforikuormitus ja 162 12 kg kiintoainekuormitus Nuorittajokeen ja noin 1 6 kg fosforikuormitus ja 281 82 kg kiintoainekuormitus Kiiminkijokeen vuodessa. Kunnostusojitukset lisäävät jonkin verran mineraalitypen (nitraattityppi, ammoniumtyppi) huuhtoutumista, mutta veteen liuenneen orgaanisen typen huuhtoutuminen pienenee siinä määrin, että huuhtoutuvan kokonaistypen pitoisuudet jopa pienenevät kunnostusojituksen jälkeen (WSP 213). Uusimman ekologisen luokittelun mukaan Kiiminkijoen alaosan tila on hyvä, Kiiminkijoen yläosan erinomainen. Vepsänjoki, Nuorittajoki, Jaalankajoki, Kallaoja ja Alaoja-Heteoja ovat ekologiselta tilaltaan tyydyttäviä. Jolosjärven tila on Copyright Pöyry Finland Oy

välttävä ja Hamarinjärven tyydyttävä. Muita vesistöseurannan vesistöjä ei ollut nimetty vesimuodostumiksi eikä luokiteltu. 15 4 VESISTÖTARKKAILU 4.1 Tarkkailun toteutus Vuonna 214 Kiiminkijoen turvetuottajien vesistötarkkailu koostui vuosittaisesta tarkkailusta ja laajemmasta alueellisesta tarkkailusta. Vuosittaisessa tarkkailussa havaintopisteitä on kolme: kaksi Nuorittajoen ja yksi Kiiminkijoen pääuomassa. Nuorittajoen ylempi piste (N47) sijaitsee kaikkien turvetuotantoalueiden kuivatusvesien purkukohtien yläpuolella. Alueellinen tarkkailu sisältää havaintopaikkojen kaikkien turvetuotantoalueiden valuma-alueilla. Havaintopaikat on valittu suokohtaisesti. Taulukossa (Taulukko 1) on esitetty vuosittaisen tarkkailun havaintopisteet ja niiden koordinaatit. Havaintopisteet on merkitty kartalle liitteeseen 1 ja vedenlaatutulokset on esitetty liitteessä 3. Vuosittaisen tarkkailun näytteet otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti havaintopaikoilta neljä kertaa vuodessa ja alueellisen tarkkailun näytteet kolme kertaa vuodessa. Kallasuon ympäristölupahakemus on peruttu, eikä sen vesistötarkkailuahavaintopaikkaa Kallaojassa tarkkailtu vuonna 214. Tarkkailutuloksissa on mukana Lammisuon tuotantoalueen vesistötarkkailupiste Jaalanka (Jaalankajoki). Lammisuo on uusi tuotantoalue, jonka kuntoonpano aloitettiin vuonna 215. Vesistötarkkailunäytteet otettiin likimain samaan aikaan kuin päästötarkkailunäytteet lukuun ottamatta kevättä, jolloin turvetuotantoalueiden päästötarkkailu ei ollut kesäajan tarkkailussa olleiden kohteiden osalta vielä käynnistynyt. Taulukko 1 Kiiminkijoen turvetuottajien vesistötarkkailun havaintopisteet vuonna 214. Havaintopaikka Piste Koordinaatit Vesistöalue Vuosittainen vesistötarkkailu Nuorittajokisuu N 7225-346352 6.6 Nuorittajoki, Määtänperä N47 722857-34922 6.6 Kiiminkijoki, 834-tien silta K55 721536-346 6.2 Alueellinen vesistötarkkailu Alaojan suu Al 723-34877 6.64 Nuorittajoki, Viinikoski N35 722725-348482 6.62 Sorsuanjoki, alap silta So1 722313-348352 6.68 Kallaoja alapää Ka 72257-34834 6.63 Nuorittajoki, Ahon silta N22 72223-347873 6.61 Säynäjäjoki, Hautala Säj 72381-35556 6.46 Hamarinjärvi Ha 7278-349446 6.32 Peuraoja Peu2 7272-34891 6.37 Kiiminkijoki Nivankoski K116 72124-34884 6.32 Kiiminkijoki, Joki-Kokko K74 721933-346755 6.31 Juopulinoja alap silta Ju 7215-346116 6.25 Juopulinoja Hang. suon yp Ju3 721434-346287 6.25 Jolosjärvi Jo 722752-34663 6.13 Kivioja Ko 72239-34637 6.13 Vepsänjoki, 836-tien silta Ve16 72963-346342 6.26 Kirkko-ojan alapään silta Kir 721511-345926 6.22 Copyright Pöyry Finland Oy

Turvetarkkailun päästö- ja vesistönäytteissä on käytetty kiintoainepitoisuuksien määrittämisessä samaa suodatinkokoa 1,2 µm, joten tulokset ovat keskenään vertailukelpoisia (Vuodesta 29 lähtien ympäristöhallinnolla on ollut käytössä vesistönäytteille pääasiassa suodatinkoko,4 µm.). Vuonna 214 vuosittaisen vesistötarkkailun näytteitä otettiin ohjelman mukaisesti toukokuussa, heinäkuussa, elokuussa ja syyskuussa. Näytteenottokierrokset ajoittuivat toukokuussa kevättulvan laskuvaiheeseen ja heinä-syyskuussa alivirtaamien aikaan (Kuva 4). 16 Kuva 4 Kiiminki- ja Nuorittajoen virtaamat ja vesistötarkkailun näytteenoton ajankohdat v. 214. 4.2 Vuosittain toistuva tarkkailu Alla (Taulukko 11) on esitetty veden laatu Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden vuosittaisilla veden laadun havaintopisteillä vuonna 214. Taulukko 11 Veden laatu Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden vuosittaisen vesistötarkkailun havaintokerroilla ja heinä-syyskuun keskiarvot v. 214. O 2 Havainto- ph Sähk.- Kiinto- Väri COD Mn Kok. P PO 4 -P Kok. N NH 4 -N NO 23 -N Fe Kloropvm joht. aine fylli-a Nuorittajoki Määtänperä N47 6.5.214 11, 83 5,3 1,7 3,6 15 19 27 7 45 7 6 1 5 9.7.214 8,6 92 7, 3,4 5,4 2 19 55 14 68 7 <5 3 2 14 5.8.214 5,6 6 6,3 3,1 4,2 3 39 68 16 94 2 <5 3 2 9, 3.9.214 8,6 79 6,7 2,8 7,2 35 27 55 21 64 <5 <5 3 4,9 keskiarvo VII-IX 7,6 77 6,7 3,1 5,6 283 28 59 17 753 11 <5 3 133 9,3 Nuorittajokisuu N 6.5.214 11,7 91 5,8 1,9 4,8 18 2 32 9 5 11 11 1 8 7.7.214 8,7 96 7, 3,4 3,7 2 19 5 13 59 <5 <5 6 5 5,5 6.8.214 7,4 83 6,9 3,8 7, 3 27 71 22 92 <5 24 4 7 12,7 4.9.214 9,2 86 6,7 3, 7,8 26 27 57 23 66 <5 16 3 4 4, keskiarvo VII-IX 8,4 88 6,9 3,4 6,2 253 24 59 19 723 <5 15 4 867 7,4 Kiiminkijoki 834-tien silta K55 6.5.214 11,6 92 5,7 2,4 3,9 13 19 23 4 44 <5 11 1 2 7.7.214 9,1 96 7, 3, 2,6 18 18 3 7 48 <5 <5 2 6 5,2 6.8.214 8,7 98 6,9 3,6 3,9 23 23 49 11 75 <5 23 3 1 1,8 4.9.214 9,5 91 7,1 3,3 3,5 17 19 37 8 49 < 5 <5 2 1 3,2 keskiarvo VII-IX 9,1 95 7, 3,3 3,3 193 2 39 9 573 <5 11 2 6 6,4 Copyright Pöyry Finland Oy

17 Kiiminki- ja Nuorittajoen vuosittaisilla tarkkailupisteillä veden happitilanteet olivat pääsääntöisesti hyvät, sillä pitoisuudet olivat välillä 5,6 11,7 mg/l ja kyllästysasteet välillä 6 98 %. Toukokuussa vesi oli hapanta: Kiiminkijoessa ph oli 5,7 ja Nuorittajoessa ph-arvot olivat välillä 5,7 5,8. Heinä-, elo- ja syyskuussa vedet olivat neutraaleja (ph 6,3 7,2) kaikilla näytteenottopaikoilla. Vesi oli havaintopaikoille tyypilliseen tapaan humus- ja rautapitoista ja väriltään tummaa. Kiiminkijoen veden väriarvot, rautapitoisuudet ja kemiallisen hapenkulutuksen määrää kuvaavat COD Mn -arvot olivat hieman alhaisempia kuin Nuorittajoessa. Kiiminkijoen kiintoainepitoisuudet olivat virtavesille melko alhaisia. Nuorittajoen kiintoainepitoisuudet olivat Kiiminkijokea korkeampia ja suurimmillaan pitoisuudet olivat syyskuussa. Ravinnepitoisuudet olivat Nuorittajoen Määtänperällä (N47) sekä jokisuulla (N) vuonna 214 selvästi korkeampia kuin Kiiminkijoessa (K55). Nuorittajoen ravinnepitoisuudet olivat samaa tasoa sekä joen yläosalla että jokisuulla. Korkeimmillaan ravinnepitoisuudet olivat elokuussa molemmilla Nuorittajoen havaintopaikoilla ja myös Kiiminkijoella. Nuorittajoen ja Kiiminkijoen kesä-syyskuun keskimääräiset kokonaisfosforipitoisuudet olivat reheville vesille tyypillistä tasoa (Taulukko 11). Kokonaistypen pitoisuudet kuvastivat Kiiminkijoessa lievää rehevyyttä ja Nuorittajoessa rehevyyttä. Nuorittajoessa heinä-elokuun klorofylli-a -pitoisuudet ilmensivät rehevyyttä, mutta syyskuussa lievää rehevyyttä. Kiiminkijoen klorofyllipitoisuudet viittasivat syyskuussa vähäravinteisuuteen, mutta elokuussa rehevyyteen ja heinäkuussa lievään rehevyyteen. Kesäaikaan epäorgaanisen nitriitti-nitraattitypen (NO 2 +NO 3 -N) pitoisuudet olivat pieniä tai kokonaan alle määritysrajan (5 µg/l). Ammoniumtyppeä (NH 4 -N) vedessä oli melko vähän. Kiiminkijoen fosfaattifosforin (PO 4 -P) pitoisuudet olivat suhteellisen alhaisia. Nuorittajoella fosfaattifosforia vedessä oli elo-syyskuussa kohtalaisesti kuvaten lähinnä vesistöön kohdistuvia lannoitevaikutuksia. Vuonna 214 Nuorittajoen turvetuotannon kuivatusvesien yläpuolisen havaintopaikan vesi oli hyvin samanlaista kuin alapuolisella havaintopaikalla. Kuivatusvesien vaikutusalueen yläpuolella, Määtänperällä, joen vedessä oli hieman enemmän orgaanista happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ) kuin kuivatusvesien vaikutuspiirissä Nuorittajokisuulla. Liukoisten ravinteiden (PO 4 -P, NO 2 +NO 3 -N sekä NH 4 -N) pitoisuuksien perusteella voidaan määritellä minimiravinteet. Levät tarvitsevat sekä typpeä että fosforia tietyssä suhteessa ja typen tai fosforin vähyys voi rajoittaa leväkasvua. Jos ravinteita on runsaasti, niin myös ympäristötekijät alkavat rajoittaa leväkasvua. Jokialueella mm. virtaus ja veden tumma väri todennäköisesti rajoittavat myös perustuotantoa. Kun kokonaisravinnesuhde (kok-n/kok-p) on yli 17 tai mineraaliravinteiden N/Psuhde on yli 12, on fosfori leväkasvua rajoittava tekijä. Mikäli kokonaisravinnesuhde on alle 1 ja mineraaliravinnesuhde alle 5, on typpi potentiaalinen minimiravinne. Kokonaisravinnesuhteen ollessa 1-17 ja mineraalisuhteen 5-12, voivat molemmat ravinteet säädellä levien kasvua. Tasapainosuhde kuvaa kokonaisravinteiden ja mineraaliravinteiden suhdetta. Kun suhde on yli 1, on typpi rajoittava tekijä ja jos suhde on alle 1, on fosfori rajoittava tekijä. Suhteen ollessa 1, molemmat ravinteet voivat rajoittaa levien kasvua. Copyright Pöyry Finland Oy

Ravinteiden tasapainosuhteen on havaittu olevan herkin kuvaamaan ravinteiden rajoittavuutta, mineraaliravinteiden suhteen olevan seuraavaksi herkin ja kokonaisravinteiden suhteen olevan vähiten herkin. Fosforia Kiiminkijoessa ja Nuorittajoen vedessä oli vuonna 214 runsaasti verrattuna typpeen ja siten typpi oli lähes joka havaintokerta tuotantoa rajoittavan ravinne (taulukko 12). Kokonaisravinnesuhteen mukaan toukokuussa on fosfori voinut olla tuotantoa rajoittava tekijä Kiiminkijoella. Taulukko 12 Minimiravinnesuhteet havaintopaikoilla v. 214. Paikka KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- Ravinnesuhteet Rajoittava ravinne N N NO4-N P P kok.n/ miner N/ tasapaino- kok.n/ miner N/ tasapaino- µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Kok-P PO4-P suhde Kok-P PO4-P suhde Nuorittajoki Määtänperä N47 6.5.214 45 7, 6, 27 7 17 1,9 9, P/N N N 9.7.214 68 7, 2,5 55 14 12,7 18,2 P/N N N 5.8.214 94 2, 2,5 68 16 14 1,4 9,8 P/N N N 3.9.214 64 2,5 2,5 55 21 12,2 48,9 P/N N N Nuorittajokisuu N 6.5.214 5 11, 11, 32 9 16 2,4 6,4 P/N N N 7.7.214 59 2,5 2,5 5 13 12,4 3,7 P/N N N 6.8.214 92 2,5 24, 71 22 13 1,2 1,8 P/N N N 4.9.214 66 2,5 16, 57 23 12,8 14,4 P/N N N Kiiminkijoki 834-tien silta K55 6.5.214 44 2,5 11, 23 4 19 3,4 5,7 P N N 7.7.214 48 2,5 2,5 3 7 16,7 22,4 P/N N N 6.8.214 75 2,5 23, 49 11 15 2,3 6,6 P/N N N 4.9.214 49 2,5 2,5 37 8 13,6 21,2 P/N N N 18 4.3 Vuosittain toistuva tarkkailu, vedenlaadun kehitys 2-luvulla Kuvassa (Kuva 5) on esitetty kesäajan keskimääräinen veden laatu muutamien vedenlaatumuuttujien osalta vuosina 2 214 Kiiminkijoen turvetuottajien vuosittaisilla tarkkailupisteillä. Liitteessä 4 on esitetty vedenlaatutiedot vuosittaisen tarkkailun havaintopisteillä vuosittain jaksolla 1998 214. Copyright Pöyry Finland Oy

19 Kuva 5 Keskimääräinen kesäaikainen veden laatu Nuorittajoen Määtänperällä (N47), Nuorittajokisuulla (N) sekä Kiiminkijoella 834-tien sillalla (K55) kesä-lokakuussa keskimäärin v. 2 214 sekä muutosta kuvaavat trendit. Ainepitoisuudet ovat yleensä olleet Nuorittajoessa suurempia kuin Kiiminkijoen pääuomassa. Selvin ero on ollut fosforipitoisuuksissa; Nuorittajoessa pitoisuustaso on ollut 4 6 µg/l, kun se Kiiminkijoessa on ollut noin 3 µg/l. Kiiminkijoen veden ravinne- ja kiintoainepitoisuuksissa ei ole tarkastelujaksolla 2 214 havaittavissa selkeää muutossuuntaa. Sen sijaan happea kuluttavan aineksen (COD Mn ) osalta lievää noususuuntausta on havaittavissa. Veden väri määräytyy pitkälle COD Mn ja raudan perusteella, joten myös värin trendi on nouseva eli veden väri on hieman tummentunut. Suomen sisävedet ovat tummuneet 199- luvun puolivälin jälkeen. Tummuminen vaikuttaa COD Mn -arvojen nousuun. Ilmiö on yleinen koko pohjoisella pallonpuoliskolla, ja sen vuoksi myös syiden ajatel- Copyright Pöyry Finland Oy

laan olevan globaaleja, kuten ilmaston lämpeneminen ja vähentynyt hapan laskeuma. Lisäksi muita syitä voivat olla pistekuormitus ja maankäytön muutokset (SYKE 214). Nuorittajoen veden laadussa on havaittavissa samanlaiset muutokset kuin Kiiminkijoessa eli veden happea kuluttavan aineksen ja veden värin osalta on lievää noususuuntausta. Nuorittajoen kiintoainepitoisuudet ovat hieman kohonneet, joskin trendiin vaikuttaa suuresti vuosien 21 211 korkeat kiintoainepitoisuudet. Klorofyllipitoisuuksissa on esiintynyt paljon vuosivaihtelua, mutta Nuorittajoella suuntaus on ollut aleneva. Nuorittajoen alaosan ja turvetuotannon yläpuolisen havaintopaikan veden laadun kehityksessä ei ole tarkkailuaineiston perusteella selkeitä eroja. Vuonna 214 Nuorittajoen ravinnepitoisuudet olivat edellisvuotta korkeampia ja myös pitkänajan keskiarvoja korkeampia. Vesi oli väriltään hieman tummempaa, sillä vettä värjäävää ja happea kuluttavaa orgaanista ainesta oli enemmän kuin vuonna 213. Myös Kiiminkijoen ravinnepitoisuudet olivat vuonna 214 edellisvuotta ja pitkänajan keskiarvoja hieman korkeampia. Kiiminkijoen vedessä oli happea kuluttavaa orgaanista ainesta saman verran kuin keskimäärin 2-luvulla. Rautaa oli selvästi keskimääristä enemmän ja siitä johtuen veden väri hieman tummempaa. Veden laadun vuosittaiseen vaihteluun vaikuttaa voimakkaasti valuntatilanne, ja vuonna 214 valumat olivat kevättulva-aikaan selvästi vähäisempiä kuin vuonna 213. Myös kesällä ja syksyllä vettä virtasi tavanomaista hieman vähemmän. 4.4 Alueellinen tarkkailu ja turvetuotannon vaikutukset vesistössä Vuonna 214 vesistötarkkailua suoritettiin turvetuotantoalueiden ala- ja yläpuolisilla pisteillä. Vuosittaisessa tarkkailussa havaintopisteitä oli 3 kpl ja alueellisessa laajassa määrävuosina tehtävässä tarkkailussa pisteitä oli 16 kpl. Kaikki tarkkailutulokset on esitetty liitteessä 3. 4.4.1 Nuorittajoki Nuorittajoen havaintopiste N47 (Määtänperä) sijaitsee vesistöalueen kaikkien turvetuotantoalueiden kuivatusvesien purkukohtien yläpuolella. Nuorittajoen keskiosalle laskevat Vittasuon, Alalamminsuon ja Isonivansuon turvetuotantoalueiden valumavedet. Vittasuon vedet johdetaan jokeen aivan havaintopisteen N47 alapuolelle. Alalamminsuolta vedet laskevat Alalampeen ja edelleen Alaojaa pitkin Nuorittajokeen. Alaojan suulla sijaitsee havaintopiste Al. Alaojan laskukohdan alapuolella Nuorittajokeen puretaan Isonivansuon valumavedet. Nuorittajoen havaintopiste N35 (Viinikoski) sijaitsee em. turvesoiden alapuolella. Vittasuon turvetuotantoalueen valumavedessä oli vuonna 214 typpeä hieman enemmän ja rautaa selvästi enemmän kuin Nuorittajoessa turvesuon yläpuolella, mutta vähemmän fosforia ja kiintoainetta (taulukko 1). Happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ) vesissä oli lähes yhtä paljon. Vittasuon kuivatusvedet olivat hieman happamampia kuin Nuorittajoen. Alaojan vesi oli vuonna 214 heikkolaatuista, sillä ravinteita, rautaa ja kiintoainetta vedessä oli erittäin runsaasti. Alalamminsuon kuivatusvedet eivät heikentäneet vuonna 214 Alaojan veden laatua, sillä kuivatusvedet olivat vähäravinteisia ja kiintoainetta oli niissä hyvin vähän (taulukko 13). 2 Copyright Pöyry Finland Oy

Isonivansuon kuivatusvesissä oli vuonna 214 runsaasti ravinteita ja rautaa sekä kiintoainetta. Isonivansuon kuivatusvesien laatu oli heikompaa kuin Nuorittajoen, mutta toisaalta Alalammensuon kuivatusvesien laatu oli selvästi parempaa ja myös pääosin Vittasuon, niin Nuorittajoen veden laatu ei heikentynyt. Vittasuon, Alalamminsuon ja Isonivansuon turvetuotantoalueiden vesistövaikutukset Nuorittajokeen olivat vuonna 214 erittäin vähäiset, sillä kuivatusvesien vaikutuspiirissä, Nuorittajoen alemmassa havaintopaikassa (N35) ravinne-, humus-, kiintoaine-, ja rautapitoisuudet olivat alempia kuin Nuorittajoen yläosalla (N47). Turveruukin Vainionsuon turvetuotantoalueen valumavedet johdetaan Sorsuanojaan, joka laskee Nuorittajokeen Viinikosken alapuolella. Sorsuanojan suulla sijaitsee havaintopiste So1. Osa Vainionsuon valumavesistä kulkeutuu Nuorittajokeen Kusiojan kautta Nuorittajokeen. Sorsuanojan yhtymäkohdan alapuolella Nuorittajokeen laskevat Velj. Valkola Ay:n Kuusisuon valumavedet. Nuorittajoen havaintopiste N22 sijaitsee em. turvesoiden alapuolella. Vainionsuolta tuleva vesi oli vuonna 214 fosfori- ja rautapitoista (taulukko 1). Sorsuanojan vesi oli vuonna 214 laadullisesti suhteellisen hyvää, sillä typpeä oli vähän kuten orgaanista happea kuluttavaa ainesta. Rautaa ja fosforia oli Sorsuanojan vedessä kuitenkin runsaasti. Vainionsuon kuivatusvesien laatu oli heikompaa kuin Sorsuanojan, joten ne lisäsivät Sorsuanojan ainepitoisuuksia. Kuusisuon kuivatusvesissä oli vuonna 214 vähän fosforia ja rautaa sekä kiintoainetta (taulukko 1). Kuusisuon vedessä oli happea kuluttavaa orgaanista ainesta saman verran kuin Nuorittajoessa. Kuusisuon kuivatusvedet olivat pääosin parempilaatuisia kuin Nuorittajoen, joten Kuusisuolla ei ollut havaittavia vaikutuksia Nuorittajoen veden laatuun. Veden laatu Nuorittajoessa Viinikosken (N35) ja Ahon sillan (N22) havaintopisteiden välillä oli hyvin samanlaista, joten turvesoiden vesien vaikutuksia ei ollut havaittavissa. Nuorittajoen havaintopaikkojen N22 ja N laskee osa Turveruukin Varpasuon valumavesiä Syväojan kautta. Varpasuon Syväojaan laskevissa kuivatusvesissä oli vuonna 214 runsaasti ravinteita ja rautaa, mutta vähän orgaanista happea kuluttavaa ainetta (taulukko 13). Varpasuon tuotantoala oli Syväojan valuma-alueella vuonna 214 vain 13 ha. Nuorittajoen veden ravinne- ja rautapitoisuudet kohosivat vuonna 214 joen alimmalla havaintopaikalla (N) verrattuna joen ylempiin havaintopaikkoihin. Varpasuon päästöillä lienee kuitenkin hyvin vähän osuutta Nuorittajoen veden laatuun valuma-alueiden suhteen perusteella arvioituna, sillä Syväojan valuma-alue on vain noin 1 km 2 ja Nuorittajoen 1136 km 2. 21 Copyright Pöyry Finland Oy

Taulukko 13 Veden laatu Nuorittajoessa turvetuotantoalueiden ylä- ja alapuolella ja Alaojan ja Sorsuanojan suulla sekä alueen turvetuotantosoilta lähtevän veden laatu kesällä 214. Havainto- ph COD Mn Kok. P PO 4 -P Kok. N NO 23 -N NH 4 -N Fe Kiintopaikka aine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Nuorittajoki N47 6,7 28 59 17 753 <5 11 3133 5,6 -Vittasuo 6,3 3 5 13 893 5 14 433 4,8 -Alalamminsuo 6,9 19 14 4 691 11 52 1374 2,9 Alaojan suu Al 6, 28 3 123 11 25 4 154 46,3 -Isonivansuo 5,9 24 82 4 946 5 6 7767 12, Nuorittajoki N35 6,3 24 55 14 67 5 4 2967 4,2 -Vainionsuo 6,3 29 53 21 849 9 9 38 7,4 Sorsuanoja So1 6,6 17 33 12 457 14 9 32 3,5 - Kuusisuo Valkola 6,3 24 17 2 68 6 1 1227 1,6 Nuorittajoki N22 6,5 21 56 15 647 6 5 3467 7,4 Varpa-Hoikkasuo 6,6 12 123 92 19 1 35 615 12, Nuorittajoki N 6,9 24 59 19 723 15 <5 4867 6,2 22 Nuorittajoen valuma-alueen turvesoiden valumavedet olivat vuonna 214 useimmiten parempilaatuisempia kuin Nuorittajoen vesi, joten mahdolliset kuivatusvesivaikutukset kohdistuivat lähinnä vain purkureittien alkupäiden pieniin ojiin. 4.4.2 Kiiminkijoki Kiiminkijoen yläosalla Utajärvellä sijaitsevan Vapon Isosuon kuivatusvedet laskevat Leppilammen ja Säynäjäjoen kautta Särkijokeen, joka laskee Kiiminkijoen keskiosalle. Isosuon havaintopaikka on Säynäjäjoessa (Säj) kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Säynäjäjoen suulla vesi oli vuonna 214 kaikilta osin selvästi heikkolaatuisempaa kuin Isosuolta lähtenyt vesi (taulukko 11). Kuivatusvesissä oli erittäin vähän fosforia, orgaanista happea kuluttava ainesta ja kiintoainetta sekä rautaa. Tarkkailutuloksien perusteella Isosuon (Vapo Oy) päästöt eivät vuonna 214 heikentäneet alapuolisen vesistön tilaa. Vapon Erkansuon valumavedet johdetaan Suojärven ja Iso-ojan kautta Hamarinjärveen, josta ne virtaavat Torven- ja Putaanjoen kautta Kiiminkijokeen. Havaintopaikka on Hamarinjärvessä (Ha). Erkansuolta lähtenyt vesi oli vuonna 214 varsin hyvälaatuista, sillä ravinteita oli vähän kuten myös rautaa ja orgaanista happea kuluttava ainesta sekä kiintoainetta (taulukko 11). Hamarinjärven veden laatu oli lähes yhtä hyvää kuin Erkansuon kuivatusvedet, sillä Hamarinjärven vedessä oli hieman enemmän fosforia ja rautaa, mutta vähemmän typpeä. Isosuon tai Erkansuon päästöjen vaikutuksista ei ollut havaittavissa järven veden laadussa. Vapon Sapilassuon kuivatusvedet laskevat Peuraojan kautta Kiiminkijokeen. Peuraojassa on havaintopaikka (Peu2). Sapilassuon kuivatusvesissä oli vuonna 214 kohtalaisen runsaasti fosforia, rautaa ja orgaanista happea kuluttava ainesta (taulukko 14). Peuraojan veden laatu oli hyvin samankaltaista kun Sapilassuon, vaikka rautaa oli selvästi enemmän. Hyvin samankaltaisen vesien perusteella on vaikea arvioida kuivatusvesien vaikutuksia, mutta koska Peuraojan valuma-alue on kohtalaisen suuri (39,95 km 2 ), niin sen veden laatuun vaikuttaa suuresti myös valumaalueen hajakuormitus. Kiiminkijoen Nivakoskessa on Sapilassuon alapuolinen havaintopaikka K116, joka on samalla myös Erkansuon ja Isosuon alapuolinen havaintopaikka. Kiiminki- Copyright Pöyry Finland Oy

joen vesi oli vuonna 214 havaintopaikalla K116 laadullisesti hyvää, sillä vedessä oli vähän ravinteita ja orgaanista happea kuluttavaa ainesta (taulukko 11). Veden laatu oli käytännössä lähes identtistä Hamarinjärven kanssa, joten Sapilassuon turvetuotannon kuivatusvesillä eikä Peuraojan vesillä ei ollut vaikutuksia Kiiminkijoen veden laatuun. Nuorittajoki yhtyy Kiiminkijokeen havaintopisteiden K74 (Joki-Kokko) ja K55 (Ylikiiminki) välissä. Tälle välille aivan Nuorittajoen yhtymäkohdan alapuolelle laskee Sorosenojaa pitkin osa Turveruukin Isosuon (Ylikiiminki) turvetuotantoalueen valumavesistä ja myös Hangassuon turvetuotantoalueen valumavedet Juopulinojan kautta. Juopulinojassa on kaksi havaintopaikkaa Ju ja Ju3, joista Ju3 on kuivatusvesien yläpuolinen ja Ju alapuolinen havaintopaikka. Ylikiimingin Isosuon valumavedessä oli vuonna 214 suhteellisen vähän ravinteita, mutta runsaasti rautaa (taulukko 11). Kuivatusvesissä oli huomattavasti enemmän rautaa ja hieman enemmän typpeä kuin Kiiminkijoessa Isosuon kuivatusreitin yläpuolella (K74). Sen sijaan fosforia ja orgaanista happea kuluttavaa ainesta oli kuivatusvesissä vähemmän kuin Kiiminkijoessa. Hangassuon kuivatusvesistä ei saatu näytteitä vuonna 214. Hangassuon purkuojan ylä- ja alapuolisen Juopulinojan havaintopaikkojen hyvin samanlaisen veden laadun perusteella (taulukko 11) valumavesillä ei ollut vaikutuksia Juopulinojaan eikä siten myöskään Kiiminkijokeen. Kiiminkijoessa lähes kaikkien määritettyjen aineiden pitoisuudet kohosivat Joki- Kokon (K74) ja Ylikiimingin (K55) välillä. Kyseisellä jokiosuudella Kiiminkijokeen yhtyy Nuorittajoki, jonka kautta tulee ravinteikasta ja rautapitoista vettä kohottaen Kiiminkijoen ainepitoisuuksia (taulukko 11). Vuonna 214 Kiiminkijoen fosforipitoisuudet kohosi 13 µg/l ja typpipitoisuus 1 µg/l sekä rautapitoisuus noin 124 µg/l Nuorittajoen kautta tulevien vesien vaikutuksesta. Hakasuon turvetuotantoalueen vedet kulkeutuvat Vuotonojasta Heinäojaan ja edelleen Vepsänjokeen, joka yhtyy Kiiminkijokeen havaintopisteen K55 alapuolella. Hakasuon havaintopaikka on kuivatusvesien vaikutuspiirissä Vepsänjoessa (Ve16). Hakasuolta lähtevän veden laatu oli vuonna 214 selvästi parempi kuin Vepsänjoen veden laatu (taulukko 11). Kuivatusvesissä oli hyvin vähän ravinteita ja orgaanista happea kuluttavaa ainesta. Kuivatusvedet olivat varsin happamia (ph 4,9), joten mahdollisesti Vepsänjoen veden happamuutta ne lisäsivät. Vepsänjoen vesi oli vuonna 214 ravinteikkaampaa ja rautapitoisempaa kuin Kiiminkijoen vesi havaintopaikalla K55. Vapon Marttilansuon jälkitarkkailuhavaintopaikka sijaitsee Kirkko-ojassa (Kir), josta valuma-vedet kulkeutuvat Kiiminkijokeen havaintopaikan K55 alapuolelle. Kirkko-ojan vesi oli vuonna 214 laadullisesti heikkoa, sillä vedessä oli runsaasti ravinteita, rautaa ja kiintoainetta (taulukko11). Marttilansuon valumavesien vuoden 214 suppean tarkkailun perusteella Marttilansuolta tuli vähemmän fosforia, mutta enemmän typpeä ja kiintoainetta kuin Kirkko-ojassa havaittiin. Tuloksien perusteella Marttilansuon valumavedet heikensivät Kirkko-ojan veden laatua. Kirkko-ojan valuma-alue on vain noin 7,8 km 2, joten Kiiminkijokeen Marttilansuon vesistövaikutukset olivat erittäin vähäiset. Jolosjärven kautta Kiiminkijokeen laskee osa Varpasuon valumavesistä. Jolosjärvessä on vesistöhavaintopaikka (Jo). Jolosjärven vesi oli vuonna 214 fosfori- ja rautapitoista. Varpasuon kuivatusvesissä oli runsaasti fosforia ja rautaa, mutta hyvin vähän orgaanista happea kuluttavaa aineista (taulukko 11). 23 Copyright Pöyry Finland Oy