16WWE Vapo Oy. Olhavanjoen turvetuotannon päästö- ja vesistötarkkailu v. 2010

Transkriptio

1 16WWE Vapo Oy Olhavanjoen turvetuotannon päästö- ja vesistötarkkailu v. 21

2 16WWE159 Vapo Oy, Olhavanjoen turvetuotannon päästö- ja vesistötarkkailu v. 21 Sisältö 1 JOHDANTO TARKKAILUKAUDEN SÄÄTILA JA HYDROLOGIA PÄÄSTÖTARKKAILU VESISTÖTARKKAILU Vesistöalueen kuvaus Vesistötarkkailun tulokset YHTEENVETO VIITTEET... 1 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Turvesoiden sijainti ja vesistötarkkailun havaintopaikat Turvesoiden päästötarkkailun tulokset Vesistötarkkailun tulokset Veden laadun kehitys Paskajoessa ja Kaihuanjärvessä Veden laatu Olhavanjoen alaosalla Pöyry Finland Oy FM Ari Nikula Yhteystiedot Tutkijantie 2 A 959 Oulu puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

3 16WWE JOHDANTO Olhavanjoen vesistöalueelle on Oulun vesi- ja ympäristöpiirin ja Vapo Oy:n kesken käydyn neuvottelun ( ) pohjalta laadittu turvetuotantoalueiden käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailuohjelma (Vapo Oy 1993), jonka Oulun vesi- ja ympäristöpiiri on hyväksynyt kirjeellä nro 1191A26/111. Vasikkasuon turvetuotantoalueella on voimassa Pohjois-Suomen vesioikeuden lupapäätös 6/99/1 ( ), jonka Vaasan hallinto-oikeus on vahvistanut päätöksellä /6/3 (1.1.2). Jakosuon turvetuotantoalueelle on annettu Pohjois-Suomen vesioikeuden lupapäätös 61/99/1 ( ) ja Vaasan hallinto-oikeuden lupapäätös /59/3 (1.1.2). Jakosuon hallinto-oikeuden päätökseen on haettu valitusoikeutta korkeimmalta hallinto-oikeudelta Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Vapo Oy:n valituslupahakemuksen antamallaan päätöksellä nro 191. Tässä raportissa esitetään yhteenveto Olhavanjoen vesistöalueen turvetuotantosoiden päästö- ja vesistötarkkailutuloksista. 2 TARKKAILUKAUDEN SÄÄTILA JA HYDROLOGIA Tarkkailukaudella 21 ( ) Ilmatieteen laitoksen Oulunsalon havaintoasemalla keskilämpötila oli 2,2 C, joka oli,2 o C pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Marraskuu oli keskimääräistä lämpimämpi, mutta talvi (joulu-maaliskuu) keskimääräistä huomattavasti kylmempi. Tammikuun keskilämpötila oli 5,3 o C kylmempi kuin vuosina keskimäärin. Kevät, kesä ja syksy olivat kokonaisuutena keskimääräistä lämpimämpiä (kuva 1). Heinäkuu oli erityisen lämmin: 2,5 o C tavanomaista lämpimämpi. Tarkkailukauden kokonaissademäärä oli 578 mm, kun vuosien keskimääräinen sadesumma Oulunsalossa on 447 mm eli tarkkailukausi oli tavanomaista sateisempi (kuva 2). Kevättalvi (helmi-maaliskuu) oli erityisen sateinen. Alkukesän sademäärä oli normaali, mutta heinä-syyskuussa satoi selvästi keskimääräistä enemmän. Suhteessa keskimääräiseen vähiten satoi keskitalvella sekä tarkkailukauden lopussa lokakuussa. Jakosuon turvetuotantoalueen käyttötarkkailupäiväkirjan (Vapo Oy) mukaan Jakosuolla satoi jaksolla yhteensä 26 mm. Jakosuolla tehtiin vuosi- ja peruskunnostustöitä huhti-, heinä-, elo-, syys- ja lokakuussa. Kemikaalipumppaus aloitettiin ja lopetettiin C Tarkkailukausi 29 Tarkkailukausi marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka Kuva 1 Kuukausittaiset keskilämpötilat Oulunsalossa (Ilmatieteen laitos).

4 16WWE159 2 mm Tarkkailukausi 29 Tarkkailukausi marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka Kuva 2 Kuukausittaiset sademäärät Oulunsalossa (Ilmatieteen laitos). 3 PÄÄSTÖTARKKAILU Olhavanjoen vesistöalueen turvetuotantosuot sijaitsevat vesistöalueen yläosalla, Paskajoen valuma-alueella (liite 1). Olhavanjoen vesistöalueella on kaksi turvetuotantoaluetta, Jakosuo ja Vasikkasuo, jotka molemmat ovat Vapo Oy:n hallinnassa. Turvetuotannon kokonaispinta-ala vuonna 21 oli 434 ha, josta 418 ha oli tuotannossa, 13 ha tuotantokunnossa ja 3 ha poistunut tuotannosta. Jakosuolla 134 ha alueelta tulevat valumavedet käsitellään kesäaikana kemiallisesti ja talvella laskeutusaltaalla. 12 ha:n alueella vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Vasikkasuolla 154 ha:n alueella on kesällä pintavalutus ja muutoin (kesällä 44 ha, talvella 198 ha) valumavedet johdetaan vesistöön laskeutusaltaiden kautta. Kesällä 21 Jakosuolla tarkkailtiin päästöjä vesistöön ja vesienkäsittelyn tehoa kemikalointiasemalla 1. Vasikkasuolla ei ollut päästötarkkailukohteita. Näytteet otettiin kahden viikon välein Jakosuon kem1:ltä ja kuukauden välein kem1:n yläpuoliselta tehontarkkailupisteeltä. Jakosuolla mitattiin virtaamaa jatkuvatoimisesti. Tarkkailun perustulokset ovat liitteenä 2. Tarkkailusoiden vuotuiset päästöt vesistöön on laskettu ympärivuotisten päästötarkkailun perusteella Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 211), missä vuosipäästöjen laskentaperusteet on tarkemmin esitetty. Taulukossa 1 on esitetty Jakosuon kesän valumat. Kesän keskivaluma (12 l/s km 2 ) oli hieman suurempi kuin kaikilla Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun tarkkailusoilla keskimäärin (9,7 l/s km 2 ) ja Jakosuolla edelliskesänä. Taulukko 1 Jakosuon keski-, minimi- ja maksimivalumat kesällä 21. Jakso Mittapadon Suo valuma-alue Mq Nq Hq ha l/s km2 l/s km2 l/s km2 Kemiallinen käsittely Jakosuo, kem ,, 76,7 Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun tuotantovaiheen suot (n=67) 9,7 1, 88, Jakosuo, kem1 29 9,,7 41, Taulukossa 2 on esitetty Jakosuon kesän keskimääräinen valumavesien laatu. Tuloksiin vaikuttavat kauttaaltaan yhden näytteenottokerran (12.8.) poikkeukselliset tulokset mitkä olivat seurausta sulfidimaan joutumisesta hapellisiin oloihin. Sen seurauksena veden ph laski huomattavasti ja typen sekä raudan pitoisuudet nousivat. Tästä huolimatta Jakosuon valumaveden laatu oli parempi kuin keskimäärin kaikilla Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun tarkkailusoilla. Erityisesti hu-

5 16WWE159 3 mus- ja kokonaisfosforipitoisuudet olivat huomattavasti pienempiä. Sen sijaan epäorgaanisen typen pitoisuus oli edellä mainitusta syystä selvästi suurempi kuin keskimäärin eikä toisaalta kemiallista käsittelyä ole suunniteltu typen poistoon. Veden ph oli matalampi kuin keskimäärin johtuen mitä ilmeisimmin kemiallisesta vedenkäsittelystä sekä sulfidimaan hapettumisesta. Myös kaikkiin Pohjois-Pohjanmaan kemikalointiasemallisten tarkkailusoiden (4 kpl) keskimääräisiin vedenlaatuihin nähden Jakosuon veden laatu oli parempi. Humuksen ja kokonaisfosforin lisäksi tässä vertailussa erottui erityisesti kiintoaineen alhainen pitoisuus, joka oli keskimäärin 2 mg/l, mutta Jakosuolla vain 6,2 mg/l. Vesi ei myöskään ollut yhtä hapanta kuin kemikalointiasemilla keskimäärin. Epäorgaanisen typen pitoisuus oli sulfidimaan hapettumisesta johtuen muihin kemikalointiasemallisiin soihin nähden korkea. Peilattaessa tuloksia edellisvuoteen huomataan, ettei merkittäviä eroja ollut. Humuksen pitoisuus oli hieman laskenut ja raudan ja kiintoaineen noussut. Taulukko 2 Jakosuon valumavesien keskimääräinen laatu kesällä 21. Suo n ph CODMn Kok.P PO4-P Kok.N NO2+3-N NH4-N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Jakosuo, kem1 9 5,7 4, ,2 PPO:n ja Kainuun tuotantovaiheen suot 78 6, , Pohjois-Pohjanmaan kaikki kem-suot 4 4, ,1 Jakosuo, kem1 29 5,8 6, ,3 Edellisvuosien tapaan Jakosuon kemikalointiasema toimi kesällä 21 hyvin (taulukko 3). Humuksen poistoteho oli 75 %. Fosforin poistoteho oli 96 %, raudan 97 % ja kiintoaineen 98 %. Typen poistoteho jäi 34 %:iin, mikä johtui vesienkäsittelymenetelmän luonteesta. Ammoniumtyppeä kuitenkin hapettui käsittelyssä jonkin verran; nitraatti-nitriittitypen pitoisuudet vastaavasti kasvoivat huomattavasti. Kemiallinen käsittely yleensä laskee veden ph:ta, mutta kesällä 21 näin kävi vain kahdella näytteenottokerralla: kesä- ja syyskuussa. Sen sijaan heinä- ja elokuussa kemikalointiaseman yläpuolelta mitattiin kuivan jakson jälkeen sulfidimaan hapettumisesta johtuen todella matalat ph:t: 2,5 ja 2,6. Samanaikaisesti raudan ja kiintoaineen pitoisuudet olivat poikkeuksellisen korkeat. Heinäkuussa se ei näkynyt kemikalointiaseman alapuolen veden laadussa, mutta elokuussa kuivan jakson jälkeinen sade lisäsi veden määrää ja sitä myötä happamuus heikensi myös lähtevän veden laatua. Taulukko 3 Jakosuon kemikaloinnin teho kesällä 21. Näyte Tunnus Ottopvm ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe Kiinto- NO 2 -N aine N:o mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l 1 Yläpuoli , ,3 2 Yläpuoli , , Yläpuoli , Yläpuoli , Alapuoli ,8 3, ,6 2 Alapuoli ,2 5, ,4 3 Alapuoli ,5 6, ,8 4 Alapuoli ,2 3, ,5 KESÄ Kemikalointiaseman yläpuoli 5, Kemikalointiaseman alapuoli 5, Erotus Teho %

6 16WWE159 4 Jakosuon ominaispäästöt tuotantokaudella 21 on esitetty taulukossa 4. Kaikkiin Pohjois- Pohjanmaan ja Kainuun soihin nähden päästöt olivat humuksen ja fosforin suhteen selvästi pienemmät. Kiintoainepäästöt olivat samalla tasolla. Typpi- ja rautapäästöt olivat korkeammat. Edellisvuoteen verrattuna kaikki päästöt olivat kasvaneet. Taulukko 4 Jakosuon ominaispäästöt kesällä 21. Bruttopäästöt Nettopäästöt Suo CODMn Kok.P PO4-P Kok.N NO3-N NH4-N Fe Kiinto- Kok.P Kok.N Kiinto- NO2-N aine aine g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d Kemiallinen käsittely Jakosuo, kem1 56,18,9 16 1, , PPO:n ja Kainuun tuotantovaiheen suot (n=61) 347,52,26 12,3 3, 35 55,36 7,5 39 Jakosuo, kem ,8,2 9,1,25 3,2 6,1 22 4,6 3,9 Jakosuon kemikalointiaseman päästöt vesistöön laskettiin kesän ja syksyn osalta sen omilla ominaispäästöillä. Muilta osin Jakosuon vuosipäästöt laskettiin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 211) esitettyjen vesienkäsittelymenetelmittäin jaettujen ominaiskuormituslukujen avulla (taulukko 5). Vasikkasuolla ei ollut kesällä 21 tarkkailua joten sen päästöt laskettiin kokonaisuudessaan taulukon 5 pohjalta. Taulukko 5 Vuosikuormituksen laskennassa käytetyt ominaiskuormitusluvut vesienkäsittelymenetelmittäin (Pöyry Finland Oy 211). Laskeutusaltaalliset suot Brutto Netto Jakso soita COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine d kpl g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d talvi , , kevät , , kesä ,3 1 18, syksy ,5 58 5, vuosi kg/ha/a ,3 7,7 4,2 5,8 33 Pintavalutuskentälliset suot talvi ,1 5,1 11,1 2,4 2,5 kevät , , kesä , ,4 7,7 3 syksy , , vuosi kg/ha/a ,2 4,4 17,1 2,5 1 Jakosuon ja Vasikkasuon kokonaispäästöt vesistöön on esitetty taulukossa 6. Päästöt olivat kaiken kaikkiaan samalla tasolla kuin edellisvuonna, mutta selvästi pienemmät kuin vuosina 27 ja 28. Humus- ja typpipäästöt olivat hieman suuremmat, mutta fosforipäästöt olivat selvästi pienemmät. Kiintoainepäästöt olivat myös pienentyneet edellisvuodesta.

7 16WWE159 Taulukko 6 Turvetuotantosoiden vuosipäästöt (kg/a) Olhavanjoen vesistöalueella vuonna 21 ( ). 5 Suo pinta-ala Bruttopäästöt Nettopäästöt COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Jakosuo Vasikkasuo yhteensä VESISTÖTARKKAILU 4.1 Vesistöalueen kuvaus Olhavanjoen vesistöalue sijaitsee Iin kunnan alueella. Vesistöalueen pinta-ala on 326 km 2 ja järvisyys,6 %. Vesistöalueen yläosalta saa alkunsa Paskajoki, joka laskee Kaihuanjärveen. Se on vesistöalueen suurin järvi ja sen pinta-ala on 43 ha. Olhavanjoki alkaa Kaihuanjärvestä ja laskee Perämereen. Olhavanjoen pituus on 29 km ja putous Kaihuanjärvestä Perämereen on 76,5 m. Suurimmat sivu-uomat ovat Vuosioja ja Vaaraoja. Olhavanjoki on säännöstelemätön. Olhavanjoen vesistöalue on pääosin suota, josta suurin osa on metsäojitettu. Olhavanjokivarsi on pääosin asuttua. Jokea kuormittavat metsätalous, maatalous, haja-asutus ja turvetuotanto. Olhavanjoen vesi on erittäin humuspitoista ja runsasravinteista. Vesi on väriltään ruskeaa, johon osaltaan vaikuttaa erittäin korkea rautapitoisuus. Ympäristöviranomaisten tekemän vesistöjen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (2 23) mukaan Olhavanjoen vedenlaatu on välttävä. Ekologisen luokituksen mukaan Olhavanjoen tila on tyydyttävä. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa on arvioitu, että Olhavanjoen vesistöalueelle tulevasta ravinnekuormituksesta (ilman luonnonhuuhtoumaa) noin 9 % fosforista ja 19 % typestä on peräisin turvetuotantoalueilta; maatalouden kuormituksella sekä fosforin osalta myös haja-asutuksella ja metsätaloudella on turvetuotantoa suurempi osuus (kuva 3). Kok.P Kok.N Yhdyskunnat Haja-asutus Teollisuus ja kaivostoiminta Turvetuotanto Kalankasvatus Maatalous Metsätalous Hulevedet Laskeuma vesiin Luonnonhuuhtouma Kuva 3 Olhavanjokeen tulevan arvioidun ravinnekuormituksen jakautuminen eri kuormituslähteiden kesken (lähde: Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma , Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset 29).

8 16WWE Vesistötarkkailun tulokset 6 Vuonna 21 vesistötarkkailu toteutettiin maaliskuussa, heinäkuussa ja syyskuussa seuraavilla havaintopaikoilla: Havaintopaikka Koordinaatit Pa Paskajoki Ka Kaihuanjärvi Vesistötarkkailun havaintopaikat on esitetty kartalla liitteessä 1, vuoden 21 tarkkailutulokset liitteessä 3 sekä yhteenveto vuosien tuloksista liitteessä 4. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen veden laadun seurantatulokset Olhavanjoen alaosalta (4 havaintokertaa) ovat liitteessä 5. Kevättalvella Paskajoen happitilanne oli hyvä, happipitoisuus oli 11,9 mg/l. Sen sijaan Kaihuanjärvessä oli happivajausta pitoisuuden oltua vain 3,2 mg/l ja myös hapen kyllästysaste oli huonoa tasoa. Paskajoen ph oli neutraalia tasoa ja Kaihuanjärvessä lievästi hapan. Sähkönjohtavuuden arvot olivat lievästi koholla, ja Paskajoessa sähkönjohtavuus oli hieman Kaihuanjärveä suurempi. Vesi oli molemmilla havaintopaikoilla hyvin tummaa johtuen korkeista rautapitoisuuksista (63 83 µg/l). Paskajoen kokonaisfosforipitoisuus oli kevättalvelle tyypilliseen tapaan korkea ja vähän suurempi kuin vuonna 29 (liite 4.1). Kaihuanjärven kokonaisfosforipitoisuus oli pienempi kuin Paskajoen pitoisuus, mutta kuitenkin varsin korkea (kuva 3). Kokonaistyppipitoisuudet olivat kokonaisfosforipitoisuuksiin suhteutettuna alhaisemmalla tasolla. Paskajoen osalta typpipitoisuudet olivat hieman keskimääräistä pienemmät, mutta Kaihuanjärven osalta ne olivat suuremmat (liite 4). Avovesikaudella Paskajoen ja Kaihuanjärven happitilanne oli heinäkuussa tyydyttävä ja syyskuussa hyvä. Veden ph oli neutraalin tai lievästi emäksisen paikkeilla. Paskajoen sähkönjohtavuuden arvot olivat lievästi koholla, mutta Kaihuanjärvessä sähkönjohtavuus oli luonnonvesien tavanomaista tasoa. Vesi oli hyvin tummaa ja rautapitoista. Humuspitoisuudet olivat varsin korkeita ja Kaihuanjärvessä ne olivat korkeampia kuin Paskajoessa (kuva 4). Paskajoessa ja Kaihuanjärvessä oli myös runsaasti fosforia. Typen pitoisuudet olivat suhteessa pienemmät ja ne olivat pienemmät kuin edellisvuonna. Jakosuon kemikalointiasemalta heinä- ja syyskuussa lähteneessä vedessä oli varsin vähän humusta (COD Mn ) ja fosforia, ja pitoisuudet olivat selvästi Paskajokea ja Kaihuanjärveä pienemmät. Typen osalta Jakosuon pitoisuus oli heinäkuussa hieman pienempi, mutta syyskuussa suurempi kuin vesistöpisteillä. Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat hyvän ja tyydyttävän välillä. Heinäkuussa sitä oli enemmän Paskajoessa ja syyskuussa Kaihuanjärvessä. Matalassa ja pehmeäpohjaisessa Kaihuanjärvessä tuuli sekoittaa helposti sedimenttiä vesimassaan, jolloin vedenlaatu saattaa nopeasti ajoittain heikentyä. Järvessä oli näkösyvyyttä vuoden 21 havaintokerroilla 3 5 cm (kokonaissyvyys 1,1 1,5 m). Jakosuon kemikalointiasemalta lähteneessä vedessä oli melko vähän kiintoainetta (kuva 4). Paskajoessa oli edellisvuoden tapaan ammoniumtyppeä enemmän kuin Kaihuanjärvessä; Jakosuon koholla olleet ammoniumpitoisuudet ovat voineet vaikuttaa tähän. Pitoisuudet olivat molemmilla paikoilla kuitenkin pienemmät kuin vuonna 29. Heinäkuun havaintokerralla veden hygieeninen laatu oli fekaalisten koliformisten bakteerien määrän perusteella Paskajoessa hyvä (37 kpl/1 ml), ja Kaihuanjärvessä tyydyttävä (32 kpl/1 ml) (liite 3). Kaihuanjärvessä a-klorofyllipitoisuus oli heinäkuussa hyvää luokkaa ja syyskuussa tyydyttävää luokkaa. Olhavanjoen alaosalla (rautatiesilta, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, liite 5) vesi oli hieman happamampaa kuin Paskajoessa ja Kaihuanjärvessä. Alaosan kiintoainepitoisuudet olivat korkeammat. Fosforipitoisuudet olivat joen alaosalla huomattavasti pienempiä, mutta kokonaistyppipitoisuuksissa ei suuria eroja ollut. Myöskään väriluvuissa, humuspitoisuudessa (COD Mn ) ja rautapitoisuuksissa ei suuria eroja ilmennyt.

9 16WWE159 7 mg/l COD Mn mg/l 1, 8, 6, 4, 2,, kiintoaine µg/l kok.p µg/l kok.n Jakosuo, kem1 Paskajoki Kaihuanjärvi Kuva 4 Paskajoen ja Kaihuanjärven veden laatu näytteenottoajankohtina sekä vastaavaan aikaan ( ja 6.9.1) Jakosuon kemikalointiasema 1:ltä lähteneen veden laatu v. 21. Jakosuolta ei otettu näytteitä maaliskuussa. Veden laadun kehitys Veden laadun vaihtelut ovat olleet sekä Paskajoessa että Kaihuanjärvessä suuria (kuva 5). Varsinkin Kaihuanjärvessä, mutta myös Paskajoessa kevättalvinen happitilanne on ollut usein heikko. Kaihuanjärven vesi oli kevättalvella 23 hapetonta ja kevättalvella 24 lähes hapetonta. Myös kevättalvella 21 oli vakavia happiongelmia. Avovesikaudella happitilanne on ollut enimmäkseen hyvä. Sekä Paskajoessa että Kaihuanjärvessä vesi on hyvin tummaa. Paskajoen veden väriarvo on laskenut hieman avovesikaudella 199-luvun alkupuolelta viime vuosiin, mutta kevättalven väriarvot ovat hieman kasvaneet (kuva 5). Kaihuanjärven veden väriarvo avovesikaudella on laskenut viimeiset viisi vuotta, mutta samanaikaisesti kevättalven väriarvo on ollut kasvussa. Sekä Paskajoen että Kaihuanjärven COD Mn -arvot ovat vaihdelleet suuresti, eikä selvää kehityssuuntaa ole havaittavissa (kuva 5). Kesän COD Mn -arvot olivat selvästi koholla vuosina sekä 24 ja Kaihuanjärvessä myös 28. Myös kesän kiintoainepitoisuuksissa vaihtelu on ollut suurta, eikä selvää kehityssuuntaa ole havaittavissa. Kaihuanjärvessä on todettu suurempia pitoisuuksia kuin Paskajoessa. Kevättalven kiintoainepitoisuudet ovat olleet varsin pieniä lukuunottamatta Kaihuanjärven vuosien 23 ja 24 korkeita pitoisuuksia. Muutaman viime vuoden ajan kevättalven kiintopitoisuudet ovat olleet molemmissa kohteissa nousussa. Kevättalviset fosforipitoisuudet ovat nousseet erityisesti Paskajoessa, missä vuosien väliset pitoisuusvaihtelut ovat olleet suuria; Kaihuanjärvessä pitoisuusvaihtelu on ollut vähäisempää (kuva 5). Paskajoen avovesikauden aikaiset fosforipitoisuudet ovat 2-luvun alusta hieman laskeneet, mutta Kaihuanjärvessä vastaavaa laskevaa suuntausta ei ole havaittavissa. Jakosuolla otettiin vuonna 23 käyttöön kuivatusvesien kemiallinen käsittely, mikä on vähentänyt Paskajokeen kohdistuvaa fosforikuormitusta. Paskajoen ja Kaihuanjärven typpipitoisuuksissa ei ole havaittavissa kehityssuuntaa, mutta kevättalvella typpipitoisuustaso on ollut Paskajoessa selvästi kesää suurempi (kuva 5).

10 16WWE159 8 kyll. % Happi mg/l Pt Väri / / mg/l COD Mn mg/l Kiintoaine / / µg/l Kok.P µg/l Kok.N / / Paskajoki talvi Paskajoki kesä Kaihuanjärvi talvi Kaihuanjärvi kesä Kuva 5 Paskajoen ja Kaihuanjärven veden laatu vuosina talvella (n=1) ja avovesikaudella (n=2 5) sekä talvella 1977 ja kesällä 1988 (n=1). Vuosien 1977 ja 1988 vedenlaatutiedot ovat Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tuloksia. Olhavanjoen vesistötarkkailun analyysivalikoimaan kuuluu epäorgaanisista ravinteista ainoastaan ammoniumtyppi. Ammoniumtyppeä on ollut vedessä talvella runsaasti. Kesällä ammoniumtyppipitoisuudet ovat olleet selvästi pienempiä. Kaihuanjärven a-klorofyllipitoisuus on vaihdellut enimmäkseen välillä 1 3 µg/l, eikä selvää kehityssuuntaa ole havaittavissa (kuva 6).

11 16WWE µg/l a-klorofylli Kaihuanjärvi kesä Kuva 6 Kaihuanjärven a-klorofyllipitoisuus avovesikauden keskiarvona vuosina (n=2 5) sekä vuonna 1988 (n=1). Vuoden 1988 a-klorofyllipitoisuus on Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen vedenlaatutietoa. Kokonaisravinteiden pitoisuuksien perusteella pääteltynä tuotantoa rajoittava ravinne sekä Paskajoessa että Kaihuanjärvessä on typpi. Tuotantoa voivat rajoittaa myös muut tekijät kuin ravinteiden saatavuus (esim. valon määrä ja virtaustekijät). Kaihuanjärvessä ammoniumtyppipitoisuudet ovat ajoittain olleet pieniä, joten on mahdollista, että epäorgaanisen typen määrä on rajoittanut tuolloin perustuotantoa. Jakosuon kemikalointiaseman vaikutuksista alapuolisen vesistön veden laatuun vuonna 28 tehdyn selvityksen (Pöyry Environment Oy 28) mukaan kemiallisen käsittelyn vaikutus on nähtävissä lähinnä Jako-ojassa. Jo Jako-ojan alaosalla kemiallisen käsittelyn veden laatua parantava vaikutus näkyy epäsäännöllisemmin, mikä johtuu alueelle tulevista muista heikkolaatuisemmista ojavesistä. Paskajoen fosforipitoisuuksissa viime vuosina havaittu laskeva suuntaus voi osittain johtua Jakosuon kemiallisen käsittelyn vaikutuksista, mutta muut alueelle laskevat fosforipitoiset vedet pitävät Paskajoen fosforipitoisuuden edelleen korkeana. 5 YHTEENVETO Olhavanjoen vesistöalueella on kaksi Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta, Jakosuo ja Vasikkasuo. Jakosuolla on osalla alueesta käytössä kesäaikainen kemiallinen puhdistus ja talvella laskeutusallas ja osalla alueesta on käytössä ympärivuotinen pintavalutus. Vasikkasuolla osalla alueesta on käytössä kesällä pintavalutuskenttä ja muutoin valumavedet johdetaan laskeutusaltaiden kautta. Vuonna 21 turvetuotannon kokonaispinta-ala oli 434 ha, josta 418 ha oli tuotannossa. Päästötarkkailua toteutettiin kesällä 21 Jakosuolla. Jakosuolla valumavesi oli hieman parempilaatuista turvesoiden keskitasoon nähden. Erityisesti humuksen ja fosforin pitoisuudet olivat alhaisia. Jakosuon kemikalointiasemalla 1 kemiallisen vesienkäsittelyn teho oli hyvä. Etenkin fosforin, raudan ja kiintoaineen suhteen aseman teho oli erinomainen. Olhavanjoen turvesoiden bruttopäästöt olivat noin kg/a COD Mn, 116 kg/a fosforia, kg/a typpeä ja kg/a kiintoainetta. Vastaavat nettopäästöt olivat 84 kg/a fosforia, kg/a typpeä ja 1 5 kg/a kiintoainetta. Turvetuotannon päästöt vesistöön olivat vuonna 21 kokonaisuutena suurin piirtein edellisvuoden tasolla lukuun ottamatta fosforipäästöjä jotka pienenivät 3 %. Kiintoainepäästöt pienenivät 8 %. Humuspäästöt (COD Mn ) sitä vastoin kasvoivat 9 % ja typpipäästöt 3 %. Turvetuotannon päästöjen osuus koko Olhavanjoen vesistöalueen kokonaiskuormituksesta on fosforin osalta vajaat 1 % ja typen osalta vajaat 2 %.

12 16WWE159 Olhavanjoen turvetuotannon vesistötarkkailu toteutettiin tarkkailuohjelman (Vapo Oy 1993) mukaisesti. Tarkkailun havaintopaikat sijaitsevat Paskajoessa ja Kaihuanjärvessä. Paskajoen ja Kaihuanjärven vesi on yleensä hyvin tummaa suuresta humuksen ja raudan määrästä johtuen. Fosforia vesissä on varsin runsaasti. Fosforitasoa voi nostaa alueen maaperässä esiintyvät rautamineraalit. Veden typpipitoisuudet vaihtelevat, mutta suhteessa suuriin fosforipitoisuuksiin typpeä on melko vähän. Vuonna 21 kokonaisfosforipitoisuudet olivat Kaihuanjärvessä ja Paskajoessa kesällä tavanomaista pienempiä, mutta talvella hieman keskimääräistä suurempia. Paskajoen typpipitoisuudet olivat sekä kesällä että talvella hieman tavanomaista pienempiä, Kaihuanjärvessä puolestaan hieman suurempia. Jakosuolla vuonna 23 käyttöönotettu kemiallinen kuivatusvesien käsittely on vähentänyt erityisesti vesistöön kohdistuvaa avovesikauden fosforikuormitusta. Jakosuon kem1:ltä lähteneessä vedessä oli kesäaikana vähemmän fosforia, kiintoainetta ja humusta (COD Mn ) kuin vesistöpisteillä. Heinäkuussa myös Jakosuon typpipitoisuudet olivat pienempiä, mutta syyskuussa suurempia. 1 6 VIITTEET Ilmatieteen laitos (29 21). Ilmastopalvelu. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset (29). Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma Pöyry Environment Oy (28). Selvitys Jakosuon kemikalointiaseman vaikutuksista alapuolisen vesistön vedenlaatuun vuosina Moniste. Pöyry Finland Oy (211). Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna 21. Oulu. Moniste. Vapo Oy (1993). Olhavanjoen turvetuotantoalueiden käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailuohjelma. Moniste.

13

14 Puh Fax PL2, Tutkijantie 2A Liite 2.1 (1/2) 957 Oulu Olhavanjoen turvetuotannon tarkkailu v. 21 Kohde: Jakosuo Haltija/tuottaja: Vapo Oy Vesien käsittely: kem1 Kunta: Ii Koodinaatit: Vesistöalue: Olhavanjoki Projekti: 16WWE159/TpM Purkuvesistö: Paskajoki - Kaihuanjärvi Tarkkailuluokka: Kesä Mittapadon valuma-alue: 145,6 ha Näytetiedot Veden laatu Virtaama- ja kuormitustiedot Näyte Ottopvm ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe Kiinto- Jakso Vedenkorkeus Näyteajankohdan Jakson COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe Kiinto- NO 2 -N aine MP Telog Q q Q q NO 2 -N aine N:o Tunnus mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l pvm cm cm m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d 1 kem , , 5, 39, , , kem ,3 6, , , , ,2 167, kem ,8 3, , ,5 2, , ,9 25,8,5 4,2,38 2, kem ,6 4, , , 15, , ,1 21,6 1, kem ,2 5, , , 19, , 671 5,3 27,9,3 3,5,23 1,4 9,2 2 6 kem ,2 4, , , 18, , 725 5,8 21,5 4, kem ,5 6, , , 29, , ,1 163,28, , kem ,2 4, , 722 5, ,6 31, kem ,2 3, < ,5 17,5 93 7, , 19,4 8,4 3, 1 kem ,3 4, , , 41, , ,7 71, KESÄ keskiarvo 5,7 4, ,2 KESÄ Bruttokuormitus g/ha d , 56,18,9 16 1, keskihajonta 1,1 1, ,3 Nettokuormitus g/ha d Jakelu: Vapo Oy (petri.tahtinen@vapo.fi, irma.tommila@vapo.fi) Oulunkaaren ympäristöpalvelut (ymparistopalvelut@pudasjarvi.fi) POP ELY-keskus (kirsi.kalliokoski@ely-keskus.fi) Lisätiedot: Pato 6 astetta, telog id 249 Patolaitteeseen asennettu korotus 11.5., kemikalointi aloitettu Kuormitus laskettu kemikaloinnin ajalta > Kaivuri teki kaivuutöitä kanavan molemmin puolin, kaivuri katkaissut telogin kaapelin klo 14:15, jonka jälkeen ei virtaamatietoja saatavissa uusi telog id 2175 asennettu klo 16:45 vanhan tilalle. Sivu 1 (2) Jakosuo_kem1_21.xls; tulostus /11:8

15 Jakosuo kem1 Liite 2.1 (2/2) l/s km Valuma keskiarvo näyte mg/l 25, 2, 15, 1, 5,, Kiintoaine g/ha/d kuormitus 21 pitoisuus 21 Jakosuo kem1 29 pitoisuuskeskiarvo µg/l 16 Kokonaisfosfori g/ha/d 8, µg/l 25 Kokonaistyppi g/ha/d , 6, , , 4 6 3, , 1, , kuormitus 21 pitoisuus 21 Jakosuo kem1 29 pitoisuuskeskiarvo kuormitus 21 pitoisuus 21 Jakosuo kem1 29 pitoisuuskeskiarvo Sivu 2 (2) Jakosuo_kem1_21.xls; tulostus /11:8

16 Puh Fax PL2, Tutkijantie 2A Liite 2.2 (1/2) 9571 Oulu Olhavanjoen turvetuotannon tarkkailu v. 21 Jakelu: Kohde: Jakosuo Vapo Oy Haltija/tuottaja: Vapo Oy Vesien käsittely: kem1 Oulunkaaren ympäristöpalvelut Kunta: Ii Vesistöalue: Olhavanjoki PPO Projekti: 16WWE159/TpM Purkuvesistö: Paskajoki - Kaihuanjärvi Tarkkailuluokka: teho Näytetiedot Veden laatu Reduktio % Näyte Ottopvm ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe Kiinto- Pvm ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe Kiinto- NO 2 -N aine NO 2 -N aine N:o Tunnus mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l % % % % % % % % % kem1:n yläpuoli 1 kem1yp , , kem1yp , , kem1yp , , kem1yp , kem1yp , Keskiarvo KESÄ 5, KESÄ , kem1:n alapuoli 1 kem , kem ,8 3, ,6 3 kem ,2 5, ,4 4 kem ,5 6, ,8 5 kem ,2 3, ,5 Keskiarvo KESÄ 5,4 4, ,1 Lisätiedot: Nitraatti-nitriittitypen määritysraja 5 µg/l, mikäli näyte < 5 µg/l, analyysituloksena laskennassa käytetty 2,5 µg/l kemikalointi aloitettu , joten otettu näyte ei mukana keskiarvoissa Kiintoaineen määritysraja 1 mg/l, mikäli näyte < 1 mg/l, analyysituloksena laskennassa käytetty,5 mg/l Kesän keskimääräiset reduktiot laskettu keskimääräisten vedenlaatutulosten perusteella Sivu 1 (2) Jakosuon kem1 tehon tarkkailu21.xls; tulostus /11:7

17 Jakosuo Liite 2.2 (2/2) reduktio % pitoisuus mg/l Kiintoaine Reduktio % kem1:n yläpuoli kem1:n alapuoli reduktio % pitoisuus µg/l Kokonaisfosfori Reduktio % kem1:n yläpuoli kem1:n alapuoli reduktio % Kokonaistyppi pitoisuus µg/l Reduktio % kem1:n yläpuoli kem1:n alapuoli Sivu 2 (2) Jakosuon kem1 tehon tarkkailu21.xls; tulostus /11:7

18 Olhavanjoen vesistötarkkailun tulokset v. 21 Tulokset Nab Labs Oy aika paikka näyte- lämpö- happi happi ph sähkön- kiinto- väri kok.n NH4-N kok.p CODMn Fe a-kloro- fek. näkö- kok. syv tila joht. aine fylli kolit syv. syv. m C mg/l kyll.% ms/m mg/l mg/l Pt µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l kpl/1 ml m m Paskajoki,5 1, 11,9 84 7, 15,8 6, ,1, Kaihuanjärvi 1, 1,1 3,2 23 6,6 13,6 9, ,3 1, Paskajoki,1 17,5 7,4 77 7,3 14,3 9, ,2, Kaihuanjärvi 1, 21,2 6,2 7 7, 5,9 6, ,9 32,4 1, Paskajoki,1 8,7 1,1 87 7,3 12,2 3, ,2, Kaihuanjärvi,7 11,4 9,1 83 7,1 6, 6, , ,8,5 1,3 Liite 3

19 Liite 4.1 Paskajoen vesistötarkkailun tulokset lopputalvella ja heinä-syyskuussa keskimäärin O 2 ph Sähkön- Väri COD Mn Kok.P Kok.N NH 4 -N Fe Chl-a Kiinto- Fek.koli johtavuus aine bakteerit n Kyll% ms/m mg/l Pt mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l kpl/1ml Paskajoki Talvi , , ,5 6, , ,3 6, , , 12, , ,8 13, , ,3 14, , ,1 14, , , 3, , , 14, , ,2 5, , ,5 13, , ,9 16, , ,9 11, , ,8 14, , ,1 14, , ,9 1, , ,1 15, , , 15, ,6 keskiarvo 72 6,8 12, ,4 Avovesikausi ,4 9, , ,5 11, , ,2 8, , ,4 1, , ,1 8, , , 26, , ,8 6, , , 7, , ,2 9, , , 8, , ,2 15, , ,6 7, , ,3 13, , ,8 17, < 5 4 3, ,1 9, , ,9 7, , ,2 13, , ,3 13, ,5 37 keskiarvo 84 7,2 11, ,6 11 Vedenlaatutiedot vuodelta 1977 ovat Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen aineistoa.

20 Liite 4.2 Kaihuanjärven vesistötarkkailun tulokset lopputalvella ja heinä-syyskuussa keskimäärin O 2 ph Sähkön- Väri COD Mn Kok.P Kok.N NH 4 -N Fe Chl-a Kiinto- Fek.koli johtavuus aine bakteerit n Kyll% ms/m mg/l Pt mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l kpl/1ml Kaihuanjärvi Talvi , , ,6 8, , , 5, , ,7 12, , ,6 1, , ,7 11, , ,7 11, , , 4, , ,6 11, , ,2 5, ,3 1) 23 1,5 6,4 16, ,5 13, ,5 8, , ,6 1, , ,5 1, , ,5 7, , ,7 12, , ,6 13, ,2 keskiarvo 46 6,5 1, ,1 Avovesikausi , ,5 5, ,2 6, ,1 6, ,3 7, ,2 7, ,1 6, ,5 4, ,3 6, ,5 4, ,2 6, ,3 4, ,5 18, ,6 4, ,9 4, , 13, , 4, , 14, ,2 5, , 7, ,1 9, ,3 5, ,4 8, ,3 3, ,6 5, ,1 8, ,2 6, ,5 9, ,2 6, < ,5 17, , 5, , ,7 9, ,7 4, ,7 9, ,2 6, ,8 6, ,1 6, ,4 6,5 32 keskiarvo 82 7,1 6, ,8 32 1) Vettä jään alla vain 1 cm Vedenlaatutiedot vuosilta 1977 ja 1988 ovat Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen aineistoa.

21 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tuloksia (Ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu; Hertta-tietokanta) Olhavanjoki rautatie s aika näyte- lämpö- happi happi ph alkalini- sähkön- väri CODMn Fe kiinto- sameus kok.p PO4-P kok.n NO2-N NH4-N a-klorosyv tila teetti joht. aine NO3-N fylli m C mg/l kyll.% mmol/l ms/m mg/l Pt mg/l µg/l mg/l FNU µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l ,4,8 13,2 93 6,,6 2, , 2, ,4 15,6 8,5 85 6,7,2 4, , , ,4 9,7 1,4 91 6,9,31 5, , ,4,2 13,6 94 6,8,31 6, , 8, keskiarvo 11,4 91 6,6,22 4, , Liite 5

22 PöyryFinland Oy Tutkijantie 2A 959 Oulu Kotipaikka Vantaa Y-tunnus Puh Faksi Päiväys Sivu 1 (1) Asia: Vapo Oy, Olhavanjoen turvetuotannon päästö- ja vesistötarkkailu v. 21 Oheisena toimitamme Vapo Oy:n Olhavanjoen turvetuotannon päästö- ja vesistötarkkailuraportin vuodelta 21. Ystävällisin terveisin Ari Nikula Jakelu Vapo Oy, Oulu 2 kpl Oulunkaaren ympäristöpalvelut Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus (Kalliokoski, Eerola) Kainuun ELY-keskus, kalatalousyksikkö Suomen ympäristökeskus / YT-yksikkö 2 kpl