HAUTASUON VESISTÖTARKKAILU X TURVERUUKKI OY. Hautasuon turvetuotantoalueen velvoitetarkkailu v. 2015

Transkriptio

1 HAUTASUON VESISTÖTARKKAILU X TURVERUUKKI OY Hautasuon turvetuotantoalueen velvoitetarkkailu v. 215

2

3 1 Hautasuon turvetuotantoalueen velvoitetarkkailu v. 215 Sisältö 1 JOHDANTO HANKE- JA VESISTÖKUVAUS Hautasuon turvetuotantoalue Vesistö TARKKAILUKAUDEN SÄÄTILA HAUTASUON TURVETUOTANTOALUEEN PÄÄSTÖT VESISTÖÖN VESISTÖTARKKAILU Kevät Kesä YHTEENVETO VIITTEET... 8 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Hautasuon sijaintikartta Vesistötarkkailun havaintopaikat Vesistötarkkailun tulokset Pöyry Finland Oy Eeva-Leena Anttila, FM Hanna Kurtti, DI Yhteystiedot PL 2, Tutkijantie 2 A 9571 Oulu puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

4 2 1 JOHDANTO Ylikiimingissä sijaitsevan Hautasuon turvetuotantoalueen tarkkailuohjelma (Pohjois- Suomen vesitutkimustoimisto 1988) on laadittu perustuen Oulun vesi- ja ympäristöpiirin antamaan lausuntoon (9/5 Ouvy 1987). Oulun vesi- ja ympäristöpiiri on hyväksynyt ohjelman Tarkkailu on aloitettu vuonna Pohjois-Suomen vesioikeus antoi tekemällään päätöksellä nro 8/94/2 Kemira Chemicals Oy:lle luvan Hautasuon kuivatusvesien johtamiseen Kalimeenojaan ja Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto myönsi Kemira Chemicals Oy:lle ympäristöluvan (lupapäätös nro 3/2/2) turvetuotantoon Vuoden 26 alusta lähtien Hautasuo on siirtynyt Turveruukki Oy:n hallintaan. Tässä raportissa esitetään Hautasuon velvoitetarkkailun tulokset vuodelta HANKE- JA VESISTÖKUVAUS 2.1 Hautasuon turvetuotantoalue 2.2 Vesistö Turveruukki Oy:n Hautasuon turvetuotantoalue sijaitsee Oulu Ylikiiminki-maantien (n:o 833) eteläpuolella noin 1 km Ylikiimingin taajamasta. Suon sijainti on esitetty liitteessä 1. Suo on kuntoonpantu vuosina Tuotanto on aloitettu v ja koko tuotantoala (22 ha) oli käytössä vuonna 199. Vuonna 215 tuotannossa oli Kalimeenojan puolella 156 ha ja tuotannosta oli poistunut 2 ha. Oulujoen puolella tuotantopinta-ala oli 23 ha. Tuotantomuotona Hautasuolla on jyrsinturve. Suon kuivatusvedet johdetaan vesistöön laskeutusaltaiden kautta, joita on kaikkiaan 12 kpl. Turvetuotantosuo on eristetty muusta valuma-alueesta ympärysojin. Kalimeenojan yläosa on perattu noin 2,4 km:n päähän suosta. Perkauksen päättymispisteen alapuolelle on syntynyt luontainen pintavalutusalue, jossa virtaaman kasvaessa vesi tulvii maastoon. Hautasuo sijaitsee Kalimeenojan vesistöalueen (84.114) latvalla. Vesistö rajoittuu idässä ja pohjoisessa Kiiminkijoen vesistöalueeseen ja etelässä Oulujokeen laskevan Sanginjoen vesistöalueeseen (liitteet 1 ja 2). Kalimeenojan vesistöalueen pinta-ala on 222 km 2. Ojan kokonaispituus on 5 km ja se laskee mereen Haukiputaan Kiviniemen edustalla. Kalimeenojan yläosa on asumatonta. Noin 1 km Hautasuolta on Kalimeenlampi, jonka pinta-ala on noin 21 ha. Valuma-alue Kalimeenlammen luusuassa on noin 31 km 2. Hautasuon kuivatusvedet johdetaan Kalimeenojan yläosalle. Suon vesistötarkkailu ulottuu Kalimeenlampeen saakka.

5 3 TARKKAILUKAUDEN SÄÄTILA Tarkkailukaudella 215 Ilmatieteen laitoksen Oulunsalon Pellonpään havaintoasemalla keskilämpötila oli 4,8 C, mikä on 2,1 C pitkän ajan keskiarvoa (2,7 C) korkeampi. Talvi (loka-maaliskuu) oli selvästi tavanomaista lämpimämpi ja helmikuun keskilämpötila oli jopa 7,1 C pitkän ajan keskiarvoa korkeampi (Kuva 1). Kesä-heinäkuu sen sijaan oli noin kaksi astetta tavanomaista viileämpi. Tarkkailukauden 215 kokonaissademäärä oli 725 mm, kun vuosien keskimääräinen sadesumma Oulunsalossa oli 477 mm. Tarkkailukauden sademäärä oli siten noin 52 prosenttia tavanomaista suurempi. Erityisen sateista oli tammi-, maalis-, toukokesäkuussa ja syyskuussa (Kuva 1). Kuivin kuukausi oli huhtikuu, jolloin sademäärä oli 67 % vertailujakson kuukausikeskiarvosta. 3 C mm XI XII I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I II III IV V VI VII VIII IX X Kuva 1 Kuukausittaiset keskilämpötilat Oulunsalossa tarkkailukausilla ja sekä vertailujaksolla (Ilmatieteen laitos 216). 4 HAUTASUON TURVETUOTANTOALUEEN PÄÄSTÖT VESISTÖÖN Hautasuon Oulujoen puolella oli päästötarkkailua kesällä ja syksyllä 215 (Taulukko 1). Kiintoainepitoisuuden keskiarvo vuonna 215 on erittäin korkea. Keskiarvoa nostaa yksittäinen näyte, jonka kiintoainepitoisuus oli 72 mg/l. Rauta ja fosfori olivat myös poikkeuksellisen korkeat samassa näytteessä. Kiintoainepitoisuuden keskiarvo ilman ko. näytettä on 9,7 mg/l. Taulukko 1 Hautasuon päästötarkkailun tulokset 215. Tarkkailu- n ph COD Mn kok.p PO 4 -P Kok.N NO 2+3 -N NH 4 -N Fe Kiintoaine suo kpl mgo 2 /l µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µg/l µg/l mg/l Hautasuo 9 6,

6 4 Hautasuon päästöt on laskettu Pohjois-Pohjanmaan ympärivuotisten laskeutusaltaallisten tarkkailukohteiden ominaispäästöjen perusteella (Pöyry Finland Oy 215). Kesälle ja syksylle on käytetty Oulujoen puolelle Hautasuon omia tarkkailutuloksia. (Taulukko 2) Taustahuuhtouman laskennassa käytettiin Ympäristöministeriön uuden Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöministeriö 213) suositusten mukaisesti seuraavia taustapitoisuuksia: kiintoaine 1 mg/l, fosfori 2 µg/l ja typpi 5 µg/l. Lasketuista brutto-ominaispäästöistä vähennettiin taustahuuhtouman arvot, jolloin saatiin nettopäästöt. Käytetty laskenta-aineisto sekä laskentatapa on kuvattu tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 216). Taulukko 2 Hautasuon turvetuotantoalueen vesistöpäästöt vuonna 215 (Pöyry Finland Oy 216). Purku- tuotan- poistunut pinta-ala Bruttokuormitus Nettokuormitus vesistö nossa tuot. yht. COD Mn Kok. P Kok. N Kiintoaine Kok. P Kok. N Kiintoaine ha ha ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Kalimenojan suunta Oulujoen suunta , , Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä VESISTÖTARKKAILU 5.1 Kevät 215 Hautasuon alapuolisen Kalimeenojan vesistötarkkailu on aloitettu vuonna Oulun vesi- ja ympäristöpiirin hyväksymän velvoitetarkkailuohjelman toteutus aloitettiin vuonna Tarkkailuohjelmaan kuuluu kaksi havaintopaikkaa Kalimeenojassa (Ka1: ja Ka2: ) sekä yksi havaintopaikka Kalimeenlammessa (Ka: N , E 44411). Kalimeenojan ylempi tarkkailupiste (Ka2) sijaitsee vajaan kilometrin etäisyydellä Hautasuon tuotantoalueesta. Hautasuon ja pisteen Ka2 välille laskee vesiä metsäojitusalueilta. Kalimeenojan alemmalle tarkkailupaikalle tulee matkaa Hautasuolta noin 7,5 km. Valuma-alue on lähinnä metsätalouskäytössä. Kalimeenlampi sijaitsee noin 2,5 km Kalimeenojan alemman tarkkailupaikan alapuolella. Havaintopaikkojen sijainti käy ilmi liitteestä 2. Näytteet otetaan vuosittain keväällä ja kesällä. Tarkkailussa on seurattu vesistön happitilannetta, ph:ta, kemiallista hapenkulutusta (COD Mn ), veden väriä, ravinnepitoisuuksia, kiintoaine- ja rautapitoisuuksia sekä veden hygieenistä laatua. Kesällä on otettu myös a- klorofyllinäytteet. Sähkönjohtavuus ei ole mukana alkuperäisessä tarkkailuohjelmassa mutta vuosina sähkönjohtavuus on määritetty ylimääräisenä. Vuoden 215 tarkkailun tulokset on esitetty liitteessä 3. Vuonna 215 vedenlaatunäytteet otettiin toukokuun puolivälissä. Veden ph oli Kalimeenojan ylemmällä pisteellä (Ka2) 4,8 ja alemmalla pisteellä (Ka1) 5,2 (liite 3). Kalimeenlammessa ph oli 5,1. Toukokuussa 214 näytepisteiden ph-arvot olivat 6,1 6,3, mutta useimpina vuosina Kalimeenojan ja -lammen vesi on ollut hapanta (ph < 6). Kalimeenojan ja Kalimeenlammen vesi oli rautapitoista, ruskeaa ja kiintoainetta esiintyi jonkin verran. Kemiallinen hapenkulutuksen ja väriluvun perusteella vesi oli runsashu-

7 muksista kaikilla pisteillä. Sähkönjohtavuusarvo oli Kalimeenojan ylemmällä pisteellä (Ka2) hieman koholla (12,5 ms/m), mutta muilla näytteenottopaikoilla arvot olivat 5,2 6,1 ms/m eli luonnonvesille tyypillisellä tasolla. Veden hygieeninen laatu oli kaikilla näytepisteillä erittäin hyvä. Hapenkyllästeisyys-, ph- ja sähkönjohtavuusarvojen perusteella Kalimeenojan vedenlaatu oli Kalimeenojan ylemmällä pisteellä (Ka2) huonompi kuin alemmalla pisteellä (Ka1). Aikaisemmille tarkkailuvuosille tyypilliseen tapaan Kalimeenojan vedessä oli ylemmällä pisteellä erittäin paljon typpeä (kok.n 17 µg/l, NH 4 -N 12 µg/l). Kalimeenojan alemmalla näytteenottopisteellä ja Kalimeenlammessa kokonaistyppipitoisuus oli 77 ja 69 µg/l eli reheville vesille tyypillistä tasoa. Kalimeenojan ylemmällä pisteellä 71 prosenttia typestä esiintyi ammoniummuodossa. Kalimeenojan alaosalla ja Kalimeenlammessa ammoniumtypen osuus kokonaistypestä oli 32 ja 16 prosenttia. Kalimeenojan kokonaisfosforipitoisuudet 2 21 µg/l olivat keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa, ja Kalimeenlammessa kokonaisfosforipitoisuus 26 µg/l viittasi rehevyyteen. Kalimeenlammesta mitatut kemiallisen hapenkulutukset (COD Mn ) arvot ovat olleet viime vuosina lievässä nousussa, ja vuonna sama 215 kehitys näytti jatkuvan (Kuva 2). Suomen sisävedet ovat tummuneet 199-luvun puolivälin jälkeen. Tummuminen vaikuttaa COD Mn -arvojen nousuun. Ilmiö on yleinen koko pohjoisella pallonpuoliskolla, ja sen vuoksi myös syiden ajatellaan olevan globaaleja, kuten ilmaston lämpeneminen ja vähentynyt hapan laskeuma. Lisäksi muita syitä voivat olla pistekuormitus ja maankäytön muutokset. (SYKE 214) Kokonaisravinnepitoisuuksien vaihtelu on pienentynyt 21-luvulle tultaessa, ja keväällä pitoisuudet olivat edellisvuosien tasoa. Toukokuussa 215 lammen happipitoisuus oli selvästi huonompi kuin edellisenä vuonna, mutta yksittäisiä alentuneita hapenkyllästeisyysarvoja on mitattu lammesta ajoittain sen koko tarkkailuhistorian ajan. 5 kyll % Happi mg/l COD Mn µg/l Kok.P µg/l Kok.N Kuva 2 Kalimeenlammen (Ka) hapen kyllästysaste, kemiallinen hapenkulutus, kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuus keväällä vuosina

8 5.2 Kesä 215 Kalimeenoja Kesän tarkkailunäytteet otettiin elokuun puolessa välissä. Kalimeenojan ylemmällä pisteellä (Ka2) veden ph oli 6,2, ja ojan alaosalla (Ka1) ph-arvo laski tasolle 5,8. Kalimeenojan ylemmällä pisteellä happitilanne oli välttävä (kyllästeisyys 65 %) ja alemmalla pisteellä huono (37 %). Veden sähkönjohtavuusarvo oli Kalimeenojan ylemmällä pisteellä luonnonvesille tyypillistä tasoa, alemmalla näytepisteellä arvo oli koholla (12,2 ms/m). Kalimeenojan vesi oli hyvin ruskeaa sekä rauta- ja kiintoainepitoista. Kemiallinen hapenkulutus ja väriluku kuvastivat runsashumuksista vettä. Lämpökestoisten koliformisten bakteerien tiheys oli ylemmällä pisteellä hieman kohonnut (5 pmy/1 ml), mutta kokonaisuutena Kalimeenojan veden hygieeninen laatu oli hyvä. Kalimeenojan yläosalla kokonaistyppipitoisuus oli 12 µg/l, mikä viittasi rehevyyteen. Ojan alaosalla typen määrä 16 µg/l viittasi ylirehevyyteen. Kalimeenojan yläosalla noin 12 prosenttia typestä oli ammoniumtyppeä, kun taas alaosalla ammoniumtypen osuus kokonaistypestä oli 45 prosenttia. Nitriitti-nitraattitypen pitoisuudet olivat verrattain pieniä kokonaistypen määrää nähden. Kalimeenojan ylemmällä näytepisteellä kokonaisfosforin määrä 11 µg/l viittasi ylirehevyyteen, kun taas alemmalla pisteellä pitoisuus 8 µg/l oli reheville vesille tyypillistä tasoa. Kummallakin näytteenottopaikalla esiintyi runsaasti epäorgaanista fosfaattifosforia. Kalimeenojan klorofylli-a-pitoisuudet 7 ja 9 µg/l viittasivat rehevyyteen. Kokonaisravinnepitoisuuksiin nähden klorofyllipitoisuudet olivat alhaisia, joten nitriittinitraattitypen vähäisyys ja veden tumma väri ja suuri kiintoainepitoisuus todennäköisesti rajoittivat levien kasvua. Kalimeenojan vedenlaatu oli yläosalla huonompi kuin alaosalla kemiallisen hapenkulutuksen, kokonaisfosforipitoisuuden ja kolibakteerien suhteen. Sen sijaan veden happipitoisuus, ph- ja sähkönjohtavuusarvo ja kokonaistypen ja ammoniumtypen pitoisuudet olivat Kalimeenojan yläosalla parempaa tasoa kuin Kalimeenojan alaosalla. Kesinä Kalimeenojan vesi oli lähes kaikkien vedenlaatumuuttujien suhteen parempilaatuista kuin kesällä 215. Etenkin raudan, kiintoaineen ja kokonaisfosforin pitoisuudet olivat kesällä 215 koholla aiempien vuosien tarkkailutuloksiin verrattuna. Kalimeenlampi Kalimeenlammen veden ph oli 6, ja veden happipitoisuus oli välttävä (kyllästeisyys 52 %). Vesi oli hyvin ruskeaa ja kiintoainesta Kalimeenlammesta mitattiin enemmän kuin Kalimeenojasta. Rautapitoisuus oli Kalimeenlammessa suuri, mutta silti jonkin verran pienempi kuin Kalimeenojassa. Kalimeenlammen väriluku ja kemiallinen hapenkulutus olivat samalla tasolla kuin Kalimeenossa kuvastaen runsashumuksista vettä. Veden hygieeninen laatu oli erinomainen. Kalimeenlammen kokonaistyppipitoisuus 94 µg/l ja kokonaisfosforipitoisuus 76 µg/l viittasivat rehevyyteen. Epäorgaanisen typen pitoisuudet olivat pieniä, mutta noin 37 prosenttia fosforista esiintyi epäorgaanisessa muodossa. Klorofylli-a-pitoisuus 22,6 µg/l oli reheville vesille tyypillistä tasoa. Kalimeenlammen kesän veden laadun kehitys vuosina on esitetty kuvassa 3. Kesällä 215 Kalimeenlammen vesi oli kokonaisuutena laadultaan edellistä vuotta huonompaa ja myös pitkällä aikavälillä veden laatu näyttää huonontuneen hieman hapen, kemiallisen hapenkulutuksen, fosforin ja klorofylli a:n suhteen. 6

9 7 kyll % 12 Happi mg/l 5 COD Mn µg/l Kok.P µg/l Kok.N µg/l Klorofylli-a Fek.kolit Kuva 3 Kalimeenlammen (Ka) hapen kyllästysaste, kemiallinen hapenkulutus, kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuus sekä a-klorofyllipitoisuus ja koliformisten bakteerien määrä kesällä vuosina

10 8 6 YHTEENVETO Tässä raportissa esitetään Turveruukki Oy:n Hautasuon velvoitetarkkailutulokset vuodelta 215. Vuonna 215 tuotannossa oli Kalimeenojan puolella 156 ha ja tuotannosta oli poistunut 23 ha. Oulujoen puolella tuotantopinta-ala oli 23 ha. Vuonna 215 Hautasuon Kalimeenojaan puoleisen alueen fosforipäästöt (brutto) olivat 117 kg/a, typpipäästöt 5373 kg/a ja kiintoainepäästöt kg/a. Oulujoen puolelle laskevan alueen päästöt olivat huomattavasti vähäisempiä pienemmästä pinta-alasta johtuen: fosforipäästöt (brutto) 16 kg/a, typpipäästöt 715 kg/a ja kiintoainepäästöt 2187 kg/a. Kalimeenoja ja Kalimeenlampi ovat reheviä ja tummavetisiä vesistöjä, joissa veden laadun vaihtelut ovat suuria. Kalimeenojan ja Kalimeenlammen vedenlaatuun vaikuttaa turvetuotannon lisäksi metsätalous, jonka vaikutukset ovat turvetuotantoa vastaavat. Kalimeenojan ja Kalimeenlammen veden laatu vaihtelee vuosittain. Kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo on viime vuosina ollut kevätajan näytteissä hieman nousujohteinen, kun taas kokonaisfosforipitoisuus on laskenut. Kesäajan veden laatu näyttää huonontuneen hieman hapen, kemiallisen hapenkulutuksen, fosforin ja klorofylli a:n suhteen. Kesällä 215 Kalimeenojan ja Kalimeenlammen vedenlaatu oli edellisvuotta huonompi. 7 VIITTEET Ilmatieteen laitos 216. Avoin data < Pohjois-Suomen vesitutkimustoimisto (1988). Hautasuon turvetuotantoalueen tarkkailuohjelma. Moniste, 6 s. + liitteet. Pöyry Finland Oy 216. Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna 215. SYKE 214. Vapo Oy:n vastuullisuusseminaari Suomen vesistöjen tummuminen. Antti räike. Ympäristöministeriö 213. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/213.

11

12 Ka Ka Ka Hautasuon turvetuotantoalue,5 1 km Sisältää Maanmittauslaitoksen maastokartta-aineistoa 1/216 Liite 2. Tarkkailun havaintopaikat

13 Liite 3 Hautasuon vesistötarkkailun tulokset 215 Tulokset Nab Labs Oy pvm paikka tunnus näyte- lämpö- happi happi ph sähkön- kiinto- väri COD Mn Fe kok.n NH 4 -N NO 2 -N kok.p PO 4 -P Lämp. a-klorosyv. tila joht. aine NO 3 -N kolif. fylli m C mg/l kyll.% ms/m mg/l mg/l Pt mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/1 ml µg/l Kalimeenoja yp Ka2,5 8,4 6,6 57 4,8 12,5 6, Kalimeenoja ap Ka1,7 7,4 7,9 66 5,2 6,1 4, Kalimeenlampi Ka,7 8,4 7,7 66 5,1 5,2 5, Kalimeenoja yp Ka2,3 14,3 6,7 65 6,2 7, , Kalimeenoja ap Ka1,3 14,7 3,7 37 5,8 12, , Kalimeenlampi Ka,5 17, , 6, ,6

14 Pöyry Finland Oy Tutkijantie 2A PL2, 9571 Oulu Y-tunnus Tel Asia Hautasuon turvetuotantoalueen velvoitetarkkailu Toimitamme ohessa Hautasuon turvetuotantoalueen velvoitetarkkailuraportin vuodelta 215. Oulussa Pöyry Finland Oy Hanna Kurtti, DI Jakelu: Turveruukki Oy Oulun seudun ympäristötoimi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus (vain pdf)