TURVERUUKKI OY, VAPO OY, A. HAATAJA, S. KINNUNEN, TIMONI OY Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu v.

Transkriptio

1 OULUJOEN ALAOSAN TARKKAILU WWE TURVERUUKKI OY, VAPO OY, A. HAATAJA, S. KINNUNEN, TIMONI OY Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu v. 212

2

3 Turveruukki Oy, Vapo Oy, A. Haataja, S. Kinnunen, Timoni Oy Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu v. 212 Sisältö 1 JOHDANTO TARKKAILUKAUDEN SÄÄTILA JA HYDROLOGIA KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU Tarkkailun toteutus Tarkkailun tulokset TURVETUOTANNON PÄÄSTÖT VUONNA VESISTÖTARKKAILU Tarkkailun toteutus Tarkkailun tulokset Veden laadun kehitys TURVETUOTANNON PÄÄSTÖJEN VAIKUTUKSET VESISTÖSSÄ Vedenlaatutulosten vertailu Laskennallinen arvio pitoisuusvaikutuksista YHTEENVETO VIITTEET Liitteet Liite 1 Tarkkailuvelvollisten turvesoiden sekä vesistötarkkailun havaintopisteiden sijainti Liite 2 Turvesoiden päästötarkkailutulokset v. 212 Liite 3 Vesistötarkkailun tulokset v. 212 Liite 4 Vedenlaatutuloksia Oulujoen alueelta v Copyright Pöyry Finland Oy

4 Pöyry Finland Oy Eeva-Leena Anttila, FM Anni Nopanen, FM Yhteystiedot PL 2, Tutkijantie 2 A 9571 OULU puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com Copyright Pöyry Finland Oy

5 1 1 JOHDANTO Oulujoen vesistöalueen alaosalla on voimassa turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma vuosille (Vapo Oy 24, päivitetty ). Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on hyväksynyt tarkkailuohjelman antamallaan päätöksellä (Dnro 1195Y284-13). Tarkkailuohjelman sisältämät suot on esitetty taulukossa 1. Oulujoen alaosan turvetuottajien päästö- ja vaikutustarkkailun toteuttamisesta on vastannut Pöyry Finland Oy. Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden päästö- ja vesistötarkkailun näytteenotosta ja näytteiden analysoinnista vastasi Nab Labs Oy. Taulukko 1 Tarkkailuohjelmaan kuuluvat suot. Suo Luvanhaltija Lupa Tarkistus Laskureitti Itäsuo Vapo Oy PSY 71/9/2, Utosjoki-Oulujoki Pehkeensuo Vapo Oy PSY 7/9/2, Utosjoki-Oulujoki Pelsonsuo Vapo Oy PSY 125/8/2, / 217 Muhosjoki-Oulujoki Niskansuo Vapo Oy VHO 7/78/ Laskuoja-Kutujoki-Oulujoki Naamanjoki-Oulujoki Korentosuo Vapo Oy PSY 67/5/2, Itäoja-Sanginjärvi-Sanginjoki-Oulujoki Tunturisuo Vapo Oy PSAVI/83/4.8/21, Poikajoki-Muhosjoki-Oulujoki Hanhineva Vapo Oy *) PSY 41/9/2, Muhosjoki-Oulujoki Keisarinsuo/ Vapo Oy/ VHO 6/288/3, Poikajoki-Muhosjoki-Oulujoki Timonsuo Timoni Oy Turvesuo Turveruukki Oy PSY 33/3/2, Miehonoja-Pilpaoja-Sanginjoki-Oulujoki Miehonsuo Turveruukki Oy PSY 32/3/2, Miehonoja-Pilpaoja-Sanginjoki-Oulujoki Miehonsuo ΙΙ Turveruukki Oy PSVEO 44/99/2, Miehonoja-Pilpaoja-Sanginjoki-Oulujoki Konnansuo Turveruukki Oy PSAVI/78/4.8/21, Konnanoja-Sanginjoki-Oulujoki Haarasuo Turveruukki Oy PSY 4/3/2, Koivuoja-Sanginjoki-Oulujoki Kanasuo Turveruukki Oy PSY 52/3/1, Metsäoja-Oulujoki Latvasuo Turveruukki Oy PSY 37/4/2, Laskuoja-Utosjoki-Oulujoki Kapustasuo Turveruukki Oy PSY 17/4/2, Naamanjoki-Oulujoki Petäikönsuo Turveruukki Oy **) PSY 38/2/2, Kangasoja-Muhosjoki-Oulujoki Hautasuo Turveruukki Oy **) PSY 3/2/2, Murhioja-Sanginjoki-Oulujoki Latvasuo S. Kinnunen PSY 17/6/2, Laskuoja-Utosjoki-Oulujoki Ruostesuo Arto Haataja *) Hanhinevan turvetuotannon lopettaminen **) Uusi lupa vireillä. Pohjois-Pohjanmaalla on lisäksi toteutettu turvetuotantoalueiden vuosikuormituksen tarkkailua (Pöyry Finland Oy 213a), jossa tarkkailukohteena ovat kuntoonpanosuot sekä tuotantovaiheen ympärivuotiset tarkkailusuot. Oulujoen vesistöalueen muilla tarkkailuvelvollisilla kuormittajilla (taajamat ja teollisuus) sekä Kainuun ympäristökeskuksen alueella sijaitsevilla turvetuotantoalueilla on omat tarkkailuohjelmansa, joiden mukaan päästö- ja vaikutustarkkailua on tehty. Oulujoen yhteistarkkailu raportoidaan erikseen Ahma Ympäristö Oy:n toimesta ja Kainuun turvetuotantoalueiden tarkkailu on raportoitu Pöyry Finland Oy:n toimesta (Pöyry Finland Oy 213b). Oulujoen vesistöalueella on toteutettu kalataloudellista yhteistarkkailua Fortum Power and Heat Oy:n ja Vapo Oy Energian vuonna 22 laatimien ohjelmien mukaisesti. Kainuun TE-keskus on hyväksynyt tarkkailuohjelman kirjeellään Dnro 114/ , ja Ohjelman mukaisesti kalataloustarkkailun osalta edellinen laaja vuosi oli Oulujoella 21. Seuraava laaja vuosi on 213. Copyright Pöyry Finland Oy

6 2 TARKKAILUKAUDEN SÄÄTILA JA HYDROLOGIA Tarkkailukaudella 212 ( ) Ilmatieteen laitoksen Oulunsalon havaintoasemalla keskilämpötila oli 3,3 C, mikä oli,7 C pitkän ajan keskiarvoa korkeampi (Kuva 1). Marras-joulukuu 211 oli selvästi keskimääräistä lämpimämpi, ja joulukuussa keskilämpötila oli lähes 7 C keskiarvoa korkeampi. Helmikuu ja kesäkuu 212 olivat hieman tavanomaista viileämpiä, mutta muuten tarkkailukauden kuukausittaiset keskilämpötilat olivat hyvin lähellä vertailujakson keskiarvoja. C Tarkkailukausi 211 Tarkkailukausi Kuva 1 Kuukausittaiset keskilämpötilat Oulunsalossa (Ilmatieteen laitos, Pirinen ym. 212). Tarkkailukauden kokonaissademäärä oli 654 mm, kun vuosien keskimääräinen sadesumma Oulunsalossa oli 477 mm. Tarkkailukauden sademäärä oli siten yli 35 prosenttia tavanomaista suurempi (Kuva 2). Erityisen sateisia kuukausia olivat joulukuu 211, heinäkuu 212 ja lokakuu 212, jolloin sademäärät olivat 2,4 2,7-kertaisia tavanomaiseen sademäärään verrattuna. Kuivin kuukausi oli maaliskuu, jolloin sademäärä oli vain 65 % vertailujakson kuukausikeskiarvoon verrattuna. mm Tarkkailukausi 211 Tarkkailukausi marras joulu tammi helmi maalis Kuva 2 Kuukausittaiset sademäärät Oulunsalossa (Ilmatieteen laitos, Pirinen ym. 212). huhti touko kesä heinä elo syys loka Oulujoen suulla Merikoskessa (F = km 2 ) tarkkailukauden keskivirtaama (375 m 3 /s) oli noin 1,4-kertainen vertailujakson keskimääräiseen virtaamaan (264 m 3 /s) nähden. Marraskuusta 211 huhtikuun 212 alkuun saakka virtaaman määrä oli Copyright Pöyry Finland Oy

7 melko lähellä pitkän ajan keskimääräistä virtaamaa, mutta loppuvuonna virtaamat olivat huomattavasti suurempia kuin vertailujaksolla keskimäärin (Kuva 3). 3 m 3 /s Oulujoki, Merikoski 212 ka Kuva 3 Oulujoen (Merikoski) virtaamat sekä kuukauden keskivirtaamat vertailujaksolla (ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu , Korhonen & Haavanlammi 212). Kesän 212 poikkeuksellinen virtaama oli seurausta voimakkaista sateista. Koko kesä oli melko sateinen, ja etenkin elokuussa satoi runsaasti. Oulujoen valuma-alueella elokuun sademäärät olivat suurimmillaan yli 14 mm Puolangan ja Vaalan alueilla, ja myös muualla valuma-alueen itä- ja eteläosissa sademäärät olivat yleisesti yli 1 mm (Ilmatieteen laitos, Ilmastokatsaukset kesäkuu-elokuu 212). Oulujärven vedenpinta nousi yli säännöstelyrajan elokuun alussa, minkä jälkeen aloitettiin ohijuoksutukset kaikilla Oulujoen voimalaitoksilla. Oulujärven luusuassa Jylhämässä ohijuoksutuksia tehtiin (sähköpostiviesti H. Sipola / Fortum Power and Heat Oy). Merikosken voimalaitoksella ohijuoksutuksia tehtiin (sähköpostiviesti V. Airovuo / Oulun Energia). Suurimmillaan virtaamat olivat Merikoskessa 2.8., jolloin vuorokauden keskivirtaama oli 848 m 3 /s lähes kaksi kertaa enemmän kuin tarkkailukauden 211 vuorokauden suurin keskivirtaama 465 m 3 /s. 3 KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU 3.1 Tarkkailun toteutus Vuonna 212 Oulujoen vesistöalueella oli turvetuotannossa ha, kunnostusvaiheessa 129 ha ja tuotannosta poistunut 228 ha. Jälkikäytössä oli 435 ha ja valmistelematonta aluetta oli 26 ha. Kesällä 212 Oulujoen alaosan alueella turvesoiden päästötarkkailua toteutettiin 12 turvesuolla, joista yhdeksän oli tuotannossa, kaksi kuntoonpanossa ja yksi jälkihoitovaiheessa (Taulukko 2). Tuotantovaiheen soista Itäsuolla, Korentosuolla, Pehkeensuolla, Copyright Pöyry Finland Oy

8 Miehonsuo I:llä, Turvesuolla ja Konnansuolla sekä molemmilla kuntoonpanosoilla (Isosuo ja Tunturisuo) tarkkailu oli ympärivuotista. Niskansuolla (KAI) ja Haarasuo- Torvisuolla toteutettiin kesäaikaista päästötarkkailua. Lisäksi Kanasuolla toteutettiin suppeaa tarkkailua. Miehonsuo mp2:lla mitattiin vain mittapadon vedenkorkeus. Keisarinsuo-Timonsuo oli jälkihoitovaiheen tarkkailussa. Itäsuo, Korentosuo, Pehkeensuo, Konnansuo, Isosuo (Vaala) ja Tunturisuo kuuluivat turvetuotantoalueiden vuosikuormituksen tarkkailuun, ja niiden osalta tarkkailutulokset on raportoitu yksityiskohtaisemmin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 213a). 4 Taulukko 2 Oulujoen alaosan päästötarkkailusuot kesällä 212 (la = laskeutusallas, pvk = pintavalutuskenttä). Turvetuotantoalue Tuottaja Vesistö- Vesienkäsit- Tehon Huom. alue tely kesällä tarkkailu Tuotantosuot Itäsuo pvk1 Vapo Oy pvk vuosikuormitustarkkailu Korentosuo pvk1 Vapo Oy pvk x vuosikuormitustarkkailu Pehkeensuo pvk1 Vapo Oy pvk x vuosikuormitustarkkailu Niskansuo (KAI) pvk3 Vapo Oy pvk Miehonsuo I mp1 Turveruukki Oy la ympärivuotinen Miehonsuo I mp2 Turveruukki Oy la vain mittapadon vedenkorkeuden mittaus Turvesuo ap Turveruukki Oy kosteikko ympärivuotinen Kanasuo mp1 Turveruukki Oy pvk suppea tarkkailu Haarasuo-Torvisuo pvk1 Turveruukki Oy pvk x Konnansuo pvk1 Turveruukki Oy pvk vuosikuormitustarkkailu Kuntoonpanosuot Isosuo, Vaala pvk1 Vapo Oy pvk x vuosikuormitustarkkailu Tunturisuo pvk1 Vapo Oy pvk x vuosikuormitustarkkailu Jälkihoitovaiheen suot Keisarinsuo - Timonsuo la3 Vapo Oy/Timoni Oy la 3.2 Tarkkailun tulokset Taulukoissa 3 5 on esitetty Oulujoen alaosan tarkkailusoiden kesäaikaiset virtaama- ja vedenlaatutiedot sekä ominaispäästöt vuonna 212. Tarkemmat päästötarkkailutulokset näytekerroittain ovat liitteenä 2. Oulujoen alaosan tuotantosoilla kesän 212 keskimääräinen valuma oli 18, l/s km 2, joka oli hieman pienempi kuin kaikilla Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun tuotantosoilla keskimäärin (2,2 l/s km 2 ) (Taulukko 3). Kesä 212 oli edelliskesää sateisempi, ja myös valumat turvesoilta olivat hieman suuremmat. Valumissa oli Oulujoen alaosan alueella jonkin verran vaihtelua soiden välillä. Virtaamia tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huomioon virtaamamittauksessa esiintyneet ongelmat, joiden vuoksi kahdella kohteella virtaamadata on korvattu osalla kesäjakson ajasta hydrologisen vesistömallin antamilla arvoilla. Nämä kohteet on sisällytetty keskiarvoihin. Kohteet, joiden virtaama on arvioitu vesistömallin avulla koko kesäjaksolle, eivät ole mukana keskiarvoissa. Copyright Pöyry Finland Oy

9 5 Taulukko 3 Oulujoen alaosan tarkkailusoiden valumat kesällä 212 (Mq = keskivaluma, Nq = minimivaluma, Hq = maksimivaluma). Mittapadon Suo valuma-alue Jakso d Mq Nq Hq Huom. ha l/s km 2 l/s km 2 l/s km 2 TUOTANTOSUOT Pintavalutuskenttä Itäsuo pvk1 198, ,1 5,3 5,7 Korentosuo pvk ,2 5,9 26,1 Pehkeensuo pvk , 9,1 58,9 Niskansuo (KAI) pvk3 126, ,9 9,9 26,1 Kanasuo * mp ,2 9, 39,3 koko kesäjaksolle käytetty vesistömallin valumaa Haarasuo-Torvisuo * pvk ,2 1,3 23,5 koko kesäjaksolle käytetty vesistömallin valumaa Konnansuo pvk ,9 7,6 266,7 Laskeutusallas Miehonsuo I mp ,2 6, 225,4 Miehonsuo I mp ,8 1,5 2,8 Kosteikko Turvesuo * ap ei virtaamamittausta Keskiarvot Kaikki tuotantosuot (n=7) 18, 6,5 122,1 Pintavalutuskentälliset tuotantosuot (n=5) 16,4 7,6 85,7 Laskeutusaltaalliset tuotantosuot (n=2) 22, 3,7 213,1 Oulujoen tuotantosuot 211 (n=13) 14,5 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun tuotantosuot (n=6) 2,2 2, 226, KUNTOONPANOSUOT Pintavalutuskenttä Isosuo, Vaala pvk ,4 3,9 55,4 Tunturisuo pvk1 69, ,5 28,9 72, Keskiarvot Kaikki kuntoonpanosuot (n=2) 33,5 16,4 63,7 Oulujoen kp-suot 211 (n=1) 25,7 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan kp-suot (n=11) 19,6 JÄLKIHOITOVAIHEEN SUOT Laskeutusallas Keisarinsuo - Timonsuo la3 16,3 settipato, ei V-aukkoa, kesän keskivaluma vesistömallista * Ei mukana keskiarvossa. Turvesoiden valumavesien ph:n kesäaikaiset keskiarvot vaihtelivat välillä 4,4 6,8. Valumavedet olivat pääosin lievästi happamia (Taulukko 4). ph oli edellisvuosien tapaan alhaisin Konnansuolla. Myös jälkihoitovaiheessa olevan Keisarinsuo-Timonsuon vedet olivat varsin happamia. Pehkeensuon valumavedet olivat lähimpänä neutraalia. Turvesoiden kesäaikaisissa valumavesissä oli keskimäärin mg/l happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ). Niskansuon (KAI) COD Mn -pitoisuudet olivat tarkkailusoista alhaisimmat ja kuntoonpanovaiheessa olevan Tunturisuon korkeimmat. Kokonaisfosforipitoisuuksissa oli erittäin suurta vaihtelua soiden välillä, ja pitoisuudet olivat huomattavasti suuremmat kuntoonpanosoilla. Keskimäärin pienimmät fosforipitoisuudet mitattiin edellisvuosien tapaan Niskansuolla ja suurimmat kuntoonpanovaiheessa olleella Tunturisuolla. Tunturisuon kesän kokonaisfosforipitoisuuden keskiarvo oli moninkertainen myös toiseen kuntoonpanokohteeseen (Isosuo, Vaala) verrattuna, ja suurimmat arvot ( µg/l) mitattiin kesä-heinäkuun vaihteen molemmin puolin (Liite 2.12). Myös kokonaistyppipitoisuudet olivat pienimmät Niskansuolla ja suurimmat Tunturisuolla. Rautapitoisuudet olivat pienimmät Korentosuolla ja suurimmat Copyright Pöyry Finland Oy

10 jälkihoitovaiheessa olevalla Keisarinsuo-Timonsuolla. Kiintoainepitoisuus oli keskimäärin alhaisin Haarasuo-Torvisuolla ja korkein Tunturisuolla. Oulujoen alaosan tarkkailusoiden kesäaikaiset valumavedet olivat kokonaisuutena hieman parempilaatuisia verrattuna Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kaikkien tarkkailusoiden keskimääräiseen vedenlaatuun. Etenkin tuotantosoiden kokonaisfosfori- ja kiintoainepitoisuudet olivat selvästi pienempiä Oulujoen alaosalla. Kuntoonpanosoista Isosuon vedenlaatu oli hieman Pohjois-Pohjanmaan kuntoonpanosoiden keskiarvoja parempi, mutta Tunturisuon vedenlaatu oli selvästi heikompi. Oulujoen alaosan tuotantosoiden vedenlaadussa ei ollut tapahtunut suuria muutoksia vuoteen 211 nähden; ainoastaan kiintoainepitoisuus oli laskenut selvästi edellisvuodesta. Kuntoonpanosoiden vedenlaatu oli muuten selvästi edellisvuotta heikompi, mutta valumavedet eivät olleet yhtä happamia. 6 Taulukko 4 Oulujoen alaosan tarkkailusoilta lähteneen veden keskimääräinen laatu kesällä 212 (n = näytteiden lukumäärä). n ph CODMn Kok.P PO4-P Kok.N NO2+3-N NH4-N Fe Kiintoaine Huom. Suo kpl mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l TUOTANTOSUOT Pintavalutuskenttä Itäsuo pvk1 9 6, ,9 vuosikuormitustarkkailu Korentosuo pvk1 9 6, , vuosikuormitustarkkailu Pehkeensuo pvk1 9 6, , ,6 vuosikuormitustarkkailu Niskansuo (KAI) pvk3 9 6, ,5 698 < ,6 Kanasuo mp1 7 6, , suppea tarkkailu Haarasuo-Torvisuo pvk1 5 6, ,9 Konnansuo pvk1 9 4, , , vuosikuormitustarkkailu Laskeutusallas Miehonsuo I mp1 11 6, , ympärivuotinen Miehonsuo I mp2 vain mittapadon vedenkorkeuden mittaus Kosteikko Turvesuo 1) * ap 8 6, ympärivuotinen Keskiarvot Kaikki tuotantosuot (n=8) 6, ,1 Pvk-tuotantosuot (n=7) 6, , ,2 Oulujoen tuotantosuot 211 (n=15) 6, Kaikki PPO ja KAI tuot.suot (n=71) 6, KUNTOONPANOSUOT Pintavalutuskenttä Isosuo, Vaala pvk1 1 6, ,3 vuosikuormitustarkkailu Tunturisuo pvk1 7 6, vuosikuormitustarkkailu Keskiarvot Kaikki kp-suot (n=2) 6, Oulujoen kp-suot 211 (n=1) 5, ,9 Kaikki PPO:n kp-suot (n=14) 5, ,6 JÄLKIHOITOVAIHEEN SUOT Laskeutusallas Keisarinsuo-Timonsuo la3 5 5, * Ei mukana keskiarvossa. 1) Ei varsinainen päästötarkkailupiste, vaan vesistöpiste. Taulukossa 5 on esitetty Oulujoen alaosan alueen tarkkailusoiden keskimääräiset ominaispäästöt kesällä 212. Tarkkailusoiden ominaispäästöt laskettiin kunkin turvesuon keskimääräisen vedenlaadun sekä keskimääräisen valuman avulla. Poikkeukset kuormitusten laskennassa on mainittu taulukossa 5, eikä näiden soiden tuloksia ole sisällytetty keskiarvoihin. Taustahuuhtouma laskettiin yleisesti käytössä olevilla taustapitoisuusarvoilla: kiintoaine 2 mg/l, fosfori 2 µg/l ja typpi 5 µg/l (Turvetuotannon tarkkailutyö- Copyright Pöyry Finland Oy

11 ryhmä 26). Lasketuista brutto-ominaispäästöistä vähennettiin taustahuuhtouman arvot, jolloin saatiin nettopäästöt. 7 Taulukko 5 Oulujoen alaosan tarkkailusoiden keskimääräiset ominaispäästöt kesällä 212. Bruttopäästöt Nettopäästöt n CODMn Kok.P PO4-P Kok.N NO2+3-N NH4-N Fe Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine Huom. Suo kpl g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d TUOTANTOSUOT Pintavalutuskenttä Itäsuo pvk1 9 42,64, ,3 1, , vuosikuormitustarkkailu Korentosuo mp 9 431,49,11 12,75 1, ,29 7,3 28 vuosikuormitustarkkailu Pehkeensuo pvk ,41, ,6 9, ,14 8,8 27 vuosikuormitustarkkailu Niskansuo (KAI) pvk ,23,5 11,4, , 3,2 8,6 Kanasuo 1) * mp 6 776,51,3 17,1, , suppea tarkkailu Haarasuo-Torvisuo 1) * mp , ,9 9,6, Konnansuo pvk ,63,4 55,2 8, , vuosikuormitustarkkailu Laskeutusallas Miehonsuo I mp ,26,12 46, , ympärivuotinen Miehonsuo I 2) * mp ,85,19 32, , Kosteikko Turvesuo 3) * ap vain vedenlaatu ympärivuotinen Keskiarvot Kaikki tuotantosuot (n=6) 589,61, ,5 5, , Pvk-tuotantosuot (n=5) 443,48, ,7 4,3 32 8, Oulujoen tuotantosuot 211 (n=12) 441,5,15 19,35 5, , Kaikki PPO ja KAI tuot.suot (n=52) 594 1,,4 24 1, , KUNTOONPANOSUOT Pintavalutuskenttä Isosuo, Vaala pvk ,4 21 1,2 13 3, 11 9 vuosikuormitustarkkailu Tunturisuo pvk , vuosikuormitustarkkailu Keskiarvot Kaikki kp-suot (n=2) , Oulujoen kp-suot 211 (n=1) , 78 9, Kaikki PPO:n kp-suot (n=1) 933 4, , JÄLKIHOITOVAIHEEN SUOT Laskeutusallas Keisarinsuo-Timonsuo 1) la ,71, ,2 6, , * Ei mukana keskiarvossa. 1) Käytetty vesistömallin valumaa koko kesäjaksolle. 2) Kuormitus laskettu Miehonsuo I mp1:n vedenlaatutiedoilla. 3) Ei varsinainen päästötarkkailupiste, vaan vesistöpiste. Brutto- ja netto-ominaispäästöt olivat selvästi suurimmat kuntoonpanossa olleella Tunturisuolla. Tunturisuon kesän keskivaluma (43,5 l/s km 2 ) oli yli kaksinkertainen kaikkien Pohjois-Pohjanmaan kuntoonpanosoiden keskivalumaan (19,6 l/s km 2 ) verrattuna, mikä nosti suon ominaispäästöjä. Oulujoen alaosan alueen tuotantosoiden päästöt olivat kokonais- ja nitraatti-nitriittityppeä lukuun ottamatta pienempiä kuin Pohjois- Pohjanmaan ja Kainuun tuotantosoilla keskimäärin. Päästöt olivat pääosin nousseet hieman edellisvuoden tasosta. Kiintoaineen osalta päästöt olivat kuitenkin pienentyneet huomattavasti. Kuntoonpanosoista Isosuon päästöt alittivat Pohjois-Pohjanmaan keskimääräisen tason, mutta Tunturisuon päästöt olivat niihin nähden moninkertaiset. Tämän vuoksi myös kuntoonpanosoiden päästöt olivat keskimäärin edellisvuoden tasoa suuremmat. Ominaispäästöjä tarkasteltaessa tulee huomioida, että vuosi 212 oli hyvin sateinen ja soiden valumat olivat keskimäärin suurempia vuoteen 211 verrattuna. Tämä vaikuttaa osaltaan kuormitusten nousuun edellisvuoden tasosta. Copyright Pöyry Finland Oy

12 Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailu 8 Vesienkäsittelyn tehon tarkkailua suoritettiin kesän aikana kolmella tuotantovaiheessa olevalla tarkkailusuolla ja kahdella kuntoonpanosuolla ottamalla näytteitä vesienkäsittelyrakenteiden yläpuolelta vesienkäsittelyrakenteiden alapuolisten näytteidenottojen yhteydessä. Osalla kohteista tehon tarkkailua toteutettiin myös muina vuodenaikoina. Vesienkäsittelyn tehokkuutta arvioitiin vesienkäsittelyrakenteiden yläpuolisten ja alapuolisten näytteiden pitoisuuksien erotusten avulla lasketuilla reduktioprosenteilla. Tehon tarkkailukohteilla oli kesäaikaisena vesienkäsittelymenetelmänä pintavalutuskenttä. Vesienkäsittelyn tehoa reduktioprosenteilla arvioitaessa täytyy huomioida myös käsittelyyn tulevan veden laatu. Mikäli jo vesienkäsittelyyn tuleva vesi on laadultaan hyvää, ei käsittelyllä välttämättä saavuteta kovin suurta reduktioprosenttia. Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailun tulokset on esitetty taulukoissa 6 ja 7. Vesienkäsittely laski hieman veden ph:ta pääosalla tehontarkkailukohteista, mutta Pehkeensuolla ja Turvesuolla ph oli hieman korkeampi vesienkäsittelyn alapuolisella pisteellä. Happea kuluttavan aineksen (COD Mn ) määrää vesienkäsittely ei vähentänyt. Kiintoainetta pintavalutuskentät poistivat pääosin hyvin. Korentosuon pvk1:n tehoa tarkkailtiin yhdeksän kertaa kesällä 212. Pintavalutuskenttä toimi kokonaisuutena hyvin. Kenttä poisti melko hyvin rautaa, kiintoainetta ja ravinteita lukuun ottamatta nitraatti-nitriittityppeä, jonka määrä kasvoi kentällä selvästi (Taulukko 6). Pehkeensuon pvk1:n tehoa tarkkailtiin kesän aikana viisi kertaa. Pintavalutuskenttä toimi hyvin lukuun ottamatta kokonaistyppeä, jonka määrä laski vain 27 % (Taulukko 6). Haarasuo-Torvisuolla saatiin vain yksi näyte pintavalutuskentän yläpuoliselta pisteeltä syyskuun alussa. Kokonaistypen ja kokonaisfosforin reduktiot ovat tämän perusteella kohtalaisia ja kiintoaineen reduktio erittäin hyvä (Taulukko 6). COD Mn -pitoisuus oli selvästi suurempi pintavalutuskentän alapuolisella tarkkailupisteellä. Yhden näytteen perusteella ei voi tehdä päätelmiä pintavalutuskentän toimivuudesta, mutta Haarasuo- Torvisuon alapuolisen pisteen keskimääräinen vedenlaatu on ollut suhteellisen hyvä kesällä 212. Kuntoonpanokohteista Isosuon pvk1:n tehoa tarkkailtiin kesällä viisi kertaa. Kenttä pidätti tehokkaasti kiintoainetta ja kohtalaisesti typpeä, mutta fosforia huuhtoutui kentältä runsaasti (Taulukko 7). Tunturisuon pvk1:n tehoa tarkkailtiin kesällä kuusi kertaa. Kenttä toimi vielä huonosti, sillä lähes kaikki pitoisuudet kohosivat kentän alapuoliselle pisteelle (Taulukko 7). Myös ph laski selvästi. Copyright Pöyry Finland Oy

13 9 Taulukko 6 Tulokset vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailusta tuotantosoiden osalta tarkkailukaudella 212. n = näytteiden lukumäärä. KORENTOSUO (pvk1) Talvi (n=4) ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe Kiinto- NO 2 -N aine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Pintavalutuskentän yläpuoli 6, , ,2 Pintavalutuskentän alapuoli 6, ,1 Erotus -,1-3, ,1 Teho % -1, ,4 84 Kevät (n=3) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, ,8 Pintavalutuskentän alapuoli 6, , ,5 Erotus,3 -,9 15 6, ,3 Teho % 5, -7, Kesä (n=9) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, Pintavalutuskentän alapuoli 6, , Erotus -,1-4, ,2 Teho % -1, Syksy (n=3) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, Pintavalutuskentän alapuoli 6, ,5 Erotus -,2 7, Teho % -2, PEHKEENSUO (pvk1) Talvi (n=4) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, Pintavalutuskentän alapuoli 6, ,2 Erotus,1 5, Teho % 1, Kesä (n=5) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, Pintavalutuskentän alapuoli 6, , ,7 Erotus,1 1, , Teho % 1,2 5, , Syksy (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, Pintavalutuskentän alapuoli 6, ,6 Erotus, 4, Teho %, HAARASUO - TORVISUO, pvk1 Kesä (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, , Pintavalutuskentän alapuoli 6, ,9 Erotus -, Teho % -3, Copyright Pöyry Finland Oy

14 1 Taulukko 7 Tulokset vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailusta kuntoonpanosoiden osalta tarkkailukaudella 212. n = näytteiden lukumäärä. Isosuo Vaala (pvk 1) (KAI) Talvi (n = 4) ph COD Mn Kok.P Kok.N NH 4 -N Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Pintavalutuskentän yläpuoli 6, ,1 Pintavalutuskentän alapuoli 6, ,3 Erotus -,1-1, ,8 Teho % -2,4-8, Kevät (n = 1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,1 9, ,8 Pintavalutuskentän alapuoli 5, ,5 Erotus -,2-4, ,3 Teho % -3, Kesä (n = 5) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, Pintavalutuskentän alapuoli 6, ,9 Erotus -,2-3, Teho % -2,5-8, Tunturisuo (pvk1) Kevät (n = 1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, Pintavalutuskentän alapuoli 5, ,4 Erotus -1,6 3, Teho % -24 8, Kesä (n = 6) Pintavalutuskentän yläpuoli 7, Pintavalutuskentän alapuoli 6, Erotus -, ,4 Teho % -9, Syksy (n = 3) Pintavalutuskentän yläpuoli 7, ,2 Pintavalutuskentän alapuoli 6, ,9 Erotus -, ,3 Teho % -8, , TURVETUOTANNON PÄÄSTÖT VUONNA 212 Oulujoen alaosan päästöt niiltä turvetuotantoalueilta, jotka eivät olleet tarkkailussa, laskettiin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 213a) esitettyjen vesienkäsittelymenetelmittäin jaettujen ominaiskuormituslukujen avulla (Taulukko 8). Copyright Pöyry Finland Oy

15 Taulukko 8 Vuosikuormituksen laskennassa käytetyt ominaiskuormitusluvut vesienkäsittelymenetelmittäin (Pöyry Finland Oy 213a). 11 Brutto Netto Jakso soita COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine d kpl g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d Laskeutusaltaalliset suot talvi , , kevät , , kesä , , syksy , , vuosi kg/ha/a , ,3 9,9 7 Pintavalutuskentälliset suot talvi ,2 8,9 14,1 5,7 4,4 kevät , , kesä , , syksy , , vuosi kg/ha/a ,3 9,1 31,1 5,6 19 Laskeutusallas talvi/pintavalutus kesä talvi , , kevät , , kesä , , syksy , , vuosi kg/ha/a ,5 11 5,3 7,4 38 Kuntoonpanosuot talvi , ,5 8,7 25 kevät , , kesä , , syksy , , vuosi kg/ha/a ,8 1 43,7 7,3 31 Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden tuotantokauden (touko-syyskuu) päästöt vuonna 212 on esitetty taulukossa 9. Turvesoiden tuotantokauden kokonaispäästöt (brutto) olivat yhteensä kg/d happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ), 3,48 kg/d fosforia, 5 kg/d typpeä ja 317 kg/d kiintoainetta. Turvetuotannosta aiheutuvat nettopäästöt olivat 2,84 kg/d fosforia, 34 kg/d typpeä sekä 253 kg/d kiintoainetta. Päästöt olivat kiintoainetta lukuun ottamatta suuremmat kuin vuonna 211. Copyright Pöyry Finland Oy

16 12 Taulukko 9 Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön kesällä (touko-syyskuu) 212. Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa tuot. yht. kailtu COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Hanhineva Vapo Oy E 3,6,1,1 1,9,1, 1,7 Itäsuo Vapo Oy K 57,9 2,2 7,1,6 1,5 4,2 Keisarinsuo - Timonsuo Vapo Oy/ Timoni Oy S 29,4 1,2 17,3,8 15 Korentosuo Vapo Oy , K 82,9 2,3 9,,6 1,4 5,4 Pehkeensuo Vapo Oy K 72,8 2,9 1,2 1,6 5, Pelsonsuo (osa) (KAI) Vapo Oy E 34,8 2,1 21,5 1,5 18 Tunturisuo Vapo Oy K 179 1,88 7,5 47 1,83 6,3 42 Niskansuo (KAI) Vapo Oy E 15,1,4 1,6,,1,4 Niskansuo (KAI) Vapo Oy , 228 K 84,5 2,5 9,,,7 2, Isosuo, Vaala Vapo Oy K 56,26 1,7 8,4,22,8 5,2 Petäikönsuo Turveruukki Oy E 75,17 4,6 44,11 3,2 38 Miehonsuo I Turveruukki Oy ,7 97 K 128,12 4,4 23,8 3,4 19 Turvesuo Turveruukki Oy , 9 K 54,8 1,9 9,6,6 1,2 7, Kapustasuo Turveruukki Oy E 55,13 3,5 33,9 2,5 29 Kanasuo Turveruukki Oy ,9 126 K 98,6 2,2 22,3 1,3 18 Haara-Torvisuo Turveruukki Oy ,6 165 K 71,6 2,8 4,4,2 1,6, Miehonsuo II Turveruukki Oy ,1 24 E 21,2,8 4,6,2,7 4,1 Konnansuo Turveruukki Oy ,7 31,1 32 K 2,2 1,8 6,7,1 1,4 5,3 Latvasuo Utajärvi Turveruukki Oy E 55,8 1,9 9,7,6 1,2 7,1 Hautasuo (osa) Turveruukki Oy , E 17,5 1, 8,9,4,7 7,8 Latvasuo S.Kinnunen E 26,6 1,6 16,4 1,2 14 Ruostesuo A.Haataja E 24,4,8 4,3,2,5 3,1 Tuotantosuot yhteensä , , Kuntoonpanosuot yhteensä ,15 9,4 56 2,7 7,2 48 Vesistöalue yhteensä , , , , Turvetuotantoalueiden vuosipäästöt (kg/a) on esitetty taulukossa 1. Vuositasolla Oulujoen alaosan turvetuotannon bruttopäästöt olivat yhteensä kg/a COD Mn, 929 kg/a fosforia, kg/a typpeä ja kg/d kiintoainetta. Nettopäästöt olivat 676 kg/a fosforia, kg/d typpeä sekä kg/d kiintoainetta. Päästöt olivat selvästi edellisvuotta suuremmat. Turvetuotantoalueiden päästöihin vaikuttavat oleellisesti hydrologiset olosuhteet. Päästöjen kasvuun on osaltaan vaikuttanut vuoden 212 poikkeuksellisen suuri sademäärä, joka on nostanut soiden valumia ja kuormitusta. Kuvassa 4 on esitetty Oulujoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden bruttopäästöt, turvetuotannon kokonaispinta-alat ja Pohjois-Pohjanmaan tuotantosoiden kesäajan keskivalumat vuosina Oulujoen alaosan turvetuotannon, taajamien ja erillislaitosten kuormitusta vertaillaan Ahma Ympäristö Oy:n laatimassa Oulujoen alaosan yhteistarkkailuraportissa. Copyright Pöyry Finland Oy

17 13 Taulukko 1 Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön vuonna 212 ( ). Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa kunnossa tuot. yht. kailtu COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Hanhineva Vapo Oy E , , Itäsuo Vapo Oy K Keisarinsuo - Timonsuo Vapo Oy/ Timoni Oy S Korentosuo Vapo Oy , K Pehkeensuo Vapo Oy K , Pelsonsuo (osa) (KAI) Vapo Oy E Tunturisuo Vapo Oy K Niskansuo (KAI) Vapo Oy E Niskansuo (KAI) Vapo Oy , 228 K Isosuo, Vaala Vapo Oy K Petäikönsuo Turveruukki Oy E Miehonsuo I Turveruukki Oy ,7 97 K Turvesuo Turveruukki Oy , 9 K Kapustasuo Turveruukki Oy E Kanasuo Turveruukki Oy ,9 126 K Haara-Torvisuo Turveruukki Oy ,6 165 K Miehonsuo II Turveruukki Oy ,1 24 E , , Konnansuo Turveruukki Oy ,7 31,1 32 K , Latvasuo Utajärvi Turveruukki Oy E Hautasuo (osa) Turveruukki Oy , E Latvasuo S.Kinnunen K Ruostesuo A.Haataja K Tuotantosuot yhteensä Kuntoonpanosuot yhteensä Vesistöalue yhteensä Copyright Pöyry Finland Oy

18 14 CODMn Tuotantokauden keskivaluma t/a l/s km Kok.N Tuotantokauden keskivaluma t/a l/s km Kok.P Tuotantokauden keskivaluma t/a l/s km 2 1, 25,8 2,6 15,4 1,2 5, Kiintoaine Tuotantokauden keskivaluma t/a l/s km ha Turvetuotantoalueiden kokonaispinta-ala Oulujoen vesistöalueella Kuva 4 Oulujoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden bruttovuosipäästöt ja turvetuotannon kokonaispinta-alat sekä Pohjois-Pohjanmaan tuotantosoiden kesäajan keskivalumat vuosina VESISTÖTARKKAILU 5.1 Tarkkailun toteutus Vuonna 212 turvesoiden vesistötarkkailu koostui vuosittain toistuvasta tarkkailusta sekä alueellisesta tarkkailusta. Vuosittaisella tarkkailulla pyritään saamaan tietoa turvetuotannon vaikutuksesta alapuolisen vesistön yleiseen tilaan. Alueellisella tarkkailulla seurataan päästötarkkailussa olevien soiden vaikutusta veden laatuun soiden lähialueella. Tarkkailuohjelman mukaan vuosittaisen vesistötarkkailun näytepisteiltä tulee ottaa viisi näytettä, joista ensimmäinen talven alivirtaaman aikaan maaliskuun loppupuolella. Toinen näyte otetaan kevättulvan aikaan huhti-toukokuussa ja loput kolme heinä-, elo- ja Copyright Pöyry Finland Oy

19 syyskuussa. Vuonna 212 näytteet otettiin ohjelman mukaisessa aikataulussa. Näytteenoton ja analysoinnin toteutti Nab Labs Oy. Vuosittaisen vedenlaatutarkkailun havaintopisteitä on neljä, joiden avulla selvitetään turvetuotannon alapuolisen vesistön veden laatua Utosjoessa (havaintopaikka Ut1), Sanginjoessa (Sa), Muhosjoessa (Mu31) ja Kutujoessa (Kut14, ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelussa nimellä Kutujoki 18). Turvetuotantoalueiden vesistötarkkailun havaintopisteet ja niiden koordinaatit on esitetty taulukossa 11. Havaintopisteet on esitetty myös kartalla liitteessä 1. Oulujoen yhteistarkkailuun kuuluvat havaintopisteet Kutujokisuulla (Kut2, OIVA-tietopalvelussa nimellä Kutujoki 15 Kut2) sekä Muhosjokisuulla (Mu, OIVA-tietopalvelussa nimellä Muhosjoki alapää) ovat yhteisiä turvetuottajien ja muiden tarkkailuvelvollisten kanssa, joten tässä yhteydessä on tarkasteltu tuloksia myös näiltä pisteiltä vuodelta Taulukko 11 Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden vesistötarkkailun havaintopisteet vuonna 212 sekä pisteiden läheisyydessä sijaitsevat turvetuotantoalueet. Havaintopaikka Piste Koordinaatit Vesistöalue Turvetuotantoalue Vuosittainen tarkkailu Sanginjoki, 83-tien silta Sa Miehonsuot ap., Turvesuo ap. Muhosjoki, Vilmikko Mu Utosjoki 83-tien silta Ut Kutujoki, keskiosa Kut Alueellinen tarkkailu Pilpaoja yp Pilpa yp Miehonsuot ap., Turvesuo ap. Metsäoja Mi Metsä Miehonsuot ap., Turvesuo ap. Miehonoja Mi purku Miehonsuot ap., Turvesuo ap. Pilpaoja ap Pilpa ap Miehonsuot ap., Turvesuo ap. Pilpaoja Pi Miehonsuot ap., Turvesuo ap. Poikajoki yp. Poi2* Tunturisuo yp. Tunturioja yp Tunturi yp* ,163 Tunturisuo yp. Tunturioja ap Tunturi ap* ,163 Tunturisuo ap. Poikajoki Muhosperä Poi13* Tunturisuo ap. Naamanjoki Toivola Na Niskansuo ap. Naamanjoki Lampela Na Niskansuo ap. Hyrynpuro Hyr* Isosuo (Vaala) ap. Oulujoen yhteistarkkailu Muhosjoki, jokisuu Mu Kutujoki, jokisuu Kut * kuntoonpanovaiheen vesistötarkkailu Alueellisen tarkkailun näytteitä otetaan vastaavasti huhti-toukokuussa sekä heinäsyyskuussa. Vuonna 212 alueellisen tarkkailun pisteitä oli 12. Lisäksi Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus tarkkaili Sanginjärven vedenlaatua (havaintopiste Saj) ja näitä tuloksia on käytetty myös tässä raportissa. 5.2 Tarkkailun tulokset Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden vuosittaisten tarkkailupisteiden, alueellisten tarkkailupisteiden ja Oulujoen yhteistarkkailupisteiden keskimääräinen veden laatu heinä-syyskuussa vuonna 211 on esitetty taulukossa 12. Analyysitulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 3. Copyright Pöyry Finland Oy

20 Taulukko 12 Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden vuosittaisten tarkkailupisteiden (Mu31, Ut1, Kut14, Sa), alueellisten tarkkailupisteiden ja Oulujoen yhteistarkkailupisteiden (Kut2, Mu) keskimääräinen veden laatu heinä-syyskuussa vuonna Hyrynpuro ph S-joht. Kiintoaine Väri Kok. N NH 4 -N NO 23 -N Kok. P PO 4 -P COD Mn Fe Klorofylli-a kyll. % ms/m mg/l mg Pt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l Hyr 78 6,6 5, ,4 Kutujoki Kut ,4 1, < 5 23 < ,3 Kut2 79 6, 2, ,5 Naamanjoki ja Utosjoki Muhosjoki O 2 Na ,2 2, < ,3 Na15 8 6,3 2, ,1 Ut1 78 6,4 2, < ,4 Mu , 7, ,7 Mu 9 6,9 7, ,9 Pilpaoja ja Sanginjoki Pilpa yp 6,2 3, Mi Metsä Mi purku 6,1 7, Pilpa ap 6,2 4, Pi1 6,3 4, Sa 8 6,3 3, ,3 Hyrynpuro Hyrynpuro saa alkunsa Hyrynsuon tienoilta ja yhtyy Ala-Parttuaisen puroon, joka laskee Keskijärveen, josta on edelleen yhteys Oulujokeen. Vedenlaatua tarkkailtiin Isosuon alapuolelta Hyrynpuron ja Vaalan Puolangan maantien risteyskohdasta (havaintopiste Hyr). Hyrynpuron vesi oli melko hapanta, ja toukokuussa ja elokuussa ph laski alle viiden. Veden happipitoisuus oli tyydyttävä tai välttävä, ja huonoimmillaan happitilanne oli elokuussa. Sähkönjohtavuusarvot olivat kesällä luonnonvesille tyypillistä matalaa tasoa, maaliskuussa arvo oli hieman koholla. Kiintoainetta esiintyi jonkin verran maaliskuussa, heinäkuussa ja syyskuussa, kun taas toukokuussa ja elokuussa pitoisuudet olivat matalia. Vesi oli tummaa sekä rauta- ja humuspitoista, ja ravinnepitoisuudet olivat reheville vesille tyypillistä tasoa. Klorofylli-a-pitoisuudet sen sijaan jäivät pieniksi. Kutujoki Kutujoessa vedenlaatua tarkkailtiin jokisuun läheisyydessä (Kut2) ja yläjuoksulla (Kut14). Kutujoen vesi oli lievästi hapanta, matalimmillaan ph oli 5,5 elokuussa jokisuun lähellä. Vesi oli tummaa, rauta- ja humuspitoista ja sähkönjohtavuusarvot olivat luonnonvesille tyypillistä, matalaa tasoa. Kiintoainesta vedessä oli verrattain vähän ja happipitoisuudet olivat pääosin hyvää tasoa. Kutujoen ravinnepitoisuudet olivat jonkin verran matalampia kuin muissa tutkituissa vesistöissä. Typpipitoisuudet olivat pääosin keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa, ja pitoisuudet kasvoivat alavirtaan mentäessä. Fosforipitoisuudet olivat joen yläosalla keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa, mutta jokisuun läheisyydessä pitoisuudet viittasivat rehevyyteen. Epäorgaanisia ravinteita esiintyi jonkin verran maalis-toukokuussa, mutta kesäaikaan pitoisuudet olivat melko pieniä tai kokonaan alle määritysrajan. Klorofylli-a-pitoisuudet olivat yläjuoksulla keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa, mutta Kutujoen suun läheisyydessä pitoisuudet viittasivat runsasravinteisuuteen. Copyright Pöyry Finland Oy

21 Naamanjoki Naamanjoen vedenlaatua tarkkailtiin joen ylä- (Na24) ja keskijuoksulla (Na15). Naamanjoen vesi oli toukokuussa melko hapanta (ph 5,2 5,3) ja kesällä lievästi hapanta. Vesi oli tummaa, rauta- ja humuspitoista, ja kiintoainesta esiintyi keskimäärin melko runsaasti. Sähkönjohtavuusarvot olivat luonnonvesille tyypillistä tasoa, ja happipitoisuudet olivat tyydyttävää tai hyvää tasoa. Naamanjoen veden ravinnepitoisuudet olivat reheville vesille tyypillistä tasoa eikä pitoisuuksissa ollut juurikaan vaihtelua näytteenottopaikkojen välillä. Epäorgaanisia ravinteita esiintyi jonkin verran kaikilla näytteenottokerroilla. Naamanjoen keskijuoksulla nitriitti-nitraatin pitoisuudet jäivät kuitenkin kesäaikaan alle määritysrajan. Klorofylli-apitoisuudet olivat keskijuoksulla lievästi reheville vesille tyypillistä tasoa, mutta alajuoksulla pitoisuudet viittasivat melko vähäiseen ravinteiden määrään. Luultavasti veden tumma väri rajoitti levätuotantoa kummallakin näytteenottopaikalla. Utosjoki Utosjoen vedenlaatua tarkkailtiin vuonna 212 joen suulla (Ut1). Joen vesi oli tummaa ja rauta- ja humuspitoista. Veden ph oli yleensä lievästi hapan, mutta toukokuussa pharvo laski alle kuuden. Sähkönjohtavuusarvot olivat luonnonvesille tyypillistä matalaa tasoa, mutta maaliskuussa arvo oli hieman koholla. Kiintoainesta esiintyi jonkin verran ja suurimmillaan sen määrä oli 12, mg/l elokuussa. Joen happipitoisuudet olivat hyvää tai tyydyttävää tasoa. Typpipitoisuudet olivat melko reheville vesille tyypillistä tasoa, ja fosforipitoisuudet viittasivat rehevyyteen. Epäorgaanista typpeä esiintyi melko runsaasti maaliskuussa ja jonkin verran myös toukokuussa, mutta kesällä pitoisuudet olivat pieniä. Fosfaattifosforia sen sijaan esiintyi jonkin verran myös kesällä. Klorofylli-apitoisuudet olivat melko matalia, ja veden tumma väri todennäköisesti rajoitti levätuotantoa. Muhosjoki, Poikajoki ja Tunturioja Muhosjoen valuma-alueella näytteitä otettiin Tunturiojasta (Tun yp ja Tun ap), joka laskee Poikajokeen (Poi2, Poi13). Poikajoen vedet virtaavat Muhosjokeen, josta näytteitä otettiin paikoilta Mu31 ja Mu. Tunturiojasta ja Poikajoesta vesinäytteitä otettiin Tunturisuon kuntoonpanotöihin liittyen ainoastaan marraskuussa 212 (liite 3). Vesi oli kaikilla valuma-alueen näytteenottopaikoilla tummaa sekä humus- ja rautapitoista (Taulukko 12). Happipitoisuudet olivat tyydyttävää tai hyvää tasoa, ja vesi oli lievästi hapanta tai lähes neutraalia. Happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ) esiintyi Muhosjoen valuma-alueen näytteenottopaikoilla keskimäärin hieman vähemmän kuin muualla Oulujoen valuma-alueella. Sähkönjohtavuusarvot olivat sen sijaan hieman koholla Muhosjoessa muihin alueen näytteenottopaikkoihin verrattuna. Kiintoainetta esiintyi vedessä kaikilla näytteenottopaikoilla, mutta pitoisuudet olivat korkeita etenkin Muhosjoen Vilmikossa (Mu31) toukokuussa ja elokuussa. Fosforia ja typpeä esiintyi runsaasti kaikilla Muhosjoen valuma-alueen näytteenottopaikoilla. Epäorgaanista typpeä esiintyi runsaasti etenkin keväällä. Myös fosfaattifosforia esiintyi paljon etenkin Muhosjoessa ja Tunturiojassa. Muhosjoen klorofylli-apitoisuudet viittasivat jokisuulla lievään rehevyyteen ja yläjuoksulla jopa karuihin olosuhteisiin. Veden tumma väri ja kiintoaineen määrä todennäköisesti rajoittivat levätuotantoa. Muhosjoki oli tarkkailun kattavista vesistöistä rehevin, ja jokeen kohdistuva kuormitus näkyi korkeiden ravinnepitoisuuksien lisäksi hieman kohonneina kiintoainepitoisuuksina ja sähkönjohtavuusarvoina. 17 Copyright Pöyry Finland Oy

22 Sanginjärvi ja Sanginjoki Vuonna 212 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus tarkkailu Sanginjärven vedenlaatua maaliskuussa, kesäkuussa, elokuussa ja syyskuussa. Sanginjärven vesi oli tummaa ja lievästi hapanta, ja sähkönjohtavuusarvot olivat alhaisia. Veden happipitoisuus oli kesäaikaan hyvä, mutta maaliskuussa happea oli vähän (2,2 mg/l). Kiintoainepitoisuudet olivat melko korkeita, 7,2 19, mg/l. Ravinnepitoisuuksien perusteella järvi oli rehevä, ja epäorgaanisia ravinteita esiintyi keväällä runsaasti. Lisäksi fosfaattisfosforia oli vedessä runsaasti elokuussa. Klorofylli-a-pitoisuudet olivat korkeita, µg/l. Sanginjärvestä saa alkunsa Sanginjoki, jonka vedenlaatua tarkkailtiin vuonna 212 jokisuulla (Sa). Joen vedenlaatu oli samankaltainen kuin Sanginjärvessä. Jokivesi oli lievästi hapanta, ja toukokuussa ph oli alhainen (4,9). Happipitoisuudet olivat melko hyvää tasoa, ja vesi oli tummaa ja rauta- ja humuspitoista. Kiintoainetta esiintyi jonkin verran, ja suurimmillaan pitoisuus oli toukokuussa. Sähkönjohtavuusarvo oli hieman koholla maaliskuussa, mutta muuten arvot olivat luonnonvesille tyypillistä, matalaa tasoa. Ravinteita vedessä oli runsaasti, ja epäorgaanisia ravinteita esiintyi runsaasti keväällä. Kesällä epäorgaanisten ravinteiden esiintyminen oli etenkin typen suhteen vähäistä. Klorofylli-a-pitoisuudet olivat reheville vesille tyypillistä tasoa, mutta pitoisuuksissa esiintyi melko runsaasti vaihtelua. Pilpaoja Miehonsoiden ja Turvesuon alapuolisen Pilpaojan vedenlaatua tarkkailtiin vuonna 212 viidellä näytteenottopaikalla. Pilpaojan vedet laskevat Sanginjokeen, ja yksi näytteenottopaikka (Pi1) sijaitsi lähellä ojan suuta. Lisäksi vedenlaatua tarkkailtiin Miehonsoiden yläpuolella Pilpaojassa (Pilpa yp), Miehonojassa (Mi purku), Miehonojaan laskevassa metsäojassa (Metsä) ja Pilpaojassa Miehonojan alapuolella (Pilpa ap). Metsäojasta saatiin vesinäytteet ainoastaan kesäkuussa ja lokakuussa, muulloin ojassa ei ollut vettä. Miehonojaan ohjataan Miehonsoiden ja Turvesuon kuivatusvedet, mutta ojaan tulee myös metsäojitusalueen vesiä. Turvesuolla ei ole varsinaista päästötarkkailua, vaan valumavesien vaikutusta tarkkaillaan Miehonojan erillisillä vesistötarkkailupisteillä. Näiden pisteiden tulokset on esitetty kappaleessa 6.1 taulukossa 13. Pilpaojan vesi oli lievästi hapanta, mutta elokuussa ja lokakuussa ph oli alhainen (5,4 5,9). Ojan vesi oli rauta- ja kiintoainepitoista, ja siinä oli runsaasti happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ). Sähkönjohtavuusarvot olivat hieman korkeampia kuin muissa tutkituissa Oulujoen valuma-alueen vesissä keskimäärin. Vedessä oli runsaasti ravinteita, mutta kesä-heinäkuussa ja syyskuussa epäorgaanista typpeä esiintyi vain vähän. Elokuussa ja lokakuussa ammoniumtyppeä mitattiin runsaasti Miehonojasta ja sen alapuolisesta Pilpaojasta. Suon yläpuolella ammoniumtypen pitoisuudet olivat sen sijaan melko matalia. Syyskuussa Miehonojan yläpuolella esiintyi runsaasti nitriitti-nitraattityppeä, mutta alemmilla näytteenottopaikoilla pitoisuudet olivat melko matalia. Fosfaattifosforia esiintyi vedessä jonkin verran kaikilla näytteenottokerroilla. Syyskuussa fosforipitoisuudet olivat korkeita Miehonojassa ja sen alapuolisessa Pilpaojassa Veden laadun kehitys Veden laadun kehitystä Oulujoen alaosan turvesoiden vuosittaisilla vesistötarkkailupisteillä on havainnollistettu kuvissa 5 ja 6 tarkkailupisteiden analyysitulosten vuosikeskiarvojen avulla. Vedenlaadussa ei vuonna 212 tapahtunut suuria muutoksia aikaisempien vuosien tilaan verrattuna. Copyright Pöyry Finland Oy

23 kyll.% 1 Happitilanne 8, ph ,5 7, 8 6,5 7 6, 5,5 6 5, µg/l µg/l Kok.P µg/l Kok.N Sanginjoki Sa Utosjoki Ut1 Muhosjoki Mu31 Kutujoki Kut14 Kuva 5 Veden happitilanne, ph ja ravinnepitoisuudet vuosikeskiarvoina Copyright Pöyry Finland Oy

24 mg Pt/l ms/m Väri Sähkönjohtavuus mg/l ms/m mg/l Kiintoaine COD Mn Sanginjoki Sa Utosjoki Ut1 Muhosjoki Mu31 Kutujoki Kut14 Kuva 6 Veden väriarvo, sähkönjohtavuus, kiintoainepitoisuus sekä happea kuluttavan aineksen määrä (COD Mn ) vuosikeskiarvoina Pitoisuudet olivat kaikissa joissa lähellä aiempien vuosien tasoa. Happitilanteessa on nähtävillä laskeva trendi kaikilla neljällä tarkkailupisteellä. Vuosina 29 ja 211 Kutujoen kokonaisfosforipitoisuudet olivat tarkkailujakson yleiseen tasoon verrattuna korkeita, mutta vuonna 212 keskimääräinen pitoisuus laski. Sanginjoessa veden ph-arvo, väriluku ja humuspitoisuus ovat vaihdelleet enemmän kuin muilla pisteillä, ja Sanginjoessa on myös todettu ajoittain hyvin korkeita fosfori- ja typpipitoisuuksia. Kiintoaine- ja fosforipitoisuusarvot ovat vaihdelleet voimakkaasti Muhosjoessa vuosien varrella. Liitteessä 4 on esitetty taulukoituna keskimääräinen veden laatu Oulujoen alaosan alueen vuosittaisilta vesistötarkkailupisteiltä ja Oulujoen yhteistarkkailun vesistötarkkailupisteiltä sekä Sanginjärven tarkkailupisteeltä vuosilta TURVETUOTANNON PÄÄSTÖJEN VAIKUTUKSET VESISTÖSSÄ 6.1 Vedenlaatutulosten vertailu Taulukossa 13 on vertailtu tarkkailusoilta lähteneen veden laatua lähivesistöpisteiden veden laatuun kesällä heinä-syyskuussa 212. Copyright Pöyry Finland Oy

25 Taulukko 13 Keskimääräinen veden laatu Oulujoen alaosan tarkkailusoilla heinä-syyskuussa 212 sekä soiden alapuolisilla tarkkailupisteillä vastaavana ajankohtana. 21 Havaintopiste / suo ph COD Mn Kok. P PO 4 -P Kok. N NO 2 +NO 3 -N NH 4 -N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l HYRYNPURO Isosuo, Vaala * 6, ,6 Hyrynpuro Hyr 5, ,2 KUTUJOKI Niskansuo 6, < ,2 Kutujoki Kut14 6, < < ,1 Isosuo, Vaala * 6, ,6 Kutujoki Kut2 6, ,9 POIKAJOKI JA MUHOSJOKI Muhosjoki Mu31 7, ,3 Keisarinsuo-Timonsuo 5, ,4 Tunturisuo 6, ,5 Tunturisuon ap # 6, ,3 Poikajoki alapää # 6, , Muhosjoki Mu 6, ,9 SANGINJOKI Sanginjärvi Saj 6, ,1 Haarasuo 6, ,4 Pilpa yp 6, ,7 Miehonsuo I, mp1-2 6, < ,4 Turvesuo, Miehonoja yp. 6, < ,5 Turvesuo, Miehonoja ap. 5, , Pilpaoja Pi1 6, ,3 Sanginjoki Sa 6, ,5 * Osa Isosuon vesistä johdetaan Kutujokeen ja osa Hyrynpuroon. n= 1 # ympäristöhallinnon tarkkailutuloksia Hyrynpuro ja Kutujoki Osa kuntoonpanovaiheessa olevan Isosuon (Vaala) vesistä laskee Hyrynpuron kautta Keskijärveen ja siitä edelleen Oulujokeen. Vesistöä tarkkailtiin Isosuon alapuolella Hyrynpuron havaintopisteellä Hyr. Isosuolta lähtevän veden ph oli keskimäärin korkeampi kuin Hyrynpuron veden ph. Ravinteita ja kiintoainetta Hyrynpurossa oli keskimäärin enemmän kuin Isosuon valumavesissä. Happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ) kuivatusvesissä ja Hyrynpurossa oli lähes saman verran. Kutujoen valuma-alueella olivat tarkkailussa Niskansuo ja Isosuo (Vaala). Vesistötarkkailupisteet sijaitsivat Niskansuon alapuolella (Kut14) Kutujoessa sekä Kutujoen suulla (Kut2). Sekä Niskansuon että Isosuon kuivatusvesien ph oli korkeampi kuin alapuolisen Kutujoen ph-taso. Niskansuolta lähtevässä vedessä oli enemmän happea kuluttavaa ainesta, typpeä ja rautaa kuin alapuolisessa Kutujoessa. Valumavesien fosfori- ja kiintoainepitoisuudet olivat sen sijaan pienempiä kuin Kutujoesta mitatut pitoisuudet. Isosuon kuivatusvesissä oli enemmän ravinteita, happea kuluttavaa ainesta ja kiintoainesta kuin alapuolisessa vesistössä. Ammoniumtyppeä Isosuolta lähti melko runsaasti alapuolisen Kutujoen ammoniumtyppipitoisuuksiin verrattuna. Muhosjoki Vuoden 212 tarkkailusoista Keisarinsuo-Timonsuon ja Tunturisuon valumavedet laskevat Poikajoen kautta Muhosjokeen. Tunturisuolla tehtiin vuonna 212 kuntoonpanotöitä. Tunturisuon tarkkailuun liittyen otettiin vesistötarkkailunäytteitä marraskuussa. Kesäajalta on kuitenkin käytettävissä ympäristöhallinnon vedenlaatutietoja Tunturisuon alapuolelta ja Poikajoen suulta (liite 3). Copyright Pöyry Finland Oy