VAPO OY, TURVERUUKKI OY, VELJEKSET VALKOLA AY KIIMINKIJOEN TURVETUOTANTOALUEIDEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ-, VESISTÖTARKKAILU V. 2011

Transkriptio

1 KIIMINKIJOEN TURVETUOTANNON TARKKAILU WWE VAPO OY, TURVERUUKKI OY, VELJEKSET VALKOLA AY KIIMINKIJOEN TURVETUOTANTOALUEIDEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ-, VESISTÖTARKKAILU V. 211

2

3 Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu v. 211 Sisältö 1 JOHDANTO TARKKAILUVELVOLLISET SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET KÄYTTÖ- JA PÄÄDSTÖTARKKAILU Tarkkailun toteutus Tarkkailun tulokset Muu kuormitus Kiiminkijoen alueella VESISTÖTARKKAILU Tarkkailun toteutus Veden laatu v Veden laadun kehitys YHTEENVETO VIITTEET Liitteet Liite 1 Turvetuotantoalueiden ja vesistötarkkailupisteiden sijainti Kiiminkijoen vesistöalueella Liite 2 Isosuon (Utajärvi) päästötarkkailutulokset v. 211 Liite 3 Vesistötarkkailun tulokset v. 211 Liite 4 Kiiminkijoen ja Nuorittajoen veden laatu v Pohjakartta-aineistot Maanmittauslaitos, lupa nro 48/MML/12 Pöyry Finland Oy Lotta Lehtinen, MMM Yhteystiedot PL 2, Tutkijantie 2 A 959 OULU puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

4

5 1 JOHDANTO Kiiminkijoella on voimassa turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma vuosille (Pöyry Finland Oy 211a). Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus on hyväksynyt tarkkailuohjelman muutamin tarkennuksin (POPELY/245/7./21). Vuonna 211 Kiiminkijoella oli päästötarkkailua ainoastaan Vapo Oy:n Isosuolla (Utajärvi), jossa tehtiin ympärivuotista tarkkailua osana Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden vuosipäästöjen tarkkailua. Tässä raportissa on esitetty lyhyesti Isosuon tarkkailutulokset sekä Kiiminkijoen turvesoille lasketut vuosipäästöt Pohjois- Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportin (Pöyry Finland Oy 212) mukaisena. Turvetuottajien yhteistarkkailu Kiiminkijoella sisälsi vuonna 211 lisäksi vuosittain toistuvan Nuorittajoen ja Kiiminkijoen pääuomien vesistötarkkailun. Ohjelmajakson laajoina tarkkailuvuosina 214 ja 217 toteutetaan lisäksi laajempi alueellinen veden laadun tarkkailu kaikkien turvetuotantoalueiden valuma-alueilla, sähkökoekalastuksia sekä pohjaeläintarkkailu. Aikaisemmalla ohjelmakaudella (24 21) vuosittain toteutettu vuosittainen kalastuskirjanpito on uudessa ohjelmassa korvattu vuosien 212 ja 216 tiedoista tehtävin kalastustiedusteluin. 2 TARKKAILUVELVOLLISET Kiiminkijoen turvetuottajien yhteistarkkailuohjelmaan kuuluvat turvetuotantoalueet ja niiden uusimmat lupapäätökset on esitetty taulukossa 1. Usean suon lupaehtojen tarkistushakemus on parhaillaan vireillä. Taulukko 1 Kiiminkijoen turvetuottajien yhteistarkkailuun kuuluvat turvetuotantoalueet ja niiden lupapäätökset. Turvetuotantoalue Tuottaja Lupapäätös Luvan voimassaolo Alalamminsuo Vapo Oy PSY 7/4/1, Erkansuo Vapo Oy PSY 1/9/2, PSY 6/3/2, Hakasuo Vapo Oy PSAVI 49/12/1, ( Hangassuo Vapo Oy PSY 79/3/2, PSAVI 46/12/1, ( Isonivansuo Vapo Oy PSAVI 115/11/1, Isosuo (Utajärvi) Vapo Oy PSY 47/6/2, Kallasuo Vapo Oy PSAVI 115/8/2, ( Marttilansuo (jälkihoito) Vapo Oy PSAVI 81/1/1, Vittasuo Vapo Oy PSAVI 114/11/1, Sapilassuo Vapo Oy PSY 115/8/2, Vainionsuo Turveruukki Oy PSAVI 52/2/2, ( Isosuo (Ylikiiminki) Turveruukki Oy PSY 8/3/2, (2 Isosuon (Ylikiiminki) lisäalue Turveruukki Oy PSY 22//2, PSY 24/8/2, (2 Varpasuo Turveruukki Oy PSAVI 5/12/1, Kuusisuo Veljekset Valkola Ay PSY 12/7/2, (1 Lupa ei lainvoimainen (2 Uusi lupa vireillä

6 Taulukossa 2 on esitetty turvetuotantoalueiden sijainti ja purkureitit. Turvetuotantoalueet sijaitsevat Jolosjoen valuma-alueella (6.13), Ylikiimingin alueella (6.2), Kiiminkijoen keskiosan alueella (6.3), Särkijoen valuma-alueella (6.46) sekä Nuorittajoen alaosan (6.6) alueella. Soiden sijainti on esitetty kartalla liitteessä 1. Taulukko 2 Kiiminkijoen turvetuottajien yhteistarkkailuun kuuluvat turvetuotantoalueet ja valumavesien purkureitit. Turvetuotantoalue Tuottaja Laskureitti Vesistöalue Kunta Alalamminsuo Vapo Oy Suojanoja-Alalampi-Alaoja- Nuorittajoki 6.64 Pudasjärvi Erkansuo Vapo Oy Suojärvi - Iso-oja-Hamarinjärvi- Torven/Putaanjoki-Kiiminkijoki 6.32 Utajärvi Hakasuo Vapo Oy Vuotonoja-Heinäjoki-Vepsänjoki- Kiiminkijoki 6.26 Oulu (Ylikiiminki) Hangassuo Vapo Oy Juopulinoja-Kiiminkijoki 6.25 Oulu (Ylikiiminki) Isonivansuo Vapo Oy Laskuoja-Nuorittajoki 6.62 Pudasjärvi Isosuo (Utajärvi) Vapo Oy Laskuoja-Leppilampi-Säynäjäjoki- Särkijoki 6.46 Utajärvi Kallasuo Vapo Oy Juurikkaoja.-Kallaoja-Nuorittajoki 6.63 Pudasjärvi Marttilansuo (jälkihoito) Vapo Oy Laskuoja-Kirkko-oja-Kiiminkijoki 6.22 Oulu (Ylikiiminki) Vittasuo Vapo Oy Laskuoja-Nuorittajoki 6.62 Pudasjärvi Sapilassuo Vapo Oy Laskuoja-Peuraoja-Kiiminkijoki 6.37 Utajärvi Vainionsuo Turveruukki Oy Sorsuanoja-Nuorittajoki / Kusioja- Nuorittajoki 6.68 Oulu (Ylikiiminki) Isosuo (Ylikiiminki) Turveruukki Oy Sorosenoja-Kiiminkijoki 6.22 Oulu (Ylikiiminki) Isosuon (Ylikiiminki) lisäalue Turveruukki Oy Kivioja-Pasko-oja-Haarajärvi- Haaraoja-Jolosjoki 6.13 Oulu (Ylikiiminki) Varpasuo Kuusisuo Turveruukki Oy Veljekset Valkola Ay Laskuoja-Varpaoja-Oravioja- Jolosjärvi / Syväoja-Nuorittajoki 6.13/ 6.61 Oulu (Ylikiiminki) Laskuoja-Nuorittajoki 6.61 Oulu (Ylikiiminki) 3 SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET Vuoden 211 keskilämpötila (3,1 C) oli Pudasjärvellä noin kaksi astetta lämpimämpi kuin pitkän ajan (1971 2) keskiarvo (1,2 C). Tavallista kylmempää oli ainoastaan helmikuussa, jolloin lämpötila oli keskimäärin jopa -7 C ajankohdan keskiarvoa alhaisempi (kuva 1). Muutoin kuukausittaiset lämpötilakeskiarvot olivat vertailuarvojen yläpuolella. Huhti-lokakuussa sää oli noin 1 3 C keskimääräistä lämpimämpi. Loppuvuosi oli lauha, marraskuun keskilämpötila oli noin +5 C ja joulukuun jopa +8 C ajankohdan keskiarvoja lämpimämpi. Vuoden sadesumma oli Pudasjärvellä 63 mm, joka on 7 % suurempi kuin pitkäaikainen keskiarvo (589 mm). Tammikuun ja maaliskuun sademäärät olivat lähellä ajankohdan keskimääristä tasoa. Tavallista selvästi vähäsateisempaa oli helmikuun pakkasjaksolla, huhtikuussa ja marraskuussa, jolloin kuukausittaiset sademäärät olivat 4 6 % pienempiä kuin vertailuarvot. Myös elo-syyskuussa satoi hieman keskimääräistä vähemmän. Tavallista sateisempaa oli etenkin heinäkuussa, jolloin satoi lähes kaksinkertainen määrä vettä verrattuna pitkän ajan keskiarvoihin. Myös toukokuu, kesäkuu, lokakuu ja joulukuu olivat tavallista sateisempia.

7 C Lämpötila I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII mm Sademäärä I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 1 Kuukauden keskilämpötilat sekä sademäärät Pudasjärvellä vuonna 211 sekä v keskimäärin. (Lähde: Ilmatieteen laitos) Kiiminkijoen valuma-alueen pinta-ala jokisuulla on km 2 (Ekholm 1993). Joen suurin sivujoki, Nuorittajoki, yhtyy Kiiminkijoen pääuomaan Ylikiimingissä. Nuorittajoen valuma-alueen pinta-ala on km 2. Virtaaman keski- ja ääriarvoja Kiiminkijoen suulla ja Nuorittajoessa Perttusen virtaamahavaintopaikalla (F = 1 45 km 2 ) vuonna 211 sekä vuosijaksolla keskimäärin on esitetty taulukossa 3. Vesistöalueen vähäisestä järvisyydestä johtuen jokien virtaamavaihtelut ovat suuria. Kiiminkijoen ja Nuorittajoen vuoden 211 keskivirtaamat olivat hieman suurempia kuin pitkän ajan keskiarvo. Jaksolla kesäkuusta syyskuuhun keskivirtaama oli Nuorittajoessa jopa 7 % ja Kiiminkijoessa noin 3 % vertailuarvoa suurempi. Taulukko 3 Virtaama Nuorittajoen ja Kiiminkijoen suulla v. 211 sekä v keskimäärin. MQ = keskivirtaama, HQ = ylivirtaama, NQ =alivirtaama. Virtaama Nuorittajoki Kiiminkijoki m 3 /s MQ MQ kesä-syyskuu 14 8, HQ kesä-syyskuu NQ kesä-syyskuu 3,5 18 Alkuvuoden virtaamat olivat tavanomaisia hieman pienempiä (kuva 2). Lämpimän kevään johdosta lumet sulivat nopeasti ja kevättulva muodostui hieman tavanomaista aikaisemmin. Virtaamat alkoivat kasvaa huhtikuun toisella viikolla ja suurimmat virtaamat ajoittuivat sekä Kiiminkijoella että Nuorittajoella huhtikuun puolivälin jälkeen. Kesällä virtaamat olivat pitkän ajan keskiarvoja suurempia. Erityisesti heinäkuun runsaat sateet kasvattivat virtaamia voimakkaasti ja Kiiminkijoen keskivirtaama oli heinäkuussa noin kaksinkertainen ja Nuorittajoen yli kolminkertainen vertailuarvoihin nähden. Myös lokakuun sateet aiheuttivat kuun puolivälin tienoilla syystulvan, joka jäi kuitenkin kevättä selvästi pienemmäksi. Joulukuun lauha sää ja sateet kasvattivat loppuvuoden virtaamia.

8 Q m 3 /s 25 2 Kiiminkijoki 211 kk-keskiarvot 211 kk-keskiarvot Q m 3 /s Nuorittajoki 211 kk-keskiarvot 211 kk-keskiarvot Kuva 2 Kiiminkijoen ja Nuorittajoen virtaama vuonna 211 sekä v keskimäärin. (Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta) 4 KÄYTTÖ- JA PÄÄDSTÖTARKKAILU 4.1 Tarkkailun toteutus Kiiminkijoella turvetuotantoalueiden päästötarkkailua oli vuonna 211 vain Vapo Oy:n Isosuolla (Utajärvi), jossa tehtiin ympärivuotista tarkkailua osana Pohjois-Pohjanmaan alueen turvetuotantosoiden vuosipäästöjen tarkkailua. Tässä raportissa on tarkemmin käsitelty Isosuon kesäaikaiset tarkkailutulokset ja Isosuon päästötarkkailutulokset on esitetty tämän raportin liitteenä 2. Ympärivuotiset tarkkailutulokset sekä turvesoiden vuosipäästöt on esitetty myös erillisessä Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 212a). Isosuolla (Utajärvi) virtaamia mitattiin ympärivuotisesti jatkuvatoimisella virtaamamittarilla. Vesinäytteitä otettiin loka-huhtikuussa kerran kuukaudessa, tulvan aikaan huhtikuussa kuitenkin kerran viikossa ja touko-syyskuussa kahden viikon välein. Ominaispäästöt laskettiin laskentajaksojen virtaamien ja mitatun veden laadun perusteella. Taustahuuhtouman laskennassa käytettiin yleisesti käytössä olevia taustapitoisuuksia (kiintoaine 2 mg/l, fosfori 2 µg/l, typpi 5 µg/l). Lasketuista brutto-ominaispäästöistä vähennettiin taustahuuhtouman arvot, jolloin saatiin nettopäästöt.

9 4.2 Tarkkailun tulokset Vuonna 21 Kiiminkijoen vesistöalueella oli 14 tarkkailuvelvollista turvetuotantoaluetta, joista yksi oli poistunut kokonaan tuotannosta ja lopuilla oli tuotantoa. Turvetuotantopinta-alaa oli yhteensä 948 ha, kunnostusvaiheessa oli 3 ha ja tuotannosta oli poistunut 199 ha. Tuotantoala väheni hieman vuoteen 21 (13 ha) verrattuna. Kesäaikana pintavalutus oli vesienkäsittelymenetelmänä 75 %:lla turvetuotannon kokonaispinta-alasta. Kiiminkijoella päästötarkkailua toteutettiin kesällä 211 ainoastaan Vapo Oy:n Isosuolla (Utajärvi), joka kuului Pohjois-Pohjanmaan alueen turvetuotantoalueiden päästötarkkailuun. Taulukossa 4 on esitetty Isosuon keskimääräinen valuma kesällä 211 sekä kaikkien Pohjois-Pohjanmaan alueen tarkkailusoiden keskiarvot. Talvella Isosuon virtaamamittauksessa oli ongelmia mittapadon jäätymisen ym. takia ja keväällä padotuksen takia (liite 2). Isosuon keskivaluma oli hieman kaikkien tarkkailusoiden keskiarvoa suurempi ja valumien vaihtelu oli keskimääräistä äärevämpää. Isossuon tulokset ovat mukana kaikkien soiden sekä pintavalutuskentällisten soiden valumakeskiarvoissa. Taulukko 4 Kiiminkijoen päästötarkkailusoiden valumat kesällä 211 sekä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailusoiden keskiarvot. vesien- Mq Nq Hq Suo käsittely l/s km 2 l/s km 2 l/s km 2 Isosuo pvk2-3 16,,7 138 kaikki Pohjois-Pohjanmaan suot 6 12,5 1,8 16 pintavalutuskentät (n=43) 11,6 1,9 89 laskeutusaltaat (n=9) 15,7 2,8 143 Taulukossa 5 on esitetty veden keskimääräinen laatu kesällä 211 Utajärven Isosuon pintavalutuskentän 2 3 alapuolella sekä kaikkien Pohjois-Pohjanmaan alueen tarkkailusoiden keskiarvot. Isosuolta lähteneen veden laatu oli kaikilta osin selvästi parempi kuin Pohjois-Pohjanmaan alueen kaikilla tai pintavalutuskentällisillä tuotantosoilla keskimäärin. Isossuon tulokset ovat mukana kaikkien soiden sekä pintavalutuskentällisten soiden vedenlaatukeskiarvoissa. Taulukko 5 Kiiminkijoen päästötarkkailusoiden keskimääräinen veden laatu kesällä 211 sekä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailusoiden keskiarvot. Epäorgaaniset ravinteet ja rauta määritetty kesän aikana 3 kertaa. vesien- n ph COD Mn kok.p PO4-P kok.n NO 2+3 -N NH 4 -N Fe kiintoaine Suo käsittely kpl mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Isosuo pvk , ,3 6 2, ,6 kaikkien soiden keskiarvo (n=73) 6, ,2 pintavalutuskentät (n=52) 6, ,7 laskeutusaltaat n=13) 6, Taulukossa 6 on esitetty Utajärven Isusuon ominaispäästöt tuotantokaudella 211. Isosuon ominaispäästöt olivat kaikkien tarkasteltujen suureiden osalta selvästi pienempiä kuin Pohjois-Pohjanmaan kaikilla tai pintavalutuskentällisillä tuotantosoilla keskimäärin. Vesistöpäästöjen suuruus riippuu hyvin voimakkaasti valunnasta, joten vallitsevat sääolosuhteet vaikuttavat päästöjen syntymiseen enemmän kuin vaihtelut valumaveden laadussa.

10 Taulukko 6 Kiiminkijoen päästötarkkailusoiden ominaispäästöt kesällä 211. Brutto Netto vesien- COD Mn kok.p PO4-P kok.n NO 2+3 -N NH 4 -N Fe kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine Suo käsittely g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d Isosuo pvk ,2, 8,6,,1 4,8 24, 1,7, kaikkien soiden keskiarvo (n=55) 45,5,2 14,3 3, ,3 9,3 87 pintavalutuskentät (n=41) 411,5,2 13,2 2, ,3 7,9 49 laskeutusaltaat (n=7) 481,7,2 27,6 9, , Taulukossa 7 on esitetty kaikkien Kiiminkijoen tarkkailuvelvollisten turvesoiden päästöt vesistöön tuotantokaudella 211 (touko-syyskuu). Isosuon (Utajärvi) päästöt on arvioitu suon omien tarkkailutulosten perusteella. Muille Kiiminkijoen soille päästöt on arvioitu Pohjois-Pohjanmaan alueen keskimääräisten ominaiskuormitusarvojen perusteella vesienkäsittelymenetelmittäin. Turvetuotannon kokonaispäästöt (brutto) vesistöön olivat yhteensä noin 487 kg/d happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ),,6 kg/d fosforia, 18 kg/d typpeä ja 148 kg/d kiintoainetta. Turvetuotannosta aiheutuvat nettopäästöt olivat tuotantokaudella noin,3 kg/d fosforia, 11 kg/d typpeä ja 123 kg/d kiintoainetta. Päästöt olivat COD Mn :n ja typen osalta hieman suurempia, kiintoaineen osalta selvästi suurempia ja fosforin osalta hieman pienempiä kuin vuonna 21. Taulukko 7 Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön tuotantokaudella 211. Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa kunnossa tuot. yht. kailtu CODMn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Isonivansuo Vapo Oy E 18,2,6 4,7,1,4 3,9 Vittasuo Vapo Oy E 24,3,7 3,6,2,5 2,6 Alalamminsuo Vapo Oy E 42,5 1,3 7,1,3,8 5,1 Erkansuo Vapo Oy E 63,7 2, 11,4 1,2 7,8 Hakasuo Vapo Oy E 84,1 2,6 14,6 1,6 1 Hangassuo Vapo Oy E 16,2,9 13,1,7 12 Marttilansuo Vapo Oy E 7,2,1,4 5,6,1,3 5,2 Isosuo Vapo Oy K 38,2 1,1 3,1,,2, Sapilassuo Vapo Oy E 23,3,7 4,,2,5 2,9 Vainionsuo Turveruukki Oy E 76,11 4,2 59,6 3,1 54 Vainionsuo Turveruukki Oy E 23,3,9 7,4,2,6 6,3 Isosuo Ylikiiminki Turveruukki Oy E 24,3,7 3,9,2,4 2,8 Varpa-Hoikkasuo Turveruukki Oy E 12,1,4 2,,1,2 1,5 Varpa-Hoikkasuo Turveruukki Oy E 14,2,6 6,8,1,4 6,1 Isosuo Ylik. lisäalue Turveruukki Oy E 8,5,1,3 1,4,1,2 1, Kuusisuo Velj. Valkola E 14,2,4 2,4,1,3 1,7 Tuotantosuot yhteensä , , Kuntoonpanosuot yhteensä 3 3 2,1,1,2,1,3,1 Vesistöalue yhteensä , , , ,42 9,1 52 Vuositasolla Kiiminkijoen turvesoiden bruttopäästöt olivat yhteensä noin 14 t/a happea kuluttavaa ainesta, 273 kg/a fosforia, kg/a typpeä ja 36 8 kg/a kiintoainetta (taulukko 8). Nettopäästöt olivat noin 183 kg/a fosforia, 4 8 kg/a typpeä ja kg/a kiintoainetta. Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden vuoden 211 bruttovuosipäästöistä laskettu keskimääräinen vuorokausikuormitus oli noin,8 kg/d fosforia, 2 kg/d typpeä ja 1 kg/d kiintoainetta. Nettovuosipäästöistä lasketut vuorokausikuormitukset olivat vastaavasti,5 kg/d fosforia, 13 kg/d typpeä ja 76 kg/d kiintoainetta. Vuosipäästöt olivat COD Mn :n ja kiintoaineen osalta suurempia, typen osalta samaa luokkaa ja fosforin osalta hieman pienempiä kuin vuonna 21.

11 Taulukko 8 Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön vuonna 211. Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa kunnossa tuot. yht. kailtu CODMn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n ha ha ha ha ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Isonivansuo Vapo Oy E Vittasuo Vapo Oy E ,7 22 Alalamminsuo Vapo Oy E Erkansuo Vapo Oy E Hakasuo Vapo Oy E Hangassuo Vapo Oy E ,9 25 Marttilansuo Vapo Oy E , ,9 9 Isosuo Vapo Oy K , ,3 75 Sapilassuo Vapo Oy E , ,5 23 Vainionsuo Turveruukki Oy E Vainionsuo Turveruukki Oy E Isosuo Ylikiiminki Turveruukki Oy E Varpa-Hoikkasuo Turveruukki Oy E , ,3 13 Varpa-Hoikkasuo Turveruukki Oy E , ,3 148 Isosuo Ylik. lisäalue Turveruukki Oy E , ,5 15 Kuusisuo Velj. Valkola E , 172 Tuotantosuot yhteensä Kuntoonpanosuot yhteensä Vesistöalue yhteensä Muu kuormitus Kiiminkijoen alueella Kiiminkijoen vesistöalueella sijaitsee yksi taajamakuormittaja, Puolangan jätevedenpuhdistamo. Jätevedenpuhdistamon vesistökuormitus oli vuonna 211 noin,7 kg/d fosforia, 1 kg/d typpeä ja 8,4 kg/d kiintoainetta (Lapin Vesitutkimus Oy 212). Fosforin ja kiintoaineen kuormitus oli suurempaa ja typen kuormitus pienempää kuin vuonna 21. Pitkällä aikavälillä puhdistamon kuormitus on ollut laskussa. Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa (29) esitetyn kuormituslaskelman perusteella suurin ravinnekuormittaja Kiiminkijoella on maatalous, jonka osuus vuotuisesta kokonaisaine-virtaamasta on fosforin osalta noin 26 % ja typen osalta noin 16 % (kuva 3). Metsäojitukset aiheuttavat noin 18 % fosforihuuhtoumasta ja noin 7 % typpihuuhtoumasta. Pistekuormituksen, johon turvetuotanto kuuluu, osuus Kiiminkijoen vuotuisesta ravinnevirtaamasta on noin 1 2 %. Luonnonhuuhtouman osuus on fosforin osalta noin 36 % ja typen osalta noin 68 %. Sitä ei lasketa kuormitukseksi, sillä se on osa luontaista aineiden kiertokulkua. Arviot perustuvat jokisuulle v laskettuihin ja HELCOMille raportoituihin ainemääriin (Antti Räike), joihin on lisätty varovainen järviprosenttiin perustuva arvio sedimentoituneesta kuormituksesta. Ainemäärästä on erotettu laskeuma ja luonnonhuuhtouma ympäristöhallinnon vesistökuormituksen arviointi- ja hallintajärjestelmän (VEPS) tietojen perusteella. Pistekuormitustiedot perustuvat ympäristöhallinnon kuormitustietojärjestelmän (VAHTI) v tietoihin. Jäljelle jäävä osa on arvioitu hajakuormitukseksi, joka on jaettu eri lähteisiin samassa suhteessa kuin VEPS:issä.

12 Fosfori Typpi % 16 % 1 % 26 % % 2 % 2 % 16 % 5 % 7 % 36 % 3 % 18 % 68 % Maatalous Laskeuma Hulevesi Pistekuormitus Metsätalous Luonnonhuuhtouma Haja-asutus Kuva 3 Arvio fosforin ja typen kokonaishuuhtouman jakautumisesta eri lähteisiin Kiiminkijoen vesistöalueella Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman (29) mukaan. 5 VESISTÖTARKKAILU 5.1 Tarkkailun toteutus Vuonna 211 Kiiminkijoen turvetuottajien vesistötarkkailu koostui vuosittaisesta tarkkailusta, jonka havaintopisteitä on kolme: kaksi Nuorittajoen ja yksi Kiiminkijoen pääuomassa. Nuorittajoen ylempi piste (N47) sijaitsee kaikkien turvetuotantoalueiden yläpuolella. Taulukossa 9 on esitetty havaintopisteet ja niiden koordinaatit. Havaintopisteet on merkitty kartalle liitteeseen 1. Näytteet otettiin tarkkailuohjelmien mukaisesti vuosittaisen tarkkailun havaintopaikoilta neljä kertaa vuodessa. Taulukko 9 Kiiminkijoen turvetuottajien vesistötarkkailun havaintopisteet vuonna 211. Havaintopaikka Piste Koordinaatit Vesistöalue Vuosittainen vesistötarkkailu Nuorittajokisuu N Nuorittajoki, Määtänperä N Kiiminkijoki, 834-tien silta K Vuonna 211 vesistötarkkailun näytteitä otettiin toukokuussa, kesäkuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Näytteenottokierrokset ajoittuivat toukokuussa kevättulvan laskuvaiheeseen ja heinä-syyskuussa alivirtaamien aikaan (kuva 4). Heinäkuun ja elokuun näytteenottoja edelsi ylivirtaamatilanne, mikä vaikutti todennäköisesti näytteenottohetkellä vielä veden laatuun.

13 Q m 3 /s 25 2 Kiiminkijoki Nuorittajoki näytteenotto Kuva 4 Kiiminki- ja Nuorittajoen virtaamat ja vesistötarkkailun näytteenoton ajankohdat v Veden laatu v. 211 Taulukossa 1 on esitetty veden laatu Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden vuosittaisilla veden laadun havaintopisteillä vuonna 211. Veden laadun kehitystä on havainnollistettu kuvassa 5. Kiiminki- ja Nuorittajoen vuosittaisilla tarkkailupisteillä veden happitilanne vaihteli tyydyttävästä hyvään happipitoisuuksien ollessa välillä 6 11 mg/l ja kyllästysasteiden välillä 7 87 %. Vesi oli ph-tasoltaan lievästi hapanta. Alimmat ph-arvot olivat kuuden tuntumassa ja ne mitattiin elokuussa. Vesi oli tyypilliseen tapaan humus- ja rautapitoista ja väriltään tummaa. Kiiminkijoen alaosalla väriarvot, rautapitoisuudet ja humuspitoisuutta kuvaavat COD Mn -arvot olivat keskimäärin pienempiä kuin Nuorittajoessa. Nuorittajoen alaosalla rautapitoisuudet kasvoivat kaikilla havaintokerroilla yläosan tasosta. Myös väriarvot ja humuspitoisuus pääosin kasvoivat Nuorittajoen matkalla, vaikka elo-syyskuussa veden laadun erot olivat Nuorittajoen havaintopaikoilla vähäisiä. Kiintoainepitoisuudet olivat toukokuussa melko pieniä ja tasaisia kaikilla kolmella havaintopaikalla. Kesällä suurimmat kiintoainepitoisuudet mitattiin kesällä pääsääntöisesti Nuorittajoen yläosalta. Kiiminkijoen alaosalla kiintoainetta oli kesäaikana selvästi vähemmän kuin Nuorittajoessa. Ravinnepitoisuudet olivat Nuorittajoen Määtänperällä (N47) sekä jokisuulla (N) keskimäärin suurempia kuin Kiiminkijoessa Ylikiimingin kohdalla (K55). Nuorittajoen ravinnepitoisuudet olivat yläosalla keskimäärin hieman suurempia kuin jokisuulla. Toukokuussa kokonaisravinteiden pitoisuustaso oli kuitenkin sama Nuorittajoen yläosalla ja Kiiminkijoen alaosalla. Suurimmat pitoisuudet mitattiin kaikilla kolmella havaintopaikalla heinä-elokuussa. Nuorittajoen ja Kiiminkijoen kesä-syyskuun keskimääräiset fosforipitoisuudet olivat rehevien vesidtöjen tasolla (taulukko 1). Nuorittajoen yläosalla myös a-klorofyllipitoisuudet ilmensivät rehevyyttä. Nuorittajokisuulla ja Kiiminkijoessa klorofyllipitoisuudet olivat hieman pienempiä ja lievästi reheville vesille tyypillisiä. Määritettyjen epäorgaanisten ravinnejakeiden pitoisuudet olivat kesäaikana jokseenkin pieniä. Etenkin nitraatti- ja nitriittitypen pitoisuus oli kesällä ajoittain alle määritysrajan. Epäorgaanisen ravinnesuhteen perusteella perustuotantoa rajoittavaksi laskennalliseksi minimiravinteeksi muodostuikin typpi. Kuitenkin myös mm. virtaus ja veden väri todennäköisesti rajoittavat perustuotantoa jokialueella.

14 Taulukko 1 Veden laatu Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden vuosittaisen vesistötarkkailun havaintokerroilla ja kesä-elokuun keskiarvot v Havainto- O 2 ph S-joht. Väri COD Mn Kiinto- Fe Kok. P PO 4 -P Kok. N NO 23 -N NH 4 -N Kloropvm aine fylli-a mg/l kyll. % ms/m mg/l Pt mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Nuorittajoki Määtänperä N ,1 87 6,4 1, , ,3 71 6,6 2, , ,1 72 6,1 2, < , ,5 72 6,7 3, ,4 keskiarvo VI-X 7, 72 6,5 2, , ,3 Nuorittajokisuu N ,2 81 6,4 2, , ,9 79 6,6 2, < , ,6 78 6,2 2, , ,2 7 6,9 3, , ,2 keskiarvo VI-X 7,2 76 6,6 2, , ,8 Kiiminkijoki 834-tien silta K ,9 87 6,6 2, , ,9 79 6,8 2, , < 5 7 9, ,6 8 6,2 2, , , ,4 83 7, 3, , ,7 keskiarvo VI-X 7,6 81 6,7 3, , ,2 5.3 Veden laadun kehitys Kuvassa 5 on esitetty kesäajan keskimääräinen veden laatu muutamien vedenlaatumuuttujien osalta vuosina Kiiminkijoen turvetuottajien vuosittaisilla tarkkailupisteillä. Liitteessä 4 on esitetty vedenlaatutiedot vuosittaisen tarkkailun havaintopisteillä vuosittain jaksolla Pitoisuudet ovat yleensä olleet Nuorittajoessa jonkin verran suurempia kuin Kiiminkijoen pääuomassa. Selvin ero on ollut fosforipitoisuuksissa; Nuorittajoessa pitoisuustaso on ollut 4 5 µg/l, kun se Kiiminkijoessa on ollut suunnilleen 3 µg/l. Kiiminkijoen veden laadussa ei ole tarkastelujaksolla juurikaan havaittavissa selkeää muutossuuntaa. Nuorittajoessa veden laatu on ollut viime vuosina humuksen (COD Mn ), kiintoaineen ja ravinteiden suhteen heikompaa, mikä kääntää pitoisuustrendejä osittain lievästi nouseviksi. Nuorittajoen kesän 211 pitoisuuskeskiarvot olivatkin tarkastelujakson keskimääräistä tasoa korkeampia. Myös Kiiminkijoen alaosalla veden laatu oli hieman tarkastelujakson keskimääräistä tasoa heikompi. Nuorittajoen ylä- ja alaosan välillä veden laadun kehityksessä ei ole havaittavissa selkeitä eroja. Esim. vuonna 211 ravinne ja humuspitoisuudet olivat korkeimmat Nuorittajoen yläosalla, jonne ei kohdistu turvetuotannon kuormitusta. Veden laadun vuosittaiseen vaihteluun vaikuttaa voimakkaasti valuntatilanne. Klorofyllipitoisuuksissa on esiintynyt melko paljon vaihtelua etenkin Nuorittajoen yläosalla, mutta viime vuosina pitoisuudet ovat olleet alhaisempia ja trendi on laskeva. Selvimmin klorofyllipitoisuudet ovat laskeneet Nuorittaokisuulla.

15 COD Mn mg/l 35 Väri mg/l Pt Kok.P µg/l Kok.N µg/l Klorofylli-a µg/l Kiintoaine mg/l N47 N K55 Kuva 5 Veden laatu keskimääräinen kesäaikainen laatu Nuorittajoen Määtänperällä (N47), Nuorittajokisuulla (N) sekä Kiiminkijoella 834-tien sillalla (K55) kesä-lokakuussa keskimäärin v YHTEENVETO Kiiminkijoen vesistöalueella toteutettiin vuonna 211 turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö-, vesistö- ja kalataloustarkkailua uuden, vuosille laaditun tarkkailuohjelman mukaisesti. Vuoteen 211 kuului ohjelman mukaan vain vuosittainen veden laadun tarkkailu Kiiminkijoen ja Nuorittajoen pääuomissa. Lisäksi suoritettiin päästötarkkailua yhdellä Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuun kuuluvalla ympärivuotisella kohteella. Kiiminkijoella oli vuonna 211turvetuotantopintaalaa yhteensä 948 ha, tuotannosta poistunutta alaa 199 ha ja kuntoonpanoalaa 3 ha. Vuosi 211 oli tavanomaista lämpimämpi ja sateisempi. Myös tuotantoaikana toukosyyskuussa valumat ja virtaamat olivat tavanomaista suurempia. Päästötarkkailussa olleelta Isosuolta (Utajärvi) lähteneen veden laatu oli selvästi parempi kuin Pohjois- Pohjanmaan turvesoiden valumaveden laatu keskimäärin. Vuonna 211 Kiiminkijoen turvesoilta vesistöön aiheutuvat fosforipäästöt olivat pienempiä, typpipäästöt samaa luokkaa ja humus sekä kiintoainepäästöt suurempia kuin edeltävänä vuonna 21. Turvetuotanto on merkittävä pistekuormittaja Kiiminkijoen vesistöalueella, mutta kokonaisuutena eniten ravinnekuormitusta valuma-alueella aiheutuu maa- ja metsätaloudesta.

16 7 VIITTEET Vuonna 211 turvetuotantoalueiden vesistötarkkailu koostui yhden Kiiminkijoen pääuomassa ja kahden Nuorittajoessa sijaitsevan vuosittaisen havaintopisteen vedenlaadun seurannasta. Kiiminkijoen sekä sen sivujokien vesi oli yleisesti humuspitoista, tummaa ja ravinteikasta. Veden happitilanne oli vähintään tyydyttävä. Nuorittajoen vesi oli etenkin kesäaikana heikkolaatuisempaa kuin Kiiminkijoen pääuomassa. Kiiminkijoen veden laadussa ei ole havaittavissa selkeitä kehityssuuntia viimeisten vuosien aikana. Nuorittajoessa humus-, kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet ovat olleet lähes säännönmukaisesti Kiiminkijokea suurempia. Nuorittajoen veden laadussa on pidemmällä aikavälillä nähtävissä lievää humuksen, kiintoaineen ja kokonaisravinteiden pitoisuuskasvua johtuen viime vuosien keskimääräistä korkeammista pitoisuuksista. Nuorittajoen alaosan, ja turvetuotannon yläpuolisen havaintopaikan veden laadun kehityksessä ei ole tarkkailuaineiston perusteella selkeitä eroja. Vuoden 211 tarkkailutulosten perusteella turvetuotantoalueiden päästöjen vaikutukset Nuoritta- ja Kiiminkijoen veden laatuun olivat vähäisiä. Nuorittajoen ja Kiiminkijoen virtaamat ovat niin suuria, että turvesoilta tuleva kuormitus laimenee tehokkaasti. Vesistöalueen haja-asutuksen ja maa- ja metsätalouden kuormituksella sekä suovaltaisen valuma-alueen luonnonhuuhtoumalla on selvästi suurempi vaikutus Nuorittajoen ja Kiiminkijoen veden laatuun kuin turvetuotantoalueilla. Omalta osaltaan turvetuotannon päästöt kuitenkin ylläpitävät ravinteikkuutta ja veden tummuutta. Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja A 126. Helsinki. Lapin Vesitutkimus Oy Puolangan kirkonkylän jätevedenpuhdistamon velvoitetarkkailun tulokset vuodelta 211. Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue. 29. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 215. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus. Pöyry Finland Oy. 211a. Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelma vuosille Pöyry Finland Oy. 211b. Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö-, vesistö- ja kalataloustarkkailu v. 21. Pöyry Finland Oy Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu v. 211.

17 N N 1 K KIIMINKIJOEN VESISTÖALUE Turveruukki Oy Isosuo 11 Vainionsuo 1 Varpa-Hoikkasuo 12 2 km Vapo Oy Isonivansuo Vittasuo Erkansuo Hakasuo Hangassuo Isosuo Marttilansuo Alalamminsuo Sapilassuo Kallasuo Velj. Valkola Kuusisuo 13 Vuosittainen veden laadun tarkkailu Liite 1 6

18 Puh Fax PL2, Tutkijantie 2A 957 Oulu Turvetuotantoalueiden vuosikuormituksen tarkkailu v. 211 Jakelu: Kohde: Isosuo Liite 2, 1/2 Haltija/tuottaja: Vapo Oy Vesien käsittely: pvk Kunta: Utajärvi Vesistöalue: Kiiminkijoki Projekti: 16WWE928/Pma Koordinaatit: Tarkkailuluokka: Ympärivuotinen Mittapadon valuma-alue: 167 ha Näytetiedot Veden laatu Virtaama- ja kuormitustiedot Näyte Ottopv m ph COD Mn Kok.P PO 4-P Kok.N NO 3-N NH 4-N Fe Kiinto- Jakso Vedenkorkeus Näy teajankohdan Jakson COD Mn Kok.P PO 4-P Kok.N NO 3-N NH 4-N Fe Kiinto- NO 2-N aine MP Telog Q q Q q NO 2-N aine N:o Tunnus mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l pvm cm cm m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d 1 pv k ,7 8,6 9, 46 < ,9 59,1 3,1 3,4 2 pv k , , ,9, 35 2,1 27, 2, 9,2 3 pv k pv k pv k ,8 15, 1, pv k ,5 9, , ? 61, , pv k , , , , pv k , , , , pv k , , , ,1 84, 2, pv k ,1 16 6, 43 < , ,1 4,9 5,7 11 pv k , 2 12 < 2 63 < < , , ,1 123,1, 3,9,,1 3,7 3,1 12 pv k , < , , pv k , < , , 9, , , 14,1, 4,3,,1 5, pv k , , , 48, , pv k , < 2 59 < , ,5 17, ,2 148,1, 4,2,,1 5, pv k , , ,5 12,4 675,9 4, ,1 117,1 3,7 9,9 17 pv k ,1 17 7, 533 1, , 17, , ,8 115, 3,6 8,1 18 pv k ,7 13 7, 386 < , 18, ,1 4,5 5,8 19 pv k , < , 22, , TALVI keskiarv o 6, ,8 TALVI Bruttokuormitus g/ha d, ,1 11,,7 2,4 keskihajonta,3 4,5 7, ,2 Nettokuormitus g/ha d,,2,5 KEVÄT keskiarv o 6, ,6 KEVÄT Bruttokuormitus g/ha d , keskihajonta,2,7 4,2 28 3,5 Nettokuormitus g/ha d,1 4, 19 KESÄ keskiarv o 7, ,3 6 2, ,6 KESÄ Bruttokuormitus g/ha d ,2, 8,6,,1 4,8 24 keskihajonta,1 3,7 3,5 2,3 117, 1, 21 1, Nettokuormitus g/ha d, 1,7, SYKSY keskiarv o 7,3 13 9, 583,5 SYKSY Bruttokuormitus g/ha d , keskihajonta,6,7 2,8 279, Nettokuormitus g/ha d, 4,7, VUOSI 7, , , ,5 VUOSI Bruttokuormitus g/ha d ,1 6,7 23 Nettokuormitus g/ha d, 1,6 8, Lisätiedot: Väri 5 mg Pt/l padottaa. Mp:n alapuolinen rumpu ilmeisesti jäässä. Ei v irtausta, ei näy tettä Padottaa, mp:n tietoja ei saanut Alav esi -35 cm Telog ei toimi, täy ty y v aihtaa 1.2. Purkuputki jäässä, v esi seisoo kaiv ossa, ei näy tettä Alapuolinen oja padottaa y liv irtaamanäy te nollav irtaamajakso 1.3. Mp-kaiv o jäässä, ei näy tettä kuormitus laskettu otetun näy tteen v edenlaadulla Alav esi -2 cm, Jaksojen , ja virtamaat arvioitu vesistömallijärjestelmästä Fosf orikuormitus laskettu 3.5. otetulla v edenlaadulla pintojen ero 18 cm, padottaa

19 Isosuo Liite 2, 2/2 Valuma, 2, 4, 6, 8, 1, 12, 14, 16, 18, l/s km 2 keskiarv o näyte Kokonaistyppi µg/l g/ha/d kuormitus 211 pitoisuus 211 Kokonaisfosfori µg/l,,5 1, 1,5 2, 2,5 g/ha/d kuormitus 211 pitoisuus 211 Kiintoaine, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 1, mg/l g/ha/d kuormitus 211 pitoisuus

20 Liite 3 Näytteenotto ja analyysit: Nab Labs Oy Veden laatu Kiiminkijoen turvetuottajien yhteistarkkailun vesistötarkkailupisteillä vuonna 211 Otto- Otto- t O2 ph S-joht Kiinto Väri CODMn Kok.P PO4-P Kok.N NH4-N NO3-N Fe Klorofylli Näkö- Kok. pvm syv. aine NO2-N syvyys syvyys * * * * * * * * m C mg/l Kyll% ms/m mg/l mg/lpt mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m m N , 5,2 11,1 87 6,4 1,8 5, ,8 1,5 N ,3 5,6 1,2 81 6,4 2,2 6, ,6,6 K , 5,8 1,9 87 6,6 2,7 5, , N , 21, 6,3 71 6,6 2, ,2,4 2, N , 22,5 6,9 79 6,6 2, < ,1,7 1,5 K ,4 22,1 6,9 79 6,8 2,91 5, < ,,7,7 N , 15,7 7,1 72 6,1 2,56 16, < ,3 1, 2,3 N ,3 17,1 7,6 78 6,2 2, ,2,5,5 K ,3 17,9 7,6 8 6,2 2,87 6, ,8,5,5 N , 13,8 7,5 72 6,7 3, ,4,5 2, N ,5 14,2 7,2 7 6,9 3,21 9, ,2,4 1, K ,3 15, 8,4 83 7, 3,19 1, ,7,6,6