2012 Äänekosken rantayleiskaavan luontoselvitys Pihlajaniemi P T:mi Mia Rahinantti 7.11.2012
Sisällys 1.Taustaa... 2 2. Luonto- ja maisemaselvityksen toteutus... 2 3. Lajien suojelun taustaa... 3 4. Ääneseudun maisema ja maaperä... 3 5. Muinaismuistot... 3 6. Maastokartoitus... 4 Pihlajaniemi, RN:o 992-458-2-227 (Karttalehti 2)... 4 6.1. Maisema... 7 7. Johtopäätelmät... 8 7.1. Uhanalaisluokituksessa Silmälläpidettäväksi luokiteltu kasvi... 8 7.2. Vesien suojelu... 9 7.3. Varovaisuusperiaate... 10 Kuvakollaasi käävistä, jäkälistä ja sammalista... 11 Lähteet... 12 Liiteet... 12 1
1.Taustaa Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132 edellyttää, että yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon yhdyskuntarakenteen ekologinen kestävyys ja luonnon monimuotoisuuden ja luontoarvojen vaaliminen (MRL 5 ja 39 ). Selvitysten ja vaikutusarvioiden tulee ulottua koko sille alueelle, jolla kaavan arvioidaan vaikuttavan oleellisesti. Äänekosken kaupunginhallitus on tehnyt päätöksen rantaosayleiskaavan muuttamisesta 15.1.2007. Kaavamuutoksen tarkoituksena on pääasiassa tehdä teknisiä tarkastuksia toteutuneiden tilanteiden mukaan (SL-merkinnät, rakennetut paikat, havaitut virheet yms.). Tavoiteaikataulun mukaan kaava on suunniteltu tulevan hyväksyttäväksi kesällä 2012. (Äänekosken kaavoituskatsaus 2011) Äänekosken rantayleiskaavan tarkistuksen yhteydessä siirretään tai muodostetaan rakennuspaikkoja viidessä kohteessa, joista on tehty kesällä 2012 rantayleiskaavan selostukseen liitettävä luonto- ja maisemaselvitys. Näille alueille tehtyyn luonto- ja maisemaselvitykseen tulee lisäksi selvitettäväksi Kalaniemessä sijaitsevan Pihlajaniemen rakennuspaikkamuutoksen erillinen luonto- ja maisemaselvitys. (Äänekosken kaavoituspäällikkö Olli Kinnunen) 2. Luonto- ja maisemaselvityksen toteutus Luonto- ja maisemaselvitys tehtiin Pihlajaniemen alueelle marraskuun alussa 2012. Luontoselvityksessä käsiteltävä alue ei sisältynyt aikaisemmin tehtyyn rantayleiskaavan muutostarpeiden luontoselvitykseen, koska Äänekosken kaupunginhallitus päätti ottaa asian uudelleen käsittelyyn 22.10.2012. Asia on käsitelty aiemmin kaavoittajan 1.10.2012 päivätyssä vastineessa. Alue kuljettiin maastokäynnillä läpi. Arvioitavia kohteita olivat maasto, sen korkeussuhteet, kivisyys tai kallioisuus ja niiden vaikutus ympäristöön. Kasvupaikkatyypit kartoitettiin kasvillisuuksineen. Myöhäisen ajankohdan vuoksi linnustokartoitus on hyvin puutteellinen, sillä suuri osa linnuista on jo tähän vuoden aikaan muuttanut etelään. Hyönteisistä, matelijoista tai sammakoista ei myöskään voitu tehdä arviota. Alueilta otettiin valokuvia ja aineistosta koottiin kirjallinen selvitys, jossa on mukana karttoja toimenpidesuositusmerkintöineen. Liitteenä on lisäksi kasvillisuus-, kääpä- ja linnustoluettelo havaituista lajeista. 2
3. Lajien suojelun taustaa Lintudirektiivi ja luontodirektiivi ovat Euroopan yhteisön keskeiset luonnonsuojelusäädökset. Luontodirektiivi koskee luonnonvaraista eläimistöä, kasvistoa ja luontotyyppejä. Direktiivin yleistavoite on saavuttaa ja säilyttää tiettyjen lajien ja luontotyyppien suojelun taso suotuisana. Tavoitteen mukaan lajin on pitkällä aikavälillä säilyttävä luontaisessa ympäristössään, eikä sen luontainen levinneisyysalue saa supistua. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi, jotta kannan säilyminen voisi olla turvattu myös pitkällä aikavälillä. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN (The International Union for Conservation of Nature) kansainvälisesti vertailukelpoisella kriteeristöllä arvioidaan lajiston uhanalaisuutta. Luokituksessa lajit jaetaan eri luokkiin sen mukaan kuinka uhanalaisena IUCN niitä pitää. Luokitukseen kuuluu mm.: Elinvoimaiset (LC), silmälläpidettävät (NT), vaarantuneet (VU), erittäin uhanalaiset (EN) ja äärimmäisen uhanalaiset (CR). Näihin kuuluvia lajeja löydettiin nyt tehdyssä selvityksessä vain luokista elinvoimaiset ja silmälläpidettävät. 4. Ääneseudun maisema ja maaperä Äänekosken alue kuuluu Itäisen Järvi-suomen alueeseen ja Keski-Suomen järviseutuun maisemamaakuntajaoltaan. Äänekosken alueella mannerjää on muuttanut kulkusuuntaansa aikoinaan ja maaston muodot ovat osaltaan peräisin Sisä-Suomen reunamuodostumasta. Metsäisten selänteiden välissä on kapeita vesireittejä ja laajoja yhtenäisiä savikkoalueita. Kasvillisuusvyöhykkeeltään Äänekoski kuuluu Eteläboreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen. Kallioperä ja kivilajit ovat lähinnä graniittia ja granodioriittia. Äänekoski kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen. (Keski-Suomen maakunnallinen maisemaselvitys, Maisemallinen osa-aluejako. Matleena Muhonen. Keski-Suomen ympäristökeskus.2005) 5. Muinaismuistot Pihlajaniemessä ei ole löydettyjä muinaismuistokohteita. (Museovirasto. Muinaismuistorekisteri) 3
6. Maastokartoitus Pihlajaniemi, RN:o 992-458-2-227 (Karttalehti 2) Kuva 1. Pihlajaniemi kaavaehdotus Tontin pohjoispuoli on aluksi mustikkakorpea, jossa pää puulajina on kuusi. Kuusien ikärakenne on n. 20 50 vuotta. Kasvillisuutena kasvaa korpikastikkaa, kevätpiippoa, vanamoa, metsäkortetta, mustikkaa ja puolukkaa. Sammalista päälajina on kerrossammal, mutta seassa kasvaa karhunsammalta, sekä rahkasammalia. Puissa kasvaa runsaasti harmaa- ja tummaluppoa. Kuva 2. Pihlajaniemen mantereen puolen kuusikorpea. Luoteen puolen ranta-alueelle tultaessa puusto muuttuu mänty ja hieskoivuvaltaisemmaksi. Rantaalue on luhtainen. Rannassa kasvaa erilaisia saroja, kuten mätässaraa, jokapaikansaraa, 4
rahkasaraa, sekä viiltosaraa. Heinistä alueella kasvaa korpi- ja hietakastikkaa, sekä nurmilauhaa. Kanervakasveista alueella kasvaa vaiveroa. Rantavyöhykkeellä on suuri kekomuurahaispesä. Kuva 3. Iso kekomuurahaispesä rantavyöhykkeellä Tältä alueelta myös lähti pakoon metsäjänis. Jänikset olivatkin syöneet runsaasti heinäkasveja ja jonkin verran myös kaatuneiden puiden oksien kaarnaa. Kaavoitetun rakennuspaikan alue on osin avoin puustosta. Itäisen rannan puolella kasvaa n. 30 vuotiasta mäntyä ja nuorta kuusta, jonka ikäjakauma on nuoresta taimesta n. 20-vuotiaaseen. Hieskoivua kasvaa alueella runsaimmin ja näiden ikärakenne on n. 15 40- vuoteen. Koivuja kasvaa eniten aivan rantavyöhykkeellä, ennen varsinaista luhta-aluetta. Aivan rannassa kasvaa myös pajuja. Kasvillisuus tontilla koostuu lähinnä mesiangervosta, maitohorsmasta, suo-ohdakkeesta, pikkutalvikista, aitovirnasta, hiirenvirnasta, hietakastikasta, metsä- ja nurmilauhasta. Rantavedessä kasvaa järvikaislaa. Kuva 4. Rantaluhtaa Pihlajaniemi / Kajamanjoki 5
Niemen kärkeä kohti mentäessä on matala, hyvin luhtainen alue, jonka läpi kulkee muusta maastosta vähän koholla oleva, n 3 m leveä tiemäinen alue. Tässä kapeikossa kasvaa rannassa leveäosmankäämiä, kurjenmiekkaa, pajuja ja viiltosaraa. Tiemäisellä alueella kasvaa mm. hieta- ja korpikastikkaa, nurmilauhaa ja metsämansikkaa. Niemen kärjen ranta-alueella kasvaa ratamosarpiota, järvikaislaa, kurjenmiekkaa, korpikastikkaa ja viiltosaraa. Maa-alue kohoaa keskelle päin mentäessä. Poikkeusluvan hakijan toivomalla rakennuspaikalla, kasvaa suuri pihlaja, josta osa on katkennut maahan. Myös koivuja on kaatuneena massa. Tällä alueella kasvaa muutama, n. 40 50 -vuotias tiheä kuusi. Keskialue on suhteellisen avoin puustosta. Tällä alueella näyttäisi olleen jossain vaiheessa jonkinlainen rakennus. Itse rakennuksesta ei ole merkkejä, mutta puusto alue viittaisi tähän. Kuva 5. Kaavamuutoskohta niemessä. Tältä alueelta löytyi ahonoidanlukkoa, joka on uhanalaisuusluokituksessa silmällä pidettävä kasvi (NT). Muita kasveja alueella ovat metsälauha, hietakastikka, metsäalvejuuri, mustikka, suokorte, nokkonen, vadelma, maitohorsma, pikkutalvikki, pikkumatara ja metsämansikka. Niemen länsipuolella kasvaa runsaasti riidenliekoa. Sammalista alueella kasvaa eri lehväsammalia, ruusukesammalia, palmusammalta ja kelmunahkajäkälää. Nämä ovat tyypillisiä rannan ja korven lajeja. Niemen kärjen ranta-alueella on runsaasti kaatuneita järeitäkin koivuja. Näissä kasvaa useita eri kääpälajeja, kuten pökkelö-, kanto-, arina-, taula-, koivunheltta, pinovyökääpää. Rannassa kasvavassa isossa ja myös osin katkenneessa raidassa kasvoi kuhmukääpää. Sienistä koivun rungolla kasvoi rustovinokasta. Ranta-alueella kasvaa myös katajaa, pihlajaa ja nuoria mäntyjä. Aivan rannassa kasvaa pajuja. 6
Alueella kartoituksen aikaan tavattiin linnuista närhi ja hömötiainen. Rannan suuressa lahossa koivussa oli pyöreä kolo, jonka aikaisemmasta asukkaasta ei saatu varmuutta. Mahdollista voisi olla, että kolossa on pesinyt esim. pikkutikka, jolle alue olisi tyypillinen lehtevä rantametsä ja joka tarvitsee pesintäänsä lahoa lehtipuuta. Puun kolon halkaisijakin voisi sopia pikkutikan pesäkoloksi (n.4 cm). 6.1. Maisema Pihlajaniemi on pieni niemeke Kajamanjoen ja Hakojoen välissä ennen niiden laskemista Kajamanlahteen, joka on osa Keitelettä. Niemestä lähimpään naapuriin on matkaa n. 120 m, joka sijaitsee lännen puolella, Muorilan alueella. Kajamanlahdessa sijaitsevaan suurempaan Akkosaareen on matkaa n. 510 m ja Kajamanjoen yli mantereen puolelle etäisyyttä on vain n. 28 m. Näkymä Pihlajaniemestä Kajamanlahteen on kaunis ja avara. Kuva 6. Näkymää Pihlajaniemestä Kajamanlahdelle. Jos puusto niemessä säilytetään, mahdollinen saunarakennus näkyisi järvelle päin suhteellisen vähän. Laituri sen sijaan näkyisi laajalle alueelle. Alkuperäinen kaavoitettu rakennuspaikka on suojaisin, eikä vaikuttaisi maisemaan. Tällöin rakennus näkyisi vain Hakojoen puoleiselle alueelle. Myös maapohja on kovempaa ja rakentamiselle soveltuvampaa, kuin niemessä oleva alue, jonka maapohjaa joudutaan vahvistamaan runsaasti ennen rakentamista. Samoin tie niemeen kulkisi hyvin alavan ja kostean alueen halki, jolloin myös tien rakentaminen vaatii järeitä maansiirtotöitä. Nämä rakennustyöt aiheuttaisivat maisemanäkymän osittaisen muuttumisen. 7
7. Johtopäätelmät. Pihlajaniemi sijaitsee herkällä alueella, Kajamanjoen ja Hakojoen välissä. Niemi on suistoaluetta, jonka ranta-alueet ja kapeikkoalue ovat luhtaiset. Niemen maaperä on eloperäistä ja rehevää. Niemi on altis tuulituhoille, joista kertoo alueen runsas kaatunut puuston määrä. Näissä vioittuneissa ja maassa makaavissa puissa kasvaa runsaasti erilaisia lahottajasieniä ja kääpiä. Alueen rannan vaikutus ja maan rehevyys, johtuen jokien laskusuistosta, mahdollistaa monien rehevän alueen kasvien ja sammalten elinmahdollisuudet. 7.1. Uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäväksi luokiteltu kasvi Suunnitellulta uudelta rakennuspaikalta löytyi Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävää (NT) ahonoidanlukkoa (Botrychium multifidum) useita yksilöitä. Tätä kasvia ei olla Suomen kasviatlaksen mukaan löytynyt Keski-Suomesta viime vuosikymmeninä.(kasviatlas 2011, Lampinen, R., Lahti T.& Heikkinen M., 2012). Ahonoidanlukko on myös luokiteltu Eteläboreaalisessa Järvi Suomessa alueellisesti uhanalaiseksi kasviksi (Lähde: Ryttäri T., Kalliovirta M. &Lampinen R. (toim.) 2012 Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi. Helsinki. 384 s.) Kuva 7. Ahonoidanlukko (Botrychium multifidum). Noidanlukot ovat käärmeenkielikasvien heimoon kuuluvia Botrychium-suvun saniaisia, joita Suomessa kasvaa seitsemän eri lajia. Lajeista viisi on luokiteltu uhanalaisiksi ja kaksi silmälläpidettäviksi. Noidanlukot viihtyvät laidunnetuilla rannoilla, metsäniityillä ja hakamailla. 8
Perinteisen laiduntalouden hiipumisen myötä ne ovat harvinaistuneet. Sopivat kasvupaikat ovat vähentyneet nopeasti niittyjen metsittämisen, pensoittumisen ja muun umpeenkasvun takia. Pienikasvuiset noidanlukot häviävät taistelun valosta ja elintilasta korkeammille kasveille. Usein samalla paikalla kasvaa yhdessä useita noidanlukkolajeja. Nyt tehdyssä maastoselvityksessä ei ainakaan tällä kertaa löydetty muita mahdollisia noidanlukkolajeja. Noidanlukkojen esiintyminen vaihtelee suuresti vuosittain, sillä niille epäsuotuisina vuosina maanpäällisiä lehtiä ei kehity lainkaan. Riittävän sateisina kesinä noidanlukkoja löytyy paremmin. (www.ymparisto.fi/harvinaistuneet noidanlukot etsintäkuulutetaan koko maassa). Mahdollinen rakentaminen tuhoaisi ahonoidanlukkoesiintymän. Ahonoidanlukon elinmahdollisuuksien takaamiseksi olisi alue hyvä saada jatkossakin pidettyä suhteellisen avarana ja pyrittävä pitämään suurempikokoiset kasvit poissa. Tällä hetkellä alueella kasvoi matalaa vadelmaa, maitohorsmaa ja nokkosta. Jos alueella olisi laidunnettavia eläimiä, tilanne ahonoidanlukon elinvaatimusten kannalta olisi vielä parempi. Nimessä kasvoi runsaasti riidenliekoa (Lycopodium spp.), joka on EU:n Luontodirektiivin Liite V laji. Direktiivin yleistavoite on saavuttaa ja säilyttää tiettyjen lajien ja luontotyyppien suojelun taso suotuisana. Rakennuspaikkana alue on maiseman katselun kannalta hieno, mutta maisemallisesti ei. Alueelta on laaja näkymä Kajamanlahteen. Muorilan alueella olevat kiinteistöt sen sijaan menettäisivät osan luonnon näkymäänsä, jos niemen kärkeen rakennetaan. Puuston säilyttäminen kokonaisuudessaan voisi kuitenkin antaa suojaa Pihlajaniemeen päin katsottaessa järveltä päin. Vesistöjen rantaan tulee jättää aina ravinteiden ja kiintoaineksen kulkeutumista estävä suojakaista. Suojakaistan maaperää ja kasvillisuutta ei saa rikkoa, eikä pienpuustoa tai pensaikkoa poistaa. (Hyvän metsänhoidon suositukset. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. 2006). Niemen suojakaista tulee olla vaihteleva, mutta n.15 m leveä. Ahonoidanlukon esiintymisalueen kohdalla suojavyöhykevaatimus on laajempi. Suojavyöhyke tulee olla lännen puolen rannasta n. 25 m ja niemen kärjestä n.35 m. Maaperä ei ole suunnitellulla muutosalueella ihanteellinen rakentamisen suhteen. Alkuperäisesti suunnitellussa rakennuspaikassa maaperä on tiiviimpää ja soveltuvampaa rakentamiseen. Alkuperäisessä rakennuspaikassa ei myöskään olisi maisemallisia esteitä, eikä vaarana tuhota arvokkaita kasveja. 7.2. Vesien suojelu Uusi jätevesiasetus tuli voimaan 15.3.2012. (Valtioneuvoston asetus talousvesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011).Tämä määrää kuinka talousjätevedet tulee johtaa ja käsitellä ympäristösuojelulain (86/2006) tarkoittamissa tilanteissa. Jos kunnassa on tehty ympäristösuojelumääräykset, tulee näitä noudattaa. Äänekoskella on valmistelussa ympäristönsuojelumääräykset, joissa ranta-alue luokitellaan maa-alueeksi, joka ulottuu 150 m etäisyydelle keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta. Tämä ranta-alue kuuluu ns. tiukennetun käsittelyvaatimuksen piiriin. Puhdistusvaatimus tuotetuille jätevesille on täytettävä vähintään valtioneuvoston asetuksen (209/2011) 4 vaatimukset. Puhdistusvaatimus jäteveden 9
orgaaniselle aineelle (BHK7) on vähintään 90 %, kokonaisfosforin osalta 85% ja kokonaistypen osalta 40 % verrattuna puhdistamattomaan jäteveteen. Nämä vaatimukset tekevät haasteelliseksi mahdollisen saunarakennuksen rakentamisen Pihlajaniemen kärkeen. Pesuvesiä ei ympäristösuojelulain mukaan koskaan saa johtaa suoraan avoveteen. Äänekosken kaupungin jätevesien toimintaohjeessa (www.aanekoskei.fi/ kiinteistökohtaisen jätevesien käsittelyn toimintaopas Äänekoskella 2011.) saunavesien ja kantoveden käsittelyetäisyys jätevesijärjestelmässä on oltava vähintään 15 m rannasta. Tälle alueelle ei sovellu jätevesijärjestelmä, joka pitäisi imuautolla tyhjentää (esim. umpisäiliö tai panospuhdistamo), koska muuten alueelle tulisi rakentaa erittäin kestävä tie, joka kantaa raskaan kuorma-auton kaikissa olosuhteissa. Joten muodostuvien pesuvesien tulee olla hyvin vähäistä eli kantoveden luokkaa, jotta ne voidaan käsitellä paikanpäällä. Myöskään imeytys ei alueelle sovellu, sillä maaperä ei ehdi jätevettä puhdistamaan ennen sen joutumista järveen. 7.3. Varovaisuusperiaate Koska luonto-ja maisemaselvitys on tehty kasvukauden ulkopuolella, ei täysin kattavaa tietoa alueen kasvillisuudesta pystytä antamaan. Tästä huolimatta alueelta löytyi uhanalaiseksi luokiteltua kasvia, ahonoidanlukkoa. Tämä antaa olettaa, että alueella voisi mahdollisesti esiintyä myös muita arvokkaiksi luokiteltuja kasveja. Alueen maaperä on erittäin eloperäistä ja sijoittuu ranta-alueelle, jotka myös mahdollistavat monille vaateliaillekin lajeille elinmahdollisuudet. Alueella on paljon lahoavia lehtipuita, jotka ovat antaneet monille lahottajasienille ja kääville elinolosuhteet. Samoin ajankohdasta riippuen alueen hyönteislajisto, muuttolintulajisto ja mahdolliset matelija-, sammakkoeläin tai lepakkolajit on jäänyt havainnoimatta. Varovaisuusperiaatteella tarkoitetaan, että tieteellisen varmuuden puutteen ei tulisi estää ryhtymästä toimiin mahdollisen vakavan ja palautumattoman haitan ennaltaehkäisemiseksi. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on juuri tällainen haitta. Varovaisuusperiaate on vakiintunut osaksi ympäristöpolitiikkaa ja sisältyy mm. sopimukseen Euroopan unionista, sekä biodiversiteettisopimukseen.(luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi- kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Tarja Södernan. Suomen ympäristökeskus.ympärisötöopas 109) Toimenpide-ehdotus: Ei suositella rakentamista Pihlajanimen kärkeen sen luontoarvojen säilymisen turvaamiseksi. Suositellaan alkuperäisessä kaavoitusratkaisussa pysymistä. 10
Kuvakollaasi käävistä, jäkälistä ja sammalista Ruusukesammal (Rhodobryum roseum.) Kelmunahkajäkälä (Peltigera membranacea) Kuhmukääpä (Phellinus punctatus) Rusorypykkä (Phlebia radiata) Koivun arinakääpä (Phellinus cinreus) 11
Lähteet Hyvän metsänhoidon suositukset. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. 2006. Kasviatlas 2011, Lampinen, R., Lahti T.& Heikkinen M., 2012. Keski-Suomen maakunnallinen maisemaselvitys, Maisemallinen osa-aluejako. Matleena Muhonen. Keski-Suomen ympäristökeskus.2005. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi- kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Tarja Södernan. Suomen ympäristökeskus.ympärisötöopas 109) Museovirasto. Muinaismuistorekisteri Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Kasvimuseo. Helsinki.1998. Ryttäri T., Kalliovirta M. &Lampinen R. (toim.) 2012 Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi. Helsinki. 384 s. Suomen jäkäläopas. Toim. Stenroos S., Ahti T., Lohtander K., Myllys L., Kasvimuseo Luonnontieteellinen keskusmuseo. Helsinki. 2011. Suomen kääpien määritysopas, Tuomo Niemelä. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksen monisteita: 125 Valtioneuvoston asetus talousvesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011). www.aanekoski.fi/ kiinteistökohtaisen jätevesien käsittelyn toimintaopas Äänekoskella 2011. www.finlex.fi www.ymparisto.fi/ Äänekosken kaavoituskatsaus 2011 Äänekosken kaavoituspäällikkö Olli Kinnunen Liiteet LIITE 1. Kasvillisuus-, kääpä-, jäkälä- ja lintuluettelo LIITE 2. Äänekosken rantayleiskaava, karttalehti 2 LIITE 3. Pihlajaniemen tonttikartan luonto- ja maisemamerkinnät 12
Äänekosken rantayleiskaavan luontoselvitys Liite 1 LIITE 10 KASVILLISUUSLUETTELO LIEKOKASVIT Riidenlieko (Lycopodium annotinum) KORTEKASVIT Metsäkorte SANIAISKASVIT Metsäalvejuuri Ahonoidanlukko MÄNTYKASVIT Mänty Kuusi Kataja LILJAKASVIT Oravanmarja (Equisetum sylvaticum) (Dryopris carthusiana) (Botrychium multifidum) (Pinus sylvestris) (Picea abies) (Juniperus communis) (Maianthemum bifolium) KURJENMIEKKAKASVIT Kurjenmiekka (Iris pseudacorus) HEINÄKASVIT Järviruoko Hietakastikka Korpikastikka Metsälauha Nurmilauha SARAKASVIT Jokapaikansara Viiltosara Polkusara PAJUKASVIT/KOIVUKASVIT Raita Rauduskoivu Hieskoivu Harmaaleppä RUUSUKASVIT Kotipihlaja Kurjenjalka Ojakellukka Vadelma (Phragmites australis) (Calamagrostis epigejos) (Calamagrostis purpurea) (Deschampsia flexuosa) (Deschampsia caespitosa) (Carex nigra) (Carex acuta) (Carex brunnescens) (Salix caprea) (Betula pendula) (Betula pubescens) (Alanus incana) (Sorbus aucuparia) (Potentilla palustris) (Geum rivale) (Rubus idaeus)
Äänekosken rantayleiskaavan luontoselvitys Liite 1 LIITE 10 HERNEKASVIT Hiirenvirna Aitovirna HORSMAKASVIT Maitohorsma TALVIKKIKASVIT Pikkutalvikki KANERVAKASVIT Mustikka Puolukka Suopursu Vaivero SARPIOKASVIT Ratamosarpio OSMANKÄÄMIKASVIT Leveäosmankäämi (Vicia cracca) (vicia sepium) (Epilobium angustifolium) (Pyrola minor) (Vaccinium myrtillus) (Vaccinium vitis-idaea) (Ledum palustre) (Chamaedaphne calyculata) (Alisma plantago-aquatica) (Typha latifolia) KÄÄPÄLUETTELO Koivun arinakääpä Taulakääpä Pökkelökääpä Pinovyökääpä Kuhmukääpä Punakääpä Talvivinokas Rusorypykkä (Phellinus cinreus) (Formes fomentarius) (Piptoporus betulinus) (Ttametes ochracea) (Phellinus punctatus) (Pycnoporus cinnabarinus) (Panellus serotinus) (Phlebia radiata) JÄKÄLÄLUETTELO Tummaluppo Harmaaluppo Pikkutorvijäkälä Sormipaisukarve Kelmunahkajäkälä (Bryoria fuscensens) (Bryoria capillaris) (Cladonia fimbriata) (Hypogymania physodes) (Peltigera membranacea)
Äänekosken rantayleiskaavan luontoselvitys Liite 1 LIITE 10 SAMMALLUETTELO Ruusukesammal Palmusammal. Metsäsuikerosammal Korvenkarhunsammal Metsäkerrossammal Seinäsammal Vaalearahkasammal (Rhodobryum roseum.) (Climacium dendroides) (Brachythecium reflexum) (Polytrichum commune) (Hylocomium splendens) (Pleurozium schreberi) (Sphagnum centrale) LINTULUETTELO Hömötiainen Närhi (Parus montanus) (Garrulus glandarius)
LIITE 10 Liitesivu 2.1. Kaavaehdotus 458-2-227, alueen luontoselvitys 2
LIITE 10 PIHLAJANIEMI, ÄÄNEKOSKI KAAVAEHDOTUS 458-2-227, ALUEEN LUONTOSELVITYS = suojavyyöhyke = ahonoidanlukko (Botrychium multifidum = rantaluhtaa = kaatuneita koivuja = maisemallisesti arvokas alue
poikkeusluvan liite LIITE 10 3 PIHLAJANIEMI, ÄÄNEKOSKI KAAVAEHDOTUS 458-2-227. NÄHTÄVILLÄ OLLUT KAAVAEHDOTUS 458-2-227 NÄHTÄVILLÄ OLLUT KAAVAEHDOTUS