1 OSA 2 KULTTUURITIETOISET TYÖKÄYTÄNTEET MAAHANMUUTTAJATYÖSSÄ Paula Kuikka-Kiljunen Kulttuuritietoiset työkäytänteet maahanmuuttajatyössä 30 op Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama koulutus
2 OSA 2... 1 Sisällysluettelo 1. Lappeenrannan monikulttuurisuustyön asiantuntijat... 4 1.1 Varhaiskasvatuskoordinaattori... 4 1.2 Monikuryhmä (monikulttuurisuustyöryhmä)... 5 2. Lakeja, asiakirjoja ja suunnitelmia, joihin Lappeenrannan maahanmuuttajatyö perustuu... 6 2.1 Laki kotoutumisen edistämisestä 30.12.2010/1386... 6 2.3 Yhdenvertaisuus laki... 7 2.3 Yhdenvertaisuus suunnitelma... 7 2.4 Lappeenrannan seudun maahanmuutto-ohjelma... 8 2.5 Lappeenrannan varhaiskasvatussuunnitelma... 8 2.6 Lasten ja nuorten hyvinvointiselonteko IV 2011 2014... 9 2.7 Lappeenrannan maahanmuuttajat... 10 3. Miksi suomeen muutetaan... 11 4. Mitä tulee huomioida, kun päivähoitoon tulee asiakkaaksi maahanmuuttajataustainen perhe 12 Pohdittavaksi... 12 4.1 Päivähoidon työntekijä haasteen edessä... 12 4.2 Kulttuurien välinen viestintä... 14 5. Maahanmuuttajaperhe... 18 Selkokieli... 18 6. Yhteistyö... 20 6.1 Päiväkoti maahanmuuttajaperheet... 20 6.2 Päiväkotiin tutustuminen... 21 6.3Vinkkejä keskusteluihin... 22 6.4 Lapsen vanhemmille... 22 7. Etninen työntekijä... 23 8. Eri kulttuurien esittelyä... 26 8.1 Venäläinen kulttuuri... 28
3 8.2 Thai kulttuuri... 31 8.3 Arabialainen kulttuuripiiri... 35 8.4 Romanikulttuuri... 40
4 1. Lappeenrannan monikulttuurisuustyön asiantuntijat 1.1 Varhaiskasvatuskoordinaattori Varhaiskasvatusneuvojan työnkuva on kaksitahoinen: maahanmuuttajatyön kehittäminen ja jalkauttaminen sekä perusopetuksen aamu ja iltapäivätoiminnan koordinointi. Tämän takia varhaiskasvatusneuvojan apua ja ohjeistusta voi päivähoidon yksiköissä joutua odottamaan jonkin aikaa. Ohessa varhaiskasvatusneuvojan monikulttuurisuustyön tehtävänkuva: Päiväkotien konsultaatiota maahanmuuttaja-asioissa toiminnan suunnittelu varhaiskasvatuksen maahanmuuttajatyössä vanhempain kanssa tehtävä yhteistyö suomi toisena kielenä opetus valmistava opetus esiopetuksessa neuvonta Kotoutumissuunnitelmat osallistuminen kotoutumislomakkeen täyttämiseen päivähoidon kasvattajien ja perheiden kanssa mahdollisuuksiensa mukaan päivittää kotoutumissuunnitelmalomaket Ohjaava toiminta täyttää pakolais- ja maahanmuuttajaperheiden kanssa päivähoitohakemus ja kertoa varhaiskasvatuspalveluista ja neuvoa heidät oikealle palvelualueelle informoida palvelualueiden johtajia, kun heidän alueelleen on tulossa maahanmuuttajaperhe/pakolaisperhe päiväkotien toiminnasta ja kasvatuskäytänteistä kertominen huoltajille ohjata perheitä käyttämään avointen päiväkotien palveluja kotoutumisen edistämiseksi tarvittaessa mennä vanhempien tueksi tutustumaan avoimen päiväkodin palveluihin maahanmuuttaja vanhempien vertaisryhmien ohjaus Kehittäminen ja kouluttaminen varhaiskasvatuksen monikulttuurisuustyön käytänteistä kertominen eri yhteistyökumppaneille suomi toisena kielenä opetuksen kehittäminen monikulttuurisuustyön käsikirjan ja kehittämissuunnitelman päivittäminen uusimman tiedon hankkiminen ja sen jakaminen kentälle kouluttaa työyhteisöjä monikulttuurisuuden kohtaamiseen ja omien ennakkoluulojen perkaamiseen erilaisten tiedotteiden ja esitteiden laatiminen ja päivittäminen
5 Yhteistyöverkostot varhaiskasvatuksen Monikuryhmä valtakunnallisen mamu-koordinaattorien verkosto varhaiskasvatuksen johtoryhmä maahanmuuttajayksikön kanssa tiivis yhteistyö kehittämisasioissa neuvolayhteistyö esim. kotouttamisasioissa yhteistyö ehkäisevää perhetyötä tekevien tahojen kanssa Koto-verkoston jäsen (paikallinen maahanmuuttotoimijoiden verkosto) 1.2 Monikuryhmä (monikulttuurisuustyöryhmä) Monikuryhmä aloitti toimintansa Lappeenrannassa jo 2000-luvun alussa. Ryhmän kokoonpano ja tehtävät ovat vuosien saatossa muuttuneet. Alussa toiminta ei ollut kovin suunnitelmallista eikä ohjeistavaa. Tänä päivänä ryhmällä on kiinteä tehtävä päivittää maahanmuuttajatyön käsikirjaa, lomakkeita ja kehittämissuunnitelmaa yhdessä varhaiskasvatuskoordinaattorin kanssa. Ryhmän kokoonpanossa on huomioitu alueellisuus ja eri kasvattajaryhmien (lastentarhanopettaja /lastenhoitaja) sekä eri asiantuntijoiden edustus: Monikuryhmä 2015 Ahtiainen Eerika, lto, Korvenkylän pk Leena Hautaniemi, lto, Snellmanin pk Hytti Soile, veo Hämäläinen Kaisa, lto, Hovinpellon päiväkoti Kauranen Riikka, puheterapeutti Kosonen Tiina, lto, Keltun pk Kuikka-Kiljunen Paula, varhaiskasvatuskoordinaattori Lindh Svetlana, veo, venäjänkieliset lapset Repo Merja, johtaja, Skinnarilan pk Sari Salo, johtaja/ pphohjaaja, Sammonlahti Leila Uski, lto, Sammonlahden pk Minna yldirim, lh, Kesämäen p
6 2. Lakeja, asiakirjoja ja suunnitelmia, joihin Lappeenrannan maahanmuuttajatyö perustuu Monikulttuurisuustyön käsikirjassa on tarkemmin esitelty kansainväliset ja valtakunnalliset lait, jotka säätelevät monikulttuuristen perheiden kanssa tehtävää yhteistyötä. Niiden lisäksi Lappeenrannassa on paikallisia asiakirjoja, jotka ohjeistavat kuinka kohdata monikulttuurisia perheitä ja työntekijöitä. (Monikulttuurisuuden käsikirja on monikuvastaavien kansion ensimmäinen osio) 2.1 Laki kotoutumisen edistämisestä 30.12.2010/1386 11 Kotoutumissuunnitelma Kotoutumissuunnitelma on maahanmuuttajan yksilöllinen suunnitelma niistä toimenpiteistä ja palveluista, joiden tarkoituksena on tukea maahanmuuttajan mahdollisuuksia hankkia riittävä suomen tai ruotsin kielen taito sekä muita yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja sekä edistää hänen mahdollisuuksiaan osallistua yhdenvertaisena jäsenenä yhteiskunnan toimintaan. Suomen tai ruotsin kielen opiskelun lisäksi kotoutumissuunnitelmassa voidaan sopia maahanmuuttajan oman äidinkielen opetuksesta, yhteiskuntaan perehdyttävästä opetuksesta, luku- ja kirjoitustaidon sekä perusopetusta täydentävästä opetuksesta, kotoutumiskoulutuksesta ja muista kotoutumista yksilöllisesti edistävistä toimenpiteistä. 29 Kotoutumisen edistämisen yleiset tavoitteet paikallistasolla Kunnan ja muiden paikallisten viranomaisten kotoutumisen edistämisen tavoitteena on tukea paikallisesti tai seudullisesti kansainvälisyyttä, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä edistää myönteistä vuorovaikutusta eri väestöryhmien välillä. Tavoitteena on lisäksi edistää hyviä etnisiä suhteita ja kulttuurien välistä vuoropuhelua ja maahanmuuttajaryhmien osallisuutta sekä tukea mahdollisuuksia oman kielen ja kulttuurin säilyttämiseen. Maahanmuuttajaväestön tarpeet ja kotoutumisen edistäminen on otettava huomioon kunnan ja muiden paikallisten viranomaisten yleisessä suunnittelussa, toiminnassa ja seurannassa.
7 15 Alaikäisen kotoutumissuunnitelma Kunta laatii alaikäisen maahanmuuttajan kanssa kotoutumissuunnitelman, jos siihen on alaikäisen yksilöllisistä olosuhteista johtuva tarve. Suunnitelman tarvetta arvioitaessa ja sitä laadittaessa on selvitettävä alaikäisen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon siten kuin 4 :ssä säädetään. Suunnitelma sovitetaan yhteen perheen kotoutumissuunnitelman ja alaikäiselle laadittavien muiden asiaan liittyvien suunnitelmien kanssa. Kotoutumissuunnitelma laaditaan yhdessä lapsen tai nuoren ja hänen huoltajansa tai edustajansa kanssa. Huoltaja tai edustaja käyttää alaikäisen puhevaltaa siten kuin hallintolaissa tarkemmin säädetään. 2.3 Yhdenvertaisuus laki Yhdenvertaisuuslain tarkoituksena on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutumista sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojaa. Lain mukaan viranomaisilla on velvollisuus kaikessa toiminnassaan edistää yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan yhdenvertaisuuden edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Viranomaisten tulee erityisesti muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista. 2.3 Yhdenvertaisuus suunnitelma Yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisten tulee laatia yhdenvertaisuussuunnitelma etnisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Lappeenrannan kaupungin yhdenvertaisuussuunnitelman tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä sekä välitöntä että välillistä syrjintää viranomaisten toiminnassa ja ehkäistä ja toimintaympäristöissä. Suunnitelman avulla halutaan myös auttaa toimialoja rakentamaan tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti tasavertaisuuteen ja monimuotoisuuteen perustuvaa toimintapolitiikkaa ja työkäytänteitä. Yhdenvertaisuuden toteutuminen näkyy selvemmin ihmisten arjessa ja erilaisissa kohtaamistilanteissa. Tästä syystä kaupungin järjestämissä palveluissa tulee osata ottaa huomioon asiakaskunnan moninaisuudesta johtuvat erilaiset tarpeet. Lappeenrannan kaupungin toiminnoissa edellytetään suvaitsevaisuutta erilaisia vakaumuksia ja mielipiteitä kohtaan.
8 Kaikkinainen syrjivä käyttäytyminen ja kohtelu on Lappeenrannan toiminnoissa ankarasti kielletty. Mitkään ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet eivät saa vaikuttaa siihen, miten työntekijää kohdellaan työyhteisössä taikka siihen miten asiakas huomioidaan ja miten tätä palvellaan Lappeenrannan kaupungin toimintayksiköissä. Lappeenrannan kaupungissa edellytetään, että työyhteisön edustajat reagoivat välittömästi tehokkaalla tavalla estääkseen syrjintää silloin, jos toiminnassa on havaittavissa henkilöihin kohdistuvaa perusteetonta eriarvoista kohtelua. Edellä mainittu koskee myös tilanteita, joissa joku muu taho kuin kaupunki antaa julkisia palveluja osto- tai muun sopimuksen perusteella kaupungin puolesta. Kaikessa kaupungin toiminnassa kunnioitetaan yksilöllisyyttä ja kulttuurien erityispiirteitä, edellytetään rehellistä, vastuullista ja eettisesti kestävää toimintaa, edistetään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä työntekijöiden hyvinvointia. 2.4 Lappeenrannan seudun maahanmuutto-ohjelma 2008 2015 Monikulttuuristuva ja moninaistuva yhteiskunta asettaa haasteita palvelurakenteille. Palvelujen kehittämisessä ja järjestämisessä tulee ottaa huomioon erilaisuutta huomioonottava palveluosaaminen sekä toimintamallien kehittäminen vastaamaan moninaistuvaa asiakaskuntaa. Myös työyhteisöjen valmentautuminen kohtaamaan eri kulttuureista tulevia työntekijöitä ja asiakkaita on tärkeää. Päivähoidossa lapsilla on mahdollisuus kotoutua suomalaiseen yhteiskuntaan oman kielensä ja kulttuurinsa säilyttäen. Sen lisäksi, että päivähoidossa tuetaan monikulttuurisen lapsen vahvan identiteetin kehittymistä ja suomen kielen oppimista, on tärkeää kannustaa perheitä vaalimaan kodeissaan omaa kieltään ja kulttuuriaan. Lapsi oppii suomen kieltä päiväkodin arjessa. Toiminta tulee suunnitella siten, että eri kieli- ja kulttuuritaustainen lapsi tulee otetuksi huomioon mahdollisimman hyvin ja hän saa tarvitsemansa avun. 2.5 Lappeenrannan varhaiskasvatussuunnitelma Monikulttuurisuus on käsitteenä ongelmallinen. Muiden kulttuurien näkeminen kaukaisina ja etnisinä saattaa johtaa suvaitsemattomiin ajatuksiin ja käytäntöihin. Suvaitsemattomuus tulee siitä, että toista kulttuuria edustavaa ryhmää käsitellään liikaa objektina. On hyvä tiedostaa, että monikulttuurisuus-käsite saattaa ohjata meitä näkemään vähemmistön edustajan vain
9 ryhmänsä prototyyppinä, eikä omana yksilönään. Siksi käytämme mieluummin nimitystä eri kieli- ja kulttuuritaustaiset tai eri kotikielen ja kulttuurin omaava lapsi. Eri kieli- ja kulttuuritaustaisilla lapsilla tarkoitetaan lapsia, jotka ovat muuttaneet vanhempiensa mukana Suomeen, sekä lapsia, jotka ovat syntyneet Suomessa mutta heidän vanhemmistaan joko molemmat tai toinen on vieraskielinen. Lisäksi suomalaiset kulttuurivähemmistöt kuuluvat tähän ryhmään. Maahanmuuttajalapset ovat kiinteä osa päivähoidon arkea. Tämä tuo uusia velvoitteita ja haasteita. Joudumme miettimään miten voimme auttaa näitä perheitä kotoutumaan Lappeenrantaan mahdollisimman hyvin. Tarvitaan mm. avustajia, jotka osaavat lapsen/perheen kielen. Päivähoidon henkilöstöä koulutetaan perehtymään eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten ja heidän perheidensä kohtaamiseen. 2.6 Lasten ja nuorten hyvinvointiselonteko lv 2011 2014 Lappeenrannassa on tehty lasten ja nuorten hyvinvointiselonteko lv, jossa määritellään tavoitteet ja ne keskeiset toimenpiteet, joita kaupungin organisaatiossa toimivat sekä muut lasten ja nuorten parissa työskentelevät toteuttavat. Selonteon keskeisiä tavoitteita on hyvinvointioppiminen osana yksilöiden ja yhteisöjen kehitystä. Hyvinvointioppimisen perusta rakentuu varhaisvuosina ja sen tärkeimpiä alueita ovat: vuorokausirytmit, kuten uni ja ruokailu vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot liikunta mielen ja elimistön viestin tunnistaminen ja tulkinta itsehoito Matti Rimpelä on todennut: Hyvinvointia voidaan myös opettaa samalla tavalla kuin lukemista tai laskemista. Selonteon mukaan väkivallan ehkäiseminen ja suvaitsevaisuuden lisääminen on: toisen huomioimista ja erilaisuuden arvostamista, joka nostaa hyvät tavat kunniaan myönteisen mallien tuomista esille mielekästä tekemistä ikäkauden mukaan tietoisuutta ja välineitä tunteiden käsittelyyn tunnistamista ja väliintuloa.
10 varhaista puuttumista väkivaltaan/ilkivaltan/päihteiden käyttöön väkivallan kieltämistä kaikissa muodoissa(0-toleranssi) 2.7 Lappeenrannan maahanmuuttajat
11 3. Miksi Suomeen muutetaan? Maahanmuuttaja-termin määrittelyn pitää olla tarkka, sillä se sisältää monia eri asioita. Maahanmuuttaja Mirja-Tytti Talibin mukaan maahanmuuttaja on henkilö, joka on syntyperältään ulkomaan kansalainen ja muuttaa toiseen maahan asumaan. Ulkomaalainen voi olla jonkin toisen maan kansalainen tai kansallisuutta vaille oleva. Suomeen muutetaan monista syistä. Maahanmuuttoperusteet voidaan jaotella esimerkiksi Annika Forsanderin (Maahanmuuton merkitys väestökehityksen kannalta 2004) mukaan seuraavasti: Työperusteinen maahanmuutto asiantuntijamuutto, muun ammattitaitoisen työvoiman muutto, keikkatyöläiset, yrittäjät, kansainvälinen harjoittelu, au-pairit, sesonkityövoima Perheperustainen maahanmuutto kansainvälinen perheenmuodostus, kansainvälinen perheen yhdistäminen Etnisperustainen muutto inkerinsuomalaisten ja perheenjäsenten muutto, nykyisten tai entisten Suomen kansalaisten paluumuutto Opiskeluun perustuva muutto tutkinto-opiskelijat, opiskelijavaihto Eläkeläisten muuttoliike eläkkeellejääneiden nykyisten tai entisten Suomen kansalaisten paluumuutto, Suomen kansalaisten rotaatiomuutto etelän ja Suomen välillä, maahanmuuttajataustaisten rotaatiomuutto lähtömaan ja Suomen välillä Pakolaiset turvapaikkaprosessissa olevat, oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat, kiintiöpakolaiset Laiton tai dokumentoimaton muutto oleskeluluvan tai viisumin ylittäjät, ihmiskaupan uhrit, maahanjääneet kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet, dokumentoimattomasti maassa oleva ja työskentelevä työvoima
12 4. Mitä tulee huomioida, kun päivähoitoon tulee asiakkaaksi maahanmuuttajataustainen perhe? Erilaisuuteen tutustuminen auttaa ymmärtämään ja kunnioittamaan toisia kulttuureita. Tutustuminen kannattaa aloittaa omasta kulttuurista ja kulttuureja erottavista päälinjoista. On hyvä pohtia erilaisuuden meissä herättämiä tiedostamattomia tunteita ja tulkintoja: erilaiset valta- ja yhteisöllisyyskäsitteet, moninaiset aikakäsitykset, uskonnot ja perinteet. Saman kulttuurin vaikutuspiirissä kasvaneilla ihmisillä on samanlaisia käyttäytymispiirteitä. Näitä käyttäytymispiirteitä yhdessä voidaan kutsua kansanluonteeksi. Käyttäytymispiirteinä ymmärretty kansanluonne ei periydy, siihen kasvetaan. Muista, että maahanmuuttaja joutuu luopumaan ainakin osittain perheestään, ystävistään, naapureistaan, seurakunnastaan, kodistaan, työstään, ruuastaan, tavoistaan, rooleistaan, statuksestaan, kielestään, kotimaastaan, kulttuuristaan ja koulutuksestaan. Näiden saavuttaminen uudelleen ei ole helppoa ja se saattaa näkyä perheen uuden kulttuurin kohtaamisessa. Tohtori Liisa Keltikangas-Järvinen on tutkinut suomalaista kansanluonnetta ja hänen mielestään suomalaisille tyypillisiin piirteisiin kuuluu mm. ulkoinen vaatimattomuus. Vaatimattomuus on hyve ja itsensä vähättely ja kursailu kuuluvat siihen: Tämä nyt on vaan tällainen ja Mikä lienee rimpula. Suomalaiseen vaatimattomuuteen liittyy usein negatiivisten asioiden esittely ja kurjuudella kilpaileminen. Pohdittavaksi mikä on suhteesi omaan kulttuuriisi? mitä haluaisit säilyttää siitä, jos joutuisit itse pakolaiseksi tai muuttamaan pois omasta kotimaasta? mitä asenteita sinulla on erilaisuutta kohtaan? mitä asenteita sinulla on maahanmuuttajia kohtaan? onko sinulla riittävästi tietoa maahanmuuttajuudesta? mitkä asiat ovat mielestäsi tärkeitä maahanmuuttajataustaisten perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä? miten suunnittelet suomen kielen oppimista tukevaa toimintaa maahanmuuttajataustaiselle lapselle? miten suhtaudut maahanmuuttajataustaisen lapsen kielen ja kulttuurin tukemiseen? 4.1 Päivähoidon työntekijä haasteen edessä On hyvä muistaa, että jokaisella meistä on ennakkoluuloja. Ne on vain uskallettava kohdata. Ennakkoluulot liittyvät luokittelun tarpeeseen: jokaisella, jolla on ajatustoimintaa, on myös
13 stereotypioita ja ennakkoluuloja. Ne juontavat juurensa ryhmään kuulumisesta ja ryhmien välisistä suhteista. Kulttuurien välisen vuorovaikutuksen suurin haaste ei ole vieraan kulttuurin tuntemus, vaan oman kulttuurin tuntemus ja sen vaikutuksen tiedostaminen omassa ajattelussa ja käyttäytymisessä. Ennakkoluulot eivät poistu kieltämällä, vaan tunnistamalla. Luokittelulle ja tyypittelylle emme voine mitään, tiedostamalla voimme vaikuttaa. Prosessi on hidas ja siinä on kohdattava oma raadollisuutensa. On mukava tietää, kuinka kiinalainen kättelee tai italialainen ilmehtii, mutta kulttuurien kohtaamisen kannalta paljon tärkeämpää on ymmärtää kulttuurien olemusta yleisemmällä tasolla ja tunnistaa oman kulttuurin piirteitä. Ymmärrä oma minuus, oma kulttuuri, vieras kulttuuri. Mieti mitä alla olevat asiat merkitsevät sinulle, sinun kulttuurissasi ja toisessa kulttuurissa: täsmällisyys siisteys seksuaalisuus kuuliaisuus itsenäisyys kohteliaisuus rehellisyys vieraanvaraisuus luottamuksellisuus kärsivällisyys halu tutustua joustavuus tavoitteisiin pyrkiminen tasa-arvo uskonnollisuus poliittisuus Kasvattajan rooli monimuotoisuuden edistäjänä ja tulevaisuuden rakentajana on keskeisessä asemassa kaikissa yhteiskunnissa. (Talib - Paavola 2010,82) SUVAITSEVAISUUS edellyttää aina stereotypioiden poisoppimista. Stereotypiat ovat: ensimmäinen arvaus, kun tietoa ei vielä ole. stereotypiat muuttuvat hankaliksi, kun niitä ei olla valmiita muuttamaan saadun tiedon perusteella. SUVAITSEMATTOMUUS, torjunta, piilorasismi, vihamielisyys ilmenevät: elekieli stereotyypittely ei-ihmiskeskeinen tiedonvälitys ei-ihmiskeskeinen kouluopetus kiusaaminen syyttely syrjintä häpäisy tyrannisointi sorto
14 4.2 Kulttuurien välinen viestintä Kun ymmärrämme mikä tavassamme viestiä kuuluu nimenomaan suomalaisuuteen, voimme varautua viestinnän eroihin toisessa kulttuurissa kasvaneen kanssa. Ja kun osaamme varautua eroihin, ne eivät aiheuta väärintulkintoja niin helposti. Suomalaiselle viestinnälle on niukkuuden ylistys. Puhumme niukasti, kuuntelemme niukasti ja non-verbaalinen viestintämme on niukkaa. Suomalainen kielellinen viestintä: lainalaista, tarkkaa totuudessa pysymistä -> Tarkoitetaan mitä sanotaan sanojen välttäminen -> sanotaan vain se, mitä tarkoitetaan puhetaito ei arvostettua suoruus voi mennä kohteliaisuuden yli kohteliaisuutta on rauhaan jättäminen (kaupassa, ravintolassa) suhde hiljaisuuteen: hiljaisuus on luontevaa ja arvostettua yksityisyyden alue laaja-> Puheenaiheet kaukana itsestä Suomalainen elekieli: eleet ja ilmeet vähäisiä äänen voimakkuus ja sävyvaihtelut niukkoja jos ääni ja kehonkieli ovat ristiriidassa, uskomme lähes poikkeuksetta kehonkieltä äänekkyys ja oman tilan ottaminen ei ole sopivaa tilan käyttö: yksityisyyden arvostus huomiota herättävän tärkeää -> aiheuttaa herkästi vääriä tulkintoja henkilökohtainen alue huomattavan suuri koskettamista vältetään värit, ulkoinen olemus hillitty Alla olevat esimerkit on kerätty Päivi Vartiainen-Oran käsikirjoittamasta Ymmärräks sää? - kirjasta. Kirja oli samannimisen projektin tulos. Projekti toimi Hämeenlinnassa 2003 2005. Yksiaikaisuus eli monokronisuus Yksiaikaiselle viestinnälle on ominaista se, että vuorovaikutustapahtumia on menossa yksi kerrallaan. Tyypillistä on, että kun yksi puhuu, muut kuuntelevat. Kuuntelijat eivät keskeytä, kysele tai puhu muutenkaan yhtä aikaa, vaan vain ja ainoastaan kuuntelevat. Ja vasta, kun kuuntelijan vuoro tulee olla puhuja, hän puhuu. Hän puhuu omalla vuorollaan ja järjestyksessä. Monokroniseen viestintään ei sovi etuilu tai hoputtaminen. Yksiaikaisen viestinnän kulttuureissa päälle puhuminen koetaan häirintänä, ja sitä pidetään sivistymättömänä. Yksiaikaiseen vuorovaikutukseen liittyy lineaarinen aikakäsitys. Lineaarisen aikakäsityksen mukaan ajalle ominaista on sen mitattavuus ajalla on alku ja loppu ja sen kulkua on tärkeää
15 mitata ja hallita. Tällainen aikakäsitys on tyypillinen teollisissa länsimaissa, joissa se on kehittynytkin äärimmilleen teollisen tuotannon kehittymisen myötä. Lineaarinen aikakäsitys tuo yksiaikaiseen vuorovaikutukseen mukaan lyhyyden ja asiassa pysymisen vaatimuksen: aika on rahaa. Monokroninen vuorovaikutus on tyypillisintä samoilla alueilla kuin lineaarinen aikakäsitys: Länsi- ja Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Moniaikaisuus eli polykronisuus Moniaikaiselle viestinnälle on ominaista se, että vuorovaikutustapahtumia voi olla menossa useampi kerrallaan. Tyypillistä on, että vuorovaikutustilanteessa moni voi puhua yhtä aikaa joko samasta asiasta tai eri asioista. Kuuntelijan ja puhujan roolit eivät ole täsmällisiä ja pysyviä, vaan vaihtuvat nopeasti. Kuuntelija voi keskeyttää, kysyä tai aloittaa oman puheenvuoronsa yhtä aikaa toisen kanssa. Puhuja ja kuuntelija voivat olla sama ihminen samalla kertaa. Yhdessä ja yhteen ääneen puhuminen on sallittua. Moniaikaiseen viestintään kuuluvat jonot ja vuorot. Tärkeintä molemmissa on tehtävän loppuun saattaminen vuoroilla ja ajalla ei ole niinkään väliä. Moniaikainen viestintä liittyy sykliseen aikakäsitykseen. Moniaikainen viestintä on vallitsevaa suurimmassa osassa Afrikkaa, useissa Aasian maissa, Eteläisessä Euroopassa ja Latinalaisen Amerikan maissa. Samoissa kulttuuripiireissä vallitsee useimmiten myös syklinen aikakäsitys. Erilainen aikakäsitys Käsitykset ajasta poikkeavat hyvinkin paljon eri puolella maailmaa. Maahanmuuttajien erilainen käsitys ajasta ja sen käytöstä aiheuttaa varmasti eniten kulttuuritörmäyksiä varhaiskasvatuksen työyksiköissä. Lineaarinen aikakäsitys tuo yksiaikaiseen vuorovaikutukseen mukaan lyhyyden ja ajassa pysymisen vaatimuksen. Lineaarisen aikakäsityksen mukaan ajalle on ominaista sen mitattavuus ajalla on alku ja loppu ja sen kulkua on tärkeää mitata ja hallita. Teollistuneessa lännessä ja pohjoisessa aika on rahaa. Ajan mittaaminen on oleellista ja tarkkaa. Aika on hyödyke, jolla on päivä päivältä kovempi hinta. Aikaa ostetaan ja myydään; Kiitos ajastasi! Aika käsitetään hyödykkeeksi, joka voi olla sinun tai minun omaa. Jos intialaista kiittäisi ajasta, niin hän pitäisi kiittäjää hulluna. > lineaarinen aikakäsitys: aika on kuin jana, jolla on alku ja loppu Syklisen aikakäsityksen mukaan aika on aluton ja loputon virta. Aika ei lopu. Aika ei ole kenenkään: me elämme ajan virrassa. Sykliseen aikakäsitykseen liittyy myös tämän käsillä olevan hetken tärkeys: suunnitelmat voivat muuttua, jos tämän hetki niin vaatii. Aikataulut eivät ole tärkeitä. Ajan käsittäminen kiertokulkuna, sykleinä, liittyy luonnon kiertokulkuun. Syklisesti on eletty ja eletään yleisemmin maaseutumaisissa yhteiskunnissa ja yhteisöissä. Jos jotain ei tule tehdyksi nyt, se tulee tehdyksi huomenna. >Syklistä aikaa kuvataan usein aluttomalla ja loputtomalla kehällä.
16 Suhteen luominen Valtaosassa maailman kulttuureista ihmisten välinen suhde luodaan puhumalla. Kun kaksi ranskalaista tapaa, he jutustelevat niitä näitä saadakseen selville, kenen kanssa tässä oikein ollaan tekemisissä. He voivat keskustella vähän politiikasta, vaihtaa mielipiteitä ruuasta, kysyä jotain toisen osapuolen harrastuksista tai matkoista, ja pikkuhiljaa he pääsevät siihen asiaan, josta heidän on määrä neuvotella. Samoin luodaan suhdetta muissa Välimeren maissa, Lähiidässä ja monessa muussa paikassa. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa suhteen luomiseen voidaan käyttää työelämässä päiviäkin, jos on kysymys yritykselle tärkeästä suhteesta. Kun suomalainen tulee vastaavaan tilanteeseen, hän haluaa yleensä mennä suoraan asiaan tai olla aluksi hiljaa ja tarkkailla, millainen toinen on. Suoraan asiaan menevistä pohjoiseurooppalaisista suomalainen on yleensä suorin ja toisaalta parhaiten hiljaisuutta sietävä. Ei-kielellinen viestintä Kehonkieli on ensimmäinen äidinkielemme. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 90 prosenttia viestinnästämme muodostuu muusta kuin puhutusta kielestä. Tähän muuhun ei-kielelliseen eli sanattomaan eli non-verbaaliin viestintään kuuluu mm: kasvojen ilmeet eleet asennot ja tilan käyttö äänen sävy ja voimakkuus puheen nopeus ja rytmi värit, vaatetus, korut, tuoksut yms. Jos puhutussa kielessä äänen sävy ja voimakkuus ovat ristiriidassa sanojen sisällön kanssa, uskomme sävyn ja voimakkuuden. Jos ääni ja kehonkieli ovat ristiriidassa, ja kuulemme molemmat, uskomme lähes poikkeuksetta kehonkieltä. Keho voittaa äänen, sävy sanan. Olemme synnynnäisesti yksilöinä erilaisia tavaltamme käyttää sanattomia viestejä, mutta ennen kaikkea olemme oppineet kasvuympäristöstämme, mikä on sopivaa ilmehdintää, elehdintää ja muuta kehonkielen käyttämistä. Viestintätyylit voivat erota eri yksilöiden ja sukupuolten välillä, mutta keskimäärin eniten ne eroavat eri kulttuurien välillä. Jos puhuja ja kuuntelija ovat kasvaneet samassa kulttuurissa, eleiden ja ilmeiden tulkinta on suhteellisen mutkatonta, koska osanottajat ovat oppineet samanlaisen tavan käyttäytyä vuorovaikutustilanteissa. He tietävät, milloin ja miten sopii aloittaa keskustelu, milloin ja miten saa keskeyttää, millaisilla ilmeillä ja eleillä kuuntelija ilmaiseen kuuntelemistaan jne. He osaavat myös ennakoida toisen osapuolen reaktiot melko hyvin.
17 Vuorovaikutus tulee haasteellisemmaksi, kun sen osapuolet tulevat eri kulttuureista. Omassa kulttuurissa opitut viestinnän lait eivät päde. Hollantilainen kulttuuritutkija Geert Hofsteden mukaan kulttuureita voidaan verrata toisiinsa neljän perusjatkumon kautta. Yksi niistä on yhteisöllisyys yksilöllisyys jatkumo. Eri kulttuureita voidaan sijoittaa tälle jatkumolle. Kuitenkin pitää muistaa, että yhden kulttuurin sisällä on tässäkin suhteessa eroja. Yksilöllisyys-yhteisöllisyys jatkumo auttaa kasvattajia ymmärtämään, miksi eri kulttuureissa suhtaudutaan esim. perheen määräysvaltaan yksilön elämässä kovin eri tavoin. Jatkumo auttaa myös kasvattajaa ymmärtämään lapsen erilaista asemaa perheessä ja erilaisia kasvatusihanteita. Yhteisöllisyyteen liittyviä piirteitä: Yhteisö (=perhe, suku, klaani tms.) on pienin yksikkö, joka voi selviytyä elämäntaistelussa. Yksilö asettaa ryhmän edun ja päämäärät oman etunsa ja päämääriensä edelle. Kollektiiviset arvot ja normit sisäistyvät niin, ettei henkilökohtaisten ja yhteisöllisten päämäärien kesken tehdä eroa. Yksilö samastuu ryhmäänsä niin, että elämä ilman sitä voi olla mahdotonta. Yksilön käyttäytymistä ohjaavat hänen sosiaalinen roolinsa ja siihen liittyvät odotukset ja velvollisuudet. Tavoitteena on sopusointu. Yksilöllisyys ja yksilön mielipide eivät ole tärkeitä, vaan lapsesta asti kasvetaan hakemaan yhteistä ryhmän mielipidettä ja mukautumaan siihen. Sopusoinnun rinnalla toinen tärkeä käsite on häpeä. Jos yksilö tekee väärin, hän tuntee häpeää koko perheensä tai sukunsa puolesta. Jokainen ryhmän jäsen kantaa yhteistä vastuuta suvun tai perheen kunniasta. Kasvojen säilyttäminen on tärkeää. Kun yhteisöllisyyteen kasvetaan kotona, se näkyy koko elämässä, mm. kasvatuksessa, koulussa ja työssä. Suurin osa maailman kulttuureista on yhteisöllisiä eli kollektiivisia. Vahvimmin kollektiivisia ovat Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan kulttuurit. Yksilöllisyyteen liittyviä piirteitä: Yksilö on pienin yksikkö elämässä. Yksilön päämäärät ja etu menevät yhteisön edun ja päämäärien edelle. Ristiriitatilanteessa on moraalisesti oikein ja luonnollista asettaa oma etu esim. vanhempien, perheen tai työyhteisön edun edelle. Yksilön käyttäytymistä ohjaavat hänen omat tarpeensa, tahtonsa ja voimansa.
18 Totuus, ja oma mielipide ovat tärkeitä: totuuden sanomista arvostetaan ja vastaansanominen on aktiivisen ihmisen merkki. Jos vapaa ihminen tekee vapaasta tahdostaan väärin, hänen tunteensa ei ole niinkään häpeä toisten edessä, kuin syyllisyys itsensä edessä. Itsekunnioitus on tärkeämpää kuin kasvojen säilyttäminen. Vahvasti individualistisia kulttuureja on lähinnä vain teollistuneissa länsimaissa USA:ssa, Länsi- ja Pohjois-Euroopassa. 5. Maahanmuuttajaperhe Monikulttuurisuuden Käsikirjassa on laajemmin käsitelty maahanmuuttajaperheiden kohtaamia haasteita uudessa kulttuurissa: kulttuurishokki, perheenjäsenten roolien säilyttäminen/muuttuminen uudessa kulttuurissa, kulttuuriin sopeutuminen jne. Käy lukemassa niistä Monikulttuurisuuden Käsikirjasta. Maahanmuuttajaperheet eivät ole homogeenisiä maansa ja uskontonsa stereotypisiä edustajia, vaan perheen ja perheenjäsenten identiteettiin vaikuttaa mm.: koulutus, ikä, taloudellinen asema, maailmankatsomus, sosiaalinen luokka jne. Huomioi: suomalainen päivähoitosysteemi on monille maahanmuuttajille aluksi vierasta ja outoa asioita täytyy kerrata monta kertaa, sillä uuden tiedon tulva on suuri termit voivat olla vieraita, esim. vanhempainilta käytä selkokieltä konkreettisuus on valttia maahanmuuttajaperheen kanssa - näytä, mitä et puhuen saa viestitetyksi lapset ja myös vanhemmat voivat kokeilla rajoja Ensikohtaaminen vanhempien kanssa voi olla ensiarvoisen ratkaiseva yhteistyön kannalta Vanhempia saattaa pelottaa uusi paikka ja tilanne miten pärjäävät, kun eivät osaa suomen kieltä, eikä tiedä suomalaista tapaa toimia erilaisissa tilanteissa. Suora, henkilökohtainen kontakti on tärkeää kohtaa vanhemmat päivittäin vaikka hymyllä tai hyvän päivän toivotuksella. Toimi maahanmuuttajataustaisten perheiden- ja lasten kanssa samoin kuin toimisit suomalaisten perheiden kanssa. Muista käyttää selkokieltä! Selkokieli Selkokieli on kieli niitä varten, joilla on vaikeuksia lukemisessa ja ymmärtämisessä tai molemmissa. Se on sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan mukautettu yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi.
19 Selkokieli palvelee tiedollista saavutettavuutta. Selkokieli ei ole samaa kuin selkeä yleiskieli. Selkokieli on tietylle kohderyhmälle suunnattua ja ryhmän tarpeisiin mukautettua kieltä. Selkokieli on suunnitelmallisesti helpommaksi muokattua yleiskieltä. Selkokieltä voivat tarvita kehitysvammaiset, vanhukset tai maahanmuuttajat, mutta sama selkokieli ei sovi kaikille. Selkokielen olisi hyvä olla mahdollisimman konkreettista. Selkokieleen sopivat konkreettiset ja jokapäiväiset sanat lyhyet sanat lyhyet lauseet tekstin sidonnaisuus selkeä esittämisjärjestys, esim. aikajärjestys Selkokieleen eivät sovi vierasperäiset sanat murre- tai slangisanat pitkät sanat pitkät luvut lyhenteet pitkät sivulauserakenteet lauseenvastikkeet viittaukset tekstin sisällä tai tekstin ulkopuolella Kun kirjoitat selkokieltä Selkotekstin laatijan olisi hyvä tuntea kohderyhmänsä kielellinen taso. Tekstin tarkoitus voi olla tiedottava tai opettava; tiedottavan tekstin pitäisi olla vielä selkeämpi kuin opetustekstin. Myös typografian on oltava selkeä (kirjasintyyppi, taitto, kuvitus, kappalejako, otsikointi...). Kuvien on tuettava tekstiä ja oltava selkeitä. Suullisessa selkoviestinnässä on tärkeää hidas tempo ja painotukset. Unohda tyylivaatimukset mutta muista oikeakielisyys! Suullinen selkokieli Selkoviestintä on vaativaa, koska oma persoonallinen viestintätyyli on mukautettava vastaanottajan tarpeisiin. Maahanmuuttajan pintakielitaito saattaa antaa väärän kuvan osaamisesta. Muista varmistaa ymmärtäminen! Apukieliä voi käyttää (englanti, venäjä), jos kaikki kuulijat varmasti osaavat niitä hyvin. Muista puheen selkeys ja hidas tempo. Vältä aina murteita ja slangia, maahanmuuttajat oppivat ensin yleiskieltä. Vältä yläkäsitteitä (esim. yhteystiedot, elintarvikkeet, ajankohta), jos voit käyttää arkisempiakin sanoja. Varmista viestinnän onnistuminen jollakin tarkentavalla kysymyksellä tai tehtävällä. Anna kaikki tärkeät ohjeet tms. aina myös kirjallisena. Kun muokkaat sisältöä (tekstiä tai puhetta) selkokielelle Etsi asian ydin: mitä haluat kertoa, mikä on tärkeää. Mieti esittämisjärjestys, esim. aikajärjestys tai tärkeysjärjestys. Tarkista lauserakenteet ja lyhennä tai selkiytä niitä. Tarkista sanasto ja muokkaa selkeämmäksi. Tarkista kokonaisuus tarvittaessa useaan kertaan.
20 Muista, että myös selkosuomen täytyy olla kuitenkin oikeaa ja hyvää suomea. Jos teet materiaalia jatkuvaan käyttöön, testaa sitä kohderyhmässä ja muokkaa aina uudelleen. 6. Yhteistyö 6.1 Päiväkoti maahanmuuttajaperheet Alla mainittujen perheeseen ja lapseen liittyvien asioiden lisäksi tulisi kasvattajalla olla teoreettista tietoa maahanmuuttajien yleisestä sopeutumisprosessista, oman äidinkielen ja kulttuurin merkityksestä perheelle ja lapselle sekä kaksikielisessä tai monikielisessä ympäristössä kasvamisesta. Tästä on enemmän tietoa Monikulttuurisuuden Käsikirjassa. Maasta toiseen muutettaessa mm. seuraavat asiat voivat olla erilaisia eri kulttuureissa: kulttuurimuuttujat: kieli, kommunikointi ruoka sosiaalinen järjestelmä huumori roolit (sukupuoliroolit / tasa-arvo) aikakäsite uskonto ilmasto status, taloudellinen asema kasvatus Onko erilaisuuteen vai samanlaisuuteen perustuva kasvatusideologia. Ne voivat olla kovin erilaiset, joten henkilökunnan tulisi olla tietoinen seuraavista seikoista: kansalaisuus ja etninen tausta kulttuuritausta; mm. tavoista, perinteistä, arvoista kielitausta ja kielitaito (mitä lapsi puhuu, kuinka hyvin ikätaso huomioon ottaen ja vanhempien näkemys asiasta) perhetausta ja kotitilanne (onko koko perhe suomessa, millainen on vanhempien suhtautuminen uuteen maahan, ovatko vanhemmat kiinnostuneita tukemaan päiväkotia työssään?) kotimaan ja Suomen ilmastoerot elinolot ennen Suomeen tuloa
21 kotimaasta lähdön syyt perheen tieto uudesta kotimaastaan lapsen ikäkauteen kuuluva kehitys - onko se ikätasoa vastaava suomalaisen ja perheen oman kulttuurin mukaan lapsen persoonallisuuteen liittyvät tekijät oletettu oleskeluaika Suomessa; pysyvää vai tilapäistä 6.2 Päiväkotiin tutustuminen Tee etukäteen ota esille tiedote maahanmuuttajavanhemmille (suomi, venäjä, englanti, turkki) ota esille päiväkodin esittelylehtinen ja tarkista, että siitä löytyy seuraavat tiedot: - johtajan nimi - henkilökunnan nimet - osoite - puhelinnumero - lapsiryhmän nimi Mieti tarvitaanko tulkkipalveluita ja tilaa tulkki tai puhelintulkkaus Esittely perheen tervehtiminen henkilökunnan esittely kerro miten sinua / teitä kutsutaan lapsiryhmän esittely päiväkodin ja piha-alueen esittely lapsen oman istumapaikan, naulakkopaikan yms. esittely ryhmän toiminnasta kertominen Sovi miten päiväkoti ja vanhemmat tekevät yhteistyötä hoitoajat ja hoidon aloitus hoitoaikojen muutoksista ja lapsen poissaoloista tulee ilmoittaa ajoissa sovittujen hoitoaikojen noudattaminen kuka tuo ja hakee lapsen hoitopaikasta tarvittaessa sovi kotoutumissuunnitelman tekoaika Kerro vaitiolovelvollisuudesta ja mitä se tarkoittaa
22 Hoitoon jääminen Vanhempien on kerrottava lapsille: miksi lapsi on hoidossa missä vanhemmat ovat silloin milloin lapsi haetaan ja kuka hakee Kerro vanhemmille, että vaikka lapsi aamulla itkisi hoitoon jäädessään, tilanne helpottuu ajan myötä. Kerro myös, että vanhemmat voivat tuoda valokuvia vanhemmista ja muusta perheestä, joiden katselu päivän aikana lohduttaa lasta. Unilelu tai lohturätti auttavat nukkumaan mennessä lasta rauhoittumaan. 6.3 Vinkkejä keskusteluihin Kertokaa vanhemmille suomalaisesta päivähoidosta ja kasvatuksesta. Eritoten kannattaa kertoa siitä, että ulkoilemme säällä kuin säällä ja siksi asianmukainen vaatetus on tärkeää. Kyselkää tarkkaan perheen ruokakulttuurista. Esimerkiksi kaikilla muslimiperheillä ei suinkaan ole samanlaiset ruokailusäännökset. Jotkut perheet ovat hyvin tarkkoja siitä, että ruoka ei sisällä missään muodossa sianlihaa, ei edes liivatetta. Silloin on oltava hyvin tarkkana millaista levitettä, keksejä, makeisia jne. tarjotaan. Toiset perheet taas välttävät vain sianlihaa. Käykää vanhempien kanssa läpi Ohjeita maahanmuuttajavanhemmille -vihkonen. Esitelkää ja jakakaa vanhemmille Väestöliiton Suomalaisen lastenkasvatuksen opas (www.vaestoliitto.fi). Se löytyy monenkielisenä versiona ja sen voi joko tulostaa tai tilata suoraan Väestöliitolta. Kirjaset ovat maksuttomia mutta rahtikulut tulevat yksiköiden itse maksettaviksi. 6.4 Lapsen vanhemmille Henkilökunnan tärkeä tehtävä on korostaa lapsen vanhemmille oman äidinkielen merkitystä. Äidinkielen hyvä osaaminen on perusta suomen kielen oppimiselle. Puhu alusta asti omaa äidinkieltäsi lapsen kanssa. Puhu aina omaa äidinkieltäsi. Vaikka lapsi puhuisi vain toista kieltä, puhu siitä huolimatta omaa äidinkieltäsi. Puhu lapselle paljon ja kuuntele häntä. Lapsi oppii kieltä käyttämällä ja kuuntelemalla sitä. Pyydä ystäviä ja sukulaisia puhumaan aina omaa äidinkieltään lapsen kanssa Anna lapsen käyttää leikeissään kumpaakin (tai kaikkia) kieltä. Älä säikähdä, vaikka lapsi puhuu välillä sekaisin kumpaakin kieltä.
23 Kirjat, lorut, pelit, leikit ja keskustelut ovat tärkeitä lapsen kehitykselle. Tavoitteena on kaksikielisyys / monikielisyys- 7. Etninen työntekijä Kun suomalaiselle työpaikalle tulee uusi eri kulttuuria edustava työntekijä, hänelle saattaa tulla outo olo, kun hän kohtaa suomalaisen vähäpuheisen ja eleisen kulttuurin. Miksi nämä ihmiset eivät puhu minulle? Toinen erityisesti työelämässä näkyvä kulttuurinen ero on suhtautuminen valtaan. Valtaa käytetään kaikkialla, mutta suuria kulttuurillisia eroja on siinä, mihin valta perustuu, ja miten näkyviin valtaeroihin suhtaudutaan. Geert Hofsteden perusjatkumo-mallissa valtaetäisyys on yksi neljästä kulttuurien perusjatkumoista. Eri kulttuurit voidaan sijoittaa tälle jatkumolle muistaen taas, että yhden kulttuurin sisällä on tässäkin suhteessa yksilöllisiä eroja. Suuren valtaetäisyyden kulttuurit: jokaisella on paikkansa Tieto suuren valtaetäisyyteen liittyvästä erilaisesta suhtautumisesta oma-aloitteisuuteen tai oman mielipiteen sanomiseen auttaa ymmärtämään, ettei muunlaisesta kulttuurista tuleva olekaan tyhmyyttään tai laiskuuttaan jättänyt jotain tekemättä tai sanomatta. Syyt voivat olla syvemmällä. Suuren valtaetäisyyden kulttuureissa ero valtaa omaavan ja valtaa omaamattoman välillä koetaan suureksi. Valtarakenteet ja ihmisten asemien erot yhteiskunnassa ja työelämässä ovat näkyviä ja tärkeitä. Valtahierarkiat ovat selviä, eivätkä hierarkian eri askelmilla olevat ylitä oman luokkansa rajoja. Vallan käyttämistä ja näyttämistä ei juurikaan kyseenalaisteta. Sen, jolla on valtaa, odotetaan sitä myös käyttävän ja näyttävän asemansa ulospäin. Suuren valtaetäisyyden kulttuureissa katsotaan, että vallanhaltijoille kuuluu erityisoikeuksia, eikä alaisten ole sopivaa niihin puuttua. Tämä koskee sekä poliittisen, taloudellisen ja muun yhteiskunnallisen vallan käyttöä että vallan käyttöä työssä. Valta perustuu usein syntyperään, tai se voi perustua ikään tai muuhun saavutettuun asemaan. Valta myös usein keskittyy ja kasaantuu niin, että sen, jolla on esimerkiksi sopiva syntyperä, varallisuutta ja ikää ja niiden tuoma korkea asema, oletetaan olevan myös kaikkien alojen asiantuntija ja auktoriteetti, vaikka hänellä ei olisikaan tarvittavaa tietoa. Suuren valtaetäisyyden kulttuureissa ero valtaa omaavan ja valtaa omaamattoman välillä koetaan suureksi.
24 Valtarakenteet ja ihmisten asemien erot yhteiskunnassa ja työelämässä ovat näkyviä ja tärkeitä. Jokaisella on paikkansa. Valtahierarkiat ovat selviä. Eri askelmilla olevat eivät ylitä oman luokkansa rajoja. Vallan käyttämistä ja näyttämistä ei juurikaan kyseenalaisteta. Sen, jolla on valtaa, odotetaan sitä myös käyttävän ja näyttävän asemansa ulospäin. Vallanpitäjille kuuluu erityisoikeuksia, eikä alaisten sovi niihin puuttua. Tämä koskee sekä poliittisen, taloudellisen ja muun yhteiskunnallisen vallan käyttöä että vallan käyttöä työssä. Valta perustuu usein syntyperään, ikään, tai muuhun saavutettuun asemaan. Valta myös usein keskittyy ja kasaantuu niin, että vallanpitäjän oletetaan olevan kaikkien alojen asiantuntija. Työelämässä esimiehiltä ja johtajilta odotetaan näkyvää vallankäyttöä: suuri työhuone ylimmässä kerroksessa, monen sihteerin ja oven takana -> kertoo alaisille ja vierailijoille, että tämä ihminen tekee tärkeää työtä (esim. Aasiassa). Upeat autot ja muut vallan merkit palvelevat samaa tarkoitusta. Johtajat elävät omassa maailmassaan, johon tavallisella työntekijällä ei ole kosketusta. Hyvältä esimieheltä odotetaan suuren valtaetäisyyden kulttuureissa erilaisia asioita kuin pienen valtaetäisyyden kulttuureissa. Tämä saattaa aiheuttaa työpaikoilla hämminkiä ja vääriä tulkintoja ohjeistuksissa. Johtajalta ja esimieheltä odotetaan viisaita päätöksiä Esimiehen täytyy osata päättää, ei keskustella. Hyvä esimies tietää ja osaa kaiken. On sopivampaa päättää yksin kuin osoittaa tietämättömyytensä neuvottelemalla itseään alemmassa asemassa olevien kanssa. Suuri riippuvuus esimiehestä (alaiset haluavat olla riippuvaisesta esimiehestä, jolle he eivät koe voivansa sanoa vastaan tai edes lähestyä esimiestä omine mielipiteineen) Vallan mukana luovutetaan myös vastuu. Ei tarvitse kantaa vastuuta kuin juuri siitä tehtävästä, jonka esimies on hänelle antanut, vaikka huomaisi, että tehtävään liittyy jotain muuta, mikä kannattaisi tehdä. Oma-aloitteisuus ei suotavaa eikä siihen yleensä ole kasvettu Suuren valtaetäisyyden kulttuureita: Tsaarin ajan Venäjä ja Neuvostoliitto( jäänteet näkyy) Samoin myös Afrikkalaisessa kulttuurissa matalankin viranomaisen asema tuo asemaanpäässeelle paljon valtaa ja yleisesti hyväksyttyä vallan käyttämisen ja näyttämisen tapoja, joiden edessä asiakkaalla ei ole valitusoikeutta. Suurimman valtaetäisyyden kulttuurit löytyvät Etelä-Amerikassa, Afrikan maista ja Aasiasta. Euroopan maista suurehkon valtaetäisyyden kulttuureita ovat mm. Ranska ja Belgia.
25 Pienen valtaetäisyyden kulttuurit: läpinäkyvyyttä ja tasa-arvoa Pienen valtaetäisyyden kulttuureissa vallankäytön oletetaan olevan läpinäkyvää ja kaikkia koskeviin lakeihin perustuvaa. Pienen valtaetäisyyden kulttuureissa korostetaan kaikkien tasaarvoa niin työelämässä kuin muuallakin yhteiskunnassa. Jos valtaeroja huomataan, niitä pidetään yleensä ei-toivottavina ja niitä pyritään pienentämään tai peittämään. Suuren valtaetäisyyden kulttuurista tulevaa työntekijää saattaa hämmentää pienen valtaetäisyyden johtajan ja työntekijöiden keskinäiset suhteet ja vallankäytön vähäiset merkit: huono esimies, vastuu ei positiivinen juttu vapaa-ajan seurustelu saattaa johtaa väärintulkintaan: alaisella erityisasema Johtaja on yksi työryhmän jäsen ja hänen työtään voidaan arvioida Pienen valtaetäisyyden kulttuureissa vallankäytön odotettaan olevan läpinäkyvää ja kaikkia koskeviin lakeihin perustuvaa. Kaikki ovat tasa-arvoisia niin työelämässä kuin muualla yhteiskunnassa. Valtaerojen huomattavuus ei toivottavaa ja niitä pyritään huomattaessa pienentämään. Yhteiskunnallinen valta saavutetaan koulutuksen ja kokemuksen sekä henkilökohtaisten ominaisuuksien pohjalta. Valta ei ainakaan virallisesti periydy eikä saavutettu valta-asema ole ikuinen. Vallan merkit ovat vähäisiä. Vallanpitäjät saavat herkästi kritiikkiä liian suurista autoista ja taloista. Vallanpitäjät haluavat yleensä näyttää vähemmän valtaa pitäviltä kuin ovat. Valtaa piilotellaan päinvastoin kuin suuren valtaetäisyyden kulttuureissa. Päättävässä asemassa tai asiantuntija-asemassa oleva ihminen voi olla syntyperältään köyhä, nainen ja suht. nuorikin. > ei mahdollista suuren valtaetäisyydessä Työntekijät työskentelevät itsenäisesti, eivätkä ole riippuvaisia esimiehistään. Alainen voi neuvotella esimiehen kanssa tasa-arvoisesti ja väittää vastaankin. Pohjoismainen erikoisuus: tasa-arvo! Vastuu ja osaaminen ovat jakaantuneet melko tasaisesti. Kaikki ovat positiivisesti riippuvaisia toisistaan: asioista neuvotellaan kaikkien panosta tarvitaan parhaaseen lopputulokseen. Valtaa ei ole tapana näyttää ulkoisilla merkeillä. Valta ja vastuu perustuvat tehtävään ja osaamisen tuomaan asiantuntemukseen ennemmin kuin muodolliseen asemaan. Etnisen työntekijän tavassa suhtautua työhön ja sen suorittamisessa saattaa näkyä myös se tuleeko hän maskuliinisen tai feminiinisen kulttuurin alueelta.
26 Maskuliininen kulttuuri työelämässä näkyy suhtautumisessa kilpailuun vahvasti maskuliinisessa kulttuurissa kilpailuhenkisyys ja suorittaminen korostuneita piirteitä kunnianhimo on arvostettua ja menestyminen arvokasta maskuliinisessa kulttuurissa ihmisten paremmuusjärjestykseen asettaminen on hyväksyttyä jo lapset kannustetaan kilpailemaan keskenään etenkin poikien kunnianhimoa tuetaan vahvasti maskuliinisia kulttuureita ovat : Japani, Italia, Kiina, Saksa, Iso-Britannia ja Usa Feminiininen kulttuuri kilpaillaan oman itsensä kanssa vaatimattomuus ja solidaarisuus ovat arvostetumpia kuin voittaminen kovaa kunnianhimoa ei pidetä kovin hyvänä sen enempää tytöillä kuin pojilla vahvasti feminiinisiä maita ovat: Vietnam, Venäjä, Viro, Suomi ja muut Pohjoismaat Jokaisen työntekijän tulee kuitenkin oppia suomalaisen työelämän pelisäännöt ja toimintatavat. Hyvällä perehdyttämisellä ja asioiden selittämisellä autetaan toisesta kulttuuritaustasta tulevaa työntekijää pääsemään sisälle oman työpaikan ja suomalaisen työkulttuurin toimintatapoihin. 8. Eri kulttuurien esittelyä Varhaiskasvatuksen kasvattajat ovat usein pyytäneet tietoa eri kulttuureista. Pelkona on AINA se, että tietoa käsitellään liian yksisilmäisesti. Kun puhutaan eri kulttuureista, AINA pitää muistaa, että puhutaan keskiverrosta. Kuten jo Monikielisyyden Käsikirjassa ja tämän kansion aiemmissa luvuissa on korostettu, aina on hyvä kysyä perheeltä suoraan heidän kotikulttuuristaan. Samasta maasta tulevien perheiden kotikulttuuriin vaikuttaa monet asiat: uskonto, sosiaalinen asema lähtömaassa, koulutustaso, mistä päin kyseistä maata perhe on lähtöisin, kieli, perheen negatiiviset kokemukset lähtömaassa (sota, poliittinen tai uskonnollinen vaino, nälänhätä, työttömyys), vanhemman/ vanhempien asema perheessä jne. Kerää tähän itse materiaalia eri kulttuureja käsittelevistä koulutuksista. Turkkilaisesta kulttuurista on pidetty esitelmä, mutta kouluttajalta ei saatu kirjallista materiaalia.
27 Oheisten kulttuurien esittelyt on kerätty: Arabialainen kulttuuripiiri, Mobed sivustolta www.mobed.fi Anneli Könnin luento Thai kulttuurista Romaanikulttuuri; elämää ja tapoja, Kehikko /Kaakkois-Suomen lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehittämisvirasto
28 8.1 Venäläinen kulttuuri Venäläinen luonne Venäläinen ihminen nauttii muiden seurasta, hän ei pidä yksinolosta. Venäläiset ovat tunneihmisiä, usein sentimentaalisia ja tunteensa ilmaisevia. Suuttuessaan venäläinen näyttää tunteensa. Surullisena hän itkee, iloisena nauraa, laulaa ja tanssii. Nämä piirteet näkyvät myös venäläisten mestarikirjailijoiden teoksissa ja venäläisissä elokuvissa. Venäläisiä kuvaa myös määritelmä suurpiirteisyys. Aikakäsitys on venyvämpi kuin suomalaisilla. Esim. linja-auto lähtee noin kello kaksi, pääasia on, että kaikki toimii. Venäläinen ei pidä säännöistä, määritellystä elämänjärjestyksestä, pysyvyydestä tai vakiintuneisuudesta. Hän haluaa olla riippumaton ja tuntea itsensä vapaaksi asuipa sitten missä hyvänsä. Venäläiset ovat erittäin vieraanvaraisia. Vieraalle järjestetään aina tarjottavaa, vaikka kyseessä olisivat viimeiset ruuat. Tarvittaessa lainataan vaikka naapurista. Venäläinen ei voi ottaa vastaan lahjaa ellei hänellä ole antaa takaisin vastalahjaa muistoksi. Perheyhteisö Lähiyhteisö on venäläiselle kaikki kaikessa. Perheyhteisöön kuuluvat sekä vanhemmat että appivanhemmat, lapset, lastenlapset, mummut, vaarit, serkut, pikkuserkut, tädit ja sedät sekä lähimmät ystävät. Yhteen kokoonnutaan aina kun jollain on merkkipäivä. Perheyhteisössä jokainen siihen kuuluva tietää toisten asiat ja yhdessä iloitaan ja surraan ja etsitään ratkaisuja ongelmiin Tapakulttuuri Venäläisten isännimien historiaa Isännimellä on pitkä ja värikäs historia. Asiakirjoissa sitä käytettiin jo 900-luvulla, jolloin käyttöoikeus oli vain ruhtinailla. Myöhemmin oikeuden saivat korkeampaan säätyyn kuuluvat. Oikeuden isännimeen antoi tsaari. Se tarkoitti kuulumista aatelissäätyyn ja oikeutti maatilan ja oikeuksien perintään isältä. Tavallisen ihmisen kohdalla merkittiin asiakirjoihin vain kenen poika tai tytär henkilö oli. Puhuttelu Venäläiseen kulttuuriin kuuluu iäkkään ihmisen ja naisen kunnioittaminen. Se ilmenee nonverbaalisena viestintänä; mies tervehtii ensin naista ja nuori vanhempaa. Kun keskustelukumppanit ovat samanarvoisia, tervehtii ensin se, jolla on hyvät käytöstavat. Perinteiset etikettisäännöt ovat säilyneet Venäjällä. Kädelle suuteleminen ei ole kovin harvinaista. Kättely kuuluu virallisiin tilanteisiin. Nainen ei kättele kovin herkästi edes virallisessa tilanteessa. Hän voi kumartaa kohteliaasti.
29 Venäläiset teitittelevät yleensä toisiaan. Sinuttelu ilmaisee yhteenkuuluvuutta, se on merkki läheisistä ihmissuhteista. Keskustelu Puheaktiivisuus on venäläisessä kulttuurissa tärkeä asia. Pitkät tauot, hiljaisuus tai yksitoikkoiset vastaukset tulkitaan haluttomuudeksi luoda ja ylläpitää henkilökohtaisia kontakteja. Puhekielessä käytetään paljon sanontoja - Tehdään niin! Mikäs siinä! -, jotka tarkoittavat, että tehdään jotain yhdessä. Venäläinen ilmaisee tunteensa ja esittää mielipiteensä suomalaista avoimemmin. Vierailu Kylässä käymiseen varustaudutaan hyvin, koska pelkästään kahville ei poiketa vaan kylään mennään pyhävaatteissa ja hyvissä ajoin. Tuliaisia pitää olla aina. Isäntä tarjoaa yleensä vieraille mahdollisuuden käsienpesuun, koska silloin on mahdollisuus käydä vessassa ennen pitkää ja nestepitoista ruokailua. Venäläinen ei koskaan kerro muille menevänsä vessaan. Pöydästä ei poistuta kesken aterian ellei kaikille ole julistettu jaloittelutaukoa. Juhla- ja vapaapäivät Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen (1991) venäläisten elämään ovat palanneet virallisesti kirkolliset juhlat. Ortodoksinen uskonto on osittain sulautunut kansanperinteisiin ja arkielämään. Ortodoksisuus on venäläisille osa identiteettiä. Vanhan juliaanisen ajanlaskun mukaan uusi vuosi alkaa Venäjällä 14. päivä tammikuuta. Uudenvuodenaatto on suurin juhla. Pääsiäinen on suurempi juhla kuin joulu. Siihen liittyy seitsemän viikon suurpaasto. Pääsiäisaattona mennään kirkkoon. Muita juhlapäiviä ovat mm. vappu, voitonpäivä ja Venäjän itsenäisyyspäivä. Ruokailu ja pukeutuminen Venäläisiin ruokatottumuksiin ovat vaikuttaneet ortodoksisen kirkon määräämät pitkät paastot, joiden jälkeen on herkuteltu. Kaikilla aterioilla tarjotaan runsaasti tummaa ja vaaleaa leipää. Päivällinen sisältää yleensä neljä ruokalajia. Ensin tarjoillaan "zakuskit" eli alkupalat. Niiden jälkeen syödään voimakas ja ravitseva keitto ja sitten pääruoka. Varsinaisen jälkiruuan jälkeen tarjotaan vielä usein teetä ja makeita leivonnaisia. Venäläiset käyttävät paljon rasvaa (öljyä ja smetanaa) ruuan valmistuksessa. Ruokaa on myös runsaasti. Venäläiseen keittiöön kuuluvat erilaiset piirakat. Suolaiset piirakat saattavat korvata pääruuan ja makeita piirakoita syödään teen kanssa milloin tahansa. Mausteita