Diabetesriskiä voidaan vähentää perusterveydenhuollon keinoin



Samankaltaiset tiedostot
Sosioekonomisen aseman ja suvun diabetestaustan vaikutus elintapaohjauksen tehoon D2Dhankkeessa. Diabeteksen ehkäisy kannattaa- seminaari 27.9.

Dehkon 2D-hankkeen (D2D:n) keskeiset tulokset

Diabeteksen ehkäisymalli toimii, mutta vielä on tehtävää..

Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy väestötasollatasolla

Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma: Dehkon 2D-hankkeen (D2D) arviointitutkimus

Suomiko terveyden edistämisen. Tiedätkö, montako diabeetikkoa maassamme on tällä hetkellä?

Terveyden edistämisen professori Tiina Laatikainen Karjalan lääketiedepäivät Lihavuus kansanterveyden haasteena

Mikko Syvänne. Dosentti, ylilääkäri Suomen Sydänliitto ry. Valtimotautien riskitekijät ja riskiyksilöiden tunnistaminen MS

Sairauksien ehkäisyn strategiat

Mitä raskausdiabeteksen jälkeen?

SVT, diabetes ja metabolinen oireyhtymä

Interventioiden vaikuttavuuden arviointi: esimerkkinä kansallisen diabeteksen ehkäisyohjelman Dehkon 2D-hankkeen arviointitutkimus

/SRI,AR TYYPIN 2 DIABETES VAARATEKIJÄT

Sydän- ja verisuonitautien riskitekijät Suomessa

Pohjois-Suomen syntymäkohortti v seurantatutkimus Diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit

Metabolinen oireyhtymä yhteiskunnallinen haaste?

Raskausdiabetes. GDM Gravidassa Tammikuun kihlaus Kati Kuhmonen

Ravitsemus näkyy riskitekijöissä FINRISKI 2012 tuloksia

Yksityiskohtaiset mittaustulokset

D2D-hanke Diabeteksen ehkäisyn sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen haasteet

Tyypin 2 diabetes - mitä se on?

Tyypin 2 diabeteksen ehkäisy ilmailualan työterveyshuollossa

Dehkon 2D -hanke (D2D) Lisälehti vuonna 2004 julkaistuun projektisuunnitelmaan

Terveyden edistämisen tulevaisuus Itä-Suomessa. Professori Tiina Laatikainen

Timo Saaristo VALTIMOTERVEYDEKSI! Valtimoterveyttä kaikille -miksi?

DIABEETIKON SYDÄN MIKKO PUHAKKA KARDIOLOGI JA SISÄTAUTILÄÄKÄRI JYVÄSKYLÄ MPU UEF

Lääkäri ja potilaan ruokailutottumukset mitä tehdä ja miten DIABETEKSEN EHKÄISYTUTKIMUS. Uudet pohjoismaiset ravintosuositukset, luonnos 2012

Diabetes, ylipaino ja ilmailulääketiede. Leena Moilanen, dosentti Sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri KYS

Sepelvaltimotaudin riskitekijät ja riski koulutusryhmittäin

Sydänliiton terveysneuvonta perustuu riskinarvioon

Suomalaisten verenpaine FINRISKI 2012 tutkimuksen mukaan

Verenpaineen tunnistaminen ja oikea-aikainen puuttuminen perusterveydenhuollossa

Valintakoe klo Liikuntalääketiede/Itä-Suomen yliopisto

HMG-CoA Reductase Inhibitors and safety the risk of new onset diabetes/impaired glucose metabolism

Mitä ylipaino ja metabolinen oireyhtymä tekevät verenkiertoelimistön säätelylle? SVPY:n syyskokous Pauliina Kangas, EL Tampereen yliopisto

Lihavuus ja liitännäissairaudet

terveysvalmennus Erja Oksman Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä Finnwell -loppuseminaari

Työterveyshuolto tunnistaa diabetesriskin

Mitä uudet intensiivihoitotutkimukset kertovat meille hyperglykemian hoidosta

Liite III Valmisteyhteenvetoon ja pakkausselosteeseen tehtävät muutokset

Onko eteisvärinä elintapasairaus? Suomen Verenpaineyhdistyksen syysristeily 2015 Päivi Korhonen

Liikunnan terveyshyödyt ja liikkumattomuuden terveyshaitat. Tommi Vasankari UKK-instituutti

Benchmarking Controlled Trial - a novel concept covering all observational effectiveness studies

Terveelliset elämäntavat

Diabeeteksen ehkäisy tutkimukesta käytäntöön

Risto Raivio Ylilääkäri, Kliinisen osaamisen tuen yksikön päällikkö Projektipäällikkö, Terveydenhuollon avovastaanottotoiminnan palvelusetelikokeilu

DPS-tutkimus: Elintapaohjaukseen kannattaa panostaa

Diabetespotilaiden hoitotasapaino FINRISKI väestötutkimuksessa

Lihavuuden hoidon on oltava pitkäjänteistä ja johdettava pysyvään muutokseen elintavoissa

Kaksiportainen vierianalytiikan koulutusmalli

Valtimotautiriskiin liittyvät Käypä hoitosuositukset. Tutkimus Päijät-Hämeen pth:n ja esh:n hoitajien keskuudessa

Mistä tyypin 2 diabeteksessa on kyse?

MUUTOKSET VALTIMOTAUTIEN ESIINTYVYYDESSÄ

Kananmunatutkimusta suomalaisessa väestötutkimuksessa

Metabolinen oireyhtymä tyypin 1 diabeteksessa

Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma. Korkean riskin strategia

Ylipainon ja lihavuuden esiintyvyys tyypin 2 diabetespotilailla

Erkki Vartiainen, ylijohtaja, professori

Tyypin 2 diabeteksen ehkäisy

Sydän- ja verisuoni sairaudet. Tehnyt:Juhana, Sampsa, Unna, Sanni,

Iäkkään diabetes. TPA Tampere: Iäkkään diabetes

Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)

Kaikki hyöty irti terveydenhuoltolaista - hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen

Elämänkaari GDM- raskauden jälkeen. Riitta Luoto Lääket tri, dos, tutkimusjohtaja UKK-instituutti

Miksi kardiovaskulaaristen riskitekijöiden ennustusarvo muuttuu vanhetessa?

ELINTAPAOHJAUKSEN PROSESSI JÄRVI-POHJANMAAN TK:SSA

Työterveyshuolto ehkäisee vuorotyön ja elintapojen terveysriskejä

The evolution of mankind... 80

National Public Health Institute, Finland SOKERIT JA TERVEYS. Antti Reunanen Kansanterveyslaitos

Lower is better miten alas LDL-kolesterolin voi painaa? Mikko Syvänne Professori, kardiologi, sisätautiopin dosentti Yleislääkäripäivät

TYYPIN 2 DIABETEKSEN EHKÄISY

KASVISSYÖJIEN KOLESTEROLI, VERENPAINE JA YLIPAINO

Tyypin 2 diabetes sairautena

Diabetes. Diabetespäiväkirja

Liikunta terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksessa

Terveydentila ja riskitekijät. Tutkimuspäällikkö Päivikki Koponen, THL

12. SYDÄN- JA VERISUONITAUTIEN VAARATEKIJÄT

LÄNNEN SOKERI. Merja Laine

Se on kaikkee muuta se elämä

Ylipainoon ja lihavuuteen liittyvä sairastuvuus

Suomalaisten veren kolesterolitasot ja rasvan ruokavaliossa FINRISKI 2012-tutkimuksen mukaan

STOP DIABETES Tiedosta ratkaisuihin (StopDia)

Laura Nyrövaara. Liikuntalääketieteen pro gradu -tutkielma Syksy 2013 Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto

Ravinnon hiilihydraatit ystävä vai vihollinen? Mikael Fogelholm, dosentti, ETT Johtaja, Suomen Akatemia, terveyden tutkimuksen yksikkö

Diabeetikon ruokavalio. FT, THM, ravitsemusterapeutti Soile Ruottinen

Diabetesepidemia aikamme tsunami. Markku Laakso, akatemiaprofessori Itä-Suomen yliopisto ja Kuopion yliopistollinen sairaala

Valkotakkiverenpaine ja piilevä hypertensio totta vai tarua? Antti Jula Tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Helsingin Johtajatutkimus syntyneiden johtajien vuoden seurantatutkimus

Pysyvä työkyvyttömyys riskitekijöiden varhainen tunnistaminen: voiko kaksostutkimus antaa uutta tietoa?

Raskausdiabeetikon hyvä hoito avain tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn

T2D hyvä hoito - case Lännen Sokeri

MUISTISAIRAUTTA VOI ENNALTAEHKÄISTÄ

Muistisairaan hoitomallia etsimässä

Mikä ohjaa terveyden edistämistä? Heli Hätönen, TtT Koordinaattori, Imatran kaupunki Projektipäällikkö, THL

VÄESTÖTUTKIMUKSET: miksi niitä tehdään? Seppo Koskinen ja työryhmä

Labquality Days Jaana Leiviskä

Painavaa asiaa kolesterolista ja sydänterveydestä

Ylipainoinen lapsi terveydenhuollossa. Päivi Tapanainen Lasten ja nuorten klinikka, OYS

Uudet diabeteslääkkeet - hyvästä vai pahasta sydämelle?

Transkriptio:

TIETEESSÄ TIMO SAARISTO LL, ylilääkäri, projektipäällikkö Pirkanmaan shp, D2Dseurantahanke, Suomen Diabetes - liitto, Dehkon 2D -hanke (D2D) timo.saaristo@diabetes.fi ja timo.saaristo@pshp.fi LEENA MOILANEN LKT, dosentti Pohjois-Savon shp, sisätautien klinikka JARI JOKELAINEN FM, biostatistikko Oulun Yliopisto, terveystieteiden laitos Pohjois-Pohjanmaan shp, yleislääketieteen yksikkö HEIKKI OKSA LKT, dosentti, ylilääkäri, toimi - alueen johtaja Pirkanmaan shp EEVA KORPI-HYÖVÄLTI LL, osastonylilääkäri Etelä-Pohjanmaan shp JUHA SALTEVO LT, erikoislääkäri Keski-Suomen shp MAUNO VANHALA LT, professori Keski-Suomen shp ja Itä-Suomen yliopisto LEO NISKANEN LT, professori, ylilääkäri Pohjois-Savon shp, sisätautien klinikka MARKKU PELTONEN FT, dosentti, yksikön päällikkö THL, diabeteksen ehkäisyn yksikkö JAAKKO TUOMILEHTO LKT, VTK, professori Helsingin yliopisto, Hjelt-insti - tuutti, kansanterveystieteen laitos MATTI UUSITUPA LKT, professori Itä-Suomen yliopisto, kansan - terveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Diabetesriskiä voidaan vähentää perusterveydenhuollon keinoin Taudin ilmaantuvuus pieneni D2D-hankkeessa Lähtökohdat Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelman Dehkon 2D-hanke (D2D) toteutettiin viidessä sairaanhoitopiirissä vuosina 2003 2007. Sen tavoitteena oli tehostaa tyypin 2 diabeteksen riski - henkilöiden tunnistamista ja kehittää sekä arvioida suuren riskin henkilöille perusterveydenhuollossa annettavaa elämäntapaneuvontaa. Menetelmät Suuressa sairastumisriskissä olevia tunnistettiin väestöstä ja terveydenhuollon asiakkaista diabeteksen riskitestilomakkeen sekä esitietojen avulla. Heidät ohjattiin terveystarkastukseen, jossa selvitettiin diabeteksen riskiä lisäävät elämäntavat, valtimosairauksien riskitekijät ja tehtiin kahden tunnin oraalinen glukoosirasituskoe. Kaikille tarjottiin mahdollisuus osallistua terveysneuvontaan, joka sisälsi seurantakäyntejä. Tulokset Tutkimuksessa saatiin 10 149 henkilön perustiedot (3 379 miestä ja 6 770 naista). Miehistä 52 % ja naisista 61 % oli lihavia (painoindeksi 30 kg/m 2 ). Poikkeava glukoosiaineenvaihdunta (plasman glukoosin paastoarvo 6,1 mmol/l ja/tai plasman kahden tunnin glukoosiarvo oli 7,8 mmol/l) todettiin 68 %:lla miehistä ja 49 %:lla naisista. Vuoden seurantaan osallistui 38,2 % (1 339 miestä ja 2 541 naista) alkutarkastuksessa käyneistä henkilöistä, joista vähintään yhdelle interventiokäynnille osallistui 68 % (890 miestä ja 1 749 naista). Interventioihin osallistumattomien paino laski vuodessa 0,7 kg, interventioihin osallistuneiden 1,7 kg ja yli neljälle interventiokäynnille osallistuneiden 2,5 kg. Viidesosan paino laski vuoden seurannassa vähintään 5 % (keskimäärin 9 kg). Diabeteksen pieni ilmaantuvuus oli vahvasti yhteydessä painon laskuun riippumatta lähtötason glukoosiaineen - vaihdunnan häiriöstä. Diabetesriski pieneni peräti 69 %:lla painon laskiessa vähintään 5 %, kun vertailuryhmänä olivat henkilöt, joiden paino ei muuttunut. Päätelmät Suuressa sairastumisriskissä olevien elämäntapaneuvonta perusterveydenhuollossa vähentää merkittävästi henkilöiden painoa ja pienentää diabetesriskiä. Elämäntapaneuvonnan tuloksia voidaan verrata kliinisissä kokeellisissa diabeteksen ehkäisytutkimuksissa (DPS- ja DPP-tutkimuksissa) saavutettuihin tuloksiin. Tulos paranee interventiokäyntimäärien kasvaessa. SIRKKA KEINÄNEN- KIUKAANNIEMI LKT, professori, Oulun yliopisto, terveystieteiden laitos Pohjois-Pohjanmaan shp, yleislääketieteen yksikkö Oulun kaupungin terveyskeskus VERTAISARVIOITU VV Ajatus tyypin 2 diabeteksen ehkäisystä on yhtä vanha kuin insuliini (1). Ensimmäinen satunnaistettu tutkimus, joka kiistattomasti osoitti, että sairastumisriskiä tyypin 2 diabetekseen voidaan pienentää elämäntapoja muuttamalla, julkaistiin kuitenkin vasta vuonna 2001 (2). Tässä suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa (DPS-tutkimus) oli tehostetun neuvonnan ryhmä, jossa heikentynyttä glukoosinsietoa sairastavien henkilöiden diabetekseen sairastumisen suhteellinen riski pieneni 58 % vertailuryhmään verrattuna keskimäärin 3,2 vuoden seuranta-aikana. Tulos saatiin aikaan seitsemällä yksilöllisellä ravitsemusneuvontakäynnillä ja sen jälkeisillä kolmen kuukauden välein toistetuilla seurantakäynneillä sekä liikunnan lisäämisellä. Päätavoitteina olivat painon lasku vähintään 5 %, liikunnan lisääminen Suomen Lääkärilehti 26 31/2010 vsk 65 2369

Kirjallisuutta 1 Joslin E. The prevention of diabetes mellitus. JAMA 1921;76:79 84. 2 Tuomilehto J, Lindström J, Eriksson J ym. Prevention of type 2 diabetes mellitus by changes in lifestyle among subjects with impaired glucose tolerance. N Engl J Med 2001;344:1343 50. 3 Diabetes Prevention Program Research Group. Reduction in the incidence of type 2 diabetes with lifestyle intervention or metformin. N Engl J Med 2002;346:393 403. 4 Kosaka K, Noda M, Kuzuya T. Prevention of type 2 diabetes by lifestyle intervention: a Japanese trial in IGT males. Diabetes Res Clin Pract 2005;67:152 62. 5 Ramachandran A, Snehalatha C, Mary S, Mukesh B, Bhaskar D, Vijay V. The Indian Diabetes Prevention Programme shows that lifestyle modification and metformin prevent type 2 diabetes in Asian Indian subjects with impaired glucose tolerance (IDPP-1). Diabetologia 2006;49:289 97. 6 Ackerman R, Finch E, Brizendine E, Zhou H, Marrero D. Translating the Diabetes Prevention Program into the community. The DEPLOY pilot study. Am J Prev Med 2008;35:357 63. 7 Ackermann R, Marrero D. Adapting the Diabetes Prevention Program lifestyle intervention for delivery in the community. The YMCA model. Diabetes Educ 2007;33:69 78. 8 Absetz P, Valve R, Oldenburg B ym. Type 2 diabetes prevention in the real world : One-year results of the GOAL Implementation Trial. Diabetes Care 2007;30:2465 70. 9 Absetz P, Oldenburg B, Hankonen N ym. Type 2 diabetes prevention in the real world. Three-year results of the GOAL Lifestyle Implementation Trial. Diabetes Care 2009:32:1418 20. 10 Jackson L. Translating the Diabetes Prevention Program into practice: A review of community interventions. Diabetes Educ 2009;35;309 20. 11 Amundson H, Butcher M, Gohdes D. Translating the Diabetes Prevention Program into practice in the general community: Findings from the Montana Cardiovascular Disease and Diabetes Prevention Program. Diabetes Educ 2009;35:209 23. 12 Diabetesliitto. Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma 2003-2010. Suomen Diabetesliitto ry. 2004. 13 Diabetesliitto. Suunnitelma tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelman toteuttamiseksi. Projektisuunnitelma 2003 2007. Dehkon 2D-hanke (D2D). Suomen Diabetesliitto 2004. 14 Saaristo T, Peltonen M, Keinänen- Kiukaanniemi S ym. for the FIN- D2D Study Group: National type 2 diabetes prevention programme in Finland: FIN-D2D. Int J Circumpolar Health 2007;66:101 12. 15 Lindström J, Tuomilehto J. The Diabetes Risk Score: a practical tool to predict type 2 diabetes risk. Diabetes Care 2003;26:725 31. 16 Prochaska JO, DiClemente CC. Trans-theoretical therapy toward a more integrative model of change. Psychother Theory Res Pract 1982;19:276 88. ja suositusten mukainen ruokavalio. Näyttö tyypin 2 diabeteksen ehkäisystä elämäntapoja muuttamalla ja myös lääkehoidolla on sittemmin saatu monissa muissa tutkimuksissa eri väestöissä (3,4,5). Diabetesepidemian pahentuessa maailmanlaajuisesti tarvitaan kiireellisesti kokemuksia ja malleja siitä, miten saatua vahvaa näyttöä kontrolloiduista diabeteksen ehkäisytutkimuksista voidaan soveltaa käytännön terveydenhuollossa. Lähes kymmenen vuotta DPS-tutkimuksen julkaisun jälkeen maailmalta on raportoitu kokemuksia vasta muutamista pienimuotoisista tyypin 2 diabeteksen käytännön ehkäisyprojekteista (6 11). Maailman ensimmäinen kokonaisvaltainen tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelman suunnitelma julkaistiin Suomessa kansallisen diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelman Dehkon osana jo lähes kymmenen vuotta sitten (12). Ehkäisyohjelman toimeenpanohanke (Dehkon 2D-hanke, D2D) on tähän mennessä mittavin yritys saada kokemuksia diabeteksen ehkäisystä käytännön perus- ja työterveyshuolloissa (13). D2D:n tavoitteena oli erityisesti selvittää, onko diabeteksen ehkäisyohjelman ja sen strategian avulla mahdollista tunnistaa sekä hoitaa suuressa sairastumisvaarassa olevat henkilöt perusterveydenhuollon arkipäivässä. Esittelemme tässä artikkelissa tuloksia diabetesriskin arvioinnista ja varhaisesta puuttumisesta suureen diabetesriskiin sekä sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöihin. Aineisto ja menetelmät Dehkon 2D-hanke toteutettiin Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiireissä vuosina 2003 2007, ja sen jatkohanke vuonna 2008. D2D:hen osallistui 400 toimipaikkaa perusterveydenhuollon terveyskeskuksista, kunnallisesta työterveyshuollosta ja yksityisestä työterveyshuollosta. Hankkeen tavoitteet, organisaatio ja toteuttaminen on kuvattu aikaisemmin (13,14). Sairastumisriskiä tyypin 2 diabetekseen arvioitiin Suomessa kehitetyllä riskitestillä (FINDRISC) (15). Suuri riski katsottiin olevan henkilöillä, jotka saivat testissä vähintään 15 pistettä. Kolmasosan heistä ennustetaan sairastuvan diabetekseen seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Muita suuressa riskissä ole- via henkilöitä olivat raskausdiabeteksen, sydäninfarktin tai muun valtimotautitapahtuman sairastaneet sekä henkilöt, joilla oli todettu jo aikaisemmin suurentunut paastoglukoosiarvo (impaired fasting glucose, IFG) tai heikentynyt glukoosinsieto (impaired glucose tolerance, IGT). Sairastumisriski arvioitiin terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanottokäyntien yhteydessä sekä suunnatuissa terveystarkastuksissa ja 2D-hankkeen yleisötilaisuuksissa. Suuressa riskissä olevia henkilöitä rekrytoitiin myös apteekkien tekemistä riskitestauksista ja henkilöiden internetissä itse tekemiensä riskitestausten perusteella. Testilomakkeella ja siihen liittyneellä Mikä nyt neuvoksi -lehtisellä annettiin elämäntapaohjeita testissä suuren pistemäärän saaneille. Suuressa sairastumisriskissä olevia henkilöitä neuvottiin hakeutumaan terveyskeskukseen terveydenhoitajien ja sairaanhoitajien tai työterveyshuoltoon työterveyshoitajien vastaanotoille, joissa halukkaille tarjottiin mahdollisuutta osallistua 2D-hankkeeseen. Vastaanottokäynneille saapuneille tehtiin terveystarkastus (1 2 käyntiä), jossa selvitettiin diabetesriskin kannalta keskeiset elämäntavat ja sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijät tutkittavan itse täyttämän esitietolomakkeen ja hoitajan tekemien haastattelujen avulla. Osallistujilta mitattiin paino, pituus, vyötärönympärys ja verenpaine sekä sovittiin määritettäväksi veren rasva-arvot ja glukoosirasituskoe. Painon, pituuden, vyötärönympäryksen ja verenpaineen mittaukset ohjeistettiin tehtäviksi projektisuunnitelman työohjeiden mukaisesti (13). Ylipainoksi määritettiin painoindeksi vähintään 25 kg/m 2 mutta alle 30 kg/m 2 ja lihavuudeksi painoindeksi vähintään 30 kg/m 2. Terveystarkastuksen suorittajia pyydettiin yhdessä tutkittavan kanssa arvioimaan, mitä elämäntapoja olisi tarpeen muuttaa ja mikä on yksilön muutosvalmius käyttäen Prochaskan ja DiClementen muutosvaihemallia (16) sekä laatimaan käytännön interventiosuunnitelma muutoksen toteuttamiseksi. Hankkeen tukemia interventiomuotoja olivat terveydenhuollossa toteutettava ryhmä- ja yksilöohjaus, omatoiminen elämäntapojen muuttaminen tai muu interventio. Ryhmät olivat painonhallintaryhmiä, liikuntaryhmiä, mielenterveyspotilaiden kuntoutusryhmiä tai irti tupakasta -ryhmiä, ja 2370 Suomen Lääkärilehti 26 31/2010 vsk 65

TIETEESSÄ 17 WHO Consultation: Definition, diagnosis and classification of diabetes mellitus and its complications. Part 1: diagnosis and classification of diabetes mellitus. WHO 1999. Report No 99.2. 18 Laakso M, Zilinskaite J, Hansen T ym. Insulin sensitivity, insulin release and glucagon-like peptide-1 levels in persons with impaired fasting glucose and/or impaired glucose tolerance in the EUGENE2 study. Diabetologia 2008;51:502 511. 19 Grundy S, Cleeman J, Daniels S ym. Diagnosis and management of the metabolic syndrome: Executive Summary. An American Heart Association/National Heart, Lung, and Blood Institute Scientific Statement. Executive Summary. Circulation 2005;112:e285 90. 20 Zimmet P, Magliano D, Matsuzawa Y, Alberti G, Shaw J. The metabolic syndrome: A global public health problem and a new definition. J Atheroscler Thromb 2005;12:295 300. 21 Saaristo T, Oksa H, Peltonen M, Etu-Seppälä L, toim. Dehkon 2D -hanke (D2D) 2003 2007. Loppuraportti. Suomen Diabetes - liitto 2009. 22 Näslindh-Ylispangar A. Men s health behaviour, health beliefs and need for health counselling: A study amongst 40-year-old males from one Helsinki City region. Doctoral dissertation (articlebased). University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Department of General Practice and Primary Health Care 2008. 23 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Aikuisten lihavuus. Päivitetty Käypä hoito -suositus. Duodecim 2002;118:1076 88. Päivitetty 26.1.2007 www.terveysportti.fi. 24 Uusitupa M, Peltonen M, Lindström J ym. Ten-year mortality and cardiovascular morbidity in the Finnish Diabetes Prevention Study Secondary analysis of the randomized Trial. PLoS ONE 4(5) (2009): e5656. DOI: 10.1371 / journal.pone.0005656. 25 Peltonen M, Harald K, Männistö S ym. The National FINRISK 2007 Study. Statistics. Publications of the National Public Health Institute B35/2008 (in Finnish). Helsinki 2008. 26 Peltonen M, Korpi-Hyövälti E, Oksa H ym. Lihavuuden, diabeteksen ja muiden glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyys suomalaisessa aikuisväestössä. Dehkon 2D-hanke (D2D). Suom Lääkäril 2006;61:163 8. 27 Saaristo T, Peltonen M, Lindström J ym. Cross-sectional evaluation of the Finnish Diabetes Risk Score: a tool to identify undetected type 2 diabetes, abnormal glucose tolerance and metabolic syndrome. Diabetes Vasc Dis Res 2005;2:67 72. 28 De Vegt F, Dekker JM, Jager A ym. Relation of impaired fasting and postload glucose with incident type 2 diabetes in a Dutch population. The Hoorn Study. JAMA 2001;285:2109 13. niihin saattoi liittyä luentoja tai keskustelufoorumeita tyypin 2 diabeteksesta ja elämäntapojen merkityksestä sairauden ehkäisyssä. Yksilö- ja ryhmäohjaus ehdotettiin tehtäviksi pääasiassa terveydenhuollossa. Ryhmiä ohjasivat toimipaikkojen terveydenhoitajat, sairaanhoitajat ja työterveyshoitajat, jotka olivat saaneet hankkeen toimesta lyhyen koulutuksen. Neuvonnan aiheina olivat kulloinkin tarvittavat elämäntapojen muutokset painon, ateriarytmin, rasvan laadun ja käytön, suolan käytön, kuidun käytön, alkoholinkäytön, liikunnan ja tupakoinnin osalta. Glukoosirasituskoe tehtiin toimipaikkojen käyttämissä laboratorioissa niiden paikallisen käytännön mukaisesti. 12 tunnin paaston jälkeen määritettiin aluksi paastoglukoosi, jonka jälkeen annettiin suun kautta 75 g 20-prosenttista glukoosiliuosta, ja toinen glukoosiarvo määritettiin kahden tunnin kuluttua. Glukoosiaineenvaihdunnan luokittelu tehtiin WHO:n vuonna 1999 julkaistujen kriteerien mukaisesti (13,17). Luokittelussa otettiin huomioitiin verinäytteen ottotapa ja määritysmenetelmä tulosten yhdenmukaistamiseksi. Henkilöillä, joiden plasman glukoosin paastoarvo oli 6,1 6,9 mmol/l ja plasman kahden tunnin glukoosiarvo alle 7,8 mmol/l, katsottiin olevan suurentunut paastoglukoosiarvo (IFG). Jos plasman kahden tunnin glukoosiarvo oli 7,8 11,0 mmol/l ja plasman paastoglukoosi oli alle 7,0 mmol/l, kyseessä oli heikentynyt glukoosinsieto (IGT). Mikäli henkilön ei tiedetty aikaisemmin sairastaneen diabetesta, mutta plasman kahden tunnin paastoarvo oli vähintään 11,1 mmol/l ja/tai plasman paastoglukoosiarvo oli vähintään 7,0 mmol/l, tila luokiteltiin aikaisemmin tunnistamattomaksi diabetekseksi. Henkilöillä, joilla plasman glukoosin paastoarvo oli alle 6,1 mmol/l ja plasman kahden tunnin glukoosi arvo oli 7,8 11,0 mmol/l, luokiteltiin olevan WHO:n kriteereistä poiketen isoloitu heikentynyt glukoosinsieto (IIGT) (18). Glukoosiaineenvaihdunnan määrittely perustui yhteen glukoosirasituskokeeseen. Hankkeen alussa 80 % testeistä tehtiin laskimo- ja 20 % kapillaarinäytteistä. Seurannan aikana vastaavat luvut olivat 85 % ja 15 %. Glukoosirasituskokeessa tunnistetut diabetesta sairastavat ohjattiin toimipaikan lääkärin vastaanotolle varmistavaa dia gnostista testiä ja diabeteksen hoitoa varten. Veren rasva-arvot määritettiin paikallisissa laboratorioissa 12 tunnin paaston jälkeen laskimonäytteistä entsymaattisin menetelmin. Tässä analyysissa metabolinen oireyhtymä luokiteltiin Yhdysvaltojen National Cholesterol Education Program (NCEP) -kriteerien (19) ja Kansainvälisen diabetesliiton (International Diabetes Federation, IDF) vuonna 2005 julkaistujen kriteerien mukaisesti (20). Suuren riskin henkilöistä kerätyt tiedot kirjattiin hankkeen vaikuttavuuden arviointisuunnitelman mukaisesti erikseen laadituille tiedonkeruulomakkeille sekä ProWellness-diabetestietojärjestelmän preventio-osioon ja analysoitiin THL:ssa ja Oulun Yliopistossa. Tilastolliset menetelmät Tilastolliset analyysit tehtiin SAS- (versio 9.2) ja Stata (versio 11) -ohjelmilla. Tilastollisina menetelminä ryhmien välisille eroille käytettiin t- testiä, varianssianalyysia ja uskottavuusosamäärätestiä. Suhteelliset riskiestimaatit laskettiin log-lineaarisella regressiomallilla ja vakioitiin iän ja sukupuolen mukaan. Tyypin 2 diabeteksen ikävakioidut esiintyvyydet laskettiin logistisella regressiomallilla. Eettiset kysymykset D2D-hanke oli kansanterveyden edistämishanke, joka toteutettiin osana normaalia perusterveydenhuollon arkityötä. Sairaanhoitopiirit totesivat hankkeen tiedonkeruujärjestelmän olevan osa toimipaikkojen terveyskertomusta. Hankkeeseen osallistuminen oli suuren riskin henkilöille vapaaehtoista. Diabeteksen ehkäisy - työn ollessa osa tavanomaista terveydenhuoltoa, ei allekirjoitettua suostumuslomaketta pyydetty hankkeeseen osallistuneilta suuren riskin henkilöitä erikseen, mutta he saivat kirjallisen informaation D2D:sta ja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn mahdollisuuksista. Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi KTL:lle luvan kerätä toimipaikoista terveystietoja kyseisistä henkilöistä hankkeen vaikuttavuuden arviointia varten. Aineiston muodostuminen Hankkeen kuluessa perusterveydenhuollossa tai muualla tehtyjen diabetesriskin arviointien kokonaismäärää ei dokumentoitu. Hankkeeseen tuli mukaan 10 149 henkilöä (3 379 miestä ja 6 770 naista), joilla oli todettu suuri tyypin 2 diabeteksen sairastumisriski (kuvio 1). Tärkein rekrytointiin johtanut riskinarviointimenetel- Suomen Lääkärilehti 26 31/2010 vsk 65 2371

29 Engberg S, Vistisen D, Lau C ym. Progression to impaired glucose regulation and diabetes in the population-based Inter99 study. Diabetes Care 2009;32:606 11. 30 Walls H, Peeters A, Reid C, Liew D, McNeill J. Predicting the effectiveness of prevention: a role for epidemiological modeling. J Prim Prev 2008; 29: 295 305. 31 Woolf S. The meaning of translational research and why it matters. Jama 2008;299:211 3. 32 Viitasalo K, Lindström J, Hemiö K ym. Työterveyshuolto tunnistaa diabetesriskin. Suom Lääkäril 2010;65:33 41. mä oli riskitestissä saatu suuri pistemäärä, vähintään 15 pistettä 51 %:lla miehistä ja 57 %:lla naisista. Tieto sairastetusta sydäninfarktista tai muusta iskeemisestä valtimotautitapahtumasta oli tulosyynä 8 %:lla miehistä ja 2 %:lla naisista. Aikaisemman raskausdia - beteksen perusteella hankkeeseen tuli 13 % naisista. Aikaisemman suurentuneen paastoglukoosi arvon tai heikentyneen glukoosin - siedon perusteella rekrytoitiin 34 % miehistä ja 21 % nai sista. Suuren riskin henkilöiden ensikäynti tehtiin ajalla 17.1.2004 28.8.2007. Yhteensä 8 353 henkilölle (2 750 miehelle ja 5 603 naiselle) suoritettiin hankkeen alkaessa glukoosirasituskoe, jossa 7 981 henkilön (2 624 miestä ja 5 357 naista) tulos kirjattiin hyväksyttävästi. Ensimmäisen käynnin jälkeen hankkeen tiedonkeruun piiristä jäi pois 1 560 miestä ja 3 066 naista (kuvio 1). Myöhempiä seurantatietoja on käytettävissä 1 819 miehestä ja 3 704 naisesta Yhden vuoden seurantakäynnit tapahtuivat 270 540 päivää ensikäynnistä (17.1.2005 12.6.2008) ja niille osallistui 1 339 miestä ja 2 541 naista. KUVIO 1. Suuren riskin kohortti ja seurantakäynnit D2D:ssa. Tulokset Ensikäynnillä 52 % miehistä ja 61 % naisista oli lihavia sekä 37 % miehistä ja 31 % naisista ylipainoisia. Vyötärönympärys 102 cm ylittyi 67 %:lla miehistä ja vyötärönympärys 88 cm 82 %:lla naisista. Suuririskisten henkilöiden perustiedot on esitetty taulukossa 1. Ensikäynnin jälkeen hankkeen seurannasta poisjääneet olivat noin vuoden nuorempia kuin seurantaan osallistuneet, mutta eivät muilta osin eronneet seurantaan osallistuneista merkitsevästi (dataa ei näytetty). Lähes viidesosa miehistä ja joka kymmenes nainen tupakoi (taulukko 2). Seerumin kolesterolitaso oli koholla joka toisella tutkitulla ja verenpaine (RR yli 135/85) kolmella neljäsosalla miehistä ja lähes yhtä suurella osalla naisis- TAULUKKO 1. D2D:n ensikäynnillä käyneiden ja vuoden seurantaan osallistuneiden suuren riskin henkilöiden perustiedot. Miehet Naiset Mitattava suure Ensikäynnillä Vuoden seurantaan Ensikäynnillä Vuoden seurantaan käyneiden perustiedot osallistuneiden perustiedot käyneiden perustiedot osallistuneiden perustiedot n ka (SD) n ka (SD) n ka (SD) n ka (SD) Ikä, v 3 379 54,7 (10,1) 1 339 56,0 (9,80) 6 770 53,0 (11,3) 2 541 54,2 (10,7) Paino, kg 3 379 97,0 (16,5) 1 339 96,6 (16,5) 6 770 84,8 (15,9) 2 541 84,4 (15,7) Painoindeksi, kg/m 2 3 370 31,3 (4,74) 1 334 31,2 (4,75) 6 745 32,0 (5,61) 2 532 31,9 (5,52) Vyötärö, cm 3 156 108 (11,7) 1 277 108 (11,7) 6 355 100 (12,9) 2 433 100 (12,5) Systolinen verenpaine, mmhg 3 316 143 (21,1) 1 310 142 (16,8) 6 649 139 (18,3) 2 480 139 (18,1) Diastolinen verenpaine, mmhg 3 316 88,5 (10,4) 1 310 87,8 (10,1) 6 648 85,7 (9,67) 2 480 85,6 (9,30) fs-kol, mmol/l 3 148 5,15 (1,05) 1 144 5,09 (1,04) 6 252 5,20 (0,95) 2 169 5,23 (0,96) fs-hdl-kol, mmol/l 3 106 1,25 (0,35) 1 131 1,24 (0,34) 6 198 1,48 (0,41) 2 137 1,48 (0,42) fs-ldl-kol mmol/l 2 989 3,07 (0,91) 1 074 3,03 (0,89) 6 126 3,04 (0,87) 2 096 3,06 (0,87) fs-trigly mmol/l 3 104 1,88 (1,18) 1 128 1,86 (1,19) 6 180 1,51 (0,79) 2 123 1,52 (0,78) 2372 Suomen Lääkärilehti 26 31/2010 vsk 65

TIETEESSÄ 33 Schwarz P, Lindström J, Scarbeck- Kissimova K ym. The European perspective of type 2 diabetes prevention: Diabetes in Europe Prevention using Lifestyle, Physical Activity and Nutritional intervention (DE-PLAN) project. Exp Clin Endocrinol Diabetes 2008;116:167 72. 34 Paulweber B, Valensi P, Lindström J ym. for the Writing Group, on behalf of the IMAGE Study Group. A European evidence-based guideline for the prevention of type 2 diabetes. Horm Metab Res 2010;42(Suppl 1):S3 S36. 35 Lindström J, Neumann A, Sheppard K ym. Take action to prevent diabetes The IMAGE toolkit for the prevention of type 2 diabetes in Europe. Horm Metab Res 2010;42(Suppl 1):S37 S55. 36 Pajunen P, Landgraf R, Muylle F ym. for the IMAGE Study group. Quality indicators for prevention of type 2 diabetes in Europe IMAGE. Horm Metab Res 2010;42(Suppl.1):S56 S63. 37 Pajunen P, Landgraf R, Muylle F, ym. Quality and outcome indicators for prevention of type 2 diabetes in Europe IMAGE. Publications of National Institute for Health and Welfare, report 14/2010; Helsinki 2010. ta. Ilmoitettujen sydän- ja verisuonisairauksien esiintymistiheys oli miehillä merkitsevästi suurempi kuin naisilla aivohalvausta lukuun ottamatta ja poikkeavien riskitekijöiden esiintymistiheys oli miehillä suurempi kuin naisilla lukuun ottamatta LDL-kolesterolia. Miehet käyttivät lääkkeitä sairauksiin merkittävästi yleiemmin kuin naiset. Riskitestin perusteella hankkeeseen tulleet olivat merkitsevästi nuorempia ja lihavampia kuin aikaisemman valtimotautitapahtuman perusteella tulleet, ja heidän diastolinen verenpaineensa, seerumin kokonaiskolesterolinsa ja LDL-kolesterolinsa pitoisuus oli suurempi (dataa ei näytetty). Diabeteksen esiintyvyys lähtötilanteen glukoosirasituskokeessa oli miehillä 19 % ja naisilla 12 % (taulukko 3). Uusista diabetesdia gnooseista 42 % (464/1 106) tehtiin glukoosin paastoarvon, 33 % (361/1 106) kahden tunnin glukoosiarvon ja 25 % (281/1 106) molempien perusteella. Yhteensä poikkeava glukoosiaineenvaihdunta (sisältäen suurentuneen paastoglukoosiarvon, heikentyneen glukoosinsiedon ja diabeteksen) todettiin 68 %:lla miehistä ja 49 %:lla naisista. Metabolisen oireyhtymän esiintyvyys suuren riskin henkilöillä oli IDF 2005 -kriteereiden mukaan 75 % miehillä ja 67 % naisilla ja NCEP-kriteerien mukaan jonkin verran pienempi. Vuoden seurantaan osallistui 40 % (1 339/ 3 379) ensikäynnillä käyneistä miehistä ja 38 % (2 541/6 770) ensikäynnillä käyneistä naisista. Seurantaan osallistuneet olivat vanhempia (p < 0,001; miehet ja naiset), miesten diastolinen verenpaine oli matalampi (p = 0,013; miehet) kuin vain ensikäynneillä käyneillä, mutta muilta osin ryhmät eivät eronneet toisistaan (taulukko 1). Yhteensä 2 639 seurantaan osallistunutta henkilöä kävi ensikäynnin ja yksivuotiskäynnin välillä vähintään yhdellä interventiokäynnillä ja 774 henkilöä osallistui neljälle tai useammalle interventiokäynnille (taulukko 4). Yksivuotiskäynnille osallistuneista suuren ris- TAULUKKO 2. D2D:n suuren riskin henkilöiden ensikäynnillä ilmoittamat aikaisemmat sairaudet, sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijät ja käytössä olleet lääkkeet. MIehet Naiset Kaikki n % Kaikki n % p-arvo 1 Sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijät Tupakointi 2 856 493 17,3 5 737 578 10,1 < 0,0001 Kolesteroli 5 mmol/l 3 148 1 726 54,8 6 252 3 652 58,4 0,0009 LDL-kolesteroli 2,5 mmol/l 2 987 2 169 72,6 6 125 4 423 72,2 0,6869 Triglyseridit 1,7 mmol/l 3 104 1 361 43,8 6,180 1 830 29,6 < 0,0001 Verenpaine 135/85 mmhg 3 316 2 590 78,1 6 649 4 559 68,6 < 0,0001 Aikaisemmat sairaudet Kohonnut verenpaine 2 874 1 770 61,6 5 763 3 246 56,3 < 0,0001 Sydämen vajaatoiminta 2 874 108 3,8 5 763 92 1,6 < 0,0001 Sepelvaltimotauti 2 874 422 14,7 5 763 363 6,3 < 0,0001 Aivohalvaus tai aivoverenkiertohäiriö 2 874 100 3,5 5 763 169 2,9 0,1679 Katkokävely 2 874 36 1,3 5 763 26 0,5 < 0,0001 Käytössä olleet lääkkeet Asetyylisalisyylihappo 3 379 369 10,9 6 770 455 6,7 <0,0001 Lipidilääkitys 3 379 587 17,4 6 770 789 11,7 < 0,0001 Verenpainelääkitys 3 379 874 25,9 6 770 1 479 21,8 < 0,0001 Sepelvaltimotaudin lääkitys 3 379 159 4,7 6 770 170 2,5 < 0,0001 1 Uskottavuusosamäärätestin p-arvo. Suomen Lääkärilehti 26 31/2010 vsk 65 2373

Sidonnaisuudet: Timo Saaristo on toiminut lääkeyritysten Suomen MSD, GSK ja NovoNordisk tilaisuuksissa esiintyjänä. Leena Moilanen on toiminut lääkeyritysten NovoNordisk, SanofiAventis, Lilly ja Novartis tilaisuuksissa esiintyjänä ja osallistunut lääkeyrityksen NovoNordisk kustannuksella ulkomaisiin kongresseihin. Eeva Korpi-Hyövälti on toiminut lääkeyritysten NovoNordisk, MSD, GSK, AstraZeneca ja BMS tilaisuuksissa esiintyjänä sekä osallistunut lääkeyritysten Novartis, Medtronic, Merck, Boehringer Ingelheim ja NovoNordisk kustannuksella ulkomaisiin kongresseihin. Juha Saltevo on toiminut lääkeyritysten Sanofi-Aventis, MSD, Lilly ja NovoNordisk tilaisuuksissa esiintyjänä sekä osallistunut lääkeyritysten NovoNordisk, MSD ja Medtronic kustannuksella ulkomaisiin kongresseihin. Markku Peltonen on saanut apurahan Suomen Akatemialta tämän artikkelin kirjoittamista varten. Jaakko Tuomilehto on toiminut lääkeyritysten AstraZeneca, Bayer, NovoNordisk ja MSD tilaisuuksissa esiintyjänä sekä osallistunut lääkeyritysten Bayer, NovoNordisk, MSD ja Leiras kustannuksella ulkomaisiin kongresseihin ja saanut lääkeyrityksiltä Boehringer-Ingelheim, Novartis, MSD, NovoNordisk ja AstraZeneca tutkimusapurahaa. Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi on toiminut lääkeyritysten NovoNordisk ja Pfizer tilaisuuksissa esiintyjänä ja osallistunut lääkeyritysten Leiras Finland, AstraZeneca ja NovoNordisk kustannuksella ulkomaisiin kongresseihin. Jari Jokelainen, Heikki Oksa, Mauno Vanhala, Leo Niskanen, Matti Uusitupa: Ei ilmoitettuja sidonnaisuuksia. TAULUKKO 3. kin henkilöistä 1 241 henkilöä osallistui ainoastaan seurantaan, mutta ei interventioihin. Paino, painoindeksi, vyötärönympärys, systolinen ja diastolinen verenpaine, kolesteroli ja LDLkolesteroli sekä triglyseridit korjaantuivat interventiossa käyneillä merkitsevästi (p < 0,05) verrattuna interventioon osallistumattomiin. Suurimmat painon, vyötärön ja verenpaineen muutokset todettiin henkilöillä, jotka osallistuivat vähintään neljälle interventiokäynnille. Heidän painonsa laski keskimäärin 2,5 kg, vyötärönympärys pieneni 2,7 cm, systolinen verenpaine aleni 4 mmhg ja diastolinen verenpaine 3,2 mmhg. Yksivuotiskäynnille osallistujista 18 %:lla paino laski 5 % tai enemmän (kuvio 2). Merkitsevän painonlaskun saavuttaminen oli yhteydessä interventiokäyntien määrään (kuvio 3). Yli neljäsosa (209/774) henkilöistä, joilla oli vähintään neljä interventiokäyntiä vuoden aikana, saavutti merkittävän 5 %:n painonlaskun. Vastaava luku oli 15 % (184/1 241) henkilöillä, jotka eivät osallistuneet interventioihin (p < 0,001). Henkilöillä, joilla oli vuoden kuluessa vähintään neljä interventiokäyntiä ja D2D:n suuren riskin henkilöiden lähtötilanteen glukoosiaineenvaihdunta ja metabolisen oireyhtymän esiintyvyys. Glukoosirasituskokeen tulos (2 624/5 357) Miehet Naiset n % n % p-arvo 1 Normaali 837 31,9 2 710 50,6 < 0,0001 Suurentunut paastoglukoosi (IFG) 628 23,9 819 15,0 Heikentynyt glukoosinsieto (IGT) 667 25,4 1 214 22,6 Aikaisemmin tunnistamaton diabetes 492 18,8 614 11,5 Metabolinen oireyhtymä, NCEP-kriteerit (3 272/6 520) 2 064 63,1 3 861 59,2 0, 0002 Metabolinen oireyhtymä, IDF-kriteerit (3 096/6 062) 2 332 75,3 4 050 66,8 < 0,0001 1 Uskottavuusosamäärätestin p-arvo TAULUKKO 4. D2D:n suuren riskin henkilöiden riskitekijöiden muutokset ensikäynnin ja yksivuotiskäynnin välillä. Riskitekijä Ei interventiota Vähintään 1 Vähintään 4 interventiokäynti interventiokäyntiä n ka (SD) n ka (SD) n ka (SD) 2 Paino, kg 1 241 0,67 (4,39) 2 639 1,66 (5,90) 2 774 2,51 (6,05) 2 Painoindeksi, kg/m 2 1 236 0,24 (1,56) 2 630 0,61 (2,03) 2 772 0,93 (1,98) 2 Vyötärö, cm 1 175 0,64 (5,05) 2 535 1,81 (5,65) 2 752 2,66 (5,79) 2 Systolinen verenpaine, mmhg 1 219 1,10 (14,86) 2 571 2,18 (15,13) 2 751 4,14 (15,81) 2 Diastolinen verenpaine, mmhg 1 219 1,27 (8,28) 2 571 1,98 (8,68) 2 751 3,22 (8,93) 2 fs-kol, mmol/l 1 030 0,19 (0,83) 2 283 0,20 (0,85) 676 0,19 (0,83) fs-hdl-kol, mmol/l 1 016 0,02 (0,28) 2 252 0,04 (0,28) 670 0,05 (0,26) 2 fs-ldl-kol, mmol/l 986 0,18 (0,77) 2 184 0,20 (0,78) 651 0,20 (0,77) fs-trigly, mmol/l 1 015 0,03 (0,89) 2 236 0,09 (0,78) 1 665 0,11 (0,79) 1 1 p-arvo < 0,10; 2 p-arvo < 0,05: t-testi verrattuna ei interventiota 2374 Suomen Lääkärilehti 26 31/2010 vsk 65

TIETEESSÄ KUVIO 2. Diabeteksen ilmaantuvuus vuoden seurannassa D2D:n suuren riskin henkilöillä painonmuutosluokittain (vakioitu 50 ikävuoteen). KUVIO 3. D2D:n suuren riskin henkilöiden painomuutokset toteutuneiden interventiokäyntien lukumäärän mukaan vuoden seurannassa. jotka saavuttivat 5 % tai suuremman painonlaskun, paino laski keskimäärin peräti 9 kg. Joka viidennellä (728/3 879) paino nousi 2,5 % tai enemmän. Diabeteksen ilmaantuvuus glukoosirasituskokeen perusteella oli sitä pienempi, mitä suurempi oli painon lasku (kuvio 2). Kun vertailuryhmänä käytettiin niitä, joiden paino ei muuttunut, oli diabetesriski 0,31 ryhmässä, jonka paino laski 5 % tai enemmän, 0,72 ryhmässä, jonka paino laski 2,5 4,9 %, mutta 1,10 ryhmässä, jonka paino nousi vähintään 2,5 %. Vastaavat suhteellisen diabetesriskin pienenemät painonlaskuryhmissä olivat 69 % ja 28 %. Painonnousuryhmässä tapahtui 10 %:n suhteellisen diabetesriskin nousu. Mikäli lähtötilanteen glukoosiaineenvaihdunta oli normaali, oli yksivuotiskäynneille osallistuneista kehittynyt diabetes painonmuutoksesta riippuen 0,8 3,7 %:lle (p = 0,016) (kuvio 4). Jos lähtötilanteessa normoglykeemisten ryhmässä olleiden paino oli laskenut vähintään 5 %, ei kenellekään kehittynyt diabetesta vuoden seurannassa. Jos paino pysyi ennallaan, diabetes todettiin 1,6 %:lla ja painon noustessa 3,7 %:lla. Ilmaantuvuusluvut vaihtelivat kohonneen paastoglukoositason kohdalla 1,7 15,9 % (p = 0,001), isoloidun heikentyneen glukoosinsiedon kohdalla 6,0 11,2 % (p = 0,091). Jos kyseessä oli sekä kohonnut paastoglukoositaso että heikentynyt glukoosinsieto, ilmaantuvuusluvut olivat 7,8 21,8 % (p = 0,061). Pohdinta Tämä tutkimus osoitti, että valtaosa Dehkon 2Dhankkeessa tunnistetuista suuren diabetesriskin henkilöistä oli lihavia (painoindeksi yli 30 kg/m 2 ), heillä oli runsaasti sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöitä ja suurimmalla osalla heistä todettiin glukoosiaineenvaihdunnan häiriö. Peräti joka viidenneltä mieheltä ja joka kymmenenneltä naiselta löytyi aikaisemmin diagnosoimaton diabetes. Vain noin puolet tunnistetuista suuren riskin henkilöistä ohjautui elämäntapaohjauksen piiriin ja vähintään neljä neuvontakäyntiä toteutui vuoden seurannan aikana vain noin joka neljännellä joka viidennellä henkilöllä. Yhden vuoden seurantaan osallistuneilla suuren riskin henkilöiksi tunnistetuilla (runsaalla kolmasosalla ensikäynnillä käyneistä) paino aleni seurannan aikana keskimäärin kilon. Niillä, jotka osallistuivat vähin- Suomen Lääkärilehti 26 31/2010 vsk 65 2375

Hankkeeseen osallistuneiden miesten osuus oli odotettua pienempi, vaikka heillä on suurempi sairastumisvaara. KUVIO 4. tään neljälle interventiokäynnille, paino aleni keskimäärin 2,5 kg. Diabeteksen ilmaantuvuus vuoden seurannassa riippui alkutilanteen diabeteksen esiasteesta ja saavutetusta painonlaskusta. Viidesosalla yhden vuoden seurantaan osallistuneista paino laski 5 % tai enemmän. Heillä diabeteksen suhteellinen riski pieneni 69 %. Suuren diabetesriskin tunnistaminen tapahtui pääsääntöisesti riskitestilomakkeen avulla. Diabetesliitto jakoi hankkeen alkaessa testiä lomakeversiona koko maahan 1,5 miljoonaa kappaletta. Lähes 190 000 suomalaista ympäri maata täytti testin Diabetesliiton internetsivustolla vuosina 2003 2007 ja testi julkaistiin toistuvasti myös eri lehdissä. D2D-alueella arviolta 200 000 henkilön diabetesriski arvioitiin hankkeen kuluessa riskitestilomaketta käyt - Diabeteksen ilmaantuvuus lähtötilanteen glukoosihäiriön ja saavutetun painonmuutoksen mukaan D2D:n suuren riskin henkilöillä vuoden seurannassa (vakioitu 50 ikävuoteen). täen (21). Heistä arviolta 30 000 50 000:lla oli suuri sairastumisvaara (13,21). Suurin osa lomakeperusteisista riskin arvioinneista tehtiin hankkeen aikana järjestetyissä terveydenhuollon ulkopuolisissa yleisötilaisuuksissa tai internetissä, ja riskinarvioinnit johtivat vain harvoin yhteydenottoihin hankkeen toimipaikkoihin. Perusterveydenhuollon ammattilaisten ar - vioon ohjautui yli 10 000 henkilön joukko, jolla oli tunnistettu suuri riski sairastua diabetekseen ja josta kerättiin tietoja. Aikaisemman valtimotaudin perustella hankkeeseen tuli mukaan yllättävän pieni osa suuren riskin henkilöistä. Onkin mahdollista, että valtimotautia sairastavia kirjattiin hankkeeseen ensisijaisesti riskitestin suuren pistemäärän (15 pistettä tai yli) perusteella tiedossa olevasta valtimotaudista riippumatta. Noin joka neljännen suuri riskisen henkilön tunnistaminen perustui tiedossa olleeseen diabeteksen esiasteeseen. Tämä osoittaa, että väestössä oli tehty glukoosirasituskokeita jo aikaisemminkin. Hankkeeseen osallistuneiden miesten osuus oli odotettua pienempi, kuten on havaittu muissakin tutkimuksissa (2,22). Miesten passiivisuus diabeteksen ehkäisyssä on suuri haaste ottaen huomioon, että miesten sairastumisvaara tyypin 2 diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin on suurempi kuin naisten. Noin 60 % hankkeessa tunnistetuista suuren riskin yksilöistä kuului lihavien ryhmään. Useimmilla heistä lihavuuden hoito on lääketieteellisin perustein aiheellista (23). Hankkeessa tunnistetuilla suuren riskin henkilöillä esiintyi paljon hoitamattomia tai puutteellisesti hoidettuja sydän- ja verisuonisairauksia ja niiden vaaratekijöitä, ja riskitestin perusteella mukaan tulleilla oli myös merkitsevästi enemmän riskitekijöitä kuin valtimotaudin sairastaneilla. Näiden vähentäminen sekä lääkkeettömin että lääkkeellisin keinoin on perusteltua Käypä hoito -suosituksen mukaisesti (23). Tupakointi oli suuren diabetesriskin henkilöillä yleisempää kuin DPS-tutkimukseen osallistuneilla (24), mutta vähäisempää kuin väestössä yleensä (25). Henkilöt, jotka ovat halukkaita osallistumaan interventiotutkimuksiin, näyttäisivät siis näiden havaintojen perusteella tupakoivan vähemmän kuin väestö keskimäärin. Kahden tunnin glukoosirasituskoe tehtiin tunnistamattoman diabeteksen löytämiseksi ja 2376 Suomen Lääkärilehti 26 31/2010 vsk 65

TIETEESSÄ Tästä asiasta tiedettiin Tyypin 2 diabetekseen suuressa sairastumis riskissä olevien henkilöiden taudin ehkäisy on mahdollista tutkimusolosuhteissa. Käytännön sovelluksista tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä on terveyden huollossa vasta vähän kokemuksia. Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämis ohjelman Dehkon osana on toteutettu maailman ensimmäistä valta kunnallista tyypin 2 diabeteksen ehkäisy ohjelmaa. Tämä tutkimus opetti Suuressa sairastumis vaarassa olevia henkilöitä voidaan tunnistaa diabeteksen riskitestin avulla. Heillä on usein myös muita sydän- ja verisuoni sairauksien vaara tekijöitä. Suuressa riskissä oleville henkilöille tehtävissä glukoosi rasituskokeissa todetaan usein joko aikaisemmin tunnistamaton diabetes tai jonkin verran suurentunut veren glukoosipitoisuus. Perusterveyden huollossa tarjottavalla elämäntapaohjauksella saadaan aikaan terveyden kannalta merkittävä painonlasku, mikä on sitä suurempi mitä enemmän interventiokäyntejä tehdään. Samalla elämän tapaohjaus vähentää myös muita sydän- ja verisuoni sairauksien vaaratekijöitä. Viidesosa suuressa diabetesriskissä olevista pystyy laihduttamaan yli 5 % alkupainostaan vuoden seurannassa. Tällä saavutetaan peräti 69 %:n vähenemä diabetesriskissä. lievempien glukoosihäiriöiden selvittämiseksi. Vaikka riskitesti korreloi glukoosihäiriöiden ja oireettoman diabeteksen esiintymiseen, ei sillä voida löytää varmuudella diagnosoimatonta diabetesta (26,27). Tässä tutkimuksessa kolmasosa tunnistamatonta diabetesta sairastavista olisi jäänyt löytymättä, jos olisi mitattu pelkästään paastoglukoosi. Lähtötilanteen glukoosirasituskokeessa vain kolmanneksella miehistä ja puolella naisista oli normaali glukoosiaineenvaihdunta. Diabeteksen ilmaantuvuus oli suuren riskin henkilöiden joukossa vuoden seurannassa huomattavasti suurempi kuin aikaisemmin on raportoitu Suomesta tai muualta Euroopasta (2,28,29). D2D:n suuren riskin henkilöillä oli 2 6-kertainen diabeteksen ilmaantumisnopeus aikaisempiin raportteihin verrattuna. Runsas glukoosihäiriöiden määrä lähtötilanteessa ja seurannassa johtunee osaltaan siitä, että D2D:ssä käytetty riskihenkilöiden tunnistamisjärjestelmä löysi paljon henkilöitä, joiden glukoosiaineenvaihdunnan häiriö oli edennyt jo pitkälle diabeteksen suuntaan. D2D:ssä suuren riskin rajana käytettiin riskitestin suurehkoa pistemäärää 15 tai enemmän, koska arvioitiin, ettei perusterveydenhuolto olisi kyennyt suoriutumaan lisääntyneistä glukoosirasituskokeista ja interventioista, mikäli olisi valittu matalampi riskitestin katkaisupiste, esimerkiksi 11 12 pistettä (27). Vuoden seurantamittauksiin osallistuneista viidesosa onnistui laihduttamaan yli 5 % alkupainostaan. Interventioihin osallistumisaktiivisuus oli yhteydessä onnistuneeseen painon alenemiseen. Henkilöistä, joilla ei ollut lainkaan interventiokäyntejä, vain joka kolmas pystyi pudottamaan painoaan 2,5 kg tai enemmän. Paino aleni eniten niillä, jotka osallistuivat vähintään neljälle interventiokäynnille. Interventioihin osallistumiskäyntejä oli kirjattu vain 68 %:lle yhden vuoden seurantaan osallistuneista. On mahdollista, että todellinen interventiokäyntien määrä oli suurempi, sillä kaikista ryhmäinterventiokäynneistä ei välttämättä viety tietoja tiedonkeruujärjestelmään. Hankkeen suuren riskin henkilöt kävivät 1 2 kertaa hoitajien suorittamissa terveystarkastuksissa. Vaikka näiden käyntien päätarkoitus oli riskinarviointi ja interventioiden suunnittelu, ne toimivat samalla mini-interventioina, mihin viittaa sekin, että kolmasosalla pelkästään arviointikäynneillä olleista paino laski. Koko suuren diabetesriskin ryhmässä paino aleni vuoden seurannassa vain vähän yli kilon ja vyötärö pieneni yhden senttimetrin. Kuitenkin tässä hankkeessa näinkin pieni painon muutos korjasi sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöitä merkitsevästi. Toistaiseksi ei ole analysoitu lääkkeiden käyttöä eikä selvitetty, liittyivätkö hyödylliset valtimotautien vaaratekijöiden muutokset painonlaskun ohella ruokavalion ja liikuntatottumusten muutoksiin. Seurannan aikana saavutettu selvä painonlasku johti diabeteksen ilmaantuvuuden pienenemiseen. Vajaa viidesosa seurantaan osallistuneesta joukosta kykeni alentamaan painoaan vuoden seurannassa 5 % tai enemmän. Tässä ryhmässä diabetesriski aleni 69 % vuoden seurannassa verrattuna ryhmään, jonka paino säilyi ennallaan. Tulosta voidaan verrata kontrolloiduissa diabeteksen ehkäisytutkimuksissa saavutettuihin tuloksiin (2,3), ja näin ollen se tukee vahvasti ajatusta, että tutkimusten tulokset ovat sovellettavissa terveydenhuoltoon. Koska mukana oli laaja terveydenhuollon toimijajoukko, ovat tässä esitetyt päätelmät yleistettävissä suomalaiseen perusterveydenhuoltoon. Neljännes ensikäynnille osallistuneista jätti menemättä glukoosirasituskokeeseen. Seurannan piiristä poistui ensikäynnin jälkeen puolet suuren riskin henkilöistä. Hankkeessa jatkaneista vain vajaat kolme neljäsosaa osallistui interventioihin ennen vuoden kuluttua tapahtu- Suomen Lääkärilehti 26 31/2010 vsk 65 2377

D2D on esimerkki translationaalisesta tutkimuksesta, jossa kliinisten tutkimusten tuloksia siirretään terveydenhuollon arkipäivään ja päätöksentekoon. nutta seurantakäyntiä. Yli neljäsosa seurannan piirissä olleista ei käynyt lainkaan suunnitelman mukaisella yksivuotiskäynnillä syistä, jotka eivät ole tiedossa. Osallistumisen vähäisyys voi johtua riskinarvioinnin kertaluonteisuudesta. Interventiot eivät aina toteutuneet suunnitellusti. Niitä oli odotettua vähemmän ja ne jakautuivat pitkälle aikavälille. Näihin puutteisiin liittynee riskihenkilöiden vaihtelevan osallistumisaktiivisuuden lisäksi monia terveydenhuoltoon liittyviä syitä, kuten esimerkiksi kilpailevat hankkeet, terveydenhuollon muutokset, resurssipula ja kutsujärjestelmien puute. Erillisen tiedonkeruujärjestelmän käyttö koettiin raskaaksi päivittäisellä vastanotolla, eikä tarvittavia tietoja kirjattu kaikista suuren riskin henkilöistä etenkään seurantakäynneillä. D2D toteutettiin perusterveydenhuollon normaalina toimintana, ja se on esimerkki translationaalisesta tutkimuksesta, jossa kliinisten tutkimusten tuloksia siirretään terveydenhuollon arkipäivään ja päätöksentekoon (30,31). D2D:n innoittamana on jo syntynyt muita hankkeita Suomessa (32), ja sen kansainvälinen merkitys on ollut erittäin suuri eurooppalaisten hankkeiden toteuttamisessa (33 37). Esittämämme tulokset Dehkon 2D-hankkeen vuoden seurantaan osallistuneista henkilöistä osoittavat, että suuressa sairastumisriskissä olevien henkilöiden elämäntapojen muutoksen toteuttaminen on mahdollista myös perusterveydenhuollossa. Ottaen huomion glukoosihäiriöiden suuren esiintyvyyden väestössä (26) on selvää, ettei suuren riskin strategia riitä, vaan tarvitaan myös tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelmaan sisältyvää väestöstrategiaa (12). Kliiniset tutkimukset ja tässä kuvatut tulokset osoittavat, että suuren riskin strategia on toteutettavissa ainakin osalle riskihenkilöistä. Jotta elämäntapamuutokset ja diabetesriskin pienentyminen olisivat merkittävät, tulisi neuvontakäyntejä olla riittävän monta. Neuvontavaiheen aikana tarvitaan aktiivista kutsu- ja seurantamenettelyä. Terveydenhuollon tietojärjestelmissä on edelleen paljon kehittämistä, jotta niitä pystyttäisiin käyttämään yhdenmukaisesti sekä ehkäisevän toiminnan että hoidon seurannan tukemiseen. Suuren riskin henkilöiden hakeutumista seurantakäynneille ei pidä jättää pelkästään heidän oman aktiivisuutensa varaan. Koska D2D:ssa käytetty diabetesriskin arviointijärjestelmä löysi runsaasti henkilöitä, joiden glukoosiaineenvaihdunta oli jo pitkälle häiriintynyt, olisi todelliseen primaariseen ehkäisyyn pääsemiseksi aloitettava ehkäisytoimet nykyistä aikaisemmin. Tämä puoltaa sitä, että otetaan käyttöön pienempi riskitestin pisteraja. Sekä diabetesriskin arviointia että suuren riskin henkilöiden interventioita ja seurantaa kannattaa jatkaa ja tehostaa D2D:ssa aloitetulla mallilla sekä saada toiminta osaksi arkityötä. Jos aikuisten riskinarvio ja -hallinta vakiintuisi perusterveydenhuollon toiminnaksi, siihen osallistuminen saattaisi muodostua yhtä luontevaksi kuin esimerkiksi äitiys- ja lastenneuvolassa käynti. D2D:ssa kehitettyjä diabeteksen ehkäisyn malleja levitetään muualle Suomeen Diabetesliiton, Sydänliiton, Aivohalvaus- ja afasialiiton sekä sosiaali- ja terveysministeriön Valtimoterveyttä kaikille -hankkeessa. Lisäksi terveydenhuoltohankkeita on käynnistynyt useilla alueilla maassamme Dehkon perusajatuksen mukaisesti. Tulevaisuuden haasteena on etsiä keinoja, joilla entistä suurempi osa diabetekseen sairastumisvaarassa olevista löydettäisiin ja saataisiin tietoiseksi suurentuneesta riskistään sekä muuttamaan elämäntapojaan riskin pienentämiseksi. Hankkeen toteuttamiseen ja arviointiin osallistuivat D2D-arviointi- ja tutkimusryhmä, johtoryhmä (Pihlajamäki J, Huttunen J, Kesäniemi A, Kiuru S, Niskanen L, Oksa H, Puolakka J, Puska P, Saaristo T, Vanhala M ja Uusitupa M) ja aluekoordinaattorit Arja Hyytiä, Kaija Korpela, Mervi Lehmusaho, Karita Pesonen ja Auli Pölönen. Kiitokset Kiitämme Dehkon 2D-hanketta taloudellisesti tukeneita Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirejä, Kansanterveyslaitosta (nykyistä Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta), Suomen Diabetesliittoa, sosiaali- ja terveysministeriötä ja Raha-automaattiyhdistystä sekä kaikkia hankkeen toimijoita terveyskeskuksissa ja työterveyshuolloissa. Tätä tutkimusta ovat tukeneet myös Suomen Akatemian SALVEohjelma (päätösnumero 129293) ja Euroopan komission Terveys ja kuluttaja-asioiden pääosasto DG SANCO (päätösnumero 2004310). 2378 Suomen Lääkärilehti 26 31/2010 vsk 65

ENGLISH SUMMARY Prevention of type 2 diabetes in high risk individuals in primary health care Results of the FIN-D2D programme Background Translational studies on type 2 diabetes prevention are urgently needed. As a part of the Finnish national type 2 diabetes prevention programme a screening and early intervention project was implemented in primary health care settings (FIN-D2D) in five hospital districts with a population of 1.5 million. Methods High risk individuals were identified by the Finnish Diabetes Risk Score (FINDRISC), history of impaired fasting glucose (IFG), impaired glucose tolerance (IGT), cardiovascular disease (CVD), or gestational diabetes. The total risk profile of persons identified as being at high risk of type 2 diabetes was evaluated. Participants subsequently underwent health examinations and an oral glucose tolerance test and were offered lifestyle intervention led mostly by nurses and based on healthy diet, exercise and weight reduction. The follow-up visit occurred after one year. The risk of type 2 diabetes and changes in cardiovascular risk factors were investigated in relation to the number of intervention visits and the degree of weight loss during the follow-up. Results A high-risk cohort of 10,149 individuals (30.3% men) was identified. A total of 19% of men and 12% of women had screen-detected diabetes, and a total of 68% of men and 49% of women had abnormal glucose tolerance (IFG, IGT or screendetected diabetes). The incidence of type 2 diabetes during the follow-up varied according to the baseline glucose tolerance status and weight loss achieved. The greatest weight loss was achieved in individuals with the greatest number of intervention visits. A total of 18% of the participants lost at least 5% of body weight and this was accompanied by a significant decrease in the development of diabetes and beneficial changes in the CVD risk factors. The relative risk of diabetes was 0.31 in the group which lost 5% or more of body weight compared to the group which maintained weight. Conclusions Prevalence of different degrees of glucose intolerance including undiagnosed diabetes was high in the identified high risk group. Weight loss of 5% or more was achieved with multiple intervention visits in one-fifth of the high risk individuals. This resulted in marked reduction of the risk of diabetes. Furthermore, lifestyle intervention also resulted in beneficial changes in other CVD risk factors. TIMO SAARISTO M.D., Project Manager Hospital District of Pirkanmaa, FIN-D2D Follow-up project Finnish Diabetes Association, Dehko/FIN-D2D timo.saaristo@diabetes.fi LEENA MOILANEN, JARI JOKELAINEN, HEIKKI OKSA, EEVA KORPI-HYÖVÄLTI, JUHA SALTEVO, MAUNO VANHALA, LEO NISKANEN, MARKKU PELTONEN, JAAKKO TUOMILEHTO, MATTI UUSITUPA, SIRKKA KEINÄNEN- KIUKAANNIEMI Suomen Lääkärilehti 26 31/2010 vsk 65 2379