Työterveyshuolto tunnistaa diabetesriskin

Transkriptio

1 TIETEESSÄ KATRIINA VIITASALO LL, sisätautien ja työterveyshuollon erikoislääkäri Finnair Terveyspalvelut JAANA LINDSTRÖM FT, erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos KATRI HEMIÖ ETM, ravitsemustutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos SAMPSA PUTTONEN PsT, dosentti, erikoistutkija Työterveyslaitos ANJA KOHO TtM, johtaja Finnair Terveyspalvelut MIKKO HÄRMÄ LT, professori Työterveyslaitos MARKKU PELTONEN FT, dosentti, yksikön päällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Työterveyshuolto tunnistaa diabetesriskin Lähtökohdat Tutkimuksessa kehitettiin Finnair-konsernin työterveyshuollon terveystarkastuksia kattamaan tyypin 2 diabeteksen (T2D) suurentuneen riskin ja valtimotaudin riskitekijöiden seulonnan Finnairin henkilöstöltä. Lisäksi tarjottiin elintapaohjausta henkilöille, joiden riski sairastua diabetekseen oli suurentunut. Koska henkilöstöstä noin 70 % tekee vuorotyötä tai epäsäännöllistä työtä, arvioitiin myös työaikojen vaikutusta T2D:n ja valtimotautien sairastumisriskiin. Artikkelissa kuvataan tutkimushankkeen ensimmäisen vaiheen toteutus, työntekijöiden riskitekijät lähtötilanteessa sekä arvioidaan riskiseulonnan ja interventioiden toteutettavuutta työterveyshuollossa. Menetelmät Uusittuun terveystarkastukseen kutsuttiin vuosina yhteensä työntekijää, joista osallistui tutkimukseen. Terveystarkastus sisälsi verikokeita, mittauksia ja kyselyitä. T2D:n riski arvioitiin diabeteksen riskitestin, paastoverenglukoosiarvon ja tarvittaessa 2 tunnin glukoosirasituskokeen avulla. Työntekijät, joilla oli kohtalainen tai suuri riski sairastua diabetekseen, ohjattiin diabeteshoitajan ja/tai ravitsemusasiantuntijan ohjaustapaamisiin. Tulokset Diabetesriskitestin ja/tai glukoosimittausten perusteella kohtalainen T2D-riski (riskipisteitä ja verenglukoosi normaali) todettiin 16 %:lta ja suuri riski (riskipisteitä yli 14 ja/tai verenglukoosiarvo suurentunut, mutta ei diabeettinen) 13,5 %:lta osallistuneista. Glukoositasapainon häiriöt (suurentunut paastoverenglukoosiarvo, 2 tunnin arvo tai diabetes) olivat yleisempiä miehillä (14,8 %) kuin naisilla (5,4 %). Diabetesriskitestin tulos korreloi merkitsevästi useimpiin valtimosairauksien riskitekijöihin. Riskitekijöiden erot säännöllistä päivätyötä ja epäsäännöllistä työtä tekevien välillä olivat vähäiset, mutta lentotyötä tekevät erottuivat edukseen. Elintapaohjaukseen osallistui 53,5 % suurentuneen riskin ja 49,3 % suuren riskin henkilöistä. Päätelmät Uusittu terveystarkastusmalli osoittautui hyväksi keinoksi löytää henkilöt, joilla on suuri diabetes- ja valtimotautiriski. Tämä on tärkeää lentoturvallisuustyössä työskentelevien vuorotyöntekijöiden terveyden ja työkyvyn edistämisen kannalta. VERTAISARVIOITU VV Työterveyshuolto, joka on osa perusterveydenhuoltoa, kattaa noin 80 % Suomen 2,3 miljoonasta työssä käyvästä ihmisestä. Työterveyshuollon rooli työikäisen väestön terveyden edistämisessä on merkittävä. Työterveyshuollossa on perinteisesti painotettu työhön liittyvien sairauksien ehkäisyä, altistusperusteista terveyden seurantaa ja työkyvyttömyyden varhaisen uhkan tunnistamista (1). Työterveyshuolto on viime vuosina pyrkinyt sisällyttämään terveyden seurantatarkastuksiin myös elintavoista ja yksilöllisistä ominaisuuksista johtuvia riskitekijöitä sekä peilaamaan näiden riskien vaikutusta työterveyteen ja työkykyyn. Tähän kokonaisvaltaisempaan lähestymistapaan on myös sosiaali- ja terveysministeriö rohkaissut antamalla työterveyshuolloille suosituksen tyypin 2 diabeteksen ehkäisytoimista (2). Diabetes ja sen liitännäissairaudet kuormittavat kansantaloutta (3). Diabeetikkoja arvioidaan olevan Suomessa jo puoli miljoonaa, heistä puolet tunnistamattomia (4). Diabeteksen tärkeimmät riskitekijät ovat liikapaino, vähäinen fyysinen aktiivisuus ja runsaasti ns. kovaa rasvaa (tyydyttyneitä ja trans-rasvahappoja), raffinoituja hiilihydraatteja ja niukasti luon- Suomen Lääkärilehti 1 2/2010 vsk 65 33

2 Kirjallisuutta 1 Sosiaali- ja terveysministeriö. Työterveys Työterveyshuollon kehittämislinjat. Julkaisuja 3. Helsinki, Sosiaali- ja terveysministeriö. Suositus tyypin 2 diabeteksen ehkäisystä työterveyshuollossa. Helsinki, Suomen Diabetesliitto. Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma Tampere: Diabetesliitto 2000;95. 4 Puska P, Peltonen M, Reunanen A. Kakkostyypin diabetes ajankohtainen kansanterveysuhkamme. Yleislääkärilehti 2008: Hu G, Qiao Q, Silventoinen K ym. Occupational, commuting, and leisure-time physical activity in relation to risk for Type 2 diabetes in middle-aged Finnish men and women. Diabetologia 2003;46: World Health Organization. Diet, nutrition and the prevention of chronic diseases. Report of a joint FAO/WHO consultation. Geneva: World Health Organization 2003; Lindström J, Peltonen M, Eriksson JG ym. High-fibre, low-fat diet predicts long-term weight loss and decreased type 2 diabetes risk: the Finnish Diabetes Prevention Study. Diabetologia 2006;49: Willi C, Bodenmann P, Ghali WA, Faris PD, Cornuz J. Active Smoking and the Risk of Type 2 Diabetes. A Systematic Review and Meta-analysis. JAMA 2007;298: Patja K, Jousilahti P, Hu G, Valle T, Qiao Q, Tuomilehto J. Effects of smoking, obesity and physical activity on the risk of type 2 diabetes in middle-aged Finnish men and women. J Intern Med 2005;258: Marti B, Tuomilehto J, Salomaa V, Kartovaara L, Korhonen HJ, Pietinen P. Body fat distribution in the Finnish population: environmental determinants and predictive power for cardiovascular risk factor levels. J Epidemiol Community Health 1991;45: Barrett-Connor E, Khaw KT. Cigarette smoking and increased central adiposity. Ann Intern Med 1989;111: Canoy D, Wareham N, Luben R ym. Cigarette smoking and fat distribution in 21,828 British men and women: a population-based study. Obes Res 2005;13: Vioque J, Torres A, Quiles J. Time spent watching television, sleep duration and obesity in adults living in Valencia, Spain. Int J Obes Relat Metab Disord 2000;24: Elmasry A, Lindberg E, Berne C ym. Sleep-disordered breathing and glucose metabolism in hypertensive men: a population-based study. J Intern Med 2001;249: Janson C, Lindberg E, Gislason T, Elmasry A, Boman G. Insomnia in men a 10-year prospective population based study. Sleep 2001;24: Tuomilehto H, Peltonen M, Partinen M ym. Sleep duration is associated with an increased risk for the prevalence of type 2 diabetes in middle-aged women - The FIN-D2D survey. Sleep Med 2008;9: Rintamäki R, Partonen T. Unen yhteydet lihavuuteen ja tyypin 2 diabetekseen. Suom Lääkäril 2009;64: nollista ravintokuitua sisältävä ruokavalio (5,6,7). Tupakointi on tunnettu valtimotaudin riskitekijä, ja se lisää myös riskiä sairastua T2D:een (8,9). Tupakointi lisää rasvan varastoitumista keskivartalolle (10,11,12). Koska tyypin 2 diabeteksen ja valtimosairauksien vaaratekijät ovat yhteisiä, näiden sairauksien ehkäisyn tavoitteet ja toimenpiteet tukevat toisiaan. Vuorotyö, unettomuus ja riittämätön yöuni ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä. Euroopassa 20 % työväestöstä tekee vuorotyötä. Työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa teki vuorotyötä 24 % työvoimasta vuonna 2008 (lähde: Laura Hulkko, Tilastokeskus, henkilökohtainen tiedonanto). Finnairin henkilöstöstä noin 70 % tekee vuorotyötä tai epäsäännöllistä työtä. Vuorotyötä tekevien elintavat ovat epäsäännöllisiä, ja heillä on univaikeuksia useammin kuin muilla. Eräiden poikkileikkaus- ja seurantatutkimusten mukaan lyhyt uni ja unettomuus ovat yhteydessä lihavuuden ja T2D:n kehittymiseen (13,14,15,16,17). Kliinisissä tutkimusasetelmissa koehenkilöiden lyhytaikainen valvottaminen vaikuttaa hormonitasapainoon niin, että insuliiniherkkyys pienenee ja ruokahalun säätely häiriintyy (18). Kokeellisessa tutkimuksessa univajeen todettiin johtavan myös immuunijärjestelmän aktivaatioon (19). Unihäiriöiden ja univajeen (yksilöllisen unentarpeen rajoittuminen esim. vuorotyöstä tai elintavoista johtuen) kansanterveydellinen merkitys saattaakin osoittautua luultua suuremmaksi. Vuorotyön tiedetään lisäävän sepelvaltimotaudin ja mahdollisesti myös metabolisen oireyhtymän ja lihavuuden vaaraa (20). Tupakointi, ylipaino ja veren suuri kolesterolipitoisuus lisäävät sepelvaltimotaudin riskiä yhdessä vuorotyön kanssa enemmän kuin riskitekijöiden tai vuorotyön yksittäisten riskisuhteiden perusteella voitaisiin arvioida. Toisaalta epäsäännölliset työajat ja vuorotyö sinänsä voivat lisätä tupakointia ja epäterveellisiä ruokatottumuksia (21,22). Suomalainen Diabeteksen ehkäistytutkimus (Diabetes Prevention Study, DPS) osoitti ensimmäisenä maailmassa, että diabetesta voidaan ehkäistä tehokkaasti antamalla suuren riskin henkilöille elintapaohjausta (23,24,25). DPS-tutkimuksen kokemukset loivat perustan valtakunnalliselle Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma DEHKO:lle (26) ja sen toimeenpanohankkeelle D2D:lle (27). Vuosina toteutetun D2D:n tavoitteena oli vähentää T2D:n ja valtimotautien riskitekijöitä ja ilmaantuvuutta, tunnistaa suuren riskin henkilöt ja oireeton T2D, kehittää uusia sekä tukea nykyisiä ehkäisyn ja varhaisen hoidon toimintamalleja ja käytäntöjä perusterveydenhuollossa. Ohjelman suositukset kohdistuivat erityisesti perusterveydenhuollon toiminnan kehittämiseen. Näistä lähtökohdista käynnistettiin Tyypin 2 diabeteksen seulonta ja ehkäisy ilmailualan työterveyshuollossa -tutkimushanke. Tavoitteena oli selvittää validoitua diabeteksen riskitestiä (28) käyttäen Finnairin henkilöstön riski sairastua tyypin 2 diabetekseen, arvioida työterveyshuollon terveysohjausmenetelmien vaikuttavuutta T2D:n riskiin ja valtimotaudin riskitekijöihin, arvioida vuorotyön, epätyypillisten työaikojen ja unihäiriöiden yhteyttä T2D:n riskiin sekä arvioida työterveyshuollon terveysohjausmenetelmien taloudellisia vaikutuksia seuraamalla T2D:n hoitokustannuksia. Tässä artikkelissa kuvataan hankkeen ensimmäisen vaiheen, eli riskiseulonnan ja interventioiden, toteutus sekä tarkastellaan tyypin 2 diabeteksen riskin ja valtimotaudin riskitekijöiden jakautumista Finnair-konsernin työntekijöillä ottaen huomioon erityisesti epäsäännöllisten työaikojen yhteys riskitekijöihin. Tutkimusaineisto ja menetelmät Finnairin henkilöstö kutsutaan terveystarkastukseen ikävuosittain viiden vuoden välein. Tarkastuksessa arvioidaan työntekijän terveydentilaa laajan kyselylomakkeen avulla. Vuosina terveystarkastusta laajennettiin siten, että tarkastus sisältää terveyskyselyn lisäksi laboratoriotutkimuksia (verenkuva, herkkä CRP, ALAT, CDT, veren rasvat ja paastoglukoosi), verenpaineen ja kehon mittaukset (pituus ja paino, vyötärön- ja lantionympärys) sekä diabeteksen riskitestin tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin arvioimiseksi. Glukoosirasituskokeeseen ohjattiin työntekijät, joilla arvioitiin olevan suuri diabetesriski joko diabetesriskitestin (yli 14 pistettä) tai suurentuneen paastoverenglukoosiarvon ( 6,1 mmol/l) perusteella. Aiemmin käytössä olleeseen terveyskyselyyn lisättiin kysymyksiä, jotka koskivat tarkemmin elintapoja ja ravitsemusta ja 34 Suomen Lääkärilehti 1 2/2010 vsk 65

3 TIETEESSÄ 18 Spiegel K, Knutson K, Leproult R, Tasali E, Cauter EV. Sleep loss: a novel risk factor for insulin resistance and Type 2 diabetes. J Appl Physiol 2005;99: van Leeuwen WM, Lehto M, Karisola P ym. Sleep restriction increases the risk of developing cardiovascular diseases by augmenting proinflammatory responses through IL-17 and CRP. PLoS ONE 2009;4:e Karlsson B, Knutsson A, Lindahl B. Is there an association between shift work and having a metabolic syndrome? Results from a population based study of 27,485 people. Occup Environ Med 2001;58: Boggild H, Knutsson A. Shift work, risk factors and cardiovascular disease. Scand J Work Environ Health 1999;25: Tenkanen L, Sjoblom T, Härmä M. Joint effect of shift work and adverse life-style factors on the risk of coronary heart disease. Scand J Work Environ Health 1998;24: Tuomilehto J, Lindström J, Eriksson JG ym. Prevention of type 2 diabetes mellitus by changes in lifestyle among subjects with impaired glucose tolerance. N Engl J Med 2001;344: Salminen V, Lindström J, Louheranta A, Rastas M: Ruokavalio- ja liikuntaneuvonta ehkäisevät diabeteksen puhkeamista. Suom Lääkäril 2002;57: Lindström J, Ilanne-Parikka P, Peltonen M ym. Sustained reduction in the incidence of type 2 diabetes by lifestyle intervention: The followup results of the Finnish Diabetes Prevention Study. Lancet 2006;368: Suomen Diabetesliitto: Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma Tampere: Diabetesliitto Suomen Diabetesliitto. Suunnitelma tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelman toteuttamiseksi. Projektisuunnitelma Dehkon 2Dhanke (D2D). Tampere: Suomen Diabetesliitto ry Lindström J, Tuomilehto J. The Diabetes Risk Score: A practical tool to predict type 2 diabetes risk. Diabetes Care 2003;26: World Health Organization. Definition, diagnosis and classification of diabetes mellitus and its complications: Report of a WHO Consultation: Part 1: Diagnosis and classification of diabetes mellitus. Geneva: World Health Organization, Department of Noncommunicable Disease Surveillance, Alberti KG, Zimmet P, Shaw J: The metabolic syndrome new worldwide definition. Lancet 2005;366: Vartiainen E, Laatikainen T, Salomaa V ym. Sydäninfarkti- ja aivohalvausriskin arviointi FINRISKI-tutkimuksessa Suom Lääkäril 2007;62: Cappuccio FP, Oakeshott P, Strazzullo P, Kerry SM. Application of Framingham risk estimates to ethnic minorities in United Kingdom and implications for primary prevention of heart disease in general practice: cross sectional population based study. BMJ 2002;325:1271. kattoivat paremmin vuorotyöhön liittyviä erityisongelmia, kuten vuorotyön ergonomiaa, työhön liittyviä unihäiriöitä ja palautumista. Laajennettuun terveystarkastukseen osallistuneet ei-diabeetikot pyydettiin mukaan diabeteksen ehkäisytutkimukseen, ja heidän tietonsa tallennettiin tutkimustietojärjestelmään edellyttäen, että siihen saatiin kirjallinen suostumus. Tutkimukseen osallistuneet ohjattiin riskiarvion mukaan elintapainterventioihin ja uudet diabeetikot hoitoon. Uusitun terveystarkastuksen kohderyhmä oli kolmen tutkimusvuoden aikana yhteensä henkilöä, joista (57 %) osallistui tutkimukseen. Työaikamuoto luokiteltiin työntekijän ilmoittaman työajan mukaan säännölliseen päivätyöhön, lentotyöhön ja epäsäännölliseen työhön. Viimeksi mainittuun katsottiin kuuluvan kaikki ne henkilöt, jotka ilmoittivat tekevänsä jotain muuta kuin säännöllistä päivätyötä tai lentotyötä. Koulutus luokiteltiin kahteen luokkaan: ylempi koulutusaste sisälsi opistotutkinnon, ammattikorkeakoulutuksen ja akateemisen tutkinnon, alempi koulutusaste sisälsi muun koulutuksen. Tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskiä arvioitiin testillä ( joka sisältää kahdeksan luokiteltua ja pisteytettyä kysymystä (ikä, painoindeksi, vyötärönympärys, liikunta, kasvisten käyttö, verenpainelääkkeiden käyttö, onko veren glukoosipitoisuus joskus ollut suurentunut ja onko lähisuvussa diabetesta) ja joka antaa arvion riskistä sairastua tyypin 2 diabetekseen seuraavan 10 vuoden aikana. Riski sairastua diabetekseen katsottiin vähäiseksi, jos diabetesriskipisteet olivat alle 10 ja verenglukoosiarvo oli normaali. Kohtalaisen riskin ryhmään kuuluivat työntekijät, jotka saivat testin mukaan riskipisteitä mutta joiden verenglukoosiarvo oli normaali. Suuren riskin ryhmään kuuluivat ne työntekijät, joilla riskipisteitä oli yli 14 ja/tai verenglukoosin paastoarvo tai kahden tunnin arvo oli suurentunut, mutta ei niin paljon, että diabeteksen diagnostiset kriteerit olisivat täyttyneet. Resurssisyistä ryhmittelyssä poikettiin hieman testin alkuperäisestä riskiluokittelusta, jossa jo 7 pistettä merkitsee hieman suurentunutta diabetesriskiä. Yksittäinen diabeettinen paastoglukoosiarvo tarkistettiin 2 tunnin glukoosirasituksella. Tutkittavat luokiteltiin glukoosiarvojen perusteella käyttäen WHO:n vuoden 1999 kriteerejä (29). Henkilöt, joilla ei ollut aiemmin tunnistettua diabetesta, mutta joiden plasman paastoglukoosiarvo oli 7,0 mmol/l tai plasman 2 tunnin glukoosiarvo 11,1 mmol/l, luokiteltiin aikaisemmin tunnistamattomiksi tyypin 2 diabeetikoiksi. Heikentynyt glukoosinsieto (IGT) todettiin, kun plasman 2 tunnin glukoosiarvo oli 7,8 11,0 mmol/l ja plasman paastoglukoosiarvo < 7,0 mmol/l. Suurentunut paastoglukoosiarvo (IFG) todettiin, kun plasman paastoglukoosiarvo oli 6,1 6,9 mmol/l ja plasman 2 tunnin glukoosiarvo < 7,8 mmol/l. Glukoosiaineenvaihdunnan häiriöksi katsotaan kaikki nämä tilat. Painoindeksi (body mass index, BMI) laskettiin jakamalla paino (kg) pituuden neliöllä (m 2 ). BMI < 25 kg/m 2 on normaali, BMI välillä 25 29,9 kg/m 2 luokitellaan liikapainoksi ja BMI 30 kg/m 2 lihavuudeksi. Metabolisen oireyhtymän (MBO) määritelmänä käytettiin International Diabetes Federationin (IDF) vuonna 2005 julkaisemia kriteereitä (30): vyötärö- eli keskivartalolihavuus (vyötärön ympärys naisilla 80 cm ja miehillä 94 cm) ja lisäksi ainakin kaksi seuraavista häiriötiloista: 1) suurentunut veren triglyseridipitoisuus ( 1,70 mmol/l) tai käytössä oleva lääkitys siihen, 2) pieni HDL-kolesterolipitoisuus (miehillä < 1,03 mmol/l ja naisilla < 1,29 mmol/l) tai käytössä oleva lääkitys siihen, 3) kohonnut systolinen verenpaine ( 130 mmhg) tai kohonnut diastolinen verenpaine ( 85 mmhg) tai käytössä oleva lääkitys verenpaineeseen ja 4) heikentynyt glukoosiaineenvaihdunta (plasman paastoglukoosi 5,60 mmol/l) tai todettu diabetes. Riski sairastua tai kuolla sydän- ja verisuonitautiin seuraavan 10 vuoden kuluessa arvioitiin FINRISKI- ja Framingham-riskilaskureiden avulla (31,32). FINRISKI-laskuri perustuu suomalaiseen väestöaineistoon. Laskurit poikkeavat toisistaan myös päätetapahtumien suhteen. FINRISKI-riskilaskuri ilmoittaa riskin sairastua vakavaan (sairaalahoitoa vaativaan) sepelvaltimotautitapahtumaan tai aivohalvaukseen, kun taas Framingham-laskuri sisältää myös lievemmät sairastumiset (mm. angina pectoris ja TIA-kohtaus). Framinghamlaskurin riskitaso 20 % vastaa karkeasti FIN- RISKI-laskurin riskitasoa 10 %, jota pidetään Suomen Lääkärilehti 1 2/2010 vsk 65 35

4 33 Vartiainen E, Peltonen M, Laatikainen T ym. FINRISKItutkimus: Sekä miesten että naisten sydän- ja verisuonisairauksien kokonaisriski pieneni viime vuosina. Suom Lääkäril 2008;63: Lahti-Koski M, Vartiainen E, Männistö S, Pietinen P. Age, education and occupation as determinants of trends in body mass index in Finland from 1982 to Int J Obes Relat Metab Disord 2000;24: Peltonen M, Korpi-Hyövälti E, Oksa H ym. Lihavuuden, diabeteksen ja muiden glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyys suomalaisessa aikuisväestössä. Dehkon 2D-hanke (D2D). Suom Lääkäril 2006;61: Suomen Diabetesliitto. Loppuraportti. Dehkon 2D-hanke (D2D) Tampere: Diabetesliitto 2009; Sosiaali- ja terveysministeriö. Terveyttä ja hyvinvointia näyttöön perustuvalla hoitotyöllä. Kansallinen tavoite- ja toimintaohjelma Julkaisuja 18. Helsinki, KUVIO 1. Diabeteksen riskitestin pisteiden ja verenglukoosiarvon mukainen elintapaohjaus ilmailualan työterveyshuollossa. Laajennettu terveystarkastus: Kyselyt, mittaukset ja laboratoriokokeet (mm. paastoverenglukoosi) Riskitesti < 10 pistettä Riskitesti = pistettä Riskitesti > 14 pistettä 2 h glukoosirasitus Lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotto ja terveyskeskustelu, 60 min Normaali verenglukoosi IFG tai DM* Normaali verenglukoosi Normaali verenglukoosi tai IFG tai IGT DM* Diabeettisen arvon uudelleen mittaus Sidonnaisuudet: Katriina Viitasalo on saanut tämän tutkimuksen toteuttamiseksi ja artikkelin kirjoittamiseksi taloudellista tukea Työsuojelurahastolta, Keskinäiseltä eläkevakuutusyhtiö Ilmariselta ja Finnair Sairauskassalta. Jaana Lindströmillä, Katri Hemiöllä, Sampsa Puttosella, Anja Koholla, Mikko Härmällä ja Markku Peltosella ei ole ilmoitettuja sidonnaisuuksia. Ei ohjausta 2 h glukoosirasitus IFG tai IGT Ryhmäohjaus (RA) 5 x 2 h Yksilöohjaus (RA) 60 min 6 kk Yksilöohjaus (RA) 60 min Yksilöohjaus (DH) 60 min 1 kk Yksilöohjaus (RA) 60 min 5 kk Yksilöohjaus (DH) 30 min DM Ohjaus diabeteshoitoon IFG = suurentunut paastoglukoosiarvo (mmol/l) 0 h: 6,1 6,9 2 h: < 7,8 IGT = heikentynyt glukoosinsieto (mmol/l) 0 h: < 7,0 2 h: 7,8 11,0 DM* = diabeettinen arvo (mmol/l) 0 h: 7,0 2 h: 11,1 Diabetesdiagnoosi (DM) edellyttää kahtena ajankohtana mitattua diabeettista arvoa RA = ravitsemusasiantuntija DH = diabeteshoitaja yleisesti aktiivisten riskiä vähentävien toimenpiteiden rajana. Tutkimuksen kulku Terveystarkastuksen ensimmäisellä käynnillä tehtiin kehon mittaukset ja pyydettiin työntekijää täyttämään diabeteksen riskitesti (kuvio 1). Laboratoriokokeita varten otettiin verinäyte ja niille, jotka saivat riskitestistä yli 14 pistettä, tehtiin lisäksi kahden tunnin glukoosirasituskoe, joka sisälsi nollanäytteen ja kahden tunnin glukoosi- sekä paastoinsuliinimääritykset. Käynnin aikana täytettiin kyselylomakkeet ja varattiin aika työterveyshoitajan tai -lääkärin vastaanotolle. Kolmantena tutkimusvuonna pääosa lomakkeista siirrettiin etukäteen Internetissä täytettäviksi. Työterveyslääkärin tai -hoitajan vastaanottokäynnillä mitattiin verenpaine, tarkistettiin diabetesriskipisteet ja käytiin tarkastettavan kanssa läpi kyselylomakkeiden ja laboratoriokokeiden vastaukset. Tässä vaiheessa ohjelmoitiin glukoosirasituskoe myös niille riskipisteiden mukaan pienen tai kohtalaisen diabetesriskin henkilöille, joiden paastoglukoosiarvo oli koholla. Vastaanoton aikana keskusteltiin työhön ja työterveyteen liittyvistä asioista sekä elintavoista, kuten liikunnasta, painonhallinnasta, tupakasta, alkoholin käytöstä ja vuorotyöntekijöiden kanssa erityisesti unesta ja vireystilasta. Tarkastettavalle laadittiin yhteisen keskustelun pohjalta hyvinvointisuunnitelma, jonka tueksi tarjottiin tutkimukseen valittua kirjallista materiaalia ja annet- 36 Suomen Lääkärilehti 1 2/2010 vsk 65

5 TIETEESSÄ TAULUKKO 1. tiin osoite hankkeen Internet-sivustolle, johon oli koottu tietoa tyypin 2 diabeteksen ehkäisystä. Riskitestin ja laboratoriotulosten perusteella kohtalaisen ja suuren diabetesriskin henkilöt ohjattiin elintapamuutoksiin tähtääviin ohjaustapaamisiin. Diabetesriskitestin tai glukoosimittausten perusteella pienen diabetesriskin ryhmään kuuluvat saivat tavanomaista elintapaohjausta työterveyshoitajalta tai -lääkäriltä. Kohtalaisen riskin ryhmään kuuluville tarjottiin terveystarkastuksen lisäksi mahdollisuus yksilöohjauskäyntiin ravitsemusasiantuntijan vastaanotolla. Käynnillä selvitettiin työntekijän ravitsemustottumuksia ja elintapoja, tehtiin elintapojen muutossuunnitelma ja sovittiin Tutkimusmuuttujat sukupuolen mukaan, osuus prosentteina tai keskiarvo (± SD). Miehet Naiset p-arvo 1 (n = 1 200) (n = 1120) Ikä, v 44,9 (9,2) 44,0 (8,8) 0,023 Ylemmän koulutusasteen 2 suorittaneet, % 29,6 65,3 < 0,001 Tupakointi, % 22,5 18,5 0,018 Alkoholinkäyttö, annosta/vko 6,9 (7,1) 3,3 (3,6) < 0,001 Liikunta 3 2,2 (0,8) 2,3 (0,7) 0,002 Painoindeksi, kg/m 2 27,0 (3,9) 24,4 (4,2) < 0,001 Vyötärönympärys, cm 95,4 (11,0) 81,1 (10,9) < 0,001 Systolinen verenpaine, mmhg 142 (17) 132 (19) < 0,001 Diastolinen verenpaine, mmhg 88 (11) 83 (10) < 0,001 fp-glukoosi, mmol/l 5,5 (0,7) 5,2 (0,5) < 0,001 Glukoosiaineenvaihdunnan häiriö, % 14,8 5,4 < 0,001 Diabetes, % 2,3 0,9 0,010 fs-kol, mmol/l 5,2 (1,0) 5,1 (0,9) < 0,001 fs-kol-hdl, mmol/l 1,41 (0,37) 1,83 (0,47) < 0,001 fs-kol-ldl, mmol/l 3,23 (0,88) 2,81 (0,84) < 0,001 fs-trigly, mmol/l 1,31 (0,68) 0,93 (0,49) < 0,001 S-hs-CRP, mg/l 1,67 (3,16) 1,82 (3,89) 0,362 MBO 4, % 36,1 18,9 < 0,001 Riskipisteet (diabetesriskitesti) 6,9 (4,5) 6,2 (4,6) < 0,001 Framingham-funktio 5, % 11,2 (9,2) 4,8 (5,6) < 0,001 Framingham-funktio 20 %, % 16,3 2,9 < 0,001 FINRISKI-funktio 6, % 3,7 (4,2) 1,3 (1,8) < 0,001 FINRISKI-funktio 10 %, % 6,8 0,9 < 0,001 1 p-arvo: tilastollinen testi miesten ja naisten väliselle erolle. F-arvo jatkuville muuttujille, χ2 -arvo luokitteleville muuttujille 2 Ylempi koulutusaste: opistotutkinto, ammattikorkeakoulu tai akateeminen tutkinto 3 Liikunta: 4 = kilpamielessä useita kertoja viikossa, 3 = kuntoliikuntaa 3h/vko, 2 = ei-hikoiluttavaa liikuntaa 4h/vko, 1 = ei paljon liiku 4 MBO: Metabolinen oireyhtymä IDF-kriteerien mukaan 5 Framingham-funktio ja 6 FINRISKI-funktio: Framinghamin ja FINRISKI-riskilaskureiden mukaan arvioidut todennäköisyydet sairastua tai kuolla 10 vuoden kuluessa valtimotautitapahtumaan jatko-ohjauksesta. Halukkaille järjestettiin ryhmäohjausta tai toinen yksilöohjauskerta tarpeen mukaan. Suuren diabetesriskin ryhmään kuuluneilla oli mahdollisuus käydä tavanomaisen terveystarkastuksen lisäksi kaksi kertaa diabeteshoitajan ja kerran ravitsemusasiantuntijan ohjauksessa. Tapaamisissa selvitettiin työntekijän yksilölliset diabeteksen riskitekijät (ruokailu, liikunta, alkoholi, tupakointi, uni jne.) ja kannustettiin elintapoja tarkistamalla pienentämään sairastumisriskiä. Tilastomenetelmät Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS-ohjelmalla (versio 15.0). Tilastolliset testit ryhmien välisille eroille laskettiin t-testien sekä lineaaristen ja logististen regressiomallien avulla. Tulokset Taulukossa 1 esitetään tutkimuksessa määritetyt muuttujat erikseen miehille ja naisille. Miehet ja naiset poikkesivat toisistaan monien riskitekijöiden suhteen, naisten eduksi. Miehistä 66,5 % ja naisista 35,9 % oli ylipainoisia (BMI 25). Lihavien (BMI 30) osuus oli miehistä 18,7 % ja naisista 9,9 %. Miehillä oli keskimäärin korkeampi systolinen ja diastolinen verenpaine, suurempi plasman paastoglukoosiarvo, seerumin kokonaiskolesterolipitoisuus, LDL-kolesteroli- ja triglyseridipitoisuus sekä pienempi HDL-kolesterolipitoisuus. Glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt sekä metabolinen oireyhtymä olivat miehillä selvästi yleisempiä ja diabetesriskitestin pistemäärä suurempi kuin naisilla. Framinghamin riskifunktio antoi miehille yli 11 %:n todennäköisyyden sairastua tai kuolla valtimotapahtumaan 10 vuoden kuluessa, naisilla todennäköisyys oli puolta pienempi. Suomalaisaineistoihin perustuvan FINRISKI-funktion antamat riskiluvut olivat molemmilla sukupuolilla noin kolmasosa Framingham-riskilaskurin antamasta ennusteesta. Diabetesriskipisteiden ja FINRISKI-funktion välinen korrelaatio oli 0,43, ja vastaavasti riskipisteiden ja Framingham-funktion välinen korrelaatio 0,47. FINRISKI- ja Framinghamfunktioiden välinen korrelaatio oli odotetusti vahva, 0,92. Diabetesriskitestin riskipisteiden jakauman perusteella riski oli suuri 6,3 %:lla miehistä ja 5,7 %:lla naisista (kuvio 2). Suomen Lääkärilehti 1 2/2010 vsk 65 37

6 Lentotyötä tekevät harrastivat eniten liikuntaa. KUVIO 2. Tutkimukseen osallistuneet luokiteltiin diabetesriskitestin tuloksen mukaan kolmeen ryhmään. Pieni diabetesriski oli arviointilomakkeen mukaan 75,6 %:lla, kohtalainen 18,4 %:lla ja suuri 6,0 %:lla tutkimukseen osallistuneista (taulukko 2). Pienen riskin henkilöt olivat korkeimmin koulutettuja. Tupakointitavoissa ei ollut eroja ryhmien välillä, mutta suuren riskin henkilöt käyttivät eniten alkoholia. Kohtalaisen ja suuren diabetesriskin ryhmät poikkesivat merkitsevästi pienen riskin ryhmästä systolisen ja diastolisen verenpaineen, paastoglukoosiarvon, kokonaiskolesteroli-, LDL- ja HDL-kolesterolipitoisuuden sekä triglyseridipitoisuuden suhteen. Herkkä CRP oli suurempi ja metabolinen oireyhtymä sekä glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt yleisempiä kohtalaisen ja suuren diabetesriskin ryhmissä kuin pienen riskin ryhmässä. Myös Framinghamin ja FINRISKI-funktion antamat todennäköisyydet sairastua tai kuolla valtimotautitapahtumaan 10 vuoden kuluessa olivat suurempia kohtalaisen ja suuren diabetesriskin henkilöillä. Valtimotapahtuman riski seuraavan 10 vuoden aikana oli Framingham-funktion mukaan merkittävä (> 20 %) yli neljäsosalla suuren diabetesriskin henkilöistä ja FINRIS- KI-funktiolla (> 10 %) arvioituna 13,4 %:lla. Diabetesriskitestin riskipisteiden jakaumat miehillä ja naisilla. Pieni diabetesriski = 0 9 riskipistettä, kohtalainen diabetesriski = riskipistettä, suuri diabetesriski = 15 riskipistettä tai enemmän. Frekvenssi,1,08,06,04, pistettä: Miehet: 74,6 % Naiset: 77,0 % pistettä: Miehet: 19,1 % Naiset: 17,4 % Tyypin 2 diabeteksen riskipisteet pistettä: Miehet: 6,4 % Naiset: 5,6 % Miehet Naiset Taulukossa 3 on esitetty riskitekijöiden jakaumat työaikamuodon mukaan. Tutkimukseen osallistuneista 34,2 % ilmoitti tekevänsä säännöllistä päivätyötä, 29,4 % lentotyötä ja loput muuta työaikamuotoa. Päivätyöntekijät olivat keskimäärin vanhempia kuin muihin ryhmiin kuuluvat. Koulutustaso oli matalin epäsäännöllisen työn ryhmässä, ja tämä ryhmä tupakoi eniten. Lentotyötä tekevät harrastivat eniten liikuntaa. Alkoholinkäyttö oli lentotyötä tekevillä vähäisempää, mutta vakiointi iän, sukupuolen ja koulutuksen suhteen poisti ryhmien väliset erot alkoholinkäytössä. Epäsäännöllistä työaikaa tekevien ryhmä ei poikennut säännöllistä päivätyötä tekevien ryhmästä useimpien riskitekijämuuttujien suhteen. Triglyseridipitoisuus oli epäsäännöllistä työaikaa tekevillä suurempi, mutta diabeteksen riskipisteitä oli enemmän säännöllistä päivätyötä tekevillä. Lentotyötä tekevillä oli säännöllistä päivätyötä tekeviin verrattuna merkitsevästi pienempi painoindeksi, vyötärön ympärysmitta ja triglyseridipitoisuus sekä matalampi systolinen ja diastolinen verenpaine. Lentotyötä tekevien naisten HDL-kolesterolipitoisuus oli suurempi kuin säännöllistä päivätyötä tekevien naisten. Työaikaluokkien välillä oli merkitsevä ero herkän CRP:n tasossa. Kokonaiskolesteroli- ja paastoglukoosiarvo sekä kaikkien glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden ja metabolisen oireyhtymän esiintyvyys olivat lentotyötä tekevillä pienimmät, mutta vakiointi iän, sukupuolen ja koulutuksen suhteen poisti erojen merkitsevyyden. Diabeteksen riskipisteet olivat pienimmät lentotyötä tekevillä. Kaikista diabeteksen riskitestin mukaan suuren riskin henkilöistä 48,9 % kuului säännöllisen päivätyön ryhmään, 37,6 % epäsäännöllisen työajan ryhmään ja 13,5 % lentotyötä tekeviin. Työaikaluokkien välillä oli valtimotautiriskissä merkitsevä ero lentotyötä tekevien eduksi sekä Framinghamin riskifunktiolla että FINRISKIfunktiolla arvioituna. Vakioinnin jälkeen Framinghamin riskifunktion ennuste säilyi merkitsevänä. Diabetesriskitestin tuloksen ja/tai glukoosiarvojen perusteella arvioituna kohonnut diabetesriski todettiin 16,0 %:lta ja suuri riski 13,5 %:lta tutkimukseen osallistuneista. Diabeteshoitajan ja/tai ravitsemusasiantuntijan ohjaukseen hakeutui 53 % (n = 191) suu- 38 Suomen Lääkärilehti 1 2/2010 vsk 65

7 TIETEESSÄ TAULUKKO 2. Tutkimusmuuttujat diabetesriskipisteiden mukaan, osuus prosentteina tai keskiarvo (± SD). Pieni riski, Kohtalainen riski, Suuri riski, p-arvo 1 riskipisteet < 10 riskipisteet riskipisteet > 14 (n = 1 693, 75,6 %) (n = 411, 18,4 %) (n = 134, 6,0 %) Miehiä, % 51,2 54,0 54,5 0,493 Ikä, v 43,2 (8,8) 48,9 (7,6)*** 51,1 (7,0)*** < 0,001 Ylemmän koulutusasteen 2 suorittaneet, % 49,1 38,8*** 39,8* < 0,001 Tupakointi, % 19,5 22,4 22,1 0,359 Alkoholinkäyttö, annosta/vko 5,0 (5,6) 5,6 (6,1) 6,7 (9,5)** < 0,014 Liikunta 3 2,3 (0,7) 2,0 (0,8)*** 2,0 (0,8)*** < 0,001 Painoindeksi, kg/m 2 24,6 (3,4) 28,9 (4,5)*** 30,7 (4,5)*** < 0,001 Vyötärönympärys, naiset, cm 77,7 (8,1) 90,8 (10,8)*** 96,5 (12,7)*** < 0,001 Vyötärönympärys, miehet, cm 92,0 (9,1) 103,8 (10,3)*** 109,4 (9,1)*** < 0,001 Systolinen verenpaine, mmhg 135 (18) 143 (19)*** 148 (19)*** < 0,001 Diastolinen verenpaine, mmhg 84 (11) 90 (10)*** 92 (12)*** < 0,001 fp-glukoosi, mmol/l 5,3 (0,6) 5,7 (0,6)*** 6,0 (0,9)*** < 0,001 Glukoosiaineenvaihdunnan häiriö, % 6,8 13,1*** 46,3*** < 0,001 Diabetes, % 0,7 1,9 13,4*** < 0,001 fs-kol, mmol/l 5,1 (0,9) 5,3 (1,0)*** 5,2 (1,0)* < 0,001 fs-kol-hdl, naiset, mmol/l 1,89 (0,46) 1,67 (0,46)*** 1,55 (0,45)*** < 0,001 fs-kol-hdl, miehet, mmol/l 1,43 (0,38) 1,35 (0,37)* 1,28 (0,36)** 0,001 fs-kol-ldl, mol/l 2,97 (0,87) 3,22 (0,94)*** 3,14 (0,86)* < 0,001 fs-trigly, mmol/l 1,06 (0,59) 1,34 (0,67)*** 1,74 (0,77)*** < 0,001 S-hs-CRP, mg/l 1,43 (3,03) 2,55 (4,39)*** 3,33 (5,34)*** < 0,001 MBO 4, % 17,9 54,9*** 92,0*** < 0,001 Framingham-funktio 5,% 6,5 (7,1) 11,9 (9,6)*** 17,6 (11,3)*** < 0,001 Framingham-funktio 20 %, % 6,1 19,7*** 26,8*** < 0,001 FINRISKI-funktio 6, % 1,9 (2,6) 3,8 (4,2)*** 6,9 (7,4)*** < 0,001 FINRISKI-funktio 10 %, % 2,3 7,9*** 13,4*** < 0,001 1 p-arvo: tilastollinen testi ryhmien väliselle erolle, *** p < 0,001, ** p < 0,01, * p < 0,05, vertailuryhmä pieni riski. F-arvo jatkuville muuttujille, χ2 -arvo luokitteleville muuttujille 2 Ylempi koulutusaste: opistotutkinto, ammattikorkeakoulu tai akateeminen tutkinto 3 Liikunta: 4 = kilpamielessä useita kertoja viikossa, 3 = kuntoliikuntaa 3h/vko, 2 = ei-hikoiluttavaa liikuntaa 4h/vko, 1 = ei paljon liiku 4 MBO: Metabolinen oireyhtymä IDF-kriteerien mukaan 5 Framingham-funktio ja 6 FINRISKI-funktio: Framingham- ja FINRISKI-riskilaskureiden mukaan arvioidut todennäköisyydet sairastua tai kuolla 10 vuoden kuluessa valtimotautitapahtumaan rentuneen riskin ja 49 % (n = 149) suuren riskin työntekijöistä. Ryhmäohjaukseen halukkaaksi ilmoittautui ensimmäisen vuoden aikana vain 29 henkilöä ja heistä ohjauksen aloitti 18 henkilöä. Vähäisen kiinnostuksen vuoksi ryhmäohjausta ei muina vuosina enää tarjottu. Pohdinta Kolmen vuoden tutkimusjakson aikana Finnair Terveyspalvelujen uusittu terveystarkastusprosessi muotoutui toimivaksi käytännöksi. Henkilöstön osallistumisaktiivisuus terveystarkastukseen oli suuruusluokaltaan verrattavissa vastaaviin seulontatutkimuksiin (33). Valtaosa antoi suostumuksensa tutkimukseen osallistumiseen. Tutkimukseen osallistuneiden työntekijöiden työaikamuotojen jakauma oli samantyyppinen kuin koko Finnairin henkilöstöllä. Tarkastusmalli tavoitti myös nuoremmat ikäryhmät: alle 30-vuotiaista kutsutuista noin puolet ja vuotiaista lähes kaksi kolmasosaa osallistui tarkastukseen. Heillä vähäisetkin muutokset elintavoissa voivat pitkällä aikavälillä edistää terveyttä merkittävästi ja siten varmistaa työkykyä työntekijän ikääntyessä. Lihavuus on maailmanlaajuinen terveysongelma, joka yleistyy myös Suomessa, erityises- Suomen Lääkärilehti 1 2/2010 vsk 65 39

8 TAULUKKO 3. Tutkimusmuuttujat ei-lentotyötä tekevillä työaikamuodon mukaan sekä lentotyössä (epäsäännöllinen työaika), osuus prosentteina tai keskiarvo (±SD). Säännöllinen Epäsäännöllinen Lentotyö p-arvo 1 p-arvo 2 päivätyö työaika (n = 789, 34,2 %) (n = 842, 36,5 %) (n = 679, 29,4 %) Miehiä, % 56,3 72,0*** 21,6*** < 0,001 Ikä, v 46,7 (9,0) 43,8 (8,9)*** 42,7 (8,7)*** < 0,001 Ylemmän koulutusasteen 3 suorittaneet, % 49,0 23,0*** 73,5*** < 0,001 Tupakointi, % 20,8 25,8* 13,5** < 0,001 < 0,001 Alkoholinkäyttö, annosta/vko 5,9 (7,3) 5,7 (5,9) 3,9 (4,0)*** < 0,001 0,236 Liikunta 4 2,2 (0,8) 2,2 (0,8) 2,4 (0,7)*** < 0,001 < 0,001 Painoindeksi, kg/m 2 26,4 (4,2) 26,7 (4,3) 23,7 (3,3)*** < 0,001 < 0,001 Vyötärönympärys, naiset, cm 83,7 (12,1) 83,7 (12,1) 78,3 (8,4)*** < 0,001 < 0,001 Vyötärönympärys, miehet, cm 96,0 (11,2) 95,6 (11,2) 92,3 (9,6)** 0,002 0,091 Systolinen verenpaine, mmhg 140 (18) 140 (18) 131 (18)*** < 0,001 < 0,001 Diastolinen verenpaine, mmhg 87 (12) 87 (11) 83 (10)*** < 0,001 0,019 fp-glukoosi, mmol/l 5,4 (0,7) 5,4 (0,6) 5,3 (0,5)*** < 0,001 0,457 Glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt, % 11,5 12,0 6,5** 0,001 0,979 Diabetes, % 1,7 2,4 0,8 0,064 0,551 fs-kol, mmol/l 5,2 (1,0) 5,2 (1,0) 5,1 (1,0)** 0,017 0,945 fs-kol-hdl, naiset, mmol/l 1,76 (0,46) 1,76 (0,46) 1,92 (0,47)*** < 0,001 < 0,001 fs-kol-hdl, miehet, mmol/l 1,42 (0,37) 1,39 (0,38) 1,41 (0,37) 0,413 0,811 fs-kol-ldl, mol/l 3,10 (0,87) 3,12 (0,87) 2,84 (0,89)*** < 0,001 0,500 fs-trigly, mmol/l 1,18 (0,64) 1,24 (0,66)** 0,94 (0,50)*** < 0,001 0,007 S-hs-CRP, mg/l 1,71 (3,39) 2,07 (4,17) 1,37 (2,68) 0,003 0,008 MBO 5, % 32,4 32,1 17,3*** < 0,001 0,027 Riskipisteet (diabetesriskitesti) 7,5 (4,7) 6,9 (4,6)* 5,0 (4,1)*** < 0,001 < 0,001 Framingham-funktio 6, % 9,6 (8,6) 9,4 (8,9) 4,8 (6,2)*** < 0,001 0,037 Framingham-funktio 20 %, % 10,7 13,3 4,7*** < 0,001 0,054 FINRISKI-funktio 7, % 3,1 (4,0) 2,9 (3,7) 1,4 (2,2)*** < 0,001 0,469 FINRISKI-funktio 10 %, % 4,7 5,6 1,1** < 0,001 0,159 1 p-arvo: tilastollinen testi ryhmien väliselle erolle, *** p < 0,001, ** p < 0,01, * p < 0,05, vertailuryhmä säännöllinen päivätyö. F-arvo jatkuville muuttujille, χ2 -arvo luokitteleville muuttujille 2 p-arvo: vakioitu iällä, sukupuolella ja koulutuksella 3 Ylempi koulutusaste: opistotutkinto, ammattikorkeakoulu tai akateeminen tutkinto 4 Liikunta: 4 = kilpamielessä useita kertoja viikossa, 3 = kuntoliikuntaa 3h/vko, 2 = ei-hikoiluttavaa liikuntaa 4h/vko, 1 = ei paljon liiku 5 MBO: Metabolinen oireyhtymä IDF-kriteerien mukaan 6 Framingham-funktio ja 7FINRISKI-funktio: Framingham- ja FINRISKI-riskilaskureiden mukaan arvioidut todennäköisyydet sairastua tai kuolla 10 vuoden kuluessa valtimotautitapahtumaan ti työikäisillä (33,34). Vuonna 2007 työikäisten suomalaisten miesten painoindeksi oli keskimäärin 27,2 ja naisten 26,4 (33). Finnair-konsernin työntekijät, erityisesti naiset, olivat hieman hoikempia kuin suomalainen väestö keskimäärin. Ylipaino on tärkein syy metaboliseen oireyhtymään, johon liittyvät veren epäedulliset rasva-arvot, kohonnut verenpaine, glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt sekä suurentunut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen ja valtimosairauksiin (30). Vuonna kolmessa sairaanhoitopiirissä tehty satunnaisotantaan perustunut väestötutkimus osoitti, että vuotiaiden ikäryhmässä 17 %:lla miehistä ja 15 %:lla naisista oli T2D tai IGT (35). Finnairilla työskentelevillä miehillä nämä glukoositasapainon häiriöt olivat yleisyydeltään samaa suuruusluokkaa, naisilla taas selvästi harvinaisempia. Tarkastuksen osaksi liitetty diabetesriskitesti löysi hyvin työntekijät, joiden valtimotautiriski oli suurentunut sekä kliinisten mittarien (veren rasva-arvot, verenpaine) että Framinghamin ja FINRISKI-riskilaskurien perus- 40 Suomen Lääkärilehti 1 2/2010 vsk 65

9 TIETEESSÄ Tästä asiasta tiedettiin Lihavuus on yleistyvä terveysongelma työikäisellä väestöllä. Diabetes ja sen liitännäissairaudet kuormittavat kansan - taloutta yhä enemmän. Vuorotyö lisää sepel - valtimotaudin ja tyypin 2 diabeteksen vaaraa. Diabetesriskiä voidaan arvioida yksinkertaisella riskitestillä. Diabeteksen ehkäisy elämäntapamuutoksin suuren riskin henkilöillä on mahdollista. Tämä tutkimus opetti Ilmailualan työterveys - huollossa kehitetty syvennetty ja laajennettu terveys - tarkastusmalli osoittautui toimivaksi ja hyväksi keinoksi löytää suuren diabetesriskin henkilöt. Terveystarkastuksen osaksi liitetyllä diabetesriskitestillä löydettiin hyvin myös henkilöt, joilla oli valtimotautien muita riskitekijöitä. Henkilökohtainen elintapaohjaus on ryhmäohjausta helpommin toteutettavissa epäsäännöllisiä työaikoja tekeville työntekijöille. teella. Diabetesriskitesti korreloi metabolisen oireyhtymän kanssa selvästi. Suuren diabetesriskin ryhmässä 92 %:lla ja kohtalaisen riskin ryhmässä 55 %:lla oli MBO. Diabetesriskitesti ei sisällä tupakointia, eikä MBO:n määritelmään sisälly tupakoinnin ohella myöskään ikää, jotka ovat kaksi keskeistä valtimotautiriskiä lisäävää tekijää. Diabetes- ja valtimotautiriskiä on tärkeää arvioida samanaikaisesti, ja terveystarkastuksissa kannattaa hyödyntää validoituja riskitestejä monipuolisesti. Diabetesriskitestin täyttämiseen kuluu muutama minuutti, ja testi sopii nopeutensa ja helppoutensa takia hyvin ensimmäiseksi seulonta-askeleeksi riskihenkilöiden tunnistamisessa. Testi on parhaiten hyödynnettävissä, jos terveydenhuollon ammattilainen tarkistaa tuloksen ja keskustelee vastaajan kanssa riskipisteiden osatekijöistä. Herkkä CRP on merkittävä sydän- ja verisuonitautien ennustaja. Herkän CRP:n suurentunut pitoisuus oli tässä tutkimuksessa yhteydessä riskipisteisiin hyvin samalla tavalla kuin riskifunktiot ja metabolinen oireyhtymä. Tutkimuksemme perusteella ei pystytä arvioimaan, onko herkällä CRP:llä merkittävää lisäarvoa riskin ennustamisessa ja käyttöä terveystarkastuksissa, vaan asia vaatii lisätutkimuksia. Tässä hankkeessa kehitetty laajennettu terveystarkastusmalli osoittautui hyväksi keinoksi löytää henkilöt, joiden diabetes- ja valtimotautiriski on suuri. Tämä on lentoturvallisuustyössä työskentelevien vuorotyöntekijöiden terveyden ja työkyvyn edistämisen kannalta hyvin tärkeätä. Erot säännöllistä päivätyötä ja epäsäännöllistä työaikaa tekevien riskitekijöissä olivat vähäiset, mutta lentotyötä tekevät erottuivat edukseen muista työntekijöistä. Riskitekijöiden eroihin voi olla syynä hakeutuminen ja valikoituminen erilaisiin työtehtäviin. Eroihin voivat vaikuttaa myös lentotyön terveysvaatimukset ja ilmailuviranomaisen edellyttämät säännölliset terveystarkastukset. Ryhmämuotoisesta elintapaohjauksesta suun - niteltiin alun perin tärkeintä ohjausmuotoa. Epäsäännöllisiä työaikoja tekevien oli kuitenkin käytännössä lähes mahdotonta sovittaa ryhmätapaamisia työaikatauluihinsa. Valtakunnallisessa D2D-hankkeessa saatiin samansuuntainen lopputulos: vain noin 9 % suuren riskin miehistä ja 21 % naisista valitsi ryhmämuotoisen ohjauksen (36). Vähiten ryhmäohjausta suosivat työikäiset miehet. Tämäkin tulos tukee havaintoa vaikeudesta sovittaa yhteen työ ja osallistuminen ryhmämuotoiseen ohjaukseen. Ryhmämuotoisen ohjauksen järjestäminen vuorotyötä tekeville onkin erityinen haaste, johon vastaaminen vaatii uusia toimintatapoja ja lisätutkimuksia. Tulosten perusteella yksilöohjausta tulee kuitenkin myös vastedes tarjota perusterveydenhuollon palveluna, erityisesti vuorotyöntekijöiden elintapaohjauksessa. Työikäisen väestön terveyden edistämistoimien kehittämislinjat edellyttävät, että työterveyshuollon tutkimus- ja kehittämistyötä suunnataan erityisesti työterveyshuollon sisältöön, palvelujen toimivuuteen, menetelmien ja laadun kehittämiseen, taloudellisiin vaikutuksiin sekä vaikuttavuus- ja arviointitutkimukseen (1,37). Finnair Terveyspalvelut on ottanut käyttöönsä tämän tutkimushankkeen tuloksena kehitetyn terveystarkastusmallin, jossa viiden vuoden välein selvitetään ja arvioidaan työhön liittyviä kuormitustekijöitä ja työaltisteita sekä työntekijöiden elintavoissa ja yksilöllisissä ominaisuuksissa esiintyviä terveysriskejä ja tarjotaan elintapaohjausta. Tutkimukseen osallistuneet kutsutaan seurantakäynnille vuosina , ja heille tehdään samat laboratoriotutkimukset, mittaukset ja kyselyt kuin tutkimuksen alussa. Seurantavaiheen tulosten perusteella voidaan arvioida hankkeessa kehitettyjen menetelmien terveydellisiä ja taloudellisia vaikutuksia. Seurantavaiheessa voidaan myös tutkia luotettavammin työaikojen vaikutusta diabetesriskiin. Kiitämme Finnair Terveyspalvelujen lääke - tieteellistä johtajaa, LT Markku Vanhasta käsikirjoituksen kommentoinnista ja työterveyshuollon erikoislääkäriä, LL Jukka Terttusta tietoteknisestä avusta kysely - aineiston käsittelyssä. Hankkeen käytännön toteutuksesta kiitämme Finnair Terveys - palvelujen koko henkilöstöä, erityisesti työterveysassistentti Katri Vendeliniä. Suomen Lääkärilehti 1 2/2010 vsk 65 41

10 VIITASALO KATRIINA M.D., Specialist in Internal Medicine and Occupational Health Finnair Health Services LINDSTRÖM JAANA HEMIÖ KATRI PUTTONEN SAMPSA KOHO ANJA HÄRMÄ MIKKO PELTONEN MARKKU ENGLISH SUMMARY Occupational health care effective in identifying risk of diabetes Background. Type 2 diabetes (T2D) is a growing health problem among the active workforce. Obesity and sedentary lifestyle are well known risk factors for T2D. Shift work and sleep disturbances are also associated with an increased risk of T2D. Lifestyle intervention trials have demonstrated convincingly that prevention of T2D is possible among high-risk individuals. Objectives. The aims of this research project were to extend the health checkup process of Finnair s occupational health service (OHS) to cover evaluation of lifestyle-related risk factors among the Finnair workforce, to assess the prevalence of glucose metabolism disorders among workers with varying working hours, and to clarify whether experience from intervention trials could be implemented cost-effectively in the preventive work of the OHS. In this article we present the baseline results of the study. Methods. During the years one fifth of Finnair employees each year were invited for a checkup. Of these 4140 men and women, 2320 attended and gave their consent to participate in this study. The checkup included physical examinations, laboratory tests and questionnaires on working hours, sleeping habits, lifestyle and dietary factors as well as counselling by an occupational health nurse or a doctor. The FINDRISC diabetes risk score, fasting blood glucose and/or glucose tolerance test were used to classify the participants as having a low, increased or high risk of T2D. Those with an increased or high risk were referred to a diabetes nurse or a dietician for counselling. Results. Based on the FINDRISC and/or fasting blood glucose, 13.5% were identified as high risk individuals and a further 16% had a moderate risk for T2D. Glucose disturbances were more frequent among men (14.8%) than among women (5.4%). Diabetes risk scores correlated well with risk factors for cardiovascular disease. In-flight workers had the lowest risk for T2D. Of the moderate and high T2D risk categories 53.5% and 49.3%, respectively, attended counselling by a dietician or a diabetes nurse. Individual counselling was preferred to group counselling. Conclusions. The extended health checkup process seems to be effective in identifying workers with an increased risk of T2D and other cardiovascular risk factors. It seems possible to tackle common health problems in parallel with traditional preventive work in the OHS. To evaluate effectiveness, the health survey will be repeated after three years. 42 Suomen Lääkärilehti 1 2/2010 vsk 65