KOLMEN SAIRAANHOITAJAN KOKEMUKSIA DEMENTOITUNEEN VANHUKSEN HAASTEELLISESTA KÄYTTÄYTYMISESTÄ DEMENTIA OSASTOLLA Bao Zhenqi Opinnäytetyö, kevät 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)
TIIVISTELMÄ Bao Zhenqi. Kolmen sairaanhoitajan kokemuksia dementoituneen vanhuksen haasteellisesta käyttäytymisestä dementia osastolla. Helsinki, kevät 2009, 43s. 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Hoitotyön koulutusohjelma, Sairaanhoitaja (AMK). Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia dementoituneen vanhuksen haasteellista käyttäytymistä sairaanhoitajien kokemuksesta. Dementiaa potevien lukumäärä on nopeasti lisääntymässä väestön ikääntyessä. Dementoituneiden hoidon järjestäminen ja hoitotyön kehittäminen tulee olemaan yksi suurimmista vanhustyön hoidollisista. Dementian oireena on muistin heikkeneminen ja haasteellinen käyttäytyminen, jota sairaanhoitajat kohtaavat omassa hoitotyössään. Tutkimus oli kvalitatiivinen. Tähän työhön aineisto kerättiin avoimen haastatteluilla, johon osallistuivat kolme sairaanhoitajaa dementia osastolla. Heilta kaikilla on pitkä työkokemus dementoituvien henkilöiden hoidosta ja he ovat kokeneet haasteellista käyttäytymistä työssään. Haastattelut suoritettiin talvella 2008. Aineisto analyysoitiin laadullisen sisällönanalyysin mukaan. Tutkimuksen tuloksessa ilmenee, että sairaanhoitajien kohtaama dementoituneen vanhuksen haasteelliseen käyttäytymiseen kuuluu hoitotoimenpiteissä vastustaminen, aggressiivisuus ja levottomuus. Dementoituneen vanhuksen hoitoympäristön saaminen turvalliseksi ja rauhalliseksi, sairaanhoitajien ammattitaito, hyvää vuorovaikutus hoitosuhteessa auttavat hoidon parantamisessa. Asiasanat: dementia, haasteellinen käyttäytyminen, sairaanhoitaja, hoitotyö, kvalitatiivinen tutkimus.
ABSTRACT Bao, Zhenqi Challenging Behavior in Dementia Patients: from three nurses experience. 43 p. 2 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Spring 2009. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Program in nursing. Degree: Nurse. The aim of this study was to find out about challenging behavior that nurses had encountered in dementia patients daily care and how they handled those situations. The research conducted was qualitative. The material was collected using a interview conducted with three nurses. They all had a long working experience in dementia departments and they had met a multitude of challenging behaviors in their work. The interviews were done in winter 2008. The material was analyzed according to qualitative content analysis. Results of the research demonstrated that dementia patients challenging behavior included counteracting nursing procedures, aggressive and anxious symptoms. A safe and peaceful environment, good interaction and nurse s professional skill improved the quality of nursing and decreased challenging situations in dementia patients daily care. Keywords: dementia, challenging behavior, nurse, nursing, qualitative research.
SISÄLLYS 1 JOHDANTO...6 2 TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT...8 2.1 Dementia...8 2.2 Dementian oireet...9 2.3 Dementiaa aiheuttavat sairaudet...10 2.4 Haasteellinen käyttäytyminen...12 2.5 Hoitotyö dementoituneen vanhuksen kanssa...13 2.5.1 Hoitotyö...13 2.5.2 Dementoituneen vanhuksen käytösoireiden hoito...14 3 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN...18 3.1 Tutkimuksen tarkoituksena ja tutkimuskysymykset...18 3.2 Tutkimushenkilöiden valinta ja tutkimusympäristön kuvaus...18 3.3 Tutkimuksen aineiston keruu...19 3.4 Tutkimusaineiston analyysi...21 4 TUTKIMUKSEN TULOKSET...25 4.1 Haasteellinen käyttäytyminen muoto...25 4.1.1 Hoitotoimenpiteissä vastustaminen...25 4.1.2 Aggressiivinen käyttäytyminen...26 4.1.3 Levoton käyttäytyminen...26 4.2 Toiminta haasteellisissa käyttäytymisissä tilanteissa...26 4.2.1 Hoitoympäristön saaminen turvalliseksi ja rauhalliseksi...27 4.2.2 Hyvä vuorovaikutus hoitosuhteessa...27 4.2.3 Sairaanhoitajien ammattitaito...28 5 JOHTOPÄÄTOKSET...29 6 POHDINTA...31 6.1 Tulosten tarkastelua...31 6.2 Tutkimukseen liittyvät eettiset kysymykset...33 6.3 Tutkimus luotettavuus...35
6.4 Oma ammatillinen pohdinta...36 LÄHTEET...38 LIITTEET LIITE 1: Suostumuslupakirje. LIITE 2: Esimerkki sisällön analyysistä.
1 JOHDANTO Suomessa arvioidaan olevan noin 100 100 110 000n dementiapotilasta. Näistä noin 70 000 80 000 potee keskivaikeaa tai vaikeata dementiaa, ja lievää dementiaa sairastavia arvellaan olevan noin 30 000. Dementiaa potevien lukumäärä on nopeasti lisääntymässä väestön ikääntyessä. Esimerkiksi yhdysvalloissa Alzheimerin tauti on jo neljänneksi yleisin kuolemansyy. Vuona 2010 potilaita arvellaan olevan Suomessa jo 130 000 140 000. (Heimonen & Voutilainen 2001, 21.) Dementoituneiden hoidon järjestäminen ja hoitotyön kehittäminen tulee olemaan yksi suurimmista vanhustyön hoidollisista. Dementialla tarkoitetaan älyllisten eli kognitiivisten aivotoimintojen pysyvää huononemista, joka heikentää sairastuneen sosiaalista ja ammatillista toimintaa. Dementian eräänlaiset oireet ovat käyttäytymisen muutoksia ja psykologisia oireita. Ne voivat esiintyä haasteellista käyttäytymistä. Sairaanhoitajaopiskelijana olen kiinnostunut tutkimaan dementoituneen vanhuksen haasteellista käyttäytymistä sairaanhoitajien kokemuksesta, koska itse olen kokenut haasteellista käyttäytymistä aikaisemmin dementoituvien henkilöiden päivätoiminta hoidossa. Dementiaa sairastavien haasteellinen käyttäytyminen on haaste sairaanhoitajille hoitotyössä, varsinkin pitkäaikaisosastoilla sairaanhoitajien työsään kohtaama haasteellinen käyttäytyminen koetaan vaikeaksi, sairaanhoitajien pitää kohdata sekä fyysistä että psyykkisestä haasteellista käyttäytymistä. Dementoituvan hoitaja voi usein joutua tilanteisiin, joista selviytyminen saattaa tuntua haasteellista. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia sairaanhoitajien kokemuksia dementoituneen vanhuksen haasteellisesta käyttäytymisestä. Haluaisin löytää hyödyllisiä hoitokeinoja sairaanhoitajille dementoituneen vanhuksen hoitotyössä, helpottaa sairaanhoitajien työpaineetta, saatua tietoa hoitotyön opetuksessa ja parantaa hoitotyön laatua.
7 Opinnäytetyön tekemisen alkuvaiheessa tutustuin aiheesta kirjoitettuun kirjallisuuteen ja tutkimuksiin sekä artikkeleihin avoimen lukemisen menetelmää käyttäen. Kirjallisuutta dementoituvan haasteellista käyttäytymistä ja sen hoitokeinosta löytyi paljon. Tutkimus suoritettiin vanhusten palvelutalon dementiaosastolla sairaanhoitajille tehdyllä haastatteluilla. Tutkimuksella tutkittiin millaista haasteellista käyttäytymistä sairaanhoitajat olivat kohdanneet työssään, miten he olivat sen kokeneet ja miten he olivat toimineet niissä haasteellisissa tilanteissa. Opinnäytetyössäni käytin laadullista tutkimusmenetelmää ja haastattelun avulla saadut tiedot analysoin sisällönanalyysillä.
8 2 TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Tässä luvussa, kertoo yleensä dementiasta, syystä, oireesta, esiintyjistä sekä haasteellista käyttäytymistä dementia sairastavilla ihmisillä, lisäksi hoitotyöstä. 2.1 Dementia Dementia tarkoittaa elimellisestä syystä, tavallisimmin aivoja vaurioittavasta sairaudesta tai vammasta, johtuvaa laaja-alaista henkisten toimintojen heikentymistä. Keskeisiä oireita ovat muistin, päättelyn ja toiminnanohjauksen häiriöt. Muistihäiriöt ovat usein dementoivan sairauden ensimmäinen oire. Dementiaan liittyy usein myös kielellisiä häiriöitä (afasiaa), kuten oikeiden sanojen löytämisen vaikeutta ja hahmottamisen vaikeutta (agnosiaa), minkä vuoksi potilas voi esimerkiksi eksyä helposti. Kätevyyden heikkeneminen (apraksia) voi aiheuttaa esimerkiksi vaikeuksia pukeutumiseen. Oireisto on usein etenevä, kuten Alzheimerin taudissa, mutta se voi pysyä myös samanlaisena, esimerkiksi aivoruhjeen jälkitilaan liittyvä dementia tai olla parannettavissa, esimerkiksi B12-vitamiinin puutoksen aiheuttama dementia. (Hartikainen & Lönnroos 2008, 82.) Yleinen käsitys on, että dementialla tarkoitetaan pelkästään muistin heikkenemistä. Kuitenkin dementialla tarkoitetaan aivojen korkeampien säätelytoimintojen laaja-alaista häiriintymistä, minkä seurauksena henkilöllä on huomattavia vaikeuksia selviytyä arkielämän toiminnoista. (Heimonen & Voutilainen 2001, 22.) Dementiassa on kyse oireyhtymä, ei siis erillisestä sairaudesta. Siihen liittyy muistihäiriön lisäksi laajempi henkisen toiminnan ja muiden korkeampien aivotoimintojen heikentyminen henkilön aiempaan tasoon verrattuna. (Erkinjuntti 2001, 89).
9 2.2 Dementian oireet Dementia on elimellisestä syystä johtuva laaja alainen älyllisen toiminnan häiriö, josta aiheutuu merkittävää sosiaalista ja ammatillista haittaa Dementia on oireyhtymä, jossa keskeisenä oireena on muistin heikkeneminen. Muistihäiriö ilmenee uuden oppimisen vaikeutumisena ja vaikeutena palauttaa mieleensä aiemmin opittua. (Heimonen & Voutilainen 1997, 12.) Dementiaoireita ovat muistin huononeminen, orientaatio-ongelmat, vaikeudet tuloksiin tehtävissä toiminnoissa ja toiminnan ohjannasta, afasia (kielellinen häiriö), apraksia (tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöt, kätevyyden häiriö) ja agnosia (kyvyttömyys tunnistaa tuttuja kasvoja ja esineitä, hahmottamisen häiriö). (Voutilainen 2004, 26.) Muistioireiden lisäksi dementian käsitteeseen katsotaan liittyvän muitakin oireita, kuten ongelmia toiminnan suunnittelussa, keskittymiskyvyssä, puheessa, kätevyydessä, hahmotuksessa ja käyttäytymisen säätelyssä. (Heimonen & Voutilainen 2001, 22.) Kiireeseen, väsymykseen, stressiin ja runsaaseen muistin kuormittamiseen (monien asioiden samanaikainen mielessä pitäminen) sekä masentuneisuuteen voi liittyä keskittymis- ja tarkkaavuuskyvyn heikentymistä, joka voi heijastua asioiden mielenpainamiskyvyn heikentymisenä. (Heimonen & Voutilainen 2001, 23.) Muistihäiriön lisäksi dementian oireisiin kuuluvat kielelliset häiriöt(afasia), liikesarjojen suorittamisen ongelmat (apraksia), vaikka motoriikka on kunnossa, tunnistamisen ongelmat tai nähdyn merkityksen käsittämisen vaikeus (agnosia), vaikka näköhavainnon jäsentäminen on normaali ja toiminnan ohjanaan häiriöt, esimerkiksi suunnitelmallisuuden, kokonaisuuden jäsentämisen, järjestelmällisyyden ja abstraktin ajattelun häiriöt. (Heimonen & Voutilainen 1997, 12.)
10 2.3 Dementiaa aiheuttavat sairaudet Yleisimmät dementiaan johtavat sairaudet ovat Alzheimerin tauti, vaskulaarinen dementia, Lewyn kappale -tauti sekä frontotemporaalidementiat (Heimonen & Voutilainen 2001, 28). Alzheimerin tauti on hitaasti etenevä aivoja rappeuttava sairaus, jossa erityisesti aivojen muistijärjestelmään liittyvät hermosolut ja aivoalueet vaurioituvat (Heimonen & Voutilainen 2001, 28). Alzheimerin tauti etenee hitaasti vaiheittain ja sen oireet lisääntyvät taudin edetessä. Aluksi tauti vaikuttaa erityisesti lähimuistiin. Muistihäiriöiden lisäksi jo varhaisessa vaiheessa ilmaantuu muita oireita, kuten vaikeuksia itsensä ilmaisemisessa, ymmärtämisessä, lukemisessa, kirjoittamisessa, laskemisessa ja ajan tai ympäristön hahmottamisessa. Myös keskittymiskyky sekä tarkkaavuus heikentyvät ja taudin alkuvaiheessa voi ilmaantua lisääntyvää ärtyvyyttä. (Heimonen & Voutilainen 2001, 29.) Keskivaikeassa dementiavaiheessa on jo huomattavia muistivaikeuksia ja taipumusta toistuvan kyselyyn. Toiminnan suunnittelu ja ohjaus hitastuvat, puhe, kätevyys ja hahmottaminen heikkenevät. Sairaudentunto on jo selvästi heikentynyt ja persoonallisuus usein selvästi muuttunut. Aloitekyky on edelleen selvästi heikentynyt ja yhä useammin potilaalla alkaa esiintyä harhaluuloja ja näkyjä sekä unihäiriöitä. (Heimonen & Voutilainen 2001, 30.) Vaikeassa dementiavaiheessa potilas on menettänyt täysin sairaudentuntonsa, hänen liikuntakykynsä voi olla jo vaikeutunut, hän saattaa eksyä omassa kodissaan kulkiessaan huoneesta toiseen eikä laitoshoidossa itse löydä omaa huonettaan. Tässä vaiheessa esiintyy usein runsaasti ja yhä pahenevia käytösoireita. (Heimonen & Voutilainen 2001, 31.) Erilaiset aivoverenkierron häiriöt voivat aiheuttaa muistihäiriöitä ja dementia. Tällöin tilaa kutsutaan vaskulaariseksi dementiaksi. Vaskulaariset dementiat
11 ovat toiseksi tavallisin dementian syy ja noin 15 20 % kaikista dementiapotilaista sairastaa vaskulaarista dementiaa. (Heimonen & Voutilainen 2001, 31.) Vaskulaarisen dementian tyypit ovat: kortikaalinen dementia, subkortikaalinen vaskulaarinen dementia, strategisesti tärkeän aivoalueen infarkti, hypoperfuusion aiheuttama dementia, aivoverenvuodon aiheuttama dementia, perinnälliset vaskulaariset dementiat, muut aivoverenkiertoperäiset syyt ja Alzheimerin tautiin liittyvä vaskulaarinen dementia. (Heimonen & Voutilainen 2001, 31.) Vaskulaarisia dementioita on useita erityyppisiä, mutta käytännössä tavallisimpia ovat aivoveritulpasta eli aivoinfarktista ja aivojen läpimitaltaan pienimpien tyvi- ja keskiosien verisuonten tukkeutumisesta johtuvat dementiat. (Heimonen & Voutilainen 2001, 31 32.) Vaskulaarisen dementian oireet muodostuvat pitkälti sen mukaan, mistä toiminnoista vaurioitunut aivoalue normaalisti toimiessaan vastaa. Esimerkiksi jos puheen tuottamista tai ymmärtämistä sääteleville aivoalueille syntyy vaurio, puheen tuottaminen ja ymmärtäminen heikkenevät (dysfasia) tai puheen kyky häviää kokonaan (afasia). (Heimonen & Voutilainen 2001, 32.) Lewyn kappale-dementia on kolmanneksi yleisin dementian muoto. Sitä arvioidaan sairastavan 5 10 % kaikista dementiapotilaista. Tauti on saanut nimensä hermosolujen sisällä mikroskoopilla havaittavien ns. Lewyn kappaleiden perusteella, joita todetaan erityisesti aivokuoren hermosoluissa erotuksena Parkinsonin taudista, jossa vastaavia muutoksia todetaan aivojen tyviosissa motorista toimintaa säätelevissä keskuksissa. Taudin oireet ovat joskus hyvin samankaltaisia kuin Alzheimerin taudissa, mutta tauti etenee jonkin verran Alzheimerin tautia nopeammin. Taudin oireissa on paljon piirteitä myös Parkinsonin taudista, kuten kankeutta, hidasliikkeisyyttä ja jäykistymistä sekä halvemmin myös vapinaa. Tyypillistä on, että potilaan oireet vaihtelevat hyvin nopeasti, samoin vireystila voi vaihtua hetkessä. (Heimonen & Voutilainen 2001, 33.)
12 Frontotemporaalisen dementian syy on aivojen otsa- ja ohimolohkojen rappeutuminen. Arviolta vain noin 2 3 % kaikista dementiapotilaista voidaan luokitella tähän ryhmään. Frontotemporaalisen dementia alkaa tavallisimmin keski-iässä ja valtaosa tapauksista on perinnöllisiä. Usein käytös on seksuaalisesti virittynyttä, paljastelua tai epämiellyttävää koskettelua ja usein samalla havaitaan muutoksia myös ruokailuun liittyvässä käyttäytymisessä. (Heimonen & Voutilainen 2001, 35.) 2.4 Haasteellinen käyttäytyminen Dementoituneiden ihmisten käytösoireilla tarkoitetaan sairastuneen sekä havaittavissa olevia käyttäytymisen oireita että mielensisällöstä kertovia psykologisia oireita. Käytösoireita ovat esimerkiksi levottomuus, fyysinen aggressiivisuus, toisto-oireet ja huutelu. Psykologisia oireita ovat esimerkiksi masennus, ahdistuneisuus ja virhetulkinnat. (Voutilainen 2004, 166.) Kognitiivisten oireiden ohella muistisairauksiin liittyy psykologisia oireita ja käyttäytymisen muuttumista. Psykologiset oireet kertovat sairastuneen mielen sisällöstä ja psyykkisestä reagoinnista. Käyttäytyminen taas edustaa tehtyjen havaintojen ja tulkintojen pohjalta syntyvää toiminnallista reagointia ihmisiä, tapahtumia ja ympäristöä kohtaan. (Hartikainen & Lönnroos 2008, 117.) Tavallisimpia käytösoireita ovat apatia, masennus, ahdistuneisuus ja levottomuus. Käytösoireita esiintyy kaikissa muistisairauden vaiheissa, mutta vaikeimmillaan ne ovat dementian keskivaikeassa ja vaikeassa vaiheessa. Käytösoireet heikentävät merkittävästi muistisairaiden ja heidän läheistensä elämänlaatua sekä altistavat omaiset uupumukselle. (Hartikainen & Lönnroos 2008, 118.) Käsitteenä haasteellinen tarkoittaa haastavaa, vaativaa tai kiehtovaa. Käyttäytyminen puolestaan tarkoittaa käyttäytymistapa tai käytöstä sekä esiintymistä. (Haarala 1990.)
13 Haasteellisesti käyttäytyvät ihmiset ovat kiinnostavia ja vaativia persoonia hoitotyön näkökulmasta. He osoittavat selviytymisenhalua, luonteenlujuutta ja tarvetta siihen, että heidät otetaan vakavasti. Usein tämän tarpeen ilmaiseminen tulkitaan negatiivisena. Luokittelevat haasteellisen käyttäytymisen muodot jaetaan kolmeen alueeseen. Aggressiivinen käyttäytyminen on lyömistä, potkimista, esineiden särkemistä tai sanallista uhkailua; fyysinen on vaeltelua ja sanallinen aggressiivisuus kiroilua. (Ervasti, Hanhela, Kauppi, Ronti, Tolonen, Äijälä, Perttula & Vuokila-Oikkonen 2008, 17.) Siljamo (2003) on tehnyt kyselytutkimuksen hoitajien näkökulmasta haasteellisesta käyttäytymisestä. Tämän tutkimuksen mukaan useimmin esiintyneitä haasteellisen käyttäytymisen muotoja olivat dementoituvan liikkumiseen liittyvät ongelmat, lääkkeiden ottamiseen, pukemiseen ja riisumiseen liittyvät ongelmat. Lisäksi esille tuli levottomuus, pelokkuus ja ahdistuneisuus, huuhtelu, vaeltelu ja epäluuloisuus. Sekä psykologisin oireisiin liittyvät univaikeudet ja nukahtamisvaikeudet, paperin repiminen ja sen syöminen (Siljamo 2003, 9 10.) Seuraavina haasteellisen käyttäytymisen muotoina olivat toistuva kysely, levottomuus, huutelu, pöytätapoihin liittyvät ongelmat, nukkumaanmenovaikeudet, pahan tuulen puuskat, vaeltelu, ohjeiden seuraamattomuus ja epäluuloisuus. Edellisiä harvemmin esiintyviksi vastaajat kokivat fyysisen aggressiivisuuden, uhkailun ja kielellisen aggressiivisuuden, ulosteilla sotkeminen, tavaroiden kuljettelun ja rikkomisen, ravinnoksi sopimattoman syöminen, tapaturmat sekä poikkeavan seksuaalisen käyttäytymisen. (Heimonen & Voutilainen 1997,106.) 2.5 Hoitotyö dementoituneen vanhuksen kanssa 2.5.1 Hoitotyö
14 Hoitotyön arvomaailman lähtökohtana on jokaisen ihmisen elämän, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Tämän arvomaailman sisäistäminen antaa hoitajalle parhaat edellytykset toteuttaa korkeatasoista hoitotyötä. Arvot antavat pohjan hoitotyön käytännössä usein esiin tuleville eettisille ratkaisuille. Ne ilmaisevat, mitä pidetään arvokkaana ja tavoittelemisen arvoisena. (Heimonen & Voutilainen 1997, 53.) Hoitotyön tehtävä on tukea potilaista ja auttaa ylläpitämään hänen hyvinvointiaan, jotta potilaalta säästyy energiaa, kun hän mukautuu muutoksiin eheyden saavuttamiseksi. Hoitotyön tehtävä on myös tarvittaessa auttaa ja tukea muutoksiin mukautumista jokaisessa elämän vaiheessa. (Taival & Manner 1990, 19 24). Hoitotyön toiminnan lähtökohtana on potilas. Orientoivia kysymyksiä ovat, mitä häiriö tai ongelma kuvastaa, mikä on hyvän olon este, ts. mihin potilaan inhimillisiin tarpeisiin vastataan. Toiminta on tavoitteellista, päämääränä on yksilön hyvä olo. (Ruth & Eloniemi 1987, 67.) Ikäihmisten hoitotyön perusta on hoitotieteessä, minkä lisäksi hoitotyön sisältö rakentuu gerontologiselle tietoperustalle. Hoitotieteen peruskäsitteittä ovat ihminen, terveys, hoitotyö ja ympäristö. (Voutilainen 2004, 70.) 2.5.2 Dementoituneen vanhuksen käytösoireiden hoito Käytösoireiden hoitamisella pyritään dementoituneen toimintakyvyn tukemiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen (Voutilainen 2004, 166). Ympäristön kireys, kiireisyys, rauhattomuus, meluisuus ja negatiiviset asenteet lisäävät käytösoireiden todennäköisyyttä. Muistisairaus heikentää ihmisen kykyä kontrolloida omaa käyttäytymistään. Ärtymys, joka ennen sairastumista ilmeni kiukkuisuutena, saattaa dementoituneena purkautua voimakkainakin aggression ilmaisuina. (Hartikainen & Lönnroos 2008, 119.)
15 Dementoituneen hoitoympäristö tulee muovata turvalliseksi, selkeäksi, valoisaksi, ilmapiiriltään lämpimäksi ja hyväksyväksi, ratkaisuiltaan tutuksi ja muistuttamaan tavallisen elämän ympäristöä. Erilaiset toiminnalliset tuokiot, kuten muistelu, liikunta, ulkoilu, arkiaskareet ja taideryhmät, kuuluvat dementoituneen hoitoon. (Voutilainen 2004, 167.) Dementoituneen vaikeaksi kokema auttamistilanne voi muuttua myönteiseksi, kun hankalaksi koetussa tapahtumassa, kuten peseytymisessä, mielenkiinto ohjataan johonkin miellyttävään, yksilöllistä mielihyvää tuotavaan asiaan. Käytösoireisen auttamisessa tulee kiinnittää huomioita elinympäristön ilmapiiriin. Ympäristön selkeys, vähäiset ristiriidat sekä arvostava ja ymmärtävä asennoituminen auttavat muistisairasta. (Hartikainen & Lönnroos 2008, 126.) Hoitosuhde on vuorovaikutussuhde, jossa olennaisia tekijöitä ovat asennoituminen, ilmapiiri sekä erilaiset tehtävät. käsitys ihmisestä ohjaa toimintaa. Hoitotyö on prosessi, jonka tavoite on asiakkaan hyvän olon edistäminen ja ylläpitäminen. (Ruth & Eloniemi 1987, 67.) Vanhuksen luottamuksen saavuttaminen ja säilyttäminen onkin hyvän hoitosuhteen muodostumiselle ensiarvoisen tärkeää. Tämä päämäärä saavutetaan parhaiten keskustelemalla vanhuksen kanssa. Keskustelu pitäisikin oppia näkemään hoidon tärkeänä osana. (Ruth & Eloniemi 1987, 113.) Käytösoireiden hoidossa oireiden syyn selvittäminen, laukaisevien tekijöiden poistaminen ja lääkkeetön hoito ovat ensisijaisia. Oikein valitulla lääkehoidolla voidaan kuitenkin tarvittaessa tukea lääkkeetöntä hoitoa. Käytösoireiden syntyyn vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen ja sovitun hoidon toteuttaminen vaativat panostusta hoitotiimiltä. (Hartikainen & Lönnroos 2008, 122.) Käytösoireiden esiintymistä voidaan ehkäistä hyvällä lääketieteellisellä hoidolla ja fyysisellä perushoidolla, liikkumisella, toiminnallisuuden tukemisella, turvallisilla ja arvostavilla ihmissuhteilla sekä elinympäristöllä. Keskeinen
16 tehtävä on löytää keinoja, joilla voidaan vaikuttaa käytösoireen syihin. Aistitoiminnan vajeet altistavat käytösoireille. Näön ja kuulon tarkkuus on syytä arvioida, sillä sopivilla näön ja kuulon apuvälineillä voidaan parantaa muistisairaan ihmisen havainto ja kommunikaatiotaekykyä. Suolen ja virtsarakon toiminnan häiriöt aiheuttavat epämukavuutta, ja esimerkiksi virtsanummen tai ummetuksen hoito voi oleellisesti helpottaa potilaan oloa ja poistaa näin käytösoireen syyn. (Hartikainen & Lönnroos 2008, 123.) Useimmin haasteellisten tilanteiden hoitamisessa käytettyjä hoitotyön toimintamalleja olivat asiakkaan kanssa keskustelu siitä, mikä hänellä on hätänä, ajan antaminen, kestäminen, hoitosuunnitelman hyödyntäminen, toiminnan järjestäminen ja omaan oman huoneeseen vieminen. Osa hoitajista koki käyttävänsä myös huumoria tilanteen selvittelyssä tai antaa rauhoittavaa lääkkeitä asiakkaille haasteellisissa tilanteissa. (Heimonen & Voutilainen 1997,107.) Dementoitunut ei välttämättä kykene kertomaan kivustaan tai muusta huonovointisuudestaan, vaan ilmentää tilaansa aggressiivisella tai levottomalla käytöksellä (Hartikainen & Lönnroos 2008, 119). On tärkeää ymmärtämään muistisairaan ihmisen sanattomia ja väärin sanoitettuja viestejä. Orientoivan sanallisen selittämisen sijaan ammattilaisen tuleekin vastata siihen, mitä kyseinen ihminen varsinaisesti kaipaa. (Hartikainen & Lönnroos 2008, 124.) Rauhallinen keskustelu dementoituvan kanssa on yksi keino kohdata haasteellinen tilanne (Heimonen & Voutilainen 1997, 108). Psyykkisiin tarpeisiin vastataan keskustelemalla ikääntyneen kanssa sekä rohkaisemalla ja aktivoimalla häntä (Voutilainen 2004, 72). Muistisairaan kuunteleminen ja hänen tilanteensa ymmärtäminen saattavat lieventää käytösoireita. Haitallisen käyttäytymisen jatkuessa on etsittävä systemaattisesti keinoja muistipotilaan ja hänen lähipiirinsä auttamiseksi.
17 Pyrkimyksenä on ymmärtää mahdollisimman laajasti käytösoiretta aiheuttavia ja ylläpitäviä tekijöitä. Hoito on suunniteltava yksilöllisesti ja kohdennettava syyn mukaan. Lisäksi pyritään selvittämään mahdolliset fyysiset, psyykkiset ja ympäristöön liittyvät taustatekijät. Sairastuneen peruspersoonallisuuden ja elämänhistorian tunteminen auttaa arvioimaan tilanteita ja tapahtumia dementoituneen ihmisen lähtökohdista(hartikainen&lönnroos2008,121.)
18 3 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 3.1 Tutkimuksen tarkoituksena ja tutkimuskysymykset Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia sairaanhoitajien kokemuksia dementoituneen vanhuksen haasteellisesta käyttäytymisestä. Tutkimuksella tutkitaan millaista haasteellista käyttäytymistä sairaanhoitajat olivat kohdanneet työssään, miten he olivat hoitaneet niistä haasteellisista tilanteista. Opinnäytetyössäni haluaisin löytää hyödyllisiä hoitokeinoja sairaanhoitajille dementiapotilaiden hoitotyössä. Tutkimustehtävinä olevat seuraavat: 1 Millaista haasteellista käyttäytymistä sinä olet kohdannut työssäsi? 2 Miten sinä olet toiminut niissä haasteellisissa tilanteissa? 3.2 Tutkimushenkilöiden valinta ja tutkimusympäristön kuvaus Laadullisessa tutkimuksessa pyritään mm. kuvaamaan jotain ilmiötä tai tapahtumaa, ymmärtämään tiettyä toimintaa tai antamaan teoreettisesti mielekäs tulkinta jollekin ilmiölle. Täten laadullisessa tutkimuksessa on periaatteessa tärkeää, että henkilöt, joilta tietoa kerätään, tietävät tutkittavasta ilmiöstä mieluusti mahdollisimman paljon tai että heillä on kokemusta asiasta. Tässä mielessä tiedonantajien ei tule olla satunnaista vaan harkittua ja tarkoitukseen sopivaa. (Lehikoinen 2002, 88.) Tutkimuksessa minä etsin kolme sairaanhoitajaa dementia osastolta, kaksi heistä on naisia ja yksi mies. He ovat 35 45-vuotiaita, kaikki ovat työskennelleet sairaanhoitajana dementia osastolla 5 15 vuotta. Heillä on pitkä työkokemus dementoituvien henkilöiden hoidossa, he ovat kokeneet haasteellista käyttäytymistä työssään. Tutkimus suoritettiin pääkaupunkiseudulla vanhusten palvelutalon dementiaosastolla. Osasto on keskikokoinen, Osastolla on 12 asukasta, kaksi
19 huonetta oli yhden hengen huone ja viisi huonetta oli kahden hengen huone. Henkilökuntaan kuuluu 8 hoitajaa, heistä kolme olivat sairaanhoitajia, ja muut olivat lähihoitajia. Yleensä jokaisessa työvuorossa on kaksi hoitajaa. Minä valitsen tämän osaston tutkimusympäristöksi, koska tämä osasto on pitkäaikaisdementiaosasto, siellä sairaanhoitajien pitää kohdata sekä fyysinen että psyykkinen haaste heidän työssä. Dementoituvan hoitaja voi usein joutua tilanteisiin, joista selviytyminen saattaa tuntua hyvin hankalalta. Opinnäytetyössäni haluan löytää hyödyllisiä hoitokeinoja sairaanhoitajille dementoituvan hoitotyössä, helpottaa sairaanhoitajien työpainetta, parantaa hoitotyön laatua sekä ylläpitää ihmisarvoista ja potilasta tyydyttävää elämää. 3.3 Tutkimuksen aineiston keruu Laadullisella aineistolla tarkoitetaan pelkistetyimmillään aineistoa, joka on ilmiasultaan tekstiä (Eskola & Suoranta, 1998, 15). Laadullisessa tutkimuksessa aineiston rajaus tapahtuu teoreettista kattavuutta silmälläpitäen. Kriteerinä käytetään aineiston teoreettista kiinnostavuutta valitun tutkimusongelman ratkaisussa. (Lehikoinen, 2002, 33.) Laadullisen tutkimuksen yleisimmät aineistonkeruumenetelmät ovat haastattelu, kysely, havainnointi ja erilaisiin dokumentteihin perustuva tieto (Lehikoinen, 2002, 73). Menetelmän valintaa ohjaa yleensä se, minkälaista tietoa etsitään ja keneltä tai mistä sitä etsitään. Eri tutkimusstrategiat eroavat toisistaan siinä suhteessa, miten paljon ne sallivat joustavuutta menetelmien valinnassa. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 179.) Haastattelun idea on hyvin yksikertainen. Kun haluamme tietää, mitä ihminen ajattelee tai miksi hän toimii kuin toimii, on järkevää kysyä asiaa häneltä. (Lehikoinen, 2002, 74.)
20 Haastattelun etu on ennen kaikkea joustavuus. Haastattelijalla on mahdollisuus toistaa kysymys, oikeita väärinkäsityksiä, selventää ilmausten sanamuotoja ja käydä keskustelua tiedonantajan kanssa. (Lehikoinen, 2002, 75.) Haastattelun suurena etuna muihin tiedonkeruumuotoihin verrattuna on se, että siinä voidaan säädellä aineiston keruuta joustavasti tilanteen edellyttämällä tavalla ja vastaajia myötäillen (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 194). Haastattelun etuna on, että vastaajiksi suunnitellut henkilöt saadaan yleensä mukaan tutkimuksen. Haastateltavat on madollista tavoittaa helposti myöhemminkin, jos on tarpeen täydentää aineistoa tai jos halutaan tehdä vaikkapa seurantatutkimusta. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 195.) Haastattelun eduksi on laskettava myös se, että kun haastatteluluvasta sovitaan henkilökohtaisesti, tiedonantajat luvan annettuaan harvoin kieltäytyvät haastattelusta tai kieltävät haastattelunsa käytön tutkimusaineistona. Haastattelun etu on myös siinä, että haastatteluun voitaan valita henkilöt, joilla on kokemusta tutkittavasta ilmiöstä tai tietoa aiheesta. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 76.) Lisäksi haastattelun etuihin kuuluu, että haastattelija voi samalla toimia myös havainnoitsijana, eli muistiin voidaan kirjoittaa paitsi mitä sanotaan myös miten sanotaan (Lehikoinen, 2002, 76). Kyselyn ja haastattelun avulla saadaan selville, mitä henkilöt ajattelevat, tuntevat ja uskovat. Ne kertovat, miten tutkittavat havaitsevat, mitä ympärillä tapahtuu. Havainnoinnin (observaation) avulla saadaan tietoa, toimivatko ihmiset niin kuin he sanovat toimivansa. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 209.) Yksilöhaastattelussa keskustelut voivat olla vapautuneita ja luontevia. Tutkijan onkin itse pohdittava, mikä menettely omassa tutkimuksessa takaisi todennäköisesti parhaimman tuloksen. Valinta riippuu ennen kaikkea siitä, keitä
21 haastateltavat ovat ja mikä on tutkimuksen aihe. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 205.) Tähän työhön minä valitsen avoimen haastattelun aineiston keruumenetelmäksi, teen yksilöhaastatteluja, koska tämän menetelmän avulla, voin pyytävät tutkittavat henkilöt kertomaan omat sanot heidän työkokemuksista. Minä voin saada mahdollisimman tarkkaa tietoa haastattelemalla ja kysymällä. Haastattelussa tärkeintä on saada mahdollisimman paljon tietoa halutusta asiasta. Tällöin on perusteltua antaa haastattelukysymykset tai aiheet tiedonantajille jo hyvissä ajoin etukäteen tutustuttavaksi. Haastattelun onnistumisen kannalta on suositeltavaa, että tiedonantajat voivat tutustua kysymyksiin tai ainakin haastattelun aiheeseen etukäteen. (Lehikoinen 2002, 75.) Ennen haastattelua minä annoin opinnäytetyön aihe tiedon antajille, mutta en antanut tutkimuskysymykset etukäteen, koska halusin saada rehellinen ja todellinen tietoa haasteltavilta. 3.4 Tutkimusaineiston analyysi Kerätyn aineiston analyysi, tulkinta ja johtopäätösten teko on tutkimuksen ydinasia. Se on tärkeä vaihe: siihen tähdättiin tutkimusta aloitettaessa. Analyysivaiheessa tutkijalle selviää, minkälaisia vastauksia hän saa ongelmiin. Niinkin voi käydä, että analyysivaiheessa tutkijalle selviää, miten ongelmat olisi oikeastaan pitänyt asettaa. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 209.) Analyysin systemaattisuuden parantamiseksi havainnoinneista tehdyt konkreettiset muistiinpanot kirjoitetaan yleensä puhteeksi ja haastattelut litteroidaan kirjoitettuun muotoon (Lehikoinen 2002, 47). Tallennettu laadullinen aineisto on useimmiten tarkoituksenmukaista kirjoittaa puhtaaksi sanasanaisesti. Tätä nimitetään litteroinniksi. Litterointi voidaan tehdä