713/10.03.03/2016 Kaavtmk 12.12.2016 44 kokouksessa päätetyin tarkennuksin (kuvio 18) IITTI. KAUSALA. ETELÄISEN ALUEEN ASEMAKAAVA IITTI KAUSALA ETELÄISEN ALUEEN ASEMAKAAVAN MUUTOS LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Selvitysalueen tyypillistä maisemaa. Nuorta lehtipuuvaltaista taimikkoa (Kuvio 10). 1
1. JOHDANTO Selvitysalue sijaitsee Iitin Kausalan taajaman eteläosassa, rautatien eteläpuolisella alueella. Pääosa alueesta on tällä hetkellä joko metsää, peltoa tai harvakseltaan rakennettua vanhahkoa omakotitaloja teollisuus/varastoaluetta. Selvitysalueen pinta-ala on noin 233 hehtaaria, rakennettu alue mukaan luettuna. Voimassa oleva asemakaava on osin vanhentunut. Luonto- ja maisemaselvityksen tarkoituksena on inventoida asemakaava-alueen toistaiseksi rakentamattomia tai vajaasti rakennettuja alueita tulevaa maankäytön suunnittelua silmällä pitäen. Selvitysalueen sijainti 2. SELVITYKSEN TAVOITTEET JA TYÖMENETELMÄT Selvitys toimii maankäyttö ja rakennuslain mukaisena selvityksenä asemakaavoitusta varten. Selvityksessä on erityisesti huomioitu seuraavat luonto- ja maisema-arvoihin vaikuttavat tekijät: - Luonnonsuojelulain mukaiset suojeltavat luontotyypit - Metsälain mukaiset merkittävät elinympäristöt - (Vesilain kohteet) - EU:n luontodirektiivin (Liite II, IVa) lajien esiintymät - EU:n lintudirektiivin (Liite 1a) lajit - Uhanalaisten ja suojeltujen lajien esiintymät Yllä lueteltujen ns. lakikohteiden lisäksi selvityksessä on tarkasteltu seudulla ja alueella kiinnostavaa (harvinaista, erityisen vaateliasta tai kulttuurihistoriallisesti merkittävää) lajistoa. Paikallisesti merkittävät lähiluontokohteet on huomioitu selvityksessä. Suur- tai lähimaiseman kannalta arvokkaat kohteet tai kuviot on rajattu tarpeen mukaan erikseen. Selvitysalueella tehtiin maastoinventointi 23.5.2014. Alue kuvioitiin luontotyyppien perusteella ja kultakin kuviolta kartoitettiin kasvillisuus, kasvisto ja mahdollisuuksien mukaan myös eläimistöä. Varhaisen kevään ansiosta kasvillisuus oli mahdollista kartoittaa jo toukokuussa. Toisaalta aikainen 2
ajankohta mahdollisti myös pesimälinnuston melko kattavan inventoinnin. Olemassa olevaa taustatietoa oli käytettävissä vain vähän, lähinnä ympäristöhallinnon Hertta tietokanta. Inventoinnin teki biologi Mikko Siitonen. 3. TULOSTEN YHTEENVETO Selvitysalueelta ei tavattu luonnonsuojelullisesti merkittäviä luontokohteita tai suojeluarvojen kannalta erityisen merkittävää lajistoa. Myös maisemallisesti alue on pääosin vähämerkityksinen. Kansanmäen itäpuolinen laaja ja yhtenäinen peltoaukea tulisi kuitenkin säilyttää pääosin avoimena. Metsillä saattaa olla on paikallista merkitystä lähivirkistyksen kannalta. Entuudestaan Pentimäen länsi- ja itäpuolelta tiedetään useita uhanalaisen (VU, liite IVa) liito-oravan (Pteromys volans) pesimäreviirejä. Ne kuitenkin sijoittuvat olemassa olevassa kaavassa maa- ja metsätalousvaltaisille alueille sekä viheralueille. Keskeisiä ovat Pentinpuron pohjoispuolella sijaitsevat kuviot 20 ja 21, joiden liito-oravaesiintymistä on varmoja havaintoja viimeksi vuodelta 2007. Alueelle ei tulisi kaavoittaa uutta rakentamista. Luonto- ja maisemaselvityksen perusteella ei ole tarpeen antaa muita kaavoitusta koskevia suosituksia. Kuvion 21 liito-oravametsää. Kuviolla pesii myös tiltaltti ja kuusitiainen. 4. YLEISKUVAUS Selvitysalue sijaitsee Iitin Kausalan taajaman etelälaidassa Pietarin radan eteläpuolella. Kasvimaantieteellisesti selvitysalue sijoittuu etelä-boreaaliseen vyöhykkeeseen, hieman ns. 3
vuokkovyöhykkeen itäpuolelle Järvi-Suomeen. Maiseman suuraluejaossa Salpausselän maasto kuuluu Lahden selänneseutuun, mutta käytännössä alueen maisemallinen luonne vastaa paremmin eteläisen rantamaan eteläistä viljelysseutua. Alueellisessa uhanalaisten lajien tarkastelussa Kausala sijaitsee vyöhykkeellä 2b (etelä-boreaalinen, Lounaismaa). Perinnemaisema-inventoinneissa käytetyssä aluejaossa selvitysalue kuuluu periaatteessa itäiseen Järvi-Suomeen. Selvitysalueen entisten ja nykyisten viljelysmaiden maaperä on pääasiassa savea. Savikosta kohoaa hienoainesmoreeneista muodostuneita, usein kallioytimisiä kumpareita, joille asutus on perinteisesti sijoittunut (Kaivo-, Kansan- ja Pentinmäki). Kumpareiden välisissä painanteissa on aiemmin ollut ohutturpeisia soita, mutta kauan sitten tehtyjen kuivatusten tuloksena turvemaat ovat huvenneet vähiin. Maasto on koko alueella melko tasaista tai korkeintaan loivasti kumpuilevaa. Kansanmäen lakialue nousee noin 15 metriä savitasankojen yläpuolelle. Alueen metsät ovat pääasiassa tuoreita ja lehtomaisia, usein hieman soistuneita kankaita. Alueella esiintyy myös savikkomaille tyypillistä, mutta pellon raivauksen myötä harvinaiseksi käynyttä talvikkityypin metsää. Kosteaa lehtoa tapaa pienialaisesti ojien ympäristöissä ja peltojen reunamilla. Huomattava osa metsämaasta on ollut ohutturpeista korpea, ilmeisesti mustikka- ja ruohokangaskorpea. Jokunen laikku on ollut korpirämettä, ehkä myös mustikkakorpea. Näistä soista on hyvin vähän jäljellä ja niiden tilalla on nyt ojitettuja kivennäismaita. Maaperä näillä alueilla, esimerkiksi Voiminojan ja Pentinpuron ympäristöissä on usein savi tai hiesu. Alueen metsien puusto on tyypillisesti joko varttunutta kuusikkoa tai sekapuustoisia taimikoita ja hakkuuaukkoja. Vanhan asutuksen lomaan jääneillä rakentamattomilla paikoilla esiintyy usein eräänlaista kulttuurivaikutteista lehtoa, jossa puutarhakarkulaisten osuus lajistossa voi olla merkittävä. Viimeksi mainittujen valtapuina kasvavat koivu, haapa ja raita, joskus myös harmaaleppä ja vaahtera. Selvitysalueeseen sisältyy myös metsittyviä ja metsitettyjä peltoja, valtapuuna yleensä koivu. Viljeltyä peltoa on Kansanmäen ja Pentinmäen välisellä alueella. Harvinaista, vaateliasta tai muuten kiinnostavaa kasvilajistoa ei selvitysalueelta tavattu. Linnusto edustaa tavanomaista rehevien talousmetsien, viljelysseutujen ja väljästi rakennetun asutuksen lajistoa. Pesimälinnuston runsaimpia lajeja ovat peippo ja talitiainen. Muita yleisiä lajeja alueella ovat kirjosieppo, sinitiainen, varpunen, viherpeippo, keltasirkku, punarinta, västäräkki, hernekerttu, haarapääsky ja räkättirastas. Yksittäisiä pesimähavaintoja saatiin lehtokertusta, laulu- ja mustarastaasta, sepelkyyhkystä, hömötiaisesta, pajusirkusta, metsäkirvisestä,, kiurusta ja punakylkirastaasta. Pentinpuron liito-oravamaastossa pesivät varttuneen metsän lajit tiltaltti ja kuusitiainen. Lisäksi alueella havaittiin variksia, harakoita, useita töyhtöhyyppiä, metsäviklo ja närhi. Teeren jätöksiä nähtiin usealla metsäkuviolla. Kansanmäen peltoaukeiden yllä liiteli tuulihaukkapari. 5. KUVIOKOHTAISET KUVAUKSET Kuvio 1. Soistunutta lehtomaista savipohjaista kangasta, todennäköisesti entistä ruohoista kangaskorpea. Valtapuuston muodostaa varttunut kuusikko, sekapuuna koivua ja hieman haapaa. Korpikasvillisuutta on säilynyt lähinnä ojissa. Kuvio 2. Vuoden takainen hakkuuaukko, lehtomaista kangasta. Savipohjainen alue on äestetty. Kuvio 3. Nuorta tuoreen kankaan taimikkoa, valtapuina koivu ja istutettu kuusi. Kuviolla on jonkin verran jättöpuustoa. 4
Kuviot 1 (taustalla) ja 3 (etualalla). Kuvio 11. Rakennetun alueen välimetsiköitä Kuvio 4. Soistunutta kangasmetsää, valtapuustona nuorehkoa hieskoivua ja kuusta. Kuvio 5. Hakkuuaukko. Kuvion kasvillisuus on lähinnä soistunutta tuoretta kangasta. Kuvio 6. Turvekankaaksi kuivunut entinen korpi, alkujaan kangas- ja mustikkakorpea sekä korpirämettä. Valtapuuston muodostaa varttunut kuusikko, sekapuuna hieskoivua ja mäntyä. Korpikasvillisuudesta on jäljellä mm. pallo-, harmaa- ja tähtisaraa, metsäkortetta, hiirenporrasta, korpi-imarretta sekä luhtavillaa. Kuvio 7. Laaja kuvio selvitysalueen lounaisosassa. Kuvio käsittää voimaperäisesti ojitettuja entisiä korpia ja soistuneita kangasmaita, laikuittaisesti myös kuivunutta rämettä. Puustoltaan alue on nuorta ja varttunutta taimikkoa, valtapuina hieskoivu, mänty ja kuusi, paikoin myös harmaaleppä. Kuvio 8. Kallioinen metsäalue asutuksen keskellä. Alarinteiden kasvillisuus edustaa tuoreita kankaita, lakialueilla on kalliometsää. Valtapuustona kasvaa erirakenteista koivuvaltaista metsää, sekapuuna mäntyä ja kuusta, paikoin myös haapoja ja vaahteroita. Kuvio 9. Tuoretta kangasta. Kuviolla kasvaa kuusivaltaista varttunutta metsää, sekapuuna mäntyä ja koivua. Kuvio 10. Laaja kuvio Kansanmäen länsiosassa. Kuvio on kasvillisuudeltaan lehtomaista ja tuoretta kangasta. Varttuneen taimikon valtapuina kasvavat koivu ja kuusi, sekapuina haapa, pihlaja, raita ja harmaaleppä (Kansikuva). Pihoilta levinneenä alueelta löytyy myös vaahteran ja tammen taimia. Jättöpuuryhminä on säilytetty haapaa, kuusta ja koivua. Tuomi ja terttuselja muodostavat paikoin pensastoa, myös isotuomipihlajaa esiintyy yleisesti. Lajisto on suhteellisen vaateliasta ja kuviolla kasvaa mm. sudenmarjaa, tesmaa, käenkaalia, sormisaraa, tuppisaraa, kevättähtimöä, taikinamarjaa ja punaherukkaa. Kuvio 11. Teollisuuden ja vanhan asutuksen väliin jäänyt metsäkuvio. Valtapuuston muodostaa tiheä lehtimetsä, valtapuina raita, haapa, tuomi, pihlaja, harmaaleppä ja koivu. Pensaskerroksessa esiintyvät puna- ja mustaherukka, isotuomipihlaja ja terttuselja. Kasvillisuus kuviolla muistuttaa kosteaa kulttuurivaikutteista lehtoa. Osa alueesta on entistä pihapiiriä tai joutomaata, joten kuviolla kasvaa myös vanhoja omenapuita, vaahteraa ja erilaisia koristepensaita sekä viljelyjäänteitä (lehtoakileija, suopayrtti, illakko, liuska-angervo, lumimarja ym.) 5
Kuvio 12. Tuoreen kankaan varttunutta taimikkoa, valtapuuna mänty, sekapuina kuusi, haapa ja koivu. Kuvio on harjanteelle jätetty maisemametsänauha kuvion 10 keskellä. Kasvillisuus, vrt. kuvio 10. Kuvio 13. Kaksi lamparetta ja niitä ympäröivää sekundäärikosteikkoa puutavaran varastoalueen reunamilla. Lampareissa kasvaa mm. pullosaraa, leveäosmankäämiä, korpikaislaa ja raatetta. Ympäristössä on eräänlaista pensaikkoluhtaa. Kuvio 12. Länsiosan kalliolaikkuja. Kuvio 13. Pohjoisempi lampare (paloallas). Kuvio 14. Entisen meijerin alueella puistomaisen metsän alue. Osittain hoidetulla, osittain villiintyneellä alueella kasvaa monilajista ja osin iäkästä puustoa. Kuviolla kasvaa mm. suuria tammia ja vuorijalavia, hopeapajua, lehtikuusia, vaahteraa ja sembramänty. Kotimaisita puulajeista esiintyy mäntyä, koivua, kookasta tuomea ja pihlajaa, haapaa ja harmaaleppää. Hylätyillä pihoilla kasvaa myös omenapuita, marjapensaita ja monia koristepensaita. Maisemallisesti kaunis alue rautatieaseman vieressä (Kuva seuraavalla sivulla). Kuvio 15. Asutuksen väliin jäänyt kallioinen metsäalue. Kasvillisuudeltaan kuvio on tuoretta ja kuivahkoa kangasta sekä kalliometsää. Valtapuusto on vanhaa, mänty- ja kuusivaltaista. Kuvion koilliskulmassa on matala jyrkänne. Kuvio 16. Rakentamattomia tontteja ja joutomaata omakotiasutuksen keskellä. Kuviolla kasvaa nuorehkoa sekapuustoa, valtalajeina raita, koivu, harmaaleppä ja haapa. Kuviolla kasvaa runsaasti puutarhakarkulaisia, kuten isotuomipihlajaa, terttuseljaa, punaherukkaa, pajuangervoja (Spirea sp.) ja pihlaja-angervoa. Kasvillisuus on lehtomaista ja vahvasti kulttuurivaikutteista. Kuvio 17. Asutuksen ja pellon väliin jäänyt metsäkaistale, joka kasvillisuudeltaan on lehtomaista kangasta ja OMaT-lehtoa. Kuviolla kasvaa varttunutta sekataimikkoa, valtapuuna koivu. Haapaa, kuusta ja mäntyä kasvaa laikuittaisesti sekapuuna. Kasvillisuus on rehevää, lajistossa mm. kielo, sudenmarja, lillukka, metsäorvokki, tesma, hiirenporras, sormisara, ahomansikka ja käenkaali. Kuvio 18. Luontaisesti osin metsittynyt pelto ja luonnontilainen pelto. Kuviolla kasvaa koivu- ja kuusitaimikoita. Osa alueesta on avointa suurruohoniittyä. 6
Kuvio 14. Entisen meijerin puistomaista pihapiiriä Kuvio 18. Metsittynyttä ja luonnontilaista peltoa Kuvio 19. Laaja hylättyjen ja metsittyvien peltojen muodostama kuvio. Alueella esiintyy laikuittaisesti koivun, harmaalepän ja raidan valtaamaa metsittyvää peltoa, avointa peltoheittoa ja pieniä viljelykäytössä olevia laikkuja. Kuvio 20. Valtaosin koivuvaltaista nuorta kasvatusmetsää. Paikoin valtapuuston muodostaa mänty. Sekapuuna ja alikasvoksena kasvaa kuusta. Haapaa ja harmaaleppää esiintyy yleisesti, raitaa siellä täällä. Kuvion kasvillisuus edustaa osittain talvikkityyppiä, mutta pääosa lienee entistä kangaskorpea tai kuivunutta soistunutta tuoretta kangasmetsää. Maaperä on savea. Kasvistoon kuuluvat runsaina mm. kello-, nuokku- ja pikkutalvikki, paikoin myös isotalvikki. Muuta tyypillistä lajistoa edustavat paatsama, riidenlieko ja metsäalvejuuri, korpilajistosta ainakin pallosara. Kuvio on osa liito-oravien elinympäristöä (Vrt. kuvio 21). Kuvio 21. Kuviolla kasvaa varttunutta kuusikkoa, sekapuuna mäntyä ja koivu, paikoin harmaaleppää ja suurehkoja haapoja (Kuva s. 3). Kasvillisuus on tällä hetkellä laajalti talvikkityypin kaltaista, mutta se on todennäköisesti syntynyt soistuneen kankaan kuivuttua ojituksen seurauksena. Maaperä on savea. Kasvilajistossa esiintyvät runsaina kello- ja pikkutalvikki. Muuta lajistoa edustavat paatsama, riidenlieko, isotalvikki, nuokkutalvikki, sudenmarja, suo-orvokki ja metsäorvokki. Kuvio on luontoarvojen kannalta selvitysalueen merkittävin. Alueelta (Kuviot 20-21 lähiympäristöineen) ja tunnetaan ainakin kaksi liito-oravan reviiriä. Lisäksi kuviolla pesiin vanhan metsän linnustoa, kuten tiltaltti ja kuusitiainen. Kuvio 22. Teiden ja peltojen rajaama, varttunutta kuusikkoa kasvava tuoreen kankaan kuvio. Valtapuuston muodostaa kuusi. Kuvio 23.Varttunutta kuusikkoa kasvava tuoreen kankaan saareke peltojen keskellä. Kuvion sisäosissa on pieni hakkuaukko. Kuvio 24. Tuoretta kangasta kalliomäen rinteessä. Kuviolla kasvaa varttunutta kuusivaltaista metsää, sekapuuna mäntyä ja koivua. Kuvio 25. Peltojen, asutuksen ja teiden rajaamia reunusmetsiä. Erirakenteinen nuori puusto on pääasiassa koivua ja harmaaleppää, joukossa kuusta, haapaa ja raitaa. Kasvillisuus edustaa osaksi käenkaali-oravanmarjatyypin lehtoa, osaksi metsittyneiden peltojen ja piennarten suurruohokasvillisuutta. Pensaslajistoon kuuluvat terttuselja, punaherukka ja isotuomipihlaja. Kasvistossa on puutarhakarkulaisia, esimerkkeinä, lehtoakileija, tuoksuvadelma, rohtosormustinkukka ja lupiini. 7
Kuvio 28. Kerroksellista sekametsää. Kuvio 37. Kansanmäen itäpuolinen peltoaukea. Kuvio 26. Hakkuuaukon ja omakotitonttien väliin jätetty tai jäänyt suojavyöhyke. Kasvillisuudeltaan lehtomaista kangasta edustalla kuviolla kasvaa nuorta koivuvaltaista lehtimetsää. Kuvio 27. Parin vuoden takainen hakkuaukko. Savikkopohjainen kuvio on ojitusmätästetty ja istutettu kuuselle. Kuviolla on säilytetty haapoja jättöpuina. Kuvio 28. Tuoretta ja lehtomaista kangasta. Kuviolla kasvaa nuorta kasvatusmetsää, valtapuuna kuusi. Sekapuuna kasvaa koivua ja mäntyä sekä hiukan haapaa. Hieman lehtomaiseen kasvistoon kuuluvat mm. käenkaali, ahomansikka, metsäorvokki, sormisara, nuokkuhelmikkä ja lillukka. Kuvio 29. Omakotiasutukseen väliin jäänyt taimikkokuvio, kasvillisuudeltaan soistunutta lehtomaista kangasta. Vallitseva puulaji on hieskoivu, sekapuuna kasvaa kuusta, pihlajaa, raitaa ja harmaaleppää. Jättöpuina erottuvat kookkaat kuuset ja männyt. Kuvio 30. Soistunutta tuoretta kangasta ja kangaskorpea. Vanhaa kuusikkoa kasvava kuvio jää laajojen taimikoiden ja omakotipihojen väliin. Sekapuuna kasvaa mäntyä ja koivua, pensaskerroksessa runsaasti paatsamaa, paikoin myös terttuseljaa. Korpilajistoa edustavat pallo- ja tähtisara, metsäkorte, hiirenporras ja virpapaju. Kuvio 31. Puustoltaan vaihteleva kuivahkon ja tuoreen kankaan kuvio erilaisten varastorakennusten ja pihan ympäristössä. Puusto on pääosin aukkoista varttunutta taimikkoa valtapuina mänty, kuusi ja koivu. Kuviolla kasvaa myös runsaasti vanhempaa puustoa jättäpuina, pääasiassa mäntyä, niukemmin kuusta ja koivua. Kuvion eteläosa on pääasiassa hakkuuaukkoa. Kuvio 32. Osaksi soistunut tuoreen kankaan taimikkokuvio. Kuvio 33. Soistunutta tuoretta kangasta ja kangaskorpea. Kuviolla kasvaa varttunutta kuusivaltaista metsää, sekapuuna mäntyä ja hieskoivua. Korpilajistoa kuviolla edustavat paatsama, pallosara, harmaasara, tähtisara, metsäkorte, hiirenporras, maariankämmekkä ja luhtavilla. Kuvio 34. Laaja nuori taimikkokuvio selvitysalueen itäosassa. Kasvillisuus edustaa hieman soistunutta tuoretta ja lehtomaista kangasta, paikoin talvikkityyppiä. Maaperä on savea. Taimikon valtapuina kasvavat koivu ja istutettu kuusi. Mäntyä, pihlajaa ja harmaaleppää esiintyy sekapuuna, paikoin myös haapaa. Kuviolla on useita jättöpuuryhmiä ja metsiköitä, usein peltojen reunamilla. Niistä osa on haapavaltaisia, useimmat koivua, harmaaleppää tai mäntyä. Kasvillisuus on melko 8
rehevää; lajisto on samaa kuin esimerkiksi kuvioilla 20-21. Erikoisuutena mainittakoon pussikämmekkä. Kuvio 35. Tuoreen kankaan varttunutta kuusikkoa kasvava kuvio. Sekapuuna kasvaa haapaa ja koivua. Kuvio 36. Pellon ja taimikon väliin jätetty kuusivaltainen varttunut lehtomaisen kankaan kuvio. Sekapuuna kasvaa koivua ja mäntyä, pellon reunan lähellä harmaaleppää, haapaa ja raitaa. Verraten rehevällä kuviolla kasvaa mm. hiirenporrasta, sudenmarjaa, metsäorvokkia, sormisaraa, käenkaalia, metsäkortetta, tesmaa ja taikinamarjaa. Kuvio 37. Viljelyssä olevia peltoja. Kuvioon sisältyy myös pari tilakeskusta ja pientareita (Kuva edellisellä sivulla). Kuvio 38. Taajamamaista enimmäkseen väljästi rakennettua pientaloasutusta. Alueiden ytimen muodostavat Kaivomäki, Kansanmäki ja Pentinmäki. Rakennuskannan ikä vaihtelee paljon. Kuvioon sisältyy myös hylättyjä tai rakentamattomia tontteja sekä joitain yrityskiinteistöjä. Rakentamattomien alueiden kasvillisuus on tavallisesti hylättyjen pihapiirien lehtomaista ja niittymäistä kasvillisuutta tai kangasmetsää. Puutarhakarkulaiset ovat yleisiä ja runsaita, tyypillisinä lajeina terttuselja, isotuomipihlaja, herukat, angervopensaat (Spirea sp.), tuoksuvatukka, pensaskanukat ja omenapuu. Kuvio 39. Varasto- ja teollisuusaluetta. Alue on pääosin kasvitonta puutavaran ja muiden massatuotteiden varastokenttää sekä teollisuushalleja. Lähteet: Meriluoto, M & Soininen, T. 1998: Metsäluonnonarvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus, Helsinki. Savola, K. 1997: Luonnonsuojelulaki selityksineen. Lakimiesten kustannus. Helsinki. --- Uhanalaiset lajit: www.ymparisto.fi, Ympäristöhallinnon HERTTA-tietokanta Maisema-alueita ja alueellisesti uhanalaisen lajiston aluejakoa koskevat tiedot: www.ymparisto.fi 9
4 3 5 1 7 2 6 38 9 11 8 7 39 13 11 39 10 12 10 19 14 15 38 16 17 38 37 23 22 37 18 37 20 21 24 37 25 21 26 38 37 36 29 30 34 34 35 27 28 31 33 32 200 m Kuviokartta 10