FREINET-INFO Rauman freinetkoulun tiedotuslehti 2014 Rauman freinetkoulussa jokaisella lapsella on oikeus olla onnellinen oppija. Arvostamme lapsen yksilöllisyyttä kannustaen häntä kokemukselliseen ja tutkivaan oppimiseen. Tarjoamme yhteisöllisen oppimisympäristön, jossa lapsi rakentaa opinpolkunsa omiin vahvuuksiinsa luottaen. AVOIMET OVET JA INFO-ILTA KE 22.1.2014 KLO 18.00 TERVETULOA! Aktiivinen kyläkoulu keskellä kaupunkia Rauman freinetkoulu on maksuton noin sadan oppilaan koulu. Kaikissa oppiaineissa noudatetaan valtakunnallista opetussuunnitelmaa. Opetus järjestetään lasten omia kiinnostuksen kohteita ja luovuutta arvostaen, ja siinä korostuu tekemällä ja tutkimalla oppiminen. Oppilaat sekä heidän vanhempansa pääsevät monin tavoin vaikuttamaan koulutoiminnan arkeen ja tulevaisuuteen. Koulumme oma lähi- ja luomuruokaan panostava keittiö mahdollistaa maukkaan kotiruoan tarjoilun joka päivä. Toiminnallinen lapsilähtöinen opetus käytännössä s. 2-3 Avoimen oppimisympäristön etuja s. 4 Eheytetty koulupäivä 06.45 17.00: aamuparkki, pitkis ja Filttis s. 4-5 Vieraskynäajatuksia nykykoulusta s. 5 Kokonaisvaltaista oppimista s. 6 Rehtorin puheenvuoro: Freinet haastaa edelleen s. 6-7 Ihmisoikeuskasvatusta ja yhteisöllisyyttä s. 7 Vanhempien ja entisten oppilaiden kokemuksia s. 8
2 Esipuhe Rauman Avokas ry:n puheenjohtajalta Milloin kuulinkaan viimeksi "Ei tämä kuulu toimenkuvaani, ei minulle tästä makseta!" tai "Mulla on nyt kiire katsotaan sitä sitten joskus." Ei tästä itseasiassa niin kauaa ole. Aikuisten maailmassa näin käy vielä harmillisen usein. Mutta kuinka turhautunut olo syntyykään, kun yhdessä tekemisestä ei tulekaan mitään tai sovitusta ei pidetä kiinni! Eikö tämä ollutkaan sinulle tärkeää? Tilanne on kurjin silloin, kun kysyjä katsoo peilistä takaisin. Koululaitokselle ja opetukselle on aikojen saatossa asetettu hyvinkin erilaisia odotuksia: kristillisen yhtenäismoraalin rakentamista, sosialistamista kulttuuriyhteisöön, kvalifiointia ja työmarkkina-arvon jakamista tutkinnoin - tai vaikkapa syrjäytymisvaarassa olevien säilytystä. Mutta takaako hankittu tietovarasto enää weberiläisittäin yksilön elämäntavan ja -rytmin nyt, kun opiskelusta ja monimuotoisesta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta on tullut perinteisestä luokkajaosta riippumaton harrastus ja elämäntapa? Pisa-tulokset, tenttinumerot tai tutkintotodistukset eivät enää lupaakaan elinikäistä uraa, paikkaa, palkkaa ja statusta. Itse en osaa odottaa lasteni koululta numeroita, en diplomeita lipaston uumeniin kellastumaan. Viimeistään 90-luvun lamavuosien jälkeen kävi selväksi, että elämässä, työssä ja harrasteissa tulee osata joustaa: on osattava katsoa toimenkuvien yli, uskallettava muuttaa ja muuttua, jaksettava kiinnostua nopealla syklillä vaihtuvista totuuksista, hallittava kokonaisuuksia ohi vanhentuneiden tietojen ja käyntikorttien. Liekö sattumaa, että noihin samoihin aikoihin nimenomaan freinetpedagogiikkaan perustuvaa opetusta alettiin Raumallakin herätellä henkiin. Ei ainakaan ole merkityksetöntä, että koulua perustamassa ja moneen kertaan puolustamassa olleet yhä vaikuttavat aktiivisesti koulun toimintaan Rauman Avokas ry:n kautta! Vanhempana tulee pohtineeksi sitä, kuinka minä voisin koulumaailman ammattikasvattajien kanssa yhdessä varmistaa, että koululaiseni osaisi tarttua toimeen, ymmärtäisi tarjota apua, jaksaisi innostua selvittämään asioita monista näkövinkkeleistä ja käyttäisi resurssejaan oikein, todellisten pulmien ratkaisemiseksi. Kuinka parhaiten tukisin hänen taitojaan kohdata uusia ihmisiä ja vaikeitakin tilanteita? Entä kuinka loisin vankan pohjan hänen ymmärtykselleen siitä, että epäonnistuakin saa ja virheistään voi aina oppia? Ja että löydöksistään saa pysähtyä nauttimaan. Enhän halua tulevaisuudessa vain huikata ovelta Koita pärjätä, vaan luottaa, että hän omilla vahvuuksillaan tekee niin, ilman muuta. Kun pyrähdys maailmalle joskus vääjäämättä koittaa, haluan päästä sanomaan: Nauti tekemästäsi, usko itseesi! ja vain katsoa siipien kantavan, tuli eteen millaisia myrskyjä tahansa. Näiden kuluneiden 1,5 lukuvuoden perusteella uskallan jo sanoa, että minä luotan tähän kouluun, näihin ihmisiin ja heidän taitoonsa tukea omia kasvatuspyrkimyksiäni. Siksi olenkin kiitollinen siitä, että vajaat viisi vuotta sitten elämä heitti perheemme juuri Raumalle, ja että esikoisemme intuitio kahden vuoden takaisessa freinetkoulun INFO-illassa osoittautui kaikin puolin oikeaksi hänelle itselleen ja itseasiassa koko perheellemme. Äiti, papa, mä tuun tänne kouluun! Lapset kun olivat ohjatuissa INFO-illan pajoissa kylväneet (elämänsä) siemeniä meidän vanhempien ollessa vielä ihan vain kahvilla. Miia Tiainen-Paquaux KTM, bac+5 e-comm Yhden freinetkoululaisen, yhden feskarin ja yhden pienokaisen äiti PERUSTIETOJA Kaikkien Suomen esiopetusryhmien ja peruskoulujen tapaan oppilaamme seuraavat valtakunnallisia opetussuunnitelmia. Koulumme on Suomen ainoa yksityinen peruskoulu, jossa lapset saavuttavat asetetut opetustavoitteet freinetpedagogiikan avulla. Opetus on maksutonta. Kodikkaissa tiloissamme toimivat: turvallinen aamuparkki klo 6.45 alkaen esiopetusryhmä Feskari sekä peruskoulun luokat 1-6 iltapäiväkerho Filttis, joka on auki klo 17 asti luomu- ja lähiruokaan panostava oma keittiö TOIMINNALLISTA LAPSILÄHTÖISTÄ OPETUSTA Esi- ja alkuopetuksen yhteistyö Nyt meneillään oleva lukuvuosi on koulullamme Kiehtovan kirjallisuuden- teemavuosi. Sen mukaisesti ovat esi- ja alkuopetuksen 50 innokasta ja osaavaa oppilasta avanneet ja tavanneet viikoittain yhdessä Kirstun merkeissä. Kirstun eli kirjallisuuden, sadun ja tuottamisen samanaikaisopetuksen tavoitteena on välittää eri-ikäisille oppilaille elämyksiä ja innostusta aina kansansaduista tunnetuimpien lastenkirjailijoiden teoksiin. Syksyn Kirstu-toiminta aloitettiin tutustumalla Astrid Lindgrenin Melukylän lapsiin sekä Peppi Pitkätossun seikkailuihin. Kakkosluokkalaiset lukivat ääneen eskari-ykkös-kakkosista koostuvalle pienryhmälle Pepin tarinan, jonka jälkeen ryhmä lähti hyvin itsenäisesti, mutta aikuisen ohjauksella, kuvittamaan tekstiä. Freinetpedagogiikalle ominaista on, että oppilaat ovat aktiivisia tiedon hankkijoita ja sen jakajia vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Oppimisprosessissa on olennaista kokeminen, tekeminen ja, kuten Kirstun nimessäkin mainitaan, tuottaminen. Pepin tarinoista tehdyt kuvat, sekä myöhemmin valmistetut keppinuket ja niiden esitykset, saivatkin oppilailta lämpimän vastaanoton. Yhteinen päämäärä, sen saavuttamiseen vaikuttaminen ja osallistuminen sekä lopputuloksen arvioiminen, ovat Kirstun tärkeitä tavoitteita. Oppilaat saavat onnistumisen kokemuksia ryhmän jäsenenä, sillä jokaisella on mahdollisuus osallistua oman taitotasonsa mukaisesti Syyslukukauden lopulla Kirstu avattiin myös askartelujen merkeissä. Upeaan tonttu-grafiikkaan yhdistettiin tarinan tuottaminen, jossa luku-ja kirjoitustaitoiset oppilaat toimivat esiopetusikäisille kirjureina. Kaikille itse suunnitelluille ja toteutetuille tontuille keksittiin oma henkilöllisyytensä ja tarinansa, jonka isommat oppilaat kirjoittivat sanelusta ylös tarinakortteihin Valtakunnallisesti koulumaailmassa on siirrytty toteuttamaan kolmiportaista tukea vuonna 2011. Tuen portailla tärkeitä oppimisen ja kasvun tukemisen keinoja ovat mm. samanaikaisopetus, joustavat ryhmittelyt, opettajien yhteistyö, yhdessä tekeminen, vertaisoppiminen sekä moniammatillinen yhteistyö. Freinetkoulun esi- ja alkuopetuksen toiminta on parhaimmillaan ja säännöllisesti ollut juuri tätä. Voimme nimittäin ylpeänä kiillottaa kirstuamme, sillä esi-ja alkuopetuksen yhteistyö lähestyy 10-vuotista toimikauttaan. Tuohon aikaan mahtuu useita lasten keksimiä näytelmiä, tarinoita ja toteutuksia. Olemme yhdessä pitäneet mm. liikuntatunteja, käyneet vierailuilla kaupunkikohteissa sekä retkeilleet linja-autokohteisiin oppimaan niin luonnontiedon historian kuin kulttuurin erilaisia saloja. Retkiin on yhdistynyt mukavasti OPS 2016 uudistuksessakin näkyvä yrittäjyyskasvatus, sillä olemme järjestäneet muutamia kertoja lasten töistä taidemyyntinäyttelyn retkikustannuksia kattamaan. Tärkeä on myös mainita vierailijat, jotka ovat tulleet koululle esi- ja alkuopetuksen, ja koko koulun, toimintaa rikastuttamaan. Yksi Kirstun Peppi-näytelmistä Koulun väriviikon mukaisesti pikkutorin "Kirstu-patsaat" olivat keltaisia Tällä tutulla formaatilla olemme valmiit niin tulevaan kevätlukukauteen kuin tarjoamaan esi-ja alkuopetuksen monipuolista ja yksilöllistä opinpolkua myös tuleville oppilaille. Tervetuloa mukaan! Susanna Liimola Taru-Taina Nora Heli Väisänen Esi- ja alkuopetuksen opettajat FREINET-INFO Rauman freinetkoulun tiedotuslehti 2014 Päätoimittaja: Miia Tiainen-Paquaux Kuvat: Taru-Taina Nora (s. 2, 4, 6, 7) Piia Auvinen (s. 3, 7) Kati Nordman (s. 7) Taitto: Laine, Jukka Mäkelä Painopaikka: Laine, Rauma Painos: 25 000 kpl Kannen kuva: Taru-Taina Nora Ykköset ja kummit Raumanjoen taimenta katsomassa YHTEYSTIEDOT Rauman Avokas ry / Rauman freinetkoulu Karjalankatu 10, 26100 Rauma (parkkipaikka os. Myllymäenkatu 3) Rehtori Nina Mäkelä 044 533 4758 / nina.makela@raumanfreinetkoulu.org Kanslisti Elina Piipponen 044 533 8579 / kanslia@raumanfreinetkoulu.org www.raumanfreinetkoulu.org Kokonaisratkaisu yrityksen taloudenhallintaan www.visma.net/fi Kokeile 3 kk ilmaiseksi! Rauman ATK-Antti Oy www.rantti.com
3 Löytöretket ja salainen aarrearkku PERUSOPETUSTA DRAAMAN KEINOIN Historian opiskelua draaman keinoin Historiaa voi opiskella monella tavalla. Tänä syksynä tutkimme lähes kuukauden ajan löytöretkiä. Pohdimme, miksi löytöretkille lähdettiin ja mitä seurauksia niillä oli. Mietimme myös, kuinka löytöretkiin liittyvät asiat näkyvät nykyhetkessä. Ensin löysimme luokastamme salaisen aarrearkun, jonka sisällä Piia-ope kertoi olevan jotakin niin tärkeää, että se voisi pelastaa meidät, jos jokin menisi pieleen. Aloimme heti arvailla, mitä arkussa oli, mutta mysteerin yhä painaessa mieliämme päätimme tutustua itse aihepiiriin, löytöretkiin. Piirsimme sitä varten luokan seinälle suuren maailmankartan, johon merkitsimme aiheeseen liittyvien paikkojen nimiä suomeksi ja englanniksi. Piirsimme ryhmissä myös omat kartat, joihin merkitsimme omia löytöretkireittiideoitamme. Projektin edetessä keräsimme seinälle myös muuta materiaalia kuten kirjeitä. Harjoittelimme vielä opettajan säveltämän ja sanoittaman löytöretkilaulun. Draamaprosessi oli hieno! Aluksi sovimme keskustellen pelisäännöistä, ja laadimme yhteisen draamasopimuksen, jonka yksi tärkeimmistä asioista oli se, ettei ollut pakko osallistua, jos harjoitus tuntui itsestä hankalalta tai muuten epämiellyttävältä. Silloin oli lupa vain mennä sivuun ja seurata tilanteiden kehittymistä muita häiritsemättä. Seikkailumme alkoi tarinalla, jossa nuori poika Antonio haaveili pääsevänsä seilaamaan Kolumbuksen laivalla. Rakensimme pulpeteista, tuoleista ja kankaista laivan, ja sitten suoritimme ope-kapteenin valvonnassa matruusitestejä päästäksemme laivalle pestiin. Testeissä piti mm. tasapainoilla myrskysäässä laivan kannella silmät kiinni tai käydä köydenvetoa näkymättömällä köydellä. Loimme myös äänimaisemaa satamassa kuuluvista äänistä. Saimme kaikki pestin! Hiio-hoi! Laivan lähdettyä satamasta kuulimme, että Antoniokin oli tullut laivaan salamatkustajana ilman isänsä lupaa ja tämän tietämättä. Pohdimme Antonion tuntemuksia, ja kirjoitimme kukin kirjeen hänen isälleen. Luimme kirjeet toisillemme laivan kannella istuen. Tässä muutamia esimerkkejä: Menin etsimään rikkauksia. Menin laivalla ulkomaille. Tulen kotiin puolenvuoden kuluttua. Silloin olen rikas. Tuon sinulle kultaa tullessani. Antonio Arvoisa isä! Minä lähdin omalle matkalleni. Halusin nähdä maailmaa omin silmin enkä pelkkien tarinoiden perusteella. Tiedän, minun olisi pitänyt kertoa aikaisemmin. Me emme enää ehkä näe enää toisiamme. Rakkain terveisin: Antonio Hei, isä! Lähdin Santa Marian kyytiin. Älä ole huolissasi minusta, kyllä minä pärjään. Olen tähänkin asti aina pärjännyt, vai mitä? Laivan kapteeni lupasi antaa minulle ruokaa jos siivoan joka päivä laivan kannen. Lupaan tulla takaisin, älä ole vihainen. Halusin niin kovasti lähteä! Antonio Meitä kovasti pohdituttaneen kirjeprosessin jälkeen löysimme kortinpalasia, joihin oli selvästi kirjoitettu jotakin löytöretkiin liittyvää. Kokosimme palaset, ja päätimme perustaa neljä työryhmää kokonaisuuksista paljastuneiden vinkkien tutkimiseksi. Kuvittelimme, että olimme työssä juuri niiden löytöretkeilijöiden laivoissa, joiden nimet korteista löysimme. Kuvittelimme itsemme eri tilanteisiin merimatkoillamme, ja muodostimme laivan tapahtumista 3D-kuvia still-asennoissa. Saimme jokainen vuorollamme esiintyä kapteenin roolissa, ja komentaa matruuseja - se oli hauskaa! Seuraavaksi loimme omat roolihahmot, jotka esittelimme muille kuuma tuoli -harjoituksen avulla. Siinä yksi ryhmäläisistä sukelsi roolihahmonsa persoonaan, ja muut ryhmäläiset saivat kysellä tältä kaikenlaisia kysymyksiä esimerkiksi hänen iästään, taidoistaan ja hänelle tärkeistä esineistä ja ihmisistä. Kirjoitimme myös roolihahmojemme päiväkirjoja, mihin käytimme hyväksi jo aiemmin maantiedon tunneilla oppimiamme asioita. Kuvittelimme esimerkiksi, että risteilemme Kolumbuksen laivassa jossakin Karibian suunnalla, ja yritimme pohtia, minkälaisia ajatuksia löytöretkeilijöiden mielessä oli. Tässä yksi ote päiväkirjoistamme: 17.10.1492 Herään aamulla, ja menen kannelle aivan normaalisti. Olen siellä yksin, ja tähystäjäkin on nukahtanut. Otan kaukoputken, ja katson sillä. Hätkähdän, ja lähden kapteenin luokse kailottaen maata näkyvissä, maata näkyvissä, ja herätän sillä koko miehistön. Kaikki halusivat katsoa. Saavuimme mantereelle puoliltapäivin, jolloin lähetimme muutaman miehistön jäsenen tutkimaan aluetta. Odottelin kärsimättömänä laivalla. Hämärän tultua he palasivat. He olivat saaneet selville, että olimme saarella tai niemellä, mutta emme olleet varmoja kummassa. Kapteeni Kolumbus nimesi paikan Puerto Ricoksi, ja valtasi sen Espanjan kuninkaalle. Illalla menimme nukkumaan tietämättä mitä kaikkea saarella on. Opettajan mielestä jännittävin ja koskettavin harjoitus oli ohitanssi, jossa tutkittiin löytöretkeilijöiden ja alkuperäisasukkaiden kohtaamista. Keksimme ryhmissä kolme tunnetta, ja jokaiseen tunteeseen liikkeen. Asetuimme kahteen vastakkaiseen riviin ja kuljimme toisiamme kohti askel ja liike kerrallaan. Näytti hienolta, kun kaikki keskittyivät ilmeisiin ja tekivät liikkeet näyttävästi. Hienointa oli, kun toinen ryhmä teki uhkaavan liikkeen ja toinen vastaavasti pelokkaan liikkeen. Taustalla soinut musiikki tiivisti tunnelmaa. Harjoituksen jälkeen keskustelimme siitä, miltä se näytti ja tuntui. Saimme vielä kokeilla häikäilemättömän siirtomaavalloittajan roolia ja siten esimerkiksi määrätä muita ryhmäläisiä alistumaan ja tekemään raskaita töitä. Sitten keskustelimme siitä, mitä alkuperäiskansoille oikein löytöretkien seurauksena tapahtui. Saimme kukin lopuksi valita joko löytöretkeilijän tai alkuasukkaan roolin, ja kirjoittaa tämän yhden päivän kokemuksista. Luimme nämä kertomuksemme koko luokalle, minkä seurauksena kävimme vielä pitkään keskustelua löytöretkistä. Tutkimusprojektimme alussa löytynyt aarrearkku unohtui luokan nurkkaan pitkäksi aikaa. Lopulta eräänä päivänä koulupäivän päättyessä asetuimme isoon piiriin luokan keskelle. Saimme käydä yksitellen kurkkaamassa arkkuun, kunhan ensin lupasimme, että sen jälkeen emme sanoisi sanaakaan, vaan lähtisimme hiljakseen pois luokasta. Olihan aarrearkussa maailman tärkein asia, jolla voi- si olla suurikin vaikutus siihen, mikä maailman tilanne on vuosisatojen kuluttua. Arvaatkos jo, mitä opettajamme oli arkkuun piilottanut, ja mitä hän halusi meidän aina muistavan? Teksti ja kuvat: Rauman freinetkoulun 6. luokka ja opettaja Piia Auvinen Sinä se olet. Sinä olet maailman tärkein! Sinä voit vaikuttaa. TERVETULOA! KE 22.1.2014 KLO 18.00 AVOIMET OVET JA INFO-ILTA Rauman freinetkoululla, os. Karjalankatu 10 / Myllymäenkatu 3 LA 18.1.2014 KLO 10.00-13.00 FREINETKOULUN LASTENTAVARAKIRPPUTORI 6. luokan kahvila ja arpajaiset Pöytävaraukset kansliasta puh. 044 533 8579 Freinetpedagoginen opetus aloitettiin Raumalla 1990. Yksityisenä Rauman freinetkoulu on toiminut vuodesta 2000. Opetuksen järjestäjänä toimii Rauman Avokas ry. Perusrahoituksensa koulu saa valtiolta. Kuten muissakin kouluissa, opetus kaikilla luokka-asteilla on maksutonta raumalaisille ja ulkopaikkakuntalaisille. Feskarin ja luokka-asteiden 1-6 vapaita aloituspaikkoja voi tiedustella kansliasta, puh. 044 533 8579. Oppilaat otetaan kouluun ilmoittautumisjärjestyksessä. Koulun työskentelyyn voi tulla tutustumaan kaikkina koulupäivinä. Ohjatusta tapaamisesta voi sopia rehtorin kanssa, puh. 044 533 4758. KAIRAKATU 7, 26100 RAUMA PUH. 02 823 0320
4 Aktiivinen vanhempaintoimikunta oppimisympäristöjen kehittämisen tukena Rauman freinetkoulun vanhempaintoimikunta toimii Rauman Avokas ry:n alaisuudessa, ensisijassa lasten kouluhyvinvointiin tähdäten. Toiminta on vapaamuotoista ja vapaaehtoista. Freinetkoululle tunnusomaista yhteisöllisyyttä edistääkseen VTK:n tavoitteena on huomioida koulun jokainen sidosryhmä: oppilaat, henkilökunta, vanhemmat sekä ulkopuolinen yleisö. VTK-aktiivit järjestävätkin säännöllisesti virkistyshetkiä ja tutustumismahdollisuuksia vanhempien, henkilökunnan ja oppilaiden kesken sekä organisoivat koulutoiminnan tukemiseksi tehtävää talkootyötä. Myös varainkeräyskampanjoiden järjestäminen on yksi VTK:n toimintatavoista. Varainkeruusta saaduilla tuotoilla on hankittu koululle pelkästään muutaman viime vuoden aikana mm. pihan seinäkiipeilyteline, sählylaseja, pihaleluja, eteisen kuivauskaapit, yhteinen teatterimatka Poriin, dokumenttikameroita luokkahuoneisiin sekä aito judotatami aamuparkin ja Filttiksen tiloihin, suoraan feskariluokan yhteyteen. Freinetkoulussa vanhemmilla on mahdollisuus olla olennainen osa koulun toimintaa Rauman freinetkoulun on perustanut vuonna 2000 innokkaiden avoimen opetuksen vahvuuksiin uskoneiden aktiivisten vanhempien joukko. Toiminnan mahdollistamiseksi ja vuonna 2008 saadun vakituisen opetuksenjärjestämisluvan ylläpitämiseksi perustettiin yhdistys nimeltä Rauman Avokas ry. Yhdistyksen tarkoitus on ylläpitää ja kehittää koulua, tukea koulutyötä ja turvata koulun jatkuvuus myös tulevaisuudessa. Toiminnan perustan luovat yhdistyksen säännöt ja koulun johtosääntö. Valtaosa koulun kolmen toimielimen aktiiveista on oppilaiden vanhempia Kouluun ensimmäistä vuotta lapsensa tuovan saattaa olla helpointa tutustua kyläkoulumme ihmisiin ja toimintaan lähtemällä mukaan vapaamuotoiseen vanhempaintoimikuntaan, jonka tärkeä tehtävä on koulun ja kodin välisenä linkkinä toimiminen sekä yksityiskoulujen valtionosuuksiin perustuvan toiminnanrahoituksen ulkopuolinen varainhankinta. Koulutyön ohjausryhmään puolestaan valitaan edustajat joka luokka-asteelta aina 1-2 vuodeksi kerrallaan, ja yhdistyksen hal- AVOIMEN OPPIMISYMPÄRISTÖN ETUJA Rauman Avokas ry: Rauman freinetkoulun ylläpitäjä ja koulutuksen järjestäjä sekä koulun kaikkien vanhempien yhdistys lituksen kokoonpano päätetään joka vuoden syyskokouksessa. Yhdistyksen sääntömääräiset kokoukset sekä koulumme toimielimet vastaavat omassa pienessä mittakaavassaan kaupungin opetustoimen lautakuntaa ja opetustoimen virastoa. Tämänkaltaista koulua ei löydy Suomesta toista, sillä täysin freinetpedagogiikkaan perustuvaa opetusta antaa Suomessa vain kaksi alakoulua: me Raumalla toimimme yksityiskouluna ja Strömbergin koulu Helsingissä toimii kunnallisena kouluna. Vaikka jopa jossain määrin ammattimainen yhdistystoiminta on elintärkeä koulun toiminnalle ja sen jatkuvuudelle, on jäsenyys yhdistyksessä täysin vapaaehtoista. Jäseneksi pääsee myös, vaikkei oma lapsi olisikaan koulun oppilaana. Vuosittaiset jäsenmaksut kohdistetaan lyhentämättöminä lasten koulutyöhön. Koko kalenterivuoden 2014 jäsenmaksu on 50 euroa. Oppimista laajassa oppimisympäristössä Ekaluokan pojat kuvittamassa vuoden 2014 runokalenteria. Kalenteria on saatavilla Rauman Info-kirjakaupasta ja koulun kansliasta hintaan 10e/kpl. Freinetpedagogiikalla tarkoitetaan Celestin Freinet n (1896 1966) ajatusten ja käytäntöjen pohjalta kehitettyä pedagogiikkaa. Freinetpedagogiikkan ajatuksena on, että oppilas saa osallistua ja vaikuttaa oppimisympäristöönsä oman valinnan, vastuunoton ja päätöksenteon harjoittelulla päivittäisissä koulupäivän tilanteissa. Freinetpedagogiikan mukaiset oppilaskeskeiset ja omaehtoiseen tiedonhankintaan tähtäävät menetelmät edellyttävät oppimisympäristöltä riittäviä ja muuntautumiskykyisiä tiloja. Lisäksi oppimisympäristön suunnittelussa on toimivien sisätilojen lisäksi otettava huomioon eri toimintoihin soveltuvat ulkotilat. Rauman freinetkoulun eri ryhmien omat toimintatilat aukeavat yhteiseen aulaan, jossa on mahdollisuus pitää jumppatuokioita tai hyppiä vaikka ruutua lattiapäällysteen kuvioiden mukaan. Tiloissa on suuria työpöytiä esimerkiksi rakentelua varten, rauhallisia työpisteitä keskittymistä vaativia tehtäviä varten, tiivis tila koko ryhmän yhteisiä keskusteluja varten, viihtymisnurkkia, käsikirjasto, tietokoneita, akvaario, ja valoisia tasoja erilaisia kasvatuskokeiluja varten sekä sopivia pintoja erilaisten töiden näytteillepanoa varten. Käytännössä freinetkoulun oppimisympäristönä on koko ympäröivä maailma. Tämä tarkoittaa oppilaiden lähtemistä luokkatilasta retkille tai erilaisten asiantuntijoiden käyttöä luokkaopetuksessa. Itsetunnon kehittäminen vapaan ilmaisun avulla Freinet n mielestä jokaisella ihmisellä on jotakin sanottavaa. Hänen opetuksensa kulmakiviä ovat ns. vapaat tekstit, joissa lapset tarjoavat muiden käyttöön ajatuksiaan, havaintojaan ja tuntemuksiaan. Myös muut ilmaisun menetelmät (esim. kuvataide, musiikki, käsityö, draama jne.) ovat merkityksellisiä itseilmaisun välineitä. Rauman freinetkoulussa lasten tuottamat tekstit liittyvät usein lasten arkisiin kokemuksiin, tutustumiskäynteihin, kävelyretkiin ja koulumatkalla tehtyihin havaintoihin. Monilla luokilla on käytössä raporttivihko, johon kirjoitetaan tai piirretään tutustumiskäynteihin ja muihin tavallisesta koulupäivästä poikkeaviin tapahtumiin liittyvistä kokemuksista. Kummin kanssa torikauppiaita haastattelemassa Yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta ympäristön kanssa Freinetpedagogiikkaan liittyy paljon demokraattista ja yhteisöllisyyttä tukevaa toimintaa. Freinet n mukaan lapsi voi oppia tasaarvoiseksi ja yhteisvastuulliseksi vain osallistumalla demokraattisesti toimivan yhteisön elämään. Freinetkoulun pedagogisen ideologian mukaan painotetaan lasten aktiivista osallistumista, yhteistoimintaa ja itsenäistä työskentelyä ja vastuunottamista. Kirjoituksessa käytetty lähteinä: R. Korhonen, M.-L. Rönkkö & J. Aerila (toim.) Pienet oppimassa. Kasvatuksellisia näkökulmia varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen. Turun yliopiston opettajankoulutus, Rauman yksikkö, 306 317. A. M. Hintikka (toim.) Erilaisesta oppijasta erinomaiseksi oppijaksi. Kokemuksia erilaisesta opettamisesta ja erilaisesta oppimisesta. Helsingin seudun erilaiset oppijat, 72 82. Starck, M. 1996. Kotkat eivät käytä portaita: Käytännön freinetpedagogiikkaa. Helsinki: Arator. EHEYTETTY KOULUPÄIVÄ: TURVALLINEN AAMUPARKKI JA "PITKIS" Ykkösen tytöt koulun pihalla Freinetkoulu on lasten toimintakeskus Rauman freinetkoulusta on haluttu rakentaa turvallinen oppimisympäristö, jossa lapsella on aikuisen tuki aikaisesta aamusta pitkälle iltapäivään. Siksi koululla järjestetään runsaasti myös oppituntien ulkopuolista toimintaa. Siten lasten päivään mahtuu niin tietopohjaista tekemistä kuin riittävästi tilaa luovuudelle ja aktiiviselle toiminnalle. On tärkeää, että vanhemmat voivat tuoda lapsensa kouluun turvallisin mielin. Oppilaidenkin on helpompi keskittyä koulutyöhön, kun ei tarvitse viettää yksinäisiä aamuja tai iltapäiviä kotona. Koululle voi tulla maksuttomaan aamuparkkiin jo kello 6.45 lähtien, ja iltapäiväkerho Filttis on avoinna kello 17 asti. Saman koulupäivän aikana voi paitsi käydä oppitunneilla, myös tehdä läksyt ohjatusti, levätä ja harrastaa, koulun rehtori Nina Mäkelä kuvailee. Turvallinen aamuparkki klo 6.45 alkaen Aamuparkki on Rauman freinetkoulun oppilailleen tarjoama ilmainen palvelu. Perheelle sopivaan varhaiseen kellonaikaan koululle tulevat lapset voivat aamuparkissa syödä omia eväitä, tehdä läksyjä, ulkoilla hetken tai vain heräillä rauhassa ennen uuden koulupäivän alkua. Varsinaista ohjattua toimintaa aamuparkissa ei ole, mutta läsnä on jatkuvasti vähintään yksi vastuullinen aikuinen. Aamuparkista lapset siirtyvät opetusryhmiinsä joustavasti omien lukujärjestystensä mukaan. Oppilaat itse opiskelutahtinsa suunnittelijoina Opetuksen ja oppimisen tavoitteet ovat freinetkoulussa aivan samat kuin muillakin suomalaisilla peruskouluilla, työtavat vain ovat erilaisia. Maanantaisin lapset suunnittelevat alkavan viikon työnsä opettajan kanssa. Ekaluokkalaiset tarvitsevat tässä luonnollisesti hieman enemmän ohjausta, mutta pian lapset oppivat tekemään itselleen sopivan työskentelyaikataulun, jonka toteutumista opettaja tarpeen mukaan ohjaa ja valvoo: toisille kotitöitä jää paljon, joku saa melkein kaiken valmiiksi jo koulupäivien aikana, kertoo kakkosten luokanopettaja Heli Väisänen. Jokainen tekee kuitenkin vähintään vaaditut perustehtävät, ja kaikki työt tarkistetaan. Koulurepussa kulkevasta työvihosta vanhemmat näkevät, onko lapsi saanut kaiken tehdyksi vai jäikö jotain vielä kotona viikonlopun aikana viimeisteltäväksi. Yksi pitkä välitunti Freinetkoulussa on poistettu perinteinen oppiaine- ja tuntijako. Se mahdollistaa eri oppiaineiden sisältöjen opiskelun suurina kokonaisuuksina, ilman työn ja ajatuksen katkaisevia pikavälitunteja. Aamu- ja iltapäivän jakaa yhteinen ruokailuhetki, jonka jälkeen vietetään yksi pitkä välitunti pitkis. Tuntijaon poistaminen antaa väljyyttä tekemiseen. Sen ansiosta pystymme joustamaan ja muuttamaan suunnitelmia tarvittaessa nopeastikin, kuvailee ykkösten ope Taru-Taina Nora.
5 VIERASKYNÄAJATUKSIA NYKYKOULUSTA Yrittäjyyden kaksi olemusta Jo parikymmentä vuotta sitten liiketaloustieteilijät ja kasvatustieteilijät näyttivät tarkoittavan sanalla yrittäminen aivan erilaisia asioita. Organisaatiotutkijat nimittävät yrittäjämäiseksi ilmapiiriksi toimintaa, jossa on erityinen tekemisen meininki, draivi. Tällaiselle ilmapiirille on leimallista osallistujien vahva sitoutuminen yhteisön toimintaan sekä halu kohdentaa tekemisen energia yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Yrittäjyystutkijat eivät moista ilmiötä näytä tunnistavan. Liiketaloustieteiden alueella yrittäjää onkin perinteisesti pidetty oman onnensa seppänä ja ajatusta yhteisöllisestä yrittämisestä on pidetty jopa outona. Kasvatusteoreettisen ajattelun mukaan yrittäjyys tulisi puolestaan - laajassa mielessä - ymmärtää sosiaalisen toiminnan myötä muodostuneena inhimillisen toiminnan alueena ei siis pelkästään luonteen piirteenä tai yksilön psykologisena kokemuksena. Myös Piilaakson innovaatiojärjestelmiä tutkineen professori AnnaLee Saxenianin mukaan: Piilaakson kyky ylläpitää omaa dynaamisuuttaan korostaa sitä, että yrittäjyys on ennen kaikkea sosiaalinen ja institutionaalinen eikä vain yksilöllinen prosessi. Kasvatustieteellisessä mielessä yrittäjämäinen ilmapiiri tarkoittaa sellaista kokemuslaatua, jossa ihminen tuntee olevansa jotain suurempaa kokonaisuutta sekä yhteisön täysivaltainen ja arvostettu jäsen. Ihminen kokee tällöin voimaantuvansa yhteisön antaman tunnustuksen ansiosta. Tällainen voimaantumisen kokemus tulee usein esiin talkooporukkojen tai yhdistysten ja urheiluseurojen toiminnassa, mutta vain harvoin taloudellisen yrittämisen yhteydessä. Selvimmin yrittäjämäinen ilmapiiri on tullut itselleni esiin päiväkodeissa, joissa eskari-ikäiset ovat päässeet suunnittelemaan, tekemään ja esittelemään omia projektejaan. Näillä projekteilla ei ole ollut mitään tekemistä taloudellisen toiminnan kanssa. Sen sijaan 1990-luvulla toimiessani yrittäjäaktiivina en kertaakaan kohdannut samanlaista tekemisen meininkiä yrittäjien keskuudessa. Paradoksaalisesti ne yritykset, jotka eivät ole pelkästään ottaneet tehtäväkseen rahan tekemisen, ovat nousseet maailmanluokan yrityksiksi. Esimerkiksi Applen perustaja Steve Jobs pyrki voimakkaasti kiistämään taloudelliset vaikuttimet innovatiivisuuden toiminnan lähteenä. Jobs toteaa muistelmateoksensa loppupuheessa, että Minun intohimoni on ollut rakentaa kestävä yritys, jossa ihmisiä motivoidaan tekemään erinomaisia tuotteita. Kaikki muu oli toissijaista. Amerikkalaisen perinteen mukaan vastuu oppimisesta ja kasvusta on tyypillisesti sysätty yksilölle itselleen. Tällainen outo ns. autopoieettiseen subjektiin perustava käsitys on laajasti pesiytynyt myös suomalaiseen koulujärjestelmään. Kasvatusteoreettisesti subjektivismiin perustava uskomus muodostaa kuitenkin täysin kestämättömän lähtökohdan ymmärtää ihmisen kasvamista ihmiseksi mielekkäällä tavalla. Opetusmenetelmien ja teknologioiden kehittäminen antaa toki mahdollisuuden kehittää sellaisia kognitiivisia taitoja, joiden avulla Suomi varmaan jatkossakin pärjää kansainvälisissä pisa-vertailuissa, mutta ei anna lapsille mahdollisuutta kehittää niitä sosiaalisia taitoja, joita myös työelämässä tarvitaan. Kyvyttömyys ymmärtää ihmisen kasvua kokonaisvaltaisella tavalla näyttäisi myös johtavan yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tampereen yliopiston OLK:n johtajana toimineen professori Veli- Matti Värrin mukaan koulujärjestelmän tulisi pyrkiä edistämään yrittäjyyttä kaikin tavoin. Ei kuitenkaan sen neoklassista muotoa, vaan toimintaa, jossa eetoksena on ihmisen kasvun ja hyvinvoinnin edistäminen. Koulumaailmaan ei missään tapauksessa tulisi ottaa sellaisia yrittäjyyskasvatuksen muotoja, joiden avulla pyritään indoktrinoimaan erilaisia funktionaalisia toimintamalleja, jotka itse asiassa juuri todellisuudessa estävät yrittäjämäisen ilmapiirin muodostumisen. Jouni Suominen kasvatustieteiden tohtori, filosofian tohtori, MBA, tietoliikennetekniikan insinööri Mitä koulussa oppii? Kirjoitin Uuteen Raumaan lokakuussa, että lukiossa tärkeintä on oppia opiskelemaan. Taustalla oli erään rehtorin harmittelu siitä, että kaikki tekeminen tähtää edelleen liikaa valkolakkiin. Tietysti ylioppilastutkinto on lukion toiminnan tärkein mittari. Se kertoo miten hyvin missäkin koulussa on opetettu asioita. Jos vielä otetaan huomioon oppilaiden lähtötaso, niin päästään aika lähelle objektiivista totuutta siitä toimiiko koulu A koulua B paremmin. Parhaaseen mahdolliseen tulokseen pyrkiminen on oikea tavoite. Opiskelijan elämä ei kuitenkaan pääty ylioppilastutkintoon. Pelkkä yo-todistus, edes erinomaisin arvosanoin, ei enää aikoihin ole avannut ovia työmarkkinoilla. Koulussa pänttäsin päähäni paljon tietoa. Suurimman osan olen unohtanut. Ja siitäkin suurimman osan luultavasti unohdin jo muutamassa vuodessa. Ulkoa opittavan tiedon merkitys vähenee kaiken aikaa. Tietosanakirjoja ei enää paineta, koska faktat kulkevat mukanamme. Tieto on yhtä lähellä kuin lähin älypuhelin. Mitä sitten muistan koulusta? Kahdeksasta Lyseo-vuodestani mieleen palautuu ensimmäisenä sellaisia tapahtumia, joista ei numeroita annettu lainkaan. Silti, tai siitä huolimatta, ne tuntuvat auttaneen myöhemmässä elämässä aika paljon. Päteekö sama peruskouluun? Vahva veikkaukseni on, että pätee. Peruskoulussa tulisi oppia oppimaan. Maailma muuttuu sellaista vauhtia, että tämän päivän lapsista ja nuorista useimmat joutuvat tai saavat tehdä aikuisina töitä monessa työpaikassa. Monet myös useammassa ammatissa. Lapset ovat hyviä oppimaan. Erityisen nopeasti opitaan sitä mikä kiinnostaa. Omakohtainen kokemus vahvistaa tutkimustietoja. Sain koulussa kiitettäviä arvosanoja englannissa, koska seurasin englantilaista jalkapalloa päivittäin. Tätä kannattaa hyödyntää ja auttaa oppilaita löytämään omat vahvuutensa. Onnistumisen kokemukset ruokkivat itsetuntoa, itseluottamusta, rohkaisevat omatoimisuuteen ja helpottavat ryhmässä toimimista. Toisaalta koulun tulisi valmistaa nuoria elämää varten. Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa. Jotkut asiat vaikkapa kertotaulu on vain opeteltava. Kiinnosti tai ei. Tietyt tiedot ja taidot kuuluvat yleissivistykseen. Sitäkin olisi muuten syytä porukalla pohtia: mitä tänään kuuluu Suomessa yleissivistykseen? Janne Rantanen toimittaja Avoin vuorovaikutus avartaa ja luo uutta Raumalla toimiva Suomen ainoa yksityinen freinetkoulu on oman toiminta-ajatuksensa mukaan työpaja, joka toimii elävässä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Tänä päivänä puhumme paljon kokonaisuuksien ymmärtämisestä ja myös nykyaikainen työelämämme edellyttää tulevilta tekijöiltään tietyntyyppistä kokonaisuuksien hahmottelukykyä. Kun jo tällä hetkellä näyttää siltä, että kaikki riippuu kaikesta, tulevaisuutemme tekijät eivät enää pärjää pelkästään viipaletiedolla. Myös yhteisöllisyydestä on tullut muotisana, jota mielellään käytetään. Se, toteutuuko yhteisöllisyys aidosti myös käytännössä, onkin sitten jo eri asia. Freinetkoulun toiminnassa oppilaat osallistuvat yhteisvastuullisesti oman koulutyönsä suunnitteluun. He tekevät yhteistyötä ja ovat jatkuvassa ja aidossa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Koulun yhteisöllisyyteen kuuluu myös vahva vanhempien ja muiden lapselle läheisten henkilöiden osallisuus. Vaikka Rauman freinetkoulu saakin perustoimintaansa rahoituksen valtiolta, yhdistyspohjalla toimiva noin 110 oppilaan koulu tarvitsee runsaasti myös muuta rahoitusta. Kun koululle myönnettiin lupa toimintaan jo vuonna 2000, täytyy tähän mennessä tehtyjen talkootuntien määrä olla todella suuri! Usein me aikuiset odotamme lapsiltamme ja nuoriltamme vastuuntuntoa ja oma-aloitteisuutta. Puhumme paljon myös toisten kunnioittamisesta ja hyvistä tavoista. Jotta odotuksemme voisivat toteutua, meidän tulee antaa heille mahdollisuus itse oivaltaa, mitä esimerkiksi vastuuntunto tarkoittaa. Kun lapselle annetaan freinetfilosofian mukaan oikeus opettajan avulla hapuilla ja kokeilla, sen kautta hänelle syntyy varmasti aitoa elämänhallintaa ja sen seurauksena luottamus siihen, että minä osaan ja minuun luotetaan. Kuntien tulevaisuutta pohtiessamme puhumme usein kolmannen sektorin merkityksen lisääntymisestä. Jo yli kymmenen vuotta Raumalla yhdistyspohjalla toiminut freinetkoulu on tästä erinomainen esimerkki. Uskon, että myös Rauman Avokas ry kehittää tulevaisuudessa edelleen arvokasta toimintaansa, johon nykyisin kuuluu jo myös esikoulu ja iltapäiväkerho. Kari Koski kaupunginjohtaja Jouni Suomisen alkuperäisestä artikkelista lyhentänyt Miia Tiainen-Paquaux Iltapäiväkerho Filttis auki klo 17 asti Koululaisten iltapäivätoiminnassa on Raumalla mukana lähes 500 lasta, joista noin 30 freinetkoululla. Rauman kaupunki järjestää iltapäiväkerhotoimintaa 1- ja 2-luokkalaisille sekä erityisen tuen piirissä oleville oppilaille. Freinetkoululla myös feskarit ja ryhmäkoon sen salliessa kolmoset pääsevät koulun omissa tiloissa toimivaan iltapäiväkerho Filttikseen. Vanhempien ei siis tarvitse huolehtia pienten koululaistensa siirtymisistä paikasta toiseen. Pyrimme ottamaan mukaan kaikki, jotka vain iltapäivähoitoa tarvitsevat, kertoo Filttiksen vastuuohjaaja Pia Hakala. Iltapäiväkerhossa on ohjattua toimintaa, kuten sadutusta, askartelua ja piirtämistä. Vapaalle leikille ja levolle jätetään myös runsaasti tilaa, ja joka päivä ulkoillaan säässä kuin säässä. Kaikkien filttisläisen viikko-ohjelmaan pyritään tarjoamaan luontokerho, mutta lisäksi lapset käyvät halutessaan muissakin koulun kerhoissa. Tarjolla on ollut perinteisesti teatteria, improvisaatiota, uintia, tanssia, keramiikkaa, huovutusta ja muuta askartelua, sirkustemppuilua, elokuvien tekoa, bändikerhoja, leipomista, kielikylpyjä,... Jokaiselle jotakin! Rauman freinetkoulukin on Kiva koulu EHEYTETTY KOULUPÄIVÄ: ILTAPÄIVÄKERHO FILTTIS KiVa Koulu on kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma, joka on kehitetty Turun yliopiston psykologian oppiaineen ja Oppimistutkimuksen keskuksen yhteistyönä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella vuosina 2006-2011. Tällä hetkellä KiVa Koulu -ohjelman käyttäjiksi on Suomessa rekisteröitynyt noin 2500 koulua, mikä vastaa noin 90 % Suomen perusopetuksesta vastaavista kouluista. Rauman freinetkoulu on ollut Kiva koulu ensimmäisten joukossa jo vuodesta 2008. TERVETULOA! Aamuparkkiin on freinetkoulun oppilailla jatkuva hakumahdollisuus, joustavasti perheiden tarpeiden mukaan. Iltapäiväkerhopaikat haetaan kootusti. Rauman kaupunki asettaa koko kaupungin paikat hakuun helmikuun aikana. Paikkaa Filttikseen voi hakea joko kaupungilta tai suoraan koululta. Kaupungin päätökset lähetetään suoraan koteihin toukokuun lopulla. Kaupunki on porrastanut kerhomaksut kolmeen eri maksuluokkaan perheiden käyttötarpeen mukaan. Niissä huomioidaan sisaralennukset ja muut sosiaaliset perusteet. Aamuparkkiin ja Filttikseen ilmoittautuminen: kanslia@raumanfreinetkoulu.org Lisätietoa kouluaikoina klo 12-17 aamuparkin ja Filttiksen puhelinnumerosta: 044 533 8578. Myös Filttiksen ohjattu läksyparkki on suosittu. Sen ansiosta ei kotiin jää niin paljon koulutehtäviä, Pia kertoo. Kahden maissa Filttiksessä tarjoillaan kaupungin asettamaan kerhomaksuun sisältyvä, koulun oman keittiön valmistama terveellinen välipala. Tämä on esimerkiksi puuroa, kiisseliä, liha- tai karjalanpiirakoita, tuoreita hedelmiä, pannukakkua tai rahkaa.
6 Oppiminen on kokonaisvaltaista työtä Meillä kaikilla on tarve ratkoa monimutkaisia ongelmia konkreettisin keinoin. Haluamme myös tuntea itsemme tärkeiksi hyvin tehdyn työn kautta. Célestin Freinet'n mukaan voimmekin saavuttaa elämän hallinnan vain työtä tekemällä. Rauman freinetkoulussa "työ" tarkoittaakin käytännössä erilaisia kouluarjen vastuutehtäviä, laajoja tutkimusprojekteja, vierailukäyntejä sekä tieto- ja taitoaineita yhdisteleviä työpajoja. Työpajat antavat aina uusia mieliinpainuvia kokemuksia. Lapset oppivat niissä erilaisia työtapoja ja ongelmanratkaisukeinoja, ja kasvattajille ne ovat oiva keino jakaa myös tapa- ja ympäristökasvatusta. Pajapäivät houkuttelevat oppilaita tutkimaan ja työskentelemään omatoimisesti. Samalla he tottuvat toimimaan iältään, taidoiltaan ja lähestymistavoiltaan heterogeenisissa ryhmissä. Omien ja yhteisten töiden organisointitaito kehittyy kuin itsestään, ja samalla vahvistuu koko koulun yhteishenki. Rauman freinetkoulussa pajapäiviä toteutetaan viikoittain erilaisin sisällöin ja kokoonpanoin. Pajojen aiheet päätetään valtakunnallisen opetussuunnitelman sekä oppilaiden tarpeiden ja toiveiden pohjalta. Käytännön suunnitteluun ja toteutukseen osallistuu koulun omien opettajien ja kouluavustajien lisäksi usein OKL:n Rauman yksikön opettajaopiskelijoita lehtoriensa ohjauksessa. TYÖPAJAT OPPIMISEN TUKENA Pajaesimerkki 2. Kalevala-pajoissa luotiin nykyajan koruja, tarinoita sekä ihan oma näytelmä Kalevala-aiheisissa työpajoissa viidennen luokan oppilaat ensin lukivat Kalevalaa, pohtivat riimien rytmejä ja merkityksiä. Eepos innosti lapsia kirjoittamaan omia kalevalatarinoita yhdessä keksimällään teemalla "Väinämöinen Raumalla 2000-luvulla". Tarinoiden perusteella syntyi lopulta myös näytelmä, jota varten piti luonnollisesti päästä suunnittelemaan ja valmistamaan Kalevalahenkisiä kuparikoruja ja taiten kirjottuja säilytyspusseja! Kummi pienempäänsä auttamassa Tekemällä oppii Koulussamme noudatetaan Suomen Opetushallituksen kulloisiakin esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmia soveltaen niihin joustavasti koulumaailman uudistaja Célestin Freinet'n ajatuksia: 1. 2. 3. 4. Lapsi ei väsy tekemään työtä, joka on kosketuksessa hänen omaan elämäänsä ja joka on hänestä mielekästä. Opetuksen aiheet haetaan lapsen omista kiinnostuksen kohteista. Opiskelu tähtää tuotokseen, jolla on merkitystä sekä lapselle että muille ihmisille. Opiskelu etenee kokeilevan hapuilun kautta. Lapsen on itse, opettajan avulla, kehitettävä omaa tietorakennelmaansa ja osaamistaan. Etenemisreitti ei ole valmiina opettajan mielessä, vaan muotoutuu oppilaan etsintöjen ja kokemusten kautta. Vapaa itseilmaisu. Vapaiden tekstien kautta Freinet ohjasi oppilaitaan ilmaisemaan itseään kirjallisesti. Vapaa itseilmaisu toteutuu meillä Rauman freinetkoulussa myös muillakin alueilla: kuvataiteissa, musiikissa, draamassa. Yhteisöllisyys. Oppilaat osallistuvat yhteisvastuullisesti koulutyön suunnitteluun, tekevät yhteistyötä ja ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Pajaesimerkki 1. Sadutuspajassa syntyi jännittäviä pehmoleluja Ensimmäisen luokan oppilaat kuuntelivat ensin alun tarinasta, jolle he pääsivät keksimään oman jatkon ja lopetuksen. Työpajassa avustaneet "saduttajat" kirjoittivat lasten kertoman ylös, jonka jälkeen he saivat toteuttaa omassa tarinassaan esiintyviä hahmoja omin käsin. Idea innosti oppilaita paitsi luomaan itse hahmoja, mutta myös valmistamaan niille asusteita yksityiskohtineen mm. huopaa värjäämällä ja neulahuovutusta kokeillen. Sormuksen taontaa Kalevala-pajassa Pajaesimerkki 3. Luonnontiedon pajoissa yhdistyivät tutkimus ja mielikuvitus Luonnontiedon pajoja toteutetaan Rauman freinetkoulussa jo perinteisesti kaikkien luokkatasojen kiertopajoina, joiden aiheina ovat muiden muassa olleet aistit, talvi- ja kevätluonto, vesi, avaruus ja turvallisuus/112. Osa pajoista toteutetaan koululla koko koulun työpistetoimintana ja osa ulkona maastossa. Oppilaat kulkevat tehtävärasteilla, joilla he pääsevät tutkimaan lumihiutaleita ja eläinten jälkiä, ottamaan talvisia luontokuvia sekä perehtymään kasvien ja eläinten talvilepoon. Lisäksi lapset kirjoittavat omia tarinoita, joissa yhdistyy tuore opittu tieto ja kuvitteellinen aines. Freinetpedagogiikalle on ominaista se, että oppilaat ovat aktiivisia tiedon hankkijoita ja sen jakajia vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Oppimisprosessissa on olennaista kokeminen, tekeminen ja tuottaminen. Sankarinviitan kuviointia pehmolelulle neulahuovutustekniikalla Luonnontiedon pajoissa pääsee tutkimaan ja tunnistamaan myös kivilajeja REHTORIN PUHEENVUORO Menossa on kuudestoista vuoteni freinetopettajana. Yhdettätoista vuotta hoidan koulumme rehtorin töitä. Olen yhä valtavan innoissani työstäni lasten kanssa ja sytyn joka kerta kertoessani pedagogiikastamme. Freinetpedagogiikan luoja ja kehittäjä Célestin Freinet (1896-1966) oli aikoinaan koulumaailman vallankumouksellinen visionääri. Hän haastoi opettajat ja koulut jatkuvasti kehittämään omaa tapaansa opettaa. Freinet oli sitä mieltä että opetustilat ja -suunnitelmat, lukujärjestykset, opetusvälineet ja -menetelmät on sopeutettava aina oman aikansa vaatimuksiin. Koulu ei ole koskaan valmis, haasteita riittää aina. Seuraava haaste koulussamme on uuden opetussuunnitelmatyön mukana tuleva kehittäminen ja tietotekniikan ajan tasalle saattaminen. Freinetpedagogiikka sopii mielestäni hyvin tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeisiin, ja koen nykyisen valtakunnallisen opetussuunnitelman olevan jo hyvin freinetläinen. Tuleva opetussuunnitelma taitaa tehdä kaikista maamme opettajista freinetpedagogeja. Freinetin ajatukset vapaan itseilmaisun tärkeydestä, ympäröivästä todellisuudesta parhaana oppimisympäristönä sekä käsien, sydämen ja aivojen yhtä tärkeästä työstä jakaa kanssamme moni kasvattaja. Kädentaidoille ja vapaalle itseilmaisulle annetaan sama arvo kuin reaaliaineille. Freinet uskoi, että lapsella on luontainen innostus tutkimiseen ja ettei lapsi väsy tekemään mielekästä työtä, joka on kosketuksissa hänen omaan elämäänsä. Opettaja tukee lapsen itseilmaisua ja mahdollisuuksia elämyksellisyyteen. Tästä syntyvä oppimisen ilo ja tekemällä oppiminen auttavat oppilaan vahvuuksien löytymisessä. Lapsikeskeisyys freinetpedagogiikassa tarkoittaa sitä, että lapsi on keskeisessä asemassa omassa oppimisprosessissaan, niin suunnittelussa, toteutuksessa kuin arvioinnissa. Opettaja on organisaattori, joka kuuntelee, kannustaa, innoittaa, ohjaa, seuraa aktiivisesti ja tukee lasta henkilökohtaisesti sekä ryhmänjäsenenä. Oppilaalle jää mahdollisuuksia itse oivaltaa, löytää vastauksia, keksiä, ideoida ja opettaa muita. Opettaja auttaa lasta uusien kokemusten yhdistämisessä aiempiin tietoihin ja taitoihin ja rakentaa oppilaan vahvuuksien päälle. Olemme olleet järjestämässä Rauman freinetkoulun sadutuksen ja käsityön pajoja yhdessä opettajaopiskelijoiden kanssa. Opettajaopiskelijat ovat innoissaan saadessaan tutustua freinetpedagogiikkaan ja sen toteuttamiseen. Erityistä kiitosta ovat saaneet niin lasten omatoimisuus ja työpajojen järjestäminen luontevana osana opetusta. Myös meille työpajoissa mukana oleminen on ollut kiinnostava kokemus niin edustamiemme oppiaineiden näkökulmasta kuin mukana olevan oppilaan äitinä. Marja-Leena Rönkkö KT, käsityötieteen lehtori, Juli-Anna Aerila KT, FM, äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikan yliopistonlehtori Opettajankoulutuslaitos, Rauman yksikkö
7 UNICEF-KOULUN ARVOT JA TOIMINTA KÄYTÄNNÖSSÄ Unicef-kouluna toimiminen lisää kouluhyvinvointia UNICEFin toimintaa säätelee Lapsen oikeuksien sopimus (LOS), joka tulee uutena sisältönä vuoden 2016 valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteisiin. Rauman freinetkoulussa LOS on ollut osana koulukohtaista opetussuunnitelmaa jo vuodesta 2001. Koulumme arjessa se on oppilaiden ja opettajien käytännön työkalu, jonka avulla lisätään tasa-arvoa, yhteisöllisyyttä ja oikeutta tulla kuulluksi. Kun lapsi pääsee vaikuttamaan koulunkäyntiinsä, sitoutuu hän siihen paremmin. Kun lapsi tulee kuulluksi itseään koskevissa asioissa, antaa se hänelle tärkeän kokemuksen siitä, että hänet huomataan ja että hän on merkittävä osa yhteisöä. UNICEF-tapahtumat tuovat mukavaa vaihtelua koulutyöhön Koulussamme on monia UNICEF-perinteitä. Vuosittain kävellään UNICEF-kävely ja ommellaan UNICEF-nukkeja. Marraskuussa vietetään riemukasta Nenäpäivää. Lapsen oikeuksien viikkoa juhlitaan mm. syömällä lasten toiveruokia. Silloin myös opiskellaan lapsen oikeuksia tarkemmin sekä toteutetaan lasten toiveita koulupäivien suhteen. Lukutaitopäivänä luetaan kirjoja ja keskustellaan lukutaidon tärkeydestä. Jano-päivänä puhutaan puhtaan juomaveden merkityksestä ja suoritetaan lipaskeräystä. Koulun UNICEF-tapahtumien sisältö nivoutuu moniin oppiaineisiin kuten esimerkiksi liikuntaan, äidinkieleen, musiikkiin, tekstiilityöhön tai ympäristö- ja luonnontietoon. Nenäpäivänä koko koulu pukeutui punaisiin Pojat viihtyivät perhetapahtuman musiikkipajassa Auttaminen lisää yhteisöllisyyttä UNICEF-koulussa lapsi saa tietoa maailman asioista ja ilmiöistä turvallisesti. Muiden maiden ja maanosien oloihin ja kulttuureihin perehtyminen on globaalikasvatusta parhaimmillaan. Kun lapsi saa tietoa siitä, miten lapsen oikeuksien sopimus ei kaikkialla maailmassa toteudu, syntyy halu vaikuttaa. Lapset ymmärtävät auttamisen merkityksen hyvin. He ovat erittäin motivoituneita osallistumaan mukaviin tempauksiin, joiden avulla kerätään varoja UNICEFille. Uusin tapahtumamuoto testattiin syyslukukaudella 2013, jolloin avasimme UNICEFin pop up ravintolan sopivasti kansainvälisenä ravintolapäivänä 16.11. Samaan aikaan koulun tiloissa pidettiin kymmenen raumalaisen yhdistyksen voimin perheille suunnattuja toiminnallisia pajoja: musiikkia, sadutusta, käsitöitä ja askartelua, ensiapu- ja partiotaitoja, sisä- ja pihaliikuntaa. Tämän pilottitapahtuman suosio ja rajattoman positiivinen palaute yllättivät järjestäjät. Samankaltainen tapahtuma päätettiinkin järjestää jo toukokuun 2014 ravintolapäivänä, lauantaina 17.5. Unicefin Pop up ravintolan buffetissa riitti maisteltavaa Yhteinen tavoite toisten auttaminen lisää yhteisöllisyyttä. Se, että voi antaa toiselle lapselle elämän lahjan voimaannuttaa sekä lisää hyvinvointia. Hyvän tekeminen yhdessä vähentää syrjäytymistä. Auttaessamme muita autamme myös itseämme. Kati Nordman Luokanopettaja Rauman UNICEFin paikallisryhmän puheenjohtaja Freinetpedagogiikka lähtee liikkeelle lapsen tarpeista ja luottamuksesta lapseen. Se antaa opettajalle paljon valinnanmahdollisuuksia sekä mahdollisuuksia kehittää pedagogiikkaa edelleen. Opettajan tehtävänä on järjestää erilaisia oppimistilanteita, jotka mahdollistavat lapsen itsenäisen työskentelyn. Myös oppilaalla on mahdollisuuksia suunnitella työskentelyään ja tehdä itsenäisiä valintoja. Tavoitteena on, että hän nauttii omasta oppimisestaan ja iloitsee yhdessä tekemisestä. Ihmisoikeuskasvatus - yksi avaintekijä koulutustulosten parantamisessa Vuosittain 10.12. vietetään kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää. Tuolloin juhlitaan maailmanlaajuisesti vapautta, josta kumpuaa kaikenlainen hyvinvointi. Perus- ja ihmisoikeuksissa on kyse vastuullisesta vapaudesta. Vastuullinen vapaus tarkoittaa, että pyrimme toimimaan mahdollisimman hyvin suhteessa toisiimme. Ei siis tehdä vain niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, vaan kuunnellaan muita ja otetaan huomioon erilaiset näkökulmat ja kanssaihmisten oikeudet. Vastuullisella vapaudella - tai sen puutteella - on yhteys moniin konkreettisiin epäkohtiin, joista olemme viime viikkoina kuulleet. Otetaan esimerkiksi PISA-tuloksia koskeva keskustelu. Siinä korostuu oppilaiden huonovointisuus ja se, että vanhat kasvatuskeinot eivät vastaa muuttuneen maailman tarpeisiin. Jos koulussa oppilaat ja opettajat, kotona huoltajat, toimisivat ihmisyyttä kunnioittavalla tavalla, loisi se hyvinvointia lapsille. Näin lisääntyisi myös paljon kaivattu koulujen työrauha ja pystyttäisiin keskittymään tietojen oppimiseen. Väitän, että keskittymisen puute ja rauhattomuus johtuvat levon ja virikkeiden epätasapainosta sekä siitä, että vapaus ja vastuu eivät suhteudu lasten kehitystasolle sopivalla tavalla. Maailma on sekä muuttunut että jatkuvassa muutoksessa. Tässä tilanteessa monen aikuisen on vaikea hahmottaa oma roolinsa lapsen elämässä. Suosittelisinkin meille kaikille YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kertaamista. Sopimus sisältää reunaehdot, joita noudattamalla osaamme toimia oikein arjen tilanteissa. Esimerkiksi: Aikuisella on vastuu siitä, että lapset saavat sopivassa suhteessa lepoa ja virikkeitä. Vaikka lapsella on oikeus tulla kuulluksi kaikissa häntä koskevissa asioissa, aikuinen on aina vastuussa lapsen kuulemisesta sekä kuultujen asioiden toteuttamiskelpoisuuden pohdinnasta. Aikuisen tulee perustella asiat lapselle eikä antaa lapselle sellaista toimintamallia, että maailmassa voi toimia täysin mielivaltaisesti toista ihmistä kohtaan. Olen huolissani siitä, että oikeudet esitetään usein negatiivisessa valossa. Tyypillinen tapaus on sellainen, jossa ei kiinnitetä lainkaan huomiota oikeuksiin liittyvään vastuulliseen vapauteen. Esimerkiksi opettajien ammattijärjestön puheenjohtaja Olli Luukkainen rinnasti hiljattain Opettaja-lehdessä oikeudet negatiiviseen yksilöllisyyteen sanomalla: Me emme tarvitse yhtään lisää yksilöllisyyttä tai yksilön oikeuksia. Olisi tärkeää, että me aikuiset ymmärtäisimme, että oikeuksissa itsessään ei ole mitään negatiivista. Päinvastoin, ihmisoikeuksilla turvataan kaikille yhdenvertaiset hyvän elämän mahdollisuudet. Vastuullinen vapaus merkitsee, etteivät kenenkään oikeudet voi toteutua, ellemme kunnioita toinen toistemme oikeuksia. Suuri syy siihen, miksi ymmärrys oikeuksista on vinoutunut, on ehkä juuri siinä, että ihmisoikeuskasvatusta ja ihmisyyden kanssa sopusoinnussa olevia toimintatapoja ei harjoiteta riittävästi. Kestävä ja tuloksellinen perusta kasvatukselle uudessa maailmassa olisikin ihmisoikeuskasvatusta sisältävä kasvatus. Ari Paloniemi Kotimaan vaikuttamistyön asiantuntija, Lasten ihmisoikeuskasvatus / Suomen UNICEF ry Oppilas tarvitsee kasvattajaa töiden suunnitteluun, ohjaamiseen, opettamiseen, mutta ennen kaikkea palautteen antamiseen. Palaute on koulussamme pääasiassa sanallista, ja työprosessilla, ei vain lopputuloksella, on suuri merkitys. Kaikki oppiminen tapahtuu Freinetin mukaan vuorovaikutuksessa, joten sosiaalisia taitoja painotetaan, silti jokainen halutaan huomioida omista lähtökohdista kehittyvänä yksilönä. Omana itsenään hyväksytyksi tuleminen omassa yhteisöissä on hyvinvoinnin kannalta keskeistä. Hyvä ja turvallinen olo koulussa sekä onnistumisen kokemukset itselle mielekkäästä työstä tuovat iloa ja sitoutumista oppimiseen. Mielestäni Célestin Freinetin yhteisöllisyyden opit sopivat loistavasti myös nykyhetkeen. Freinetkouluille on tärkeää yhteydet ympäristöön ja yhteiskuntaan oikeaan elämään. Se on merkittävää todellisuuspedagogiikkaa. Yhteisöllisyys koulussa vaatii koko koulun panosta sekä avointa yhteistyötä lähiverkkojen kanssa. Tahdonkin kiittää saamistamme arvokkaista oppimisverkoista ja tuesta kaikkia asiantuntijavieraita, vanhempia ja muita koulumme yhteistyökumppaneita vuosien varrelta! Freinetpedagogiikan ekologinen ja ekonominen näkökulma on toteutunut koulussamme aina. Raha on ollut tiukassa ja on pitänyt keksiä oivaltavia ratkaisuja. Lahjoitetut kalusteet ovat kelvanneet, luonnonmateriaalit ovat tulleet tutuksi, kierrätysmateriaaleista on saanut upeaa taidetta. Tärkeintä ei olekaan mielestäni ulkoiset puitteet vaan se sisältö, turvallisuus, yhdessä tekemisen ilo, lasten ideoiden avoin huomiointi ja toinen toisiltamme oppiminen. Uskon, että kotoisen tuntuinen koulu on lapsen silmin mukava kotipesä, josta on hyvä tehdä kiinnostavia tutkimusretkiä ympäröivään maailmaan. Toivotan paljon oppimisen iloa ja haasteita, pienille ja isoille, nyt ja tulevaisuudessa! Nina Mäkelä Luokanopettaja, rehtori Freinetpedagogiikan kolme näkökohtaa: pedagoginen, sosiaalinen, ekologinen/ekonominen FREINET HAASTAA EDELLEEN TERVETULOA! LA 17.5.2014 KLO 12.00-16.00 PERHETAPAHTUMA JA UNICEFIN POP UP -RAVINTOLA Rauman freinetkoululla, os. Karjalankatu 10 / Myllymäenkatu 3 Maksuttomissa raumalaisten yhdistysten järjestämissä non stop -pajoissa riittää mielekästä tekemistä ihan kaikille! Rauman Avokas ry vuokraa tiloja ja astioita: Rauman freinetkoulun toiminnallinen turvallinen piha, sisätilat, keittiö ja ruokala soveltuvat mainiosti erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen, esim. syntymäpäivät, koulutustilaisuudet, kokkikurssit. Meiltä saat lasit, posliinit ja ruokailuvälineet yksityistilaisuuksiin, esim. lakkiaisiin ja muihin perhejuhliin. Lisätietoja kansliasta: kanslia@raumanfreinetkoulu.org / 044 533 8579
8 KOULUTAIPALEELLA KOETTUA Tyytyväisiä vanhempia Kevään 2013 laatuhankkeen palautekyselyyn vastasi 40 perhettä kahdeksastakymmenestä. Kysymykset koskivat opetusta, oppilaiden kouluviihtyvyyttä, koulun ja kodin yhteistyötä, koulun arvopohjaa ja yleisiä käytänteitä, tiloja ja välineitä, kouluruokaa, oppilashuoltoa sekä aamuparkin, Filttiksen ja kerhojen toimintaa. Monivalintakyselyn tulokset olivat mukavan positiiviset: jopa 95% vanhemmista oli tyytyväisiä koulun kasvatustyöhön ja kokivat lapsensa viihtyvän koulussa hyvin. 93% näki, että koulussa huolehditaan lasten hyvinvoinnista ja 88% mielsi, että jokaista oppilasta kunnioitetaan kouluyhteisön tasa-arvoisena jäsenenä. 98% vanhemmista ajatteli, että lapsi kokee olevansa hyväksytty koulussa. Kodin ja koulun välistä yhteistyötä kiiteltiin myös. Kaikki vastaajat olivat esimerkiksi yhtä mieltä siitä, että opettajat on helppo tavoittaa. 95% koki saaneensa äänensä kuuluville lapsen koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Henkilökunta koettiin innostuneeksi, työstään motivoituneeksi ja palvelualttiiksi. Lasten saamaan opetukseen oltiin tyytyväisiä, ja koettiin myös, että lasten koulusta saama palaute oli oikeudenmukaista. Säännölliset oppilaiden itsearvioinnit ovat tärkeitä 90%:lle vanhemmista. 98% mielestä oppilasarvioinnissa korostetaan hienosti oppilaan omia kykyjä ja vahvuuksia. Koulun opetustilat koettiin pääsääntöisesti viihtyisiksi sekä kouluympäristö oppilaille turvalliseksi ja virikkeitä antavaksi. 85% vanhemmista arvioi kouluruoan olevan maittavaa ja monipuolista. Monivalintakyselyyn vastanneista peräti 90% oli sitä mieltä, että lapsen sijoittaminen Rauman freinetkouluun oli hyvä päätös! Tyytyväisiä oppilaita 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 Kouluelektroniikka Oy www.kouluelektroniikka.fi ke@kouluelektroniikka.fi Puh. 02-8221 760, fax 02-8251 645 Karjalankatu 12, PL 37, 26101 Rauma Avoinna ma - pe klo 9-17 Minulla on hyviä kavereita koulussa. Voiko näin hyvää koulua oikeasti ollakaan? Koulumaailmassa kauan olleelle Rauman freinetkoulun laatukyselyiden tulokset ovat ällistyttäviä. Jos koulu ei olisi minulle henkilökohtaisesti tuttu, epäilisinkin vahvasti kyselyiden tulosta! Tyttäreni, freinetkoulun käynyt 18-vuotias, muistelee toisinaan ala-asteaikojaan kiitellen meitä vanhempiaan siitä, että aikoinaan valitsimme juuri freinet-vaihtoehdon. Hän näkee, että koulu on vaikuttanut todella paljon siihen, millaisena hän näkee maailman ja muut ihmiset. Tyttäreni muistaa, kuinka koulussaan korostettiin aina sitä, että jokainen meistä on yksilö, jolla on omia hienoja ominaisuuksia ja osaamista. Ja näitä myös vahvistettiin opetuksen eri keinoin. Jokaista oppilasta myös arvostettiin omana itsenään, ja tuo itsensä hyväksytyksi tunteminen tietenkin vahvisti kasvavien lasten minäkuvaa ja itsetuntoa. Yhtenä koulun parhaimmista anneista tyttäreni on maininnut yhteisöllisyyden. Se, että tehtiin juttuja yli luokkarajojen (esim. pajat ja leirikoulut), lähensi koko koulun väkeä. Äitinä minä puolestani arvostin sitä, että saatoin milloin tahansa jättää lapseni hyvillä mielin ammattitaitoisen ja asialleen omistautuneen henkilökunnan huomaan. Mieluusti suosittelen freinetkoulua niille, joiden on nyt ajankohtaista valita lastensa koulu toivottavasti useimmat päätyvät oikeaan Minulla on hyviä kavereita koulussa. ratkaisuun. Saan olla koulussa oma itseni eikä kukaan kiusaa. Pihalla on mukavaa tekemistä Pitkiksellä. Opettaja kannustaa minua tekemään parhaani. Osallistun mielelläni erilaisille retkille ja pajatoimintaan. Uudistuvassa valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa paljon freinetläistä Kansallisia opetussuunnitelmia uusitaan kymmenen vuoden välein. Opetussuunnitelmatyö on parhaillaan hyvässä vauhdissa. Perusteet ja tavoitteet ovat jokseenkin valmiina, oppiainekohtaisia tekstejä vielä hiotaan. Prosessi on ollut ensimmäisen kerran hyvin avoin: opetushallitus avasi sivustonsa koko kansan kommentoitavaksi. Tulevaa opetussuunnitelmaa onkin kiinnostava tarkastella freinetpedagogiikan näkökulmasta. Ja mikä yllättävintä, uusi teksti näyttää tutulta. Tavoite oppimisesta, joka tapahtuu avoimissa oppimisympäristöissä ja lapsen koulun ulkopuolella tapahtuvaa oppimista hyödyntäen löytyy myös freinetläisyydestä. Samoin oppimisen tapahtuminen yhteistoiminnallisesti sekä vahvasti oppiainerajoja ylittäen on tuttua. Tavoitteena on myös kasvattaa kansalaisia, jotka ovat aktiivisia ja vastuullisia sekä kiinnostuneita yhteiskunnan kehittämisestä. Aivan kuin uuden opetussuunnitelman pohjalla olisi ollut pala freinetpedagogiikkaa! Uusi opetussuunnitelma pyrkii vastaamaan yhteiskunnan asettamiin tehtäviin ja kysymyksiin, muuttuvaan toimintaympäristöön, teknologian kehitykseen, vahvaan kansainvälistymiseen. Mutta myös lapsen ja lapsuuden näkökulmat ovat tärkeitä. Lapsen hyvinvointi on olennainen lähtökohta oppimiselle. Mielestäni Rauman freinetkoulussa on kiinnitetty erityisen paljon huomiota lasten hyvinvointiin. Joustava päivänaloitus, iltapäivätoiminta, perheiden vahva mukanaolo, yhdessä tekeminen, yksilöllisyys ja suvaitsevaisuus ovat olleet perheemme kokemuksen mukaan keskeisiä kouluviihtyvyyden tekijöitä. Päivi Granö TaT, tutkija Turun yliopiston opettajankoulutuslaitos, Rauman yksikkö Lapset Rauman freinetkoulussa 1997-2007 Saija Arslan Kansainvälisten asioiden sihteeri / SAMK Lapset Rauman freinetkoulussa 2003-2009 Vastuunoton oppiminen auttaa opinnoissa ja työelämässä Tutustuin Freinetpedagogiikkaan vuonna 1997, jolloin olimme valitsemassa pojallemme alakoulua. Olin tätä aiemmin tutustunut asiaan tuttavien kautta, ja mieltynyt minulle kuvailtuun toimintakulttuuriin. Ajatus on tuttu myös kasvatustieteen tuntemukseni kautta. Freinetpedagogiikan mukaisesta prosessioppimisesta on paljonkin hyötyä pikkuhiljaa aikuistuvien lasten elämässä, sillä tekemällä oppiminen, vastuunotto ja ajanhallinta sekä yhteisöllisyys ovat keskeisiä työelämän osaamisalueita. Itseasiassa tällaisista opiskelutavoista voisi olla hyötyä myös työelämän kaltaisessa korkeakouluopiskelussa, jossa tavoitteellisuus ja siihen liittyvä vastuu ovat yhtälailla tärkeitä. Jaana Vase Fil. maist. Johtaja, logistiikka ja meriteknologia-osaamisalue / SAMK Freinetkoulun oppilaat pärjäävät kyllä Minunkin lapseni ovat saaneet nauttia pienen, innostuneen, motivoituneen ja idearikkaan koulun toiminnasta, sen yhteenkuuluvuudesta ja turvallisuudesta. Henkilökunta sekä toimielimet ovat omalla työllään sekä asenteellaan saaneet tämän kaupungistuneen kyläkoulun toimimaan hienosti. Oppilaat ovat tyytyväisiä ja palaute hyvää. Huolenkantoni lapsista alkoi esikoisen ensimmäisestä rääkäisystä ja jatkunee loputtomiin. Yhteen nivelvaiheeseen osui myös keskustelu siitä, kuinka lapsillemme käy sitten, kun yläkoulu alkaa: opiskelu muuttuu, kirjat ovat repussa, on siirryttävä luokkahuoneesta toiseen, luokanvalvojaa ei ole huolehtimassa, vastaan tulee paljon tuntemattomia persoonia... Ja se koulu sehän on valtavan suuri! Onkohan siellä edes pullaa perjantaisin? Voi olla, että me vanhemmat näemme huolenaiheita siellä, missä lapsemme eivät niitä näe tai niitä ei edes ole. Voi olla, että lapsemme ovat suvaitsevaisempia ja mukautuvaisempia kuin vanhempansa; nyt kahdeksasluokkalaisen esikoiseni mukaan siirtyminen yläkouluun tapahtui sutjakkaasti. Ensimmäisistä päivistä ei jännityksen vuoksi ole juuri muistikuvia, mutta se taitaa olla ihan normaalia. Sopeutumista edesauttoi se, että samalle seiskaluokalle siirtyi neljä tuttua oppilasta. Koulumenestys on jatkunut hyvänä. Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että kauhulla maalailemani muutokset olivatkin vain toiminnallisia muutoksia. Olin unohtanut, että tuloksellisen toiminnan perustana toimivat hyvä itsetunto, omanarvon tunne, onnistumisen elämykset ja ymmärrys toimimisesta osana yhteiskuntaa omista lähtökohdista käsin. Osallistuminen, kokeilu, hapuilu, oppiminen, oma kiinnostus, tiedonnälkä, toisten arvostaminen ja oman minäkuvan kehittyminen ovat avaimia muutoksen hyväksymiseen ja tuloksellisen koulutyön jatkamiseen. Tähän Freinet antaa vankan perustan. Halutessamme me vanhemmat pystymme yhdessä koulun kanssa rakentamaan varman laukaisualustan lapsillemme yläkouluun, jatko-opintoihin ja elämään yleensä. Uskon, että entiset Rauman freinetkoululaiset jatkavat elämäänsä mukanaan alakoulunsa arvot. Valmiina ottamaan asioista selvää ja nauttimaan jatkuvasta oppimisesta, he kyllä pärjäävät. Voi olla, että vanhempana riittää, kun välillä pysähtyy ja kuuntelee, mitä lapsemme meille kertovat. Jukka-Pekka Koivisto 5 vuotta Rauman freinetkoulun hallitus- ja vanhempaintoimikunta-aktiivina 8-luokkalainen esikoinen on käynyt Rauman freinetkoulun luokat 1-6 Poika nyt Rauman freinetkoulun nelosella Kuopus aloittaa lähitulevaisuudessa Feskarissa 0 Saan olla koulussa oma itseni eikä kukaan Feskarit 1. lk 2. lk 3. kiusaa. lk 4. lk 5. lk 6. lk Pihalla on mukavaa tekemistä Pitkiksellä. 6. lk Minulla on hyviä kavereita koulussa. Saan olla koulussa oma itseni eikä kukaan kiusaa. Pihalla on mukavaa tekemistä Pitkiksellä. Syksyn Opettaja 2013 kannustaa oppilaskyselyyn minua tekemään parhaani. vastasi yli 97% koulun oppilaista. lk 3. lk Osallistun 4. lk mielelläni 5. erilaisille lk retkille 6. lk ja pajatoimintaan. Asioita, joista pidän koulussani: 1. kaverit 6. liikunta 2. pitkis / välitunti 7. matikka 3. ruoka 8. esitykset / näytelmät 4. läksyt 9. käsityöt 5. opettajat 10. retket Mitä toivoisin lisää: Opettaja kannustaa minua tekemään parhaani. Osallistun mielelläni erilaisille retkille ja pajatoimintaan. Hampurilaisia, ranskalaisia perunoita, nuudeleita, mannapuuroa ja jäätelöä. Vieläkin enemmän retkipäiviä, elokuva- ja teatterikäyntejä, diskoja ja esityspäiviä, liikuntaa ja ulkoilua. Vuoden 2008 kutosluokan bändi Seven Destinies juhlisti 566-vuotista Raumaa esiintymällä torilla Nykyaikaisessa koulussa oppijalle annetaan vastuu omasta työstään. Häntä kannustetaan, rohkaistaan ja motivoidaan, jotta työn tekeminen olisi mielekästä. Käsitellyt aiheet liitetään oppijan omaan elämään hyödyntäen hänen mielikuvitustaan ja aiempia elämänkokemuksiaan. Oppiminen perustuu lasten itseohjautuvaan aktiiviseen toimintaan sekä asioiden oppiainejaot ylittävään tutkimiseen. Uutta opitaan työtä tehden, tekojen seuraamuksia pohtien ja jo opittua todellisiin tilanteisiin soveltaen. Lähde: Opinnäytetyö tradenomin tutkintoa varten / Laatuselvitys Rauman freinetkoululle