HIIDENSAARI-VALKOLANSAAREN NATURA-ALUEEN HOITOSUUNNITELMA Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät Life Saara Rytkönen Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 9.9.2002
ESIPUHE Hiidensaari-Valkolansaaren Natura-alueen hoitosuunnitelma on laadittu osana Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät projektia. Nelivuotinen projekti käynnistyi keväällä 2001 Euroopan unionin Luonnon Life rahoituksen tukemana. Nelivuotisen Life-hankkeen tavoitteena on suojella ja hoitaa Suomen Natura 2000- verkostoehdotukseen sisältyvien pohjoiskarjalaisten luontokohteiden uhanalaisia luontotyyppejä ja uhanalaisten eliölajien elinympäristöjä. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen yhteistyökumppanina projektissa on Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut. Useimpien projektissa mukana olevien alueiden luontoarvojen säilyminen tai palautuminen edellyttää erilaisia hoito- tai kunnostustoimia. Projektin aikana laaditut Natura-kohteiden hoito- ja käyttösuunnitelmat tai hoitosuunnitelmat ovat pohjana toteutettaville hoito- ja kunnostustoimille. Suunnitelmat ohjaavat tarvittaessa myös alueiden virkistyskäyttöä ja niihin sisältyy tietoja alueille järjestettävästä opastuksesta sekä kohteiden merkinnästä. Suunnitelmat ovat välttämättömiä hoitotoimien ja opastuksen kohdentamiseksi siten, että Natura-alueiden suojelutavoitteet toteutuvat myös pitkällä aikavälillä. Suunnitelmat ovat tarpeen myös riittävän laji- ja luontotyyppiseurannan järjestämiseksi. Hiidensaari-Valkolansaaren hoitosuunnitelman on laatinut projektisihteeri Saara Rytkönen Pohjois- Karjalan ympäristökeskuksesta. Alueella tehtiin suunnitelmaa varten kasvillisuus- ja linnustoselvitykset sekä lahopuumittaukset vuonna 2001. Kasvillisuusselvityksen teki fil. yo. Heli Voutilainen, linnustoselvityksen Kimmo Koskela Pohjois-Karjalan lintutieteellisestä yhdistyksestä ja lahopuumittaukset suunnittelija Petri Silvennoinen Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalveluista. Suunnitelmaan on tehty korjauksia kuviokohtaisten hoitotoimien osalta 11.3.2003. 2
Sisällysluettelo 1 JOHDANTO... 4 2 HIIDENSAARI-VALKOLANSAAREN NATURA-ALUEEN YLEISKUVAUS... 5 2.1 Perustiedot... 5 2.2 Maankäyttö... 5 2.3 Kasvillisuus... 6 2.4 Eläimistö... 6 3 LUONTOTYYPPIEN JA LAJIEN SUOJELUN TARVE... 6 3.1 Suojeltavat luontotyypit... 6 3.2 Kasvilajiston suojelu... 6 3.3 Eläimistön suojelu... 7 3.3.1 Linnusto... 7 3.3.2 Nisäkkäät... 7 3.3.3 Hyönteiset... 7 4 SUOJELUTILANNE JA UHKATEKIJÄT... 7 4.1 Suojelun tavoitteet... 7 4.2 Suojelun toteutustilanne... 8 4.3 Uhkatekijät... 8 4.3.1 Kuusettuminen... 8 4.3.2 Metsätalous... 9 5 PERUSSELVITYKSET... 9 5.1 Yleistä... 9 5.2 Linnustoselvitys... 9 5.3 Kasvillisuusselvitys... 9 5.4 Lahopuumittaukset... 9 6 HOITOTOIMET... 10 6.1 Hoidon tavoitteet... 10 6.2 Luonnonhoito... 10 6.2.1 Kuusien poisto... 10 6.2.2 Lahopuun lisääminen... 11 6.3 Hoitotoimien vaikutukset Natura-alueen luontoarvoihin... 11 6.4 Hoitotoimien toteutus ja kustannukset... 12 6.5 Jatkotoimenpiteet... 12 6.6 Hoitotoimet kuvioittain... 12 7 MERKINTÄ JA OPASTUS... 13 8 SEURANTA... 13 LIITTEET Liite 1: Hiidensaari-Valkolansaaren lehtojensuojeluohjelma- ja Naturarajaukset (kartta) Liite 2: Suojelun toteutustilanne vuoden 2001 loppuun mennessä (kartta) Liite 3: Lintulaskennan lajiluettelo v. 2001 Liite 4: Kasvillisuusinventointilomake Liite 5: Kasvillisuusselvitys v. 2001 Liite 6: Kuviokohtaiset hoitotoimet (kartta) 3
1 JOHDANTO Kiteellä sijaitseva Hiidensaari-Valkolansaaren Natura-alue on yksi Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät -projektissa mukana olevista kohteista. Hiidensaari-Valkolansaari kuuluu Suomen Natura 2000-verkostoehdotukseen sekä luontodirektiivin (SCI) että lintudirektiivin (SPA) mukaisena alueena. Alue kuuluu myös valtakunnalliseen valkoselkätikan suojelusuunnitelman kohteisiin (Maailman Luonnon Säätiön (WWF) valkoselkätikkatyöryhmä 1992) ja pääosin valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan (Alapassi & Alanen 1988, 1989). Toinen Hiidensaaren niemistä, Hämäläisenhäikkä, on rauhoitettu yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi. Hiidensaari-Valkolansaaren hoitotöiden järjestelyistä ja valvonnasta vastaa Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Lehtojen suojelun tavoitteena on monimuotoisten lehtoyhdyskuntien sekä niille tyypillisten rehevää ja ravinteista ympäristöä vaativien eliölajien säilyttäminen. Tavoitteena on myös säilyttää maisemallisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaat lehtokohteet. Lehtojen suojelu on tärkeää myös lehtoihin kohdistuvan tutkimus- ja opetuskäytön sekä luonnonharrastuksen turvaamiseksi. Lehtojen merkittävimpänä uhkana on nykyään voimaperäinen metsätalous ja kuusen levittäytyminen. Kuusta suosivan metsänhoidon lisäksi luontainen kuusettuminen on monin paikoin lisääntynyt metsien laidunnuksen loppumisen seurauksena. Kuusi uhkaa erityisesti eteläisen Suomen lehtipuuvaltaisia lehtoja, jotka ovat syntyneet alun perin kaskeamisen, laiduntamisen tai muun ihmistoiminnan seurauksena ja joiden ominaispiirteet eivät säily ilman jatkuvaa hoitoa. Kuusen liiallinen varjostus aiheuttaa lehtokasvillisuuden taantumista ja hapan neulaskarike muuttaa lehtojen maaperää vähitellen vaateliaalle lehtolajistolle liian happamaksi. Osa lehdoista on luonnostaan kuusivaltaisia ja kasvillisuudeltaan vakiintuneita sekametsiä, joiden ominaispiirteet säilyvät yleensä ilman hoitotoimia. Valkoselkätikka on luokiteltu Suomessa valtakunnallisesti uhanalaiseksi lajiksi (Rassi ym. 2001). Valkoselkätikan uhanalaisuuden syynä on sopivien pesimä- ja ruokailubiotooppien väheneminen, mikä johtuu lehtipuuvaltaisten metsien vähenemisestä perinteisten maankäyttömuotojen, kaskeamisen ja laiduntamisen loputtua sekä havupuita suosivien metsätaloustoimenpiteiden voimakkaasti lisäännyttyä. Valkoselkätikan tyypillistä elinympäristöä ovat valoisat, järeäpuustoiset ja rehevät sekametsät sekä vanhat rehevät lehtimetsät, joissa on runsaasti lahoavaa puustoa. Lajille sopivia biotooppeja on säilynyt erityisesti vanhoissa kaskimetsissä sekä järvenrantojen lehtimetsissä. Valkoselkätikan esiintyminen kertoo alueen hyvästä soveltuvuudesta myös monille muille uhanalaisille lajeille. Lajin säilymiseksi nykyiset elinympäristöt olisi säilytettävä ja uusien elinalueiden kehittyminen tulisi turvata. Tässä hoitosuunnitelmassa esitetään perustiedot Hiidensaari-Valkolansaaren lehdosta sekä tarvittavat hoitotoimenpiteet, joiden avulla voidaan turvata arvokkaan lehtoluonnon ja sille ominaisten kasvi- ja eläinlajien säilyminen. Lehdon kasvillisuutta ja linnustoa koskevat tiedot perustuvat vuonna 2001 tehtyjen selvitysten lisäksi Natura-inventointitietoihin. 4
2 HIIDENSAARI-VALKOLANSAAREN NATURA-ALUEEN YLEISKUVAUS 2.1 Perustiedot Hiidensaari-Valkolansaaren Natura-alue (FI00031) sijaitsee Kiteen kaupungin itäosassa, Kiteenjärven itärannalla (kuva 1, peruskartta 423106). Natura-alue sisältyy Kiteenlahden maisema-alueeseen ja osa Natura-alueesta kuuluu myös valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Lehto on topografialtaan ja kasvillisuudeltaan edustava. Natura-alue sisältää harjulehtoa, koivuvaltaista valkoselkätikkametsää sekä pienen lehtopohjaisen viljelykuusikon. Natura-alueen pinta-ala on 11 hehtaaria, josta lehtojensuojeluohjelmaan sisältyvän lehdon pinta-ala on seitsemän hehtaaria. Alueesta on rauhoitettu kolme hehtaaria yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi. Lehdon Natura ja lehtojensuojeluohjelmarajaukset on esitetty suunnitelman mukana olevassa liitteessä (liite 1). Tehtävänimike: Luonut: ArcView Version 3.0 Esikatselu: Tätä EPS-kuvaa ei tallennettu esikatselun kanssa. Kommentti: Tämän EPS-kuvan voi tulostaa vain PostScript-kirjoittimella. Kuva 1. Hiidensaari-Valkolansaaren Natura-alueen sijainti (esitetty vinorasterilla). 2.2 Maankäyttö Suojeltua Hämäläisenhäikkää lukuunottamatta Hiidensaari-Valkolansaaren metsä on pääosin metsätalouskäytössä. Pitkälahden pohjukassa ja Hiidensaaren itä- ja etelärinteillä on varttunutta istutuskuusikkoa. Natura-alueen metsä ollut aikaisemmin laidunkäytössä, mistä ovat merkkeinä piikkilan- 5
ka-aidat alueen itäosassa. Laidunnuksesta kertoo myös kasvillisuudessa ilmenevä lievä kulttuurivaikutus. 2.3 Kasvillisuus Hämäläisenhäikkä ja Hiidensaari ovat puustoltaan yli satavuotiasta kaskikoivikkoa, missä kasvaa sekapuina mäntyjä ja haapoja. Hiidensaaren itä- ja etelärinteessä on nuorta sekametsää, istutuskuusikkoa ja satoja lehmuksia käsittävä lehmusmetsä. Pitkälahden ja Lietelahden välissä on nuorta ja tiheää istutuskuusikkoa sekä pajuluhtaa. Vallitsevia kasvillisuustyyppejä ovat puolukka-lillukkatyypin kuiva lehto (VRT) ja käenkaalioravanmarjatyypin tuore lehto (OMaT), joita esiintyy vanhojen koivikkojen alueella Hiidensaaren ylärinteillä. Hiidensaaren etelärinteen lehmusmetsikössä on myös runsasravinteista käenkaalilillukkatyypin tuoretta lehtoa (ORT). Nuori istutuskuusikko ja nuori sekametsä ovat OMaT- ja ORT-lehtoa. Rantavyöhykkeillä on lehtokasvillisuuden lomassa puolukkatyypin kuivahkoa kangasta (VT). Lehdon kasvillisuus on monipuolista ja lehdossa esiintyy useita vaateliaita ja harvinaisia kasvilajeja. Kasvillisuus on koko lehdon alueella lievästi kulttuurivaikutteista, mitä ilmentävät aluskasvillisuudessa esiintyvistä kasvilajeista mm. niittyleinikki, tuoksusimake, huopaohdake, nokkonen, särmäkuisma ja ruusuruoho. 2.4 Eläimistö Natura-alueella on tehty Life-projektin aikana linnustoselvitys, jonka mukaan alueella on monipuolinen lintulajisto. Hiidensaaren metsä on valtakunnallisesti uhanalaisen valkoselkätikan ja myös liito-oravan elinympäristöä. Kohteen muu eläinlajisto on huonommin tunnettu. 3 LUONTOTYYPPIEN JA LAJIEN SUOJELUN TARVE 3.1 Suojeltavat luontotyypit Alueella esiintyy EU:n luontodirektiivin luontotyypeistä boreaalista lehtoa. Lehdot ovat myös metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Muita alueella esiintyviä metsälakikohteita ovat kalliot. 3.2 Kasvilajiston suojelu Hiidensaaren lehdossa esiintyviä erityisen vaateliaita tai harvinaisia kasvilajeja ovat näsiä, lehtokuusama, koiranheisi, mustakonnanmarja, mäkilehtoluste, koiranvehnä, kevätlinnunherne, lehtoarho, syyläjuuri, lehto- ja kaiheorvokki sekä lehtoneidonvaippa, joka on rauhoitettu kasvilaji. Alueelta ei ole tiedossa valtakunnallisesti uhanalaisia kasvilajeja tai luontodirektiivin liitteen II kasvilajeja. 6
3.3 Eläimistön suojelu Hiidensaaren lehdon hoitotoimilla pyritään turvaamaan ja parantamaan myös alueella esiintyvän eläinlajiston elinmahdollisuuksia. Hoitotoimia suunniteltaessa on huomioitu erityisesti lehdon linnuston ja nisäkkäiden elinympäristövaatimukset, mutta suunnittelussa on otettu huomioon myös alueelta huonommin tunnettuja eliöryhmiä kuten hyönteiset. 3.3.1 Linnusto Lehtojen lintulajiston monimuotoisuuteen vaikuttavat lehtojen rakenteelliset ominaisuudet, lehtipuiden ja lahopuun suuri osuus ja puuston sekä aluskasvillisuuden kerroksellisuus. Hiidensaaren lehdon hoitotoimilla pyritään mm. ohjaamaan metsän kehitystä puustoltaan monipuolisemmaksi vaikuttamalla metsikön puulajisuhteisiin ja ikärakenteeseen. Tavoitteena on lehtipuuvaltaisuuden ja lahopuun riittävyyden turvaaminen. Hiidensaaren lehdossa on melko monipuolinen lintulajisto. Alueella esiintyy EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainituista lajeista valkoselkätikka, laulujoutsen ja palokärki. Natura-alueella esiintyviä valtakunnallisesti uhanalaisia lintulajeja ovat valkoselkätikka (CR) ja pikkutikka (VU). Silmälläpidettävistä lajeista alueella esiintyy tuulihaukka. Lehdossa vuonna 2001 tehdystä linnustoselvityksestä on kerrottu tämän suunnitelman kappaleessa perusselvitykset (lintulaskennat). 3.3.2 Nisäkkäät Natura-alueen nisäkäslajistosta ei ole tehty selvityksiä, mutta alueella on merkkejä liito-oravasta, jolle alueen kookkaita haapoja kasvava sekametsä on soveliasta elinympäristöä. Liito-orava on Suomessa valtakunnallisesti uhanalainen laji (VU). Liito-orava kuuluu myös EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeihin eli se on luokiteltu tärkeäksi lajiksi, jonka suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita ja joka edellyttää tiukkaa suojelua. Liito-orava on lisäksi luokiteltu luontodirektiivissä ensisijaisen tärkeäksi lajiksi. Liito-oravan elinympäristöt huomioidaan Naturaalueen hoidossa, eikä hoitotoimia uloteta liito-oravien pesä- ja levähdyspaikkojen läheisyyteen. 3.3.3 Hyönteiset Natura-alueen hyönteislajistosta ei ole myöskään tehty selvityksiä. Monimuotoisen lehtoluonnon sekä valkoselkätikan ja liito-oravan elinympäristöjen säilyttämiseen tähtäävät hoitotoimet hyödyttävät kuitenkin myös lehtimetsien hyönteislajistoa. Lahopuun riittävyyden turvaaminen vaikuttaa erityisesti lahopuusta riippuvaisten kovakuoriaisten säilymiseen. 4 SUOJELUTILANNE JA UHKATEKIJÄT 4.1 Suojelun tavoitteet Alue on kokonaisuudessaan tärkeää valtakunnallisesti uhanalaisen valkoselkätikan esiintymisaluetta (potentiaalinen pesimäalue) ja kuuluu valtakunnallisen valkoselkätikan suojelusuunnitelman kohteisiin. Natura-alue on myös valtakunnallisesti uhanalaisen liito-oravan elinympäristöä. Hiidensaaren lehto on maisemallisesti hyvin arvokas alue ja lehmusmetsikkö Pohjois-Karjalan merkittävin. Hiidensaaren lehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Lehdossa esiintyy useita vaateliaita ja harvinaisia kasvilajeja. Alueelta on löydetty aikanaan maamme kolmas lehtoängelmäesiintymä, josta ei ole kuitenkaan tehty havaintoja viime vuosina. 7
Suojelun tavoitteena on turvata arvokkaan lehtokokonaisuuden ja sen eliölajiston säilyminen alueella. Tavoitteeseen pyritään toteuttamalla vielä suojelemattomien osa-alueiden suojelu rauhoituksin tai ostamalla alueita valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Arvokkaiden luontotyyppien ja lajiston säilyminen edellyttää myös alueen aktiivisia hoitotoimia. 4.2 Suojelun toteutustilanne Natura-alueesta on rauhoitettu noin kolme hehtaaria, mutta pääosa lehdoista (8 ha) on vielä suojelematonta, yksityisomistuksessa olevaa metsää. Alueen suojelun toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki. Suojelun toteutustilanne suunnitelman valmistumispäivään 9.9.2002 mennessä on esitetty liitteenä olevassa kartassa (liite 2). Hiidensaaren lehdon luonnonsuojelualue perustettiin 7.1.1999 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen päätöksellä numero 22 L. Luonnonsuojelualuetta koskevat rauhoitusmääräykset ilmenevät kokonaisuudessaan rauhoituspäätöksestä. Päätöksen mukaan alueella on kielletty: - rakennuksien, rakennelmien tai teiden rakentaminen; - maa-aineksien tai kaivoskivennäisten ottaminen tai maa- ja kallioperän vahingoittaminen; - ojittaminen; - metsänhakkuu sekä muu kasvien tai niiden osien ja sienten ottaminen tai vahingoittaminen, lukuun ottamatta marjojen ja ruokasienten poimimista; - luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten pyydystäminen, tappaminen, tai hätyyttäminen tai niiden pesien hävittäminen sekä selkärangattomien eläinten pyydystäminen tai kerääminen; - tulenteko, telttailu tai muu leiriytyminen; - liikkuminen moottoriajoneuvoilla; - muut toimet, jotka vaikuttavat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan tai eliölajiston säilymiseen. 4.3 Uhkatekijät 4.3.1 Kuusettuminen Viljelty ja luontaisestikin leviävä kuusi muodostaa jatkuvan uhan pienille ja erillisille lehtometsän saarekkeille. Monet lehtokasvit vaativat valoa etenkin keväisin, ja lehtoalueen kuusettuminen varjostaa lehtokasvillisuutta. Boreaalisen lehtokasvillisuuden lajistosuhteet muuttuvat aluskasvillisuuden valaistuksen vähetessä ja kilpailutilanteen muuttuessa. Kuusen liiallisen varjostuksen ohella lehtokasvillisuuden taantumiseen vaikuttaa neulaskarikkeesta johtuva maaperän muuttuminen vähitellen vaateliaalle lehtolajistolle liian happamaksi. Hiidensaari-Valkolansaaren alueella on viljelyperäisiä kuusikoita, jotka uhkaavat arvokkaan harjulehdon kasvillisuutta. Tiheissä kuusikoissa lehtokasvillisuus on jo taantunut, ja kuusettumisen edetessä lehtolajisto voi köyhtyä laajemmallakin alueella. Pitkällä aikavälillä kuusettuminen heikentää myös alueen vanhojen koivikoiden säilymistä valkoselkätikalle sopivina elinympäristöinä. 8
4.3.2 Metsätalous Pääosa Hiidensaari-Valkolansaaren alueesta on vielä suojelematonta yksityistä metsää. Metsätaloustoimet ovat heikentäneet alueen luontoarvoja. Viljelyperäiset kuusikot tukahduttavat varjostuksellaan ja kilpailullisesti lehtokasvillisuutta. Aikaisemmat metsätaloustoimet ovat vähentäneet myös monille eliölajeille hyödyllisen lahopuun määrää. Pääasiallisena uhkatekijänä valkoselkätikan säilymiselle ja lisääntymiselle on lehtipuuvaltaisten metsien väheneminen perinteisten maankäyttömuotojen (kaskeamisen ja laiduntamisen) loputtua sekä kuusta suosivan metsänhoidon voimakkaasti lisäännyttyä. Vielä suojelemattomilla alueilla luontoarvoja voidaan heikentää tai ne voidaan hävittää metsätaloustoimilla. 5 PERUSSELVITYKSET 5.1 Yleistä Alueella tehtiin hoitosuunnitelmaa varten kasvillisuus- ja linnustoselvitykset vuonna 2001. Kasvillisuusselvityksen yhteydessä arvioitiin myös lehdon hoitotarpeita. Lehdossa tehtiin lisäksi lahopuumittauksia vuonna 2002. Selvitykset antavat tarvittavat tiedot hoitotoimien suunnittelua varten ja ovat perustana myöhemmälle hoitotoimien vaikutusten arvioimiselle. 5.2 Linnustoselvitys Linnustoselvitys tehtiin sovellettua kartoitusmenetelmää käyttäen kesäkuussa 2001. Alue kuljettiin jalan läpi 100 metrin kaistoissa ja lisäksi kierrettiin myös ympäri rajoja pitkin. Inventoidun alueen mikään kohta ei jäänyt 50 metriä kauemmaksi laskijasta. Kaikki alueella havaitut lajit (ääni- ja näköhavainnot) merkittiin muistiin ja harvalukuisempien lajien reviirit merkittiin myös kartalle. Natura-alueella esiintyy selvityksen mukaan monipuolinen lintulajisto. Kohteella havaittiin yhteensä 29 lintulajia. Laskennassa havaittiin myös kaksi valtakunnallisesti uhanalaista lintulajia. Lintulaskennan lajiluettelo on esitetty suunnitelman mukana olevassa liitteessä (Liite 3). 5.3 Kasvillisuusselvitys Hiidensaari-Valkolansaaren lehdossa tehtiin kuviokohtainen kasvillisuusselvitys kesällä 2001. Kasvillisuusselvitystä varten suunniteltiin lomake (liite 4), jolle inventointitiedot kerättiin. Alue kuvioitiin puuston mukaan ja jokaiselta kuviolta kerättiin tarvittavat tiedot omaan lomakkeeseensa. Lomakkeisiin täytettiin tietoja mm. kuvion puustosta, kasvillisuustyypeistä, luonnontilaisuudesta ja hoitotarpeesta. Kuvioilta täytettiin myös erilliset kasvilajilistat, joihin kerättiin tietoja lähinnä putkilokasveista, mutta jonkin verran myös sammalista. Kasvilajilistoina käytettiin Helsingin yliopiston kasvimuseon kenttäkortteja. Yhteenveto kasvillisuusselvityksestä on tämän suunnitelman liitteenä (liite 5). Kasvillisuusselvityksen maastolomakkeita säilytetään Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa. 5.4 Lahopuumittaukset Hiidensaaren lehdossa tehtiin lahopuuston mittauksia syksyllä 2001. Mittauksissa selvitettiin lahopuun määrä ja laatu puustokuvioittain. Mittaustulosten perusteella on arvioitu lahopuun määrän riittävyyttä lahopuusta riippuvaisten eliöiden säilymisen kannalta ja suunniteltu lahopuun määrään lisäystä. 9
Mittausten mukaan Hiidensaari-Valkolansaaren alueella on lahopuuta keskimäärin 8 m 3 / ha. Alueen vanhoissa koivikoissa lahopuun määrä on kohtalaisen korkea, mutta viljelykuusikoissa lahopuuta ei ole juuri lainkaan. Lahopuumittausten maastolomakkeita säilytetään Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa. 6 HOITOTOIMET 6.1 Hoidon tavoitteet Lehtojen hoidon lähtökohtana ovat lehtojensuojeluohjelmassa ja lehtojen rauhoituspäätöksissä esitetyt yleiset suojelutavoitteet, joiden perusteella määritellään hoitotavoitteet. Hoidon tärkeimpiä yleistavoitteita ovat lehdon ominaisimpien ja arvokkaimpien piirteiden kuten eri kasvillisuuskerrosten, eri ikäisten ja lajisten puiden, tiheikköjen, aukkojen ym. pienipiirteisen vaihtelun säilyttäminen ja elvyttäminen, lehtoeliöstön monimuotoisuuden eli lehdolle tyypillisen kasvi- ja eläinlajiston vaaliminen, uhanalaisen lajiston suojelu sekä lehtoon liittyvien perinnebiotooppien säilyttäminen (Alanen ym. 1995). Hiidensaari-Valkolansaaren lehdon hoidon tarkoituksena on luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja lisääminen. Hoidon tavoitteena on estää lehdon liiallinen kuusettuminen, elvyttää kuusen varjostuksen seurauksena taantunutta lehtokasvillisuutta sekä turvata lehtolajiston ohella uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien säilyminen. Tavoitteena on rakenteeltaan ja lajistoltaan monimuotoinen lehtometsä. Hiidensaari-Valkolansaaren metsää hoidetaan myös valkoselkätikkametsänä. Valkoselkätikan säilymisen kannalta alueen hoidolla on kaksi keskeistä tavoitetta: metsän säilyminen lajille sopivana elinympäristönä sekä lajille epäedullisiksi muuttuneiden metsänosien palauttaminen tikan elinympäristövaatimuksia vastaaviksi. Valkoselkätikkametsiä hoitamalla turvataan myös muiden kolopesijöiden ja muun lahopuusta riippuvaisen eliölajiston (esim. hyönteiset, käävät) monimuotoisuuden säilyminen ja lisääntyminen. 6.2 Luonnonhoito Hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa on sovellettu Lehtojensuojelutyöryhmän mietinnön (Alapassi & Alanen 1988, 1989) ja Metsien ennallistamisoppaan (Tukia ym. 2001) ohjeita sekä Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojeluntarve -työryhmän (2000) tutkimustuloksia. Natura-alueen hoitotoimia ovat viljelyperäisten, varttuneiden kuusikoiden harventaminen ja kuusen taimien poistaminen sekä lahopuun lisääminen. 6.2.1 Kuusien poisto Natura-alueen keskeisiä hoitotoimia on alikasvoskuusien poistaminen alueen lehtipuuvaltaisissa osissa ja istutuskuusikoiden käsittely pienaukottamalla. Kuusien määrän vähentäminen lisää metsän avonaisuutta, edesauttaa lehtipuiden runsastumista ja parantaa metsää valkoselkätikan elinalueena. Kuusien osuuden vähetessä myös maaperän happamuus vähenee, jolloin happamuudelle arka lehtokasvillisuus elpyy. Varttuneissa istutuskuusikoissa tehdään puustoon pieniä, esim. yhden aarin kokoisia aukkoja kuusia kaatamalla puuston erirakenteisuuden lisäämiseksi. Pienaukottamisen seurauksena lahopuun ja lehtipuiden osuus aukkopaikoissa kasvaa. Kaadettujen kuusien oksat ja havut tulee kuljettaa pois lehdosta, jottei maaperän happamuutta lisäävä neulaskarike jää lehtoon. Oksat ja havut poltetaan lehdon ulkopuolella, esim. pellolla. Kuusien rungot voidaan sen sijaan jättää lehtoon lahopuiksi. 10
Kuusien poisto tulisi tehdä huomioiden liito-oravan esiintyminen alueella. Kaikki yksittäiset järeät ylispuukuuset säästetään liito-oravan suojaksi, eikä liito-oravan pesäpuiden läheisyydestä poisteta kuusia. Hoitotoimet tulee ajoittaa myöhäiseen syksyyn tai talveen, jolloin maa on roudassa ja hoitotoimista aiheutuvat vauriot lehdon maaperälle ja lehtokasvillisuudelle jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Ajankohta on paras myös linnuston suojelun kannalta. Hakkuut ja raivaustyöt tehdään metsurityönä ja kuljetuksissa käytetään mahdollisimman kevyttä ja pienikokoista metsäkonetta. Laajamittaiset, istutuskuusikoihin kohdistuvat hoitotoimet tehdään vaiheittain useiden vuosien kuluessa, etteivät vaikutukset lehtokasvillisuuteen olisi liian voimakkaita. Puustoon kohdistuva liian voimakas harvennus aiheuttaa helposti aluskasvillisuuden heinittymistä ja lehtipuiden vesakoitumista, minkä seurauksena jo ennestään taantunut lehtokasvillisuus saattaa tukahtua. 6.2.2 Lahopuun lisääminen Lehdon hoitotoimiin kuuluu kuusien poiston lisäksi lahopuun riittävyyden turvaaminen. Vanhoilla ja lahoavilla puilla on huomattava merkitys lahopuusta riippuvaisille eliöille kuten kääväkkäille ja kovakuoriaisille. Lahopuut ovat tärkeitä myös lintujen ravinnon hankinnassa, ja monet lintulajit myös pesivät lahoissa puissa. Tutkimusten mukaan suuri osa metsien uhanalaisista eliölajeista on lahopuusta riippuvaisia lajeja. On arvioitu, että keskimäärin 20-30 m 3 /ha järeää, vaihtelevanlaatuista lahopuuta täyttäisi useimpien lahopuusta riippuvaisten eliöiden elinympäristövaatimukset Etelä- Suomen metsissä. Lahopuun määrän ohella on tärkeää turvata myös ajallisen lahopuujatkumon säilyminen. Hiidensaari-Valkolansaaren lehdossa lisätään lahopuun määrää alueilla, joilla lahopuuta ei ole päässyt riittävästi kehittymään. Lahopuuta lisätään puita kaulaamalla sekä vaurioittamalla puita moottorisahalla tai vesurilla. Puita vaurioittamalla varmistetaan uuden lahopuun muodostuminen hitaasti pitkän ajan kuluessa. Lahopuun lisäys tehdään siten, että vaurioitettavat puunrungot ovat esim. 5-8 puun ryhmissä eri puolilla hoidettavaa kuviota, jolloin alueelle muodostuu lahopuukeskittymiä. Tavoitteena on, että lahopuuta olisi metsässä hoidon jälkeen suositusten mukaisesti vähintään 20-30 m 3 hehtaarilla. 6.3 Hoitotoimien vaikutukset Natura-alueen luontoarvoihin Tässä suunnitelmassa esitettyjen hoitotoimien tarkoituksena on turvata Natura-alueella esiintyvien arvokkaiden luontotyyppien ja lajien säilyminen. Hoitotoimet koskevat erityisesti niitä EU:n lintudirektiivin lajeja ja luontodirektiivin luontotyyppejä, joiden perusteella alue on sisällytetty Suomen Natura-verkostoehdotukseen. Hoidon suunnittelussa on otettu huomioon myös alueella esiintyvät muut arvokkaat luontotyypit kuten metsälain 10 :n tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt. Myös uhanalaisten ja rauhoitettujen lajien elinympäristöt on otettu suunnittelussa huomioon. Hoitotoimien avulla edistetään lehtoluontotyypin ja valkoselkätikan elinympäristöjen säilymistä. Nuorta viljelymetsikköä ennallistamalla käynnistetään voimakkaassa talousmetsäkäytössä olleen alueen kehitys luonnontilaiseksi metsäksi. Samalla turvataan vanhojen lehtimetsien säilyminen. Hoitotoimien seurauksena luonnon monimuotoisuus Natura-alueella lisääntyy. Hoidon toteutustavat ja ajankohdat on valittu siten, etteivät hoitotyöt vaurioita maaperää ja kasvillisuutta eivätkä häiritse arvokasta eläimistöä. 11
6.4 Hoitotoimien toteutus ja kustannukset Hoitotoimet aloitetaan Natura-alueen vielä suojelemattoman osan suojelun toteutuessa. Hoitotoimet tulevat kohdistumaan lehdossa yhteensä kolmen hehtaarin alueelle. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus vastaa yksityisomistuksessa olevien alueiden hoitotöiden järjestelyistä ja valvonnasta. Maanomistajat voivat halutessaan osallistua hoitotoimien toteutukseen, muussa tapauksessa hoitotyöt tilataan mahdollisuuksien mukaan paikallisilta metsäpalveluyrittäjiltä. Kuusien poisto ja lahopuun lisäys tehdään vaiheittain usean talven aikana. Valkoselkätikka on aikainen pesijä, minkä vuoksi hoitotoimia ei tule tehdä 15.2.-30.6. välisenä aikana. Talvella toteutettavat hoitotyöt tulee saada päätökseen ennen valkoselkätikan soidinajan alkua helmikuun puoliväliin mennessä. Hoitotoimien toteuttamiseen paikallisten henkilöiden tai yritysten toimesta on arvioitu kustannukset sen mukaan, että puuston poisto maksaa keskimäärin n. 333 euroa/ha ja lahopuun lisääminen 500 euroa/ha. Hoitotoimien kohdentuessa Natura-alueella yhteensä kolmelle hehtaarille ovat arvioidut kokonaiskustannukset yhteensä 1200 euroa. Life-projektia koskevien hallinnollisten vakiomääräysten mukaan projekti ei saa tuottaa taloudellista voittoa. Tämän vuoksi puunkorjuusta kertyvää puutavaraa ei voida myydä projektin laskuun, vaan se on joko luovutettava polttopuuksi, haketettava, poltettava tai jätettävä metsään lahopuuksi. 6.5 Jatkotoimenpiteet Kohteen seurannasta vastaa projektin aikana ja myös sen jälkeen Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Muutaman vuoden välein toteutettavien lajiseurantakäyntien yhteydessä seurataan myös luontotyyppien yleistä tilaa ja mahdolliset myöhemmin tarvittavat hoitotoimet toteutetaan ympäristökeskuksen toimesta. Natura-alueen hoitotarpeita on arvioitava säännöllisin väliajoin Life-projektin jälkeen 5-10 vuoden välein. 6.6 Hoitotoimet kuvioittain Hoitotoimet kohdistuvat tiheisiin viljelykuusikoihin Pitkälahden pohjukassa sekä Hiidensaaren itäja etelärinteissä. Hoidettavat kuviot on esitetty suunnitelman liitteenä olevassa kartassa (liite 6). Kuvionumerointi vastaa kasvillisuusselvityksessä käytettyä numerointia. Hoitotoimet kuvioittain: Kuvio 1 (0,9 ha): Varttunut, tiheäkasvuinen viljelykuusikko (n. 30 v.) Pitkälahden ja Lietelahden välissä, kahden mäen välisessä notkelmassa. Kuviolla kasvaa harvakseltaan myös koivuja sekä vähäisiä määriä harmaalepän, pihlajan, haavan ja tuomen taimia. Vallitsevan puuston kokonaispeittävyys on noin 95 %. Lahopuuta on hyvin vähän. Kasvillisuustyyppi on lähinnä käenkaali-oravanmarjatyypin tuore lehto (OMaT). Aluskasvillisuus on hyvin vähäistä. Pohjakerroksessa on enimmäkseen neulaskariketta ja paikoin tiheä sammalpeite. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat käenkaali ja metsäalvejuuri, harvakseltaan kasvaa lisäksi mm. metsäimarretta ja nurmilauhaa. Pensaita on hyvin niukasti, vain joitakin lehtipuun taimia ja vadelmaa. Sekä kenttä- että pohjakerrosten kasvillisuuden peittävyys on matala (kenttäkerros 20 %, pohjakerros 40 %). Kuvion eteläreunalla on piikkilanka-aita. 12
Hoitotoimet: Viljelykuusien poisto useassa vaiheessa puustoa pienaukottamalla. Kookkaimmat kuuset jätetään liito-oravan suojaksi. Lahopuun lisäys. Kuvio 4 (2,1 ha): Nuori lehti-havusekametsä paikoin kivikkoisessa, jyrkässä etelä- ja itärinteessä. Ylispuusto koostuu varttuneista koivuista, männyistä ja haavoista. Vallitseva puustojakso muodostuu varttuneista (n. 30 v. viljelykuusista, jotka kasvavat hyvin tiheässä. Kuusien seassa kasvaa myös lehmuksia. Puuston kokonaispeittävyys on lähes 100 %. Lahopuuta on hyvin vähän. Vallitseva kasvillisuustyyppi on käenkaali-oravanmarjatyypin tuore lehto (OMaT), lisäksi paikoin pienialaisesti käenkaalilillukkatyypin tuoretta lehtoa (ORT). Kenttäkerroksen kasvillisuuden peittävyys on 40 %, valtalajeja ovat käenkaali, kielo ja metsäkastikka. Pohjakerroksen kasvillisuuden peittävyys on hyvin matala (5 %). Pohjakerros pääasiassa kasviton, sen sijaan neulaskariketta on runsaasti. Myös pensaston peittävyys on hyvin matala (2 %), kuviolla kasvaa vain muutamia lehtipuiden taimia. Hoitotoimet: Kuusien poisto useassa vaiheessa. Kookkaimmat kuuset jätetään liito-oravan suojaksi. Lahopuun lisäys. 7 MERKINTÄ JA OPASTUS Hiidensaari-Valkolansaaren lehtometsästä noin kolmen hehtaarin laajuinen alue Hämäläisenhäikällä on yksityismaalle rauhoitettua luonnonsuojelualuetta, jonka rajat on merkitty maastoon suojelualuekilvin. Life projektin aikana alueelle pystytetään projektista ja lehdon hoidosta kertova tiedotuskyltti, mikäli suojelun toteutus etenee ja hoitotoimien toteutus aloitetaan. Alueelle ei kohdistu merkittävää virkistyskäyttöä, joten lehtoon ei ole tarpeen pystyttää opastustauluja tai muita virkistyskäyttöä ohjaavia rakenteita. 8 SEURANTA Natura-alueelle järjestetään Life projektin aikana seurantoja, joilla saadaan tietoa luontotyyppien tilasta sekä kasvi- ja eläinlajistossa mahdollisesti tapahtuvista muutoksista. Suojelun edetessä ja hoitotoimien toteutuessa selvitetään hoidon vaikutuksia hoidettaviin elinympäristöihin ja niiden lajistoon. Erityisesti seurataan lehtokasvillisuuden kehitystä sekä valkoselkätikan ja liito-oravan esiintymistä alueella. Kasvilajiston ja liito-oravan seurannoista vastaa Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Valkoselkätikan ja myös muun linnuston seurannoissa avustaa Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys. Valkoselkätikan seurannoilla saadaan myös tarvittavaa tietoa lajin suotuisan suojelutason valtakunnallista arviointia varten. Life-projektin ensimmäisen vuoden aikana toteutettu linnustoseuranta oli käytännössä luonteeltaan perusselvitystä (ennen hoitotoimia tehtävää lähtötilanteen seurantaa) hoitotoimien suunnittelua varten. Projektin jälkeen kohteen seurannasta vastaa yksityismaiden osalta Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Valkoselkätikan seurantaa jatketaan projektin jälkeen yhteistyössä Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen kanssa. Muutaman vuoden välein toteutettavien lajiseurantakäyntien yhteydessä seurataan myös luontotyyppien yleistä tilaa ja mahdolliset myöhemmin tarvittavat hoitotoimet toteutetaan Pohjois-Karjalan toimesta. 13
Kirjallisuus Alanen, A., Leivo, A., Lindgren, L. ja Piri, E. 1995: Lehtojen hoito-opas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja B No 26. Alapassi, M. & Alanen, A. (toim.) 1988: Lehtojensuojelutyöryhmän mietintö. -Komiteanmietintö 1988: 16. Ympäristöministeriö. Helsinki. Alapassi, M. & Alanen, A. (toim.) 1989: Valtakunnallinen lehtojensuojeluohjelma; kartat. - Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston sarja C/44/1989. Helsinki. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Tukia, H., Hokkanen, M., Jaakkola, S., Kallonen, S., Kurikka, T., Leivo, A., Lindholm, T., Suikki, A. ja Virolainen, E. 2001: Metsien ennallistamisopas. -Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja B No 58. Metsähallitus. Helsinki. 14