OTRAVAARAN LEHDON HOITOSUUNNITELMA

Transkriptio

1 OTRAVAARAN LEHDON HOITOSUUNNITELMA Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät Life Saara Rytkönen Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

2 ESIPUHE Otravaaran ängelmälehdon hoitosuunnitelma on laadittu osana Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät projektia. Nelivuotinen projekti käynnistyi keväällä 2001 Euroopan unionin Luonnon Life rahoituksen tukemana. Nelivuotisen Life-hankkeen tavoitteena on suojella ja hoitaa Suomen Natura verkostoehdotukseen sisältyvien pohjoiskarjalaisten luontokohteiden uhanalaisia luontotyyppejä ja uhanalaisten eliölajien elinympäristöjä. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen yhteistyökumppanina projektissa toimii Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut. Useimpien projektissa mukana olevien alueiden luontoarvojen säilyminen tai palautuminen edellyttää erilaisia hoito- tai kunnostustoimia. Projektin aikana laaditut Natura-kohteiden hoito- ja käyttösuunnitelmat tai hoitosuunnitelmat ovat pohjana toteutettaville hoitotoimille. Suunnitelmat ohjaavat tarvittaessa myös alueiden virkistyskäyttöä. Suunnitelmiin sisältyy tietoja alueille järjestettävästä opastuksesta sekä kohteiden merkinnästä. Suunnitelmat ovat välttämättömiä hoitotoimien ja opastuksen kohdentamiseksi siten, että Natura-alueiden suojelutavoitteet toteutuvat myös pitkällä aikavälillä. Suunnitelmat ovat tarpeen myös riittävän laji- ja luontotyyppiseurannan järjestämiseksi. Otravaaran lehdon hoitosuunnitelman on laatinut projektisihteeri Saara Rytkönen Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksesta. Hoitosuunnitelman pohjana on ollut Sirkka Hakaliston laatima lehtoängelmän suojelusuunnitelma. 2

3 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO OTRAVAARAN ÄNGELMÄLEHDON YLEISKUVAUS Perustiedot luonnosta ja maankäytöstä SUOJELTAVAT LUONTOTYYPIT JA LAJIT Suojeltavat luontotyypit Kasvilajiston suojelu SUOJELUTILANNE JA UHKATEKIJÄT Suojelun tavoitteet Suojelun toteutustilanne v loppuun mennessä Uhkatekijät Aikaisemmat metsätaloustoimet HOITOTOIMET Hoidon yleiset tavoitteet Luonnonhoito Hoitotoimien vaikutukset Natura-alueen luontoarvoihin Hoitotoimien toteutus ja kustannukset Jatkotoimenpiteet MERKINTÄ JA OPASTUS SEURANTA... 8 LIITTEET Liite 1: Otravaaran ängelmälehdon Natura -rajaus (kartta) 3

4 1 JOHDANTO Kiteellä sijaitseva Otravaaran ängelmälehto on yksi Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät -projektissa mukana olevista kohteista. Otravaaran ängelmälehto kuuluu Suomen Natura 2000-verkostoehdotukseen luontodirektiivin (SCI) mukaisena alueena. Lehto kuuluu pääosin myös valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Alueen hoitotöiden järjestelyistä ja valvonnasta vastaa Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Lehtojen suojelun tavoitteena on monimuotoisten lehtoyhdyskuntien sekä niille tyypillisten rehevää ja ravinteista ympäristöä vaativien eliölajien säilyttäminen. Tavoitteena on myös säilyttää maisemallisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaat lehtokohteet. Lehtojen suojelu on tärkeää myös lehtoihin kohdistuvan tutkimus- ja opetuskäytön sekä luonnonharrastuksen turvaamiseksi. Lehtojen merkittävimpänä uhkana on nykyään voimaperäinen metsätalous ja kuusen levittäytyminen. Kuusta suosivan metsänhoidon lisäksi luontainen kuusettuminen on monin paikoin lisääntynyt metsien laidunnuksen loppumisen seurauksena. Kuusi uhkaa erityisesti eteläisen Suomen lehtipuuvaltaisia lehtoja, jotka ovat syntyneet alun perin kaskeamisen, laiduntamisen tai muun ihmistoiminnan seurauksena ja joiden ominaispiirteet eivät säily ilman jatkuvaa hoitoa. Kuusen liiallinen varjostus aiheuttaa lehtokasvillisuuden taantumista ja hapan neulaskarike muuttaa lehtojen maaperää vähitellen vaateliaalle lehtolajistolle liian happamaksi. Osa lehdoista on luonnostaan kuusivaltaisia ja kasvillisuudeltaan vakiintuneita sekametsiä, joiden ominaispiirteet säilyvät yleensä ilman hoitotoimia. Tässä hoitosuunnitelmassa esitetään perustiedot Otravaaran lehdosta sekä tarvittavat hoitotoimenpiteet, joiden avulla voidaan turvata arvokkaan lehtoluonnon ja sille ominaisten kasvi- ja eläinlajien säilyminen. Lehdon kasvillisuutta ja linnustoa koskevat tiedot perustuvat vuonna 2001 tehtyjen selvitysten lisäksi Natura-inventointitietoihin sekä lehtoängelmän suojelusuunnitelmaan (Hakalisto 1994). Suunnitelmassa ei ole yksityiskohtaista tietoa lehdon kasvilajistosta, koska nämä tiedot sisältyvät lehtoängelmän suojelusuunnitelmaan 2 OTRAVAARAN ÄNGELMÄLEHDON YLEISKUVAUS 2.1 Perustiedot luonnosta ja maankäytöstä Otravaaran ängelmälehto sijaitsee Kiteen eteläosassa Närsäkkälässä (kuva 1, peruskartta ). Lehto on kasvillisuudeltaan edustava. Lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvan alueen pinta-ala on 0,8 hehtaaria, joka sisältyy kokonaisuudessaan 1,0 hehtaaria käsittävään Natura-alueeseen. Alueesta osa on rauhoitettu yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi vuonna 1968 ja osa on hankittu valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin vuonna Lehdon Natura -rajaus on esitetty suunnitelman mukana olevassa liitteessä (liite 1). Osa alueesta on ollut aikaisemmin metsätalouskäytössä. Lehdon puusto on rauhoitetulla alueella lehtipuuvaltaista. Puustossa on harmaaleppää, koivuja, haapaa, pihlajia, tuomia ja raitoja. Valtiolle hankitun alueen puusto on viljelyperäistä, varttunutta kuusikkoa. Rauhoitettu lehto on aluskasvillisuudeltaan pääosin hiirenporrasvaltaista kosteaa saniaislehtoa. Kenttäkerroksen vallitsevia kasvilajeja ovat hiirenportaan lisäksi mm. vuohenputki, ojakellukka ja suokeltto. Pensastossa on lehtipuun taimien lisäksi vaateliaita lehtopensaita kuten lehtokuusamaa, koiranheittä ja näsiää. Viljelykuusikossa lehtokasvillisuus on pahasti taantunut. 4

5 Tehtävänimike: Luonut: ArcView Version 3.0 Esikatselu: Tätä EPS-kuvaa ei tallennettu esikatselun kanssa. Kommentti: Tämän EPS-kuvan voi tulostaa vain PostScript-kirjoittimella. Kuva 1. Otravaaran ängelmälehdon sijainti. 3 SUOJELTAVAT LUONTOTYYPIT JA LAJIT 3.1 Suojeltavat luontotyypit Alueella esiintyy EU:n luontodirektiivin luontotyypeistä boreaalista lehtoa. Lehdot ovat myös metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. 3.2 Kasvilajiston suojelu Otravaaran lehdossa esiintyviä erityisen vaateliaita tai harvinaisia kasvilajeja ovat lehtoängelmä, kullero, soikkokaksikko, lehtomaitikka, lehto-orvokki, näsiä ja koiranheisi. Näistä rauhoitettuja kasvilajeja ovat soikkokaksikko ja lehtoängelmä. Lehtoängelmä on valtakunnallisesti uhanalainen laji (CR). Alueelta ei ole tiedossa EU:n luontodirektiivin liitteen II kasvilajeja. 5

6 4 SUOJELUTILANNE JA UHKATEKIJÄT 4.1 Suojelun tavoitteet Lehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Lehto on kasvillisuudeltaan erittäin edustava. Lehdossa esiintyy useita vaateliaita ja harvinaisia kasvilajeja, joista valtakunnallisesti uhanalainen on lehtoängelmä. Alue on ainoa elinvoimainen lehtoängelmän kasvupaikka Suomessa. Suojelun tavoitteena on turvata arvokkaan lehtokokonaisuuden ja sen eliölajiston säilyminen alueella. Valtiolle hankitusta alueista on tarkoitus muodostaa luonnonsuojelualue. Arvokkaan lajiston säilyminen edellyttää myös lehdon aktiivisia hoitotoimia. 4.2 Suojelun toteutustilanne v loppuun mennessä Alueesta 0,3 hehtaaria on rauhoitettu yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi vuonna 1968 ja 0,7 hehtaaria on hankittu valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin vuonna Valtiolle hankitusta alueesta on tarkoitus muodostaa luonnonsuojelualue. Natura-alueen toteutuskeinoina on luonnonsuojelulaki. 4.3 Uhkatekijät Aikaisemmat metsätaloustoimet Aikaisempien metsätaloustoimien vaikutukset ovat heikentäneet lehdon luontoarvoja. Lehtokasvillisuus on taantunut viljelykuusikon alueella. 5 HOITOTOIMET 5.1 Hoidon yleiset tavoitteet Lehtojen hoidon lähtökohtana ovat lehtojensuojeluohjelmassa ja lehtojen rauhoituspäätöksissä esitetyt yleiset suojelutavoitteet, joiden perusteella määritellään hoitotavoitteet. Hoidon tärkeimpiä yleistavoitteita ovat lehdon ominaisimpien ja arvokkaimpien piirteiden kuten eri kasvillisuuskerrosten, eri ikäisten ja lajisten puiden, tiheikköjen, aukkojen ym. pienipiirteisen vaihtelun säilyttäminen ja elvyttäminen, lehtoeliöstön monimuotoisuuden eli lehdolle tyypillisen kasvi- ja eläinlajiston vaaliminen, uhanalaisen lajiston suojelu sekä lehtoon liittyvien perinnebiotooppien säilyttäminen (Alanen ym. 1995). Otravaaran lehdon hoidon tarkoituksena on luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja lisääminen. Hoitotoimet kohdistuvat lähinnä lehdon kuusivaltaiseen osaan, jossa lehdon luontoarvot ovat merkittävästi heikentyneet metsätaloustoimien seurauksena. Hoidon tavoitteena on estää lehdon liiallinen kuusettuminen, elvyttää kuusen varjostuksen seurauksena taantunutta lehtokasvillisuutta sekä turvata lehtolajiston ohella uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien säilyminen. Tavoitteena on rakenteeltaan ja lajistoltaan monimuotoinen ja mahdollisimman luonnonmukainen lehtometsä. 6

7 5.2 Luonnonhoito Hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa on sovellettu lehtojensuojelutyöryhmän (1988) ja lehtoängelmän suojelusuunnitelman (Hakalisto 1994) ohjeita. Otravaaran lehdon keskeisin hoitotoimi on viljelykuusikon harvennus alueen pohjoisosassa valtiolle hankitulla alueella. Kuusien poistaminen vähentää puuston varjostusta ja lisää metsän avonaisuutta, minkä seurauksena aluskasvillisuus elpyy ja lehtipuut runsastuvat. Kuusien poiston seurauksena myös maaperän happamuus todennäköisesti vähenee, mikä edesauttaa happamuudelle aran lehtokasvillisuuden elpymistä. Hoitotoimet tulee ajoittaa myöhäiseen syksyyn tai talveen, jolloin maa on roudassa ja hoitotoimista aiheutuvat vauriot lehdon maaperälle ja lehtokasvillisuudelle jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Ajankohta on paras myös linnuston suojelun kannalta. Hakkuut ja raivaustyöt tehdään metsurityönä ja kuljetuksissa käytetään mahdollisimman kevyttä ja pienikokoista metsäkonetta. Laajamittaiset, istutuskuusikoihin kohdistuvat hoitotoimet tehdään vaiheittain useiden vuosien kuluessa, etteivät vaikutukset lehtokasvillisuuteen olisi liian voimakkaita. Puustoon kohdistuva liian voimakas harvennus aiheuttaa helposti aluskasvillisuuden heinittymistä ja lehtipuiden vesakoitumista, minkä seurauksena jo ennestään taantunut lehtokasvillisuus saattaa tukahtua. Lehdon hoitotoimiin kuuluu kuusien poiston lisäksi lahopuun riittävyyden turvaaminen. Vanhoilla ja lahoavilla puilla on huomattava merkitys lahopuusta riippuvaisille eliöille kuten kääväkkäille ja kovakuoriaisille. Lahopuut ovat tärkeitä myös lintujen ravinnon hankinnassa, ja monet lintulajit myös pesivät lahoissa puissa. Lahopuun määrän ohella on tärkeää turvata myös ajallisen lahopuujatkumon säilyminen. Lehdossa lisätään lahopuun määrää alueilla, joilla lahopuuta ei ole päässyt riittävästi kehittymään. Lahopuuta lisätään puita kaulaamalla sekä vaurioittamalla puita moottorisahalla tai vesurilla. Puita vaurioittamalla varmistetaan uuden lahopuun muodostuminen hitaasti pitkän ajan kuluessa. 5.3 Hoitotoimien vaikutukset Natura-alueen luontoarvoihin Tässä suunnitelmassa esitettyjen hoitotoimien tarkoituksena on turvata Otravaaran lehdossa esiintyvien arvokkaiden luontotyyppien ja lajien säilyminen. Hoitotoimet koskevat erityisesti niitä EU:n luontodirektiivin luontotyyppejä, joiden perusteella alue on sisällytetty Suomen Naturaverkostoehdotukseen. Hoidon suunnittelussa on otettu huomioon myös alueella esiintyvät muut arvokkaat luontotyypit kuten metsälain 10 :n tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt. Myös EU:n luonto- ja lintudirektiivien lajien sekä uhanalaisten ja rauhoitettujen lajien elinympäristöt on otettu suunnittelussa huomioon. Hoitotoimien avulla edistetään Otravaaran lehtoluontotyypin säilymistä. Nuorta viljelymetsikköä ennallistamalla pysäytetään voimakkaassa talousmetsäkäytössä olleen lehdon kasvillisuuden taantuminen. Samalla alueen luonnon monimuotoisuus lisääntyy. Hoidon toteutustavat ja ajankohdat on valittu siten, etteivät hoitotyöt vaurioita maaperää ja kasvillisuutta eivätkä häiritse arvokasta eläimistöä. 5.4 Hoitotoimien toteutus ja kustannukset Hoitotoimet kohdistuvat Otravaarassa yhteensä noin 0,5 hehtaarin alueelle. Viljelykuusikkoon kohdistuvat hoitotoimet toteutetaan vaiheittain usean talven aikana. 7

8 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus ja Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut vastaavat yhdessä hoitotöiden järjestelyistä ja valvonnasta projektin aikana. Hoitotyöt tilataan mahdollisuuksien mukaan paikallisilta työmiehiltä tai yrityksiltä. Projektin jälkeen lehdon hoidosta vastaavat Pohjois- Karjalan ympäristökeskus ja Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut yhdessä. Hoitotoimien toteuttamisen kustannukset on arvioitu sen mukaan, että puuston poisto maksaa keskimäärin n. 333 euroa/ha. Puustoa poistetaan Natura-alueella yhteensä noin 0,5 hehtaarin alueella Kertaluontoisten hoitotoimien arvioidut kokonaiskustannukset ovat yhteensä noin 170 euroa. Life-projektia koskevien hallinnollisten vakiomääräysten mukaan projekti ei saa tuottaa taloudellista voittoa. Tämän vuoksi puunkorjuusta kertyvää puutavaraa ei voida myydä projektin laskuun, vaan se on joko luovutettava polttopuuksi, haketettava, poltettava tai jätettävä metsään lahopuuksi. 5.6 Jatkotoimenpiteet Projektin jälkeen kohteen seurannasta vastaa yksityismaan osalta Pohjois-Karjalan ympäristökeskus ja valtion maan osalta Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut alueen siirryttyä Metsähallituksen hallintaan. Muutaman vuoden välein toteutettavien lajiseurantakäyntien yhteydessä seurataan myös luontotyyppien yleistä tilaa ja mahdolliset myöhemmin tarvittavat hoitotoimet toteutetaan ympäristökeskuksen toimesta. Natura-alueen hoitotarpeita on arvioitava säännöllisin väliajoin Lifeprojektin jälkeen 5-10 vuoden välein. Hoitotarpeet ja tarvittavat hoitotoimenpiteet ovat todennäköisesti jatkossakin samanlaiset kuin mitä tässä suunnitelmassa on esitetty. 6 MERKINTÄ JA OPASTUS Rauhoitettu lehdon osa on merkitty maastoon suojelualuekilvin. Life projektin aikana alueelle pystytetään projektista ja lehdon hoidosta kertova tiedotuskyltti sekä virkistyskäyttöä ohjaava opastustaulu. 7 SEURANTA Otravaaran lehtoon järjestetään Life projektin aikana seurantoja, joilla saadaan riittävästi tietoa hoitotoimien vaikutuksista hoidettaviin elinympäristöihin ja niiden lajistoon. Erityisesti seurataan lehtokasvillisuuden kehitystä ja lehtoängelmäesiintymän tilaa. Kasvilajiseurannoista vastaa Pohjois- Karjalan ympäristökeskus. Kirjallisuus Alanen, A., Leivo, A., Lindgren, L. ja Piri, E. 1995: Lehtojen hoito-opas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja B No 26. Hakalisto, S. 1994: Suomen uhanalaiset lajit, Lehtoängelmä. Vesi-ja ympäristöhallituksen monistesarja Nro 607. Vesi- ja ympäristöhallitus, Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri. Helsinki. 8

9 Lehtojensuojelutyöryhmä 1988: Lehtojensuojelutyöryhmän mietintö. Ympäristöministeriö. Komiteanmietintö 1988:16. Lehtojensuojelutyöryhmä 1989: Lehtojensuojeluohjelma. Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston sarja C/44/1989. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 9