HEVOSEN PERUSRUOKINTA MMT Markku Saastamoinen MTT Ypäjä HevosAgro -hanke, ProAgria Oulu, Muhos/Haapajärvi 15. ja 16.4.2011 C
Ruokinnan suunnittelun lähtökohdat hevosen ruuansulatuksen tuntemus hevosen ravinnontarpeen tunteminen eri rehujen vaikutusten, laadun ja merkityksen tunteminen ja osaaminen muodostaa ne rehuyhdistelmiksi hevosen ravinnontarve täyttyy hevonen pysyy terveenä
ongelmia voi syntyä jos hevosen ruokintaa, tarpeita ja hevosen käyttöä ei osata sovittaa yhteen ongelmat liittyvät yleensä energiaruokinnan toteutuksen virheisiin hevosen ruokinta on sen omasta ravinnontarpeen tyydyttämisen lisäksi huolehtimista suoliston pieneliöstön hyvinvoinnista ja hevosen terveydestä
tärkein hevosen terveyteen vaikuttava ruokinnallinen tekijä ravintoaineiden puutosten torjuminen ja korjaaminen tärkeätä myös ravintoaineiden keskinäinen tasapaino ja yliannosten välttäminen RUOKINNAN TASAPAINO
PERÄSUOLI PAKSUSUOLI UMPISUOLI suolilieve MAHA OHUTSUOLI
Ruuansulatuskanavan hyvinvointia edistävät ruokinnalliset tekijät: useat ruokintakerrat rehut pienissä erissä hyvä rehuhygienia suurten tärkkelysannosten välttäminen ei liian korkeita sokeripitoisuuksia tai suuria pitoisuuden vaihteluita totutus rehuihin ja suureneviin annoksiin ruokinnan säännöllisyys riittävä pureskelu
Mahahaava on stressin seurausta suuret vilja-/tärkkelysannokset lisäävät mahahaavan riskiä vähäinen pureskelu ja syljen eritys + tärkkelyksen mahanesteen eritystä lisäävä vaikutus rasituksessa maha supistelee
toipuminen huononee ja riski kasvaa, jos: - suuret väkirehun kerta-annokset - harvat ruokintakerrat - vähäinen pureskelu - pitkä paasto ennen kilpailusuoritusta puna-apila sisältää puskuroivia aineita (ph kohoaa) ennen ja jälkeen rasituksen pieni heinäannos
Ravinnontarve energian, valkuaisen, kivennäisaineiden ja vitamiinien tarve (+ vesi) aikuisella hevosella tärkeintä tyydyttää energian tarve * hiilihydraatit (tärkkelys, sokerit, kuitu), * rasvat valkuaisen tarve tiettyjen aminohappojen tarvetta
Tarpeeseen vaikuttaa: työn kesto ja laatu ikä, fysiologinen tila (kasvu, tiineys ) koko, lihavuuskunto, rakenne yksilöiden väliset erot sukupuoli kentän ja maaston pohjan laatu ratsastajan koko ja taidot ympäristön lämpötila ja kosteus
Työn intensiteetti Kevyt työ = kevyttä liikuntaa, käyntiä tai kevyttä hölkkää n. 1 h, ei hikoilemista; harrastehevoset, opetuksen ja valmennuksen alku; koko harjoituksen tai työsuorituksen syke keskimäärin 80 lyöntiä/min Kohtalainen (keskiraskas) työ = lievää hikoilua aiheuttava työ, reipas hölkkä, koulu- tai esteratsastusharjoitus; peruskuntokausi, ratsastuskouluhevoset; koko harjoituksen tai työsuorituksen syke keskimäärin 90-100 lyöntiä/min
Työn intensiteetti Raskas työ = runsasta hikoilua aiheuttava työ tai harjoitus, nopeus- ja voimaharjoittelu, säännöllinen ja tiheään kilpaileminen; ravihevoset sekä kenttä- ja esteratsastushevoset kilpailukaudella; päivittäinen liikunta 6-10 h/vk; koko harjoituksen tai työsuorituksen syke keskimäärin 110-150 lyöntiä/min Joutilas/lepo= - kevyttä tai kevyehköä liikuntaa 1 3 kertaa/vk
rasituksella suurin vaikutus energian kulutukseen ja tarpeeseen valkuaisen kulutus kasvaa vain vähän; merkitystä energian lähteenä vain äärisuorituksissa hiilihydraatit ja rasvat ensisijaiset energianlähteet rehujen kemiallinen energia muuntuu lihasten mekaaniseksi energiaksi - suurin osa (75 %) muuttuu kuitenkin lämmöksi - eniten lämpöä kuitupitoisista rehuista
nuorilla kasvavilla hevosilla otettava huomioon kasvun aiheuttama tarve (energia, kivennäiset, valkuainen: luusto, lihakset, veri) paljon ulkona pidettävillä hevosilla huomioitava energian tarve lämmöntuotantoon
Ulkolämpötilan aiheuttama energiantarpeen lisäys: vieroitettu varsa + 1,4 %/aste alle 0 o C, nuori hevonen + 1,4 %/aste alle -11 o C, aikuinen hevonen + 2,7 %/aste alle -15 o C
nuorilla hevosilla valmennuksen alkaessa valkuaisen tarve lisääntyy 25 40 % verrattuna tarhaliikuntaan
hien mukana menetetyt elektrolyytit on korvattava; ruoka-/merisuola tai kaupalliset elektrolyyttivalmisteet
1 Hyvin laiha Nahka kylkiluiden päällä on tiukka ja okahaarakkeet selvästi näkyvissä, rasvakudosta ei ole tai se on ohut. Kaula on kuihtunut. 2 Laiha Kylkiluut ja okahaarakkeet ovat selvästi näkyvissä. Rasvakerros kylkiluiden päällä on ohut. Kaula on kapea ja löysä. 3 Kohtalainen Kylkiluut ovat heikosti nähtävissä. Selkäranka peittynyt, mutta okahaarakkeet ovat tunnettavissa. Kaula on kapea mutta kiinteä. 4 Hyvä Kylkiluut ovat peitossa ja helposti tunnettavissa. Okahaarakkeet ovat peitossa, mutta tunnettavissa. Selkärangan kohdalla ei ole vakoa, selkä on tasainen. Lantio on rasvakerroksen peittämä ja pyöreä. Kaula on kiinteä, ei harjamainen. 5 Lihavahko Rasva kylkiluiden päällä tuntuu pehmeältä. Rasvaa alkaa kertyä sään ympärille, kyynärpään taakse ja kaulaan. Rasva hännän tyvessä on pehmeää. 6 Lihava Kylkiluiden tuntemiseksi täytyy painaa niiden päällä olevaa rasvakerrosta. Selkärangan kohdalla on vako. Lantion ympärillä ja hännän tyvessä rasva on pehmeää. Rasvaa on kertynyt sään ympärille, kyynärpään taakse ja kaulaan 7 Hyvin lihava Kylkiluiden tuntemien on vaikeaa tai mahdotonta. Vako selkärangan päällä on syvä. Rasva hännän tyvessä on hyvin pehmeää ja pullottavaa, samoin sään ympärillä, kyynärpään takana ja kaulassa. Kaula on leveä, kiinteä ja harjamainen, rasvapoimuja.
REHUJEN VALINTA ravinnontarpeen tyydyttyminen riippuu rehun ravintoainesisällöstä, sulavuudesta ja syöntimäärästä rehujen käyttöarvoon ja valintaan vaikuttaa: * ravintoainesisältö * hevosen ravinnontarve * sulavuus * hygieeninen laatu * maittavuus * vaikutus ruuansulatukseen
täydennysrehujen tarve riippuu perusrehujen, etenkin karkearehun laadusta; todellinen tarve selviää rehuanalyysin perusteella - edustavat näytteet (10 20 paalia) - ruokintasuunnitelman tarkentaminen tarvittaessa
kovassakin valmennuksessa olevan hevosen energiantarpeesta voidaan tyydyttää huomattava osa hyvälatuisella karkearehulla (>11 MJ ME/kg ka) rajoittava tekijä on nuoren heinän suuri valkuiaispitoisuus (nestetasapaino)
MITÄ LAATU ON? HYGIEENINEN: homeettomuus muu mikrobiologinen laatu (puhtaus) pölyttömyys viljelytekniikka sääolot korjuu varastointi RAVITSEMUKSELLI- NEN: koostumus rehuarvot sulavuus lannoitus kasvilajit sääolot korjuu, käsittely
Laadun merkitys: hevosen ravintoaineiden saanti hevosen terveys (hengitystiet, suolisto, yleinen terveydentila) hevosen suorituskyky ruokinnan ja hoidon kustannus
Huono hygieeninen laatu: hengitystiesairaudet (homeitiöt) suoliston sairaudet (suoliston mikrobisto) allergiat heikentynyt suorituskyky, kasvu kohtutulehdukset, varhaisluomiset (homeet, homemyrkyt)
Huono ravintolaatu: ravintoaineiden puutokset ruokinnan epätasapainotilanteet ruokinnan täydentämisen vaikeutuminen heikentynyt kasvu, suorituskyky, maidontuotanto
Sulavuus kuitupitoisuus: korkea kuitupitoisuus huonontaa ravintoaineiden sulavuutta ja alentaa energia-arvoa suuri määrä huonosti sulavaa kuitua heikentää ravintoaineiden sulatusta ohutsuolessa ja paksusuolessa - paksusuolessa sulamaton ja huonosti sulava kuitu aiheuttaa pieneliöiden energianpuutetta pieneliökanta heikkenee
rehun täyttävyys kasvaa pysty syömään tarpeeksi hevonen ei vapaasti ruokittaessa riski huomattavaan aliruokintaan (esim. pihatot, tarhat, aina saatavilla ) D-arvo säilöheinällä ja kuivalla heinällä vähintään 60 62, esikuivatulla säilörehulla 65 68
D-arvo laskee kasvin kehityksen nopeutuessa eli sään lämmetessä korjuuaikana Artturin sivuilta www.mtt.fi/artturi ja www.agronet.fi/artturi löytyy D- arvoennusteet nurmille paikkakunnittain
Ongelmalliset sokerit: korkeahko sokeripitoisuus (50 150 g/kg ka) toivottu ominaisuus - nostaa energiapitoisuutta - parantaa maittavuutta ongelmia liian suuri sokeripitoisuus tai sen suuret vaihtelut tietyt kasvuolosuhde- ja rehunvalmistustekijät saavat aikaan poikkeuksellisen korkeita sokeripitoisuuksia tai suuria vaihteluita
ylikuivat säilöheinät (ka > 50 %) muodostuneet ongelmaksi: - sokerit eivät kulu koska käyminen lähes olematonta - usein myöhäinen korjuuaste, jolloin paljon kortta, samoin runsas pöyhintä lisää korsien osuutta tietyt sokerit kerääntyvät korteen (runsas pöyhintä: lehdet häviävät, sokerit jäävät!)
korkea sokeripitoisuus: - ohutsuolessa sulamattomat sokerit (fruktaani) voivat aiheuttaa ongelmia; kaviokuume, paksusuolen toiminnan häiriöt (löysä uloste, ripuli) - ohutsuolessa sulavat sokerit lihasten toiminnan häiriöt, luuston kasvuhäiriöt; jos paljon osa kulkeutuu sulamattomana paksusuoleen, jossa häiriöitä
Liikaa tärkkelystä: ohutsuolen rajoittunut kyky sulattaa tärkkelystä paksusuoleen joutunut tärkkelys tuottaa hajotessaan maitohappoa, joka happamoittaa suolen sisällön paksusuolen pieneliöiden (mikrobien) elinolosuhteet heikkenevät, kanta muuttuu ja järkkyy maksimitärkkelysannos n. 400 g/100 ep kg (= 500-600 g viljaa tai teoll. väkirehua)
viljoista kauran tärkkelys paremmin sulavaa ohutsuolessa kuin maissin tai ohran tärkkelys prosessoinnit (kypsennys, haudutus, jyvän rikkominen) parantavat tärkkelyksen sulavuutta ohutsuolessa
Valkuaisen määrä: liika valkuainen: - paksusuolen toiminnan häiriöt - ihoreaktiot (rehuallergiat johtuvat rehujen valkuaisaineista, jotka ovat esim. eri kasvilajeilla erilaiset) 20-30 % yli tarvenormien (suositusten) voidaan syöttää
liian vähäinen valkuainen: - kasvun hidastuminen - lihasmassan pieneneminen - luuston, jänteiden, nivelten kehityksen heikkeneminen
REHUHYGIENIA rehujen hygieeninen laatu - homeettomuus - bakteerittomuus - ei eläinten ulosteita - ei maata muu puhtaus - ei roskia, epäpuhtauksia - ei torjunta-ainejäämiä
rehuvarastojen sekä säilytys- ja ruokintaastioiden puhtaus ruokintapaikkojen puhtaus, rehujen suojaaminen kastumiselta tarhoissa
LAADUKKAITA REHUJA HEVOSILLE Markku Saastamoinen MTT Hevostutkimus C HevosAgro -hanke, ProAgria Oulu, Muhos/Haapajärvi 15. ja 16.4.2011
Karkearehut monipuolinen ravintoaineiden lähde (energia, valkuainen, kivennäiset, vitamiinit) energia: sokerit, kuidut (>< viljassa kuidut: tärkkelys) paksusuolen pieneliöstön energian lähde suolen liikkeet ruuansulatuskanavan hyvinvointi
lähtökohtana eri hevosryhmien erilaiset ravintoaineiden tarpeet ja niiden tyydyttäminen ravinnontarpeen tyydyttyminen riippuu ravintoainesisällöstä, sulavuudesta ja syöntimäärästä
vähällä käytöllä olevat hevoset voidaan ruokkia pelkällä karkearehulla (+ kivennäiset ja mahdollisesti vitamiinit) myös kilpahevosten energiantarve pystytään tyydyttämään hyvin sulavilla karkearehuilla rajoittava tekijä tällöin kuitenkin valkuaisen määrä karkearehujen kulutus kasvaa kylmissä olosuhteissa sulatus tuottaa lämpöä
Karkearehujen laatu vaihtelee: laatu- ja koostumusvaihtelut voivat olla suuria: - D-arvo 50-70 - raakavalkuainen 5-15 % - sokeripitoisuus 15 290 g/kg ka Kasvuaste Maaperä Lannoitus Kasvuolosuhteet Niittoajankohta (vuorokauden aika) Korjuusää Kasvilajit
Hevoset ovat erilaisia: Harrastehevoset Kilpahevoset = ravihevoset, aktiivisesti kilpailevat ratsut Ratsastuskouluhevoset Siitostammat Varsat ja nuoret hevoset Iäkkäät hevoset Hiilihydraattiherkät hevoset (lihakset, kaviokuume) muut yksilölliset ja rotuerot
Rehujen erilaistaminen Energia-arvo Valkuainen Kivennäisaineet D-arvo sulavuus Sokerit harrastehevosten ruokinnassa usein liian energiapitoisia rehuja
1. D-arvo - sulavuus kuvaa rehun sulavuutta; vaikuttaa rehun energia-arvoon; energia-arvo = 0,16 x D- arvo tavoite yleensä säilöheinällä ja kuivalla heinällä vähintään 60 62, esikuivatulla säilörehulla 65 68; suuri määrä huonosti sulavaa kuitua (alhainen D-arvo) heikentää ravintoaineiden sulatusta ohutsuolessa ja paksusuolessa
kun D-arvo huono, rehun täyttävyys kasvaa hevonen ei pysty syömään tarpeeksi huonosti sulavaa kuitupitoinen rehu riski huomattavaan aliruokintaan liian hyvin sulavat rehut vähän työtä tekeville puolestaan aiheuttavat lihomista
paras D-arvo (suurin energia-arvo) kilpahevosille, siitostammoille, varsoille tulisi olla kilpa- ja siitoshevosilla sekä varsoilla 65-68; aktiiviharrastehevosilla 60-65; vähässä käytössä olevilla ja ylläpitotasolla alle 60
D-arvo kohoaa nopeasti kasvin kasvaessa nopeasti lämpimällä säällä; haluttaessa rajoittaa D-arvon nousua korjuuaika ei saa olla aurinkoinen ja lämmin vaan viileä ja pilvinen D-arvo pienenee kasvin vanhetessa
2. Valkuainen karkearehu hevosen tärkein valkuaisen lähde määrällisesti suurin valkuaispitoisuus siitoshevosille, varsoille ja kilpahevosille karkearehun valkuaispitoisuus: - harrastehevonen 8 10 % - kilpahevonen 10 12 % - varsat ja siitoshevoset > 12 %
3. Sokerit hevonen sulattaa hyvin sokereita, hyvää energiaa jotkut hevoset voivat olla herkkiä suurille sokerimäärille; voivat aiheuttaa lihas- ja suolisto-oireita tai kaviokuumetta suurten määrien ja kerta-annosten lisäksi haitallista on sokeripitoisuuksien suuri vaihtelu päivittäin
osa sokereista/hiilihydraateista sulamattomia; paljon huonoissa kasvuolosuhteissa ja kasvin valmistautuessa talvehtimiseen
Sokereiden kertyminen: kertyy yhteyttämisen tuloksena eniten kasvin kehityksellisen kasvun vaiheessa eli loppukasvun aikana vähemmän nopean kasvun aikana
sokeripitoisuutta (sulavia) nostaa aurinkoiset kasvuolosuhteet korkea lämpötila (yli 30 o C) ja kuiva ilma, jolloin kasvi yrittää välttää kuivumista nostaa sokeripitoisuutta ( sopiva korjuusää ei ole heinäpouta!!) MITÄ NOPEAMMIN HEINÄ KUIVUU, SITÄ ENEMMÄN SOKEREITA
kuivissa rehuissa, jotka käyvät vain vähän, sokereita enemmän, koska niitä ei kulu käymiseen alhaisin sokeripitoisuus hiilihydraattiherkille hevosille; paljon energiaa tarvitsevilla voi olla suuri
18 % sokeripitoisuus haitallinen hiilihydraattiherkillä hevosilla 25 % aiheuttaa ripulia hevosille 10 12 % sopii hiilihydraattiherkille hevosille; tätä suurempipitoiset heinät lioitettava ennen syöttämistä 10 15 % tavoiteltu normaaleille terveille hevosille
4. Kasvilajit heinälajien välillä ei ole suuria eroja koostumuksessa käyttötarkoitus ja kasvuolosuhteet erilainen kasvurytmi eli vanheneminen sulavuus, koostumus
timoteivaltainen heinä sopivinta: 60-70 % => 100 % (maittavuus, sokereiden kertyminen) muita lajeja nurminata, ruokonata, monivuotinen raiheinä, apilat raiheinissä ja nadoissa riski endofyytteihin (lajikkeet)
koiranheinä huonosti maittava (myös ruokonata) - kasvuaste apilakasvit (apilat, sinimailanen) poikkeavat: valkuaispitoisuus kivennäispitoisuus (etenkin kalsium) hidas vanheneminen
5. Korjuu Korjuuaika/kasvuaste: vaikuttaa ravintoaineiden pitoisuuksiin: energia ja valkuainen (kivennäisaineet) vaikuttaa ravintoaineiden sulavuuteen (kuitupitoisuus) kukkineessa siitepölyä
kuidun määrä kasvaa sen vanhetessa sulavuus huononee; energiapitoisuus alenee; valkuaispitoisuus alenee (puna-apila vanhenee hitaammin) kuivaksi heinäksi ennen kukintaa (timotein tähkä tupesta 5-8 cm) säilörehu/säilöheinä: säilörehuaste lähes heinäaste
Rehuanalyysi tärkeä ravitsemuksellisesta laadusta saa käsityksen ainoastaan rehuanalyysillä ilman sitä ruokinnan suunnittelu ja toteutus epätarkkaa jokainen säilöheinäpaali on periaatteessa oma rehueränsä: erilainen käyminen, erilainen raaka-aine
näytteen oltava edustava; useita osanäytteitä, sekoitetaan huolellisesti mahdollisuus ottaa raaka-aineesta tai valmiista rehusta; paaleista esim. akkuporakoneeseen asennettavalla terällä analyysituloksissa aina vaihtelua, koska näyte on aina näyte
n. 90 % heinän tuottajista on sitä mieltä että analyysi edistää heinän myyntiä lisäksi se auttaa laadun varmistamisessa ja seuraavan vuoden sadonkorjuun suunnittelussa
Kaura muita viljoja korkeampi rasvapitoisuus (=> vähemmän tärkkelystä) muita viljoja parempi tärkkelyksen sulavuus hevosen ohutsuolessa valkuaisen koostumus myös muita viljoja parempi (eniten lysiiniä)
sitä parempaa hevoselle, mitä suurempia, pyöreämpiä, ohutkuorisempia ja painavampia jyvät ovat lajikkeiden välillä eroja mainituissa ominaisuuksissa hehtolitrapainon tulee olla vähintään 55 kg; kevyessä viljassa paljon kuorta (huono sulavuus) vuosien väliset erot koostumuksessa ja hlpainossa
Kauran hygieeninen laatu punahome lisääntynyt kaurassa - viljelyolosuhteet, kevytmuokkaus ja suorakylvö - kuivuus alkukasvun aikana, kosteus röyhylle tullessa ja loppukasvussa - kunnollinen kuivaus tärkeätä (13 14 %) - varastojen kosteus, kunto - eniten pienissä jyvissä - pienin riski Etelä-Suomessa
opas homeiden seurantaan ja riskien pienentämiseen www.fingrain.fi/julkaisut
Laidun laiduntaminen sopii kaikkien hevosten ruokintaan hyvä laidun on riittävä energian ja valkuaisen lähde kasvaville varsoille ja imettäville tammoille lisäksi tarvitaan kivennäisseos laidun hyvä karoteenin ja E-vitamiinin lähde
ruoho sopivimmillaan laidunnettavaksi 15-20 cm korkeana kasvustona laidunruokintaan siirtyminen hitaasti, koska ruohon sokeri- ja valkuaispitoisuudet ovat korkeat rikkakasvien määrän tulee olla vähäinen laitumen tarve 0.25-0.5 ha/hevonen
esim. imettävä tamma syö ruohoa päivässä 50-70 kg, varsa 15-20 kg nurmen sadontuotantokyky alenee noin viidenneksen vuodessa, hevosten laiduntaminen vielä kuluttavampaa (syö tarkasti, liikkuminen kuluttaa) laidunnurmen ikä kannattaa rajata kolmeen vuoteen
laitumien hoito, riittävyys, uudistaminen ruokinta- ja juottopaikkojenpaikkojen puhtaus, lisärehujen suojaaminen kastumiselta