Hevosen ruokinta ja terveys

Transkriptio

1 Hevosen ruokinta ja terveys MMT Markku Saastamoinen MTT hevostutkimus Ypäjä Eläinterveyden tekijät hanke, Iisalmi C

2 RUOKINTA HYVINVOINTI Rehujen koostumus rehuarvo, ravintoaineet sulavuus, kuitu hiilihydraattikoost. täydennystarve rehuvalinnat minimivaatimukset määrärajoitukset terveysvaikutteiset komponentit Talli-ilman laatu Terveys: hengitystiet suolisto, lihakset, kaviot, iho Suorituskyky Kasvu Lisääntyminen Stressi Ravinto-ainetasapaino Nestetasapaino Vesi puhtaus määrä juottotapa kerrat Rehujen hyg. laatu -puhtaus - mikrobit - pöly Rehunjako syömiskäyttäytyminen ryhmäruokinta ruokintakerrat annosten koko Ruokintahygienia -ruokinta-astiat - rehujen varastointi -ruokintapaikat

3 Hevoset ovat erilaisia Harrastehevoset Kilpahevoset = ravihevoset, aktiivisesti kilpailevat ratsut Ratsastuskouluhevoset Siitostammat Varsat ja nuoret hevoset Iäkkäät hevoset Hiilihydraattiherkät hevoset (lihakset, kaviokuume) muut yksilölliset ja rotuerot

4 hevonen on nykyisin urheilija ja harrastelija (käyttö muuttunut pitkästä ja raskaasta lyhytkestoiseksi) hevosen ravinnon ja rehujen tarve määräytyy sen käytön, koon, iän ja ympäristön mukaan hevonen on myös fysiologisesti jalostuksen vaikutuksesta (lihasrakenne - energian käyttö)

5 syöntikyky rajallinen, n. 2-3 % elopainoa vastaava määrä; kovassa valmennuksessa 1½-2 % hevonen pystyy kuitenkin syömään esim. laitumella kahdessa tunnissa 40 50% päivän energiantarpeestaan joutilaat hevoset voivat syödä rehevällä laitumella jopa 4-5 % elopainoaan vastaavan määrän

6 tärkein hevosen terveyteen vaikuttava ruokinnallinen tekijä ravintoaineiden puutosten torjuminen ja korjaaminen tärkeätä myös ravintoaineiden keskinäinen tasapaino ja yliannosten välttäminen RUOKINNAN TASAPAINO

7 Ruuansulatus pähkinänkuoressa VFA Glukoosi Amino- Rasva- Fruktoosi hapot hapot Proteiinit Tärkk./Sokerit Rasvat Selluloosa Hemiselluloosa Pektiini MAHA OHUTSUOLI Entsymaattinen sulatus Proteiinit PAKSUSUOLI Bakteerikäymnen Ammonium-N

8 Syömiskäyttäytyminen hevonen käyttää luonnossa (esim. laitumella) syömiseen h vuorokaudessa päivässä 2 pääateriaa ja joukko pienempiä välipaloja kun tarjolla on tarvetta vastaavaa rehua, hevonen kykenee syömään energiantarvettaan vastaavasti hevonen pystyy valitsemaan myös valkuaispitoisia rehuja, kun tarve suuri (esim. imettävät)

9 syö pääsääntöisesti kuitupitoisia ruohokasveja, mutta myös varpuja ja puuvartisia kun hevonen pystyy toteuttamaan luontaista käyttäytymistään huonosti (turhautuminen) tai stressaantuu muutoin, voi syntyä käyttäytymishäiriöitä (stereotypioita) monet stereotypiat liittyvät syömiskäyttäytymiseen, tekemisen puutteeseen ja eristämiseen lajitovereista

10 ongelmana lähtökohta että ihminen on aktiivinen osapuoli hevosen ruokinnassa ruokintakertojen määrän lisääminen vähentää stereotypioita (ruokinnan automatisointi) ruokintakertoja lisäämällä saadaan hevonen myös tarvittaessa syömään enemmän hidas syöminen slow feeder laitteet, heinäverkot tms. voivat olla eduksi

11 ryhmässä ruokittaessa ei saa syntyä kilpailua rehusta riittävästi ruokintapaikkoja ja tilaa rehukateus ryhmässä (myös tallissa): hevonen keskittyy muuhun kuin syömiseen; voi johtaa myös ahmimiseen ja syönnin nopeutumiseen tallissa ruokakuppien sijoittelu

12 PARAS RUOKINTA ON MAHDOLLISIMMAN LÄHELLÄ HEVOSEN LUONTAISTA TAPAA SYÖDÄ!

13 Ruokinnan suunnittelun lähtökohdat hevosen ruuansulatuksen tuntemus hevosen ravinnontarpeen tunteminen eri rehujen vaikutusten ja merkityksen tunteminen ja osaaminen muodostaa ne rehuyhdistelmiksi hevosen ravinnontarve täyttyy hevonen pysyy terveenä energia-annoksen määrittäminen ja energiarehujen valinta avainasemassa

14 ongelmia voi syntyä jos hevosen ruokintaa, tarpeita ja hevosen käyttöä ei osata sovittaa yhteen ongelmat liittyvät yleensä energiaruokinnan toteutuksen virheisiin hevosen ruokinta on sen omasta ravinnontarpeen tyydyttämisen lisäksi huolehtimista suoliston pieneliöstön hyvinvoinnista ja hevosen terveydestä

15 Energiaruokinnan onnistumiselle on ratkaisevaa: (1) hevosen energiantarpeen tunteminen (2) eri rehujen energiasisällön tunteminen

16 hevosille annetaan liian suuria kerta-annoksia; ns. vapaa ruokinta tai rehua aina saatavilla ei kuulu hevosten oikeaan ruokintaan hevosella oltava kontrolloitu ja tarpeen mukainen ruokinta ja rehut rehujen jakaminen usein tai ruokinnan automatisointi

17 Rehun laadun merkitys hevosen ravintoaineiden saanti hevosen terveys (hengitystiet, suolisto, yleinen terveydentila) hevosen suorituskyky ruokinnan ja hoidon kustannus

18 Huono ravintolaatu: ravintoaineiden puutokset ruokinnan epätasapainotilanteet ruokinnan täydentämisen vaikeutuminen heikentynyt kasvu, suorituskyky, maidontuotanto

19 karkearehun valkuaispitoisuus: - harrastehevonen 8 10 % - kilpahevonen % - varsat ja siitoshevoset > 12 %

20 Huono hygieeninen laatu: hengitystiesairaudet (homeitiöt) suoliston sairaudet (suoliston mikrobisto) allergiat heikentynyt suorituskyky, kasvu kohtutulehdukset, varhaisluomiset (homeet, homemyrkyt)

21 Merkkejä häiriötiloista Vireys ja virkeys/alakuloisuus Rauhattomuus Kylkien näykkiminen Sonnan haju ja kiinteys Kavioiden lämpötila Kavioiden aristelu Syömättömyys Juomattomuus kuivuminen Makaileminen Ummetus, vähäinen ulostaminen Karvapeitteen kunto

22 Terveellisen ruokinnan elementit useat ruokintakerrat rehut pienissä erissä hyvä rehuhygienia suurten tärkkelysannosten välttäminen ei liian korkeita sokeripitoisuuksia tai suuria pitoisuuden vaihteluita totutus rehuihin ja suureneviin annoksiin ruokinnan säännöllisyys riittävä pureskelu

23 Mikrobien tila huono korjaukset ruokinnassa: - mikrobien elinympäristön parantaminen (ph) - ravintoa mikrobeille = hyvin sulavaa kuitua - prebioottiset rehut = mikrobiston kasvua edistävät rehut ja valmisteet - probiootit (bakteerit); probioottien lisääminen rehuihin ei sallittua

24 Mahahaava on stressin seurausta suuret vilja-/tärkkelys- annokset lisäävät mahahaavan riskiä vähäinen pureskelu ja syljen eritys + tärkkelyksen maha- nesteen eritystä lisää- vä vaikutus rasituksessa maha supistelee

25 toipuminen huononee ja riski kasvaa, jos: - suuret väkirehun kerta-annokset - harvat ruokintakerrat - vähäinen pureskelu - pitkä paasto ennen kilpailusuoritusta puna-apila sisältää puskuroivia aineita (ph kohoaa) ennen ja jälkeen rasituksen pieni heinäannos

26 hyvälaatuiset sulavat rehut väkirehuannos voi olla pienempi rasvaa ja sulavia kuituja tärkkelyksen sijaan rehua pienissä erissä saatavilla; esim. niukka laidun mahan limakalvoa suojaavia rehuja mm. pellavansiemen

27 Liikaa tärkkelystä ohutsuolen rajoittunut kyky sulattaa tärkkelystä paksusuoleen joutunut tärkkelys tuottaa hajotessaan maitohappoa, joka happamoittaa suolen sisällön paksusuolen pieneliöiden (mikrobien) elinolosuhteet heikkenevät, kanta muuttuu ja järkkyy

28 ohutsuolen tärkkelyksen sulatuskyvyssä yksilöllisiä eroja (amylaasiaktiivisuus) erot ähkyherkkyydessä maksimitärkkelys-annos 1.1 g/kg ep (n. 1 kg väkirehua/ruokintakerta) amylaasiaktiivisuus (eritys) kasvaa tärkkelysmäärän noustessa totutus rehuannoksiin 200 g/pv

29 Liikaa tärkkelystä/sokereita lihaksen glykogeenivarastojen kasvu jos yli tarpeen ja kulutuksen, seurauksena lihastoiminnan häiriöt kaviokuume tärkkelys ja sokerirehuja vähennetään muistettava myös heinän sokeripitoisuus

30 Sokerit sulavat ohutsuolessa; hevonen hyvä sokereiden käyttäjä (luonnollisin ravinto eli ruoho saattaa sisältää % sokeria) energiavaikutus nopea; lisäys runsaasti energiaa tarvitseville hevosille ylimäärä varastoituu lihaksiin, samoin kuin myös tärkkelyksen hajoamistuotteet

31 Karkearehun sokerit: - sulamattomat sokerit (fruktaani) voivat aiheuttaa ongelmia; kaviokuume, paksusuolen toiminnan häiriöt (löysä uloste, ripuli) - ohutsuolessa sulavat sokerit lihasten toiminnan häiriöt, suolisto - sulamattomia sokereita paljon huonoissa kasvuolosuhteissa, kasvin valmistautuessa talvehtimiseen

32 18 % sokeripitoisuus haitallinen hiilihydraattiherkillä hevosilla 25 % aiheuttaa ripulia hevosille % sopii hiilihydraattiherkille hevosille; tätä suurempipitoiset heinät liotettava ennen syöttämistä % tavoiteltu normaaleille terveille hevosille

33 SOKERIPITOISUUDEN VAIHTELU VUOROKAUDESSA - JOS PITKÄ PÄIVÄ, EI LASKEA PALJOA YÖLLÄ -JOS KYLMÄ YÖ, FRUKTAANIA MUODOSTUU AAMU KESKIP ILTA AAMU KESKIP. ILTA

34 Rasvasta apua lihastoiminnan häiriöiden yhteydessä suositus vähintään 1g/kg ep (esim. 500 kg painavalle hevoselle 500 g/pv) - samalla tärkkelyksen ja sokereiden määrää vähennetään, sulavan kuidun määrää lisätään rasvalisän yhteydessä E-vitamiinin tarve kasvaa (n. 200 mg/dl öljyä)

35 Liikaa kuitua paljon energiaa tarvitsevan hevosen ruokinnassa usein liikaa huonosti sulavaa kuitua (korsiintunutta heinää, olkea, leseitä) suuri määrä huonosti sulavaa kuitua heikentää ravintoaineiden sulatusta ohutsuolessa ja paksusuolessa - rehujen tulee sulaa pääasiallisesti hevosen ohutsuolessa

36 liika kuitu ja sulamaton/huonosti sulava kuitu: - huonontaa rehujen sulatusta ohutsuolessa - huonontaa rehujen sulatusta paksusuolessa - heikentää mikrobien energiansaantia ja hyvinvointia (kanta heikkenee) - lisää ummetuksen riskiä

37 sopiva kuitumäärä, kun syötetään hyvää heinää n. 1-1½ kg ka per 100 kg ep. Ruokinnan karkearehu-väkirehu-suhde n. 60:40 (=> 50:50) valmennuksessakin oleva hevonen voidaan ruokkia pelkällä karkearehulla kun sen energia-arvo tarpeeksi suuri: 11 MJME, 12 % RV

38 Nivelet, luusto, jänteet nivelten terveydelle ratkaisevinta niiden oikea rasitus ja kuormitus, myös jalka-asennot ja kengitys vaikuttavat kasvuajan ruokinnalla vaikutusta: - välttämättömät aminohapot - kivennäisruokinta (Ca, P, Cu, Zn) - energiataso, energianlähde (rasvat hyvä) nivelvalmisteiden vaikutuksista ei pitäviä näyttöjä

39 Kaviot kavioiden kasvua heikentää: - huonolaatuiset rehut - ravintoaineiden puutokset tärkeimmät aminohapot (valkuaisen laatu) metioniini ja kystiini (kavion lujuus muodostuu keratiini-nimisestä valkuaisaineesta) A-vitamiinin riittävä saanti tärkeätä

40 biotiini tärkeä kavion laatuun vaikuttava vitamiini rakennusaineita myös kalsium, sinkki, kupari kavioiden kuntoon vaikuttavien valmisteiden tuottaa tulosta vasta 9 12 kk:n jälkeen

41 Varsan terve kehitys energiaruokinnalla vaikutetaan enemmän painon kehitykseen kuin luuston kasvuun ylipainoa vältettävä (painorasitus) energiaruokinnan rajoittaminen liika energia (20-30% yli tarpeen) voi lisätä kasvuhäiriöiden riskiä (ainakin yksilöillä, joilla perinnöllinen alttius)

42 creep feeding voi altistaa varsan kasvuhäi- riöille väkirehulisäruokinta oltava kontrolloitua ja yksilöllistä

43 luuston kehityshäiriöistä vain 5% johtuu kivennäisruokinnan ja kivennäisten hyväksikäytön ongelmista kalsium (Ca, kalkki) ja fosfori (P) tärkeimmät pääkivennäiset Ca:P -suhde 1½-2½:1 kupari (Cu) ja sinkki (Zn) tärkeimmät hivenaineet

44 ruokinnassa saattaa olla usein liian vähän fosforia ja liikaa kalkkia luuston kehityshäiriöt fosforin hyväksikäyttö huonoa, kalkin hyväksikäyttö hyvä liika kalkki nopeuttaa kasvua, heikentää fosforin sekä kuparin ja sinkin hyväksikäyttöä

45 liika fosfori heikentää kalsiumin hyväksikäyttöä alhaiset kuparin ja sinkin saannit altistavat luuston kehityshäiriöille muilla kivennäisaineilla ei osoitettua roolia luuston kehityshäiriöiden synnyssä rauta ja seleeni tärkeitä kasvavalle eläimelle

46 kasvuun tarvittavat vitamiinit A, D, E tarvesuosituksia ei syytä harkitsemattomasti ylittää A välttämätön kasvulle yleensä; liika saanti saattaa aiheuttaa luun haurastumista D vaikuttaa Ca:n ja P:n imeytymiseen, aineenvaihduntaan ja keskinäiseen tasapainoon sekä pidättymiseen luustoon

47 liikunta lisää luunmuodostusta D- vitamiinin tarve kasvaa E-vitamiini suojaa lihaksia hapettumiselta; toimii yhdessä seleenin kanssa lihaksen aineenvaihdunnassa ja antioksidanttina

48 Rehuallergiat ilmenevät ihoreaktioina, kutinana, nokkosihottumana yhteys yksittäisiin rehuihin ja rehuaineisiin vaikea todeta epäillyn rehun vähentäminen tai poistaminen ruokinnasta - poistamisen täytyy kestää 3 4 viikkoa

49 syynä kenties immuunijärjestelmän muutokset esim. huippukunnon tai jonkun stressitekijän vaikutuksesta vastustuskyky ympäristön allergeenejä vastaan heikkenee - esimerkiksi laitumella hyönteisten puremat voivat stressata herkkyys ruohon/kasvin valkuaisaineille

50 Terapeuttiset rehut ja yrtit tukevat eläimen omia elimistön puolustusmekanismeja ja mahdollisia lääketieteellisiä hoitoja - nivelvalmisteet - suolistoon ja mahaan vaikuttavat tuotteet - yrttivalmisteet voivat olla hyvin lähellä lääkkeitä monilla tuotteilla väitetään olevan vaikutuksia joita ei ole todistettu

51 monilla tutuilla rehuaineilla samanlaisia vaikutuksia (pellavansiemen, melassileike) yrttien vaikutuksista ei todellista näyttöä; poikkeus valkosipuli, jolla limaa irrottava vaikutus hengitysteistä yrteillä voi olla haitallisia vaikutuksia: allergioita, suoliston ärtymistä, maidon makuvirheitä, anabolisia vaikutuksia

52 Rehujen terveysvaikutteisuus joillakin rehuilla ja rehuaineilla terveyttä ylläpitävä tai edistävä vaikutus rehuille ei saa esittää lääkkeellisiä väittämiä (ei saa viitata sairauksiin tai kipuun) bakteerivalmisteet ovat probiootteja, ne vaikuttavat suoliston bakteerikantaan prebiootit ovat bakteerikantaa elvyttäviä (ravitsevia, olosuhteita muuttavia) rehuja tai aineita (esim. hiivat, hiivavalmisteet)

53 prebioottisesti vaikuttavia ovat pellavansiemenet (lima-aine musiini, pektiini); vaikuttaa myös karvapeitteeseen ja suolen limakalvoon melassileikkeen kuitu ravitsee tehokkaasti pieneliöitä, myös kaurassa oleva beta-glugaani

54 Rehuhygienia rehujen hygieeninen laatu - homeettomuus - bakteerittomuus - ei eläinten ulosteita - ei maata muu puhtaus - ei roskia, epäpuhtauksia - ei torjunta-ainejäämiä

55 rehuvarastojen sekä säilytys- ja ruokintaastioiden puhtaus ruokintapaikkojen puhtaus, rehujen suojaaminen kastumiselta tarhoissa

56 Kauran hygieeninen laatu punahome lisääntynyt kaurassa - viljelyolosuhteet, kevytmuokkaus ja suorakylvö - kuivuus alkukasvun aikana, kosteus röyhylle tullessa ja loppukasvussa - kunnollinen kuivaus tärkeätä (13 14 %) - varastojen kosteus, kunto - eniten pienissä jyvissä - pienin riski Etelä-Suomessa

57 Laitumen homeet ja muut sienet talvi- ja muut tuhosienet lisääntyneet säiden ja viljelymenetelmien muuttuessa pitkäikäisissä nurmissa suurin riski (kehittyminen vuosien aikana ja rikkaruohottuminen) monet rikkakasvit herkkiä tuhosienille; voivat levittää tauteja koko kasvustoon (esim. juolavehnä)

58 jotkut sienet (esim. endofyytit) kasveille hyödyllisiä loisia suojaten kasveja taudeilta ja haittaeläimiltä endofyyttejä herkimmin raiheinässä, nurminadassa ja ruokonadassa loppuunsyötetyt laitumet, kun seuraa kostea kausi, herkkiä endofyyttien esiintymiselle Nurmihygienia, rehunkorjuu, uudistaminen, rikkakasvien torjunta

59 Botulismi meillä harvinainen; Ruotsissakin vain 0,03%:lla hevosista todettu (alle 70 tapausta 10 vuodessa) huolehdittava huolellisesta rehun valmistuksesta ja rehun puhtaudesta ei todellinen riski

60 liikunta tiiviillä tasaisella pohjalla ei esim. pehmeällä maneesin purupohjalla liikunnan mahdollisuus kolmen viikon iästä lähtien (varsan syntymäaika)

61 Iäkäs hevonen n. 20-v hevonen on iäkäs - vanhuuden oireet näkyvät v:lla hampaiston heikkeneminen merkittävin ruokinnan ja ravitsemuksen kannalta suoliston limakalvon kunto huonontunut (aiemmat loiset, suolistosairaudet vaikuttavat) ravintoaineiden sulavuus ja hyväksikäyttö heikentyneet varsinkin paksusuolen toiminta on heikentynyt

62 20-v hevosen kyky sulattaa rehuja voi olla alentunut jopa 20 % - kuidun sulavuus huononee - fosforin hyväksikäyttö heikkenee - valkuaisen sulavuus heikkenee (alentunut entsyymituotanto); ruokinnassa valkuaista %

63 kyky ruumiinlämmön ylläpitoon heikkenee energian tarve lämmöntuotantoon suoliston kunnon ja maksan mahdollisen toiminnan heikkenemisen seurauksena C- vitamiinin ja B-ryhmän vitamiinien tuotanto vähenee lisäystarve

64 ruokinnassa käytettävä hyvin sulavia rehuja (lehtevä heinä/säilörehu, ruoho, heinäjauho, melassileike) väkirehuina kuorittu tai litistetty kaura, haudutettu kaura (vilja), teolliset väkirehuseokset, kasviöljyt

65 1 Hyvin laiha Nahka kylkiluiden päällä on tiukka ja okahaarakkeet selvästi näkyvissä, rasvakudosta ei ole tai se on ohut. Kaula on kuihtunut. 2 Laiha Kylkiluut ja okahaarakkeet ovat selvästi näkyvissä. Rasvakerros kylkiluiden päällä on ohut. Kaula on kapea ja löysä. 3 Kohtalainen Kylkiluut ovat heikosti nähtävissä. Selkäranka peittynyt, mutta okahaarakkeet ovat tunnettavissa. Kaula on kapea mutta kiinteä. 4 Hyvä Kylkiluut ovat peitossa ja helposti tunnettavissa. Okahaarakkeet ovat peitossa, mutta tunnettavissa. Selkärangan kohdalla ei ole vakoa, selkä on tasainen. Lantio on rasvakerroksen peittämä ja pyöreä. Kaula on kiinteä, ei harjamainen. 5 Lihavahko Rasva kylkiluiden päällä tuntuu pehmeältä. Rasvaa alkaa kertyä sään ympärille, kyynärpään taakse ja kaulaan. Rasva hännän tyvessä on pehmeää. 6 Lihava Kylkiluiden tuntemiseksi täytyy painaa niiden päällä olevaa rasvakerrosta. Selkärangan kohdalla on vako. Lantion ympärillä ja hännän tyvessä rasva on pehmeää. Rasvaa on kertynyt sään ympärille, kyynärpään taakse ja kaulaan 7 Hyvin lihava Kylkiluiden tuntemien on vaikeaa tai mahdotonta. Vako selkärangan päällä on syvä. Rasva hännän tyvessä on hyvin pehmeää ja pullottavaa, samoin sään ympärillä, kyynärpään takana ja kaulassa. Kaula on leveä, kiinteä ja harjamainen, rasvapoimuja.

66 ihmisillä arveltu että liikalihavuus vaikuttaa suoliston pieneliöstön tilaan, mikä ilmenee herkkyytenä allergioille (atopia, allergiat ovat yhteydessä suoliston terveyteen; lihavilla enemmän allergioita hevosella yhteys kesäihottumaan)

67 Laihduttaminen: energian saannin eli syönnin rajoittaminen; 1,25 % rehun kuiva-ainetta elopainosta 1,00 % liikunnan määrän lisääminen; huomioitava rasitusvammojen riski rehuannoksen sulavuuden heikentäminen suurin osa liiasta energiasta liian hyvästä heinästä ja sen liiasta syöttämisestä!

68 ruokintaa ei saa vähentää kerralla liian rajusti, koska siitä voi seurata mahahaavan riski laihdutettaessa hevonen menettää painoa koska rasva vähenee ensin vatsaontelosta, ja vasta myöhemmin ihon alta, mikä näkyy lihavuusasteen muutoksena