LIHANAUDAN RUOKINNAN PERUSTEET, RUOKINNAN SUUNNITTELUSSA HUOMIOITAVAT ASIAT

Transkriptio

1 LIHANAUDAN RUOKINNAN PERUSTEET, RUOKINNAN SUUNNITTELUSSA HUOMIOITAVAT ASIAT Maitoa ja naudanlihaa Keski-Suomesta: Koulutuspäivä lihanautojen ruokinnasta, Äänekoski Arto Huuskonen MTT / Kotieläintuotannon tutkimus

2 SISÄLTÖ Ravinnontarve Rehuarvojärjestelmä Lihanautojen ravinnontarve ja ruokintasuositukset

3 Mitä ravinnontarve on? Ravinnontarve muodostuu energiasta ja valkuaisesta sekä kivennäisistä ja vitamiineista, joita eläin tarvitsee ylläpitotoimintoihin sekä kasvuun ja tuotokseen (maito, villa, munatuotos, työ, ym.). Eläin tyydyttää ravinnontarpeensa rehujen sisältämillä ravintoaineilla: hiilihydraatit, valkuaisaineet ja rasvat sekä hiven- ja kivennäisaineet ja vitamiinit.

4 Mitä ravinnontarve on? Ravintoaineet pilkotaan/muokataan ruoansulatuskanavassa pienempiin yksiköihin, jotta ne kykenevät imeytymään verenkiertoon/imusuonistoon. Näistä eläinkudoksessa syntetisoidaan valkuaisaineita, rasvaa ja myös hiilihydraatteja (laktoosia, glykogeenia). Eläimen ravinnontarve on pääasiassa energiantarvetta ja valkuaistarvetta. Kivennäisten, hivenaineiden ja vitamiinien tarve on vähäisempää.

5 Ravinnontarve/ruokintasuositus Ravinnontarve (nutrient requirement) ravintoaineen määrä, jonka eläin keskimäärin tarvitsee tiettyyn toimintaan Ruokintasuositus (feed allowances tai feeding standards) sisältää riskilisän, jolloin otetaan huomioon eläinten välinen ravinnontarpeen vaihtelu. Mitä suurempi vaihtelu, sitä suurempi riskilisä (usein 5 %)

6 REHUN ENERGIAN KÄYTTÖ Ulosteiden energia (faeces energy) KOKONAIS- ENERGIA (gross energy, GE) SULAVA ENERGIA (digestible energy, DE) KÄYTETÄÄN TUOTANTOON Kasvu Lisääntyminen Maito Munat Villa Turkis Työ Virtsan energia (urine energy) Metaanin energia (methane energy) MUUNTUMIS- TAPPIO (heat incremet of food, HIF) MUUNTOKELPOINEN ENERGIA (metabolisable energy, ME) NETTO- ENERGIA (net energy, NE) KOKONAIS- LÄMMÖNTUOTTO (total heat production) YLLÄPITO- ENERGIA (maintenance energy) ENERGIA- RETENTIO (energy retention, RE)

7 % BE:stä Energiatappiot bruttoenergiasta Sonta,% Virtsa,% Metaani,% Muunt.t,% Ohra Vehnälese SM-heinä McDonald ym. 2002

8 Energia, MJ/kg KA Kotimaisten rehujen laskennallisia energia-arvoja BE SE ME NE Ohra Rypsi Säilörehu Heinä Olki Analyysitiedot: Kotieläintieteen laitoksen analyysirekisteri, rehutaulukot

9 Rehuarvot Rehujen keskinäisen vertailun helpottamiseksi on kehitetty erilaisia rehuarvon mittoja. Ensimmäinen oli Albrech Thaer in vuonna 1810 käyttöön ottama heinäarvoyksikkö. Perustana oli keskilaatuisen niittyheinän tuotantovaikutus härkien lihotuksessa. Tavoite on esittää mahdollisimman luotettavat ravintoarvot, jotka kuvaavat hyvin rehujen suhteellisia eroja niiden tuotantovaikutuksessa. Suomessa rehuarvojärjestelmät uusittiin 1995, koska aiempien rehuarvojärjestelmien puutteet olivat ilmeisiä.

10 Märehtijöiden rehuarvot Märehtijöiden rehujen energia-arvot perustuvat muuntokelpoiseen energiaan perustuvaan rehuyksikköön. Rehuarvot lasketaan megajouleina, mutta rehuarvon mittana on rehuyksikkö. 1 ry = 11,7 MJ ME. Väkirehuille muuntokelpoinen energia lasketaan rehun sisältämistä sulavista ravintoaineista. Muiden kuin väkirehujen muuntokelpoisen energian arvo lasketaan rehun sisältämän sulavan orgaanisen aineen (Darvon) perusteella.

11 Rehutaulukoiden energiasuositukset lihanaudoille Rehutaulukoissa lihanautojen energia (ry) suositukset on laskettu AFRC:n (1990) mukaan. Suositukset julkaistiin Nyttemmin on havaittu, että suositukset ovat liian alhaiset (McDonald ym. 2002). Suomalaisissa tutkimuksissa keskimääräinen vajaus 10 %.

12 Ry/pv Energiaruokintasuositukset Ruokintakokeiden aikana sonnien laskennallinen energian saanti oli keskimäärin 10 % suurempi kuin mitä nykyiset ruokintasuositukset edellyttävät kokeissa toteutuneilla kasvutasoilla. Tämän tuloksen perusteella on olemassa tarve päivittää meillä nykyisin käytössä olevat kasvavien sonnien energiaruokintasuositukset Ry suositus Ry saanti kokeessa Elopaino, kg

13 VALKUAISARVOT MÄREHTIJÖILLÄ OIV = OHUTSUOLESTA IMEYTYVÄ VALKUAINEN PVT = PÖTSIN VALKUAISTASE

14 Valkuaisen tarve Valkuaisen tarve on aminohappojen tarvetta. Märehtijällä pötsin mikrobisto hajottaa rehuvalkuaisen suureksi osaksi. Mikrobit syntetisoivat mikrobivalkuaista: energia + ammoniumn + hiiliketjut. Märehtijän tärkein valkuaisen lähde on mikrobivalkuainen. Osa rehuvalkuaisesta virtaa pötsistä hajoamatta, tämä osa sulatetaan juoksutusmahassa ja ohutsuolessa. Tätä rehuvalkuaisen osaa sanotaan ohitusvalkuaiseksi (bypass protein).

15 Märehtijöiden rehujen valkuaisarvo ilmaistaan kahdella tunnusluvulla: OIV ja PVT OIV mittaa ohutsuolesta imeytyvää valkuaista (aminohappoja) OIV on peräisin kahdesta lähteestä: 1) rehuvalkuaisen pötsissä hajoamattomasta osasta (ohitusvalkuaisesta) 2) mikrobivalkuaisesta, jonka pötsimikrobit tuottavat rehusta saadulla energialla OIV-arvon lisäksi rehulle lasketaan PVT-arvo (pötsin valkuaistase) PVT-arvo kuvaa rehun hajoavan valkuaisen riittävyyttä pötsin mikrobien typentarpeeseen

16 Positiivinen PVT-arvo tarkoittaa, että rehu sisältää pötsissä hajoavaa valkuaista yli mikrobien tarpeen (jos liian paljon, niin haittaa esim. tiinehtyvyyttä). Negatiivinen PVT-arvo: mikrobeilla on puutetta hajoavasta valkuaisesta. Ruokinnan negatiivinen PVT vähentää OIV:n laskennallista määrää, koska mikrobivalkuaisen määrä jää typen puutteen johdosta oletettua pienemmäksi => ruokintaa korjataan tarvittaessa lisäämällä valkuaisrehun osuutta Hyvälaatuisella, runsaalla säilörehuruokinnalla PVT tulee yleensä positiiviseksi ilman haittavaikutuksia.

17 Rehuvalkuaisen kulku märehtijällä OIVPVT järjestelmän mukaisesti (Tuori & Kaustell 1994, Kotieläin 4b: 46

18 Valkuaisen sulatus Rehujen valkuaissisältö ei kerro kovin paljon naudan käyttöön tulevan valkuaisen määrästä ja laadusta: Mikrobivalkuaisen (aminohappojen) muodostuminen yksinkertaisista typellisistä aineista Urea, nitraatit Rehun sisältämän valkuaisen (aminohappojen) hajotus pötsissä

19 Valkuais- ja energiaruokinnan erottaminen vaikeaa Pötsin mikrobivalkuaisen tuotannon edellytys on, että pötsimikrobit saavat energiaa pötsissä fermentoituvasta orgaanisesta aineesta Esim. säilörehun valkuaisarvo (OIV-arvo) on sitä parempi, mitä parempi sen energia-arvo (sulavuus, D-arvo) on Lisäksi pötsimikrobeilla on oltava riittävästi ammoniakkia aminohappojen rakennusaineeksi Mikrobit voivat myös hyötyä hyvälaatuisesta valkuaisesta käyttämällä suoraan rehun sisältämiä aminohappoja

20 Lehmän valkuaisen (OIV eli ohutsuolesta imeytyvät aminohapot) saanti muodostuu: Mikrobivalkuainen Nurmirehun ohitusvalkuainen Väkirehun ohitusvalkuainen Endogeeninen valkuainen

21 Rehuarvojärjestelmä Eläinten ravintoaineiden tarve kuvataan ruokintasuosituksissa Rehutaulukoiden avulla arvioidaan rehujen ravintoaineiden sisältö Laskentaperusteet Taulukkoarvot Lopputuloksena ruokintasuunnitelma, jota noudatetaan navetassa Kokonaisuus, jossa suositukset ja rehuarvot suhteessa tosiinsa Koostuu useista historiallisista kerrostumista ja on jatkuvassa kehitystilassa

22 Nauta ei tarvitse rehuarvoja Elintoimintoihinsa nauta tarvitsee Glukoosia Aminohappoja Rasvahappoja (lyhyt- ja pitkäketjuiset) Rehuarvojärjestelmä on tapa kuvata niiden saantia Naudan monimutkainen ruoansulatusjärjestelmä asettaa niille suuret haasteet Sokereista fermentoituu etikka- ja voihappoa, joita ei voi käyttää maitosokerin raaka-aineena Samasta rehusta voi fermentoitua eri tilanteessa eri lähtöaineita Ja eri rehuista samoja lähtöaineita

23 Nykyisessä rehuarvojärjestelmässä ongelmia (1) : Rehuarvojen additiivisuus (1 + 1 = 2) - ruokintatason ja dieetin koostumuksen vaikutus sulavuuteen (yhdysvaikutukset) Käytännössä yksittäisellä rehulla on ääretön määrä rehuarvoja riippuen ruokintatasosta, dieetin koostumuksesta, tuotantomuodosta jne.

24 Nykyisessä rehuarvojärjestelmässä ongelmia (2) : Lihanautojen tuotantokokeista ja käytännön ruokinnasta saadut kokemukset antavat aiheen olettaa, että nykyiset lihanautojen ruokintasuositukset ovat mahdollisesti: -osittain liian niukat energian suhteen -valkuainen? -OIV-PVT järjestelmän sopivuus naudanlihantuotantoon? - OIV tulee täytettyä käytännössä mikrobivalkuaisella -Suositukseksi pelkkä PVT arvo?

25 Eläimen käyttöön tuleva ravintoaineiden määrä muodostuu seuraavasti: Rehumäärä Rehujen ravintoainepit. SYÖNTI Rehuannoksen sulavuus Aineenvaihdunta Karjan hoitaja ratkaisee Eläimen ominaisuuksia Vaihtelun suuruus: Syönti > sulavuus > aineenvaihdunta

26 Kuidun merkitys ruokinnassa Lihanaudan ruokinnassa väkirehuprosentti voi (ainakin teoriassa) olla 0 80 välillä. Karkearehun määrän on oltava vähintään noin 20 % syödystä kuivaaineesta, jotta eläimen pötsitoiminnot säilyisivät normaaleina. Kuitenkin jo prosentin väkirehutasoilla voidaan havaita selviä negatiivisia vaikutuksia, jotka näkyvät esimerkiksi rehun sulatuksen heikkenemisenä. Seosrehuruokinnalla on mahdollisuus käyttää tarvittaessa suurehkojakin väkirehumääriä lihanautojen ruokinnassa. Kuitenkin prosentin väkirehutasolla tutkimuksissa on havaittu voimakasta kuidun sulatuksen heikkenemistä, mikä kertoo siitä, että potentiaalisesti sulavan kuidun sulatus heikkenee pötsin ph:n laskun ja sitä seuranneen kuidun sulatusnopeuden heikkenemisen seurauksena.

27 Kuidun merkitys ruokinnassa Aiemmin rehujen kuitupitoisuus ilmoitettiin raakakuituna. Nykyään raakakuitua käytetään enää väkirehujen energia- ja valkuaisarvon laskennassa. Raakakuitua korvaamaan on kehitetty detergenttikuituanalyysit (Van Soest ym. 1991). Neutraalidetergenttikuitu (NDF) kuvaa rehun solunseinämäaineksen kokonaismäärää. NDF-kuituanalyysi jakaa rehun hiilihydraatit solunseinä- ja solunsisällyshiilihydraatteihin. Tämä jako on märehtijän ruoansulatuksen kannalta parempi kuin aikaisemmin käytössä ollut jako raakakuituun ja typettömiin uuteaineisiin (Huhtanen 2003).

28 Kuidun merkitys ruokinnassa Nautatilojen neuvonnassa puhutaan nykyään pitkästä kuidusta, rakennekuidusta, sulavasta kuidusta, hyvälaatuisesta kuidusta jne. Usein käsitteitä käytetään määrittelemättä ja ymmärtämättä käsitteiden tarkoitusta. Pötsin toimintojen ja ravintoaineiden saannin kannalta olennaista on kuitenkin kolme asiaa (Huhtanen 2003): 1. kuidun on oltava riittävän pitkää syljen erityksen lisäämiseksi rehun syönnin ja märehtimisen aikana 2. kuidun potentiaalisen sulavuuden on oltava suuri 3. sulavan kuidun sulatusnopeus on suuri

29 Kuidun merkitys ruokinnassa Suomessa tehdyn säilörehun silppu on riittävän pitkää normaalien pötsitoimintojen ylläpitämisen kannalta, vaikka rehu olisi korjattu tarkkuussilppurilla (Huhtanen 2003). Kuituvaikutus huononee merkittävästi vasta, kun silpun pituus on alle 3 mm. Tämän rajan yläpuolella silpun pituus vaikuttaa hyvin vähän. Tästä seuraa se, että nauta ei tarvitse säilörehun lisäksi mitään pitkää kuitua tai rakennekuitua. Näin ollen heinän tai oljen lisääminen rehuseokseen on tarpeetonta. Jos ruoansulatushäiriöitä ilman heinää esiintyy, syynä on todennäköisimmin säilörehun laatuun nähden liian suuri väkirehumäärä, eikä mikään pitkän kuidun puute.

30 Kuidun merkitys ruokinnassa Erittäin hyvälaatuista säilörehua ja runsaita väkirehumääriä käytettäessä liian niukka kuidun saanti voi muodostua ongelmaksi. Seurauksena voivat olla mm. hapan pötsi, sorkkavaivat tai juoksutusmahan kiertymä. Ongelmat ovat yleisempiä lypsylehmillä kuin lyhytikäisillä lihanaudoilla, mutta lihanaudoillakin on vastaavia ongelmia havaittu. Neuvonnassa syyksi esitetään usein säilörehun liian suurta sokeripitoisuutta ja pitkän kuidun puutetta. Todellisuudessa syy on kuitenkin liian suuri väkirehumäärä suhteessa säilörehun laatuun.

31 Kuidun merkitys ruokinnassa Tilanne on mahdollista ratkaista kolmella tavalla (Huhtanen 2003): 1. Vähentämällä väkirehun määrää 2. Korjaamalla säilörehu hieman myöhemmin 3. Korvaamalla osa säilörehusta heinällä Toimenpiteet lisäävät rehuannoksen kuitupitoisuutta, jolloin pötsiongelmat vähenevät. Väkirehun vähentäminen on usein helpoin ja järkevin vaihtoehto. Säilörehun myöhäisempää korjuuta voi harkita, jos tilan nurmiala on pieni. Heinän käyttö on kallein vaihtoehto, koska suuren väkirehumäärän kustannukset säilyvät ja heinästä aiheutuu lisäkustannuksia.

32 Kuidun merkitys ruokinnassa NDF-kuitua voidaan periaatteessa käyttää apuna ruokinnan suunnittelussa. Sen perusteella voidaan arvioida, onko rehuannoksen kuitupitoisuus liian pieni pötsin normaalien toimintojen ylläpitämisen kannalta. Toisaalta voidaan arvioida rajoittaako liian suuri kuitupitoisuus rehujen syöntiä. Riittävän suuri kuitupitoisuus rehuannoksessa on tarpeen pötsin normaalin ph:n ylläpitämiseksi. Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan riittävästi kotimaista tutkimustietoa tarkan NDF-kuidun minimitason määrittämiseksi.

33 Kuidun merkitys ruokinnassa Suomessa ei ole välttämättä edes mahdollista määrittää selkeää minimitasoa NDF-kuidulle, koska asiaan vaikuttavat kuitupitoisuuden lisäksi monet muut tekijät. Esimerkiksi kuitupitoisten väkirehujen (melassileike, ohrarehu) NDFkuidun vaikutus on huonompi kuin säilörehun. Samaten huonosti sulavan karkearehun kuituvaikutus on suurempi kuin hyvin sulavan. Näin ollen rehuannoksen, joka koostuu huonosti sulavasta säilörehusta ja viljasta, NDF-kuidun minimitaso on pienempi kuin rehuannoksen, joka koostuu hyvin sulavasta säilörehusta ja runsaasti ns. sulavaa kuitua sisältävästä väkirehusta. Edellisellä dieetillä pötsi voi toimia normaalisti 30 %:n NDFkuitupitoisuudessa, mutta jälkimmäisellä minimi voi olla jopa 40 % (Huhtanen 2003).

34 Kuidun merkitys ruokinnassa Ennen kuin koko rehuannoksen NDF-suosituksia voidaan antaa, ohjeistuksena voidaan todennäköisesti parhaiten käyttää karkearehun NDF-kuidun osuutta koko rehuannoksesta. Esimerkiksi karkearehun NDF-kuidun osuus 20 % rehuannoksesta voisi olla kohtuullisen turvallinen suositus kasvavalle naudalle (Huhtanen Pekka, kirjallinen tiedonanto ). Tällä karkearehusta peräisin olevalla kuitumäärällä pitäisi saavuttaa hyvät kasvut ja pötsi toimii hyvin. Jos tämä toimii tilalla käytännössä, niin sitten voisi ehkä tasoa jopa hieman pudottaakin.

35 Karkearehun NDF, % kuiva-aineen syönnistä Kuidun merkitys ruokinnassa NDF-kuidun saanti karkearehusta 30, 50 ja 70 prosentin väkirehutasoilla ruokittaessa % 50 % 70 % Elopaino, kg Kuva 1. NDF-kuidun saanti karkearehusta 30, 50 ja 70 prosentin väkirehutasoilla ruokittaessa. Kuidun saanti on laskettu MTT:llä toteutetun ruokintakokeen (Huuskonen ym. 2007) tulosten perusteella. (Säilörehun D-arvo 67 koesarjan aikana.)

36 KIITOS!