Työpaja Ohjaus osana opettajuutta- avain hyvään vuorovaikutukseen Sirja Möttönen Ohjaus käsitteenä ja eri konteksteissa Ohjauksen luonne mitä ohjaus on? Ohjaus ammattina Ohjaus ympäristöt Ohjaus käytäntönä Ohjaus oppilaitoksissa ja opetussuunnitelmissa Ohjaus elämänkoulussa Aikuisten ohjaus Ohjaus työelämässä POHDI: Miksi ja miten käytät ohjausta työmuotonasi? 2 1
Ohjauksen määrittelystä Ohjauksen käsitteellinen määrittely selkiytymätöntä ja tulkinnat moninaisia Ohjaus ja neuvonta on usein näkymätöntä, osana muita toimintoja tapahtuvaa toimintaa (mm. opetus, sosiaalityö, johtaminen jne.) Ohjauksen vaikuttavuus/vaikutus, osana ihmisen elämänkulkua ja koulutus- ja työelämää, on hankalasti todennettavaa ja arvioitavaa (Vanhalakka-Ruoho 2007) 3 Ohjauksen määrittelystä (Onnismaa 2007) Ohjaus on ammatillisen keskustelun muoto, työmenetelmä, jota sovelletaan monissa ammateissa Ohjaustyö on vuorovaikutussuhde tai prosessi, johon pyritään vaikuttamaan Sanalla ohjaus on erilaisia merkityksiä: Couselling guidance advice Career education career development educational counselling/guidance occupational counselling career counselling career guidance study counselling/guidance Career planning career management skills Itseohjautuvyys (Self-guidance) Urasuunnittelun opetus (Career education and career development learning) Elämisen taidot (Life skills) Kyky hallita elämän projekteja (manage life projects) 4 2
OHJAUS NEUVONTA TIEDOTTAMINEN Tehtävä Edistää keskustelun keinoin ohjattavan kykyä parantaa elämäänsä hänen haluamallaan tavalla Neuvoa asiakkaalle sopiva toimintatapa Antaa asiakkaalle hänen tarvitsemiaan tietoja Suhde tietoon Korostetaan asioiden tulkinnanvaraisuutta ja monia toimintamahdollisuuksia Neuvot perustuvat asiantuntijatietoon Tarvittava tieto koostuu tosiasioista Asiakkaan rooli Ohjattava osallistuu aktiivisesti esittämiensä pulmien ratkaisemiseen. Hänen tavoitteensa ja tulkintansa ovat työskentelyn lähtökohtana. Ohjattava on oman elämänsä asiantuntija Asiakas odottaa saavansa ongelmaansa neuvoja asiantuntijalta. Hän on neuvon pyytäjä ja vastaanottaja. Hän päättää neuvon noudattamisesta Asiakas hakee itselleen puuttuvaa tietoa. Hän on tiedon vastaanottaja ja käyttää tietoa hyväkseen Ammattilaisen rooli Työntekijä pyrkii vahvistamaan ohjattavan toimintakykyä ja välttää valmiiden ratkaisumallien tarjoamista Työntekijä on asiantuntija eri toimintavaihtoehtojen arvioinnissa. Hän tietää puheena olevasta asiasta enemmän kuin asiakas. Hänen on varmistettava neuvojen asiantuntevuus ja ymmärrettävyys Työntekijä antaa asiakkaalle tämän tarvitseman tiedon oikeellisuudesta ja riittävyydestä Keskustelun kulku Yleensä monivaiheinen ja keskustelun kulkuun vaikuttaa asiakkaan tekemät aloitteet ja työntekijän käyttämä lähestymistapa. Voi edellyttää useita keskustelukertoja Rakentuu neuvon pyytämisestä ja sen antamisesta. Keskustelu voi olla lyhyt tai se voi rakentua monivaiheiseksi tehtäväksi Keskustelu rakentuu asiakkaan kysymyksistä ja työntekijän vastauksista. Yleensä keskustelu on lyhyt; voi edellyttää 5 tarkentamista. Opettajuus ja ohjaajuus? - Opetus ja ohjaus? Opetus on myös ohjausta ja ohjaus puolestaan pedagogiikkaa Ohjauksellinen opetus, pedagoginen ohjaus -> oppijan näkökulma korostuu Oppiminen (perinteinen): uudet kokemukset kiinnittyvät vanhoihin merkityksiin Ohjaus: annetaan vanhoille kokemuksille uusia merkityksiä Molemmissa syntyy uusia toimintaan vaikuttavia merkityksiä, vaikkei niitä tietoisesti tavoiteltaisikaan 6 3
OPETUS Lähtökohtana oppimisen edistäminen Opetuksen ja ohjauksen äärellä Pedagoginen vuorovaikutus Tietäminen ja huolenpito (Herranen 2010) OHJAUS Lähtökohtana yksilöiden tarpeet Kysymys yksilöiden kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja toimintakykyisyyden vahvistamisesta Kollegiaalisuus ja avoin opettajuus yhdessä tekemisen taito Edellyttää mielekkäitä ja palkitsevia oppimisen edistämiseen perustuvia yhteisöjä Auttaminen ja elämänsuunnittelu Yhteinen asia Edellyttää ohjauksellisesti suuntautunutta yhteisöä ja yhteisesti jaettua näkemystä ohjauksesta ja sen toteutustavoista 7 Sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys Konstruktionistinen ohjauskäsitys (Peavy 1999) -ihminen rakentaa tietoa yrittäessään jäsentää kokemustensa virtaa -oppiminen ilmenee aiempien kokemusten ja nykyisen maailman vuorovaikutuksen tulkintana -oppija on aktiivinen prosessin subjekti -opettaja-oppija suhde on vastavuoroinen -oppiminen perustuu oppijan sisäiseen motivaatioon -arvioinnissa painottuu prosessi ja yhteistoiminnallisuus -kokemuksellisuus, merkityksenanto ja elämän tarkoituksellisuus ovat jokaisen ihmisen keskeinen kyky ja tarve -jokainen kokee maailman omalla ainutkertaisella tavallaan -kokemukseen perustuvat merkitykset ja havainnot ohjaavat yksilön toimintaa -jokainen on kokemusmaailmansa aktiivinen konstruoija, -ohjausprosessi rakentuu asiakkaan elämänkokemuksen varaan 4
Ohjauksen ja terapian erot (Peavy 1999) OHJAUS Päähuomio normaalissa käyttäytymisessä Liittyy oppimiseen Korostaa yhteistyötä Lyhytkestoista, 1-10 tapaamista Painopiste kehittymisessä, oppimisessa ja ennaltaehkäisevissä asioissa TERAPIA Päähuomio häiriökäyttäytymisessä Liittyy parantamiseen Terapeutti on asiantuntija enemmän kuin keskustelukumppani Voi olla pitkäkestoista, jopa vuosia Painopiste on sopeuttavissa, parantavissa ja hoitavissa asioissa 9 Ohjaus ja sen tehtävä Ohjaus- ja neuvontatyössä toimitaan silloin kun henkilö, jolla on säännöllisesti tai tilapäisesti ohjaajan rooli, antaa tai sopii antavansa aikaa, huomiota tai kunnioitusta määräaikaisesti asiakkaan roolissa olevalle henkilölle tai henkilöille Ohjauksen tehtävänä on antaa yksilöille tilaa ja tilaisuuksia tutkia, kehitellä ja selkiyttää elämäntilannettaan sekä kehitellä tapoja elää voimavaraisemmin ja hyvinvoivemmin (British Association on Counsellors) 10 5
Ohjauksen holistinen malli (Esbroeck & Watts 2008) Opettaja Perhe/merkittävät toiset Opiskelija/ ryhmä Informaali tuki 1. taso ohjauksessa 2. taso 3. taso Oppimisen ja opiskelun ohjaus 11 Ohjauksen holistinen malli Informaali tuki - vanhemmat ja lähipiiri 1. ohjaustaso opettaja integroi ohjausta opetukseen koulun johto 2. ohjaustaso oppilaitoksen ohjauksen asiantuntija/ opinto-ohjaaja 3. ohjaustaso oppilaitoksen ulkopuolinen asiantuntija tuki-, neuvonta- ja ohjauspalvelut yhteiskunnan ohjaus- ja tukiorganisaatioissa 12 6
Ohjaus ja opetussuunnitelma opetussuunnitelmien perusteissa ohjaustoiminnan tavoitteet kuvataan yksityiskohtaisesti, jotta ohjaustoiminnan ydintehtävä tulisi näkyväksi ja kaikilla opiskelijoilla olisi tasa-arvoinen mahdollisuus saada tarvitsemaansa ohjausta opetussuunnitelman perusteet velvoittavat koulutuksen järjestäjän tarjoamaan ohjausta ja oikeuttavat oppilaan ja opiskelijan sitä saamaan paikallinen opetussuunnitelma ohjaussuunnitelma ohjaus ulotettiin myös alkuopetusluokkiin ensi kertaa 2004 opsin perusteissa 13 Koko koulu ohjaa Ohjaus on asetettu yhteiseksi kasvatukselliseksi tehtäväksi: Kaikkien opettajien tehtävänä on ohjata oppilasta oppiaineiden opiskelussa sekä auttaa häntä kehittämään oppimaan oppimisen taitojaan ja oppimaan oppimisen taitojaan ja oppimisen valmiuksiaan sekä ennaltaehkäistä opintoihin liittyvien ongelmien syntymistä. Jokaisen opettajan tehtävänä on oppilaiden persoonallisen kasvun, kehityksen ja osallisuuden tukeminen. 14 7
Psykososiaalinen tuki ohjauksen tehtävänä on tukea oppilaan kasvua ja kehitystä persoonallisen kasvun ja kehityksen tukeminen: huomio oppilaan elämäntilanteeseen ja historiaan itsetuntemuksen ja itsetunnon tukeminen elämänsuunnittelu- ja hallintataitojen vahvistaminen oppilas-/opiskelijahuollolliset kysymykset moniammatillinen yhteistyö tavoitteena yksilön toimijuuden vahvistaminen 15 Oppimisen ja opiskelun ohjaus Ohjauksen tehtävänä on edistää opiskelijan opiskelutaitojen kehittymistä ja opintojen kulkua sekä auttaa mahdollisissa oppimisvaikeuksissa huomio yksilön opiskeluprosessiin ja yksilöllisiin opintosuunnitelmiin ohjaus ja tuki valintatilanteissa opiskelumenetelmät ja strategiat omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen opiskelijana haastaa kaikki opettajat ohjaukselliseen vastuuseen 16 8
Dialoginen ohjaus Peavy (1999): Dialogi on keskustelua, jossa etsitään yhteistä maaperää eikä kumpikaan keskustelun osapuolista pyri nousemaan toisen yläpuolelle KUUNTELU keskeistä kuunnellaan empaattisesti ja otetaan toisen sanoma todesta -> ihmisen ja hänen tarkoituksensa ymmärtäminen tämän omasta viitekehyksestä käsin Omat oletukset ja ennakkoluulojen vaikutus minimoidaan avoin, ihmettelevä mieli Valmius antaa kuullun muuttaa itseään -> yhteinen tulkinnallinen kokonaisuus -> uusi ymmärrys Sinulla on kaksi korvaa ja suu. Sano siis sana ja kuuntele kaksi. (Arabialainen sananlasku) 17 Dialoginen ohjaus Dialogissa ohjaaja tarvitsee paitsi todellisuuden tajua myös erityisesti mahdollisuuksien tajua -> dialogissa syntyvien mahdollisuuksien tunnistaminen lisää ohjattavan suuntautumis-vaihtoehtoja ja tukee uusia tapoja toimia -> uusia näkökulmia, uusia mahdollisuuksia Ohjaajalla ei paremmin tietävän roolia -> keskeistä dialogissa syntyvä, jaettu asiantuntijuus Mindfulness = huomion kiinnittämistä erityisellä tavalla, tarkoituksellisesti läsnä olevassa hetkessä, tuomitsematta tai arvioimatta halu olla läsnä kokemuksissa tässä ja nyt pyrkimys nähdä asiat asioina, ajatukset ajatuksina, kokemukset kokemuksina vaarana dikotominen luokittelu (hyvä - paha, arvostettava - ei-arvostettava) 18 9
Ohjausprosessi (Spangar 2000) Opiskelijan elämänkentän tutkiminen ja siihen perehtyminen Opiskelija kertoo tarinansa kartoittaa elämänkenttänsä tuottaa siihen jäsennystä Yhteisen perustan ja mielekkään keskustelun luominen Mahdollisten polkujen löytäminen vaihtoehtojen tuottaminen Opiskelijan ja ohjaajan yhteissuunnittelua ja neuvottelua toteuttamiskelpoisista projekteista OHJAUSVUOROVAIKUTUKSEN TYÖVÄLINEET (NUMMENMAA 1992, 1993) 1. Kuunteleminen ja kuuleminen 2. Kysyminen 3. Peilaaminen (toisin sanoen, tiivistäen) 4. Yhteenvetäminen 5. Selventäminen (tarkoititko tätä) 6. Kohdentaminen (fokusointi) 7. Konfrontaatio (ristiriitojen esille nostaminen) 8. Tulkinta (oltava varovainen) 9. Suorat ohjeet (uudet käyttäytymismallit) 10
Muita menetelmiä Valokuvat, kortit Piirtäminen Toiminnalliset menetelmät Lähteitä Aarrevaara, T. & Saarinen, T. Kilvoittelusta kilpailuun. Jyväskylän yliopisto. KTL. Amundson, N. 2005. Aktiivinen ohjaus. Opas uraohjauksen ammattilaisille. Psykologien kustannus Oy. Annala, J. 2007. Merkitysneuvotteluja hopsista ja sen ohjauksesta. Acta Universitatis Tamperensis 1225. Juutilainen, P-K. 2004. Opinto-ohjauskeskustelu elämänsuunnittelun areena. Teoksessa Ohjausta opintoihin ja elämään. McLeod, J. (1998/2003). Introduction to Counselling. Buckingham. Open University Press. Kaisto, J. 2011. Ryhmäohjaus korkeakouluopiskelijoiden valmistumisen ja työelämään siirtymisen tukena. Oulun yliopisto 11
Lähteitä Lätti, M. & Putkuri, P. 2008. Ohjaus on kuin tekisi palapeliä. Pohjoiskarjalan ammattikorkeakoulu Myller. E. 2011. (toim.) Oppaiden opas- vinkkejä opetukseen opintopolun eri vaiheissa. Aalto-yliopisto Onnismaa & al. 2000-2005 Ohjaus ammattina ja tieteenalana, osat 1-3. Peavy, V. 2001. Elämäni työkirja. Psykologien Kustannus Oy Pekkari, M. 2009. Tavoitteellinen ohjauskeskustelu. Tammi. Helsinki Penttinen, L. ym. 2011. Vertaisuus voimavarana ohjauksessa. Jyväskylän yliopistopaino http://www.peda.net/img/portal/2438910/vertaisuus_voimavarana_o hjauksessa.pdf?cs=1321562026 Vanhalakka-Ruoho, M. 2004. Ryhmäohjaus opinto-ohjaajan työmuotona. Teoksessa Ohjausta opintoihin ja elämään. Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta.gaudeamus. 12