VUOROVAIKUTUS JA ILO LAPSEN TASAPAINOISEN KEHITYKSEN TUKENA Jukka Mäkelä, Lastenpsykiatri, lasten psykoterapeutti, Theraplay-terapeutti Erityisasiantuntija, Lapset, nuoret ja perheet - yksikkö, THL
MITÄ KAIKKI LAPSET TARVITSEVAT KUKOISTAAKSEEN ravintoa, liikuntaa, lepoa tulla nähdyksi omana itsenään, iloa tuottavana tulla kuulluksi ja siten arvostetuksi omine aloitteineen ja ajatuksineen vapautta tutkia ja onnistua saada opetusta oman kulttuurin arvoista ja odotuksista tulla hyväksytyksi omaan ryhmäänsä vireystilan yhteistä säätelyä voidakseen pysyä yhteydessä toisiin
LAPSEN KEHITYS ON AIKUISTEN VARASSA Lapsi kehittyy vuorovaikutuksessa moniulotteisen ympäristön kanssa Jokapäiväisistä kanssakäymisistä läheisten kanssa syntyy aivorakenteita ja mielen kykyjä ulkoisesta syntyy sisäinen kotona, päivähoidossa, koulussa ja muissa arjen ympäristöissä Lapsen kehitys sen tukeminen ja ohjaaminen sen häiriintyminen ja korjaantuminen tapahtuvat suhteessa ympäristöön ja yhdessä siinä olevien ihmisten kanssa 3
KEHITYKSEN KAKSI MOOTTORIA Kehittyvä hermosto ja yhteys toisiin ihmisiin vaikuttavat yhdessä epigenetiikka ohjaa perimää ja molemmat ovat täysin yksilöllisiä Aivojen tehtävä on ohjata yksilön toimintaa saamansa informaation mukaan viisi aistia kytkee meidät fyysiseen maailmaan sisäiset aistimme kertoo reaktioistamme sosiaaliset aistit kertovat toisten reaktioista peilisolujärjestelmät ovat perusta myötätunnolle Toiminta ja kokemus ohjaavat aivojen kehitystä vuorovaikutus on keskeisin kokemusten lähde 4
JOUKKOON KUULUMINEN ON INHIMILLINEN PERUSTARVE JA PERUSOLETUS Ihminen on huippusosiaalinen olento aivojen tärkein tehtävä on vastavuoroinen viestintä kasvot, ääni, kädet, vartalo ja kieli ovat sosiaalisen viestinnän välineet pahin kohtalo on jäädä ilman vastausta (M.Bahtin 1930/1981) Jokaisella on tarve tulla hyväksytyksi joukkoon tarve tulla arvostetuksi osana luonnollista yhteisöään perhe ja sukulaiset, päivähoito tai kerho, koulu ja kaverit, harrastusporukat ja naapurusto sekä lopulta yhteiskunta lasten kasvatus on aina ollut yhteistoimintaa (S.Hrdy 2009)
YHTEYTEEN ASETTUMISEN JÄRJESTELMÄ Sisäinen tasapainotila, jossa ihminen pystyy olemaan turvallisessa yhteydessä toiseen vaihtoehtoina: hyvittele; taistele tai pakene; jähmety vartalon ja erityisesti pään asento kasvojen, erityisesti silmien ympäristön ilmelihakset; äänen sointuvuus ja kuulon virittäminen läheisyys ja kosketus Ihmisyyden kruunu: tästä alkaa vuorovaikutus vireystaso on sopiva kokeilemiseen, yrittämiseen ja oppimiseen Yhteys katkeilee väistämättä säröjen korjaaminen on parempaa kuin jatkuva onnistuminen korjaaminen on aikuisen vastuulla
SANATON VUOROVAIKUTUS Suurimmassa osassa vuorovaikutusta sanojen semantiikalla ei ole merkitystä ilmeet, eleet, äänensävyt; suuntautuminen, läheisyys, kosketus sanoilla on usein sanaton ja itseäkin ohjaava viesti kehuvat sanat: hyvä, taitava, ihana kieltosanat, mutta, passiivimuodot Ajoitus ja rytmi on jaetun elävyyden perusta samantahtisuus tuntuu turvalliselta yllätyksellisyys tuo iloa: huumorin ydin Tunteiden yhteen soinnuttaminen luo merkitykset vastataan tunneilmaisun elävyyteen myönteisiä vahvistetaan, kielteisiä tyynnytetään kiintymyssuhteet kehittyvät turvallisiksi
MIELI MIELESSÄ: MENTALISAATIO Kyky huomata, pohtia ja kunnioittaa omaa ja toisen mieltä (Fonagy ym. 2002) tuntemuksia ja tunteita, ajatuksia ja uskomuksia, arvoja ja aikomuksia ymmärtää niiden yksilöllisyys ja oikeutus Ymmärtää mielen ja ulkoisen käyttäytymisen monimutkainen yhteys koskaan ei voi täysin ymmärtää toisen kokemusta pyrkimys sen mieltämiseen on sinänsä arvokasta Kyky ymmärtää kokemusta ajassa liikkuen Kuvaa aivojen pyrkimystä yhteen nivomiseen eli integraatioon
HYVÄNTAHTOISUUDEN PERUSOLETUS Yhteistoiminta tuntuu synnynnäisesti hyvältä Lapset lohduttavat, jakavat ruokaa ja leluja Jo vauvat pitävät oikeana auttaa toista hänelle tärkeän päämäärän saavuttamisessa muttei, jos toinen on kiusannut itse Ihmisen tärkein päämäärä on tulla hyväksytyksi omaan yhteisöön emme ole vain yksilöitä, jotka etsivät omaa tyydytystä Siegel: minäme antaa oikeamman kuvan ihmisestä perhe, päivähoitoryhmä ja luokka ovat omia itsenään arvokkaita yhteisöjä, joissa oma yhteisökulttuuri
SYRJÄÄN JÄTTÄMINEN SATTUU Syrjään joutuminen uhkaa lapsen parasta valtava mahdollisuuksien menetys meille kaikille kasautuva kokemus siitä, ettei saa merkitä alkaa varhain: syrjään jättävä kiusaaminen on yleistä päivähoidossa ja kouluissa lisää pahantahoisia ajatuksia (J Twenge, R Baumeister 2005) toinen arvioidaan pahantahtoiseksi toiselle haluaa pahaa Ihminen huomaa herkästi sen, ettei saa vastausta samat aivoalueet hälyttävät kuin fyysisessä kivussa synnyttää häpeää itsestä lisää vihamielisyyttä ja masennusta
HYVÄKSYTYKSI TULEMINEN OMAAN RYHMÄÄN TUNTUU HYVÄLTÄ Varhaiskasvatuksen ja koulun moraalinen itseisarvo on varmistaa joukkoon kuuluminen kaikille järjestelmän on otettava huomioon lasten yksilölliset kehittymisen tarpeet kaikki hyveet ovat yhteisöllisiä niiden harjoittaminen lisää sekä yksilön että yhteisön hyvää Lasten hetkestä hetkeen vaihtuvat avun tarpeet vireyden säätelyyn ja yhteydessä pysymiseen on opittava huomaamaan viesteihin vastataan tavalla, joka tukee hyvää ja hallitsee pahaa tämä palauttaa lapsen osaksi yhteyttä sekä aikuiseen että ryhmään siten se vahvistaa lapsen minäme kokemusta
LAPSEN KEHITYSTÄ TUKEVA ASENNE Lapsen näkeminen erityisenä utelias kiinnostus lähtökohtainen hyväksyminen: syvällä sisällä on hyvä päämäärä arvon ja merkityksen antaminen menipä tuo hienosti sinä olet sitten kiva tyttö/ poika Kunnioittaminen vastuun ottamista omista virheistä nyt en tainnut kuunnella, nyt tein väärin, en huomannut Myötä tunteminen tunteen elävyyden yhteen soinnuttaminen onpa sinulla ollut rankkaa, olipa ihana tarina Todellisuuden sanoittaminen ennakointi, jälkipurku ja kiitos merkitykset syntyvät toiminnan sanoittamisen myötä
ILO VAHVISTAA LAPSEN JOUSTAVAA KEHITYSTÄ Myönteiset tunnetilat avaavat kehityksen mahdollisuuksia ja vahvistavat kehitystä yhteydet aivoissa lisääntyvät uudet toimintamahdollisuudet avautuvat (Fredrikson B 2004) Myönteiset tunnetilat nousevat aivoissa neljää eri kanavaa pitkin (Panksepp J 2005, Sajaniemi, Mäkelä 2014)) 1) uteliaan tutkimisen ja löytämisen tuomasta hallinnan tunteesta 2) fyysisestä (riehakkaasta) leikistä toisten kanssa 3) hoiva- ja kiintymyskokemuksista 4) kumppanuudesta: yhteistoiminnasta, anteliaisuudesta, ryhmäyhteisyydestä, ystävyydestä
AIKAA KAIKELLE Terveen mielen ruokavalio (Siegel 2014) uniaika liikunta-aika keskittymisaika sisäinen aika yhteydenpitoaika leikkiaika lepoaika Sama ruokavalio vauvasta vaariin, määrät vain vaihtuvat
JATKOLUKEMISTA Sajaniemi N, Mäkelä JE : Ihminen voi hyvin joukossa. Kirjassa Lotta Uusitalo- Malmivaara(toim.) Positiivisen psykologian voima PS kustannus 2014 Sajaniemi N, Suhonen E, NislinM, Mäkelä JE: Stressin säätely, kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin PS-kustannus 2015 (painossa) Siegel D: Mielitaju. Muutoksen tiede, II painos Basam 2015. Siegel D: Brainstorm. Nuoruuden aivomyrskyn voima ja merkitys Basam 2014; Viinikka Anne (toim) Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa MLL 2014 Fonagy, P., Gergely, G., Jurist, E., (2002). Affect regulation, mentalization and the development of self. New York, Other Press Fredrickson, B L. "The broaden-and-build theory of positive emotions."philosophical transactions-royal society of london series b biological sciences(2004): 1367-1378. Hamlin JK & Wynn K: Young infants prefer prosocial to antisocial others Cognitive Development,26/1 Hrdy SB: Mothers and others: The evolutionary origins of mutual understanding Harvard UP 2009 Panksepp, J. "Affective consciousness: Core emotional feelings in animals and humans." Consciousness and cognition 14.1 (2005): 30-80. Porges S The Polyvagal Theory, Clev Cl J Med 76 Supplement 2 2009 Rogoff B: The Cultural Nature of Human Development, Cambridge Universtiy Press 2003 Stern D: The Interpersonal World of the Infant, Basic Books 1985 Trevarthen C: The concept and foundations of infant intersubjectivity, Cambridge University Press 1998 Tronick, E., Als, H., Adamson, L., Wise, S., & Brazelton, T. B. (1978). The infant s response to entrapment between contradictory messages in face-to-face interaction. American Academy of Child Psychiatry, 17 Twenge, Jean M.; Baumeister, Roy F. Social Exclusion Increases Aggression and Self-Defeating Behavior while Reducing Intelligent Thought and Prosocial Behavior. Abrams, Hogg, Michael.,Marques. (Ed), (2005). The social psychology of inclusion and exclusion., (pp. 27-46). New York, NY, US: Psychology Press