Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry 15.10.2010 Katariinantori 6 53900 Lappeenranta sposti: saimaa@sll.fi Vaasan Hallinto-oikeus PL 204 65101 DNRO ISAVI/19.04.08/2010 Asia Muutoksenhaku Itä-Suomen Aluehallintoviraston päätökseen NRO 85/10/1 Monnonsuon turvetuotantoalueen ympäristölupa ja toiminnanharjoittamislupa, Lappeenranta. Etelä-karjalan luonnonsuojelupiiri ry esittää, että Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupapäätös tulee kumota, eikä ympäristölupaa tule myöntää edellä mainitulle Monnonsuon turvetuotantoalueelle. Perustelut 1. Yleistä Suoluonnon tila on heikentynyt Suomessa. Erityisesti Etelä-Karjalassa on jäljellä vain hyvin vähän luonnontilaisen kaltaisia soita. Ympäristöministeriön teettämän laajan Suomen luontotyyppien uhanalaisselvityksen mukaan kaikki Etelä-Suomen suot ovat uhanalaisia. Valtakunnallisten alueidenkäytön ohjeiden mukaan turvetuotantoa ei tule ohjata luonnontilaisille soille. Monnonsuo on suurelta osaltaan luonnontilainen. Turvetuotantoon varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suoalueita. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilymisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. Etelä-Karjalan maakuntakaavaehdotuksessa, joka on Etelä-Karjalan liiton valtuuston hyväksymä ja tällä hetkellä ympäristöministeriön käsittelyssä, on täysin yksimielinen esitys Monnonsuon merkitsemisestä kaavamerkinnällä MY (Maa- ja metsätalousalue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja). Ympäristönsuojelulain 6 :n mukaan on ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta sijoitettava mahdollisuuksien mukaan siten, että
toiminnasta ei aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon mm. muut mahdolliset sijoituspaikat alueella, toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys, onnettomuusriski ja alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset. Kaavamerkintä MY ja turvetuotanto ovat täysin ristiriidassa keskenään. Vapo Oy:n hakemuksessa maininta maakuntakaava -merkinnästä on siis tarkoituksellisesti virheellinen: Kaavaluonnoksessa kohde sijaitsee tpk- tuotannon ja palvelun kehittämisen kohdealueella, Ylämaan kiviteollisuuden kehittämisen alueella (viittaus maakuntakaavavalmisteluun). Merkittävää on, että kaksi maanomistajaa eivät ole vuokranneet suoalueitaan Vapo Oy:lle. On huomioitava, että turpeenkaivuun vaikutukset ulottuvat aina itse kaivuualaa laajemmalle alueelle. Esimerkiksi vaateliaiden suolajien on havaittu hävinneen samaa suokokonaisuutta olevalta alueelta jopa kolmen kilometrin etäisyydeltä kaivuualueesta. Kaivuualue muuttaa myös suon hydrologiaa koko suoalueella, ei vain kaivuualueella. Siten se muuttaa pysyvästi alueen suoluontoa kaivuun ulkopuolella luonnontilaisena säilyvälläkin suon osalla. Näin ollen turvetuotanto paitsi tuhoasi kahden yksityisen suonomistajan suoalan, vaikka he eivät ole vuokranneet niitä Vapo Oy:lle ja aiheuttaisi eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 :n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Monnonsuon turvetuotantohanke vaarantaisi arvokkaan erinomaisena ja hyvänä säilyneen vesistöalueen heikentäen sen ekologista tilaa. Turvetuotanto tuhoasi monimuotoisen, luonnontilaisenkaltaisen suoluonnon ja hävittäisi uhanalaisia suoluontotyyppejä. Se pilaisi virkistysmahdollisuuksia ja aiheuttaisi merkittäviä pöly- ja meluhaittoja. Turvetuotanto hävittää vuosituhansia kertyneen hiilivaraston ja aiheuttaa ilmastokuormitusta. Ympäristönsuojelulain 42 :n mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimijoiden kanssa 1) terveyshaittaa 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa 3) maaperän tai pohjaveden pilaantumista 4) erityisesti luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 :n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Turpeen kaivuu aiheuttaisi YSL:n 42.1 :n kaikkien kohtien: 1-5 mukaista erityistä luonnonolosuhteiden huonontumista.
Lainsäädännön vastaisena hankkeena, Monnonsuolle ei tule myöntää turvetuotantoalueen ympäristölupaa. 2. Monnonsuon turpeen kaivun vesistövaikutukset olisivat merkittäviä Vilajoen lännen puoleisella vesistön latvaosalla sijaitseva Harattalanjärvi on ensimmäinen järviallas, johon kuivatusvedet Nuukseenojaa pitkin tulisivat laskemaan jos hanke toteutuisi. Harattalanjäven tila on lähes luonnontilainen ja alapuolinen vesistö, joka sisältää joki- ja järvivesistöjä on vesiekologiselta tilaltaan oletettavasti hyvää luokkaa. Pistekuormitusta vesistöön ei ole ja hajakuormitus on vähäistä. Vesistöt ovat ravinnepitoisuuksiltaan karuja ja runsas- humuksisia. Tyyppiluokitukseltaan vesistöt ovat lähellä luonnontilaa, jonka takia ihmisen aiheuttama kuormituksen kasvu voisi aiheuttaa ennakoimattomia kielteisiä muutoksia ko. vesistössä. Vesistön ekologista luokituspäätöstä ei ole. Luokituspäätös perustuu tutkimukselliseen tietoon, jossa kasviplankton, pohjaeläimet ja kalat ovat määrääviä indikaattoreita. Kyseistä tutkimustietoa ei ole käytettävissä. Kokonaisfosfori, kokonaistyppi ja klorofyllin mittaustulokset Harattlanjärvestä osoittavat sen erinomaisen tilan. Luvanhakijan teoreettinen tarkastelu fysikaalis-kemiallisen luokituksen säilymisestä vesistössä erinomaisena, vaikka ravinnepitoisuudet tuotannon vaikutuksesta kohoaisivat, ei ole hyväksyttävää. Vesipuitedirektiivi määrää ekologisen luokka-arvion perusteeksi, mittaustavan jossa pääpaino on vesibiologisissa mittareissa. Turvetuotanto alueella jatkuisi noin 20 vuotta, jonka vaikutuksesta Harattalanjärven ja koko alapuolisen vesistön pilaantumisen vaara lisääntyisi. Turvetuotannon vaikutukset ilmenevät vasteena ekosysteemin tilassa, joten Vapon tekemä teoreettinen tarkastelu ravinnepitoisuuksin kohoamisista on riittämätön peruste, ajatellen vesiluonnolle aiheutuvaa kokonaishaittaa. Lajistomuutoksina ja rehevöitymisenä ilmenevä, turvetuotannon ravinnepäästöistä sekä kiintoainekuormituksesta johtuva vesistön tilan heikentyminen seuraavan 20 vuoden aikana muuttaisi Harattalanjärven ja sen alapuolisen vesistön tilaa oleellisesti huonommaksi. Vesistön pilaantumisen vaaraa ei voida myöskään pois sulkea. Uusien turvetuotantoalueiden sijainninohjaus on otettava huomioon lupamenettelyssä, koska turpeenkaivuun vesistövaikutuksia ajatellen sen merkitys on suuri. Vuoksen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa (kohta 5.2.1: turvetuotanto) turvetuotannon kannalta kriittisiä vesistöjä ovat varsinkin pitkäviipymäiset ja karut latvavesistöt, joita on erityisesti Salpausselkien etelänpuolisilla alueilla. Uutta turvetuotantoa ei pidä sijoittaa ensisijaisesti herkimpien erinomaisessa tai hyvässä tilassa olevien vesistöjen valumaalueille, ja lupakäsittelyssä tulee ottaa huomioon vesistön herkkyys ravinne- ja kiintoainekuormalle. Kaakkois-Suomen vesistön vesienhoito-ohjelman ensimmäisessä vaiheessa Harattalanjärvi ja siihen liittyvät alapuoliset vesistöt eivät olleet mukana vesienhoidon ensimmäisellä suunnittelukaudella, johtuen niiden pienimuotoisuudesta. Siitä huolimatta
vesienhoitolain mukainen velvoite vesistöjen hyvän tilan saavuttamiseksi koskee myös niitä. Hankesuunnitelmassa pintavalutuskenttä sijoittuu turvetuotannon vesiensuojeluohjeiden vastaisesti ojitetulle suoalueelle. Ojien aiheuttaman oikovirtauksen takia kentän toimintateho heikkenee oleellisesti, lupaviraston esittämä ojien tukkiminen ei poista tätä ongelmaa. Yleistoteamuksena pintavalutuskentän toiminnasta voidaan todeta sen toimintatehon heikkenevän merkittävästi kuormituspiikkien aikana. Rankkasateet ja kevättulvat tulevat lisääntymään ilmastonmuutoksen edetessä, nämä sääilmiöt lisääntyvät myös kylminä vuodenaikoina jolloin kentän ravinteita ja kiintoaineita pidättävä vaikutus on heikoimmillaan. TE-keskus on määrittänyt Vilajoen lohi ja siikapitoiseksi vesistöksi. Luontaisesti lisääntyvää taimenta esiintyy Vilajoessa. Jokeen nousee kutemaan alkuperäinen taimenlaji Viipurinlahdesta. Lisäksi taimenhavaintoja on Harattalanjoessa järven ja Kälviäisentien välisellä osalla. Uuden turvetuotantoalueen aiheuttama kuormitus Vilajoen vesistöön aiheuttaa merkittävän uhkan vesistön rapu- ja arvokalakannalle. Lopputoteamus vesistövaikutuksista: Monnonsuon turvetuotantoalueelle ei tule myöntää lupaa, koska sen sijainti lähellä luonnontilaa olevan herkän vesistöalueen latvoilla vaarantaisi 20 toimintavuoden aikana pitkävaikutteisena koko alapuolisen vesistön tilan ja arvokalakannan. 3. Turvetuotanto tuhoaa suoluonnon Monnonsuo on keskeiseltä osaltaan luonnontilansa säilyttänyt rahka-keidassuoalue, reuna-alueiltaan rämettä, keskiosaltaan nevaa. Suo on itä- ja länsireunaltaan ojitettu. Vapon maininta, että täysin luonnontilaista aluetta ei Monnonsuolta löydy, ei pidä paikkaansa. Vaikka suon luontoarvoiltaan arvokkaan keskiosan hydrologia on reunaalueiden ojituksen vaikutuksesta muuttunut, se on kuitenkin säilyttänyt luonnontilaisen suon ominaispiirteet. Monnonsuon säilyttämistä puoltaa myös neljän kilometrin päässä sijaitseva suojelualue Mustaksensuo, joka on Natura-alue. Suomen ympäristökeskus on julkaissut Suomen luontotyyppien ensimmäisen uhanalaisuusarvioinnin tulokset 2008 (Suomen ympäristö 8/2008, Suomen luontotyyppien uhanalaisuus, osat 1 ja 2). Uhanalaisuus perustuu luontotyyppien määrän ja laadun muutoksiin 1950-luvulta nykypäivään. Uhanalaisuusarvion mukaan Monnonsuolla uhanalaisia suoluontotyyppejä ovat isovarpuräme, tupasvillaräme ja ombrotrofinen lyhytkorsineva.
Tehdyssä luonto- ja ympäristöselvityksessä todetaan suolla elävän direktiivilajeja kuten pesiviä kurkia, kolme pesivää kapustarintaparia sekä teeriä ja metsoja. Kapustarinnat, teeret ja metsot ovat Etelä-Karjalassa kuten koko eteläisessä Suomessa voimakkaasti vähentyneitä lajeja. Kapustarinnan osalta voidaan todeta, että Monnonsuo on viimeisiä, harvoja pesimäalueita koko Etelä-Karjalassa. Lintudirektiivin toteuttaminen edellyttää näiden lajien suotuisa suojelutason turvaamista. EUTI:n dirkektiivejä tulkitsevien ratkaisujen lähtökohdista todetaan, että jäsenmaan velvollisuutena on lintudirektiivin 3 artiklasta johtuen huolehtia tarvittavista toimenpiteistä kaikkien lajien elinympäristöjen riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi. Kolmen Monnonsuolla pesivän kapustarintaparin elinympäristön tuhoaminen rikkoisi räikeästi EU:lintudirektiivin artiklaa 3. Tehdyssä ympäristöarviossa huomioidaan vain suolla pesivät lajit. Monnonsuon on kuitenkin myös tärkeä muutonaikainen ruokailu- ja levähdysalue esimerkiksi hanhille. Lisäksi suoalue on mm. teerien soidinaluetta. Turvetuotanto aiheuttaa paitsi lintujen elinympäristön tuhoutumisen myös lähiympäristössä meluhäiriöitä linnuille. Monimuotoisesta luontoalueesta kertoo myös karhukanta ja hirvien määrä. Luontoselvityksessä on tutkimatta tärkeiden direktiivilajien kuten rämeristihämähäkin ja sudenkorentojen esiintyminen. Monnonsuosta ei ole tehty perusteellista luontoselvitystä. 4. Turpeen poltto kiihdyttää ilmastonmuutosta Suohon kertyneen turpeen polttaminen johtaa moniin erittäin vakaviin ympäristöhaittoihin. Suoturpeeseen on sitoutunut valtava määrä hiiltä. Turpeenotto ja muut suon vesitaloutta muuttavat toimet voimistavat ilmastonmuutosta. Tässä tapauksessa lupahakemus kohdistuu luonnontilaisen kaltaiselle turvetta kerryttävälle suolle, tällöin sen kasvihuonevaikutusta aiheuttava hiilidioksidi päästö on kiistaton. Turve aiheuttaa polttoaineista eniten kasvihuonekaasupäästöjä tuotettua energiayksikköä kohti. Turvemaiden käytöstä aiheutuu Suomessa yli 20 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt vuodessa, mikä on noin neljäsosa kaikista kasvihuonekaasujen päästöistä. Lappeenrannan kaupunki on muun muassa sitoutunut ottamaan ilmastonmuutoksen hillinnän keskeiseksi osaksi alueen politiikkaa. 5. Turpeentuotanto on uhkana lähiasukkaiden ja laajemmin valuma-alueen vesistöjen rannoilla elävien hyvinvoinnille, terveydelle ja virkistykselle Monnonsuolla, Harattalanjärvellä ja muilla valuma-alueen seuduilla on suuri merkitys ihmisille arvokkaina luonto- ja virkistysalueina.
Vaikutukset alapuoliseen vesistöön sekä pöly- ja meluhaitat lähiasutukselle ovat merkittäviä asioita. Ympäristölupaviraston ympäristöneuvos Raija Aaltonen on esittänyt pölymääräyksistä uusilla alueilla: Etäisyys asutuksesta tulee olla vähintään 400 metriä. Jos välissä on vesistöä ja peltoa, etäisyyden on oltava suurempi. Välissä on oltava puustoista, hakijan hallinnassa olevaa aluetta. Nyt kyseessä olevalla alueella lähin asutus on 220 metrin päässä. Tuotanto on riippuvaista sääoloista ja vilkkaimmillaan pouta-aikaan. Kuivan turpeen kokoaminen ja aumaaminen aiheuttavat merkittävimmät pölypäästöt. Pölyhaitta voi olla merkittävää jopa 700 metrin etäisyydellä. Melu- ja pölyhaitat olisivat lähiasukkaille merkittävä haitta ja aiheuttaisivat naapuruussuhteista annetun lain 17 :n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Suo ympäristömetsineen on vuokrattu metsästysseuralle. Alue sijaitsee metsästysalueen sydämessä ja siellä viihtyy niin riista kuin muutkin eläimet. Seuran vuosittaisesta hirvisaaliista on saatu merkittävä osuus ajometsästyksellä suon yli ja sen reunoja seuraillen. Paikallisille ihmisille tärkeitä ovat luonto- ja virkistyskäyttöarvot: kalastus, marjastus, metsästys ja luontoharrastukset. Ne ovat suo-/metsä-/ ja vesiluonnon ekopalveluja, joilla on sosiaalinen, henkinen, fyysinen ja myös taloudellinen merkitys. Vesistövaikutusten yhteydessä on käsitelty kalastushankkeita ja kalastuksen merkitystä valuma-alueella. Harattalanjärven alapuolella on kehitelty vesialueiden retkeilyreittiä, veden laadun heikentäminen vähentäisi reitin virkistysarvoa. Harattalanjärvi on kesäasukkaille tärkeä alue ja sitä kautta alueella on merkitystä myös alueen kunnille. Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry Kimmo Saarinen Seppo Pousi puheenjohtaja sihteeri