Muutos nyt tai ei koskaan. Kielenopetuksen paradigman muutos. Helsinki 15.5.2017 Uusi peruskoulu ohjelma, kärkihanke 1: Kieltenopetusta koskeva kokeilu, aloitusseminaari Professori Ritva Kantelinen Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Joensuu
Seminaarin tavoite muutos? Seminaarikutsusta leikattua: Seminaarin tarkoituksena on luoda kokonaisnäkemys kielten kärkihankkeen tavoitteista sekä mahdollisuuksista, joilla työtä lähdetään paikallisesti edistämään. Päivän tarkoituksena on luoda avointa ja kieltenopiskelun asiaa edistävää vuoropuhelua eri toimijoiden kesken, jotta myönteinen kehittämisvire leviää edelleen.
Kielten kärkihanke (Hakutiedote 56/2016) Kieltenopetuksen varhentaminen, kehittäminen, lisääminen Perusopetus + varhaiskasvatus, esiopetus Kehittämisen ja toiminnan tulee nojata voimassa oleviin opetussuunnitelmiin: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 ja Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 Tavoitteena on löytää toimintamalleja oppijoiden motivoimiseksi ja sitouttamiseksi kielten arvostamiseen, oppimiseen ja opiskeluun näkemyksiä siitä, miten opetuksen järjestäjän kieliohjelmaan tehdään oppijan elinikäistä ja monipuolista kielten opiskelua ja oppimista tukevia muutoksia Edistetään muutosta kohti kielitietoisempaa toimintakulttuuria Vahvistetaan suomalaista kielivarantoa
Muutoksen tarpeet ja kohteet mitä pitää muuttaa ja miksi Esityksen nimi / Tekijä 18.5.2017 4
Kieltenopetuksen varhentamisen perusteista - monikielisyys, monikulttuurisuus tavoitteina eurooppalainen identiteetti - kognitiivinen kehitys - vanhempien toiveet, vaatimukset Suomessa/kansainvälisesti?
HS 17.2.2017 Vieraskynä http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005091111.html Kieltenopetus tulisi aloittaa nykyistä aikaisemmin Vieraan kielen oppimisessa parhaat tulokset saavutetaan usein silloin, kun opiskelu on aloitettu varhaislapsuudessa. Vieraiden kielten oppiminen on tärkeä osa suomalaista opetussuunnitelmaa. Vastikään käyttöön otetussa opetussuunnitelmassa aikaistettiin toisen vieraan kielen (B1) opiskelua yhdellä vuodella. Opiskelu siis alkaa kuudennella luokalla, noin 12-vuotiaana. Ensimmäisen vieraan kielen (A1) opiskelu aloitetaan edelleen yleisesti kolmannella luokalla, noin 9-vuotiaana. Vieraan kielen opiskelun aikaistaminen on neuropsykologisesta näkökulmasta oikea suunta. Aivojen kehityksen ja kielten oppimisen kannalta opiskelu olisi hyödyllistä aloittaa vieläkin aikaisemmin. Neuropsykologisesta näkökulmasta on vaikea löytää perusteita pakollisten vieraiden kielten opiskelun aloittamiseen nykyisen opetussuunnitelman mukaisesti. Kielen oppiminen on esimerkki niin sanotusta herkkyyskaudesta, jossa jonkin taidon oppimiseen on aivojen kannalta otollinen kehitysvaihe. Vieraita kieliä voidaan oppia missä iässä tahansa, eikä kaikissa vieraan kielen oppimisen osa-alueissa ole herkkyyskautta. Usein paras vieraan kielen taso saavutetaan kuitenkin silloin, kun vieras kieli on opittu varhaislapsuudessa. Vaikka kognitiiviset eli tiedonkäsittelyn taidot yleisesti paranevat huomattavasti lapsuudesta aikuisuuteen, nuoret lapset ovat murrosikäisiä ja aikuisia parempia oppimaan kieliä. Oppimisen ja aivojen kehityksen näkökulmasta on vaikea nähdä perusteita sille, että vieraiden kielten opiskelu alkaa koulussa niinkin myöhään kuin nykyisen opetussuunnitelman mukaan tapahtuu. Vieraan kielen oppimisessa parhaat tulokset saavutetaan usein silloin, kun oppiminen on aloitettu ennen yhdeksättä ikävuotta. Eero Vuoksimaa ja Ulla Vedenkannas Vuoksimaa on neuropsykologian dosentti Helsingin yliopistossa ja Vedenkannas neuropsykologiaan erikoistuva psykologi. Esityksen nimi / Tekijä 18.5.2017 6
Kielikasvatus Ei ole yhtä oikeaa, parhaiten toimivaa ja kaikille sopivaa tapaa, aikaa, paikkaa kehittää kielitaitoa!
Kielikasvatus (ks. Hildén & Salo 2011, Kantelinen & Hildén 2016, Kohonen 2005 & 2009, Kaikkonen 2005, Mustaparta 2015 ) Yksilölle merkityksellistä kielen oppimista! Yksilön koko olemusta ja persoonaa koskevaa kasvua ihmisenä, kielenkäyttäjänä, yhteisöjen jäsenenä
Kielikasvatuksen päämäärä Eurooppalaisessa viitekehyksessä (CEFR 2001, EVK 2003) Kielenoppiminen yksilöllinen, kouluopiskeluun ja sen ulkopuolelle sijoittuva läpi elämän jatkuva prosessi Tavoitteena kehittää mahdollisimman laaja oma yksilöllinen monikielinen kompetenssi, jossa kaikkien yksilön osaamien kielten kaikilla kieli- ja kommunikointitaidoilla on sijansa
Päämääränä monikielisyys Yhteisöllinen monikielisyys multilingvaalisuus Useiden kielten taito tai eri kielten rinnakkaiselo tietyssä yhteiskunnassa, yhteisössä Yksilön monikielisyys plurilingvaalisuus
Yksilön monikielisyyden rakentuminen: Yksilön kokemukset kielestä laajenevat kotikielestä/-kielistä laajemmalle, lähiympäristön, laajempien toimintaympäristöjen ja koko yhteiskunnan kieliin, ja muiden kansojen kieliin, joita hän oppii koulussa tai välittömän kokemuksen kautta ks. EVK 2003, luku 1.3; CEFR 2001
Kielikasvatus Kielitaidon kehittyminen alkaa varhaislapsuudessa ja jatkuu elinikäisenä prosessina. Monikielinen kompetenssi kehittyy kotona, koulussa ja vapaa-ajalla. Se koostuu äidinkielten ja muiden kielten sekä niiden murteiden eritasoisista taidoista. Koulun kieltenopetuksen lähtökohtana on kielen käyttö eri tilanteissa. Se vahvistaa oppilaiden kielitietoisuutta ja eri kielten rinnakkaista käyttöä sekä monilukutaidon kehittymistä. Oppilaat oppivat tekemään havaintoja erikielisistä teksteistä ja vuorovaikutuksen käytänteistä, käyttämään kielitiedon käsitteitä tekstien tulkinnassa ja hyödyntämään erilaisia tapoja oppia kieliä. Oppilaat käyttävät eri kielten taitoaan kaiken oppimisen tukena eri oppiaineissa. Oppilaita ohjataan lukemaan kielitaidolleen sopivia tekstejä ja hankkimaan opiskelussa tarvittavaa tietoa eri kielillä. Oppilaita ohjataan tiedostamaan sekä omaa että muiden kielellisten ja kulttuuristen identiteettien monikerroksisuutta. Myös vähemmistökielten ja uhanalaisten kielten merkitys tuodaan esiin opetuksessa. Opetus tukee oppilaiden monikielisyyttä hyödyntämällä kaikkia, myös oppilaiden vapaa-ajalla käyttämiä kieliä. Opetus vahvistaa oppilaiden luottamusta omiin kykyihinsä oppia kieliä ja käyttää vähäistäkin kielitaitoaan rohkeasti. Kielikasvatus edellyttää eri oppiaineiden yhteistyötä. (POPS 2014, kieltenoppimäärien alussa, äidinkieli ja kirjallisuus, toinen kotimainen kieli, vieraat kielet) Esityksen nimi / Tekijä 18.5.2017 12
Kielikasvatus Kielitaidon kehittyminen alkaa varhaislapsuudessa ja jatkuu elinikäisenä prosessina. Monikielinen kompetenssi kehittyy kotona, koulussa ja vapaa-ajalla. Se koostuu äidinkielten ja muiden kielten sekä niiden murteiden eritasoisista taidoista. Koulun kieltenopetuksen lähtökohtana on kielen käyttö eri tilanteissa. Se vahvistaa oppilaiden kielitietoisuutta ja eri kielten rinnakkaista käyttöä sekä monilukutaidon kehittymistä. Oppilaat oppivat tekemään havaintoja erikielisistä teksteistä ja vuorovaikutuksen käytänteistä, käyttämään kielitiedon käsitteitä tekstien tulkinnassa ja hyödyntämään erilaisia tapoja oppia kieliä. Oppilaat käyttävät eri kielten taitoaan kaiken oppimisen tukena eri oppiaineissa. Oppilaita ohjataan lukemaan kielitaidolleen sopivia tekstejä ja hankkimaan opiskelussa tarvittavaa tietoa eri kielillä. Oppilaita ohjataan tiedostamaan sekä omaa että muiden kielellisten ja kulttuuristen identiteettien monikerroksisuutta. Myös vähemmistökielten ja uhanalaisten kielten merkitys tuodaan esiin opetuksessa. Opetus tukee oppilaiden monikielisyyttä hyödyntämällä kaikkia, myös oppilaiden vapaa-ajalla käyttämiä kieliä. Opetus vahvistaa oppilaiden luottamusta omiin kykyihinsä oppia kieliä ja käyttää vähäistäkin kielitaitoaan rohkeasti. Kielikasvatus edellyttää eri oppiaineiden yhteistyötä. (POPS 2014, kieltenoppimäärien alussa, äidinkieli ja kirjallisuus, toinen kotimainen kieli, vieraat kielet) Esityksen nimi / Tekijä 18.5.2017 13
Kielikasvatus on yhdessä toimimista elämän ja arjen hyödyntämistä
Kieltenopetuksen teoreettinen viitekehys elää ajassa, seuraako koulu ajassa elävää globaalia ja lokaalia muutosta (kieli- ja kulttuurimaiseman moninaisuus, yksilön monikielisyys ja -kulttuurisuus ) Kieli- Vuorovaikutus- Kohtaamisen näkökulma Kommunikaatioviestinnällinen näkökulma KIELIKASVATUS identiteetin monikerroksisuuden kehittyminen monikielisen ja monikulttuurisen kompetenssin kehittyessä Lingvistinen näkökulma
Esityksen nimi / Tekijä 18.5.2017 16
Hankkeilla muutosta! Muutokset hitaita teoriat muuttuvat, käytäntö muuttuu hitaasti edelleen vanhan systeemin mukaisista kieltenopetuksen toteutumista näyttöä? Kieli- ja kulttuurimaiseman muutokset tässä ja nyt, meidän arjessamme Mitä tekee koulu? Kouluopiskelun sitominen koulun ulkopuoliseen arkeen - hyödyntäkäämme ympärillämme käynnissä olevaa muutosta! Kielenoppiminen osa kaikkea oppimista, tiedostaen ja tiedostamatta Kunnissa tehtävä yhteistyötä myös yli tasorajojen ettei muutos kapseloidu tietylle tasolle Kunnan kieliohjelman tuettava kielikasvatusta kouluissa! Elinikäisen kielenoppimisen polku yksilölliset tarpeet ja mahdollisuudet koulun tuettava kaikkia!
Kielikäsitys Kieli viestintävälineenä Vieraan kielen opetuksen ja kielikasvatuksen luonnehdintaa (ks. Kaikkonen 2005,47) Vieraan kielen opetus Kieli järjestelminä, kielioppiprogressio oppikirjan mukaan Kieli osataitoina, ensisijaisesti kirjallista Kielikasvatus Kieli + kulttuuri, kieli-identiteetti: äk + muut, toimiva monikielisyys Kieli kokonaisuutena, ensisijaisesti suullista Oppimiskäsitys Kognitiivinen, konstruktivistinen Kokemuksellisuus, sosiokonstruktivismi, emotionaalinen oppiminen Arviointi Opettajajohtoisuus, oppilas arvostelun kohteena Vuorovaikutteisuus, itse- ja toveriarviointia, oppilaan subjektiivisuuden korostus Pedagogiikka Informaatiopedagogiikka, maantuntemus Kohtaamisen pedagogiikka, monikulttuurinen oppiminen Oppimisympäristö Opettajakeskeisyys, luokkahuonetyöskentely, sulkeutuneisuus Oppilaskeskeisyys, avoimuus kieli- ja kulttuurikontakteihin, autenttisuus
Muutokset opettajan työssä??
Vuoropuhelua eri toimijoiden kesken Ketä ne/he toimijat ovat? Vaihtelua eri hankekontekstien välillä? Opettajat, kielten- ja luokanopettajat, oppilaanohjaajat ja muut Suomen koulutusjärjestelmän eri tasojen edustajat: Peruskoulu, esikoulu, varhaiskasvatus ja muut Opettajankoulutus (perus- ja täydennyskoulutus, jatkokoulutus) Kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden edustajat eli me kaikki! Euroopassa (ja Euroopan ulkopuolella) toimijat Koulu, vanhemmat, lapset Kuntien päätöksentekijät Opetushallituksen ja Opetus- ja kulttuuriministeriön toimijat
Kirjallisuutta CEFR 2001=Common European Framework of Reference for Languages: Learning, teaching, assessment. Council for Cultural Co-operation. Educational Committee. Modern Languages Division. Strasbourg. http://www.coe.int/t/dg4/linguistic/cadre1_en.asp EVK 2003=Eurooppalainen viitekehys. Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys. 2003. Helsinki: WSOY. Hakutiedote 56/2016. Yleissivistävä koulutus. Kärkihanke 1: Uusi peruskoulu ohjelma, kieltenopetusta koskeva kokeilu. http://www.oph.fi/download/180596_hakutiedote_56_2016.pdf Hildén, R. & Salo, O-P. (toim.) 2011. Kielikasvatus tänään ja huomenna. Opetussuunnitelmat, opettajankoulutus ja kielenopettajan arki. Helsinki: WSOYpro. Jaatinen, R., Kohonen, V. ja Moilanen, P. (toim.) 2008. Kielikasvatus, opettajuus ja kulttuurienvälinen toimijuus. Helsinki: OKKA. Kaikkonen, P. 2005. Kielikasvatus koulun vieraan kielen opetuksen viitekehyksenä. Teoksessa V. Kohonen (toim.) Eurooppalainen kielisalkku Suomessa. Tutkimus- ja kehittämistyön taustaa ja tuloksia. Helsinki: WSOY, 45-58. Esityksen nimi / Tekijä 18.5.2017 21
Kirjallisuutta Kantelinen, R. 2015. Eurooppalainen kielisalkku työväline kielikasvatuksen toteuttamiseen. Teoksessa R. Hildén & M. Härmälä. Hyvästä paremmaksi. Kehittämisideoita kielten oppimistulosten arviointien osoittamiin haasteisiin. 7-20. http://www.oph.fi/download/165698_hyvasta_paremmaksi_kehittamisideoita_kielten_oppimistulost en_arviointien_oso.pdf Kantelinen, R. & Hildén, R. 2016. Language education towards transversal intercultural language proficiency. Teoksessa: H. Niemi, A. Toom & A. Kallioniemi (Eds.) Miracle of Education. The Principles and Practices of Teaching and Learning in Finnish Schools. (Second Revised Edition). Rotterdam: SensePublishers. 157-177. Kantelinen, R., Jeskanen, S. & Koskela, T. 2016. Kieltenopettaja kielikasvatuksen ammattilaisena asiantuntijuus muutoksessa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta http://www.kieliverkosto.fi/article/kieltenopettaja-kielikasvatuksen-ammattilaisena-asiantuntijuusmuutoksessa/ Kohonen, V. (toim.) 2005. Eurooppalainen kielisalkku Suomessa. Tutkimus- ja kehittämistyön taustaa ja tuloksia. Helsinki: WSOY. Esityksen nimi / Tekijä 18.5.2017 22
Kirjallisuutta Kohonen, V. 2009. Autonomy, Authencity and Agency in Language Education: the European Language Portfolio as a Pedagogical Resource. Teoksessa R.Kantelinen & P.Pollari (toim.) Language Education and Lifelong Learning. University of Eastern Finland. Philosophical Faculty. School of Applied Educational Science. 9-44. Mustaparta, A.-K. 2015. Kieli koulun ytimessä näkökulmia kielikasvatukseen. Oppaat ja käsikirjat 2015:15. http://www.oph.fi/download/176255_kieli_koulun_ytimessa_nakokulmia_kielikasvatukseen.pdf Nikula, T. (2010). Mitä kielitaito on? Teoksessa T. Daavittila, I. Garam, O. Jäppinen, A. Kallio, M. Kekki, M. Kopperi & E. Wakonen (toim.), Matkalla kansainvälisyyteen: kansainvälistymisen edellytykset koulusta työelämään. Seminaarijulkaisu. Helsinki, Finland: Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO, 23-28). http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/17459_m atkalla_kansainvalisyyteen.pdf O Rourke, B. & Carson, L. 2010. Language Learner Autonomy. Policy, curriculum, classroom. Oxford: Peter Lang. Pavlenko, A. & J. P. Lantolf 2000. Second language learning as participation and the (re)construction of selves. Teoksessa J. P. Lantolf (toim.) Sociocultural theory and second language learning. Oxford: Oxford University Press, 155-178. Esityksen nimi / Tekijä 18.5.2017 23
Kiitos! Menestystä hanketyöhön! uef.fi