TURVERUUKKI OY, VAPO OY, PAAVOLAN TURVE KY Siikajoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu v. 2014

TARKKAILURAPORTTI 214 16UEC112 27.5.215 TURVERUUKKI OY, VAPO OY, PAAVOLAN TURVE KY Siikajoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu v. 214

2 Turveruukki Oy, Vapo Oy, Paavolan Turve Ky Siikajoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu v. 214 Sisältö 1 JOHDANTO...4 2 HYDROLOGISET OLOT...7 3 KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU...8 3.1 Tarkkailun toteutus...8 3.2 Tarkkailun tulokset... 1 3.2.1 Virtaamat ja valumat... 1 3.2.2 Veden laatu... 12 3.2.3 Päästöt vesistöön... 14 3.3 Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailu... 2 3.4 Muu kuormitus Siikajoen vesistöalueella... 27 4 VESISTÖTARKKAILU... 28 4.1 Tarkkailun toteutus... 28 4.2 Vuosittain toistuva tarkkailu... 28 4.3 Vuosittain toistuva tarkkailu, vedenlaadun kehitys 2-luvulla... 29 4.4 Alueellinen tarkkailu ja turvetuotannon vaikutukset vesistössä... 32 4.5 Arvio päästöjen vesistövaikutuksista... 53 5 YHTEENVETO... 54 VIITTEET... 56 Liitteet Liite 1 Tarkkailuvelvollisten soiden sijainti Siikajoen vesistöalueella sekä vesistöpisteiden koordinaatit Liite 2 Päästötarkkailun tulokset v. 214 Liite 3 Vesistötarkkailun tulokset v. 214

3 Pöyry Finland Oy Hanna Kurtti, DI Yhteystiedot PL 2, Tutkijantie 2 A 9571 OULU puh. 1 3328 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi

1 JOHDANTO Siikajoen alueen turvetuottajien päästö- ja vaikutustarkkailua toteutettiin vuonna 214 Siikajoen alueen turvetuottajien vuosien 212 218 päästö- ja vaikutustarkkailuohjelman (Pöyry Finland Oy 212) mukaisesti. Tarkkailun toteuttamisesta on vastannut Pöyry Finland Oy. Vuoden 214 kesällä tarkkailussa oli yhteensä 37 turvetuotantoaluetta. Suurin osa soista oli tuotantovaiheen kesäaikaisessa tai ympärivuotisessa tarkkailussa, yksi suppeassa tarkkailussa, yksi kuntoonpanovaiheen tarkkailussa ja kolme jälkihoitovaiheen tarkkailussa (Taulukko 1). Tässä raportissa on esitetty tarkkailuista vain kesäaikaiset tulokset. Vuosipäästöjä sekä kuntoonpanosoiden tarkkailutuloksia on tarkasteltu tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 215). Vesistötarkkailua toteutettiin vuosittaisten vesistöpisteiden lisäksi 59 alueellisella pisteellä. Siikajoen turvetuotantoalueiden päästö- ja vesistötarkkailun näytteenoton ja näytteiden analysoinnin on hoitanut Nab Labs Oy. Siikajoen vesistöalueen muilla tarkkailuvelvollisilla kuormittajilla (taajamat ja teollisuus) on erillinen tarkkailuohjelmansa vuosille 213 218, jonka mukaan taajamien ja teollisuuden kuormitus- ja vesistötarkkailua on tehty myös vuonna 214. Tarkkailu raportoidaan erikseen Ahma Ympäristö Oy:n toimesta. Turvetuottajat ovat mukana kyseisessä ohjelmassa kalasto- ja pohjaeläintarkkailun osalta. Siikajoen vesistöalueen kaatopaikoilla ja jätealueilla on omat erilliset tarkkailuohjelmansa. 4

5 Taulukko 1 Siikajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden päästötarkkailuajankohdat. Y = ympärivuotinen tarkkailu T = tuotantovaiheen kesäaikainen tarkkailu S = tuotantovaiheen suppea tarkkailu jh = jälkihoitovaiheen tarkkailu X = tarkkailuohjelmassa esitetty tarkkailuvuosi Vihreällä on merkitty ylimääräisessä tarkkailussa olleet turvetuotantoalueet Oranssilla on merkitty turvetuotantoalueet, joita ei ohjelmasta poiketen tarkkailtu Turvetuotantoalue Vesistö- Lupapäätös 214 215 216 217 218 Huomioita alue nro Paavolan Turve Ky Isoneva 57.13 PSY/1/9/2 jh Turveruukki Oy Hangasneva (Siikajoki) 57.81 PSAVI/3/213/1, VHO/13/329/1 T x x Viimeinen tuotantovuosi 214. Hevoskorpi 57.62 PSAVI/82/11/1 Y x x Honkaneva 57.84 PSAVI/121/12/1 jh x x Viimeinen tuotantovuosi 212. Hourunneva 57.21 PSY/39/4/2 T x Tarkistamishakemus jätetty PSAVI:iin 31.12.212, ei vielä ratkaisua Huhanneva 57.73 PSY/41/4/2 x Tarkistamishakemus jätetty PSAVI:iin 31.12.213, ei vielä ratkaisua Huhtineva 57.18 PSY/1/4/2, VHO/5/383/3 T x Tarkistamishakemus jätetty PSAVI:iin 31.12.212, ei vielä ratkaisua Hukanneva 57.83 PSAVI/125/11/1 Y x Viimeinen tuotantovuosi 214. Iso-Manninen 57.32 PSY/73/9/2 T x x Jylenneva 57.68 PSAVI/52/11/1 T x Järvineva 57.13 PSY/98/9/2, VHO/1/754/3 Y x Vuosikuormitustarkkailu 214 (PPO) Karjoneva 57.13 PSAVI/26/12/1 Tuotanto on loppunut, jälkikäytössä, ei enää tarkkailua. Kupukkaneva 57.24 PSY/61/9/2 T Lahnasneva 57.69 PSY/42/8/2 T S Paloneva 57.85 PSAVI/124/11/1 Y x Peuraneva 57.72 PSY/7/8/2, S VHO/8/555/3 Pikarineva 57.18 PSAVI/12/1/1; T x VHO/12/11/1 Pullinneva 57.14 PSAVI/127/12/1 Y Y Y Y Y Vuosikuormitustarkkailu Savaloneva 57.73 PSY/4/4/2 la1 T la2 jh 214 (PPO) x Tarkistamishakemus jätetty PSAVI:iin 31.12.213, ei vielä ratkaisua Tahkoneva 57.29 PSY/326/4/2 x x Tarkistamishakemus jätetty PSAVI:iin 31.12.213, ei vielä ratkaisua. Ylimääräiset 2 näytettä 214. Tervasneva 57.17 PSY/61/8/2 T x Vesiläisenneva 57.73 PSAVI/523/213/1, VHO/14/95/2 T x Päätöksistä valitettu KHO:n 1.4.214, ei vielä ratkaisua

6 Taulukko 1 jatkuu Siikajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden päästötarkkailuajankohdat. Y = ympärivuotinen tarkkailu T = tuotantovaiheen kesäaikainen tarkkailu S = tuotantovaiheen suppea tarkkailu jh = jälkihoitovaiheen tarkkailu X = tarkkailuohjelmassa esitetty tarkkailuvuosi Vihreällä on merkitty ylimääräisessä tarkkailussa olleet turvetuotantoalueet Oranssilla on merkitty turvetuotantoalueet, joita ei ohjelmasta poiketen tarkkailtu Turvetuotantoalue Vesistö- Lupapäätös 214 215 216 217 218 Huomioita alue nro Vapo Oy Hangasneva (Pyhäntä) 57.65 PSAVI/99/1/1 x x x Uusi alue, tarkkailu aloitetaan kun PVK saadaan rakennettua Jousineva 57.27 PSAVI/34/12/1; VHO 13/344/1 Joutenneva 57.63 PSAVI/34/12/1; VHO 13/344/1 T x Tarkistamishakemus jätetty PSAVI:iin 27.12.212, ei vielä ratkaisua jh Tuotanto on päättynyt. Lupa on voimassa 31.12.215 saakka. Jyletneva 57.69 PSAVI/33/12/1; T x VHO 13/34/1 Kivineva 57.69 PSY/4/4/2 T x Tarkistamishakemus jätetty PSAVI:iin 31.12.212, ei vielä ratkaisua Korteneva 57.63 PSAVI/39/11/1; VHO/11/361/1 Kureluijanneva 57.67 PSAVI/32/12/1; VHO/13/342/1 Y x Vuosikuormitustarkkailu 214 (PPO) T jh jh Tuotanto on loppunut. Jh tarkkailu 215-216 tehdään vain vesistötarkkailupisteillä, koska veden pumppaus pvk:lle lopetetaan kosteikon rakentamisen vuoksi Kärjenrimpi- Puronräme (pvk1) 57.48 PSY/11/8/2; VHO/8/823/3 Y x x x x Vuosikuormitustarkkailu 214 (PPO) Kärjenrimpi- Puronräme (pvk2) 57.42 PSY/11/8/2; VHO/8/823/3 T s Mankisenneva (lupa Piipsan Turve Oy:n nimissä, Vapo vastaa tarkkailuista) 57.26 PSY 87/9/2; VHO 1/719/3; KHO 1.1.212,taltio Y x PVK1 kuului vuosikuormitustarkkailuun 214 (PPO) PVK2 siirretty kesken vuoden Siikajoen tarkkailuun 12 Navettarimpi +lisäalue 57.48 PSY 6/4/2; VHO/4/339/3; lisäalue PSY68/6/2 T x Tarkistamishakemus jätetty PSAVI:iin 28.12.212, ei vielä ratkaisua Parkkisenrimpi 57.48 PSY/7/4/2 T x Paskoneva 57.68 PSY/16/9/2 Y x x Piipsanneva 57.68 PSAVI/ pvk4 T x 54/215/1 kem2 Y Saarineva 57.37 PSY/14/8/2 Y x x x x Vuosikuormitustarkkailu 214 (PPO) Sauvasuo 57.34 PSY 83/9/2 Y x Vuosikuormitustarkkailu 214 (PPO) Varisneva 57.88 PSY/9/6/2; PSAVI/56/213/1 Tuotanto on loppunut, jälkikäytössä, ei enää tarkkailua

2 HYDROLOGISET OLOT Tarkkailukauden 214 (marraskuu 213-lokakuu 214) keskilämpötila oli Ruukin Revonlahden havaintoasemalla 4,7 C, mikä on 2,1 astetta vertailukauden 1981 21 keskiarvoa (2,6 C) korkeampi. Marras-, joulu-, helmi-, maalis- ja kesäkuu olivat vertailujaksoa selvästi lämpimämpiä (Kuva 1). Talvi (marras-maaliskuu) oli lämpötilan osalta kokonaisuutena 3,9 C vertailujaksoa lämpimämpi. Kesäkuukausina ei ollut niin suurta poikkeamaa pitkänajan keskiarvoon, kesä-syyskuu oli kokonaisuutena 1,3 C vertailujaksoa lämpimämpi. Tarkkailukauden 214 sadesumma oli Ruukissa 578 mm, mikä on 37 mm pitkän ajan keskiarvoa (541 mm) suurempi. Kesä oli keskimääräistä kuivempi, ja etenkin kesäja elokuussa satoi selvästi tavanomaista vähemmän (Kuva 1). Heinäkuun sademäärää nostavat yksittäiset rankat kuurosateet. Talvella, marras-, joulu-, ja lokakuussa satoi 1,5-kertaisesti vertailujaksoon nähden. 7 C 2 15 1 5 Lämpötila mm 14 12 1 8 Sademäärä -5-1 -15 XI XII I II III IV V VI VII VIII IX X 6 4 2 XI XII I II III IV V VI VII VIII IX X 213-214 212-213 1981-21 213-214 212-213 1981-21 Kuva 1 Kuukauden keskilämpötilat ja sademäärät Ruukissa (Revonlahti) tarkkailukausilla 213 ja 214 sekä vertailujaksolla 1981 21 keskimäärin. (Ilmatieteen laitos, Pirinen ym. 212) Siikajoen virtaamaa mitataan muun muassa Länkelässä (F = 4283 km 2 ), joka sijaitsee joen alaosalla Siikajoen kunnassa noin 15 km jokisuusta ylävirtaan. Tarkkailukauden 214 (1.11.213 31.1.214) ja vertailujakson 1981 21 virtaamat on esitetty kuvassa 2. Joulukuun puolessa välissä alkanut lämmin sääjakso ja sen jälkeen seuranneet runsaat sateet nostivat tulvan joulu-tammikuun vaihteessa. Helmikuun lopun lauhan jakson jälkeen virtaamat kasvoivat maaliskuussa, mutta selvää kevättulvaa ei ollut vuonna 214. Lokakuun lopussa alkaneet sateet nostivat syystulvan kevättulvaa korkeammaksi. Joulu-tammikuun tulvahuipun virtaama oli tarkkailukaudella 214 noin 26 m 3 /s, kun keväällä 212 maksimivirtaama oli tulva-aikaan noin 4 m 3 /s.

8 m3/s 3 213-214 1981 21 25 2 15 1 5 1.11. 1.12. 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. Kuva 2 Virtaama Siikajoen Länkelässä tarkkailukaudella 214 (ympäristöhallinnon Herttatietojärjestelmä 6.2.214) ja vertailujaksolla v. 1981 21 keskimäärin (Korhonen & Haavanlammi 212). Keski-, yli- ja alivirtaamien tunnusluvut (m 3 /s) Länkelässä tarkkailukausilla 212 214 sekä vertailujaksolla 1981 21 olivat seuraavat: 214 213 212 1981-21 MQ (vuosi) 46,5 39, 69,3 39,9 MQ (kesä-syyskuu) 18,5 2,8 6,3 26,1 NQ (kesä-syyskuu) 5, 4,9 1,2 19,4 HQ (kesä-syyskuu) 14 145 38 39,8 3 KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU 3.1 Tarkkailun toteutus Vuoden 214 kesällä tarkkailussa oli yhteensä 37 turvetuotantoaluetta. Suurin osa soista oli tuotantovaiheen kesäaikaisessa tai ympärivuotisessa tarkkailussa, yksi suppeassa tarkkailussa, kaksi kuntoonpanovaiheen tarkkailussa ja kolme jälkihoitovaiheen tarkkailussa. Mankisennevan pvk1 ja pvk2 sekä Pullinneva vaihtuivat kesken vuoden kuntoonpanosta tuotantovaiheen tarkkailuun. Turveruukki Oy:n Hevoskorvella, Hukannevalla, Järvinevalla ja Palonevalla sekä Vapo Oy:n Kortenevalla, Kärjenrimmellä, Saarinevalla, Sauvasuolla, Paskonevalla ja Mankisennevalla tarkkailu oli ympärivuotista. Turveruukki Oy:n Peuranevalla toteutettiin suppeaa tarkkailua. Vapo Oy:n Joutenneva ja Turveruukki Oy:n Honkaneva ja Savaloneva la1 kuuluivat jälkihoitovaiheen tarkkailuun. Muilla soilla toteutettiin kesäajan tuotantovaiheen tarkkailua Järvineva, Kärjenrimpi, Saarineva, Sauvasuo, Pullinneva ja Mankisenneva pvk1 kuuluvat turvetuotantoalueiden vuosikuormituksen tarkkailuun, ja niiden osalta tarkkailutulokset on raportoitu yksityiskohtaisemmin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 215).

Useilla soilla tarkkailtiin vesienkäsittelyn tehoa ottamalla näytteitä myös vesienkäsittelyyn tulevasta vedestä. Turveruukin Pullinnevalle on annettu lähtevän veden pitoisuus- ja reduktiorajaarvoihin liittyviä määräyksiä. Raja-arvotarkastelut on raportoitu Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantoalueiden päästötarkkailuraportissa eikä niitä esitetä tässä yhteydessä. Lisäksi Turveruukin Pullinnevalle, Hangasnevalle ja Honkanevalle on ph-rajoihin liittyviä määräyksiä. ph-rajatarkastelut on raportoitu Turveruukin omien tarkkailujen raportissa eikä niitä esitetä tässä yhteydessä. Vapon Siikajoen turvetuotantoalueilla ei ole reduktio/pitoisuusmääräyksiä. Piipsannevan uudessa luvassa on annettu määräyksiä (päätös annettu 13.5.215). Siikajoen vesistöalueella kesällä 214 tarkkailussa olleet turvetuotantoalueet on esitetty taulukossa (Taulukko 2) ja soiden sijainti on merkitty liitekartalle 1. Päästötarkkailutulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 2. 9 Taulukko 2 Siikajoen vesistöalueen päästötarkkailukohteet kesällä 214. la = laskeutusallas, pvk = pintavalutuskenttä, kem = kemiallinen käsittely. Siikajoen vesistöalueen päästötarkkailusuot kesällä 214. Turvetuotantoalue Tuottaja Vesistö- Vesienkäsit- PVK ojitettu Tehon Huom. alue tely kesällä tarkkailu Tuotantovaihe Jousineva Vapo Oy 57.27 pvk2 Ei Jyletneva Vapo Oy 57.69 kosteikko X Kivineva (Pulkkila) Vapo Oy 57.28 pvk1 Ei Kureluijanneva Vapo Oy 57.67 pvk1 Ei Kärjenrimpi-Puronräme (KAI) Vapo Oy 57.48 pvk1 (Kärjenrimpi) Ei X Vuosikuormitustarkkailu Kärjenrimpi-Puronräme Vapo Oy 57.42 pvk2 (Puronräme) Ei X Ympärivuotinen Mankisenneva Vapo Oy 57.26 pvk1 * Mankisenneva Vapo Oy 57.26 pvk2 Kyllä X ** Navettarimpi (KAI) Vapo Oy 57.48 kem1 X Paskoneva Vapo Oy 57.68 pvk Kyllä X Ympärivuotinen Parkkisenrimpi (KAI) Vapo Oy 57.48 pvk1 Ei Piipsanneva Vapo Oy 57.68 pvk4 Ei Saarineva Vapo Oy 57.37 pvk1 Kyllä X Vuosikuormitustarkkailu Sauvasuo Vapo Oy 57.33 pvk1 Ei X Vuosikuormitustarkkailu Hangasneva Turveruukki Oy 57.92 kosteikko X Hevoskorpi Turveruukki Oy 57.17 pvk1 Ei X Ympärivuotinen Hourunneva Turveruukki Oy 57.26 la Hourunneva Turveruukki Oy 57.26 pvk1 Ei X Huhtineva Turveruukki Oy 57.18 pvk1 Ei X Hukanneva Turveruukki Oy 57.83 pvk1 kyllä X Ympärivuotinen Iso-Manninen Turveruukki Oy 57.23 pvk1 Ei X Jylenneva Turveruukki Oy 57.68 pvk1 Ei X Järvineva Turveruukki Oy 57.13 pvk Ei X Vuosikuormitustarkkailu Kupukkaneva Turveruukki Oy 57.24 pvk2 Ei Lahnasneva Turveruukki Oy 57.69 pvk Ei X Paloneva Turveruukki Oy 57.85 kasv.kenttä X Ympärivuotinen Peuraneva Turveruukki Oy 57.72 pvk Ei X suppea Pikarineva Turveruukki Oy 57.18 pvk1 Ei X Pullinneva Turveruukki Oy 57.14 pvk1 kyllä X Vuosikuormitustarkkailu Savaloneva Turveruukki Oy 57.73 la2 Tahkoneva Turveruukki Oy 57.29 kosteikko Tervasneva Turveruukki Oy 57.17 pvk1 Ei X Vesiläisenneva Turveruukki Oy 57.73 la Kuntoonpanovaihe Korteneva Vapo Oy 57.63 pvk1 Ei X Vuosikuormitustarkkailu Jälkihoitovaihe Honkaneva Turveruukki Oy 57.84 la2 Joutenneva Vapo Oy 57.63 la3 Savaloneva Turveruukki Oy 57.73 la1 * Mankisenneva pvk1 siirtyi talvella kuntoonpanovaiheen tarkkailusta (PPO) tuotantovaiheen tarkkailuun (PPO) ** Mankisenneva pvk2 siirtyi talvella kuntoonpanovaiheen tarkkailusta (PPO) tuotantovaiheen tarkkailuun (Siikajoki, ymp.vuotinen)

Mankisennevan pintavalutuskenttää 2, Hourunnevan laskeutusallasta 1 ja jälkihoitovaiheessa olevia Savalonevaa la1 ja Joutennevaa lukuun ottamatta kaikilla tarkkailukohteilla mitattiin virtaamia jatkuvatoimisella virtaamamittarilla. Mankisennevan pvk2:lla ei ollut virtaamamittausta, koska virtaamamittaus oli pvk1:llä ja pvk2 virtaama päätettiin arvioida sen perusteella. Hourunnevan laskeutusaltaalla ei ollut virtaamamittausta, koska virtaamamittaus oli pvk1:llä ja la1 virtaama päätettiin arvioida sen perusteella. Suppeassa tarkkailussa olevalta Peuranevalta ja jälkihoitovaiheen tarkkailussa olevalta Joutennevalta otettiin näytteet kerran kuukaudessa ja muilta kohteilta kahden viikon välein. Ominaispäästöt laskettiin tarkkailukohteelta mitatun virtaaman ja vedenlaadun perusteella aina, kun se oli mahdollista. Mankisennevan pvk 2:n kuormitus laskettiin saman turvetuotantoalueen pvk 1:ltä mitatun virtaaman perusteella, Hourunnevan la1 kuormitus laskettiin saman turvetuotantoalueen pvk1:ltä mitatun virtaaman perusteella ja Savalonevan la1 kuormitus laskettiin saman turvetuotantoalueen la2:lta mitatun virtaaman perusteella. Taustahuuhtouman laskennassa käytettiin Ympäristöministeriön uuden Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöministeriö 213) suositusten mukaisesti seuraavia taustapitoisuuksia: kiintoaine 1 mg/l (vuoteen 212 saakka käytetty arvo 2 mg/l), fosfori 2 µg/l ja typpi 5 µg/l. Lasketuista brutto-ominaispäästöistä vähennettiin taustahuuhtouman arvot, jolloin saatiin nettopäästöt. Konsultin tekemän tarkkailun lisäksi Turveruukki otti omavalvontanäytteitä mm. rankkasadetilanteissa Hangasnevalla, Hevoskorvella, Huhtinevalla, Lahnasnevalla, Jylennevalla, Palonevalla, Peuranevalla, Pikarinevalla, Savalonevalla, Tahkonevalla, Tervasnevalla ja Vesiläisennevalla. Tulokset ja näytteenottojen syyt on esitetty liitteessä 2. 3.2 Tarkkailun tulokset Vuonna 214 Siikajoen vesistöalueella oli turvetuotannossa 2 986 ha, tuotantokunnossa 1 ha, kuntoonpanossa 162 ha ja tuotannosta poistunut 1 96 ha. Kesäaikana pintavalutus oli vesienkäsittelymenetelmänä 78 %:lla, laskeutusaltaat 14 %:lla ja kemikalointi 4 %:lla turvetuotannon kokonaispinta-alasta. Muun vesienkäsittelyn piirissä (mm. kosteikko) oli noin 5 % pinta-alasta. Vuoden 214 tarkkailukohteista 26:lla oli kesäaikaisena vesienkäsittelynä pintavalutuskenttä, kuudella kohteella laskeutusaltaat, neljällä kosteikko tai kasvillisuuskenttä ja yhdellä kemiallinen käsittely (ks. Taulukko 2). 3.2.1 Virtaamat ja valumat Siikajoen tarkkailusoiden valumatiedot kesältä 214 on esitetty taulukossa (Taulukko 3). Mankisennevan pvk 2:lla ei ollut virtaamamittausta. Mankisennevan pvk 2:n virtaama arvioitiin saman turvetuotantoalueen pvk 1:n virtaamista. Virtaamat padotus- ja häiriöjaksoilta on arvioitu käyttäen SYKE:n hydrologista vesistömallia. Nämä kohteet on sisällytetty keskiarvoihin. Kohteet, joiden kesän virtaama on arvioitu pääosin tai kokonaan vesistömallin tai toisen mittauspisteen avulla, eivät ole mukana keskiarvoissa. Tällaisia kohteita oli kesällä 214 vain Mankisenneva pvk2. Siikajoen tuotantosoiden kesän keskimääräinen keskivaluma oli 8,5 l/s km 2. Keskivaluma oli edellisvuotta (8, l/s km 2 ) hieman suurempi. Tuotantovaiheen soista suurin keskivaluma mitattiin Sauvasuolla kuten vuonna 213. Siikajoen tuotantovaiheen tarkkailusoiden kesän keskivaluma oli likimain samansuuruinen kuin kaikilla Pohjois-Pohjanmaan alueen tarkkailusoilla kesällä keskimäärin (8,8 l/s km 2 ). 1

11 Taulukko 3 Siikajoen päästötarkkailusoiden valumat kesällä 214. Suo Tarkkailu- Mittapadon Jakso d Mq Nq Hq Huom! piste valuma-alue ha l/s km 2 l/s km 2 l/s km 2 TUOTANTOSUOT Pintavalutuskenttä Hevoskorpi pvk1 19 8.5.-15.9. 131 6,3,99 69 Hourunneva pvk1 34 15.5.-16.9. 125 6,4,9 47 virtaama vesistömallista 15.5.-6.6. Huhtineva pvk1 139 15.5.-17.9. 126 7,4,42 53 virtaama vesistömallista 18.6.-28.6. Hukanneva pvk1 263 8.5.-16.9. 132 7,4,38 23 virtaama vesistömallista 18.8.-3.8. Iso-Manninen pvk1 1 12.5.-16.9. 128 13,3 5,17 3 virtaama vesistömallista 25.5.-9.6. Jousineva pvk2 53 13.5.-16.9. 128 9,5 2,61 38 Jylenneva pvk1 89 14.5.-14.9. 124 7,8,49 68 virtaama vesistömallista 26.5.-31.5. Järvineva pvk 65 13.5.-21.9. 132 2,5, 45 Kivineva (Pulkkila) pvk1 132 15.5.-16.9. 132 1,2 2,81 5 Kupukkaneva pvk2 Nollavirtaama kesällä, pois lukien jakso 17.5.-24.5. Kureluijanneva pvk1 17 15.5.-14.9. 123 1,3,66 99 Kärjenrimpi (KAI) pvk1 327 12.5.-21.9. 133 3,4,44 35 Lahnasneva pvk 145 9.5.-16.9. 137 11 4,79 54 Mankisenneva pvk1 2) 139 3.4.-21.9. 145 7,8 3,63 23 Mankisenneva* pvk2 3) 154 3.4.-21.9. 145 6,3 1,43 28 virtaama arvioitu pvk1 virtaamista Paskoneva pvk 112 28.4.-15.9. 141 5,1, 72 virtaama vesistömallista 6.8.-22.8. Parkkisenrimpi (KAI) pvk1 4 13.5.-15.9. 127 6,5,2 5 Peuraneva pvk 155 15.5.-21.8. 99 9,3,77 73 Piipsanneva pvk4 226 14.5.-16.9. 119 5,9, 37 virtaama vesistömallista 14.5.-17.6. Pikarineva pvk 113 15.5.-17.9. 126 11,2,25 319 Pullinneva pvk1 58 14.5.-21.9. 131 7,2,78 54 Puronräme (KAI) pvk2 327 14.5.-15.9. 125 4,6 1,22 39 virtaama vesistömallista 25.8.-15.9. Saarineva pvk1 125 18.5.-21.9. 127 13, 2,5 292 Sauvasuo pvk1 33 17.5.-21.9. 128 23,5 3,29 136 Tervasneva pvk1 94 2.5.-17.9. 121 7,9, 119 Kemiallinen käsittely Navettarimpi (KAI) kem1 257 9.5.-15.9. 131 1,66,2 24,3 Kosteikko Hangasneva kosteikko 158 13.5.-15.9. 118 1,1,1 96 virtaama vesistömallista 13.5.-14.6. Jyletneva kosteikko 9 15.5.-16.9. 124 17,17 94 Paloneva kasv.kenttä 326 14.5.-16.9. 126 3,7, 14 virtaama vesistömallista 14.5.-24.6. Laskeutusallas Savaloneva la2 117 15.5.-16.9. 125 1,6,69 9,7 Vesiläisenneva la 56 15.5.-16.9. 125 14,4, 143 virtaama vesistömallista 24.6.-7.7. ja 23.7.-16.9. Keskiarvot Kaikki suot (n=27) 8,5 1,9 76 Pintavalutuskentälliset suot (n=24) 8,7 1,4 81 Kosteikolliset suot (n=3) 1,3,6 68 Laskeutusaltaalliset suot (n=2) 8,,35 76 Pohjois-Pohjanmaan suot (n=77) 1) 8,8,94 67 Siikajoki 213 (n=11) 8,,8 15 KUNTOONPANOSUOT Pintavalutuskenttä Korteneva pvk1 117 16.5.-21.9. 129 9,3 2,48 75 Keskiarvot Pohjois-Pohjanmaan suot (n=3) 8,7 1,4 62 JÄLKIHOITOSUOT Laskeutusallas Honkaneva la2 5 14.5.-17.9. 127 6,5, 5 Joutenneva la3 43,4 14.5.-16.9. 126 8,2 3,9 22 Virtaama vesistömallista Savaloneva la1 171 15.5.-16.9. 125 1,6,69 9,7 Virtaama arvioitu la2 virtaamista * Ei mukana keskiarvossa. 1) Sisältää kolme ympärivuotista kohdetta Kainuusta ja yhden ympärivuotisen kohteen Lapista. 2) Mankisenneva pvk1 siirtyi talvella kuntoonpanovaiheen tarkkailusta (PPO) tuotantovaiheen tarkkailuun (PPO) 3) Mankisenneva pvk2 siirtyi talvella kuntoonpanovaiheen tarkkailusta (PPO) tuotantovaiheen tarkkailuun (Siikajoki, ymp.vuotinen)

3.2.2 Veden laatu Siikajoen tarkkailusoilta lähteneen valumaveden laatu on esitetty taulukossa 3. Epäorgaaniset ravinteet (PO 4 -P, NO 2+3 -N ja NH 4 -N) ja rauta on ohjelman mukaisesti määritetty muista näytemääristä poiketen pääosin kolme kertaa kesässä. Kupukkanevalta ei saatu kesällä 214 yhtään näytettä. Kupukkanevalla ei ole vuotoja vesienkäsittelyrakenteiden ohi, vaan alueen maaperä on vettäläpäisevää eikä pintavalutuskentälle tule vettä. Valumaveden laadussa oli suurta vaihtelua soiden välillä. Siikajoen tuotantosoilta purkautuneen valumaveden ph-keskiarvo oli 6,1 kun koko Pohjois-Pohjanmaan keskiarvo oli 6,2. Alhaisimmat tuotantovaiheen ph-arvot mitattiin happamilla sulfaattimailla sijaitsevalta Hangasnevalta, jonka kesän ph-keskiarvo oli vain 4,8, muilla soilla ph-keskiarvo oli > 5,. Siikajoen vesistöalueella sijaitsee paikoin happamia alunamaita, jotka laskevat veden ph:ta. Veden ph oli edellisvuosien tapaan lähimpänä neutraalia Savalonevalla. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) oli kesän keskiarvona suurin Hevoskorvella, Järvinevalla, Mankisennevan pvk2:lla, Paskonevalla ja Pullinnevalla. Kesän pienimmät COD Mn -keskiarvot olivat Hukannevalla, Parkkisenrimmellä, Hangasnevalla, Navettarimmellä, Hourunnevalla ja Savalonevan la2:lla. Siikajoen maaperässä on monin paikoin runsaasti rautafosfaattia, joka laskee veden ph:ta ja nostaa fosforipitoisuuksia (Picken 27). Fosforia oli Siikajoen turvesoiden valumavesissä paikoin runsaasti ja Siikajoen turvesoiden keskiarvo (85 µg/l) oli suurempi kuin Pohjois-Pohjanmaan keskiarvo (67 µg/l). Järvinevalla ja Pullinnevalla fosforipitoisuuksien keskiarvo oli kesällä yli 3 µg/l. Järvinevalla fosforipitoisuus on ollut korkea myös kesinä 212 ja 213. Järvinevalla fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli suuri jokaisella määrityskerralla (ks. liite 2.24). Myös Mankisennevan pvk2:lta, Paskonevalta, Piipsannevalta ja Tervasnevalta lähteneessä vedessä oli huomattavan paljon fosforia. Järvinevalla ja Tervasnevalla korkeat fosforipitoisuudet johtuvat todennäköisesti vivianiitista. Tervasnevalla oli korkeat fosforipitoisuudet jo ennakkonäytteissä. Piipsannevalta lähteneen veden fosfaattifosforipitoisuus oli suurempi kuin kokonaisfosforipitoisuus, tämä johtuu kuitenkin erilaisista näytemääristä. Alhaisimmat fosforipitoisuudet mitattiin Hukannevalla, Iso-Mannisella, Jousinevalla, Kivinevalla, Kureluijannevalla, Parkkisenrimmellä, Peuranevalla, Hangasnevalla ja Palonevalla. Rautafosfaatin esiintyminen kohottaa myös veden rautapitoisuuksia ja rautapitoisuudet (5697 µg/l) olivat Siikajoen alueella keskimäärin selvästi Pohjois-Pohjanmaan kaikkien soiden tasoa (4287 µg/l) korkeampia. Suurimmat raudan keskimääräiset pitoisuudet mitattiin Järvinevalla, Kivinevalla, Kureluijannevalla, Saarinevalla, Pullinnevalla, Navettarimmellä, Hourunnevalla ja Vesiläisennevalla. Rautapitoisuudet olivat alhaisimmat Huhtinevalla, Mankisennevan pvk1:llä ja Tervasnevalla. Typpeä turvesoiden vedessä oli kesällä yleisesti melko paljon. Keskimääräiset pitoisuudet olivat selvästi suurimmat Pullinnevalla, mutta myös Kärjenrimmellä, Mankisennevan pvk2:lla, Paskonevalla ja Saarinevalla kesän keskiarvo oli suuri. Typpipitoisuudet olivat alhaisimmat Kivinevalla, Parkkisenrimmellä, Hourunnevalla ja Savalonevan la2:lla. Nitriitti-nitraattitypen (NO 2+3 -N) pitoisuudet olivat kauttaaltaan alhaisia, mutta ammoniumtypen (NH 4 -N) pitoisuuksissa esiintyi runsaasti vaihtelua. 12

Taulukko 4 Siikajoen päästötarkkailusoiden valumaveden laatu kesällä 214 (n = näytteiden lukumäärä). Suo Vesien- n ph CODMn Kok.P PO4-P Kok.N NO2+3-N NH4-N Fe Kiintoaine Huom. käsittely kpl mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Tuotantovaihe Hevoskorpi pvk1 1 6,4 75 87 17 1911 5, 165 295 5,1 Hourunneva pvk1 1 5,7 48 76 17 1797 19 328 61 12 Huhtineva pvk1 11 6,7 52 94 47 192 1 9,3 983 8, Hukanneva pvk1 12 6,5 19 34 14 162 37 191 464 13 Iso-Manninen pvk1 9 5,9 51 33 9, 191 3 36 5633 6,3 Jousineva pvk2 1 6,4 39 35 9,3 112 5, 57 513 4,4 Jylenneva pvk1 11 6,4 43 54 33 142 5, 34 4567 5,5 Järvineva pvk 9 5,1 84 34 323 1944 5,8 57 7275 12 Kivineva (Pulkkila) pvk1 1 6,1 36 34 55 958 23 57 8933 7,4 Kupukkaneva pvk2 ei vettä, ei näytteitä Kureluijanneva pvk1 1 6,7 35 37 7,3 138 5, 6,7 7963 7, Kärjenrimpi (KAI) pvk1 9 5,1 54 97 36 2199 5, 738 4775 9,9 Lahnasneva pvk 11 6,5 36 47 57 1231 48 251 2567 7,7 Mankisenneva pvk1 1 5,8 69 56 6, 148 5, 53 118 2,7 Mankisenneva pvk2 1 6,5 75 133 66 227 49 488 452 7,2 Paskoneva pvk 1 5,2 83 118 39 291 39 812 568 8,7 Parkkisenrimpi (KAI) pvk1 1 6,6 26 31 6,7 842 5, 7, 6163 4,8 Piipsanneva pvk4 6 5,9 5 141 145 1355 5, 61 685 21 Kärjenrimpi-Puronräme (KAI) pvk2 1 5,4 52 88 17 1375 5, 9 298 9,1 Saarineva pvk1 9 6,4 53 81 5 2844 99 124 71 13 Sauvasuo pvk1 9 6, 44 4 23 1368 7,8 299 6625 11 Peuraneva pvk 6 6,4 51 29 4,5 1733 19 332 3325 7,4 suppea tarkkailu Pikarineva pvk 12 6,7 34 79 49 189 5, 6 3667 34 Pullinneva pvk1 1 5,5 122 337 177 38 5,1 62 945 15 Tervasneva pvk1 1 6,3 61 175 19 1671 36 319 1767 4, Hangasneva kosteikko 12 4,8 4,7 16 2,7 1638 5, 84 29 9, Jyletneva kosteikko 1 5,9 35 45 9,3 1327 7,7 172 6767 1 Paloneva kasv.kenttä 11 6,4 35 37 7,8 1154 7,4 68 656 1 Tahkoneva kosteikko 2 6,5 14 25 18 4, Navettarimpi (KAI) kem1 1 5,4 2 5 13 1368 22 583 7833 16 Hourunneva la 1 6,2 25 76 39 938 5, 113 94 21 Savaloneva la2 1 7, 17 4 21 833 34 137 533 6,1 Vesiläisenneva la 11 6,4 33 54 16 128 25 393 93 18 Keskiarvot Kaikki suot (n=31) 6,1 45 85 51 1551 25 323 5697 11 Pintavalutuskentälliset suot (n=24) 6,1 52 91 53 1598 27 274 4931 1 Pohjois-Pohjanmaan suot (n=87) 1) 6,2 39 67 36 1296 42 192 4287 8,8 Siikajoki 213 (n=1) 5,3 5 94 47 1934 17 735 5233 1,3 Kuntoonpanovaihe Korteneva pvk1 9 4,5 49 16 1196 9,5 255 3,4 Pohjois-Pohjanmaan suot (n=4) 4,8 82 173 277 216 1487 7,7 Jälkihoitovaihe Honkaneva la2 9 3,8 12 18 3 116 7,5 315 145 8,8 Joutenneva (jälkikäyttö) la3 5 6,7 35 57 114 9,1 Savaloneva la1 5 6,6 28 65 124 15 13 Kiintoainepitoisuudet olivat Siikajoen tuotantosoilla (ka. 11 mg/l) hieman suurempia kuin kaikilla Pohjois-Pohjanmaan soilla (ka. 8,8 mg/l). Selvästi suurin kiintoaineen keskiarvo oli Pikarinevalla (34 mg/l), jossa keskiarvoa nostaa yksittäinen 29.7.214 otettu omavalvontanäyte (34 mg/l, liite 2.29). Mikäli tämä tulos jätetään pois keskiarvon laskennasta, Pikarinevan kesän kiintoainekeskiarvoksi saadaan 5,9 mg/l. Siikajoen alueen tuotantosoiden keskimääräinen kesäaikainen vedenlaatu oli nitraattinitriittityppeä lukuun ottamatta huonompaa kuin kaikilla Pohjois-Pohjanmaan tuotantovaiheen päästötarkkailusoilla (Taulukko 4). Kuntoonpanossa olleen Kortenevan valumaveden ph (4,5) oli hieman alhaisempi kuin kaikilla Pohjois-Pohjanmaan kuntoonpanovaiheen soilla (ph 4,8). Kiintoaineen

ja raudan keskiarvopitoisuudet olivat pieniä. Fosforin keskiarvo oli selvästi rehevällä tasolla (16 µg/l), mutta pienempi kuin kaikilla Pohjois-Pohjanmaan kuntoonpanovaiheen soilla (173 µg/l). Jälkihoitovaiheessa olleen Honkanevan valumaveden ph oli alhainen (ph keskiarvo 3,8). Honkanevalla mitattiin korkea fosfaattifosforipitoisuus 9.6.214 (45 µg/l). Pitoisuus on 25-kertainen kokonaisfosforitulokseen verrattuna, joten pitoisuudessa on todennäköisesti virhe. Asiaa ei saatu enää selvitettyä laboratoriosta, koska se huomattiin myöhään. Tulos on jätetty pois laskennoista mutta on esitetty liitteessä (liite 2.37). Muutoin jälkihoitovaiheessa olleiden Honkanevan ja Savalonevan la1 sekä jälkikäytössä olleen Joutennevan vedenlaatu oli hyvä. 3.2.3 Päästöt vesistöön Siikajoen tuotantovaiheen päästötarkkailusoilla keskimääräiset ominaispäästöt vaihtelivat soiden välillä paljon (Taulukko 5). Siikajoen alueen turvetuotantoalueiden päästöt niille tuotantoalueille tai tuotantoalueiden vesienkäsittelymenetelmille, jotka eivät olleet tarkkailussa, laskettiin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 215) esitettyjen ominaispäästölukujen avulla (Taulukko 6). Vapolla Varisneva oli ainoa tuotantoalue, joka ei ollut ohjelmasta poiketen tarkkailussa, tämä johtui siitä että Varisnevan tuotanto on jo loppunut. Sauvasuon ja Pullinnevan kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ominaispäästöt olivat selvästi suuremmat kuin muilla turvetuotantoalueilla. Keskiarvona Siikajoen turvetuotantoalueiden kemiallisen hapenkulutuksen ominaispäästö 323 g/ha d oli suurempi kuin kaikilla Pohjois-Pohjanmaan soilla (267 g/ha d). Brutto- ja netto-ominaispäästöt olivat kokonaisfosforin osalta suurimmat Pullinnevalla ja Tervasnevalla ja kokonaistypen osalta Saarinevalla ja Sauvasuolla. Ravinteiden ominaispäästöt olivat pienimmät Palonevalla, Navettarimmellä ja Savalonevalla (la1). Keskiarvona ravinteiden ominaispäästöt olivat Siikajoen turvetuotantoalueilla hieman suurempia kuin kaikilla Pohjois-Pohjanmaan soilla. Kiintoaineen ominaispäästöt olivat suurimmat Sauvasuolla, Pikarinevalla ja Vesiläisennevalla, myös muutamilla muilla soilla kiintoaineen ominaispäästöt olivat > 1 g/ha d. Pikarinevan kiintoainepäästöjä nostaa yksi korkea kiintoainepitoisuus (liite 2.29). Pienimmät kiintoaineen ominaispäästöt olivat Navettarimmellä ja Savalonevalla (la1). Raudan ominaispäästöt olivat suurimmat Sauvasuolla ja Jyletnevalla. Keskiarvona Siikajoen turvetuotantoalueiden kiintoaineen ja raudan ominaispäästöt olivat hieman suurempia kuin kaikilla Pohjois-Pohjanmaan soilla. Palonevan, Navettarimmen ja Savalonevan (la1) alhaisia kuormituksia selittää pääosin alhainen valuma. Kuntoonpanossa olleen Kortenevan ominaiskuormitukset olivat Pohjois-Pohjanmaan kuntoonpanosoiden keskiarvoja alhaisempia. Jälkihoitovaiheessa olleen Honkanevan ominaispäästöt olivat pieniä verrattuna tuotantovaiheen soihin. Jälkikäytössä olleella Joutennevalla ja jälkihoitovaiheessa olleella Savalonevalla virtaama on arvioitu. Joutennevalla tuotanto on loppunut jo 212. Turvetuotannon kuormitus Joutennevalla on jo loppunut ja taulukoissa (Taulukko 7 ja Taulukko 8) kuormitus on merkitty nollaksi. 14

15 Taulukko 5 Siikajoen päästötarkkailusoiden keskimääräiset ominaispäästöt kesällä 214. Suo Vesienkäsittely Bruttopäästöt Nettopäästöt CODMn Kok.P PO4-P Kok.N NO2+3-N NH4-N Fe Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine Huom. g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d Tuotantovaihe Hevoskorpi pvk1 332,4,1 9,4,,5 19 36,3 6,7 31 Hourunneva pvk1 261,4, 9,7,1,8 16 52,3 4,2 46 Huhtineva pvk1 337,7,4 7,,1,1 7,9 2,5 3,8 14 Hukanneva pvk 123,2,1 6,1,2 1,2 31 69,1 2,9 63 Iso-Manninen pvk1 38,2,1 8,8,4,2 27 31,1 4,8 23 Jousineva pvk2 314,3,1 9,,,5 42 34,1 4,9 26 Jylenneva pvk1 279,3,1 7,8,,1 17 27,2 4,4 2 Järvineva pvk1 178,6 1, 4,1, 2,4 26 24,6 3,1 22 Kivineva (Pulkkila) pvk1 288,3,9 7,7,4,5 77 53,1 3,3 44 Kupukkaneva* pvk2,1,,,,,,,4,,,3 ei saatu näytteitä Kureluijanneva pvk1 241,3, 7,6,,1 18 34,1 3,2 25 Kärjenrimpi (KAI) pvk1 146,3,1 6,1, 3,2 19 27,2 4,7 25 Lahnasneva pvk 324,4 1,4 11 1,1 1,5 28 58,2 6, 49 Mankisenneva pvk1 469,4, 1,,3 8,5 18,2 6,6 12 Mankisenneva* pvk2 375,7,3 11,4 2,7 24 32,5 8,8 27 virtaama arvioitu Paskoneva pvk1 317,4,1 12,2 1 47 31,3 1 27 Parkkisenrimpi (KAI) pvk1 12,2, 4,2,, 13 28,1 1,4 23 Piipsanneva* pvk4 194,5,1 5,5,,1 6,8 119,4 3, 114 virtaama arvioitu Puronräme (KAI) pvk2 27,4, 5,6,,2 11 38,3 3,6 34 Saarineva pvk1 585,8,8 34 1,7 12 73 139,6 28 127 Sauvasuo pvk1 133 1,,6 43,2 7, 8 26,6 32 185 Peuraneva pvk 421,2, 12,9 1,8 24 59,1 8,2 51 Pikarineva pvk1 342,7,2 12,,1 21 184,5 6,8 174 Pullinneva pvk1 786 2, 1,2 24, 5,4 66 79 1,9 21 73 Tervasneva pvk1 455 1,5,7 15,6 7,8 17 37 1,4 12 3 Hangasneva kosteikko 41,2, 13, 3,2 33 113, 8,2 14 Jyletneva kosteikko 495,6,2 18,1,8 89 11,3 11 95 Paloneva kasv.kenttä 17,1, 3,4,,2 2 28, 1,9 25 Navettarimpi (KAI) kem1 27,1, 2,4,,7 8,7 24, 1,3 22 Hourunneva* la1 136,4,2 5,2,,6 52 115,4 3,9 113 virtaama arvioitu Savaloneva la2 29,1, 1,4,,1 4,5 13,,7 11 Vesiläisenneva la 419,6,1 15,2 2,3 61 175,3 9,2 162 Keskiarvot Kaikki suot (n=28) 323,5,3 11,2 2,3 32 62,3 7,6 55 Pintavalutuskentälliset suot (n=22) 361,5,4 12,3 2,6 31 58,4 8,2 51 Pohjois-Pohjanmaan suot (n=74) 1) 267,4,2 1,5 1,7 28 56,3 5,6 47 Siikajoki 213 (n=9) 389,6,3 15,2 3,2 31 78,5 11 71 Kuntoonpanovaihe Korteneva pvk1 359,6 8,1,1 1,7 21,4 4,1 13 Pohjois-Pohjanmaan suot (n=3) 439,4 1 1,1 6,8 55,3 6,5 47 Jälkihoitovaihe Honkaneva la2 56,1, 6,5, 1,5 64 42, 3,7 36 Joutenneva la3 jälkikäytössä, ei turvetuotannon kuormitusta Savaloneva la1 39,1 1,3 15,1,6 14 virtaama arvioitu * Ei mukana keskiarvoissa.

16 Taulukko 6 Vuosikuormituksen laskennassa käytetyt ominaiskuormitusluvut vesienkäsittelymenetelmittäin (Pöyry Finland Oy 215). Taulukossa (Taulukko 7) on esitetty Siikajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden keskimääräinen tuotantokauden (touko-syyskuu) kuormitus vuonna 214. Siikajoen turvetuotantoalueiden yhteenlaskettu kuormitus (brutto) kesällä 214 oli noin 1 157 kg/d happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ), 1,8 kg/d fosforia, 41 kg/d typpeä ja 246 kg/d kiintoainetta. Turvetuotannosta aiheutuvat nettopäästöt olivat 1,2 kg/d fosforia, 26 kg/d typpeä ja 217 kg/d kiintoainetta. Turvesoiden päästöt olivat alhaisemmat kuin kahtena edellisenä kesänä. Turvetuotantoalueiden päästöihin vaikuttavat oleellisesti hydrologiset olosuhteet. Kesän 212 sademäärä oli poikkeuksellisen suuri, ja etenkin Siikajoella koettiin harvinaisen voimakas kesätulva. Runsaat sateet nostivat kesällä 212 soiden valumia ja kuormitusta. Tuotantokaudet 213 ja 214 olivat huomattavasti kuivempia, ja soiden valumat ja kuormitukset selvästi vuotta 212 pienempiä (Kuva 3).

17 Taulukko 7 Siikajoen turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön kesällä 214 (tarkkailtu K = kyllä, E = ei, J = jälkihoito). Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa kunnossa tuot. yht. kailtu COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Piipsanneva (osa) Vapo Oy 57.68 49 18 67 K 13,3,4 8,,2,2 7,7 Parkkisenrimpi (KAI) Vapo Oy 57.48 44 2 64 K 11,2,4 3,,1,2 2,6 Joutenneva Vapo Oy 57.63 J,,,,,, Jousineva Vapo Oy 57.27 93 79 173 K 43,7 1,7 1,5,4,9 9, Navettarimpi (KAI) Vapo Oy 57.48 54 6,6 115 176 K 7,2,6 5,5,1,3 5, Varisneva Vapo Oy 57.88 16 16 E 3,1,2 1,5,1,1 1,3 Kureluijanneva Vapo Oy 57.67 25 11 135 K 32,3 1, 4,5,1,4 3,4 Jyletneva Vapo Oy 57.69 13 2 62 95 K 25,4,9 6,4,2,5 5,7 Kivineva Pulkkila Vapo Oy 57.28 135 151 286 E 63,12 2,6 21,7,6 1,4 19,2 Kivineva Pulkkila Vapo Oy 57.69 92 4,5 69 166 E 39,6 1,5 11,5,3,7 1,1 Puronräme (KAI) Vapo Oy 57.42 294 17 311 K 64,11 1,7 11,7,9 1,1 1,6 Kärjenrimpi (KAI) Vapo Oy 57.48 252 27 279 K 41,7 1,7 7,7,5 1,3 6,9 Paskoneva Vapo Oy 57.68 96 96 K 3,4 1,2 3,,3,9 2,6 Saarineva Vapo Oy 57.37 114 114 K 67,9 3,8 15,8,6 3,2 14,5 Sauvasuo Vapo Oy 57.33 31 31 K 32,3 1,3 6,4,2 1, 5,7 Mankisenneva Vapo Oy 57.26 4 187 45 272 K 114,15 2,9 6,9,1 2,1 5,4 Korteneva Vapo Oy 57.63 19 19 K 39,6,9 2,2,4,4 1,4 Hourunneva Turveruukki Oy 57.21 29 5, 34 K 5,1,2 3,9,1,1 3,9 Hourunneva Turveruukki Oy 57.26 55 55 K 11,2,4 4,5,2,2 4,3 Kupukkaneva Turveruukki Oy 57.24 18 18 K,,,,,, Rahvaanneva Turveruukki Oy 57.21 122 122 E 36,5 1,2 6,1,3,7 5, Savaloneva Turveruukki Oy 57.73 86 18 14 K 2,3,7 3,7,2,4 3,1 Lahnasneva Turveruukki Oy 57.69 122 3,1 125 K 41,5 1,3 7,3,3,7 6,2 Peuraneva Turveruukki Oy 57.72 126 126 S 53,3 1,5 7,5,1 1, 6,4 Tervasneva Turveruukki Oy 57.17 57 57 K 26,9,8 2,1,8,7 1,7 Hevoskorpi Turveruukki Oy 57.17 91 91 K 13,2,6 2,5,2,4 2,2 Hangasneva Turveruukki Oy 57.92 4,7 23 28 K 1,,4 3,1,,2 2,9 Hangasneva Turveruukki Oy 57.81 12 33 45 E 8,2,5 4,2,2,3 3,8 Hangasneva Turveruukki Oy 57.13 9,3 5, 14 E 2,1,1 1,3,,1 1,2 Hukanneva Turveruukki Oy 57.83 74 115 189 K 23,4 1,2 13,1,1,5 11,9 Paloneva Turveruukki Oy 57.85 32 3 62 K 7,1,2 1,7,,1 1,5 Järvineva Turveruukki Oy 57.13 54 2, 56 K 1,3,2 1,3,3,2 1,2 Tahkoneva Turveruukki Oy 57.29 117 117 E 34,5 1,1 5,8,3,7 4,8 Huhanneva Turveruukki Oy 57.73 11 1, 111 E 32,4 1,1 5,8,3,6 4,8 Huhtineva Turveruukki Oy 57.18 114 114 K 39,8,8 2,3,6,1 1,6 Iso-Manninen Turveruukki Oy 57.32 3,8 3,8 E 1,,,3,,,2 Iso-Manninen Turveruukki Oy 57.23 13 2,2 133 K 5,3 1,2 4,2,1,6 3, Jylenneva Turveruukki Oy 57.68 7 7 K 19,2,5 1,9,1,3 1,4 Pikarineva Turveruukki Oy 57.18 89 4,7 93 K 32,6 1,1 17,2,5,6 16,2 Honkaneva Turveruukki Oy 57.84 23 23 K 1,,1,9,,1,8 Pullinneva Turveruukki Oy 57.14 48 48 K 37,1 1,1 3,8,9 1, 3,5 Vesiläisenneva Turveruukki Oy 57.73 19 19 K 8,1,3 3,4,1,2 3,1 Vesiläisenneva Matti Suni /Turver. Oy 57.73 29 3,5 32 K 14,2,5 5,7,1,3 5,3 Isoneva Paavolan Turve Ky 57.13 47 47 E 8,2,5 4,4,2,3 4, Ahmaneva Paavolan Turve Ky 57.92 2 2 E 3,1,2 1,9,1,1 1,7 Tuotantosuot yhteensä 2 986 1 1 96 4 183 1 96 1,72 39 242 1,15 25 214 Kuntoonpanosuot yhteensä 162 162 61,9 1,4 4,,6,8 2,8 Vesistöalue yhteensä 162 2 986 1 1 96 4 345 1 157 1,8 41 246 1,21 26 217 213 198 3 171 172 745 4 285 1 242 1,86 47 26 1,37 33 232 212 38 3 246 48 868 4 469 3 128 4,92 129 877 3,57 94 741

18 Kuva 3 Siikajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden kesän bruttopäästöt ja turvetuotannon kokonaispinta-alat sekä Pohjois-Pohjanmaan tuotantosoiden kesäajan keskivalumat vuosina 26 214. Vuositasolla Siikajoen turvesoiden bruttopäästöt olivat yhteensä noin 516 413 kg/a happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ), 1 142 kg/a fosforia, 31 871 kg/a typpeä ja 187 81 kg/a kiintoainetta (Taulukko 8). Nettopäästöt olivat noin 72 kg/a fosforia, 21 421 kg/a typpeä ja 163 75 kg/a kiintoainetta. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta päästöt kasvoivat edellisvuodesta, mutta muutoin vuosipäästöt olivat paria edellisvuotta alhaisemmat.

19 Taulukko 8 Siikajoen turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön vuonna 214 (tarkkailtu K = kyllä, E = ei, J = jälkihoito). Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa kunnossa tuot. yht. kailtu COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Piipsanneva (osa) Vapo Oy 57.68 49 18 67 K 7 47 21 483 4 467 14 327 4 145 Parkkisenrimpi (KAI) Vapo Oy 57.48 44 2 64 K 6 496 18 466 3 62 11 312 3 35 Joutenneva Vapo Oy 57.63 J Jousineva Vapo Oy 57.27 93 79 173 K 19 487 49 1 39 8 813 29 857 7 892 Navettarimpi (KAI) Vapo Oy 57.48 54 6,6 115 176 K 12 296 47 1 173 11 38 29 786 1 243 Varisneva Vapo Oy 57.88 16 16 E 1 518 5,1 128 1 14 3,2 86 928 Kureluijanneva Vapo Oy 57.67 25 11 135 K 14 939 38 1 3 7 41 23 658 6 73 Jyletneva Vapo Oy 57.69 13 2 62 95 K 11 912 29 732 5 484 18 484 4 977 Kivineva Pulkkila Vapo Oy 57.28 135 151 286 E 3 92 87 2 241 17 562 54 1 496 16 32 Kivineva Pulkkila Vapo Oy 57.69 92 4,5 69 166 E 17 986 5 1 283 1 14 3 853 9 13 Puronräme (KAI) Vapo Oy 57.42 294 17 311 K 37 225 51 1 688 8 451 28 1 156 7 393 Kärjenrimpi (KAI) Vapo Oy 57.48 252 27 279 K 31 31 44 1 63 7 583 24 1 142 6 67 Paskoneva Vapo Oy 57.68 96 96 K 12 79 15 81 1 646 9, 64 1 324 Saarineva Vapo Oy 57.37 114 114 K 32 713 39 1 887 4 872 19 1 44 3 95 Sauvasuo Vapo Oy 57.33 31 31 K 1 849 13 471 1 62 7,2 315 1 29 Mankisenneva Vapo Oy 57.26 4 187 45 272 K 51 41 74 2 268 3 175 49 1 681 2 35 Korteneva Vapo Oy 57.63 19 19 K 39 45 35 725 2 118 16 249 1 166 Hourunneva Turveruukki Oy 57.21 29 5, 34 K 3 132 1 253 2 289 7, 177 2 134 Hourunneva Turveruukki Oy 57.26 55 55 K 5 694 17 418 3 419 11 281 3 16 Kupukkaneva Turveruukki Oy 57.24 18 18 K 1 158 4,2 15 896 2,7 74 832 Rahvaanneva Turveruukki Oy 57.21 122 122 E 14 376 37 941 6 989 24 636 6 341 Savaloneva Turveruukki Oy 57.73 86 18 14 K 11 581 24 697 3 518 14 437 2 993 Lahnasneva Turveruukki Oy 57.69 122 3,1 125 K 15 158 39 965 7 63 25 644 6 941 Peuraneva Turveruukki Oy 57.72 126 126 S 18 947 23 869 2 78 12 524 2 36 Tervasneva Turveruukki Oy 57.17 57 57 K 6 419 23 378 1 531 19 276 1 318 Hevoskorpi Turveruukki Oy 57.17 91 91 K 1 257 14 525 2 484 8, 374 2 185 Hangasneva Turveruukki Oy 57.92 4,7 23 28 K 2 339 7,6 226 1 818 4,4 154 1 671 Hangasneva Turveruukki Oy 57.81 12 33 45 E 4 341 14 366 2 9 9, 247 2 656 Hangasneva Turveruukki Oy 57.13 9,3 5, 14 E 1 374 4,6 116 917 2,9 78 84 Hukanneva Turveruukki Oy 57.83 74 115 189 K 1 328 2 883 6 231 5,7 522 5 59 Paloneva Turveruukki Oy 57.85 32 3 62 K 4 644 5,9 267 1 724 2,3 177 1 545 Järvineva Turveruukki Oy 57.13 54 2, 56 K 1 324 26 423 1 268 22 312 1 46 Tahkoneva Turveruukki Oy 57.29 117 117 E 14 357 32 854 5 235 2 553 4 61 Huhanneva Turveruukki Oy 57.73 11 1, 111 E 12 99 34 856 6 393 21 578 5 86 Huhtineva Turveruukki Oy 57.18 114 114 K 14 155 39 844 6 98 26 52 5 529 Iso-Manninen Turveruukki Oy 57.32 3,8 3,8 E 421 1,1 29 228,7 2 28 Iso-Manninen Turveruukki Oy 57.23 13 2,2 133 K 17 183 38 1 1 7 266 23 677 6 573 Jylenneva Turveruukki Oy 57.68 7 7 K 9 185 14 44 1 22 7,7 255 84 Pikarineva Turveruukki Oy 57.18 89 4,7 93 K 13 5 23 636 3 554 14 371 3 34 Honkaneva Turveruukki Oy 57.84 23 23 K 1 829 6, 171 1 29 3,5 116 1 177 Pullinneva Turveruukki Oy 57.14 48 48 K 12 852 32 411 1 317 3 351 1 199 Vesiläisenneva Turveruukki Oy 57.73 19 19 K 2 358 5,9 142 1 29 3,7 94 93 Vesiläisenneva Matti Suni /Turver. Oy 57.73 29 3,5 32 K 3 959 1 238 1 728 6,3 158 1 561 Isoneva Paavolan Turve Ky 57.13 47 47 E 4 514 15 381 3 15 9,4 257 2 762 Ahmaneva Paavolan Turve Ky 57.92 2 2 E 1 921 6,4 162 1 283 4, 19 1 175 Tuotantosuot yhteensä 2 986 1 1 96 4 183 516 413 1 92 3 78 181 615 676 2 866 161 774 Kuntoonpanosuot yhteensä 162 162 49 469 5 1 162 3 186 26 555 1 976 Vesistöalue yhteensä 162 2 986 1 1 96 4 345 565 882 1 142 31 871 184 81 72 21 421 163 75 213 198 3 171 172 745 4 285 54 241 1 55 32 655 22 392 1 96 22 151 199 455 212 38 3 246 48 868 4 469 825 126 1 87 47 8 24 74 1 29 33 42 187 479 211 413 3 49 24 883 4 369 583 955 1 3 3 198 155 653 947 21 31 12 299 21 737 2 948 96 4 646 471 28 1 119 25 891 132 485 794 17 612 11 86 29 56 2 75 83 4 189 466 944 1 566 27 13 162 292 1 238 18 732 129 312 29-214 ka. 575 571 1 47 32 454 182 616 1 11 22 394 15 35

2 Taulukossa (Taulukko 8) on esitetty Siikajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön vuosina 29 214. Vuoden 214 päästöt olivat likimain vuosien 29 214 keskimääräisellä tasolla. Vuosina 213 214 kiintoaineen nettopäästöt on laskettu eritavoin kuin aiemmin (Katso kpl. 3.1). 3.3 Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailu Tuotantovaiheen tarkkailusoilla tarkkailtiin kesällä 214 vesienkäsittelyn tehoa 22 turvetuotantoalueella ottamalla näytteet myös vesienkäsittelyyn tulevasta vedestä. Lisäksi vesienkäsittelyn tehoa tarkkailtiin yhdellä kuntoonpanovaiheen alueella. Tehon tarkkailun turvetuotantoalueet on esitetty taulukossa (Taulukko 2). Tehon tarkkailu oli ympärivuotista Kärjenrimmellä, Paskonevalla, Saarinevalla, Sauvasuolla, Hevoskorvella, Järvinevalla, Pullinnevalla ja kuntoonpanossa olleella Kortenevalla. Turvetuotannon vuosikuormitustarkkailun piirissä olleiden Kärjenrimmen (pvk1), Saarinevan, Sauvasuon ja Järvinevan, Pullinnevan ja Kortenevan osalta vesienkäsittelyn tehoa on käsitelty myös Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden tarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 215), joten niiden tulokset käsitellään tässä yhteydessä tiivistetysti. Tulokset tehon tarkkailusta ovat tuotantosoiden osalta taulukoissa (Taulukko 9 ja Taulukko 1) ja kuntoonpanosuon osalta taulukossa (Taulukko 11). Tehon tarkkailutulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 2.

Taulukko 9 Pintavalutuskentällisten tuotantosoiden tehon tarkkailutulokset tarkkailukaudella 214 (n = näytteiden lukumäärä). ph CODMn Kok. P Po4-P Kok. N NO2,3-N NH4-N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Hevoskorpi, pvk1 Talvi (n=4) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,5 32 115 69 2138 317 99 455 17, Pintavalutuskentän alapuoli 6,4 3 33 8 1485 194 59 13 2,3 Erotus 1,5 82 61 653 123 4 352 15 Teho % 4,7 72 89 31 39 4 77 86 Kevät (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,9 16 79 35 12 24 61 47 18 Pintavalutuskentän alapuoli 6,4 24 44 1 78 5 75 21 4,2 Erotus -8, 35 25 42 19 535 26 14 Teho % -5 44 71 35 79 88 55 77 Kesä (n=5) Pintavalutuskentän yläpuoli 7,1 47, 14 59 264 37 43 572 12 Pintavalutuskentän alapuoli 6,4 71 87 17 182 5 165 295 5,4 Erotus -24 53 42 262 32 264 277 7,1 Teho % -51 38 72 13 86 61 48 57 Syksy (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,9 32, 13 69 28 71 84 38 7,3 Pintavalutuskentän alapuoli 6,4 48 68 6 13 5 57 11 1,4 Erotus -16, 62, 63, 15 75, 783, 27, 5,9 Teho % -5 48 91 54 99 93 71 81 Hourunneva, pvk1 Kesä (n=5) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,1 47 99 47 24 58 91 74 16,1 Pintavalutuskentän alapuoli 5,4 43 48 17 148 19 328 61 12, Erotus 3 5 3 632 39 582 13 4 Teho % 7 51 64 31 67 64 18 25 Huhtineva, pvk1 Kesä (n=3) Pintavalutuskentän yläpuoli 7, 49 39 228 1467 28, 136 88 126 Pintavalutuskentän alapuoli 6,7 57 137 47 1167 9,7 9,3 983 3,4 Erotus -8,3 253 181 3 18 126 7817 123 Teho % -17 65 79 2 65 93 89 97 Hukanneva, pvk1 Kesä (n=5) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,8 22 43 18 156 34 25 672 16 Pintavalutuskentän alapuoli 6,8 19 31 14 9 37 191 464 9 Erotus 3,8 12 3,4 156-2,8 59 28 7,5 Teho % 17 28 19 15-8 24 31 46 Syksy (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,5 11 25 12 11 4 27 31 8,4 Pintavalutuskentän alapuoli 6,7 12 25 11 98 12 31 3 8,1 Erotus -1,, 1, 12 28-4 1,3 Teho % -9 8 11 7-15 3 4 Iso-Manninen, pvk1 Kesä (n=3) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,3 5 82 36 18 57 567 9567 24, Pintavalutuskentän alapuoli 6, 55 32 9 143 3 36 5633 7,6 Erotus -4,7 5 27 757 27 531 3933 16 Teho % -9 61 75 42 47 94 41 68 Jylenneva, pvk1 Kesä (n=3) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,7 47, 12 47 2333 28 943 1233 14,3 Pintavalutuskentän alapuoli 6,4 52 59 33 16 5 34 4567 6,5 Erotus -4,7 43 15 1273 23 99 5667 7,9 Teho % -1 42 31 55 82 96 55 55 21

22 Taulukko 9 jatkuu ph CODMn Kok. P Po4-P Kok. N NO2,3-N NH4-N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Kärjenrimpi-Puronräme, pvk2 Kesä (n=5) Pintavalutuskentän yläpuoli 5,3 71 119 21 354 6 132 568 33 Pintavalutuskentän alapuoli 5,4 53 8 17 144 5 9 298 12 Erotus 18 39 4,4 21 1,2 123 27 22 Teho % 25 33 21 59 19 93 48 65 Syksy (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, 36 51 13 26 7 16 24 9,1 Pintavalutuskentän alapuoli 5, 35 28 4 1 6 21 12 3 Erotus 1 23, 9, 16 1, 139 12 5,7 Teho % 3 45 69 62 14 87 5 63 Lahnasneva, pvk Kesä (n=3) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,4 35 123 93 2 37 877 13 2,3 Pintavalutuskentän alapuoli 6,5 4 4 57 1213 48 251 2567 4,1 Erotus -5 84 37 787-11 625 1433 16 Teho % -14 68 39 39-31 71 8 8 Mankisenneva, pvk2 Kevät (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,4 3 15 11 21 2 11 44 1 Pintavalutuskentän alapuoli 6,4 23 78 49 14 53 71 21 4 Erotus 7 72 61 7-33 39 23 6 Teho % 23 48 55 33-165 35 52 63 Kesä (n=5) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,7 52 252 161 246 6 116 558 17 Pintavalutuskentän alapuoli 6,5 76 14 66 24 49 488 452 8 Erotus -24 112 95 6-44 672 16 1 Teho % -46 44 59 2-779 58 19 55 Syksy (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,6 37 18 12 23 27 14 51 1 Pintavalutuskentän alapuoli 6,2 48 44 14 15 37 69 18 2 Erotus -11 136 16 8-343 1331 33 8 Teho % -3 76 88 35-127 95 65 82 Paskoneva, pvk1 Talvi (n=5) Pintavalutuskentän yläpuoli 5,9 73 65 1,6 334 296 22 3656 116 Pintavalutuskentän alapuoli 5,4 36 42 9,8 264 353 1412 2322 5,3 Erotus 38 24 1 7-57 68 1334 111 Teho % 51 36 8 21-19 3 36 95 Kevät (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,1 22 51 6, 16 6 84 16 17, Pintavalutuskentän alapuoli 5,6 25 43 9, 15 44 69 13 5,7 Erotus -3 8-3 1 16 15 3 11 Teho % -14 16-5 6 27 18 19 66 Kesä (n=5) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,3 56 7 9, 392 69 25 36 13,6 Pintavalutuskentän alapuoli 5,1 85 18 39 274 39 812 568 9,1 Erotus -28-38 -3 118 3 1238-28 4 Teho % -51-54 -336 3 43 6-58 33 Syksy (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,2 51 94 8, 53 62 27 26 14, Pintavalutuskentän alapuoli 5,4 5 68 13 3 16 12 25 8 Erotus 1 26-5 23 46 15 1 6 Teho % 2 28-63 43 74 56 4 4

23 Taulukko 9 jatkuu ph CODMn Kok. P Po4-P Kok. N NO2,3-N NH4-N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Peuraneva, pvk Kesä (n=3) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,5 57 58 6,7 32 13,7 15 7833 28, Pintavalutuskentän alapuoli 6,5 53 31 4,3 1733 13, 435 36 9,9 Erotus 4 27 2 1467-116 165 4233 18 Teho % 6 47 35 46-851 71 54 65 Pikarineva, pvk1 Kesä (n=3) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,8 44 132 68 23 1 773 1767 32, Pintavalutuskentän alapuoli 6,8 38 88 49 1267 5 6 3667 5,9 Erotus 6 43 18 133 5 713 71 26 Teho % 13 33 27 45 52 92 66 82 Tervasneva, pvk1 Kesä (n=3) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,4 58 23 8 31 35 862 2767 23,7 Pintavalutuskentän alapuoli 6,2 62 139 19 18 36 319 1767 4,7 Erotus -4 65-28 13 543 1 19 Teho % -6 32-35 42-1 63 36 8 Kärjenrimpi, pvk1 Talvi (n=4) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,1 27 72 38 239 28 1488 385 52 Pintavalutuskentän alapuoli 4,9 34 4 13 181 15 895 1583 5,6 Erotus -7 32 25 58 58 593 2268 46 Teho % -25 45 66 24 28 4 59 89 Kevät (n=2) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,7 27 99 33 16 18 625 725 6 Pintavalutuskentän alapuoli 4,1 23 22 2, 585 5, 33 215 2,8 Erotus 5 77 31 115 13 593 735 57 Teho % 17 78 94 63 71 95 97 95 Kesä (n=4) Pintavalutuskentän yläpuoli 5,8 85 161 31 4525 25 1188 675 73 Pintavalutuskentän alapuoli 5,2 57 18 36 24 5, 738 4775 15 Erotus 28 53-5 2125 2 45 1975 58 Teho % 32 33-15 47 98 38 29 79 Syksy (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,3 39 57 18 45 13 21 26 11 Pintavalutuskentän alapuoli 5,1 34 44 14 18 4 52 28 6, Erotus 5 13 4 27 9 158-2 5 Teho % 13 23 22 6 69 75-8 45 Saarineva, pvk1 Talvi (n=4) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,2 33 32 14 2125 199 1163 345 6,9 Pintavalutuskentän alapuoli 6,1 31 34 11 1525 278 53 23 3, Erotus 2-2 3 6-79 66 115 4 Teho % 5-6 18 28-39 57 33 57 Kevät (n=2) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,3 3 38 12 145 11 73 36 12 Pintavalutuskentän alapuoli 6,2 29 36 9,5 14 275 35 63 8,8 Erotus 1 2 3 5-265 425-27 3 Teho % 2 5 21 3-2519 58-75 24 Kesä (n=4) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,5 48 75 54 335 31 195 7775 24 Pintavalutuskentän alapuoli 6,4 59 83 5 295 99 124 71 15 Erotus -12-8 4 4-68 71 675 9 Teho % -24-11 7 12-218 36 9 37 Syksy (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,4 35 63 22 44 19 26 59 13 Pintavalutuskentän alapuoli 6,5 34 51 17 36 95 16 34 5,9 Erotus 1 12 5 8-76 1 25 7 Teho % 3 19 23 18-4 38 42 55

24 Taulukko 9 jatkuu ph CODMn Kok. P Po4-P Kok. N NO2,3-N NH4-N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Sauvasuo, pvk1 Talvi (n=5) Pintavalutuskentän yläpuoli 5,9 27 68 53 1336 38 844 674 7,2 Pintavalutuskentän alapuoli 5,8 26 43 3 1172 22 678 31 3,3 Erotus 1 25 24 164 16 166 364 4 Teho % 4 36 44 12 43 2 54 53 Kevät (n=2) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, 26 62 4 85 5, 315 695 6,8 Pintavalutuskentän alapuoli 6, 23 37 18 72 5, 21 375 3,7 Erotus 4 25 22 85 114 32 3 Teho % 13 41 54 11 36 46 46 Kesä (n=4) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,1 38 11 62 2425 21 126 114 28 Pintavalutuskentän alapuoli 6, 48 38 23 1395 7,8 299 6625 12 Erotus -1 64 39 13 14 961 4775 16 Teho % -26 63 63 42 64 76 42 57 Syksy (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, 48 91 57 37 86 25 77 7,8 Pintavalutuskentän alapuoli 5,9 42 41 11 3 16 18 24 4,4 Erotus 6 5 46 7-74 7 53 3 Teho % 13 55 81 19-86 28 69 44 Järvineva, pvk1 Talvi (n=5) Pintavalutuskentän yläpuoli 5,1 75 18 69 26 5, 16 295 2,7 Pintavalutuskentän alapuoli 5, 69 98 65 245 5, 155 275 2,2 Erotus 6 1 4 15 5 2 1 Teho % 7 9 6 6 3 7 2 Kevät (n=2) Pintavalutuskentän yläpuoli 5,4 46 95 49 13 5, 47 26 1, Pintavalutuskentän alapuoli 5,4 5 92 48 13 5, 47 25 1, Erotus -4 3 1 1 Teho % -9 3 2 4 Kesä (n=4) Pintavalutuskentän yläpuoli 4,8 96 48 248 375 8, 143 9125 41 Pintavalutuskentän alapuoli 5, 89 385 323 2125 5,8 57 7275 16 Erotus 8 23-76 95 2 473 185 25 Teho % 8 6-31 31 27 45 2 61 Syksy (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,2 86 37 25 41 49 26 71 14 Pintavalutuskentän alapuoli 4,9 63 9 47 17 5, 72 28 1,8 Erotus 23 28 23 24 44 188 43 12 Teho % 27 76 81 59 9 72 61 87 Pullinneva, pvk1 Talvi (n=5) Pintavalutuskentän yläpuoli 5,8 48 86 178 846 876 25 Pintavalutuskentän alapuoli 4,8 76 68 29 612 34 2,2 Erotus -29 19-31 234 536 23 Teho % -61 22-17 28 61 91 Kevät (n=2) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,1 35 85 165 5, 61 195 25 Pintavalutuskentän alapuoli 5,5 75 18 2425 5, 7 495 4,5 Erotus -4-23 -775-9 6 21 Teho % -116-26 -47-15 55 82 Kesä (n=4) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,1 56 131 45 2175 7,5 533 15 34 Pintavalutuskentän alapuoli 5,5 126 48 177 4325 5,1 62 945 22 Erotus -7-276 -132-215 2-88 15 12 Teho % -126-21 -291-99 32-16 1 35 Syksy (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, 45 15 94 26 9, 15 11 1 Pintavalutuskentän alapuoli 5,9 5 1 38 24 5, 12 39 5,1 Erotus -5 5 56 2 4 3 71 5 Teho % -11 33 6 8 44 2 65 49

Hevoskorven pintavalutuskenttä (Taulukko 9) poisti ympärivuoden hyvin fosforia, typpeä, rautaa ja kiintoainetta. Kentältä huuhtoutui happea kuluttavaa ainesta. Veden ph laski kentällä noin,5 ph-yksikköä. Hourunnevan pintavalutuskenttä poisti hyvin fosforia ja typpeä ja jonkin verran rautaa ja kiintoainetta. Veden ph laski kentällä noin,7 ph-yksikköä. Huhtinevan pintavalutuskenttä poisti erinomaisesti fosforia, rautaa ja kiintoainetta sekä kohtalaisesti typpeä. Kentältä huuhtoutui happea kuluttavaa ainesta. Veden ph laski kentällä noin,3 ph-yksikköä. Hukannevan pintavalutuskenttä poisti kesällä jonkin verran happea kuluttavaa ainetta, fosforia, typpeä, rautaa ja kiintoainetta. Syksyllä kentän teho oli huono. Kesällä kentältä huuhtoutui nitraatti-nitriitti typpeä ja kesällä kentältä huuhtoutui happea kuluttavaa ainetta sekä ammoniumtyppeä. Veden ph pysyi kesällä samana ja syksyllä ph nousi kentällä,2 ph-yksikköä. Iso-Mannisen ja Jylennevan pintavalutuskentät toimivat kesällä hyvin poistaen happea kuluttavaa ainetta, fosforia, typpeä, rautaa ja kiintoainetta. Kentältä huuhtoutui jonkin verran happea kuluttavaa ainetta. Veden ph laski kentällä,3 ph-yksikköä. Kärjenrimpi-Puronrämeen pintavalutuskenttä (pvk2) poisti kesällä ja syksyllä hyvin tai kohtalaisesti kaikkia mitattuja pitoisuuksia. Kesällä veden ph nousi kentällä,1 ph-yksikköä. Kärjenrimmen (pvk1) pintavalutuskenttä toimi ympärivuoden hyvin, pienentäen kaikkia mitattuja pitoisuuksia. Pintavalutuskenttä laski veden ph:ta kuitenkin selvästi, ja ph tippui vuodenajasta riippuen,6-2,6 ph-yksikköä. Lahnasnevan pintavalutuskenttä poisti hyvin fosforia, typpeä, rautaa ja kiintoainetta. Kentältä huuhtoutui jonkin verran happea kuluttavaa ainesta ja nitraattinitriittityppeä. Veden ph nousi kentällä noin,1 ph-yksikköä. Mankisennevan pintavalutuskenttä pvk2 poisti hyvin fosforia, typpeä, rautaa ja kiintoainetta. Kentältä huuhtoutui happea kuluttavaa ainesta ja nitraatti-nitriittityppeä. Kesällä veden ph laski kentällä noin,2 ph-yksikköä. Paskonevan pintavalutuskentältä poisti ympärivuoden typpeä ja kiintoainetta. Fosforia ja rautaa kenttä poisti talvella, keväällä ja syksyllä. Kesällä kentältä huuhtoutui paljon happea kuluttavaa ainesta, fosforia ja rautaa. Kesällä veden ph laski kentällä noin 1,2 ph-yksikköä. Peuranevan, Pikarinevan ja Tervasnevan pintavalutuskentät toimivat kesällä hyvin poistaen fosforia, typpeä, rautaa ja kiintoainetta. Peuranevan ja Pikarinevan kentät poistivat myös jonkin verran happea kuluttavaa ainesta. Peuranevan kentältä huuhtoutui nitraatti-nitriittityppeä ja Tervasnevan kentältä huuhtoutui fosfaattifosforia. Tervasnevalla on todennäköisesti vivianiittiia, sillä se sijaitsee Järvinevan vieressä, ja jo Tervasnevan ennakkonäytteissä oli huomattavia pitoisuuksia fosforia. Veden ph pysyi Peuranevalla ja Pikarinevalla samana, Tervasnevalla ph laski,2 ph-yksikköä. Saarinevan pintavalutuskenttä poisti ympärivuoden fosfaattifosforia, kokonaistyppeä, ammoniumtyppeä ja kiintoainetta. Kesällä kentältä huuhtoutui happea kuluttavaa ainesta ja kokonaisfosforia ja keväällä kentältä huuhtoutui rautaa. Nitraattinitriittityppeä kentältä huuhtoutui ympäri vuoden. Veden ph laski kentällä vain noin,1 ph-yksikköä. Sauvasuon pintavalutuskenttä toimi ympärivuoden hyvin poistaen fosforia, typpeä, rautaa ja kiintoainetta. Veden ph laski kentällä vain noin,1 ph-yksikköä. Järvinevan pintavalutuskenttä poisti syksyllä fosforia ja kesällä ja syksyllä typpeä sekä kiintoainetta. Myös rautaa ja happea kuluttavaa ainetta kenttä poisti kesällä ja 25

syksyllä jonkin verran. Talvella ja keväällä kaikki reduktiot olivat pieniä, mutta varsinaisesti kentältä ei kuitenkaan huuhtoutunut mitään. Veden ph nousi kesällä kentällä noin,2 ph-yksikköä. Järvinevan kohonneet fosforipitoisuudet johtuvat todennäköisesti vivianiitista. Järvinevalla lähtevän veden näytteenottopaikka on aika huono, kaivoon ei voi mennä turvallisuussyistä ja näyte otetaan ojasta. Pullinnevan pintavalutuskenttä poisti rautaa ja kiintoainetta. Muutoin reudktiot olivat pieniä tai selvästi negatiivisia. Kesällä kentältä huuhtoutui huomattavan paljon happea kuluttavaa ainesta sekä ravinteita. Kesällä veden ph laski kentällä noin,6 phyksikköä. Pintavalutuskentälliset turvetuotantoalueet poistivat pääasiassa hyvin typpeä, fosforia, rautaa ja kiintoainetta (Taulukko 9). Happea kuluttavaa ainesta ja epäorgaanista typpeä huuhtoutui kuitenkin useimmilta pintavalutuskentiltä jonkin verran. 26 Taulukko 1 Muiden kuin pintavalutuskentällisten tuotantosoiden tehon tarkkailutulokset tarkkailukaudella 214 (n = näytteiden lukumäärä). ph CODMn Kok. P Po4-P Kok. N NO2,3-N NH4-N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Hangasneva, kosteikko Kesä (n=5) Kosteikon yläpuoli 4, 6, 25 3, 242 8,3 1653 11833 1 Kosteikon alapuoli 3,9 4,5 21 2,7 1296 5, 84 29 15 Erotus 1,6 3,8,3 1124 3,3 813 8933-5,1 Teho % 26 15 11 46 4 49 75-53 Jyletneva, kosteikko Kesä (n=3) Kosteikon yläpuoli 6,1 35 53 13, 1833 8,3 647 64 21 Kosteikon alapuoli 6,1 45 6 9,3 1567 7,7 172 6767 18 Erotus -1-7, 3,7 267,7 475-367 3,1 Teho % -3-13 28 15 8, 73-6 15 Navettarimpi, kem1 Kesä (n=3) Kemikaloinnin yläpuoli 6,8 32 18 43 18 12 54 88 21 Kemikaloinnin alapuoli 5,2 19 44 13 152 22 583 7833 2 Erotus 13 64 3 28-1 -43 967 1 Teho % 4 59 69 16-89 -8 11 5 Paloneva, kasv.kenttä Kesä (n=5) Kasvillisuuskentän yläpuoli 6,4 37 49 12 1342 1 24 988 2 Kasvillisuuskentän alapuoli 6,4 34 38 8 1162 7 68 656 9 Erotus 4 1 4 18 3 172 332 1 Teho % 1 21 33 13 29 72 34 53 Syksy (n=1) Kasvillisuuskentän yläpuoli 6,5 24 46 13 11 17 25 78 11 Kasvillisuuskentän alapuoli 6,5 27 46 9 12 5 17 73 1 Erotus -3 4-1 12 8 5 1 Teho % -13 31-9 71 32 6 9 Tehon tarkkailua suoritettiin pintavalutuskentällisten soiden lisäksi Hangasnevan ja Jyletnevan kosteikolla, Navettarimmen kemikalointiasemalla sekä Palonevan kasvillisuuskentällä (Taulukko 1). Kosteikoilla ja kasvillisuuskentällä veden ph pysyi samana, kemikaloinnilla oli vaikutusta veden ph-tasoon, ja ph laski keskiarvona 1,6 ph-yksikköä.

Hangasnevan kosteikko pidätti hyvin muita aineita, mutta kosteikolta huuhtoutui kiintoainetta. Jyletnevan kosteikko pidätti jonkin verran typpeä ja kiintoainetta, mutta kosteikolta huuhtoutui happea kuluttavaa ainetta, fosforia ja hieman rautaa. Jyletnevan kosteikko valmistui vuonna 213. Kosteikolle on tehty perustamisvaiheessa lannoitus ja ruokohelpin kylvö. Todennäköisesti kosteikon toiminta ei ole vielä vakiintunut ja osa lannoitteesta on huuhtoutunut kentältä vuonna 214. Navettarimmen kemikalointi toimi muutoin hyvin mutta, epäorgaanisen typen reduktiot olivat negatiivisia, ja kiintoainepitoisuuteen kemikaloinnilla ei juuri ollut vaikutusta. Palonevan kasvillisuuskenttä pidätti pitoisuuksia hyvin kesällä. Kuntoonpanovaiheessa olleella Kortenevalla (Taulukko 11) pintavalutuskenttä poisti erinomaisesti typpeä, rautaa ja kiintoainetta ympärivuoden, myös fosforia pidättyi kesää lukuun ottamatta hyvin. Kentältä huuhtoutui jonkin verran happea kuluttavaa ainesta. Veden ph laski kentällä selvästi, noin 1,6 2,2 ph-yksikköä. 27 Taulukko 11 Tulokset tehon tarkkailusta kuntoonpanosoiden osalta lukumäärä). kesällä 214 (n = näytteiden ph CODMn Kok. P Kok. N NH4-N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Korteneva, pvk1 Talvi (n=4) Pintavalutuskentän yläpuoli 5,9 44 123 21 1123 565 14 Pintavalutuskentän alapuoli 4,2 47 37 755 9,5 65 2,5 Erotus -2,3 86 1345 1113 545 11 Teho % -5 7 64 99 89 82 Kevät (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,4 31 115 165 74 68 13 Pintavalutuskentän alapuoli 4,8 27 31 55 7, 5 1,7 Erotus 4,5 84 1145 733 63 11 Teho % 15 73 69 99 93 87 Kesä (n=5) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,6 45 128 1925 588 6925 14 Pintavalutuskentän alapuoli 4,5 57 113 128 9,5 255 3,6 Erotus -11,5 15 718 578 667 11 Teho % -26 11 37 98 96 75 Syksy (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6,4 47 11 26 11 49 22 Pintavalutuskentän alapuoli 4,5 44 36 86 8, 23 1,2 Erotus 3, 74 174 192 467 21 Teho % 6 67 67 99 95 95 3.4 Muu kuormitus Siikajoen vesistöalueella Keskimääräinen arvio Siikajoen vesistöalueen vuosittaisesta kokonaistypen kuormituksesta sisältäen luonnonhuuhtouman on 1639 t/v ja kokonaisfosforin osalta 89 t/a (ajanjakson 26 211 keskiarvoja). (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 215a). Turvetuotannon osuus kokonaiskuormituksesta on suhteellisen pieni, mutta sillä on paikallisesti merkitystä vesistöjen kuormittajana. Turvetuotannosta aiheutuu myös kiintoaineen ja orgaanisen aineen kuormitusta. (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 215b). Pistekuormituksen osuus typpi- ja fosforikuormituksesta on 3 % Siikajoen vesistöalueella. Turvetuotannon kuormitus sisältyy pistekuormitukseen. (Kuva 4) Siikajoen v. 22 hajakuormitusselvityksen (PSV-Maa ja Vesi Oy 23) mukaan turvetuotannon kuormituksen osuus Siikajoen vesistöalueelle tulevasta fosforin ja typen kokonaiskuormituksesta (luonnonhuuhtoumaa lukuun ottamatta) on noin 1 2 %.

Siikajoen vesistöalueella on suunniteltu kunnostusojituksia vuosina 25 215 lähes 4 km (hyötyalue 33 466 ha) (ELY:n tiedonanto 26.3.215). Vuonna 214 kunnostusojituksia suunniteltiin noin 235 ha:n hyötyalalle (65 km), kun turvetuotannon kuormittava pinta-ala vuonna 214 oli 4345 ha, josta kuntoonpanossa oli 162 ha. 28 kok. N kok. P 49 % 41 % 31 % Maatalous Metsätalous Haja-asutus Hulevesi 1 % Pistekuormitus Laskeuma 2 % 3 % 1 % 4 % 3 % 3 % 5 % 57 % Luonnonhuuhtouma Kuva 4 Pintavesien fosfori- ja typpikuormituksen jakautuminen eri kuormituslähteiden kesken Siikajoen vesistöalueella (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 215). Turvetuotannon kuormitus sisältyy pistekuormitukseen. 4 VESISTÖTARKKAILU 4.1 Tarkkailun toteutus Vuonna 214 Siikajoen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailu koostui vuosittain toistuvasta tarkkailusta (6 näytepistettä) ja päästötarkkailusoiden mukaisesta vaihtuvasta tarkkailusta (59 näytepistettä). Vesistötarkkailupisteet on esitetty kartalla ja taulukossa liitteessä 1. Vaihtuvan ja vuosittain toistuvan vesistötarkkailun näytteet otettiin vuonna 214 kevättalvella maalis-huhtikuussa sekä kerran kuukaudessa kesä-elokuussa. Vesistötarkkailunäytteet otettiin likimain samaan aikaan kuin päästötarkkailunäytteet lukuun ottamatta kevättalvea, jolloin turvetuotantoalueiden päästötarkkailu ei ollut kesäajan tarkkailussa olleiden kohteiden osalta vielä käynnistynyt. Turvetarkkailun päästö- ja vesistönäytteissä on käytetty kiintoainepitoisuuksien määrittämisessä samaa suodatinkokoa 1,2 µm, joten tulokset ovat keskenään vertailukelpoisia (Vuodesta 29 lähtien ympäristöhallinnolla on ollut käytössä vesistönäytteille pääasiassa suodatinkoko,4 µm.). 4.2 Vuosittain toistuva tarkkailu Neittävänjoessa (Ne2) vesi oli sameaa ja rautapitoista (liite 3). Rautapitoisuudet nousivat syksyllä. Kiintoainetta vedessä oli kevättalven tarkkailukerralla huhtikuussa paljon 25 mg/l, mutta muiden tarkkailukertojen pitoisuudet olivat pienempiä (5,4-9 mg/l). Veden happitilanne oli tyydyttävä, kesäkuun tarkkailukerralla hyvä. Veden ph oli lähellä neutraalia. Sähkönjohtavuus oli alhainen. Ravinne ja a-

klorofyllipitoisuuksien perusteella Neittävänjoen vesi oli rehevää. Vesi oli väriluvun ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella runsashumuksista. Lamujoen (Lam18) veden happitilanne oli hyvä (liite 3). Veden ph oli keskimäärin 6,8 ja sähkönjohtavuus alhainen. Vesi oli kohtalaisen sameaa ja kiintoainetta oli vedessä keskimäärin 6,9 mg/l. Kiintoainepitoisuus oli korkeimmillaan kesällä (liite 3). Ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Lamujoen vesi oli rehevää. Vesi oli väriluvun ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella runsashumuksista. Vesi oli rautapitoista, tosin pitoisuudet olivat Lamujoessa tarkkailupisteistä alhaisimmat. Rautapitoisuudet nousivat kesällä ja syksyllä. Siikajoen vedenlaatu oli melko samanlainen Rantsilan kohdalla (Si73) ja alempana Saarikosken kohdalla (Si5). Veden happitilanne oli keväällä tyydyttävä ja kesällä hyvä. Veden sameus ja kiintoainepitoisuus olivat hieman korkeampia alemmalla pisteellä (Si5). Veden ph oli lähellä neutraalia ja sähkönjohtavuusarvot olivat matalia. Ravinteet ja a-klorofyllipitoisuudet olivat rehevien vesien tasolla. Siikajoen vesi oli väriluvun ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella runsashumuksista molemmissa tarkkailupisteissä. Vesi oli rautapitoista ja pitoisuudet nousivat kesällä ja syksyllä. Rautapitoisuudet olivat hieman korkeampia Saarikosken kohdalla kuin Rantsilan kohdalla. Savalojan suulla (Sa) veden happitilanne oli heikentynyt. Vesi oli hyvin tummaa, sameaa ja kiintoainepitoista. Veden ph oli keskimäärin 6,7 ja vesi oli runsashumuksista kemiallisen hapenkulutuksen perusteella. Sähkönjohtavuus oli sisävesille tyypillisellä alhaisella tasolla. Savaloja on ravinnepitoisuuksien perusteella erittäin rehevä, tosin a-klorofyllipitoisuuksien perusteella vain lievästi rehevä. Levien kasvua rajoittaa kuitenkin ravinteiden lisäksi myös mm. valon määrä. Rautapitoisuudet Savalojan suulla olivat tarkkailupisteistä korkeimpia ja kasvoivat heinä-elokuussa. Luohuanjoen (Lu2) vesi oli hyvin tummaa, sameaa ja kiintoainepitoista. Veden happitilanne oli heikentynyt. Veden ph oli keskimäärin 6,6 ja sähkönjohtavuus sisävesille tyypillisellä tasolla. Luohuanjoki on ravinnepitoisuuksien perusteella rehevä, mutta a-klorofyllipitoisuuksien perusteella vain lievästi rehevä. Luohuanjoki oli runsashumuksista ja rautapitoista. 4.3 Vuosittain toistuva tarkkailu, vedenlaadun kehitys 2-luvulla Hapen kyllästysaste on pysynyt hyvin tasaisena kaikilla pisteillä vaihdellen tyydyttävän ja hyvän happitilanteen välillä (Kuva 5). Savalojan veden happitilanne on vaihdellut voimakkaimmin ja on ollut tarkkailupisteistä huonoimmalla tasolla lähes koko 2-luvun ajan. Neittävänjoen hapen kyllästysaste on ollut koko jakson tarkkailupisteistä paras. Lamujoesta ensimmäiset happipitoisuustiedot ovat vuodelta 24. Kuvan (Kuva 5) perusteella kemiallinen hapenkulutus on noussut vuodesta 2 lähtien kaikilla tarkkailupisteillä ja tarkkailupisteistä mitatut arvot vaihtelevat keskenään samalla tavalla. Savalojasta on mitattu suurimmat COD Mn -arvot arvot ja Neittävänjoessa on mitattu pienimmät. Suomen sisävedet ovat tummuneet 199-luvun puolivälin jälkeen. Tummuminen vaikuttaa COD Mn -arvojen nousuun. Ilmiö on yleinen koko pohjoisella pallonpuoliskolla, ja sen vuoksi myös syiden ajatellaan olevan globaaleja, kuten ilmaston lämpeneminen ja vähentynyt hapan laskeuma. Lisäksi muita syitä voivat olla pistekuormitus ja maankäytön muutokset. (SYKE 214) 29

3 Kuva 5 Hapen kyllästysaste ja kemiallinen hapenkulutus tarkkailupisteissä vuosina 2-214 Kokonaisfosforipitoisuudet ovat pysyneet samalla tasolla vuodesta 2 lähtien (Kuva 6). Jaksolla on havaittavissa muutamia piikkejä, muuten pitoisuuksien vaihtelut ovat samansuuntaisia. Suurimmat fosforipitoisuudet on mitattu Savalojasta ja Neittävänjoesta, pienimmät puolestaan Siikajoesta ja Lamujoesta. Kokonaistyppipitoisuudet ovat fosforipitoisuuksien tapaan pysyneet samalla tasolla vuodesta 2 lähtien. Pitoisuuspiikit on havaittavissa samoina ajankohtina fosforipitoisuuksien kohdalla. Korkeimmat typpipitoisuudet on mitattu Savalojasta ja Luohuanjoesta, matalimmat Siikajoesta ja Lamujoesta. Ravinnepitoisuudet ovat olleet 2- luvulla rehevällä tasolla. Rautapitoisuuksia ei ole seurattu kaikilta pisteiltä yhtä useasti kuin ravinne-, COD Mn - ja happipitoisuuksia. Rautapitoisuudet ovat kuitenkin pysyneet samalla tasolla koko 2-luvun ajan. Muiden pitoisuuksien tapaan Savalojan veden rautapitoisuus on suurin. Siikajoen ja Lamujoen pitoisuudet ovat pienimpiä. Yleisesti ottaen koko 2-luvun ajan paras vedenlaatu on ollut Siikajoessa sekä Lamujoessa. Huonoin vedenlaatu on ollut Savalojassa ja Luohuanjoessa.

Kuva 6 Fosfori, typpi ja rautapitoisuudet tarkkailupisteissä vuosina 2-214. 31

4.4 Alueellinen tarkkailu ja turvetuotannon vaikutukset vesistössä Vuonna 214 vesistötarkkailua suoritettiin turvetuotantoalueiden ala- ja yläpuolisilla pisteillä. Vuosittain toistuvia pisteitä oli 6 kpl ja vaihtuvan tarkkailun pisteitä 59 kpl. Selkämaanojan pisteeltä Se18 ei saatu näytettä heinä- eikä elokuussa ojan ollessa kuiva. Järvinevan laskuojasta ei saatu näytettä heinäkuussa, koska ojassa oli liian vähän vettä näytteenottoon ja Köyryojasta ei saatu näytettä huhtikuussa, koska ojassa ei ollut vettä. Siikajoen Saarikoskelta ei saatu määritettyä kesäkuussa happea, koska happipullo oli mennyt kuljetuksessa rikki. Muutoin kaikki näytteet ja analyysi tehtiin ohjelman mukaisesti. Seuraavissa taulukoissa on esitetty soilta lähteneen valumaveden laatu sekä vesistötarkkailupisteiden veden laatu kesällä keskimäärin. Kaikki tarkkailutulokset on esitetty liitteessä 3. Saarinevan ja Sauvasuon tuotantoalueet sijaitsevat Siikajoen vesistöalueen latvalla. Saarineva laskee laskuojan kautta Pahkapuroon ja sen jälkeen Siikajokeen (Kuva 7). Pahkapuroa tarkkailtiin Saarinevan yläpuolella (PahkaP) ja Saarinevan vaikutusta vesistöön tarkkailtiin Saarinevan alapuolella (SiikaJ)(Taulukko 12). Pahkapuron happitilanne oli ympärivuoden tyydyttävä ja Siikajoen (SiikaJ) tyydyttävä tai hyvä (liite 3). Sähkönjohtavuus oli molemmilla pisteillä erittäin matala (< 3 ms/m). Veden ph oli molemmilla pisteillä talvella alhainen (3,4 3,6), mutta kesällä ph oli selvästi korkeampi (5, 5,9). Klorofylli-a-pitoisuuksien perusteella vedet olivat karuja, mutta ravinnepitoisuuksien perusteella reheviä. Molemmilla pisteillä kesän ravinnepitoisuuksien keskiarvoa nostavat selvästi elokuun tulokset. Pahkapuron ja Siikajoen (SiikaJ) vesi oli kesän keskiarvona rehevää, vedessä oli paljon rautaa ja kemiallinen hapenkulutus oli korkea. Veden ammoniumtyppipitoisuus oli selvästi koholla. Saarinevalta lähteneen veden ph oli selvästi vesistöä korkeampi, myös kiintoainetta, typpeä, fosforia ja rautaa oli enemmän kuin vesistöpisteillä ja kemiallinen hapenkulutus oli suurempi. Saarinevan yläpuolelta alapuolelle tultaessa ph sekä typpi- ja fosforipitoisuudet nousivat mutta kiintoaine, kemiallinen hapenkulutus ja rautapitoisuus laskivat. Kesän 214 tulosten perusteella Saarinevalla voi olla vaikutusta vesistön ravinnepitoisuuksiin. 32 Kuva 7 Saarineva ja Sauvasuo sekä vesistötarkkailupisteet.

Sauvasuo laskee laskuojan kautta suoraan Siikajokeen. Sauvasuon vesistövaikutuksia tarkkailtiin vertaamalla pitoisuustasoja Siikajoessa laskuojan yläpuolella (3p / SiiSau) ja laskuojan alapuolella (SiiHa)(Taulukko 12)(Kuva 7). Siikajoen veden happitilanne oli molemmilla pisteillä ympärivuoden tyydyttävä tai hyvä ja sähkönjohtavuus oli alhainen (< 4 ms/m) (liite 3). Veden ph oli molemmilla pisteillä talvella alhainen (3,3), mutta kesällä ph oli selvästi korkeampi (5, 6,6). Klorofylli-a-pitoisuuksien perusteella Siikajoen ylempi piste (3p / SiiSau) oli karu ja alempi piste lievästi rehevä. Ravinnepitoisuuksien perusteella vesi oli selvästi rehevää, vedessä oli paljon rautaa ja kemiallinen hapenkulutus oli korkea. Veden ph nousi Sauvasuon yläpuolelta alapuolelle tultaessa. Sauvasuolta lähteneen veden ph oli selvästi korkeampi kuin Siikajoessa laskuojan yläpuolella (3p / SiiSau). Sauvasuolta lähteneessä vedessä oli selvästi enemmän kiintoainetta, typpeä ja rautaa kuin vesistössä, mutta fosforia Sauvasuolta lähtevässä oli vesistöön verrattuna vähän. Sauvasuon yläpuolelta alapuolelle tultaessa ph ja kiintoainepitoisuus nousivat, mutta muut pitoisuudet laskivat. Kesän 214 tulosten perusteella Sauvasuolla voi olla vaikutusta vesistön kiintoainepitoisuuksiin. Neittävänjoen pisteellä (Ne yp) veden happitilanne oli muutoin hyvä, mutta heinäkuussa heikko (liite 3). Neittävänjoen pisteellä (Ne11) happitilanne vaihteli tyydyttävästä hyvään ja oli elokuussa ylikyllästynyt. Veden ph oli molemmilla pisteillä neutraalin tuntumassa. Sähkönjohtavuus oli sisävesille tavanomaisella tasolla (5 1 ms/m), mutta hieman korkeampi kuin useilla muilla Siikajoen vesistöalueen pisteillä. Kiintoainetta vedessä oli jonkin verran. Klorofylli-a-pitoisuuksien perusteella Neittävänjoki oli rehevä, pitoisuuksia nostaa elokuun suuret klorofylli-a:n pitoisuudet. Myös ravinnepitoisuuksien perusteella Neittävänjoki oli rehevä tai jopa ylirehevä. Kemiallisen hapenkulutuksen ja väriluvun perusteella vesi oli humuspitoista. Neittävänjokeen laskevat Kärjenrimpi-Puronräme, Navettarimpi ja Parkkisenrimpi. Turvetuotannon vaikutuksia tarkkailtiin Veneojassa (Ve1) ja Kotiojassa (Ko1) sekä Neittävänjoessa pisteellä Ne2 (Kuva 8 ja liite 1). Navettarimpi ja Parkkisenrimpi laskevat Kotiojan ja Veneojan kautta Neittävänjokeen ja siitä Siikajokeen. Kärjenrimpi pvk1 laskee Veneojan kautta pitkin Neittävänjokeen ja siitä Siikajokeen, kun taas Kärjenrimpi-Puronräme (pvk2) laskee laskuojaa pitkin suoraan Neittävänjokeen ja siitä Siikajokeen. Veneojan ja Kotiojan happitilanne oli ympärivuoden tyydyttävä tai hyvä. Veden ph oli molemmilla pisteillä neutraalin tuntumassa (6,1 7,1). Sähkönjohtavuus oli sisävesille tavanomaisella tasolla (3-11 ms/m). Kiintoainetta oli Kotiojassa jonkin verran (12 24 mg/l) ja Veneojassa selvästi enemmän (15 59 mg/l). Klorofylli-a-pitoisuuksien perusteella Veneoja ja Kotioja olivat lievästi reheviä ja ravinteiden perusteella reheviä. Kemiallisen hapenkulutuksen ja väriluvun perusteella vesi oli humuspitoista. Turvetuotantoalueilta lähteneen veden laatu vaihteli paljon, Parkkisenrimmen veden laatu oli selvästi muita tuotantoalueita parempi muutoin paitsi raudan osalta. Kärjenrimmen (pvk1) vedessä oli runsaasti ammoniumtyppeä. Pääsääntöisesti tuotantoalueilta lähtenyt vesi oli ravinne- ja kiintoainepitoista ja veden ph oli alhaisempi kuin vesistöpisteillä. Kesällä 214 turvetuotannon vaikutukset näkyivät mahdollisesti Veneojassa ja Kotiojassa kiintoaine- ja rautapitoisuuksien nousuna, mutta Neittävänjoen alimmalla pisteellä (Ne2) vaikutuksia ei ollut havaittavissa ja pitoisuudet olivat laskeneet Neittävänjoen ylempien pisteiden tasolla (Ne yp ja Ne11)(Taulukko 12). 33

34 Kuva 8 Kärjenrimpi-Puronräme, Navettarimpi ja Parkkisenrimpi sekä vesistötarkkailupisteet. Iso-Mannisen vaikutuksia tarkkailtiin tuotantoalueen alapuolella Uljuanojassa (Pi1). Iso-Mannisen vedet laskevat Uljuanojan kautta Lamujokeen ja siitä Siikajokeen (Kuva 9 ja liite 1). Iso-Manniselta lähteneen veden ph oli kesän keskiarvona 5,9 ja kemiallinen hapenkulutus oli selvästi koholla (kesän ka. 51 mg/l). Vedessä oli vähän kiintoainetta ja vesi oli rehevää sekä rautapitoista. Uljuanojan happitilanne oli ympärivuoden tyydyttävä tai hyvä, ja sähkönjohtavuus oli alhainen (< 5 ms/m). Uljuanojan veden ph oli kesän keskiarvona 6,3 ja kiintoainepitoisuus alhainen. Klorofylli-apitoisuuksien perusteella Uljuanoja oli karu, mutta ravinnepitoisuuksien perusteella lievästi rehevä.

35 Kuva 9 Iso-Manninen ja vesistötarkkailupiste Jousinevan vaikutuksia vesistöön tarkkailtiin kahdella alapuolisella pisteellä Jousiojassa (Jo) ja Siikajoessa (Si11)(Kuva 1 ja liite 1). Jousinevalta lähteneen veden ph oli 6,4 ja vedessä oli vain vähän kiintoainetta. Jousinevan veden ravinnepitoisuudet olivat rehevällä tasolla, ja vedessä oli happea kuluttavaa ainesta sekä rautaa. Jousiojassa veden happitilanne oli tyydyttävällä tasolla, Siikajoessa (Si11) happitilanne oli huhti- ja kesäkuussa tyydyttävä ja heinä-elokuussa hyvä. Veden ph oli molemmilla pisteillä neutraalin tuntumassa (6,3 7,1). Jousinevassa oli kohonneita kiintoainepitoisuuksia (7,6 19 mg/l), mutta Siikajoessa pitoisuudet olivat alhaisempia (3-12 mg/l). Sähkönjohtavuus oli Jousiojassa välillä 3,8 8,2 ms/m ja Siikajoessa 4,1 5,2 ms/m. Jousiojan klorofylli-a-pitoisuudet olivat alhaisia ja keskiarvona lievästi rehevällä tasolla. Siikajoessa klorofylli-a-pitoisuus oli etenkin elokuussa koholla (54 µg/l), ja kesän keskiarvo rehevällä tasolla. Ravinnepitoisuuksien perusteella vesi oli molemmilla pisteillä rehevää. Jousiojassa oli reilusti rautaa (41 11 µg/l) ja Siikajoessa selvästi vähemmän (24 45 µg/l). Jousineva voi mahdollisesti nostaa ravinne- ja rautapitoisuuksia sekä happea kuluttavan aineen määrää Jousiojassa, mutta Siikajoen pisteellä vaikutuksia ei ole havaittavissa.

36 Kuva 1 Jousineva ja vesistötarkkailupisteet Taulukko 12 Siikajoen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailupisteiden sekä alueen turvetuotantosoilta lähteneen veden laatu kesällä v. 214 keskimäärin. ph Kiintoaine Kok. N NH 4 -N NO 2,3 -N Kok. P PO 4 -P COD Mn Fe Havaintopaikka mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l PahkaP 5,4 5,2 767 5 4 39 17 46 5 6 Saarineva 6,4 13, 2844 124 99 81 19 53 7 1 SiikaJ 5,5 4,7 853 3 13 76 37 45 4 4 Si 3p / SiiSau 5,5 2,8 91 38 15 68 32 44 4 233 Sauvasuo 6, 11, 1368 299 8 4 23 44 6 625 Sii Ha 6,1 6,9 97 64 26 64 26 36 3 8 Ne yp 7,1 12, 1933 26 46 26 111 2 4 367 Ne11 7,2 11,7 1267 8 163 131 63 21 4 9 Kärjenrimpi, pvk1 5,1 9,9 2199 738 5 97 36 54 4 775 Kärjenrimpi-Puronräme, pvk2 5,4 9,1 1375 9 5 88 17 52 2 98 Navettarimpi 5,4 16,4 1368 583 22 5 13 2 7 833 Parkkisenrimpi 6,6 4,8 842 7 5 31 7 26 6 163 Ve1 6,8 27,7 193 45 63 12 56 29 7 767 Ko1 6,9 15,3 193 165 77 123 74 27 1 67 Ne2 7,1 6,8 993 34 163 96 55 22 4 7 Iso-Manninen 5,9 6,3 191 36 3 33 9 51 5 633 Pi 1 6,3 3,4 627 14 8 23 2 3 2 67 Jousineva 6,4 4,4 112 57 5 35 9 39 5 13 Jo 6,7 15,7 177 91 37 19 61 42 7 Si11 6,8 7,3 863 11 5 7 21 28 3 367 Vuosittaisen tarkkailun piste

Vapon Hangasneva Pyhännällä on uusi alue, jossa päästötarkkailu aloitetaan kun pintavalutuskenttä saadaan rakennettua. Vuonna 214 tarkkailtiin kuitenkin jo vesistöä kahdelta Huhmarpuron pisteeltä (Huh12 ja Huh)(liite 1) sekä Huhmarpuron suulta (Huh_suu) ennen Iso-Lamujärveä (Taulukko 13, liite 3). Veden happitilanne oli kaikilla pisteillä tyydyttävä tai hyvä ja sähkönjohtavuus oli alhainen (< 3 ms/m). Kiintoainetta oli Huhmarpuron pisteellä (Huh) jonkin verran, mutta muilla pisteillä pitoisuudet olivat pieniä. Klorofylli-a-pitoisuuksien perusteella vesi oli pisteillä Huh12 ja Huh_suu karulla tasolla, mutta pisteellä Huh vesi oli rehevää. Keskimmäisellä pisteellä Huh mitattiin suurimmat kiintoaine-, ravinne- ja rautapitoisuudet. Iso- Lamujärveen tultaessa pitoisuustasot laskivat selvästi. Tarkkailupisteet Huh ja Huhsuu sijaitsevat melko lähellä toisiaan, mutta veden laatu muuttuu pisteiden välillä melko paljon, ja esimerkiksi ravinnepitoisuudet laskevat selvästi. Joutenneva oli kesällä 214 jälkihoitovaiheen tarkkailussa. Joutennevan vedet laskevat reittiä Käärmeoja-Lamujoki-Siikajoki. Lähistöllä Lamujokeen laskee myös kuntoonpanovaiheessa ollut Korteneva (Kuva 11). Elokuun näytteenottokerralla Joutennevan alapuolisen Käärmeoja oli kuiva eikä siitä saatu näytettä. Käärmeojassa veden happitilanne oli hyvä ja sähkönjohtavuus alhainen (< 5 ms/m) (Taulukko 13, liite 3). Huhtikuussa vesi oli selvästi sameaa ja kiintoainetta oli jonkin verran kaikissa näytteissä. Vesi oli a-klorofyllipitoisuudet perusteella karulla tasolla mutta ravinnepitoisuuksien perusteella rehevää. Joutenevalta lähteneen veden pitoisuudet olivat lähellä Käärmeojan pitoisuuksia. Typpipitoisuus oli tosin suurempi kuin Käärmeojassa. Lamujoen pisteellä Lam57 Joutennevan vaikutuksia ei ollut havaittavissa. 37 Kuva 11 Joutenneva ja Korteneva sekä vesistötarkkailupisteet. Lamujoen pisteillä (Lam57 ja LamPu) happitilanne oli hyvä ja sähkönjohtavuudet olivat alhaisia (< 3 ms/m). Veden sameusarvot olivat muutoin pieniä, mutta elokuussa Lamujoen alemmalla pisteellä mitattuun kohonnut sameusarvo. Ravinne- ja klorofylli-a-pitoisuuksien perusteella Lamujoen vesi oli lievästi rehevää, tosin alemmalla pisteellä (LamPu) fosforipitoisuudet olivat rehevällä tasolla. Kortenevalta lähtevä vesi oli selvästi Lamujoen vettä happamampaa ja ravinnepitoisempaa. Myös Kortenevan kemiallinen hapenkulutus oli Lamujokea korkeammalla tasolla. Lamujoen ylemmältä pisteeltä (Lam57) alemmalle (LamPu) siirryttäessä pitoisuudet nousivat muutoin hieman, mutta raudan osalta selvästi. Kortenevan rautapitoisuudet olivat kui-

tenkin erittäin pieniä koko kesän ajan (ka. 255 µg/l), eikä Lamujoen rautapitoisuuksien kasvu johdu Kortenevasta. Jylenneva laskee reittiä Ristisenoja-Lamujoki-Siikajoki. Jylennevan vesistövaikutuksia tarkkailtiin Ristisenojassa Jylennevan ylä- ja alapuolella. Ristisenojan ylemmällä pisteellä (Riyp) happitilanne oli muun vuoden huono ja elokuussa hyvin heikko (Taulukko 13, liite 3). alemmalla pisteellä happitilanne oli tyydyttävä tai hyvä. Veden sähkönjohtavuus oli alhainen (< 6 ms/m) ja vedessä oli jonkin verran kiintoainetta. Veden ph oli noin 6, ylemmällä pisteellä ja nousu lähelle neutraalia alemmalle pisteelle siirryttäessä. Ristisenojan vesi oli sameaa, ravinne- ja rautapitoista. Ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Ristisenoja oli selvästi rehevä. Jylennevalta lähtevän vesi oli ravinnepitoista, ja kemiallinen hapenkulutus oli suurempi kuin Ristisenojassa. Rautapitoisuus ja ph olivat Ristisenojan tasolla. 38 Kuva 12 Jylenneva ja vesistötarkkailupisteet. Kureluijanneva laskee reittiä Haaraoja-Ruonasenoja-Lamujoki-Siikajoki (Kuva 13 ja liite 1). Veden ph oli Ruonasenojassa (Ruo ja Ruo) sekä Lamujoessa (Lam41) Kureluijannevan yläpuolella lähellä neutraalia ja veden sähkönjohtavuudet olivat alhaisia. Happitilanne vaihteli tyydyttävästä hyvään, mutta Ruonasenojan alaosalla (Ruo) happitilanne oli elokuussa huono. Vesi oli sameaa Ruonaojan alaosalla, muuten kiintoainepitoisuudet ja sameuden arvot olivat melko pieniä. Kemiallinen hapenkulutus oli kaksinkertainen Ruonasenojassa verrattuna Lamujokeen. Ruonasenojassa typpipitoisuudet olivat rehevällä tasolla ja fosforipitoisuudet lähellä ylirehevää tasoa. Klorofylli-a-pitoisuudet olivat kuitenkin alhaisia. Levien kasvua rajoittaa kuitenkin ravinteiden lisäksi myös mm. valon määrä. Lamujoessa ravinnepitoisuudet olivat selvästi alhaisempia kuin Ruonasenojassa, mutta ravinne- ja klorofylli-a-pitoisuudet olivat rehevällä tasolla. Kureluijan vedenlaatu oli melko lähellä Ruonasenojan vedenlaatua. Fosforia Kureluijannevalta lähtevässä vedessä oli kuitenkin vähän ja rautaa paljon. Hevoskorpi laskee Siikajokeen Luhtaanojaa ja Lamujokea pitkin. Luhtaanojassa Hevoskorven alapuolella (Hev1) veden happitilanne oli tyydyttävä ja sähkönjohtavuusarvot olivat pieniä. Veden ph oli vaihteli välillä 6,1 7,2. Vesi tummaa, kiintoainepitoista, sameaa sekä rautapitoista. Ravinnepitoisuudet kuvastivat ylirehevää ve-

sistöä (Taulukko 13, liite 3). Hevoskorven ja Kureluijannevan alapuolisella pisteellä Lamujoessa (Lam33) vedenlaatu oli selvästi parempi kuin Luhtaanojassa. Eikä Lamujoen ylemmän (Lam41) ja alemman pisteen (Lam33) vedenlaaduissa ollut suurta eroa. Kesän 214 pitoisuuksien perusteella Kureluijannevalla ja Hevoskorvella ei ole suurta vaikutusta Lamujoen vedenlaatuun. Piipsanneva laskee reittiä Piipsanoja-Ristisenoja-Lamujoki-Siikajoki. Lamujoen piste Lam41 kuvastaa Piipsannevan yläpuolista vedenlaatua, ja Ristisenojan pisteet Ri7, Ri8 Piipsannevan sekä Lamujoen piste Lam23 Piipsannevan alapuolista vedenlaatua. Myös Paskonevan vedet laskevat Ristisenojaan. Ristisenojassa oli hyvä happitilanne, veden ph oli lähellä neutraalia ja sähkönjohtavuus oli alhainen. Vedessä oli jonkin verran kiintoainetta ja vesi oli sameaa. Piipsannevalta lähteneen veden ph oli 5,9 mikä on hieman alhaisempi kuin Ristisenojan veden ph. Piipsannevan kiintoaine-, ravinne- ja rautapitoisuudet sekä kemiallinen hapenkulutus olivat selvästi suurempia kuin vesistöpisteillä. Piipsannevalta lähteneen veden fosfaattifosforipitoisuus oli suurempi kuin kokonaisfosforipitoisuus, tämä johtuu kuitenkin erilaisista näytemääristä. Piipsannevalle ei saa yläpuolista pistettä Ristisenojaan, sillä veden laskevat ojaan Ristisenjärven läpi. Todennäköisesti turvetuotannolla on vaikutus Ristisenojan ravinneja rautapitoisuuksiin, jotka ovat koholla. Ristisenojan pisteillä vedenlaatu oli lähes samankaltainen, alemmalla pisteellä Ri8 rautapitoisuus oli kuitenkin selvästi pienempi kuin ylemmällä pisteellä Ri7. 39 Kuva 13 Hevoskorpi, Kureluijanneva ja Piipsanneva sekä vesistötarkkailupisteet. Paskoneva laskee reittiä Pasko-oja-Ristisenoja-Lamujoki-Siikajoki. Pasko-ojan happitilanne oli hyvä ja vedessä oli jonkin verran kiintoainetta. Vesi oli sameaa. Veden sähkönjohtavuus oli hieman suurempi ja ph korkeampi Pasko-ojan alemmalla pisteellä (Pas ap) (Taulukko 13, Kuva 14). Paskonevalta lähtenyt vesi oli happamampaa kuin Pasko-ojan vesi, ja Paskonevalta lähteneessä vedessä oli huomattavan paljon typpeä ja selvästi enemmän ravinteita kuin Pasko-ojassa. Paskonelvalta lähteneessä vedessä oli myös melko paljon epäorgaanisia ravinteita. Paskonevalta lähteneen veden ravinne pitoisuudet olivat ylirehevällä tasolla, ja se myös näkyi Pasko-ojassa ra-

vinnepitoisuuksien nousuna. Myös rautapitoisuus nousi selvästi yläpuoliselta alapuoliselle pisteelle siirryttäessä. Lamujoen alimmalla pisteellä (Lam23) vedenlaatu oli samankaltainen Lamujoen ylimmän pisteen (Lam41) kanssa. Happitilanne pysyi hyvänä, ph neutraalilla tasolla ja sähkönjohtavuus alhaisena Lamujoen alemmalle pisteelle siirryttäessä. Ravinnepitoisuudet sekä rautapitoisuudet nousivat jonkin verran alemmalle pisteelle siirttyäessä mutta rautapitoisuudet laskivat. 4 Kuva 14 Paskoneva sekä vesistöpisteet. Jyletnevalla (Jyletoja-Naarastenoja-Lamujoki-Siikajoki), Kivinevalla (Myllyoja- Luanjärvi-Leuanoja-Siikajoki) ja Lahnasnevalla (Naarastenoja-Lamujoki-Siikajoki) on kaikilla hieman eri purkureitti, mutta Naarastenojan piste (Na) kuvaa kaikkien alapuolista veden laatua (Kuva 15). Naarastenojan happitilanne oli hyvä ja veden ph lähellä neutraalia (Taulukko 13, liite 3). Veden sähkönjohtavuus oli alhainen ja vedessä oli jonkin verran kiintoainetta. Vesi oli selvästi sameaa. Vesi oli ravinnepitoisuuksien perusteella rehevää, mutta klorofylli-a-apitoisuus oli alhainen ja karulla tasolla. Jyletnevan, Kivinevan ja Lahnasnevan valumavesien ph oli alhaisempi kuin Naarastenojan ph. Turvetuotantoalueilta tuli vesistöön jonkin verran kiintoainetta ja ravinteita. Jyletnevan ja Kivinevan rautapitoisuudet olivat selvästi koholla, ja nostivat mahdollisesti Naarastenojan rautapitoisuutta.

41 Kuva 15 Jyletneva, Lahnasneva ja Kivineva sekä vesistötarkkailupiste. Mankisennevan purkuvedet laskevat reittiä Mankisenoja-Kurranjärvi-Kurranoja- Siikajoki. Mankisennevan vaikutuksia vesistössä tarkkaillaan heti Mankisennevan alapuolella Mankisenojan alapäässä (Man) ja alempana Kurranjärvessä (Kuva 16). Mankisennevan pintavalutuskentiltä lähteneessä vedenlaadussa oli jonkin verran eroavaisuuksia. Pintavalutuskentältä pvk2 lähteneen veden ph oli korkeampi ja vedessä oli enemmän kiintoainetta ja ravinteita sekä rautaa. Molemmilta kentiltä lähteneessä vedessä oli suuri kemiallinen hapenkulutus. Mankisenojassa happitilanne oli tyydyttävä ja veden ph lähellä neutraalia (Taulukko 13, liite 3). Vedessä oli kiintoainetta ja se oli sameaa. Sähkönjohtavuus oli alhainen. Mankisenojan vedessä oli myös paljon ravinteita ja rautaa. Mankisenojan ja Kurranjärven vesi oli typpi- ja fosforipitoisuuksien perusteella selvästi rehevää. Ravinne- ja rautapitoisuudet sekä kemiallinen hapenkulutus laskivat selvästi Mankisenojasta Kurranjärveen (Kur4) siirryttäessä. Myös sameusarvo, kiintoainepitoisuus ja väriluku laskivat.

42 Kuva 16 Mankisenneva ja vesistötarkkailupisteet. Hourunnevaa tarkkailtiin kahdessa eri suunnassa. Laskeutusaltaan (la1) vedet johdetaan reittiä laskuoja-selkämaanoja-kärähtämänoja-siikajoki (Kuva 17) ja pintavalutuskentän vedet (pvk1) reittiä laskuoja-pakkulanoja-kurranoja-siikajoki (liite 1). Hourunnevan laskeutusaltaalta johdettavassa vedessä oli korkeampi ph, enemmän kiintoainetta ja enemmän rautaa, kuin pintavalutuskentältä johdettavassa vedessä. Pintavalutuskentältä johdettavassa vedessä oli puolestaan enemmän typpeä ja happea kuluttavaa ainetta. Pakkulanojan veden happitilanne oli tyydyttävä tai hyvä, veden ph oli lähellä neutraalia (Taulukko 13, liite 3). Pakkulanojan sähkönjohtavuus oli sisävesien tasolla. Vesi oli sameaa ja siinä oli kiintoainetta. Pakkulanojan yläpuoliselta (Pa1) pisteeltä alapuoliselle (Pa) siirryttäessä veden ph-arvo ja kiintoainepitoisuus pysyivät samana, ravinne- ja rautapitoisuudet sekä kemiallinen hapenkulutus laskivat. Selkämaanojasta (Se18) saatiin näyte vain huhti- ja kesäkuussa. Kahden näytteen perusteella Selkämaan happitilanne oli huonompi kuin Pakkulanojan, ja veden ph oli alhaisempi. Myös Selkämaanojan vesi oli kiintoainepitoista ja sameaa. Typpi- ja fosforipitoisuudet olivat kesäkuun näytteessä rehevällä tasolla.

43 Kuva 17 Hourunneva sekä vesistötarkkailupisteet. Leuanjärvessä (Leu) veden happitilanne vaihteli heikosta tyydyttävään. Lauanojassa (Le) happitilanne oli parempi vaihdellen tyydyttävästä hyvään. Sähkönjohtavuus oli Leuanjärvessä (< 4 ms/m) Leuanjokea (< 1 ms/m) pienempi. Vesi oli Leuanojassa selvästi sameaa. Ravinnepitoisuuksien perusteella Leuanjärvi oli rehevä, Leuanjoessa fosforipitoisuus oli ylirehevällä tasolla. Molempien näytepisteiden kemiallinen hapenkulutus oli koholla. Leuanjärven vedenlaatu oli parempi kuin Leuanojan. Myös rautaa oli Leuanojassa enemmän kuin Leuanjärvessä.

Taulukko 13 Siikajoen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailupisteiden sekä alueen turvetuotantosoilta lähteneen veden laatu kesällä v. 214 keskimäärin. ph Kiintoaine Kok. N NH 4 -N NO 2,3 -N Kok. P PO 4 -P COD Mn Fe Havaintopaikka mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Huh12 5,3 3,8 697 16 7 58 31 44 4 67 Hangasneva (Pyhäntä) ei vielä tarkkailua Huh 6,3 8,9 827 38 14 62 23 35 5 233 Huh_suu 6,5 3,9 487 3 5 25 2 19 1 667 Joutenneva 6,7 9,1 114 57 35 Kä 6,7 1,1 885 3 9 63 27 34 2 8 Lam57 6,7 3,6 457 16 3 25 6 15 1 97 Korteneva 4,5 3,4 1196 1 16 49 255 LamPu 6,6 5,1 493 13 3 31 7 17 1 833 Riyp 6, 12,6 8 3 3 56 5 24 4 367 Jylenneva 6,4 6,5 16 34 5 59 33 52 4 567 Ri silta 6,8 7,7 937 2 3 89 47 38 4 67 Ruo 6,6 8,7 93 28 4 99 55 42 3 333 Lam41 6,6 4,6 613 12 6 42 7 21 2 133 Kureluijanneva 6,7 7, 138 7 5 37 7 35 7 963 Ruo 6,7 1,7 1153 35 9 114 63 46 4 733 Hevoskorpi 6,4 5,1 1911 165 5 87 17 75 2 95 Hev1 6,8 13,3 1927 4 3 145 54 8 7 467 Lam33 6,6 4,6 637 16 15 44 11 22 2 233 Piipsanneva 5,9 21,2 1355 61 5 141 145 5 6 85 Ri7 6,8 9,4 963 23 18 12 58 38 5 367 Pas yp 6,3 9,1 753 3 3 98 55 41 4 33 Paskoneva 5,2 8,7 291 812 39 118 39 83 5 68 Pas ap 6,9 11,7 16 19 16 92 61 31 7 767 Ri8 6,8 11,8 97 21 22 88 42 31 4 Lam23_Junn 6,8 8, 78 13 33 63 22 25 2 967 Jyletneva 5,9 1,3 1327 172 8 45 9 35 6 767 Kivineva 6,1 7,4 958 57 23 34 55 36 8 933 Lahnasneva 6,5 7,7 1231 251 48 47 57 36 2 567 Na 6,9 1, 98 69 75 56 28 27 5 633 Lam18 6,8 7,9 73 11 29 56 17 24 2 867 Mankisenneva, pvk1 5,8 2,7 148 53 5 56 6 69 1 18 Mankisenneva, pvk2 6,5 7,2 227 488 49 133 66 75 4 52 Man 6,6 14,3 1267 75 35 81 35 49 7 733 Kur4 6,4 11,3 847 8 3 59 3 22 3 3 Hourunneva, la1 6,2 21, 938 113 5 76 39 25 9 4 Se 18 (la ap) 6,2 16, 94 16 3 65 33 28 5 2 Pa1 (pvk yp) 6,8 14, 17 135 382 15 15 46 9 967 Hourunneva, pvk1 5,7 12,3 1797 328 19 76 17 48 6 1 Pa (pvk ap) 6,7 13, 11 36 125 121 73 37 7 467 Leu 6,4 11,2 857 6 3 48 5 3 4 433 Le 6,9 14, 157 67 7 121 77 33 6 467 Vuosittaisen tarkkailun piste 44

Savalonevan ja Vesiläisennevan vedet laskevat reittiä Köyryoja-Savaloja- Kurunkanava-Siikajoki (Kuva 18). Vesistön vedenlaatua tarkkaillaan turvetuotantosoiden ylä- ja alapuolella Köyryojassa. Savalonevalta ja Vesiläisennevalta lähtevä vesi on kiintoaine-, ravinne- ja rautapitoista ja veden kemiallinen hapenkulutus on koholla. Savalonevan pisteellä la2 vedenlaatu oli selvästi parempi kuin Savalonevan pisteellä la1 ja Vesiläisennevalla. Köyryojan happitilanne oli tyydyttävä tai hyvä, ja kiintoainetta oli vedessä vähän (Taulukko 14, liite 3). Veden ph ja ravinnepitoisuudet nousivat Köyryojan ylemmältä (Kö yp) pisteeltä alemmalle (Kö ap) siirryttäessä, mutta kiintoainepitoisuus, rautapitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus pienenivät. Savalojan pisteellä Sa29 veden happitilanne vaihteli huonosta tyydyttävään. Veden ph oli lähellä neutraalia ja sähkönjohtavuus oli pieni. Vesi oli sameaa ja kiintoainepitoista sekä ravinne- ja rautapitoista. Vedenlaatu oli Savalojassa (Sa29) hieman huonompi kuin Köyryojassa. 45 Kuva 18 Savaloneva ja vesiläisenneva sekä vesistötarkkailupisteet. Peuranevan vedet laskevat reittiä laskuoja-savaloja-kurunkanava-siikajoki. Peuranevalta lähteneessä vedessä oli paljon typpeä ja happea kuluttavaa ainetta. Fosfori- ja rautapitoisuudet olivat kohtalaisella tasolla useimpiin muihin soihin verrattuna. Peuranevan vesistövaikutuksia tarkkailtiin Kurunkanavan pisteellä Kk7 (Kuva 19) sekä alempana Kurunkanavassa pisteellä Kk. Pisteiden Kk7 ja Kk väliin laskevat myös Tahkonevan vedet, mutta Tahkonevalta otettiin vuonna 214 vain kaksi ylimääräistä tarkkailunäytettä talviaikaan. Kurunkanavan happitilanne oli hyvä ja ph lähellä neutraalia. sähkönjohtavuus oli molemmilla pisteillä keskiarvona 6 ms/m. Vedessä oli jonkin verran kiintoainetta ja vesi oli sameaa. Kurunkanavan vesi oli ravinnepitoisuuksien perusteella rehevää, ja vedessä oli paljon rautaa. Kurunkanavan ylemmältä pisteeltä alemmalle siirryttäessä veden laatu pysyi samana tai parani.

46 Kuva 19 Peuraneva ja Tahkoneva sekä vesistötarkkailupiste. Pullineva laskee Siikajokeen Vesiojan ja Iso-ojan kautta (Kuva 2). Pullinnevan vesistötarkkailupiste sijaitsee Vesiojassa (Ves2). Vesiojan happitilanne oli heikko tai tyydyttävä, ph oli lähellä neutraalia ja vesi oli sameaa. Veden sähkönjohtavuus oli sisävesille tyypillisellä tasolla (ka. 7,5 ms/m) ja ojassa oli paljon kiintoainetta. Ravinnepitoisuudet olivat ylirehevälle vesistölle tyypillisellä tasolla ja ojassa oli paljon rautaa. Klorofylli-a-pitoisuudet kuvasivat rehevää vesistöä. Pullinnevan veden ph oli kesän keskiarvona 5,5. Vedessä oli paljon kiintoainetta ja erittäin paljon ravinteita ja rautaa. Myös Pullinnevalta lähteneen veden kemiallinen hapenkulutus oli erittäin suuri. Pullinnevan kuormitus ylläpitää osaltaan Vesiojan rehevyyttä ja rautapitoisuutta. Savalojan suun (Sa) sekä Siikajoen (Si73 ja Si5) vedenlaatua on tarkasteltu aiemmin kappaleissa 4.2 ja 4.3. Turveruukin Hangasneva laskee Ohtuanojan kautta Siikajokeen (Kuva 2, liite 1). Hangasnevan vesistövaikutuksia tarkkaillaan Hangasnevan ylä- (Oh19) ja alapuolella (Oh12) Ohtuanojassa (liite 1). Veden happitilanne oli Ohtuanojan ylemmällä pisteellä (Oh19) huhtikuussa tyydyttävä mutta muutoin hyvä, alemmalla pisteellä (Oh12) happitilanne oli alkuvuoden tyydyttävä ja elokuussa hyvä. Veden ph vaihteli ylemmällä pisteellä välillä 7, 7,8 ja alemmalla pisteellä välillä 5,7 7,6. Sähkönjohtavuus oli molemmilla pisteillä hieman koholla, ylemmällä pisteellä vaihteluväli oli 11 22 ms/m ja alemmalla pisteellä 9-24 ms/m. Vesi oli molemmilla pisteillä sameaa. Typpipitoisuuksien perusteella vesi oli molemmilla pisteillä rehevää ja fosforipitoisuuksien perusteella ylirehevää. Klorofylli-a-pitoisuudet jäivät alhaisiksi. Myös fosfaattifosforia oli Ohtuanojassa runsaasti. Hangasnevalta lähteneen veden ph oli selvästi alhaisempi kuin Ohtuanojan, ja typpeä oli Hangasnevalta lähteneessä vedessä enemmän kuin vesistöpisteillä. Ammoniumtypen osuus kokonaistypestä oli Hangasnevalla suuri. Fosfori- ja rautapitoisuudet sekä kemiallinen hapenkulutus olivat puolestaan pieniä.

47 Kuva 2 Pullinneva, Huhtineva, Hangasneva ja Honkaneva Taulukko 14 Siikajoen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailupisteiden sekä alueen turvetuotantosoilta lähteneen veden laatu kesällä v. 214 keskimäärin. ph Kiintoaine Kok. N NH 4 -N NO 2,3 -N Kok. P PO 4 -P COD Mn Fe Havaintopaikka mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Kö yp 6, 8,9 827 18 3 36 11 4 4 433 Savaloneva, la1 6,6 14,9 124 65 28 Savaloneva, la2 7, 6,1 833 137 34 4 21 17 5 33 Vesiläisenneva 6,4 17,8 128 393 25 54 16 33 9 3 Kö ap 6,7 7,1 113 118 2 46 17 34 4 434 Sa 29 6,7 19,3 1123 114 44 63 25 34 5 867 Peuraneva 6,4 7,4 1733 332 19 29 5 51 3 325 Kk 7 6,8 12, 1153 73 53 56 23 37 6 4 Tahkoneva näytteet vain talvella Kk 7, 9,2 117 28 12 59 23 34 5 567 Si73 6,8 7,1 76 7 23 61 2 24 3 233 Sa 6,8 13, 13 53 44 113 61 41 7 267 Pullinneva 5,5 15, 38 62 5 337 177 122 9 45 Ves2 6,7 16,3 16 143 38 18 13 5 7 8 Si5 6,8 8, 833 14 56 66 28 26 3 6 Vuosittaisen tarkkailun piste Kupukkanevalta ei saatu kesällä 214 yhtään näytettä (Taulukko 15, liite 3). Kupukkanevalla ei ole vuotoja vesienkäsittelyrakenteiden ohi, vaan alueen maaperä on vettäläpäisevää eikä pintavalutuskentälle tule vettä. Kupukkanevan vedet laskevat Siikajokeen reittiä Purasimenoja-Kärsämänjoki-Mankilanjärvi-Iso-Oja-Siikajoki (Kuva 21). Kärsämänjoen happitilanne oli muutoin hyvä, mutta elokuussa tyydyttävä. Veden ph oli lähellä neutraalia. Sähkönjohtavuus oli hyvin alhaisella tasolla (< 3 ms/m). Kärsämänjoen vedessä oli vain vähän kiintoainetta ja sameusarvo oli useimpiin muihin Siikajoen vesistöihin verrattuna pieni. Kärsämänjoen ravinnepitoisuudet kuvastivat lievästi rehevää tai rehevää vettä. Kärsämänjoen ylemmältä pisteeltä

alemmalle siirryttäessä kiintoaine- ja rautapitoisuudet nousivat hieman. Muut pitoisuudet laskivat tai pysyivät samalla tasolla. 48 Kuva 21 Kupukkaneva ja vesistötarkkailupisteet. Järvinevan purkuvedet laskevat laskuojaa pitkin suoraan Siikajokeen (Kuva 22). Järvinevan vesistövaikutuksia voidaan tarkkaillaan Järvinevan laskuojassa (JäLo) ja Siikajoessa (Si4). Laskuojasta ei saatu näytettä heinäkuussa, koska ojassa oli liian vähän vettä näytteenottoon. Laskuojan happitilanne oli huono ja elokuussa vesi oli hapetonta. Sähkönjohtavuus oli lievästi koholla (ka. 11 ms/m). Vedessä oli kiintoainetta ja vesi oli tummaa sekä sameaa. Veden ravinnepitoisuudet olivat ylirehevällä tasolla, ja klorofylli-a-pitoisuus oli rehevällä tasolla. Järvinevalta lähtevän veden ph oli 5,1. Vedessä oli jonkin verran kiintoainetta, ja paljon ravinteita, rautaa ja happea kuluttavaa ainetta. Myös epäorgaanisten ravinteiden määrä oli suuri. Järvinevan laskuojassa (JäLo) veden ph oli 5,6, ja vedessä oli Järvinevalta lähtevän veden tavoin kiintoainetta, sekä runsaasti ravinteita, rautaa ja happea kuluttavaa ainetta. Oja on vähävetinen ja näytepisteen valuma-alueella on Järvinevan turvetuotantoalueen lisäksi peltoja sekä vanha kaatopaikka. Siikajoessa (Si4) veden ph oli lähellä neutraalia. Vedessä oli kiintoainetta, mutta ravinnepitoisuudet olivat ojaan verattuna selvästi alemmalla tasolla. Myös rautapitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus olivat selvästi pienempiä kuin laskuojassa (JäLo). Tervasnevan vedet laskevat Hanhiojan kautta Siikajokeen (Kuva 22). Tervasnevan vesistövaikutuksia tarkkaillaan Hanhiojan alapäässä pisteellä Han sekä Siikajoessa pisteellä Ru us. Hanhiojan veden ph vaihteli välillä 5,8 7, ja happitilanne oli tyydyttävä. Veden sähkönjohtavuus oli kesäkuussa alhainen, mutta muina kuukausina lievästi koholla (1 13 ms/m). Vesi oli sameaa ja siinä oli kiintoainetta. Hanhioja oli ravinnepitoisuuksien perusteella ylirehevä, klorofylli-a-pitoisuudet jäivät alhaisiksi. Siirryttäessä Siikajoen pisteelle (Ru us), happitilanne oli edelleen tyydyttävä mutta parani Hanhiojaan nähden. Veden ph vaihteli välillä 6,6 6,9 ja sähkönjohtavuus oli alhaisempi kuin Hanhiojassa (4,7 7,5 ms/m). Vesi oli lievemmin sameaa kuin Haniojan vesi. Ravinne- sekä klorofylli-a-pitoisuuksien perusteella Siikajoen pisteellä Ru us vallitsi rehevät olosuhteet. Tervasnevalta lähteneen veden kiintoaine- ja rautapitoisuudet olivat pieniä, mutta ravinteita ja happea kuluttavaa ainesta lähti pintavalutuskentältä runsaasti. Tervasneva todennäköisesti ylläpitää omalta osaltaan Hanhiojan ravinnepitoisuuksia sekä korkeaa kemiallista hapen kulutusta. Siikajoessa Tervasnevan vaikutuksia ei ole enää nähtävillä.

49 Kuva 22 Järvineva ja Tervasneva sekä vesistötarkkailupisteet. Pikarinevan (Kuva 23) ja Huhtinevan (Kuva 2) vedet laskevat Siikajokeen Pesuanojan kautta. Pesuanojan (Pe16, Hu yp ja Hu ap) happitilanne oli tyydyttävä ja ph lähellä neutraalia (Taulukko 15, liite 3). Pesuanojan vesi oli kiintoainepitoista ja reilusti sameaa. Ojan ravinnepitoisuudet olivat ylirehevällä tasolla. Klorofylli-apitoisuudet lievästi rehevällä tasolla, jolloin levien kasvua rajoittaa todennäköisesti esim. valon määrä. Kemiallinen hapenkulutus oli selvästi koholla kaikilla kolmella pisteellä. Pikarinevalla kiintoaineen keskiarvo (34 mg/l) oli selvästi koholla, mutta keskiarvoa nostaa yksittäinen 29.7.214 otettu omavalvontanäyte (34 mg/l, liite 2.29). Mikäli tämä tulos jätetään pois keskiarvon laskennasta, Pikarinevan kesän kiintoainekeskiarvoksi saadaan 5,9 mg/l. Huhtinevalta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli 8, mg/l. Ravinnepitoisuudet olivat molemmilla turvetuotantoalueilla rehevällä tasolla. Huhtinevalta lähti selvästi enemmän happea kuluttavaa ainetta kun taas pikarinevalta lähtevässä vedessä oli paljon enemmän rautaa kuin Huhtinevan vedessä. Pesuanojan pisteltä Hu yp Pesuanojan alimmalle pisteelle Hu ap siirryttäessä vedenlaatu pysyi samana eikä turvetuotannon vaikutuksia ollut näin ollen selvästi nähtävissä.

5 Kuva 23 Pikarineva ja vesistötarkkailupisteet. Palonevan, Hukannevan ja Honkanevan vedet laskevat eri reittejä Luohuanjokeen ja siitä edelleen Siikajokeen (liite 2). Palonevalla ei ole yläpuolista vesistötarkkailupistettä, mutta vaikutuksia tarkkaillaan alapuolisella Peuraojan pisteellä (Pe5) (Kuva 24 ja Kuva 2) sekä Luohuanjoessa (Lu 18). Peuraojan happitilanne oli huhti-, kesä ja elokuussa huono ja heinäkuussa tyydyttävä. Veden ph vaihteli välillä 6,3 7, ja sähkönjohtavuus oli sisävesille tyypillisellä tasolla (4,9 9,4 ms/m). Vesi oli huhti-, heinä- ja elokuussa sameaa ja kiintoainetta oli heinä- ja elokuussa 15 mg/l. Typpi- ja fosforipitoisuuksien perusteella vesi oli rehevää ja klorofylli-a-pitoisuuksien perusteella lievästi rehevää. Palonevalta lähtevän veden laatu oli hyvin samankaltaista kuin Peuraojan veden laatu. Fosforia oli Palonevalta lähteneessä vedessä melko vähän (kesän ka. 37 µg/l) verrattuna Peuraojaan. Rautaa oli Palonevalta lähteneessä vedessä melko runsaasti (kesän ka. 656 µg/l). Hukannevan vesistövaikutuksia tarkkaillaan vertailemalla Luouanjoessa Hukannevan yläpuolisen (Lu yp) ja alapuolisen (Lu 843 tie) pisteen eroja (Kuva 24). Vedenlaatu oli molemmilla pisteillä samankaltainen. Happitilanne oli ympärivuoden tyydyttävä, pisteellä 843 happitilanne oli hieman parempi kaikilla näytteenottokerroilla (liite 3). Veden ph oli lähellä neutraalia (6,6 7,2). Sähkönjohtavuus oli kesäkuussa alhainen, mutta muina kuukausina lievästi koholla (11 13 ms/m). Luohuanjoen vesi oli huhti-, heinä- ja elokuussa selvästi sameaa. Typpi- ja fosforipitoisuuksien perusteella vesi oli rehevää. Hukannevalta lähteneen veden laatu oli hyvin samankaltainen kuin vesistöpisteiden, tosin vedessä oli selvästi vähemmän fosforia ja happea kuluttavaa ainesta. Myös rautapitoisuus oli pienempi kuin vesistöpisteillä. Luohuanjoen pisteet Lu18 ja LuLu sijaitsevat molemmat Palonevan ja Hukannevan alapuolella. Veden happitilanne oli molemmilla pisteillä heinäkuussa hyvä ja muilla näytteenottokerroilla tyydyttävä. Veden ph vaihteli välillä 6,5 7,3. Sähkönjohtavuus oli kesäkuussa alhainen (6-7 ms/m), ja muina kuukausina hieman korkeampi (1 11 ms/m). Vesi oli sameaa ja kemiallinen hapenkulutus oli koholla, vedessä oli myös jonkin verran kiintoainetta. Typpi- ja fosforipitoisuuksien perusteella vesi oli molemmilla pisteillä rehevää, klorofylli-a-pitoisuudet jäivät alhaisiksi.

Jälkihoitovaiheessa olevan Honkanevan vedet laskevat Luohuanjokeen pisteiden Lulu ja Lu2 väliin (Kuva 2, liite 1). Pisteen Lu2 veden laatua on käsitelty laajemmin jo kappaleissa 4.2 ja 4.3. Honkanevan ph oli alhainen (kesän ka. 3,8) ja vedessä oli selvästi enemmän ammoniumtyppeä ja rautaa kuin vesistöpisteillä. 51 Kuva 24 Hukanneva ja Paloneva sekä vesistötarkkailupisteet.

Taulukko 15 Siikajoen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailupisteiden sekä alueen turvetuotantosoilta lähteneen veden laatu kesällä v. 214 keskimäärin. ph Kiintoaine Kok. N NH 4 -N NO 2,3 -N Kok. P PO 4 -P COD Mn Fe Havaintopaikka mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Kä yp 6,5 6,1 497 16 3 31 4 16 3 167 Kupukkaneva ei näytteitä Kä ap 6,5 6,8 395 27 3 31 5 16 3 5 Järvineva 5,1 12, 1944 57 6 34 323 84 7 275 JäLo 5,6 15, 24 895 1 445 3 88 8 15 Si4 6,8 11,1 873 11 52 74 25 27 3 467 Pe 16 6,5 22, 133 177 3 96 5 62 9 6 Pikarineva 6,7 33,8 189 6 5 79 49 34 3 667 Hu yp 6,7 18,3 1467 96 43 17 123 6 7 767 Huhtineva 6,7 8, 192 9 1 94 47 52 983 Hu ap 6,7 17, 1433 82 37 16 16 55 6 767 Paloneva 6,4 1,4 1154 68 7 37 8 35 6 56 Pe5 6,7 12, 13 9 5 51 12 43 8 4 Lu yp 7, 1,7 12 44 58 75 39 38 5 8 Hukanneva 6,5 13, 162 191 37 34 14 2 4 64 Lu 843 tie 6,9 11,1 1233 42 51 75 38 39 6 133 Lu18 6,9 9, 1167 28 48 7 32 39 4 37 LuLu 6,9 11, 13 83 86 87 52 39 5 6 Honkaneva 3,8 8,8 116 315 8 18 3 12 14 5 Lu2 6,6 1,2 1333 66 84 9 52 41 4 867 Tervasneva 6,3 4, 1671 319 36 175 19 61 1 767 Han 6,4 13,7 1333 141 6 163 91 46 5 833 Ru us 6,7 1,7 94 36 63 77 25 29 3 567 Oh19 7,4 8,3 123 56 47 14 7 21 5 667 Hangasneva (Siikajoki) 4,8 9, 1638 84 5 16 3 5 2 9 Oh12 7,2 9,4 1233 37 291 127 87 29 5 2 Vuosittaisen tarkkailun piste 52

4.5 Arvio päästöjen vesistövaikutuksista Taulukossa (Taulukko 16) on esitetty Siikajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden kesäaikaisen kuormituksen (Taulukko 4) laskennalliset pitoisuusvaikutukset joen alajuoksulla Länkelän kohdalla kesällä vuonna 214. Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia, ja ne on laskettu siirtämällä turvesoiden kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan ottamatta huomioon sedimentaatiota ja muita vesistössä tapahtuvia prosesseja. Kesän alivalumakauden osalta on arvioitu, että turvesoiden kuormitus on noin 3 % kesän keskimääräisestä kuormituksesta, mikä vastaa tarkkailuissa yleensä saatuja havaintoja. Siikajoen turvetuotannon laskennalliset pitoisuusvaikutukset olivat arvion perusteella edellisvuosien tapaan pieniä (Taulukko 16). Siikajoen vedessä on melko paljon happea kuluttavaa ainesta ja typpi- ja fosforipitoisuuksien perusteella joki on varsin rehevä, mihin vesistöalueen turvetuotannon päästöt myös omalta osaltaan vaikuttavat. Paikallisella tasolla, ts. pienemmissä sivu-uomissa turvetuotannon vesistövaikutukset voivat olla merkittäviä. Vuoden 214 tarkkailutulosten mukaan turvetuotantoalueilta lähteneessä vedessä oli usein paljon ravinteita ja happea kuluttavaa ainesta ja veden ph oli joissain tapauksissa alhainen. Valumavesien happamuus on tyypillistä Siikajoen alueella. Taulukko 16 Arvio Siikajoen turvetuotannon kesäaikaisen kuormituksen aiheuttamista pitoisuusmuutoksista Siikajoen alajuoksulla Länkelässä (F = 4 283 km 2 ) kesällä 214. Pitoisuuslisäykset Virtaama Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N m 3 /s mg/l mg/l µg/l µg/l Siikajoki, Länkelä Kesän keskiarvo (brutto) 18,5,2,7 1,1 26 Kesän keskiarvo (netto) 18,5,1 -,8 16 Kesän alivaluma (2 vk, brutto) 5,,2,8 1,3 29 53 Siikajoen vesistöalueella 71 % vesimuodostumista on hyvää huonommassa ekologisessa tilassa. Suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus valtaosassa vesimuodostumia sekä liiallisen happamuuden aiheuttamat haitat alaosan vesimuodostumissa. Siikajoen vesistöalueella on useita vesimuodostumia, joissa kuormituksen vähentämistarve on laskennallisten arvioiden mukaan suuri. Suurimmat mahdollisuudet vähentää kuormitusta on maataloudessa. Toisaalta alueella on suhteellisen vähän kuormituslähteitä, joten todennäköisesti ravinteikkaalla maaperällä on oma osuutensa korkeisiin ravinnepitoisuuksiin. Alueen maaperässä on muun muassa vivianiittia eli rautafosfaattia. (Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus 215a). Turvetuotannon osuus Siikajoen ravinnekuormituksesta on kokonaisuudessaan vähäinen. Vuositasolla Siikajoen turvesoiden bruttopäästöt olivat yhteensä noin 1 142 kg/a fosforia ja 31 871 kg/a typpeä (Taulukko 8), mikä tarkoittaa fosforin osalta 1,2 % ja typen osalta 1,9 % Siikajoen kokonaiskuormituksesta (kpl 3.4). Vuonna 211 Siikajoen vesistöalueella oli kesäaikaisena vesienkäsittelymenetelmänä pintavalutus 67 %:lla tuotantoalueista, kun vuonna 214 luku oli 76 %. Pintavalutus on siis lisääntynyt vesistöalueella samaan aikaan kun tuotannossa oleva pinta-ala on hieman pienentynyt (Taulukko 8). Uusilla turvetuotantoalueilla lisätään toimenpiteitä tuotannon ulkopuolisen ajan kuormituksen vähentämiseksi lisäämällä edelleen pintavalutuksen tai muun tehostetun vesienkäsittelymenetelmän ympärivuotista käyttöä. Lupakäsittelyssä otetaan huomioon vesistön happamoitumisriski.

5 YHTEENVETO Vuonna 214 Siikajoen vesistöalueella oli turvetuotannossa 2 986 ha, tuotantokunnossa 1 ha, kuntoonpanossa 162 ha ja tuotannosta poistunut 1 96 ha. Vuonna 214 Siikajoen vesistöalueella oli laajan tarkkailun vuosi ja kesällä tarkkailussa oli yhteensä 37 turvetuotantoaluetta. Suurin osa soista oli tuotantovaiheen kesäaikaisessa tai ympärivuotisessa tarkkailussa, yksi suppeassa tarkkailussa, kaksi kuntoonpanovaiheen tarkkailussa ja kolme jälkihoitovaiheen tarkkailussa. Siikajoen tuotantosoiden kesän keskimääräinen keskivaluma oli 8,5 l/s km 2. Keskivaluma oli edellisvuotta (8, l/s km 2 ) hieman suurempi ja likimain samansuuruinen kuin kaikilla Pohjois-Pohjanmaan alueen tarkkailusoilla kesällä keskimäärin (8,8 l/s km 2 ). Siikajoen alueen tuotantosoiden keskimääräinen kesäaikainen vedenlaatu oli nitraattinitriittityppeä lukuun ottamatta huonompaa kuin kaikilla Pohjois-Pohjanmaan tuotantovaiheen päästötarkkailusoilla. Valumaveden laadussa oli suurta vaihtelua soiden välillä. Siikajoen tuotantosoilta purkautuneen valumaveden ph-keskiarvo oli 6,1 kun koko Pohjois-Pohjanmaan keskiarvo oli 6,2. Alhaisimmat ph-arvot mitattiin happamilla sulfaattimailla sijaitsevalta Hangasnevalta, jonka kesän ph-keskiarvo oli vain 4,8. Siikajoen maaperässä on monin paikoin runsaasti rautafosfaattia, joka laskee veden ph:ta ja nostaa fosforipitoisuuksia. Siikajoen vesistöalueen tuotantovaiheen soilta lähteneen veden fosforipitoisuus (ka. 85 µg/l) oli selvästi korkeampi kuin Pohjois- Pohjanmaan alueella yleisesti (ka. 67 µg/l). Järvinevalla ja Pullinnevalla fosforipitoisuuksien keskiarvo oli kesällä yli 3 µg/l. Alhaisimmat fosforipitoisuudet mitattiin Hukannevalla, Iso-Mannisella, Jousinevalla, Kivinevalla, Kureluijannevalla, Parkkisenrimmellä, Peuranevalla, Hangasnevalla ja Palonevalla. Rautafosfaatin esiintyminen kohottaa myös veden rautapitoisuuksia ja rautapitoisuudet olivat Siikajoen tuotantovaiheen soilla (5697 µg/l) keskimäärin selvästi Pohjois-Pohjanmaan kaikkien soiden tasoa (4287 µg/l) korkeampia. Myös typpi- ja kiintoainepitoisuudet olivat koholla verrattuna kaikkiin Pohjois-Pohjanmaan tuotantovaiheen päästötarkkailusoihin. Yhteenlasketut turvetuotantoalueiden kesäaikaiset päästöt (brutto, sisältäen luonnonhuuhtouman) olivat noin 1 157 kg/d happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ), 1,8 kg/d fosforia, 41 kg/d typpeä ja 246 kg/d kiintoainetta. Turvetuotannosta aiheutuvat nettopäästöt olivat 1,2 kg/d fosforia, 26 kg/d typpeä ja 217 kg/d kiintoainetta. Turvesoiden päästöt olivat alhaisemmat kuin kahtena edellisenä kesänä. Vesienkäsittelymenetelmien tehoa tarkkailtiin 22 tuotantovaiheen kohteella ja yhdellä kuntoonpanokohteella. Vesienkäsittely laski kesäjaksolla veden ph:ta lähes kaikilla kohteilla, vain kosteikko- ja kasvillisuuskenttäkäsittelyt eivät laskeneet veden ph:ta. Pintavalutuskentälliset tarkkailukohteet poistivat pääasiassa hyvin typpeä, fosforia, rautaa ja kiintoainetta. Happea kuluttavaa ainesta ja epäorgaanista typpeä huuhtoutui kuitenkin useimmilta pintavalutuskentiltä. Hapen kyllästysaste sekä fosfori-, typpi- ja rautapitoisuudet ovat pysytelleet koko 2-luvun samalla tasolla Siikajoen vuosittaisen vesistötarkkailun pisteillä, mutta kemiallinen hapenkulutus on noussut. Suomen sisävedet ovat tummuneet 199-luvun puolivälin jälkeen. Tummuminen vaikuttaa COD Mn -arvojen nousuun. Ilmiö on yleinen koko pohjoisella pallonpuoliskolla, ja sen vuoksi myös syiden ajatellaan olevan globaaleja, kuten ilmaston lämpeneminen ja vähentynyt hapan laskeuma. Siikajoen ja sen sivujokien sekä pienempien uomien vesi oli vuoden 214 tarkkailussa yleisesti tummaa, rautapitoista ja ravinteikasta. Vedessä oli myös runsaasti happea kuluttavaa ainesta. Siikajoen pääuomassa ja pienemmissä sivu-uomissa veden happi- 54

tilanne oli pääosin tyydyttävä. Veden ravinnepitoisuudet olivat kesällä 214 pääosin reheville vesille tyypillistä tasoa. Klorofylli-a:n pitoisuudet jäivät useimmiten selvästi alhaisemmiksi kuin ravinnepitoisuuksien perusteella voisi olettaa. Vedet olivat monin paikoin hyvin tummia ja sameita, mikä on voinut vähentää kasviplanktonin perustuotantoa ja pienentää a-klorofyllipitoisuuksia. Veden ph-taso oli kesällä pääosin lievästi hapan tai neutraalin tuntumassa. Turvetuotanto voi paikoin ylläpitää vesistön kiintoaine-, rauta- tai ravinnepitoisuuksia. Runsas maa- ja metsätalouden hajakuormitus vaikuttaa Siikajoen valuma-alueella voimakkaasti etenkin sivu-uomien vedenlaatuun. Turvesoiden kuormituksen osuus Siikajoen koko vesistöalueen pintavesien ravinnekuormituksesta on pieni. Vesistöalueella merkittävin ravinteiden lähde luonnonhuuhtouman lisäksi on maatalous. 55

56 VIITTEET Korhonen, J. & Haavanlammi, E. 212. Hydrologinen vuosikirja 26 21. Suomen ympäristö 8. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Picken, P. 27. Geological factors affecting on after-use of Finnish cut-over peatlands with implications on the carbon accumulation. Publications of the Department of Geology D1, University of Helsinki. Pirinen, P., Simola, H., Aalto, J., Kaukoranta, J.-P., Karlsson, P. & Ruuhela, R. 212. Tilastoja Suomen ilmastosta 1981 21. Raportteja 212:1. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 215a. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille 216-221. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 215b. Ehdotus Oulujoen Iijoen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosiksi 216-221 kuulemisasiakirja. PSV-Maa ja Vesi Oy 23. Siikajoen hajakuormitusselvitys 22. Päivänen L 27. Suot ja suometsät Järkevän käytön perusteet. Metsä kustannus Oy, s. 368. Pöyry Finland Oy 215. Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna 214. Pöyry Finland Oy 212. Siikajoen vesistöalueen turvetuotannon tarkkailu. Päästö- ja vesistötarkkailuohjelma 212-218. SYKE 214. Vapo Oy:n vastuullisuusseminaari 1.12.214. Suomen vesistöjen tummuminen. Antti räike. Ympäristöministeriö 213. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/213.

Siikajoki Lumijoki Liminka Oulujoki Muhos Iso Kivijärvi Sanginjärvi Utosjoki Pontema Siikajoki Tyrnävä Utajärvi Kui Piltunginjärvi Kalliojärv Raahe Haapajärven tekojärvi Tervasneva Turveruukki Oy Isoneva Paavolan Turve Ky Järvineva Turveruukki Oy Muhosjoki Ru us Huhtineva Turveruukki Oy!! Han Pullinneva Turveruukki Oy! JäLo Tyrnävänjoki Si4! Si5!!! Hu ap Oh12! Honkaneva Turveruukki Oy Lu2!! Ves2 Hu yp Mankilanjärvi Pikarineva Turveruukki Oy Ahmasjärvi Siikajoen vesistöalue Paatinjärvi Otermanjärvi Puokiojärvi Pienanjärvi K Iso-Laa i Merijärvi Pyhäjoki Ahmaneva Paavolan Turve Ky Hangasneva Turveruukki Oy Varisneva Vapo Oy Hukanneva Turveruukki Oy Oulainen Paloneva Turveruukki Oy Peuraneva Turveruukki Oy Piipsjärvi! Oh19 Vesiläisenneva Turveruukki Oy / Matti Suni Savaloneva Turveruukki Oy! LuLu! Lu18 Lu 843 tie!! Lu yp! Pe5! Pe16 Pirnesjärvi Osmanki Lahnasneva Turveruukki Oy Ainali! Sa! Sa29 Kö ap!! Kö yp! Kk7 Kivineva Vapo Oy! Si73 Kk!! Leu! Pas yp! Le Tahkoneva Turveruukki Oy Kä ap Kä yp!! Na! Lam23 Rahvaanneva Turveruukki Oy Hourunneva Se18 Turveruukki Oy! Järvitalonjärvi! Pa1 Purasimenjärvi! Pa! Lam18 Kupukkaneva Turveruukki Oy Kur4! Kurranjärvi! Man Siikalatva Huhanneva Turveruukki Oy Si11! Jousineva! Jo Vapo Oy Lamujoki Uljuan tekojärvi Jyletneva Vapo Oy Siikajoen vesistöalue Mankisenneva Vapo Oy! Pi1! Ne2 Ne11!! Ve1 Iso-Manninen Turveruukki Oy! Ne yp.! Ko1 Rokuanjärvi Kärjenrimpi- Puronräme Vapo Oy Navettarimpi Vapo Oy Parkkisenrimpi Vapo Oy Vaala Niskanselkä Kaaresjärvi Oulujärvi Ärjänselkä Kives a Iso-Kähtävä Ylivieska Haapavesi Paskoneva Vapo Oy Korkatti Hevoskorpi Turveruukki Oy Piipsanneva Iso (osa) Vapo Oy Vatjusjärvi! Pas ap Ri 8 Lam33!!! Lam41 Ri7!!! Hev1 Ruo Kortteisen tekojärvi Kureluijanneva Vapo Oy! Ri silta Ri yp!! Ruo Jylenneva Turveruukki Oy! LamPu Lam57! Kä Vähä Lamujärvi Korteneva Vapo Oy Joutenneva Vapo Oy Pyhännänjärvi Pyhäntä! Iso Huh Lamujärvi! Huh_suu! PahkaP SiiSau!! SiikaJ! SiiHa! Huh12 Saarineva Vapo Oy Saaresjärvi Sauvasuo Vapo Oy 5 1 2 km Kalajoki Nivala Kärsämäki Rotimo! Alueellinen tarkkailu Lika-Pyöree! Vuosittain toistuva tarkkailu Liite 1. Siikajoen vesistöalue Tarkkailusuot merkitty punaisella