Siikajoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästöja vesistötarkkailu v WWE

Transkriptio

1 Siikajoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästöja vesistötarkkailu v WWE

2

3 16WWE319 Siikajoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu v. 21 Sisältö 1 JOHDANTO HYDROLOGISET OLOT KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU Kuntoonpanosoiden käyttötarkkailu Tarkkailun toteutus Tarkkailun tulokset Virtaamat ja valumat Veden laatu Päästöt vesistöön Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailu VESISTÖTARKKAILU Tarkkailun tulokset TURVETUOTANNON KUORMITUKSEN VAIKUTUKSET VESISTÖSSÄ Vedenlaadun ja tarkkailutulosten vertailu Arvio päästöjen vesistövaikutuksista YHTEENVETO VIITTEET... 2 Liitteet Liite 1 Tarkkailuvelvollisten soiden sijainti Siikajoen vesistöalueella Liite 2 Tarkkailusuot ja vesistötarkkailupisteet Liite 3 Päästötarkkailun tulokset v. 21 Liite 4 Vesistötarkkailun tulokset v. 21 Pöyry Finland Oy Water and Environment Eeva-Leena Anttila, FM Pipsa Maikkula, Ins. (AMK) Ari Nikula, FM Yhteystiedot PL 2, Tutkijantie 2 A 9571 Oulu sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

4

5 1 16WWE319 1 JOHDANTO Siikajoen alueen turvetuottajien päästö- ja vaikutustarkkailua toteutettiin vuonna 21 Siikajoen alueen turvetuottajien vuosien päästö- ja vaikutustarkkailuohjelman ( ) mukaisesti. Vuonna 21 päästö- ja vesistötarkkailussa oli 14 tuotantovaiheen turvesuota kesäaikana, niistä 9 oli suppeassa tarkkailussa. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaalla toteutettiin turvetuotantoalueiden vuosipäästötarkkailua, jossa tarkkailukohteena ovat kuntoonpanosuot sekä tuotantovaiheen ympärivuotiset tarkkailusuot. Siikajoen vesistöalueella sijaitsi yhteensä neljä kuntoonpanovaiheen tarkkailusuota ja yksi ympärivuotinen päästötarkkailukohde. Kuntoonpanokohteista Saarinevalla ja Paskonnevalla kuntoonpanotyöt saatiin päästökseen kevään 21 aikana ja ne siirtyivät kesällä Siikajoen vesistöaluekohtaiseen tuotannontarkkailuun. Tässä raportissa on esitetty tarkkailuista vain kesäaikaiset tulokset. Vuosipäästöjä sekä kuntoonpanosoiden tarkkailutuloksia on tarkasteltu tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 211). Siikajoen turvetuotantoalueiden päästö- ja vesistötarkkailun näytteenoton ja näytteiden analysoinnin on hoitanut Nab Labs Oy. Siikajoen vesistöalueen muilla tarkkailuvelvollisilla kuormittajilla (taajamat ja teollisuus) on erillinen tarkkailuohjelmansa vuosille , jonka mukaan taajamien ja teollisuuden kuormitus- ja vesistötarkkailua on tehty myös vuonna 21. Tarkkailu raportoidaan erikseen Lapin Vesitutkimus Oy:n toimesta. 2 HYDROLOGISET OLOT Vuosi 21 alkoi hieman keskimääräistä kylmempänä, ja tammikuu oli hyvin vähäsateinen (kuva 1). Helmi-, maalis- ja huhtikuu olivat sateisia, etenkin maaliskuussa satoi selvästi keskimääräistä enemmän. Kesällä lämpötilat olivat pääasiassa tavanomaista tasoa, lukuun ottamatta touko- ja heinäkuuta, jotka olivat hieman keskimääräistä lämpimämpiä. Kesän sademäärät olivat pienemmät tai samaa tasoa kuin keskimäärin. Marras- ja joulukuu olivat keskimääräistä kylmempiä ja sademäärät olivat selvästi tavanomaista pienempiä. Lämpötila C 3, 2, 1,, -1, I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII -2, Sadanta mm I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 1 Kuukauden keskilämpötila sekä sademäärät Ruukissa vuonna 21 sekä vertailujaksolla keskimäärin. (Ilmatieteen laitos) Siikajoen virtaamaa mitataan muun muassa Länkelässä, joka sijaitsee joen alaosalla Siikajoen kunnassa noin 15 km jokisuusta ylävirtaan. Siikajoen virtaama Länkelän kohdalla (F = 4283 km 2 ) oli tammi-maaliskuussa 21 hieman tavanomaista tasoa pienempi (kuva 2). Kevään tulvahuippu oli hieman suurempi kuin edellisvuonna. Vuonna 21 esiintyi lisäksi pieniä tulvahuippuja kesäkuun ja elokuun puolivälissä sekä lokakuun alussa syyssateiden aikaan. Vuo-

6 2 16WWE319 den 21 keskivirtaama oli suurempi kuin edellisvuonna ja kesä-syyskuun keskivirtaama oli jopa kolminkertainen vuoteen 29 verrattuna, mikä johtui suurelta osin kaudelle sattuneista sateiden aiheuttamista tulvahuipuista. Talvikauden (tammi-maalis, marras-joulu) virtaamat sen sijaan olivat pienempiä kuin vuonna m 3 /s Kuva 2 Virtaama Siikajoen Länkelässä vuonna 21 (Ympäristöhallinnon Herttatietojärjestelmä) ja vertailujaksolla v keskimäärin (Hyvärinen & Korhonen 23). Keski-, yli- ja alivirtaamien tunnusluvut (m 3 /s) Länkelässä vuonna 21 ja vertailujaksoilla sekä olivat seuraavat: MQ (vuosi) 42,4 42,9 39, MQ (kesä-syys) 31,6 27,4 26,6 NQ (kesä-syys) 7,2 HQ (kesä-syys) 137,7 3 KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU 3.1 Kuntoonpanosoiden käyttötarkkailu - Kärjenrimmellä kunnostustyöt alkoivat talvella 29. Joulukuussa rakennettiin teitä ja helmikuussa haketettiin puukasoja. Laskeutusaltaita puhdistettiin elokuussa ja sarkaojia lokakuussa. Pintavalutuskentän patopenkkaa korotettiin elokuussa. - Haapaveden Paskonnevalla ei ole tehty kuntoonpanotöitä syksyn 29 jälkeen. Kuntoonpanotarkkailu jatkui kevääseen 21 asti, minkä jälkeen Paskonneva siirtyi vesistöaluekohtaiseen tuotannontarkkailuun. - Peuranevalla aloitettiin eristysojan linjoitus marraskuun alussa vuonna 29. Tien pohjan linjoitus ja puunkorjuu tehtiin marraskuun puolivälissä. Pintavalutuskenttää ja kaksoisaltaita tehtiin tammikuussa. Helmikuussa kaivettiin eristys- ja kokoojaojia. Maaliskuussa puolestaan kaivettiin sarkaojia. Mittapato asennettiin pintavalutuskentälle maalikuussa ja pumppaus pintavalutuskentälle alkoi toukokuun alussa. Pumppaamon asennustöiden ajan

7 3 16WWE319 elokuussa, vedet ohjattiin ohi pintavalutuskentän. Elo-syyskuussa suoritettiin ruuvaustöitä. Ojitustyöt päättyivät lokakuun lopussa Saarinevalla kaivettiin kokooja- ja reunaojia marraskuussa. Sarkaojien kaivutyöt aloitettiin lokakuussa ja työt kestivät marraskuun puoliväliin. Eristys-, kokooja-, ja reunaojia sekä laskeutusaltaita kaivettiin maalis-huhtikuussa. Tuotantokenttien jyrsintä ja muotoilu tehtiin loka-marraskuussa. Kuntoonpanotarkkailu jatkui kevääseen 21 asti, minkä jälkeen Saarineva siirtyi vesistöaluekohtaiseen tuotannontarkkailuun. 3.2 Tarkkailun toteutus Vuonna 21 Siikajoella oli 14 kohdetta tuotantovaiheen kesäaikaisessa päästötarkkailussa. Tarkkailukohteista yhdeksän oli suppeassa tarkkailussa. Pohjois-Pohjanmaan turvetuotannon vuosikuormitustarkkailun ympärivuotisiin tarkkailukohteisiin kuului lisäksi Järvineva. Huhtinevalla, Huhannevalla, Paskonnevalla, Saarinevalla ja Navettarimmellä tarkkailtiin vesienkäsittelyn tehoa ottamalla näytteitä myös vesienkäsittelyyn tulevasta vedestä. Kuntoonpanovaiheen päästötarkkailussa oli Siikajoella neljä kohdetta: Kärjenrimpi, Peuraneva, Saarineva ja Paskonneva (Haapavesi). Paskonnevalla ja Saarinevalla kuntoonpanotyöt saatiin päätökseen kevään 21 aikana ja ne siirtyivät kesällä Siikajoen tuotantovaiheen tarkkailuun. Pintavalutuskentän tehoa tarkkailtiin neljällä kuntoonpanokohteella. Savalonevalla tarkkailtiin kesällä veden laatua TuKos-projektin puitteissa ja sen tulokset on esitetty liitteissä 3.32 ja Siikajoen vesistöalueen vuoden 21 tarkkailusuot on esitetty taulukossa 1 ja soiden sijainti on merkitty liitteiden 1 ja 2 kartoille. Taulukko 1 Siikajoen vesistöalueen päästötarkkailusuot kesällä 21. la = laskeutusallas, pvk = pintavalutuskenttä, kem=kemiallinen käsittely, hi = haihdutusallas, kost.=kosteikko. Turvetuotantoalue Tuottaja Vesistöalue Vesienkäsittely Huom kesällä Tuotantosuot Huhtineva Turveruukki Oy pvk lisäksi tehon tarkkailu Hukanneva Turveruukki Oy pvk1 suppea tarkkailu Jousineva Vapo Oy pvk1 suppea tarkkailu Kivineva, Pulkkila Vapo Oy pvk1 suppea tarkkailu Kureluijanneva Vapo Oy pvk1 suppea tarkkailu Parkkisenrimpi Vapo Oy pvk1 suppea tarkkailu Paskonneva Vapo Oy pvk1 lisäksi tehon tarkkailu Piipsanneva Vapo Oy pvk4 suppea tarkkailu Saarineva Vapo Oy pvk1 lisäksi tehon tarkkailu Jyletneva Vapo Oy la1-2 suppea tarkkailu Hangasneva Turveruukki Oy hi suppea tarkkailu Huhanneva Turveruukki Oy hi lisäksi tehon tarkkailu Paloneva Turveruukki Oy kost. suppea tarkkailu Navettarimpi Vapo Oy kem1 lisäksi tehon tarkkailu Jylenneva Turveruukki Oy pvk virtaamamittaus Kuntoonpanosuot Kärjenrimpi Vapo Oy pvk1 lisäksi tehon tarkkailu Paskonneva (1 Vapo Oy pvk1 lisäksi tehon tarkkailu Peuraneva Turveruukki Oy pvk lisäksi tehon tarkkailu Saarineva (1 Vapo Oy pvk1 lisäksi tehon tarkkailu (1 Kesällä siirtyneet tuotantovaiheen tarkkailuun Huhannevalla, Huhtinevalla, Paskonnevalla, Saarinevalla ja Navettarimmellä virtaamia mitattiin jatkuvatoimisella virtaamamittarilla ja vesinäytteitä otettiin kahden viikon välein. Ominaispäästöt laskettiin laskentajaksojen virtaamien ja mitatun veden laadun perusteella. Muut

8 4 16WWE319 kesäaikaiset tarkkailusuot olivat suppeassa tarkkailussa, eli näytteet otettiin kerran kuukaudessa touko-elokuussa ja virtaamia ei mitattu. Näille soille ominaispäästöt laskettiin mitatun vedenlaadun sekä Pohjois-Pohjanmaan ympärivuotisten tarkkailukohteiden kesän keskimääräisen valuman perusteella. Taustahuuhtouman laskennassa käytettiin yleisesti käytössä olevia taustapitoisuuksia: kiintoaine 2 mg/l, fosfori 2 ja typpi 5 (Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä 26). Lasketuista brutto-ominaispäästöistä vähennettiin taustahuuhtouman arvot, jolloin saatiin nettopäästöt. 3.3 Tarkkailun tulokset Vuonna 21 Siikajoen vesistöalueella oli turvetuotannossa yhteensä ha, kuntoonpanossa 737 ha ja tuotannosta oli poistunut 991 ha. Kesäaikana pintavalutus oli vesienkäsittelymenetelmänä noin 64 %:lla turvetuotannon kokonaispinta-alasta. Vuoden 21 tuotantovaiheen tarkkailukohteista yhdeksällä turvesuolla oli kesäaikaisena vesienkäsittelynä pintavalutuskenttä, yhdellä kohteella laskeutusaltaat, kolmella kohteella haihdutusallas tai kosteikko ja yhdellä kohteella kemiallinen käsittely Virtaamat ja valumat Siikajoen tarkkailusoiden valumatiedot kesältä 21 ovat taulukossa 2. Suppeassa tarkkailussa olleilla soilla ei ollut virtaamamittausta ja Jylennevalla toteutettiin ainoastaan virtaamamittaus. Huhtinevalla virtaamadata oli virheellistä sekä elo-syyskuun vaihteessa. Huhannevalla puolestaan virtaamadata oli epäluotettavaa elokuun alusta aina elokuun puoliväliin saakka. Navettarimmellä telog oli epäkunnossa toukokuun alusta elokuun puoliväliin, eikä virtaamadataa voida pitää luotettavana. Navettarimmellä oli myös padotusta syyslokakuun vaihteessa ja virtaamat tältä jaksolta ovat epäluotettavia. Järvinevan virtaamatieto ei ole luotettavaa heinäkuusta elokuun puoliväliin. Virtaamat häiriöjaksoilta on arvioitu käyttäen SYKE:n hydrologista vesistömallia. Taulukko 2 Siikajoen päästötarkkailusoiden valumat kesällä 21. Mittapadon Suo valuma-alue Jakso d Mq Nq Hq Huom. ha l/s km2 l/s km2 l/s km2 TUOTANTOSUOT Pintavalutuskenttä Huhtineva ,9, 15, Jylenneva ,9,1 23,4 vain virtaamamittaus Järvineva ,6, 2,7 ympärivuot. tarkkailu Paskonneva ,2 1,2 19 ympärivuot. tarkkailu Saarineva 123, ,7,3 77,9 ympärivuot. tarkkailu Haihdutusallas Huhanneva mp ,3, 157 Kemiallinen käsittely Navettarimpi ,1,3 13 Keskiarvot Kaikki suot (n=7) 11,8,3 72,3 Pintavalutuskentälliset (n=5) 8,1,3 49,1 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun suot (n=67) 9,7 1, 88, Siikajoen suot v. 29 (n=13) 5,,4 36,8 KUNTOONPANOSUOT Kärjenrimpi ,4 2,8 59,3 Peuraneva ,,2 54,1 Keskiarvot Kaikki suot (n=2) 9,7 1,5 56,7 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan kp-suot (n=6) 12,8

9 5 16WWE319 Siikajoen tuotantosoiden kesän keskivaluma oli 11,8 l/s km 2. Valumat olivat selvästi suurempia kuin edellisvuonna (5, l/s km 2 ). Vaihtelu tarkkailukohteiden välillä oli varsin suurta (taulukko 2). Siikajoen tarkkailusoilla kesän keskivaluma oli hieman suurempi kuin kaikilla Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kesän tarkkailusoilla keskimäärin (9,7 l/s km 2 ). Kesäaikaisia kuntoonpanokohteita Siikajoella oli vuonna 21 kaksi, Peuraneva ja Kärjenrimpi. Kuntoonpanokohteista Peuranevalla vedet ohjattiin pintavalutuskentän ohi uuden pumppaamon rakennustöiden ajan Peuranevalla ja Kärjenrimmellä kesän keskimääräinen valuma oli hieman tuotantosoita pienempi (8,2 l/s km 2 ) Veden laatu Tarkkailusoiden veden laadussa oli melko suurta vaihtelua soiden välillä. Tuotantosoilta purkautunut valumavesi oli hapanta: kaikkien tarkkailussa olleiden Siikajoen soiden ph:n keskiarvo oli 5,7, kun koko Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun keskiarvo oli 6,3 (taulukko 3). Erittäin alhaiset ph-arvot mitattiin Hangasnevalta (ph 3,4) sekä Järvinevalta (ph 4,3), Paskonnevalta (ph 4,6) ja Navettarimmeltä (4,9). Navettarimmellä ph-tasoon vaikuttaa hapan vesienkäsittelykemikaali. Muilta osin alhainen ph-taso on ilmeisesti johtunut maaperän ominaisuuksista. Siikajoella maaperässä on monin paikoin runsaasti rautafosfaattia, joka laskee veden ph:ta sekä nostaa fosforipitoisuuksia (Picken 27). Fosforia oli Siikajoen turvesoiden valumavesissä yleensä melko paljon. Järvinevalla sekä fosforipitoisuudet (keskiarvo 154, kesän vaihteluväli 8 28 ) että COD Mn -arvot (keskiarvo 18 mg/l, kesällä vaihteluväli mg/l) olivat hyvin korkeita. Fosforipitoisuus voi johtua osittain myös maaperän rautafosfaatista, mutta Järvinevan osalta on myös epäilty, että mittauspaikalle mahdollisesti pääsee purkautumaan ulkopuolisia valumavesiä läheiseltä kaatopaikka-alueelta, mikä voi nostaa fosforin lisäksi happea kuluttavan aineksen pitoisuutta. Maaperä on todennäköisesti vaikuttanut veden laatuun myös Huhtinevalla, missä pintavalutuskentältä lähteneessä vedessä oli paljon fosforia. Humuspitoisuus oli korkea Huhtinevan (97 mg/l) lisäksi myös Järvinevalla (18 mg/l) ja Paskonnevalla (128 mg/l). Happea kuluttavaa ainesta oli vähiten Hangasnevan vedessä sekä Palonevan, Hukannevan ja Kureluijannevan valumavesissä. Rautafosfaatin esiintyminen kohottaa myös veden rautapitoisuuksia. Rautapitoisuudet olivat turvesoilla yleisesti melko korkeita, mutta selvästi eniten rautaa oli Navettarimmellä ( ). Myös haihdutusaltaallisilla Hangasnevalla (7525 ) ja Huhannevalla (78 ) rautapitoisuudet olivat keskimääräistä suuremmat. Pintavalutuskentällisistä soista korkeimmat rautapitoisuudet olivat Jousinevalla (71 ). Typpeä turvesoiden vedessä oli yleisesti melko paljon. Suurimmat pitoisuudet olivat Paskonnevalla ja Huhannevalla. Epäorgaanisen typen (NO 2+3 -N ja NH 4 -N) pitoisuudet olivat varsin alhaiset pintavalutuskentällisillä Piipsannevalla, Kureluijannevalla ja Parkkisenrimmellä. Kureluijannevan valumavesi oli kaikilta osin hyvälaatuista verrattuna muihin Siikajoen tarkkailusoihin. Jousinevalla vesi oli laadultaan keskimääräistä, mutta rauta- ja nitraattinitriittitypen pitoisuudet olivat korkeita. Toisaalta humuspitoisuus (COD Mn ) oli keskimääräistä pienempi. Siikajoen tuotantovaiheen tarkkailusoilla valumavesi oli vuonna 21 kuitenkin keskimäärin huonolaatuisempaa kuin kaikilla Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueen päästötarkkailusoilla keskimäärin (taulukko 3). Siikajoen kuntoonpanosoiden veden laadussa oli melko paljon vaihtelua kohteiden välillä. Kärjenrimmellä valumaveden ph oli vielä alhaisempi kuin tuotantosoilla (taulukko 3). Peuranevalla ph-taso oli parempi, mutta veden fosfori-, typpi-, ammoniumtyppi- ja kiintoainepitoisuudet olivat korkeita. Kärjenrimmellä vedenlaatu oli hyvä verrattuna tuotantosoihin. Peu-

10 6 16WWE319 ranevalla vedenlaatu oli selvästi huonompi kuin Kärjenrimmellä, ollen samaa tasoa kuin tuotantosoilla. Taulukko 3 Siikajoen päästötarkkailusoiden valumaveden laatu kesällä 21. Suo n ph CODMn Kok.P PO4-P Kok.N NO2+3-N NH4-N Fe Kiintoaine Huom. TUOTANTOSUOT Pintavalutuskenttä kpl mg/l mg/l Huhtineva 9 6, , ,6 Hukanneva 4 6, , suppea tarkkailu Jousineva 3 6, ,1 suppea tarkkailu Järvineva 7 4, , ,6 ympärivuot. tarkkailu Kivineva, Pulkkila 3 6, , ,5 suppea tarkkailu Kureluijanneva 4 7, , , ,5 suppea tarkkailu Parkkisenrimpi 3 6, , , ,7 suppea tarkkailu Piipsanneva 4 6, , suppea tarkkailu Paskonneva Haapavesi 1 4, ympärivuot. tarkkailu Saarineva 1 5, ympärivuot. tarkkailu Laskeutusallas Jyletneva 4 5, , ,9 Haihdutusallas Hangasneva 4 3,4 6,2 22 5, , ,7 Huhanneva 11 6, , Kosteikko Paloneva 3 5, , , Kemiallinen käsittely Navettarimpi 11 4, Keskiarvot Kaikki suot (n=15) 5, Pintavalutuskentälliset (n=1) 6, Laskeutusaltaalliset (n=1) 5, , ,9 Haihdutusallas (n=2) 4, , , Kosteikko (n=1) 5, , , Kemiallinen käsittely (n=1) 4, Kaikki PPO ja KAI suot (n=78) 6, , Siikajoen suot v. 29 (n=17) 5, , n ph CODMn Kok.P Kok.N NH4-N Kiintoaine kpl mg/l mg/l KUNTOONPANOSUOT Kärjenrimpi 9 4, ,1 Peuraneva 11 6, Keskiarvot Kaikki suot (n=2) 5, Kaikki PPO:n kp-suot (n=8) 5, , , Päästöt vesistöön Siikajoen päästötarkkailusoilla keskimääräiset ominaispäästöt vaihtelivat soiden välillä paljon (taulukko 4). Huhannevalla ominaispäästöjä on nostanut muita kohteita suurempi valuma, sillä vedenlaadultaan Huhanneva ei kovin paljon poikennut muista tarkkailusoista. Humuspäästöt olivat jonkin verran keskimääräistä korkeampia Paskonnevalla ja Saarinevalla, samoin kuin typen, raudan ja kiintoaineen ominaispäästöt. Myös Navettarimmellä ja Piipsannevalla kiintoaineen ominaispäästöt olivat selvästi muita soita korkeammat. Siikajoen soiden kesäaikaiset tarkkailukohteiden päästöt olivat vuonna 21 selvästi edellistä vuotta suuremmat. Kaikkiin Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun tarkkailusoihin verrattuna Siikajoen soiden kesäaikaiset päästöt olivat myös suurempia.

11 7 16WWE319 Taulukko 4 Siikajoen päästötarkkailusoiden keskimääräiset ominaispäästöt kesällä 21. Bruttopäästöt Nettopäästöt Suo CODMn Kok.P PO4-P Kok.N NO3-N NH4-N Fe Kiinto- Kok.P Kok.N Kiinto- Huom. NO2-N aine aine g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d TUOTANTOSUOT Pintavalutuskenttä Huhtineva 15,7,3 4,,,3 1,1 7,8,7 3,2 4,5 1) Hukanneva 185,3,1 1 1,2 2,3 35 5,1 6, 33 ei mukana keskiarvossa 1) Jousineva 268 1,5 1, 16 5, 2, , ei mukana keskiarvossa 2) Järvineva 234,3,1 6,4, 4,3 8,4 15,3 5,3 11 1) Kivineva, Pulkkila 487,4,1 13, 2, ,2 9, 62 ei mukana keskiarvossa 1) Kureluijanneva 176,2, 5,3,,2 6,5 12, 1,2, ei mukana keskiarvossa 1) Parkkisenrimpi 315,3,1 9,2,, ,2 5, 5,5 ei mukana keskiarvossa 2) Paskonneva ,6, , ) Piipsanneva 471 1,4,7 12,, ,3 7,5 24 ei mukana keskiarvossa 2) Saarineva ,9, , Laskeutusallas 1) Jyletneva 448,5,2 13,1 2, ,3 8,8 57 ei mukana keskiarvossa Haihdutusallas 1) Hangasneva 51,2, 16, , ei mukana keskiarvossa Huhanneva ,6,2 92, , Kosteikko 1) Paloneva 137,3,1 9,3, 3,7 54 9,1 5,2 74 ei mukana keskiarvossa Kemiallinen käsittely Navettarimpi 323,5,1 18 1, 6, , Keskiarvot Kaikki suot (n=6) 855 1,3,2 35, , Pintavalutuskentälliset (n=4) 85,8,3 13,8 3, , Kem iallinen käsittely (n=1) 323,52,1 18,4 1, 6, , Haihdutusallas (n=1) ,6,2 92, Kaikki PPO ja KAI suot (n=61) 347,5,3 12,3 3, 35 55,4 7,5 39 Siikajoen suot v. 29 (n=13) 17,3,1 6,9, 2, ,2 4,9 37 KUNTOONPANOSUOT Kärjenrimpi 312,2 5,,1 6,8,,9, Peuraneva 57,5 21 6,6 279, Keskiarvot Kaikki suot (n=2) 441,3 13 3,3 143,2 9, 131 Kaikki PPO:n kp-suot (n=8) 497 1,2 18 7, 113, ) Suppea tarkkailu, ei virtaamamittausta. Kuormitus arvioitu ympärivuotisten soiden kesän keskivalumalla. 2) Ympärivuotinen tarkkailu Yhdeksän tarkkailusuon tuloksia ei otettu keskiarvoissa huomioon, sillä suot olivat suppeassa tarkkailussa ja näytteitä haettiin kesän aikana ainoastaan 3 4 kappaletta. Siikajoen alueen turvetuotantoalueiden päästöt niille soille, jotka eivät olleet tarkkailussa, laskettiin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 211) esitettyjen ominaispäästölukujen avulla (taulukko 5). Taulukossa 6 on esitetty Siikajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden keskimääräinen tuotantokauden (touko-syyskuu) kuormitus vuonna 21. Siikajoen turvetuotantoalueiden yhteenlaskettu kuormitus (brutto) kesällä 21 oli noin 198 kg/d happea kuluttavaa ainesta, 1,6 kg/d fosforia, 41 kg/d typpeä ja 28 kg/d kiintoainetta (taulukko 6). Turvetuotannosta aiheutuvat nettopäästöt olivat 1, kg/d fosforia, 27 kg/d typpeä ja 23 kg/d kiintoainetta. Turvesoiden päästöt olivat pääasiassa samaa tasoa tai hieman pienemmät kuin vuonna 29. Vuositasolla Siikajoen turvesoiden bruttopäästöt olivat yhteensä noin kg/a happea kuluttavaa ainesta, kg/a fosforia, kg/a typpeä ja kg/a kiintoainetta (taulukko 7). Nettopäästöt olivat noin 794 kg/a fosforia, 17 6 kg/a typpeä ja 11 8 kg/a kiintoainetta. Päästöt olivat pääasiassa edellisvuotta pienempiä vaikka turvetuotantoalueiden pinta-ala oli kasvanut.

12 8 16WWE319 Taulukko 5 Vuosikuormituksen laskennassa käytetyt ominaispäästöluvut vesienkäsittelymenetelmittäin (Pöyry Finland Oy 211). Laskeutusaltaalliset suot Brutto Netto Jakso soita COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine d kpl g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d talvi , , kevät , , kesä ,3 1 18, syksy ,5 58 5, vuosi kg/ha/a ,3 7,7 4,2 5,8 33 Pintavalutuskentälliset suot talvi ,1 5,1 11,1 2,4 2,5 kevät , , kesä , ,4 7,7 3 syksy , , vuosi kg/ha/a ,2 4,4 17,1 2,5 1 Laskeutusallas talvi/pintavalutus kesä talvi , , kevät , , kesä , ,4 7,7 3 syksy , , vuosi kg/ha/a ,3 6,3 32,3 4,3 25 Kuntoonpanosuot talvi ,2 7, 12,1 4,4 4,3 kevät , , kesä , , syksy , , vuosi kg/ha/a ,1 5,7 15, 3,7 8,9

13 9 16WWE319 Taulukko 6 Siikajoen turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön kesällä 21. (Tarkkailtu K = kyllä, S = suppea tarkkailu, E = ei). Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa tuot. yht. kailtu CODMn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Piipsanneva (osa) Vapo Oy S/E 36,7,8 4,9,5,4 3,2 Parkkisenrimpi (KAI) Vapo Oy K/E 26,4,8 3,1,3,5 2,2 Joutenneva Vapo Oy E 19,4 1, 12,2,7 1 Jousineva Vapo Oy S/E 43,8 2,1 19,6 1,6 17 Konnunsuo (osa) Vapo Oy 1 1 E 1,8,,1 1,1,,1 1, Navettarimpi (KAI) Vapo Oy K/E 18,4,6 4,7,3,4 4, Varisneva Vapo Oy E 14,3,8 8,8,2,5 7,8 Kureluijanneva Vapo Oy E 24,3,7 2,5,,1,2 Jyletneva Vapo Oy S 13,2,4 1,5,,1,1 Kivineva Pulkkila Vapo Oy S/E 37,8 2,4 22,5 1,7 2 Kivineva Pulkkila Vapo Oy S/E 8,1,2,7 4,7,1,5 3,9 Kärjenrimpi-Puronräme Vapo Oy K/E 192,12 3,5 7,2,3 1,1 2,4 Paskonneva Vapo Oy K 29,9 1,3 4,1,7,9 2,7 Saarineva Vapo Oy K 64,7 2,4 14,5 1,7 12 Hourunneva Turveruukki Oy E 6,5,1,4 4,,1,2 3,6 Hourunneva Turveruukki Oy E 16,3,6 4,5,2,4 3,7 Kupukkaneva Turveruukki Oy E 7,,1,2,8,1,1,6 Rahvaanneva Turveruukki Oy E 25,4,8 3,,2,5 2, Savaloneva Turveruukki Oy K/E 57,9 2,2 16,6 1,5 13 Lahnasneva Turveruukki Oy E 22,4 1,2 14,3,8 12 Peuraneva Turveruukki Oy K 7,6 2,6 34,4 2,1 32 Tervasneva Turveruukki Oy E 34,5 1,1 4,1,3,7 2,7 Hangasneva Turveruukki Oy S 3,1,,2 2,6,,1 2,1 Hangasneva Turveruukki Oy E 2,6,,1 1,6,,1 1,4 Hangasneva Turveruukki Oy E,2,,,1,,,1 Hukanneva Turveruukki Oy S/E 23,5 2,9 26,3 2,5 24 Karjoneva Turveruukki Oy E 1,2,5 6,1,1,4 5,4 Paloneva Turveruukki Oy S 22,2,6 2,1,1,4,9 Järvineva Turveruukki Oy K 13,2,4,9,2,3,6 Tahkoneva Turveruukki Oy E 45,6 1,4 5,4,5,9 3,6 Huhanneva Turveruukki Oy K,1,,,1,,,1 Huhanneva Turveruukki Oy E 38,5 1,2 4,6,4,8 3, Huhtineva Turveruukki Oy K 13,6,9 8,6,4,5 7,1 Iso-Manninen Turveruukki Oy E,7,,,4,,,4 Iso-Manninen Turveruukki Oy E 51,7 1,6 6,2,5 1, 4, Jylenneva Turveruukki Oy V 27,4,8 3,3,3,5 2,1 Pikarineva Turveruukki Oy E 36,5 1,1 4,4,4,7 2,8 Honkaneva Turveruukki Oy E 16,2,5 1,9,2,3 1,2 Vesiläisenneva Turveruukki Oy E 3,4,1,2 2,1,,1 1,9 Vesiläisenneva Matti Suni /Turver. Oy E 5,5,1,3 3,4,1,2 3, Isoneva Paavolan Turve Ky E 8,3,2,5 5,1,1,3 4,5 Ahmaneva Paavolan Turve Ky E 7,,1,4 4,3,1,3 3,9 Särkelänsuo Hellpuri Oy E 12,2,4 1,4,1,2,9 Tuotantosuot yhteensä , , Kuntoonpanosuot yhteensä ,2 6,9 44,1 3,8 36 Vesistöalue yhteensä , , , ,

14 1 16WWE319 Taulukko 7 Siikajoen turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön vuonna 21. Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa tuot. yht. kailtu CODMn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Piipsanneva (osa) Vapo Oy S/E Parkkisenrimpi (KAI) Vapo Oy K/E Joutenneva Vapo Oy E Jousineva Vapo Oy S/E Konnunsuo (osa) Vapo Oy 1 1 E Navettarimpi (KAI) Vapo Oy K/E Varisneva Vapo Oy E Kureluijanneva Vapo Oy E Jyletneva Vapo Oy S Kivineva Pulkkila Vapo Oy S/E Kivineva Pulkkila Vapo Oy S/E Kärjenrimpi-Puronräme Vapo Oy K/E Paskonneva Vapo Oy K Saarineva Vapo Oy K Hourunneva Turveruukki Oy E Hourunneva Turveruukki Oy E Kupukkaneva Turveruukki Oy E Rahvaanneva Turveruukki Oy E Savaloneva Turveruukki Oy K/E Lahnasneva Turveruukki Oy E Peuraneva Turveruukki Oy K Tervasneva Turveruukki Oy E Hangasneva Turveruukki Oy S Hangasneva Turveruukki Oy E Hangasneva Turveruukki Oy , 1 E Hukanneva Turveruukki Oy S/E Karjoneva Turveruukki Oy E Paloneva Turveruukki Oy S Järvineva Turveruukki Oy K Tahkoneva Turveruukki Oy E Huhanneva Turveruukki Oy K Huhanneva Turveruukki Oy E Huhtineva Turveruukki Oy K Iso-Manninen Turveruukki Oy E Iso-Manninen Turveruukki Oy E Jylenneva Turveruukki Oy V Pikarineva Turveruukki Oy ,3 93 E Honkaneva Turveruukki Oy E Vesiläisenneva Turveruukki Oy E Vesiläisenneva Matti Suni /Turver. Oy E Isoneva Paavolan Turve Ky E Ahmaneva Paavolan Turve Ky E Särkelänsuo Hellpuri Oy E Tuotantosuot yhteensä Kuntoonpanosuot yhteensä Vesistöalue yhteensä Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailu Tuotantovaiheen tarkkailusoista Huhannevalla, Huhtinevalla ja Navettarimmellä tarkkailtiin vesienkäsittelyn tehoa kesällä 21. Kuntoonpanosoista Kärjenrimmellä ja Peuranevalla oli tehon tarkkailua. Myös kesällä tuotantovaiheen tarkkailuun siirtyneillä Paskonnevalla ja Saarinevalla tarkkailtiin tehoa. Kootut tulokset tehon tarkkailusta ovat taulukoissa 8 ja 9 sekä liitteessä 3. Vesienkäsittely laski veden ph:ta kaikilla tarkkailukohteilla jonkin verran. Huhannevan haihdutusallas oli tehokkaimmillaan (61 53 %) fosfaattifosforin ja ammoniumtypen poistossa. Raudan ja kiintoaineen pitoisuudet olivat korkeampia altaan alapuolella. Muilta osin veden laatu ei pitoisuuksia tarkasteltaessa muuttunut oleellisesti. Kun altaaseen tullut ja sieltä lähtenyt vesimäärä otetaan huomioon ja tarkastellaan keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja (liite 3), vesienkäsittelyn teho haihdutusaltaassa oli yleensä ottaen parempi (taulukko 8). Syksyn ainoan näytekerran perusteella ph ja humuksen (COD Mn ) sekä kokonaistypen pitoisuus pysyivät samalla tasolla. Kokonaisfosforin ja kiintoaineen pitoisuudet olivat hieman pienempiä altaan alapuolella.

15 11 16WWE319 Taulukko 8 Tulokset vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailusta tuotantosoiden osalta kesällä ja syksyllä 21. n= näytteiden lukumäärät. TUOTANTOSUOT Huhanneva hi Kesä (n=1) ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe Al Alkalini- Kiinto- NO 2 -N teetti aine mg/l mmol/l mg/l Haihdutusaltaan yläpuoli 6, < Haihdutusaltaan alapuoli 6, < Erotus,3 2, Teho % Teho % (virtaamat huomioiden) Syksy (n=1) Haihdutusaltaan yläpuoli 6, Haihdutusaltaan alapuoli 6, Erotus Teho % Huhtineva pvk Kesä (n=4) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, Pintavalutuskentän alapuoli 6, Erotus, Teho % Navettarimpi kem1 Kesä (n=1) Kemikalointiaseman yläpuoli 6, ,3 69 Kemikalointiaseman alapuoli 4, ,1 55 Erotus 1, ,3 14 Teho % Syksy (n=3) Kemikalointiaseman yläpuoli 6, ,3 59 Kemikalointiaseman alapuoli 4, ,1 32 Erotus 1, ,3 27 Teho % Paskonneva pvk Kesä (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 5, , Pintavalutuskentän alapuoli 4, ,4 Erotus 1, ,4 Teho % Syksy (n=3) Pintavalutuskentän yläpuoli 5, , Pintavalutuskentän alapuoli 5, , Erotus, Teho % Saarineva pvk1 Kesä (n=6) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, Pintavalutuskentän alapuoli 5, Erotus, Teho % Huhtinevan pintavalutuskenttä näytti toimivan lähinnä ammoniumtypen ja kiintoaineen poistossa. Myös nitraatti-nitriittitypen ja raudan pitoisuudet pienenivät kentällä. Muiden parametrien suhteen muutos oli negatiivinen.

16 12 16WWE319 Navettarimmen kemikalointi oli tehokkaimmillaan fosforin poistossa, mutta teho ei ollut kovin suuri. Kemikalointi laski veden ph:ta selvästi, kuten myös alkaliniteettiä. Epäorgaanisen typen ja raudan pitoisuudet kasvoivat. Muilta osin kemikalointi pienensi hieman pitoisuuksia. Tilanne pysyi hyvin samanlaisena kesällä ja syksyllä. Paskonnevan pintavalutuskenttä ei näyttänyt vielä toimivan tehokkaasti. Ainoastaan kiintoaineen ja ammoniumtypen pitoisuudet laskivat. Kesällä humuspitoisuus kaksinkertaistui kentällä ja myös raudan ja kokonaisfosforin pitoisuudet kasvoivat selvästi. Syksyllä kenttä toimi jo paremmin ja ainoastaan fosfaattifosforin pitoisuus kasvoi kentällä. Kiintoaineen poistoteho nousi jo 75 %:iin ja muilta osin tehot olivat luokkaa 2 3 %. Saarinevan pintavalutuskentän tehokkuus kesällä vastasi pitkälti Paskonnevan kentän kesän tilannetta. Lähinnä vain kiintoaineen ja ammoniumtypen pitoisuudet laskivat. Fosfaattifosforin ja kokonaisfosforin pitoisuudet nousivat kentällä huomattavasti, humuksen ja raudan pitoisuudet vähemmän. Kuntoonpanosoiden pintavalutuskentistä Kärjenrimpi toimi hyvin (taulukko 9). Kenttä poisti erittäin tehokkaasti kiintoainetta ja ammoniumtyppeä, mutta myös ravinteiden pitoisuuksien poistoteho oli erinomainen. Humuksen (COD Mn ) pitoisuudet laskivat vähemmän. ph laski huomattavasti. Peuranevan pintavalutuskentän ylä- ja alapuolelta otettiin näytteet vain kerran kesällä ja sen mukaan kentältä huuhtoutui varsin paljon humusta (COD Mn ). Suuria muutoksia veden laadussa ei muutoin havaittu. Syksyllä tilanne oli parempi ja kiintoaineen poistoteho nousi jo 66 %:iin. Myös kokonaisfosforin poistoteho oli noussut kesästä. Muilta osin veden laadussa ei tapahtunut kentällä mainittavia muutoksia. Peuranevan tuloksia tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon, että pintavalutuskenttä oli käytössä ensimmäistä vuotta. Taulukko 9 Tulokset vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailusta kuntoonpanosoiden osalta kesällä 21. n= näytteiden lukumäärät. KUNTOONPANOSUOT Kärjenrimpi pvk1 Kesä (n=6) ph COD Mn Kok.P Kok.N NH 4 -N Kiintoaine mg/l mg/l Pintavalutuskentän yläpuoli 5, Pintavalutuskentän alapuoli 4, ,6 Erotus 1, Teho % Syksy (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 5, Pintavalutuskentän alapuoli 4, ,3 Erotus 1, Teho % Peuraneva pvk Kesä (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 7, ,3 Pintavalutuskentän alapuoli 6, ,4 Erotus,3-3 8, ,9 Teho % Syksy (n=1) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, ,4 Pintavalutuskentän alapuoli 6, ,2 Erotus,2 5, ,2 Teho %

17 13 16WWE319 4 VESISTÖTARKKAILU Vuonna 21 Siikajoen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailu koostui päästötarkkailusoiden mukaisesta vaihtuvasta tarkkailusta sekä vuosittain toistuvasta tarkkailusta. Vesistötarkkailupisteet on esitetty taulukossa 1. Havaintopisteet on myös merkitty liitteenä 2 olevalle kartalle. Taulukko 1 Siikajoen turvetuottajien vesistötarkkailun havaintopisteet vuonna 21. Havaintopaikka Piste koordinaatit (KKJ) Vesistöalue Turvetuotantoalue Vaihtuva tarkkailu Pahkapuro PahkaP Saarineva yp. Siikajoki Hannunlampi SiikaJ Saarineva ap. Siikajoki 3 p. Si 3 p Sauvasuo yp. Siikajoki Haarala Si mts Sauvasuo ap. Neittävänjoki yp Ne yp Kärjenrimpi-Puronräme yp. Neittävänjoki Leiviskä Ne Parkkisenrimpi/Navettarimpi yp. Veneoja alap. Ve Kärjenrimpi ap. Pasko-oja, yp Pas yp Paskonneva yp. Pasko-oja, ap Pas ap Paskonneva ap. Savaloja Sa Peuraneva yp. Kurunkanava Kk Peuraneva ap. Pesuanoja, Huhtineva yp Hu yp Huhtineva yp. Pesuanoja, Huhtineva ap Hu ap Huhtineva ap. Siikajoki 86-tien silta Si Huhtineva ap. Vuosittainen toistuva tarkkailu Neittävänjoki Koskenkylä Ne Parkkisenrimpi, Navettarimpi, Kärjenrimpi Lamujoki Pulkkilan yp. Lam Kivineva ap., Jyletneva ap. Siikajoki Rantsila Si Savalojan suu Sa Savaloneva, Vesiläisenneva, Huhanneva Siikajoki Saarikoski Si Huhtineva, Järvineva, Karjoneva Luohuanjoki Lu Varisneva ap., Hangasneva ap. Honkaneva ap. Vuonna 21 tarkkailussa olevien soiden määrä oli pienempi kuin vuosina 28 ja 29. Pääosin tarkkailu toteutettiin vuosittain toistuvien tarkkailupisteiden näytteenotolla. Lisäksi tarkkailussa oli kuntoonpanovaiheessa olevia soita (Paskoneva, Saarineva, Kärjenrimpi ja Peuraneva) ja Sauvasuolta otettiin näytteitä ennen kuntoonpanovaiheen aloittamista. Siikajoen turvetuottajien vaihtuvan ja vuosittain toistuvan vesistötarkkailun näytteet otettiin vuonna 21 kevättalvella maaliskuussa sekä kerran kuukaudessa kesä-elokuussa. Vesistötarkkailunäytteet otettiin samaan aikaan kuin päästötarkkailunäytteet. Sauvasuon tarkkailunäytteet otettiin heinä- ja elokuussa. 4.1 Tarkkailun tulokset Veden laatu Siikajoen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailupisteillä kesä-elokuun keskiarvona on esitetty taulukossa 11. Yksityiskohtaiset tarkkailutulokset maalis-huhtikuun kierros mukaan lukien ovat liitteenä 4. Pahkapuro Pahkapuron vesi oli erittäin hapanta (keskiarvo 5) ja humuspitoista ja veden happipitoisuudet olivat korkeintaan tyydyttävää tasoa. Kiintoaineen määrä ja veden sameus vaihtelivat merkittävästi eri näytteenottokertojen välillä. Ravinteisuus oli keskimäärin reheville vesille tyypillistä tasoa, mutta klorofylli-a-pitoisuudet jäivät hyvin pieniksi.

18 14 16WWE319 Taulukko 11 Veden laatu Siikajoen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailupisteillä kesällä 21 keskimäärin. Havaintopiste Klorof.A Happi ph S-joht. Kiintoaine Väri Sameus Kok. N NH4-N NO2,3-N Kok. P PO4-P COD Mn mg/l kyll. % ms/m mg/l mg Pt/l FTU mg/l Kesä-elokuun keskiarvo Pahkapuro PahkaP 1,9 6,2 6 5, 2, < Siikajoen pääuoma SiikaJ 2, 6,7 65 5, 2, < Si 3 p*,9 6,1 62 5,1 2, < Si mts*,8 6,8 68 5,5 2, < Si 73 9,5 7,3 76 6,4 3, Si 5 7,5 7, 73 6,4 3, Si 4 8,8 6,4 69 6,4 4, Neittävänjoki ja Veneoja Ne yp 7,8 7,3 72 6,8 6, Ne11 27,8 7,2 71 6,7 5, V e1 3,6 7,1 69 6,2 4, Ne2 3,3 6,7 66 6,6 4, Pasko-oja Pas yp** 3, 7,1 64 5,8 3, Pas ap 2,7 7,6 72 6,3 4, Lamujoki Lam18 5,8 6,7 68 6,3 3, Savaloja ja Kurunkanava Sa 29 5,5 7,7 74 6,3 7, S a 4,6 5,9 59 6,5 8, Kk 7 4, 7,5 74 6,5 6, Pesuanoja Hu yp 8, 6,1 63 6,6 8, Hu ap 9,1 4, 4 6,6 9, Luohuanjoki Lu2 3,5 6,2 63 6,5 1, * heinä-elokuun keskiarvo ** kesäkuu n ja elokuun keskiarvo, heinäkuussa ei näytettä Siikajoen pääuoma Siikajoen pääuomassa oli yhteensä seitsemän vesistötarkkailupistettä, joista ylimmät (SiikaJ, Si 3 ap) sijaitsivat Hannunlammen ja Kalliokosken alueella Pyhännällä ja alin Paavolassa (Si4). Siikajoen vesi oli hapanta ja latvaosissa ph-taso laski ajoittain alle viiden. Joen happitila oli keväällä ja alkukesällä tyydyttävä ja parani hieman loppukesää kohti mentäessä. Vesi oli humuspitoista ja jonkin verran samentunutta ja sameusarvot kasvoivat alavirtaan mentäessä. Elokuussa Siikajoen vesi oli melko voimakkaasti samentunutta keski- ja alajuoksulla. Myös kiintoainepitoisuudet olivat elokuussa koholla. Siikajoen kesän ravinnepitoisuudet olivat rehevien vesien tasoa ja fosfaattifosforia esiintyi vedessä koko kesän ajan runsaasti. Nitraatti-nitriitin pitoisuudet olivat kesäaikana runsaita joen alajuoksulla ja ammoniumtyppeä esiintyi vaihtelevissa määrin kaikilla vedenlaadun seurantapaikoilla. Klorofylli-a-pitoisuudet olivat Siikajoen yläjuoksulla pieniä, mutta alajuoksulla lievästi rehevien tai rehevien vesien tasolla. Levätuotanto oli suurimmillaan elokuussa. Neittävänjoki ja Veneoja Neittävänjoen typpi-ja fosforipitoisuudet olivat suuria ja Leiviskässä (Ne11) myös heinäkuun klorofylli-a-pitoisuudet nousivat ylirehevien vesien tasolle. Muuten klorofyllipitoisuudet jäivät vesistön rehevyyden huomioon ottaen melko alhaiselle tasolle. Vesi oli hieman hapanta, humuspitoista ja sameaa. Happipitoisuus oli tyydyttävä. Veneojan vedenlaatu oli verrattavissa Neittävänjoen yläjuoksun vedenlaatuun, mutta kiintoaineen määrä oli hieman suurempi ja sameusarvot korkeampia Veneojassa kuin Neittävänjoessa. Lisäksi Veneojassa vesi oli tum-

19 15 16WWE319 mempaa kuin Neittävänjoessa. Neittävänjoen ravinnepitoisuudet olivat suurimmillaan yläjuoksun näytteenottopaikoilla ja alajuoksulle päin siirryttäessä joen vedenlaatu parani jonkin verran, vaikka rehevyys säilyi edelleen korkealla tasolla. Pasko-oja Pasko-ojasta vesistötarkkailunäytteitä otettiin sekä Paskonevan ylä- että alapuolelta. Ojan vesi oli hapanta, tummaa ja ajoittain sameaa. Happipitoisuus oli keväällä ja alkukesällä tyydyttävä, mutta huononi elokuussa. Vedessä oli varsinkin runsaasti kiintoainetta Paskonevan alapuolisella näytteenottopaikalla. Ravinteisuus oli reheville vesille tyypillisellä tasolla ja Paskonevan alapuolella ravinnepitoisuudet olivat erittäin korkeita varsinkin alkukeväällä ja loppukesällä. Klorofyllipitoisuudet olivat ravinnepitoisuuksiin verrattuna erittäin vähäisiä. Ilmiö oli havaittavissa useilla Siikajoen alueen näytteenottopaikoilla ja sen syy lienee tummien vesien leväkasvustoa rajoittavassa vaikutuksessa. Lamujoki Lamujoesta vesinäytteitä otettiin vain tarkkailupisteeltä Lam18, joka sijaitsee Pulkkilassa. Vesi oli hieman hapanta, tummaa, lievästi samentunutta ja siinä oli jonkin verran kiintoainetta. Kiintoaineen määrä ja sameus olivat suurimmillaan elokuussa. Veden happipitoisuus oli tyydyttävä ja ravinnepitoisuudet reheville vesille tyypillistä tasoa. Klorofyllipitoisuudet viittasivat lievään rehevyyteen. Savaloja ja Kurunkanava Savalojan ylimmällä näytteenottopaikalla Sa29 vesi oli happamampaa kuin ojan suulla näytteenottopaikalla Sa. Yläosalla happitilanne oli tyydyttävä, mutta Savalojan suulla happitilanne oli melko huono loppukesällä. Fosforipitoisuudet olivat yläjuoksulla hieman matalampia kuin alajuoksulla, mutta typpipitoisuudet yläjuoksulla hieman korkeampia kuin alajuoksulla. Kokonaisuudessaan Savalojan vesi oli kuitenkin erittäin runsasravinteista. Vesi oli sameaa ja humuspitoista ja kiintoaineen määrä oli kohonnut. Loppukesällä kiintoainepitoisuudet olivat erityisen suuria näytteenottopaikalla Sa29. Klorofyllipitoisuudet olivat lievästi rehevän vesistön tasoa. Sähkönjohtavuudet olivat maaliskuussa hieman koholla Savalojan suulla Siikajoen alueen yleiseen tasoon verrattuna. Kurunkanavan vedenlaatu oli samankaltainen kuin Savalojassa hieman matalampia kokonaisfosforipitoisuuksia lukuun ottamatta. Luohuanjoki Vuonna 21 Luohuanjoesta otettiin näytteitä ainoastaan joen suulta näytteenottopaikalta Lu2. Joen vesi oli hapanta, tummaa ja melko sameaa ja hapenkyllästeisyys oli keväällä melko hyvää tasoa, mutta huononi kesän edetessä. Ravinnepitoisuudet olivat reheville vesille tyypillisellä tasolla, mutta klorofyllipitoisuudet olivat vain lievästi rehevän vesistön tasoa. Vedessä oli jonkin verran kiintoainesta ja loppukesästä pitoisuudet nousivat. Sähkönjohtavuus oli hieman kohonnut maaliskuussa. Luohuanjoen vesi oli selvästi huonolaatuisempaa kuin Siikajoen vesi. 5 TURVETUOTANNON KUORMITUKSEN VAIKUTUKSET VESISTÖSSÄ 5.1 Vedenlaadun ja tarkkailutulosten vertailu Vuonna 21 päästötarkkailunäytteitä otettiin neljältätoista turvetuotantoalueelta ja neljältätoista näiden soiden ylä- tai alapuoliselta vesistötarkkailupisteeltä. Edellisvuodesta poiketen tulokset esitetään valuma-alueiden mukaisessa järjestyksessä alkaen Siikajoen latvaosista (taulukko 12).

20 16 16WWE319 Taulukko 12 Veden laatu Siikajoen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailupisteillä kesä-elokuussa v. 21 keskimäärin sekä alueen turvetuotantosoilta lähteneen veden laatu samoilla näytteenottokerroilla. n = näytteiden lukumäärä. Havaintopiste / suo n ph COD Mn Kok.P PO 4-P Kok.N NH 4-N NO 23-N Kiintoaine kpl mg/l mg/l Pahkapuro (PahkaP) 3 5, < 5 9 Saarineva 3 5, Siikajoki Hannunlampi (SiikaJ) 3 5, < 5 6 Neittävänjoki yp. (Ne yp) 3 6, Neittävänjoki Leiviskä (Ne11) 3 6, Parkkisenrimpi 3 6, < 5 4 Navettarimpi kem1 yp 3 6, Navettarimpi kem1 3 5, Veneoja ap. (Ve1) 3 6, Neittävänjoki Koskenkylä (Ne2) 3 6, Pasko-oja yp. (Pas yp) 2 5, Paskoneva Haapavesi 3 4, Pasko-oja ap. (Pas ap) 3 6, Jousineva 3 6, Kureluijanneva 3 7, < 5 1 Piipsanneva 3 6, < 5 2 Kivineva, Pulkkila 3 6, < 5 1 Jyletneva 3 5, Lamujoki Pulkkilan yp. (Lam 18) 3 6, Siikajoki Rantsila (Si73) 3 6, Savalonevan lisäalue 6 5, < 5 35 Savaloja (Sa29) 3 6, Savalojan suu (Sa) 3 6, Siikajoki Saarikoski (Si 5) 3 6, Siikajoki ap. (Si4) 3 6, Hukanneva 3 6, Paloneva 2 6, < 5 9 Hangasneva 3 3, < 5 5 Luohuanjoki (Lu2) 3 6, kuntoonpanovaihe päättynyt keväällä 21 Siikajoen yläjuoksulla sijaitsevan Saarinevan turvetuotantoalue siirtyi kunnostusvaiheesta tuotantoon kevään ja kesän 21 aikana. Saarinevan kuivatusvedet johdetaan ojia pitkin Siikajokeen. Sekä turvetuotantoalueen valumavedet että Siikajoen jokivesi olivat kesäkaudella 21 erittäin happamia (ph 5 5,5). Saarinevan valumavesien ravinnepitoisuudet olivat selkeästi suurempia kuin Siikajoesta mitatut pitoisuudet ja erityisesti ammoniumtypen kuormitus oli melko suurta. Suolta tulevan veden kiintoainepitoisuus ei sen sijaan juurikaan eronnut jokiveden kiintoainepitoisuuksista. Saarinevan valumavesien vaikutus näkyi Siikajoessa lähinnä jonkin verran kohonneina ravinnepitoisuuksina suon alapuolisella vesistötarkkailupisteellä. Neittävänjoen valuma-alueella oli vuonna 21 päästötarkkailussa kaksi tuotantoaluetta. Parkkisenrimmen ja Navettarimmen valumavedet johdetaan Kotiojaan, josta ne kulkeutuvat Veneojan kautta Neittävänjokeen. Veneojan suun yläpuolella sijaitsee kaksi vesistötarkkailupistettä (Ne yp ja Ne11), Veneojan suulla yksi piste (Ve1) ja alapuolisessa Neittävänjoessa yksi piste (Ne2). Soiden valumavedet olivat happamia (alin ph 5,2), mikä heijastui alapuoliseen Veneojaan, jonka happamuustaso oli Neittävänjoen tasoa matalampi (taulukko 12). Valumavesien fosforipitoisuudet olivat hieman matalampia kuin alueen yläpuolisen Neittavanjoen pitoisuudet ja myös alapuolisessa Veneojassa ja Neittävänjoessa fosforipitoisuudet olivat matalampia kuin Neittävänjoen yläjuoksun vesistötarkkailupisteillä. Parkkisenrimmen valumavesien typpipitoisuus oli melko samaa tasoa kuin Veneojan ja Neittavänjoen yleinen taso, mutta Navettarimmen alueelta tulevat vedet olivat typpipitoisempia kuin alapuolisen Veneojan tai Neittävänjoen vesi. Ammoniumtypen määrät olivat Navettarimmeltä tulevissa vesissä suurempia Veneojassa tai Neittävänjoessa, mutta Parkkisenrimmen valumavesien ammoniumpitoisuus oli alhainen ver-

21 17 16WWE319 rattuna alapuolisten vesien pitoisuuksiin. Nitriitti-nitraattia turvetuotantoalueilta päätyi alapuoliseen vesistöön vähän suhteessa Veneojan tai Neittävänjoen mitattuihin pitoisuuksiin. Kiintoainepitoisuudet olivat hieman korkeampia Navettarimmen kuivatusvesissä kuin alapuolisessa Neittävänjoessa. Soiden kuivatusvesillä ei ollut selkeästi havaittavaa vaikutusta alapuolisen Neittävänjoen vedenlaatuun, mutta Veneojassa typpi- ja kiintoainepitoisuudet olivat hieman korkeampia ja ph hieman matalampi kuin Neittävänjoessa, mikä lienee kuivatusvesien vaikutusta. Lamujoen valuma-alueella sijaitsevan Paskonevan kuivatusvedet johdetaan Pasko-ojaan, josta ne laskevat Ristisenojaan ja edelleen Lamujokeen. Pasko-ojaan tulee turvetuotantoalueen vesien lisäksi mm. Kanteleen Voima Oy:n Piipsannevan tuhkanläjitysalueen valumavesiä. Turvetuotannon vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Paskonevan ylä- ja alapuolella (tarkkailupisteet Pas yp ja Pas ap). Turvetuotantoalueelta tulevat vedet olivat happamia (ph 4,4) verrattuna Pasko-ojan yleiseen happamuuteen (ph 5,8 6,3). Kuivatusvesissä ravinnepitoisuudet olivat suurempia kuin Pasko-ojan yläpuolisella vesistöpisteellä mitatut pitoisuudet ja varsinkin ammouniumtypen pitoisuudet olivat valumavesissä suuria. Suon alapuolella fosfori-, ammonium- ja kiintoainepitoisuudet olivat suurempia kuin Paskonevan yläpuolisella vesistötarkkailupisteellä. Erityisesti fosfori- ja ammoniumpitoisuuksien lisäys lienee valumavesien vaikutusta, mutta kiintoainepitoisuudet olivat suon valumavesissä koko kevät- ja kesäkauden varsin matalia (1,1 9,4 mg/l) lukuun ottamatta syyskuun pitoisuuksia, joten suon alapuolisen vesistötarkkailupisteen korkea kiintoainepitoisuuksien keskiarvo (43 mg/l) ei selity turvetuotannon kuormituksella. Lamujoen valuma-alueelta päästötarkkailun piirissä olivat myös Jousinevan, Kureluijannevan, Piipsannevan, Kivinevan ja Jyletnevan turvetuotantoalueet. Niiden alapuolinen vesistötarkkailupiste (Lam18) sijaitsee Pulkkilassa. Jyletnevan kuormitusvesien ph oli Lamujoen ph-tasoa alhaisempi, muuten valumavesien ph oli lähes sama tai korkeampi kuin Lamujoessa. Jousinevan ja Piipsannevan vesien fosforipitoisuudet olivat Lamujoen pitoisuuksia suurempia, mutta Kureluijannevalta ja Kivinevalta tulevien vesien fosforitaso oli jokiveden tasoa alhaisempi. Valumavesien typpipitoisuus oli jokivettä suurempi kaikilla soilla Kureluijannevaa lukuun ottamatta. Jousinevan, Kivinevan ja Jyletnevan kuivatusvesissä oli runsaasti enemmän ammoniumtyppeä kuin Lamujoen vedessä. Nitriitti-nitraatin pitoisuudet valumavesissä olivat matalia Jousinevan vesiä lukuun ottamatta. Kiintoainepitoisuudet olivat Lamujoen veden kiintoainepitoisuuksia merkittävästi suurempia ainoastaan Piipsannevalta tulevissa valumavesissä. Savalonevan turvetuotantoalueen lisäalueen vedet johdetaan Savalojaan, joka laskee Siikajokeen. Savalojassa sijaitsee kaksi vesistötarkkailupistettä, yksi yläjuoksulla turvetuotantoalueen alapuolella (Sa29) ja yksi Savalojan suulla (Sa). Siikajoen ylempi vesistötarkkailupiste (Si73) sijaitsee Rantsilassa noin seitsemän kilometriä Savalojan suulta ylävirtaan ja alempi vesistöpiste Saarikoskella 22 kilometriä Savalojan suulta alavirtaan. Savalonevalta tulevien vesien ph oli hieman matalampi kuin Savalojassa keskimäärin. Veden fosforipitoisuus oli suurempi kuin Savalojassa, ja myös typpeä suolta tuli runsaasti Savalojan yleiseen typpipitasoon verrattuna. Valumavesien ammonitumtyppipitoisuus oli lisäksi huomattavan paljon suurempi Savalojan pitoisuuksiin nähden ja suovesien vaikutus on selvästi havaittavissa vielä näytteenottopaikalla Sa29. Myös valumavesien kiintoainepitoisuus on suurempi kuin Savalojassa yleensä ja kiintoainepitoisuudet ovat koholla myös Savalonevan alapuolisella vesistötarkkailupisteellä. Savalojan veden fosforipitoisuudet sen sijaan olivat suualueella suurempia kuin yläjuoksulla. Savalojan vesi oli kaiken kaikkiaan hieman ravinteikkaampaa kuin Siikajoen vesi. Siikajoen vesi oli kuitenkin laadultaan hyvin samankaltaista Savalojan ylä- ja alapuolella, eikä ojan vesillä ollut huomattavaa vaikutusta Siikajoen vedenlaatuun. Luohuanjoen valuma-alueella sijaitsee kolme turvetuotantoaluetta, jotka olivat päästötarkkailun piirissä vuonna 21. Hukannevan kuivatuvedet johdetaan Hukanojan kautta Luohuaonjokeen ja Palonevan vedet Peuraojan kautta Luohuanjokeen. Hangasnevan vesistä osa päätyy

22 18 16WWE319 Ohtuanojan kautta Luohuanjokeen, osa johdetaan suoraan Luohuanjokeen. Näiden soidan alapuolinen vesistötarkkailupiste Lu2 sijaitsee Luohuanjoen suulla Paavolassa. Lisäksi Siikajoen alin vesistötarkkailupiste Si4 sijaitsee aivan Luohuanjoen suun yläpuolella. Hangasnevalta tulevien vesien ph oli vuonna 21 erittäin alhainen, 3,2 3,7. Hukannevalta ja Palonevalta tulevat vedet olivat happamuustasoltaan lähes samaa luokkaa kuin Luohuanjoen ja Siikajoen vedet. Fosforia soiden kuivatusvesissä oli vähemmän kuin Luohuanjoen tai Siikajoen vesissä, mutta valumavesien typpipitoisuudet olivat jokivesiä korkeampia. Hukannevalta ja erityisesti Hangasnevalta tulevissa vesissä oli runsaasti ammoniumtyppeä. Hukannevalta ja Hangasnevalta tulevien vesien kiintoainepitoisuus oli jonkin verran alhaisempi kuin Luohunajoessa, Palonevalta tulevissa vesissä kiintoainesta oli lähes saman verran kuin jokivedessä keskimäärin. Luohuenjoen veden ravinnepitoisuudet olivat jonkin verran Siikajoen pitoisuuksia korkeampia, mutta kiintoainepitoisuus oli Luohuanjoessa hieman Siikajoen tasoa alhaisempi. Siikajoen vedenlaatu oli havaintopaikalla Si4 samanlainen kuin Saarikoskella sijaitsevalla ylemmällä havaintopaikalla Si Arvio päästöjen vesistövaikutuksista Taulukossa 13 on esitetty Siikajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden kesäaikaisen kuormituksen (taulukko 6) laskennalliset pitoisuusvaikutukset joen alajuoksulla Länkelän kohdalla kesällä vuonna 21. Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia ja ne on laskettu siirtämällä turvesoiden kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan ottamatta huomioon sedimentaatiota ja muita vesistössä tapahtuvia prosesseja. Kesän alivalumakauden osalta on arvioitu, että turvesoiden kuormitus on noin 3 % kesän keskimääräisestä kuormituksesta, mikä vastaa tarkkailuissa yleensä saatuja havaintoja. Siikajoen turvetuotannon laskennalliset pitoisuusvaikutukset joen alaosalla olivat arvion perusteella Siikajoen alaosalla pieniä ja niitä tarkasteltaessa on otettava huomioon analyysien virhemarginaali (taulukko 13). Kiintoainepitoisuuksissa ja COD Mn -arvoissa turvetuotannon vaikutuksia ei käytännössä voida havaita. Myös ravinnepitoisuuksien osalta vaikutukset ovat niin pieniä suhteessa Siikajoessa todettuun veden laatuun (taulukko 11), ettei vaikutuksia ole juuri havaittavissa. Vuonna 21 turvetuotannon laskennalliset pitoisuuslisät olivat sekä ravinteiden, kiintoaineen että kemiallisen hapenkulutuksen suhteen pienempiä kuin vuonna 29 johtuen sekä edellisvuoteen verrattuna pienemmästä kuormituksesta että suuremmista virtaamista. Siikajoen vesi on melko humuspitoista ja typpi- ja fosforipitoisuuksien perusteella joki on varsin rehevä, mihin vesistöalueen turvetuotannon päästöt myös omalta osaltaan vaikuttavat. Paikallisella tasolla, ts. pienemmissä sivu-uomissa turvetuotannon vesistövaikutukset voivat olla merkittäviä, mutta nyt tarkkailussa olleissa isoissa sivujoissa kuten Neittävänjoki tai Lamujoki vaikutukset eivät olleet tarkasti yksilöitävissä. Vuoden 21 tarkkailutulosten mukaan turvetuotantoalueilta lähteneessä vedessä oli usein paljon ravinteita ja humusta ja veden ph oli joissain tapauksissa hyvin alhainen. Valumavesien happamuus onkin tyypillistä Siikajoen alueella. Taulukko 13 Arvio Siikajoen turvetuotannon kesäaikaisen kuormituksen aiheuttamista pitoisuusmuutoksista Siikajoen alajuoksulla Länkelässä (F = km 2 ) kesällä 21. Pitoisuuslisäykset virtaama Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N m 3 /s mg/l mg/l Siikajoki, Länkelä Kesän keskiarvo (brutto) 32,1,4,6 15 Kesän keskiarvo (netto) 32,1 -,4 1 Kesän alivaluma (2 vk, brutto) 7,1,5,8 2

23 19 16WWE319 Koko vesistöalueen mittakaavassa hajakuormituksella kuten maa- ja metsätaloudella on suuri merkitys Siikajoen veden laadulle. Siikajoen v. 22 hajakuormitusselvityksen (PSV-Maa ja Vesi Oy 23) mukaan turvetuotannon kuormituksen osuus vesistöalueelle tulevasta fosforin ja typen kokonaiskuormituksesta (luonnonhuuhtoumaa lukuun ottamatta) on noin 1 2 %. Oulujoen Iijoen vesienhoitosuunnitelman (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus 29) mukaan Siikajoen vesistöalueella turvetuotannon osuus ihmisen aiheuttamasta fosforikuormituksesta pintavesiin on noin 2 % ja typpikuormituksesta 5,3 %, perustuen v tietoihin. Maatalouden osuus ravinnekuormituksesta on huomattavasti turvetuotantoa suurempi (kuva 3). Kok.P Kok.N Yhdyskunnat Haja-asutus Teollisuus ja kaivostoiminta Turvetuotanto Kalankasvatus Maatalous Metsätalous Hulevedet Laskeuma vesiin Luonnonhuuhtouma Kuva 3 Pintavesien fosfori- ja typpikuormituksen jakautuminen eri kuormituslähteiden kesken Siikajoen vesistöalueella (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus 29). 6 YHTEENVETO Siikajoen vesistöalueella oli vuonna 21 turvetuotantopinta-alaa yhteensä 2917 ha, tuotannosta poistunutta alaa 991 ha ja tuotantoa varten kunnostettavaa alaa 737 ha. Vuonna 21 Siikajoella oli 14 kohdetta tuotantovaiheen kesäaikaisessa päästötarkkailussa, joista yhdeksän kohdetta oli suppeassa tarkkailussa. Lisäksi yksi kohde oli ympärivuotisessa päästötarkkailussa. Neljä kohdetta oli kuntoonpanovaiheen tarkkailussa, mutta kaksi niistä siirtyi kesäksi tuotantovaiheen tarkkailuun. Turvesoilta purkautui vesistöön valumavesiä selvästi enemmän kuin vuonna 29 (kesän 21 keskivaluma oli 11,8 l/s km 2 ja kesän 29 keskivaluma 5, l/s km 2 ). Turvesoilta lähteneet vedet olivat usein varsin happamia ja fosforipitoisia, mikä on Siikajoen vesistöalueelle tyypillistä, koska alueen soilla ja maaperässä esiintyy paikoitellen runsaasti rautafosfaattia. Turvetuotantoalueiden kesäaikaiset päästöt (brutto, sisältäen luonnonhuuhtouman) olivat noin 11 kilogrammaa päivässä (kg/d) happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ), 1,6 kg/d fosforia, 41 kg/d typpeä ja 28 kg/d kiintoainetta. Kiintoainepäästöt olivat 2 % pienemmät kuin edelliskesänä, typpipäästöt 15 % ja fosforipäästöt 11 %. Humuspäästöt (COD Mn ), kasvoivat 8 %. Siikajoen ja sen sivujokien sekä pienempien uomien vesi oli yleisesti varsin humuspitoista, tummaa ja hyvin ravinteikasta, kuten myös aiempina vuosina. Siikajoen pääuomassa veden laatu hieman heikkeni monen parametrin suhteen alavirtaan päin mentäessä. Pääsääntöisesti sivu-uomissa vesi oli heikkolaatuisempaa kuin Siikajoen pääuomassa. Pienemmissä uomissa veden happitilanne oli usein heikko kevättalvella ja paikoitellen myös kesällä. Siikajoen vesistöalueella veden ravinnepitoisuudet olivat kesällä 21 pääosin rehevien tai erittäin rehevien tasoisia. Klorofylli-a:n pitoisuudet olivat enimmäkseen lievästi rehevien vesien tasoisia. Vedet olivat monin paikoin hyvin tummia ja sameita, mikä on voinut vähentää kasviplanktonin perustuotantoa ja pienentää a-klorofyllipitoisuuksia. Siikajoen veden ph-taso oli hieman hapan joen keski- ja alaosalla, mutta ylijuoksulla vesi oli hyvin hapanta (keskiarvo 5). Sivujokien ph-taso oli lähellä Siikajoen pääuoman tasoa. Siikajoen vesistöalueella soilla ja maa-

24 2 16WWE319 perässä paikoitellen runsaana esiintyvä rautafosfaatti voi luontaisesti alentaa vesien ph-tasoa ja nostaa rauta- ja fosforipitoisuuksia. Turvesoilta lähteneessä vedessä oli usein runsaammin humusta ja typpeä sekä alhaisempi ph kuin vesistön vedessä, myös fosforia oli joidenkin turvesoiden vedessä melko paljon. Purkuvesistössä kuitenkin todettiin monin paikoin myös suurempia fosfori- ja typpipitoisuuksia kuin turvesoiden valumavedessä. Vesistötarkkailutulosten perusteella turvetuotantoalueiden vesistökuormituksella voi olla vaikutusta muutamien turvesoiden lähivesistöjen veden laatuun humus- ja ravinnepitoisuuksien osalta. Runsas maa- ja metsätalouden hajakuormitus vaikuttaa alueella voimakkaasti etenkin sivu-uomien veden laatuun. Turvesoiden kuormituksen osuus Siikajoen koko vesistöalueen pintavesien ravinnekuormituksesta on hyvin pieni. Vesistöalueella merkittävin ravinnekuormittaja luonnonhuuhtouman lisäksi on maatalous. 7 VIITTEET Hyvärinen, V. & Korhonen, J. (toim.). 23. Hydrologinen vuosikirja Suomen ympäristö, 559. Suomen ympäristökeskus. Ilmatieteen laitos. (29 21). Ilmastopalvelu. Picken, P. 27. Geological factors affecting on after-use of Finnish cut-over peatlands with implications on the carbon accumulation. Publications of the Department of Geology D1, University of Helsinki. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus. 29. Oulujoen Iijoen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 215. PSV-Maa ja Vesi Oy. 23. Siikajoen hajakuormitusselvitys 22. Pöyry Finland Oy Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna 21. Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä 26. Turvetuotannon tarkkailuopas. Vapo Oy, Turveruukki Oy, Paavolan Turve Ky, Hellpuri Oy. 27. Siikajoen alueen turvetuottajien päästö- ja vaikutustarkkailu vuosina

25

26 SIIKAJOEN VESISTÖALUE VAPO OY Piipsanneva (osa) 7 Parkkisenrimpi 5 Jousineva 2 Navettarimpi 4 Kureluijanneva 18 Kivineva 17 Saarineva 44 Kärjenrimpi-Puronräme 4 Paskonneva 47 Si Vaihtuva tarkkailu 32 Lu2 TURVERUUKKI OY Savaloneva Hangasneva Hukanneva Paloneva Järvineva Jylenneva Huhanneva Huhtineva Peuraneva Vuosittain toistuva tarkkailu Si5 Hu ap Hu yp 1 km 14 Sa Si Kk 7 Ne11 Ve1 48 Sa Ne yp. 4 Ne Lam 18 Pas yp 47 Pas ap 44 7 Si 3 p 18 Si mts PahkaP SiikaJ 36 Liite 2