Paapu Lapsen parhaaksi Hankearviointi

Paapu Lapsen parhaaksi Hankearviointi Minna Taipale 2008

Sisällys 1. Aluksi...2 2. Tausta ja tavoitteet...2 3. Arvioinnin kohde ja näkökulma...4 4. Arvioinnin kohderyhmä, menetelmät ja aikataulu...5 5. Paapu Lapsen parhaaksi...6 6. Hankeorganisaatio ja yhteistyö...8 6.1 Ohjaus- ja projektiryhmät...9 6.2 Hankekokonaisuuden arviointi ohjaus- ja projektiryhmän näkökulmasta...9 6.3 Yhteistyöverkostot...12 7. Perhepäivähoitajien varhaisen havainnoinnin ja puuttumisen osaamisen kehittäminen...13 7.1 Perhepäivähoitajien osaamiskartoitus varhaisessa havainnoinnissa...13 7.2 Pohjois-Kymenlaakson perhepäivähoitajien arviointidialogi...14 8. Koulutukset...16 9. Foorumit...17 10. Yhteenveto...19 11. Lopuksi...22 12. Lähteet...24 LIITE 1. Arviointikysely ohjaus- ja projektiryhmille...26 1

1. Aluksi Hankkeen ulkopuolinen arviointi on tavoiteperusteista ja kohdistuu hankkeen hankesuunnitelmassa esitettyihin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin niiden saavuttamiseksi sekä toteutettuun kehittämistyöhön ja koulutuksiin. Arvioinnin keskiössä ovat hankeorganisaatio, syntyneet yhteistyöverkostot sekä aikaan saatujen toimintarakenteiden vaikuttavuus. Arvioinnin toteutti projektikoordinaattori Minna Taipale Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Socomista. Varhaiskasvatuksen ammattisanastoon on vakiintunut useita lyhenteitä, joista osa esiintyy myös käsillä olevassa arvioinnissa. Lukemisen helpottamiseksi edellä mainitut termit ovat lueteltuna seuraavassa: kasvatuskumppanuuskoulutus Kasku -koulutus huolen puheeksi otto - Hupu varhaiskasvatussuunnitelma Vasu varhainen vuorovaikutus koulutus Vavu -koulutus Kymenlaakson kasvatus- ja perheneuvola ky Kasper erityislastentarhanopettaja - elto kiertävä erityislastentarhanopettaja kelto 2. Tausta ja tavoitteet Paapu -hanke oli Kouvolan, Kuusankosken, Valkealan, Iitin, Jaalan, Elimäen ja Anjalankosken kuntien (myöhemmin Kuntaseiska) sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kouvolan paikallisyhdistyksen päiväkotien aikaansaama hanke, jota Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Socom hallinnoi. Paapu -hankkeen päätarkoituksena oli alle kouluikäisten lasten kasvuympäristöön ja yksilölliseen kehitykseen liittyvien riskitekijöiden varhaisen havaitsemisen parantaminen ja lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen. Hanke käynnistyi 1.8.2005 ja päättyi 31.7.2008. Hanke rahoitettiin Sosiaali- ja terveysministeriön Terveyden edistämisen määrärahoista. Hankkeen tavoitteena oli kehittää varhaisen havaitsemisen osaamista, jolla ennaltaehkäistään alle kouluikäisten lasten häiriöiden syveneminen, ja jonka ansiosta pienten lasten ke- 2

hitystä vaarantaviin tekijöihin pystyttäisiin luomaan ennaltaehkäiseviä ja inhimillisestikin kevyempiä vaihtoehtoja. Kohderyhmänä olivat Kuntaseiskan alueen varhaiskasvatuksen henkilöstö, erityisesti perhepäivähoitajat. Hankkeessa pyrittiin käyttämään alueen eri sektoreiden monialaista asiantuntijuutta ja tiivistämään Kuntaseiskan lastenneuvoloiden ja päivähoidon yhteistyötä niin, että kunkin yksikön varhaiskasvatuksen perustehtävä selkiytyisi suhteessa omaan organisaatioon ja suhteessa Kuntaseiskan muihin alle kouluikäisten lasten kanssa toimiviin asiantuntijoihin (mm. kasvatus- ja perheneuvolat, terveyskeskuksen lastenneuvolat). Varhaiskasvatuksen organisaatiot ovat jatkuvassa muutostilassa. Eri toimintamuotojen ja yksiköiden yhdistely on arkipäivää. Samalla yksikköjen kokoja on suurennettu, joten esimerkiksi huolta herättävien ja erityislasten kasvatukseen liittyviin toimiin jäävä aika on vähentynyt. Lapsiryhmässä työskentelevien aika perustehtävän lisäksi kuluu varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmien laatimisten lisäksi myös yhteistyöhön vanhempien ja muiden toimijoiden kanssa. (http://varttua.stakes.fi/fi/kolumni32.htm.) Varhaiskasvatuksen ja yhteiskunnan muutokset vaativat uudistuksia alan toimintamalleissa ja -menetelmissä. Pohjois-Kymenlaakson alueen palvelujärjestelmä ei kykene vastaamaan kasvavaan psykososiaalisen tuen tarpeeseen, jonka voidaan olettaa lisääntyvän maan laajuisten tutkimusten perusteella. Esimerkiksi START hankkeen tulosten perusteella alkoholin aiheuttamat ongelmat ovat alueella suuret ja näkyvät myös lapsiperheiden hyvinvoinnissa. (Nurmi-Lüthje, 2008.) Perheiden epävarmuus tulevaisuudesta näkyy huonosti voivien lasten määrän lisääntymisenä. Psykososiaalisesti vakavasti oireilevien alle kouluikäisten lasten kohdalla huolen harmaa vyöhyke on viime aikoina kasvanut paljon. Tässä tilanteessa korostuu suuri tarve varhaisen havaitsemisen osaamiseen. Erityisesti ongelma näkyy päivähoidossa, jossa kiireellistä psykiatrista hoitoa odottavien lasten kanssa on selviydyttävä. Tässä hankkeessa pyrittiin luomaan alueen tarpeisiin soveltuvat varhaisen puuttumisen mallit moniammatillisessa, sektorirajat ylittävässä työssä. Erittäin tärkeänä pidetään myös kasvatuskumppanuutta ja tavoitteena oli löytää keinot muuttaa vanhempien kanssa tehty perinteinen yhteistyö kasvatuskumppanuudeksi. Onnistuminen näissä em. haasteissa merkitsee ennen kaikkea pienten alle kouluikäisten lasten turvallista ja parempaa lapsuutta, joka voi katkaista traumaattisen kehityksen ja toimia syrjäytymisen ennaltaehkäisynä. Hankkeessa tähdättiin kohderyhmien omien voimavarojen käyttöön ja yhteisölliseen terveyteen. 3

3. Arvioinnin kohde ja näkökulma Arviointi perustui hankesuunnitelmassa esitettyihin tavoitteisiin, toimenpiteisiin, tuloksiin ja vaikutuksiin. Hankkeen tavoitteita olivat 1) varhaisen puuttumisen toimintakäytäntöjen luominen ja vakiinnuttaminen 2) perinteisen yhteistyön muuttaminen kasvatuskumppanuudeksi 3) varhaisen puuttumisen ja kuntoutuksen näkeminen osana perustyötä sekä kasvatuskumppanuutta 4) moniammatillisen yhteistyön kehittäminen erityisesti huolen harmaan vyöhykkeen osalta 5) seutukunnallisen alle kouluikäisten lasten terveyttä ja hyvinvointia tukevan erityisosaamisen hyödyntäminen Toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi 1) henkilöstökoulutus 2) kasvatuskumppanuuden työstäminen yhdessä vanhempien kanssa 3) reflektiivisen työotteen omaksumisen oivaltava oppiminen ja perustehtävän päivitys 4) työnjaon selkiinnyttäminen ja yhteistyön syventäminen ennaltaehkäisevässä ja alle kouluikäisten lasten psykososiaalista terveyttä tukevassa työssä 5) eri kunnissa ja organisaatioissa alle kouluikäisten lasten terveyttä sekä hyvinvointia tukevan erityisosaamisen ja käytössä olevien toimintamallien kartoittaminen ja osaajapankin muodostaminen Hankkeen tuloksiksi oli määritelty 1) Kuntaseiskan alueelle kehitellyt varhaisen puuttumisen mallit 2) Projektiraportit: väliraportit vuosina 2005, 2006 ja 2007, loppuraportti vuonna 2008 3) Alueen osaajakartoitus ja asiantuntijaverkoston muodostaminen yhteistyössä Kaakkois-Suomen varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö Ruorin asiantuntijaverkoston kanssa 4) Jatkuvan arvioinnin oppiminen osaksi arjen työtä= reflektiivinen työote 4

5) Perhepäivähoitajien osaamiskartoituksen avulla alueellinen perhepäivähoidon kehittämissuunnitelma parantamaan varhaisen havainnoinnin ja puuttumisen valmiuksia ja taitoja 6) Alle kouluikäisten, psykososiaalisesti vaikeasti häiriintyneiden lasten määrän väheneminen sekä Kuntaseiskan lasten psykiatrisen sairaalahoidon tarpeen pieneneminen varhaisen havainnoinnin ja varhaisen puuttumisen osaamisen ansiosta. Ennaltaehkäisevä työ tuo myös taloudellisia säästöjä, kun kalliisiin korjaaviin toimenpiteisiin ei välttämättä tarvitse ryhtyä. Hankearvioinnin tavoite on tuoda esille hankkeen vaikutuksia sekä tukea työmenetelmien käyttöönottoa ja syntyneitä yhteistyömuotoja. Arvioinnin kohteena olivat: 1) yhteisen toimintakulttuurin luominen varhaisen havainnoinnin ja varhaisen puuttumisen työkäytäntöihin 2) perinteisen yhteistyön muuttaminen kasvatuskumppanuudeksi, jonka keskeinen osa on varhainen havainnointi ja varhainen puuttuminen 3) seutukunnallisen erityisosaamisen hyödyntäminen 4) perhepäivähoitajien varhaisen havainnoinnin ja varhaisen puuttumisen osaamisen kehittäminen 5) hankekokonaisuuden arviointi 4. Arvioinnin kohderyhmä, menetelmät ja aikataulu Arvioinnin kohderyhmänä olivat ohjaus- ja projektiryhmien jäsenet, joilta tietoa on kerätty mm. kyselylomakkeella. Lisäksi kohderyhmänä olivat koulutuksiin, foorumeihin ja osaamiskartoituksiin sekä arviointidialogiin osallistuneet varhaiskasvatuksen työntekijät, joilta kerättiin tietoa edellä mainittujen tilaisuuksien yhteydessä. Arviointiaineistona toimivat hankkeen dokumentit, raportit, muistiot, palautteet, arviointidialogin koonti sekä kyselyt. Arviointiin liittyvät kyselyt toteutettiin Webropol ohjelmalla. Lisäksi arvioinnissa hyödynnettiin Logframe -arviointimallia hankkeen vaikuttavuuden selvittämiseksi. Logframe on maailmalla laajassa käytössä oleva työkalu, jota käytetään hankkeiden suunnittelussa, johtamisessa, toimeenpanossa, seurannassa ja arvioinnissa. Logframe -mallin avulla voidaan identifioida ja analysoida ongelmia, määritellä tavoitteita ja toimenpiteitä. Malli tarkastelee onko hanke relevantti, toteutettavissa ja kestävä. Logfra- 5

mea voidaan käyttää hanketyötä tukevana työkaluna aina hankesuunnittelusta lopulliseen arviointiin. (http://www.health.fi/index.php?page=arv_tyokaluja&i=100186.) Paapu hankkeen arviointiin valittiin tämä menetelmä, jotta hankkeen vaikutusten laajuus sekä toiminnan useat kohderyhmät saadaan selkeämmin kuvattua. Mihin laajempaan tavoitteeseen hankkeella pyritään? Mikä on keskeinen tavoite, tarkoitus? Mitä tuloksia hankkeen tarkoituksen saavuttaminen edellyttää? Mitä toimenpiteitä kukin tulos edellyttää? Toiminnan Logiikka Indikaattorit Tiedonlähteet Oletukset Pitkän aikavälin hyödyt Mistä tiedetään, Mistä tiedot millä mitataan? saadaan? edunsaajille ja laajemmat edut muille ryhmille Ydinongelma: mitä hyötyä edunsaajat tulevat saamaan hankkeen kautta Palvelut, joita edunsaajille tuotetaan heidän tarpeista ja ongelmien syistä lähtien Miten hyödykkeet ja palvelut tuotetaan Mistä tiedetään, miten mitataan? Mistä tiedetään, että tulokset on saavutettu? Kuka on tehnyt mitä, missä, kuinka usein? Kuka tekee, paljonko aikaa ja muita resursseja? Mistä tiedot varmennetaan? Mistä tiedot varmennetaan? Paljonko maksaa? Mitä muuta tarvitaan laajemman tavoitteen edistämiseksi? Mitä muuta tarvitaan laajemman tavoitteen saavuttamiseksi Mitä muuta tarvitaan, että tulokset saavutetaan? Mitä vaaditaan, että hanke käynnistyy? Lähde: Manual Project Cycle Management. Integrated Approach and Logical Framework. Commission of the European Communities Evaluation Unit Methods and Instruments for Project Cycle Management. No 1 February 1993. Arviointi toteutettiin toukokuun 2008 aikana. 5. Paapu Lapsen parhaaksi Vuosi 2005 oli hankkeen käynnistämisvuosi, jolloin täsmennettiin hankkeen tavoitteet sekä osallistujatahojen odotukset. Lisäksi tarkennettiin hankkeen konkreettinen etenemissuunnitelma. Kehittämissuunnittelija aloitti elokuussa. Hänen ensimmäinen tehtävä oli suorittaa kuntakierros, jossa selvitettiin mm. kuntien lähtökohdat, tarpeet ja käytössä olevat toimintamenetelmät. Samalla kartoitettiin yhteistyömahdollisuuksia. Hankkeen ensimmäisenä vuonna toteutettiin myös koulutustarvekartoitus, johon vastasi 511 varhaiskasvatuksen työntekijää Pohjois-Kymenlaaksosta. Hanke osallistui myös lasten ja perheiden tukemiseen liittyvien hankkeiden työseminaariin Stakesissa. Hanke oli esillä saman vuoden 6

osaamiskeskuspäivillä sekä osallistui Socomin ja Etelä-Suomen lääninhallituksen yhteisen Näkökulmia Vasu-työskentelyyn koulutuspäivän järjestämiseen. Lisäksi Paapu järjesti yhdessä EPM hankkeen kanssa Kasvatuskumppanuus - koulutuksen Kaakkois-Suomen varhaiskasvattajille. Koulutus sisälsi kaksi luentojaksoa, joihin osallistui noin 200 henkeä. Hanketta esiteltiin myös alueen oppilaitoksille ja suunniteltiin mahdollisia yhteistyömuotoja. Hanke saavutti vuoden 2005 työsuunnitelmassa sille asetetut tavoitteet. Vuosi 2006 oli alkuperäisen hankesuunnitelman mukaan kehittämistyön vaihetta, jolloin mm. alueen päivähoidon varhaisen havaitsemisen osaamista oli tarkoitus kehittää yhteistyössä lastenneuvoloiden kanssa ja aloittaa kasvatuskumppanuuden rakentaminen nivomalla se lastenneuvoloissa toteutettuun vuorovaikutusta tukevaan työhön. Kuitenkin vuoden 2005 joulukuussa saatu, arvioitua huomattavasti pienempi rahoituspäätös vaikutti hankkeen alkuperäisiin suunnitelmiin. Kehittämissuunnittelijan palkkaaminen onnistui vain puoleksi vuodeksi. Ohjausryhmä päätti, että projektiryhmä jatkaa toimintaansa ja valmistelee perhepäivähoitajien osaamiskartoituksen vuoden 2006 aikana. Muu toiminta rajoittui pitkälti projektiryhmätoiminnan ylläpitämiseen sekä Valikot käyttöön - varhaisen tuen kehittämispäivä - koulutuspäivän järjestämiseen. Vuonna 2006 sosionomiopiskelija Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta suoritti harjoittelujakson Paapu hankkeessa. Lisäksi samaisesta oppilaitoksesta kaksi opiskelijaa tekivät lopputyönsä yhdessä Paapu hankkeen kanssa. He kartoittivat Iitin ja Valkealan kuntien kasvatuskumppanuuden toteutumista vanhempien näkökulmasta. Vuosi 2007 oli hankkeessa aktiivisen toiminnan aikaa. Lisärahoituksen turvin voitiin toteuttaa toimintoja, jotka tukivat tavoitteiden saavuttamista. Kyseisen vuoden toimenpiteiksi oli määritelty: o moniammatillinen projektiryhmä mallintaa toimintakäytäntöjä o laajennettu projektiryhmä foorumit o kehittämisvalikkokoulutus o Hupu -aktivointi o Kasku -kouluttajakoulutuksen saaminen alueelle tai koulutukseen osallistuminen muualla Suomessa o asiantuntijarekisterin luominen o kouluttajakoulutuksen tarjoaminen paikallisille asiantuntijoille o mallintaminen 7

o perhepäivähoidon ohjaajien ammatillisten erikoistumisopistojen suunnittelu o perhepäivähoitajien osaamiskartoitus ja kehittämissuunnitelma Kaikki vuoden 2007 toimintasuunnitelman osa-alueet toteutettiin sovitusti. Uutena toimintamuotona tulivat käyttöön projektiryhmän laajennetut tapaamiset eli foorumit, joista enemmän jäljempänä. Lisäksi vuoden aikana lisättiin hankekuntien huolen puheeksi ottamisen osaamista laajamittaisella koulutuksella. Hanke järjesti toisen Varhaisen tuen kehittämispäivän, johon osallistui 35 varhaiskasvattajaa. Lisäksi selvitettiin Pohjois-Kymenlaakson varhaiskasvatuksen johtajilta henkilöstön Huolen puheeksi ottamisen koulutettujen ja kouluttajien määrää. Selvityksen pohjalta hanke osti koulutusta Kymenlaakson ammattikorkeakoululta, joka järjesti yhteensä kuusi koulutusta. Lisäksi ostettiin Länsi- ja Keski- Uudenmaan sosiaalialan osaamiskeskus Sosiaalitaidon Kasku -koulutuksesta kaksi opiskelupaikkaa. Marraskuussa 2007 käynnistyi Lappeenrannassa Socomin ja Stakesin yhteistyönä Kasvatuskumppanuuskouluttaja -koulutus, johon osallistui kolme henkilöä Pohjois- Kymenlaakson alueelta. Paapu hanke osallistui myös perhepäivähoidonohjaajille suunnattujen ammatillisten erikoistumisopintojen suunnitteluun yhteistyössä Kymenlaakson ammattikorkeakoulun kanssa. Hanke osallistui lisäksi mm. Helsingin yliopiston Palmenian kanssa Elinikäinen erilainen oppiminen teemaseminaarin suunnitteluun. 6. Hankeorganisaatio ja yhteistyö Hanke toteutettiin Socomin, kuntien ja MLL Kouvolan paikallisyhdistyksen päiväkotien kiinteänä yhteistyönä. Hankkeessa oli palkattuna yksi työntekijä kehittämissuunnittelija, jonka toimenkuvaan kuului projektin johtaminen, koulutusten suunnittelu ja toteutus, työryhmätyöskentelyn koordinointi, oppilaitosyhteistyö, osaamiskartoitusten tekeminen sekä yhteydenpito alueen varhaiskasvattajiin. Lisäksi hän vastasi tiedotuksesta Socomin, kuntien ja MLL:n päiväkotien välillä. Tärkeä osa hankkeen toteuttamista olivat ohjaus- ja projektiryhmät, jotka kokoontuivat säännöllisesti. Ohjausryhmä koostui pääasiallisesti alueen kuntien varhaiskasvatuksen johtavista viranhaltijoista, kasvatus- ja perheneuvolan edustajasta sekä muiden alueen varhaiskasvatuksen kehittämishankkeiden työntekijöistä. Projektiryhmä oli pyritty kokoamaan mahdollisimman moniammatillisesti siten, että mahdollisimman moni varhaiskasva- 8

tuksen ammattiryhmä, jokainen hankekunta ja tärkeät yhteistyökumppanit olivat edustettuina. Osa projektiryhmän jäsenistä vaihtui hankkeen aikana. 6.1 Ohjaus- ja projektiryhmät Paapu -hankkeen ohjausryhmän tehtävänä on ollut hyväksyä hankkeen toimintasuunnitelman ja mahdolliset muutokset siihen, nimetä projektiryhmän jäsenet sekä täsmentää hankkeen tavoitteet. Se ohjasi hankkeen toimintaa ja etenemistä toimintasuunnitelman mukaisesti sekä loi toiminnalle ja yhteistyölle selkeät pelisäännöt. Ohjausryhmä valvoi, seurasi ja arvioi hankkeen edistymistä sekä käsitteli ja hyväksyi hankkeen raportit. Ohjausryhmän antoi asiantuntemuksensa hankkeen käyttöön. Se toimi linkkinä sidosryhmiin ja edisti omalla toiminta-alueellaan (jokaisen omassa organisaatiossa) hankkeen kehittämistyön vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta. Ohjausryhmä on kokoontunut toukokuuhun 2008 mennessä 14 kertaa. Projektiryhmä on ollut tärkeä osa Paapu hankkeen toimintaa. Sen kautta kehittämistyöhön on saatu tietoa suoraan kentältä ja ryhmän moniammatillisuus on tuonut hanketyöhön uudenlaisia näkökulmia. Projektiryhmä on kokoontunut aktiivisesti teemoinaan mm. varhaisen tuen näkökulma, kokemusten vaihto, omien kuntien tilannekartoitukset, neuvolan ja päivähoidon yhteistyö, kasvatuskumppanuus, lastensuojelu ja perhetyö sekä erityispäivähoito. Projektiryhmä on kokoontunut toukokuuhun 2008 mennessä 19 kertaa. 6.2 Hankekokonaisuuden arviointi ohjaus- ja projektiryhmän näkökulmasta Ohjaus- ja projektiryhmien jäsenet vastasivat Webropol ohjelmalla toteutettuun arviointikyselyyn (Liite 1), jossa he kommentoivat ja arvioivat mm. hankkeen tavoitteita ja niiden toteutumista sekä tulevaisuuden näkymiä hankkeessa kehitettyjen toimintamallien kannalta. Kyselyyn vastasi 10 ohjausryhmän ja 3 projektiryhmän jäsentä. Hankemuotoista kehittämistyötä pidetään tervetulleena työmuotona varhaiskasvatuksen valtakunnallisen kehittämisen ajankohtana. Hanketyö motivoi sekä herättelee uutta ajattelua ja toimintatapoja. Hankkeet antavat tilaa luovuudelle ja innovatiiviselle ajattelulle. Hanketyö mahdollistaa myös muutoksen käynnistymisen. Lisäksi hanketyöskentely mahdollistaa lisäksi monien eri toimijoiden mukana olemisen sekä useiden eri tavoitteiden saavut- 9

tamisen. Hyvänä asiana pidettiin myös keskittymistä tiettyihin asioihin ja niiden eteenpäin viemiseen. Todettiin kuitenkin, että kehittämisen tulee olla integroituna peruspalveluihin. Hankkeet antavat mahdollisuuden mm. lisäresurssien avulla kehittää uusia toimintamalleja, henkilöstön osaamista, seudullista yhteistyötä sekä rakenteita. Haasteena pidetään hankkeen jälkeistä aikaa loppuuko hankkeen aikana käynnistynyt toiminta? Myös epävarmuus jatkorahoituksen suhteen sekä päällekkäisyydet hankkeissa hankaloittavat tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi yhteistyötahojen sitouttaminen on monesti hankkeen kompastuskivi. Ratkaisuksi tarjottiin pidempiä ja pysyvämpiä rakenteita. Toisaalta juuri hankkeiden määräaikaisuutta pidettiin vahvuutena, vaikkakin toimintatapojen juurruttaminen ulkopuolisena kehittäjänä on melko mahdotonta. Hetkellisesti voi toimia innostajana, mutta pysyviin muutoksiin tarvitaan vankkaa sitoutumista. Hankkeen tärkeimmiksi tavoitteiksi määriteltiin varhaiskasvatuksen henkilöstön aktivoiminen varhaiseen havainnointiin sekä vanhemmuuden ja lapsen hyvinvoinnin tukemiseen ylipäätään. Tähän pyrittiin kouluttamalla ja sitä kautta lisäämällä alueen toimijoiden tietoisuutta ja osaamista. Myös varhaiskasvatustoimijoiden välisen yhteistyön lisääminen ja yhteisten toimintamallien luominen nähtiin tärkeinä kehittämisen kohteina. Päätavoitteita tukevana toimintana mainittiin varhaisen puuttumisen toimintakäytäntöjen ja moniammatillisen yhteistyön seutukunnallinen mallintaminen. Vastaajat kokivat hankkeen nostaneen esille kasvatuskumppanuuden ja varhaisen havainnoinnin merkityksen päivähoidon arjessa. Hankkeen koettiin saavuttaneen tavoitteensa kohtalaisesti, joskin tulokset näkyvät viiveellä. Vastauksissa mainittiin kuitenkin, että henkilökunnan saattoi olla vaikea hahmottaa, mikä oli Paapun toimintaa ja, mikä jotain muuta. Lähiesimiehiltä toivottiin jatkossa tiiviimpää sitoutumista. Koulutus- ja osaamiskartoituksen tuottamaa tietoa pidettiin kuitenkin tärkeänä ja hyvänä lähtökohtana jatkotoimille. Hankkeen avulla löydettiin alueen kasvatuskumppanuudesta kiinnostuneet varhaiskasvattajat kouluttajakoulutuksiin. Jatkossa vastuu kehittämisestä on kunnilla, joille on pyritty hankkeen avulla tarjoamaan välineet kehittämistyölle. Tavoitteiden saavuttamista mainittiin vaikeuttaneen ajan puute, Socomin epäselvä rooli, varhaiskasvatushenkilöstön kiire, rahoituksen pienentyminen sekä kuntien heikko sitoutuminen. Myös projektityöntekijän toimiminen suoraan ohjausryhmän ja kuntatarpeiden mukaan olisi selkeyttänyt asioita. Toisaalta hanketyöntekijän toimintaa pidettiin merkittävänä 10

ottaen huomioon hankkeen hajanaisuuden ja taloudellisen epävarmuuden. Tavoitteiden saavuttamista helpotti ruohonjuuritason toimijoiden aktiivisuus sekä eri toimijoiden välille kehittynyt yhteistyö. Vastauksissa todettiin hankkeeseen liittyvän tiedotuksen toimineen hyvin, joskin osa kunnista olisi voinut tiedottaa laajemmin kehittämistoiminnastaan. Hankkeen ohjausryhmän toimintaa arvioivat vastaukset ovat melko ristiriitaisia. Osa vastanneista koki ohjausryhmän toimineen melko hyvin. Todettiin kuitenkin, että ryhmäytymiseen olisi aluksi pitänyt panostaa enemmän. Socomin roolin todettiin korostuneen liikaa kokouksissa käsiteltiin Socomin sisäisiä asioita ja ryhmässä oli epäluuloisuutta sekä ristiriitoja. Hanketyöntekijää pidettiin liian hallinnollisena ja koettiin, että kokouksissa esiteltiin valmiiksi päätettyjä asioita keskustelulle ei jäänyt tilaa. Yleinen mielipide kuitenkin oli, että ohjausryhmän toiminta parani loppua kohti kokoukset olivat keskustelevia ja ideoita syntyi. Projektiryhmää pidettiin toimivana, vaikka sen jäsenistössä tapahtui muutoksia. Loppua kohti toiminnan todettiin kuitenkin muuttuneen passiivisemmaksi. Tiedotukseen olisi toivottu enemmän panostusta. Kysyttäessä hankkeen aikana syntyneitä merkittäviä havaintoja ja oivalluksia, listasivat vastaajat mm. seuraavia asioita: Aina kannattaa tuoda uusia kehittämiskohteita ja jalkauttaa toimintamalleja, hankkeet ovat hyvä väline tehdä yhteistyötä eri toimijoiden välillä sekä, että kehittämisen vastuu tulee kantaa yhdessä. Hanke oli lisäksi nostanut esiin koulutusten ja keskustelufoorumien tarpeen, perhepäivähoitajien saaman tuen vähäisyyden, maakuntarajat ylittävän yhteistyön vaikeuden ja hankesuunnittelun tärkeyden. Osaamiskartoituksen tekemiseen liittyvä tiimikeskustelu antoi tietoa henkilöstön osaamisesta ja näkemyksistä sekä ammatillisesta kehittymisestä. Mielenkiintoiseksi mainittiin myös uusien työntekijöiden näkemykset verrattuna pitkän työhistorian omaaviin. Hankkeen myötä syntyneistä ja vahvistuneista yhteistyömuodoista mainittiin kasvatuskumppanuuskoulutukset, kuntakohtaiset työryhmät, laajennettu projektiryhmä eli foorumit, perhepäivähoidon yhteinen lauantaikoulutus, kuntien välinen yhteistyö sekä koulutuksellinen yhteistyö ylipäätään. Lisäksi mainittiin tuttuuden lisääntyminen eri ammattiryhmien ja kuntien työntekijöiden välillä, mikä helpottaa jatkossa yhteydenottoja sekä lisää moniammatillista työotetta. 11

Sitä, kuinka hankkeen aikana aloitettu toiminta tulee näkymään hankkeen päätyttyä, kommentoitiin seuraavasti: Henkilöstön kiinnostus varhaiseen havainnointiin ja vanhemmuuden tukemiseen on lisääntynyt, joten toimintamallit jäävät osaksi varhaiskasvatuksen arkea. Konkreettisesti se tulee näkymään koulutussuunnittelussa, koulutuksina, kuntien välisenä yhteistyönä, foorumeina, työryhminä, asiantuntijaverkostona sekä perhepäivähoidon osaamiskartoituksen myötä syntyneinä laajennettuina ohjauskäynteinä. Lisäksi toiminta tulee näkymään osana varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön toimintaa, jos rahoitus yksikölle saadaan. Vastanneet aikovat osaltaan varmistaa toiminnan jatkuvuuden motivoimalla henkilöstöä mm. koulutusten muodossa, jatkamalla yhteistyötä eri tahojen kanssa ja ylipäätään tiedottamalla omaa verkostoaan aiheesta. 6.3 Yhteistyöverkostot Vuosina 2005 ja 2006 Paapu -hanke toimi yhteistyössä Varkki varhaiskasvatuksen osaamisklinikan kanssa. Varkki oli Varhaiskasvatuksen Kehittämisyksikkö Ruorin pilottihanke. Myöhemmin Paapu hanke toimi yhteistyössä Kaakkois-Suomen varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö Ruorin kanssa. Ruori toimii Kaakkois-Suomen kuntien varhaiskasvatuksen tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoiminnan suunnannäyttäjänä. Paapun kehittämissuunnittelija osallistui työntekijänä Ruorin käytännön toteutuksen suunnittelusta vastanneen Rukkaset -työryhmän ja ohjausryhmän toimintaan. Lisäksi Paapu on tehnyt yhteistyötä Nuorten Palvelun ja Socomin yhteistyönä toteuttaman EPM Early Prevention Methods hankkeen kanssa. EPM hankkeessa on mukana 24 kuntaa Kaakkois-Suomen alueelta ja se on keskittynyt kasvatuskumppanuuskoulutuksiin. Maan laajuisella tasolla Paapu osallistui Voske verkostoon, joka on kaikkien Suomen osaamiskeskusten varhaiskasvatuksen kehittäjien työryhmä. Verkoston kautta esimerkiksi saatiin alueelle Kasku kouluttajakoulutukset. Paapu hanke osallistui edellä mainittuihin hankkeisiin niin asiantuntijana, tiedonvälittäjänä kuin Socomin edustajana. Osallistumisen kautta Paapu hanke sai ajantasaista tietoa varhaiskasvatuksen kehittämistoiminnasta Kaakkois-Suomen alueella. Näin hanke on voinut viedä tärkeää tietoa eteenpäin sekä olla kehittämässä ja tukemassa alueen varhaiskasvatustyötä. 12

7. Perhepäivähoitajien varhaisen havainnoinnin ja puuttumisen osaamisen kehittäminen Hankkeessa toteutettiin osaamiskartoitus, jonka pohjalta tehtiin toimenpide-ehdotukset alueen perhepäivähoitajien osaamisen lisäämiseksi. Lisäksi järjestettiin arviointidialogi, jossa Pohjois-Kymenlaakson perhepäivähoitajat arvioivat varhaisen havainnoin ja puuttumisen sekä kasvatuskumppanuuden toteutumista alueella. 7.1 Perhepäivähoitajien osaamiskartoitus varhaisessa havainnoinnissa Osaamiskartoitus tehtiin nojautuen hankkeen tavoitteisiin, perhepäivähoitajien ammattitutkinnon vaatimuksiin, varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin sekä varhaisen tuen ja kasvatuskumppanuuden periaatteisiin. Osaamiskartoitus suunniteltiin hankekuntien edustajien kanssa käydyissä keskusteluissa nousseiden toiveiden pohjalta. Tavoitteena oli luoda kunnille ja perhepäivähoidon ohjaajille työväline, jolla osaamista voidaan kartoittaa ja näin saada selville vahvuudet sekä mahdolliset kehittämisen kohteet. Kartoituksen kautta voidaan osaamista tarvittavilla alueilla täydentää ja näin parantaa työssä jaksamista sekä varhaiskasvatuksen laatua. Osaamiskartoituksen pohjalta valmistui Ammattini on mitä parhain raportti. Kartoituksen vastausprosentti oli hyvä, joten voidaan olettaa kartoituksen tuloksen kuvaavan hyvin Pohjois-Kymenlaakson perhepäivähoitajien osaamista varhaisessa havainnoinnissa ja varhaisen tuen järjestämisessä, kasvatustietoisuudessa, kasvatuskumppanuudessa ja yhteistyötaidoissa sekä oman työn arvioinnissa ja kehittämisessä. Osaaminen näillä alueilla näkyi vahvana. Taustatietona kerättiin tietoa siitä, vastasivatko perhepäivähoitajat yksin vai tiimissä kysymyksiin. Vastaamaan pystyi siis yksin tai ryhmissä riippuen siitä, miten kunnissa tiimitoiminta oli vakiintunut tai vakiintumassa tällöin myös kehittämistyö tapahtuu tiiminä eikä yksilöksi irtautuminen olisi antanut oikeaa kuvaa osaamisesta. Alueen perhepäivähoitajat ovat yleisesti ottaen olleet alalla pitkään ja heillä on paljon hiljaista tietoa työstään. Jatkossa on erityisen tärkeää luoda perhepäivähoitajien keskustelulle foorumi, jossa tiedon ja kokemusten jakaminen mahdollistuu. Lisäksi tulee etsiä keinoja ammatillisen itsetunnon vahvistamiselle ja saada perhepäivähoitajien ääni kuuluviin. Osaamiskartoitusraportin yhteyteen laadittu alueen perhepäivähoidon kehittämissuunnitelma 13

kokoaa yhteen osaamisen vahvoja alueita sekä kehittämistarpeita. Kehittämissuunnitelma toimii hyvänä työkaluna perhepäivähoidon tulevaisuutta suunniteltaessa. Osaamiskartoitusta suunniteltaessa ei ollut vielä tietoa uudesta Kouvolasta, mutta kartoituksesta tulee olemaan hyötyä suunniteltaessa uuden Kouvolan perhepäivähoidon kehittämisen käytäntöjä unohtamatta kuitenkaan Iitin perhepäivähoidon kehittämistä. Jatkossa tulee jättää tilaa ammatilliselle kehittymiselle niin koulutusten kuin keskustelufoorumien muodossa. 7.2 Pohjois-Kymenlaakson perhepäivähoitajien arviointidialogi Arviointidialogissa oli tarkoitus nostaa esille perhepäivähoitajien näkemyksiä varhaisen havainnoinnin ja puuttumisen osaamisesta ns. Tulevaisuuden muistelu -menetelmän avulla. Menetelmässä valitaan haluttu ajankohta tulevaisuudesta, jota tarkastellaan eri näkökulmista. Tässä tilanteessa oli valittu syksy 2008, jolloin tilanne on hyvä. Osallistujat pohtivat mm., kuinka tilanteeseen on päästy ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet tilanteen saavuttamiseen. Dialogiin osallistui 14 perhepäivähoitajaa ja kolme perhepäivähoidon ohjaajaa. Dialogin vetivät kaksi verkostokonsulttia. Osallistujat jaettiin neljään ryhmään, jotka käsittelivät kukin omaa aihetta/ tavoitetta. Seuraavassa arviointidialogin tuotoksia: Yhteisen toimintakulttuurin luominen varhaisen havainnoinnin ja puuttumisen työkäytäntöihin Syksyllä 2008 hoitajilla on kykyä ja uskallusta ottaa varhainen havainnointi ja puuttuminen puheeksi. He tuntevat toimintamallin ja tietävät keneen ottaa yhteyttä. Tämän he ovat saavuttaneet koulutuksen avulla, joka tulee jatkumaan. Konkreettisesti tämä näkyy keskusteluina lapsen vanhempien kanssa, henkilöstön motivaationa, hyvinä kaavakkeina sekä koulutuksiin osallistumisina. Tukea toimintaan saatiin hyvästä kaavakkeesta, työkavereista, tiimeistä, ohjaajilta, keltolta, neuvolasta, fysioterapiasta, puheterapiasta, Kasperista, päiväkodilta sekä eltolta. Huolena henkilöstöllä ovat kasvatuskumppanuuden ja yhteistyön toimimattomuus, ammatinkuvan epäselvyys sekä se, ettei vanhemmilta uskalleta pyytää apua. Huoliin saatiin helpotusta keskusteluista vanhempien kanssa ja asiantuntijaverkostolta. Myös lisääntyneen osaamisen huomioiminen palkkauksessa lisäsi motivaatiota ja jaksamista. 14

Perinteisen yhteistyön muuttaminen kasvatuskumppanuudeksi, jonka keskeisiä osia ovat varhainen puuttuminen ja havainnointi Syksyllä 2008 koulutukset järjestetään päivällä, ohjaaja on käynyt Kasku koulutuksen ja kunta maksaa ammattitutkinnon, jonka motivoituneet työntekijät suorittavat. Tukea saadaan lasten vanhemmilta, opettajilta ja koulukavereilta. Huolena ovat ajanpuute ja kuinka Hupu koulutusta saadaan kaikille hoitajille. Huolta vähentävät asioiden priorisointi sekä se, että koulutuksen saaneet käyttävät menetelmää ja rohkaisevat muitakin sen käyttöön. Perhepäivähoitajien varhaisen havainnoinnin ja puuttumisen osaamisen kehittäminen Hankkeen päätyttyä osa perhepäivähoitajista on suorittanut ammattitutkinnon ja saanut erikoiskoulutusta. Lisäksi on tehty uusi osaamiskartoitus ja mentorointitoiminta on käynnistynyt. Nuorille alaa harkitseville on tarjolla ammattitutkinto. Osaamisen kehittämistä on helpottanut kynnyksen madaltaminen toimintamallien käyttöönotossa sekä hyvien käytäntöjen jakaminen. Edistymistä on tukenut saatu palaute ja hiljaisen tiedon jakaminen. Huolena ovat oman ammatin arvotuksen puute, taloudellisten resurssien vähyys, eläköityminen ja esimiehen vaihtuminen. Huolta helpottaa koulutukseen budjetoidut varat sekä varahoitopaikan varmistaminen sairaustapausten yhteydessä. Seutukunnallisen erityisosaamisen hyödyntäminen Puolen vuoden päästä asiantuntijaverkosto on toiminnassa ja verkosto kokoontuu säännöllisesti. Kouluttajat (Hupu, Kasku, Vavu, johtaminen, erityisvarhaiskasvatus, taidekasvatus) ovat mukana verkostossa. Osaamiskartoituksen avulla selvitetään erityisosaaminen ja näin tuetaan asiantuntijaverkoston toimintaa. Myös tiimityöskentely on lisääntynyt. Tukea saatiin Paapun ohjausryhmältä, projektiryhmältä sekä Kaakkois-Suomen muilta varhaiskasvatuksen kehittäjiltä. Jatkossa koulutetaan lisää Kasku -kouluttajia. Lisäksi järjestetään Hupu -kouluttajakoulutuksia, -kursseja ja kertausta. Syksyllä 2008 kehittämissuunnitelmat ja prosessimuotoinen täydennyskoulutus ovat osa arkipäivää. Hoitajat kokoontuvat säännöllisesti sekä saavat koulutusta myös ravitsemuksesta ja sairauksista. Lisäksi osallistujat pohtivat yhdessä ja nostivat esille seuraavia asioita. o Perhepäivähoitajat näkevät roolinsa osana varhaiskasvatuskenttää tärkeänä. o Oman työn arvostusta tulisi kuitenkin lisätä. 15

o Kasvatuskumppanuuden käyttöönotto mahdollistaa yhteisen toimintakulttuurin luomisen. o Foorumeista toivotaan pysyvää käytäntöä, joskin niiden ajoitusta tulee pohtia. Monien on hankala irrottautua ja järjestää varahoitoa päiväsaikaan. o Kuusankoskella ja Jaalassa lähes kaikki hoitajat ovat käyneet Hupu koulutuksen, Valkealassa samoin suurin osa. Koulutuksessa esitetty kaavake osalla käytössä. o Kasvatuskumppanuus kuvailtiin vanhempien kanssa tehtäväksi kasvatusyhteistyöksi. Tärkeä osa kaskua on avoimuus sekä hiljainen tieto. o Erityisosaamista voidaan hyödyntää tiimien ja mentoroinnin avulla. o Osaamiskartoitusta pidettiin mielenkiintoisena. Pohdittiin toteutuksen (ryhmätyö, yksilö, kehityskeskustelu) vaikutusta tuloksiin. Verkostokonsultit totesivat tavoitteet saavutetuiksi perhepäivähoitajien osalta. 8. Koulutukset Paapu hankkeessa järjestettiin yhteensä kahdeksan koulutusta, joihin osallistui lähes 600 varhaiskasvatuksen toimijaa. Seuraavassa koulutusten aiheet ja osallistujat määrät: o Kasvatuskumppanuus (200) o Asiantuntijuuden jakaminen (12) o Kehittämisvalikko x 2 (137) o Huolen puheeksi ottaminen (206) o Kasvatuskumppanuuskouluttaja -koulutus (2) o Asiantuntijaverkoston suunnittelupäivä (3) o Kasvatuskumppanuus-peruskoulutus (12) Osasta Kasku -koulutuksia kerättiin palautteet, joista seuraavassa esiin nousseita pääkohtia. Koulutuksiin oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä. Osallistujat kokivat tulleensa kuulluiksi ja saaneensa tukea kasvatuskumppanuudessa toimimiseen. Harjoituksista parhaiten mieleen olivat jääneet vastahakoisen vanhemman kohtaaminen, omien ja työyhteisön mielikuvien tulkitseminen, lapsen tilanteen tutkiminen ja lapsen havainnointi sekä moniammatillinen tiimityöskentely. Koulutukset olivat auttaneet oivaltamaan kuuntelun, tasavertaisuuden ja dialogin merkityksen. Lisäksi koulutus oli auttanut omien tunteiden tulkinnassa ja esille tuomisessa sekä toisten mielipiteiden hyväksymisessä. Osallistujat korostivat, että johto- 16

päätökset tulee tehdä ajan kanssa liian nopeat päätelmät ja omiin mielikuviin nojautuminen vaikeuttavat luottamuksellisen suhteen luomista. Tukea ja ohjausta tarvitaan mm. vanhempien kohtaamiseen vaikeissa tilanteissa, priorisoinnissa, hiljaisuuden sietämisessä, kotikäynneissä, lapsilähtöisessä näkökulman toteuttamisessa sekä asioiden käytäntöön viemisessä. Koulutuksen parhaina puolina pidettiin kokemusten vaihtoa, opiskelumateriaalia, rooliharjoituksia, vuorovaikutusta, osallistujien huomioimista sekä ajatusten herättelyä. Kehittämisen paikoiksi Kasku koulutuksessa mainittiin kuntien välinen yhteistyö, opittujen asioiden käyttöön oton helpottaminen sekä aikataulutus. 9. Foorumit Vuonna 2007 hankkeessa otettiin käyttöön laajennetut projektiryhmän kokoontumiset eli foorumit, jotka kokosivat yhteen lähes 200 Kuntaseiskan alueen varhaiskasvattajaa keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Hanke järjesti yhteensä viisi foorumia, joissa käsiteltiin mm. oman työn arviointia, reflektiivistä ammattikäytäntöä, perhepäivähoitoa sekä varhaista puuttumista kasvatus- ja perheneuvolan näkökulmasta. Foorumeissa kerätyissä palautteissa pyrittiin teemoitellusti nostamaan esille kunkin foorumin aiheeseen liittyviä näkökulmia. Seuraavassa on koottu foorumeissa esiin tulleita näkemyksiä ja kokemuksia. Arviointiin liittyvässä foorumissa tuli esille kuinka erilaisia käytäntöjä kentällä on käytössä. Joillakin arviointi on osa viikoittaisia tiimipalavereita, kehityskeskusteluita sekä työnohjausta, kun taas toisilla arviointi toteutuu kaupungin tekemänä työtyytyväisyyskyselynä. Arvioinnin suurimpina haasteina pidettiin ajan puutetta, rehellistä sitoutumista, puutteellisia arviointitaitoja, vaikeiden asioiden käsittelyä sekä pätkätöitä. Yhteisen arvioinnin hyviksi puoliksi nähtiin asioista yhdessä puhumista, ammatillisen kehittymisen mahdollistumista, ilmapiirin puhdistumista sekä parantunutta työssä jaksamista. Reflektiivisten työkäytäntöjen foorumissa pohdittiin reflektoinnin roolia ja paikkoja työyhteisössä. Koettiin, että reflektointi vaatii ohjausta, jotta sen kautta syntyneet ideat saadaan käyttöön. Työyhteisön yhteistä arvopohja- sekä Vasu-keskusteluja pidettiin tärkeinä reflektoinnin paikkoina ja palautetta sekä vuorovaikutusta tärkeimpinä työkaluina. Pohdintaa herätti vastuukysymys kenen vastuulla reflektointi on? Todettiin, että reflektointi on kaikkien vastuulla, mutta myös johtajuus on tärkeässä asemassa. Reflektointia vaikeuttaa ajan 17

puute sekä oman todellisuuden ja arjen havainnoinnin vaikeus. Koko työyhteisön osallistuminen on tärkeää, tiimityössä oppii myös toisten kokemuksista. Erityisvarhaiskasvatusfoorumissa pohdittiin lapsen edun määrittelyä, erilaisuuden sietokykyä sekä vanhempien roolia tuen tarpeen määrittämisessä. Lisäksi kartoitettiin lapsen tuen tarpeen määrittelyn prosessia. Lapsilla on hyvin erilaiset taustat ja heidän sosiaaliseen verkostoon kuuluu hyvin erilaisia tahoja vanhemmista ja isovanhemmista päivähoitoon sekä seurakunnasta neuvolaan ja sijaisperheisiin. Kaikilla tahoilla on sanottavansa lapsen hyvinvoinnista ja näiden lisäksi lapsen edun rajat määrittelee osaltaan myös laki. Nykyisessä resurssipulassa lasten yksilöllisyys unohtuu helposti, mutta toisaalta erilaisuutta saatetaan korostaa myös tarpeettomasti. Normaaliuden määrittely onkin yksi varhaiskasvattajien suurimmista haasteista. Tärkeintä on muistaa kuulla myös vanhempien näkemyksiä. Ei ole olemassa myöskään yhtä oikeaa tapaa ratkaista ongelmia. Varhaisen puuttumisen foorumissa käytiin läpi kokemuksia mm. yhteistyöstä kasvatus- ja perheneuvolan kanssa, erilaisten testien käytöstä sekä huolen vyöhykkeistön käytöstä. Lisäksi listattiin kasvatus- ja perheneuvolan kanssa tehtävään yhteistyöhön kohdistuvia haasteita ja kehittämisideoita. Hyvinä kokemuksina mainittiin neuvolasta saadut ryhmän toimintaan tai yksitäisiin tapauksiin liittyvät neuvot sekä konkreettiset toimintamallit. Huolen vyöhykkeistön käytöstä kokemukset olivat vielä vähäisiä, mutta erilaisia testejä (esim. KTP) on käytetty jonkin verran ja niistä on hyviä kokemuksia. Ne mm. helpottavat ongelmien tunnistamista, konkretisoi lapsen edistymistä sekä helpottaa näkemään jatkotuen tarpeen. Kasperin nykytilaa pohdittaessa todettiin, että Kasper on jalkautunut hyvin kentälle ja sitä osataan hyödyntää. Toivottiin, että palvelut säilyisivät samantasoisina ja hyvinä sekä lisäresursseja toiminnalle. Perhepäivähoidon foorumissa pohdittiin mm. perhepäivähoidon roolia kuntamurroksessa sekä työhyvinvointia. Foorumissa kerätty palaute keskittyi lähinnä tulevaisuuden koulutustoiveisiin. Aiheet vaihtelivat aina käytöshäiriöistä ja kriisiperheiden ensiavusta askarteluvinkkeihin. Lisäksi osallistujat toivoivat välineistöä varhaiseen havainnoinnin ja puuttumisen osaamiseen. Perhepäivähoitajat kokivat hyväksi saada jakaa omat havaintonsa ohjaajan, kelton tai tiimin kanssa, jotta he saisivat reflektoida omaa käsitystään työssä kohtaamistaan tilanteista. 18

10. Yhteenveto Hankkeen vaikuttavuuden selvittämiseksi arvioinnissa käytettiin LogFrame arviointimallia, josta poimittiin hankkeen tulosten tutkimisen kannalta oleellisimmat kysymykset. o Mihin laajempaan tavoitteeseen hankkeella pyrittiin? o Mitä tuloksia hankkeen tarkoituksen saavuttaminen edellytti? o Mitä toimenpiteitä kukin tulos edellytti? o Pitkän aikavälin hyödyt edunsaajille ja laajemmat edut muille ryhmille o Ydinongelma: Mitä hyötyä edunsaajat saivat hankkeen kautta? o Mistä tiedetään, että tulokset saavutettiin? Kuka teki mitä, missä ja kuinka usein? o Mitä muuta tarvittiin laajemman tavoitteen edistämiseksi? o Mitä muuta tarvittiin, että tulokset saavutetaan? Hankkeessa pyrittiin vahvistamaan varhaisen havainnoinnin ja puuttumisen taitoja sekä muuttamaan vanhempien kanssa tehtävä perinteinen yhteistyö kasvatuskumppanuudeksi. Lisäksi pyrittiin lisäämään moniammatillista yhteistyötä sekä erityisosaamisen hyödyntämistä. Hankkeen päätavoitteiden saavuttaminen vaatii niin koulutusta, taloudellisia resursseja kuin tiivistä yhteistyötä. Niitäkin tärkeämpää on kuitenkin asennemuutos, jota tarvitaan sekä henkilöstön että esimiesten keskuudessa. Myös vanhempien vahvistuva rooli lastensa päivähoidossa luo tarpeen uudenlaiselle asemoitumiselle ja vastuun jaolle. Hankkeen alussa toteutettiin Pohjois-Kymenlaakson alueella koulutustarvekartoitus, jonka avulla haluttiin selvittää varhaiskasvatushenkilöstön osaamista ja koulutustarpeita. Alkujaan hanke oli suunniteltu sisällöltään koulutuksellisemmaksi, mutta muuttuneiden rahoituspäätösten myötä myös hankkeen tavoitteet muuttuivat. Koulutustarvekartoituksessa nousi esille vastanneiden positiivinen asenne lisäkoulutusta kohtaan onhan ala muuttunut haasteellisemmaksi. Selvityksissä nousi vahvasti esille tarve saada koulutusta lapsen käyttäytymisestä ja toiminnasta, mikä tukee varhaisen havainnoinnin kehittymistä. Lisäksi koulutusta toivottiin vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyöstä, mikä kertoo henkilöstön valmiudesta muuttaa perinteisiä yhteistyötapoja kasvatuskumppanuuden suuntaan. Ohjaus- ja projektiryhmien jäsenet olivat melko yksimielisiä hankkeen saavutuksista. Tärkeimpinä esille nousivat henkilöstön osaamisen sekä toimijoiden välisen yhteistyön lisääminen. Koulutustarve- ja osaamiskartoituksia pidettiin tärkeinä tulevaisuuden suunnittelun 19

työkaluina, jotka kertovat alueen varhaiskasvatuksen tilasta. Palautteissa mainittiin, että henkilökunnan saattoi olla vaikea erottaa Paapun kehittämistoiminta muusta kehittämisestä. Lopputuloksen eli osaamisen ja tiedon lisääntymisen kannalta tämä ei kuitenkaan ole olennaista tärkeämpää on, että kehittämistä ylipäätään tapahtuu ja, että se näkyy varhaiskasvatuksen arjessa. Ryhmien toimintaa jäsenet kommentoivat ristiriitaisesti. Osa koki ryhmien toimineen hyvin, osa taas oli odottanut aktiivisempaa toimintaa. Tulevaisuuteen ja hankkeen jälkeiseen aikaan suhtauduttiin kuitenkin toiveikkaasti. Varhaiskasvatuksen toimijoiden uskottiin saaneen hankkeesta uusia välineitä työhönsä ja yhteistyön toimijoiden välillä lisääntyneen. Sekä hankkeessa järjestetyt koulutukset että keskustelun mahdollistavat foorumit antoivat osallistujille valmiuksia niin lasten havainnointiin kuin oman ammatillisuuden tarkasteluun. Alan kärsiessä jatkuvasta resurssipulasta niin henkilöstön kuin talouden puolella, koulutukset, asiantuntijaverkosto ja foorumit ovat antaneet työkaluja myös asioiden ja työtehtävien priorisointiin sekä ajanhallintaan. Tilaisuuksissa painottui vuorovaikutteisuus sekä moniammatillisuus, joista paikalliset sekä alueelliset yhteistyömallit saavat käynnistymiselleen lähtökohtia. Vaatii kuitenkin vielä paljon työtä luoda yhteiset toimintamallit eri tahojen välille ja saada tahot, kuten päivähoito neuvola lastensuojelu, toimimaan tiiviissä yhteistyössä. Yhteistyö alueen varhaiskasvatustoimijoiden, kehittämishankkeiden ja sosiaalialan osaamiskeskuksen välillä helpottaa tiedon kulkua, hyvien käytäntöjen välittymistä ja luo mahdollisuuden pysyvien toimintarakenteiden yhteisten toimintamallien, koulutuskäytäntöjen jne. - syntymiselle. Tärkeää on myös osata hyödyntää oman yksikön moniammatillista osaamista ja tarvittaessa pyytää avuksi eri alojen asiantuntijoita esim. asiantuntijaverkoston kautta. Niin yksiköiden sisäisen kuin ulospäin suuntautuvan vuorovaikutuksen vahvistaminen vaatii alueen varhaiskasvatustoimijoilta pitkäjänteistä sitoutumista toiminnan jatkuvaan kehittämiseen. Aloitettua työtä ei pitäisi jättää kesken, vaan kuntien tulisi yhdessä muiden tahojen kanssa jatkaa kehittämistyötä hankkeessa luoduilla työkaluilla. Tulevaisuudessa haasteena tulevat olemaan hankkeessa aloitetun toiminnan juurruttaminen, yhteistyön jatkaminen, koulutettujen osaamisen hyödyntäminen sekä kasvatuskumppanuuden toteuttaminen osana varhaiskasvatuksen arkea. Jatkossa on varmistettava, että asiantuntijaverkostoon kuuluvilla varhaiskasvattajilla on omien työ- ja taustayhteisöjen varaukseton tuki. Yhteiset pelisäännöt ja sovitut menettelytavat taustayhteisöissä helpottavat myös uusien toimintatapojen käyttöönotossa. Suurimmat paineet tässä kohdistuvat var- 20

haiskasvatuskentän esimiehiin. Toisaalta myös Paapu hankkeen ohjausryhmän jäsenten tulee osaltaan huolehtia hankkeen luomien toimintamallien jatkuvuudesta. Varmimmin toimintamallit jäävät elämään kiinteällä yhteistyöllä. Seurantaa voi tehdä esimerkiksi määräajoin toteutettavilla arviointidialogeilla sekä osaamiskartoituksilla, joissa mukana olleet tahot voivat tuoda esille näkemyksiään varhaiskasvatuksen sen hetkisestä tilasta. Jos kuitenkin sitoutuminen nähtiin ongelmana jo hankkeen aikana, ei tulevaisuus voi luvata ihmeitä. Hankkeen suunnitteluvaiheessa tulisi tarkoin pohtia ohjaus-, projekti- ja työryhmien muodostamista. Valittavilla henkilöillä on yllättävän voimakas vaikutus hankkeen etenemiseen, toiminnallaan he voivat varmistaa hankkeen näkymisen ruohonjuuritasolla. Samoin kuntien erilaisiin näkemyksiin kehittämistyöntekijän roolista tulee varautua. Osa odottaa saavansa kaiken valmiina ja jäävät niin sanotusti tyhjän päälle hankkeen päättyessä. Jatkossa kaikkien mukana olijoiden sitoutuminen tulisi varmistaa esimerkiksi rahoitusosuuksilla. Lisäksi on mahdollista tehdä jatkotoimintasopimukset, joissa kukin taho ottaa tiettyjen asioiden eteenpäin viemisen vastuulleen. Hankkeen aikana tehty perhepäivähoitajien osaamiskartoitus nosti esille mielenkiintoisia näkökulmia alasta. Perhepäivähoitajien osaaminen on kartoituksen perusteella vahvaa, mutta oman ammatin ja työn arvostus kaipaa silti nostetta. Tämä näkyy myös huolena alan houkuttelevuudesta. Perhepäivähoitajat pitäisi saada näkyviksi ja heidän äänensä kuuluviin. Hankkeessa tehty kartoitus on askel oikeaan suuntaan. Näin löydetään kehittämisen paikat ja luodaan mahdollisuus ammatilliselle kehittymiselle. Lisäksi foorumit voivat mahdollistaa elintärkeän hiljaisen tiedon siirtymisen. Yhteisistä keskusteluista voidaan myös löytää lääkkeet alan vetovoimaisuuden lisäämiseksi ja ylipäätään tehdä pohjaa kestäville rakenteille luoda alalle tulevaisuus. Varhaiskasvattajien osaamisen lisäämisellä pyritään lopulta lasten hyvinvoinnin edistämiseen ja ylläpitämiseen, joten hankkeen vaikutusten tulisi näkyä lasten ja vanhempien elämässä. Hankkeen todelliset vaikutukset ovat kuitenkin mitattavissa vasta pidemmällä aikavälillä. Jotta hankkeen todellinen vaikuttavuus saataisiin selville, olisi jatkotoimenpiteenä tehtävä arviointikysely hankkeeseen osallistuneille sekä lapsille ja vanhemmille aikaisintaan puolen vuoden kuluttua hankkeen päätyttyä. Tällöinkin arviointi on hankalaa, koska monia asioita tehdään tiedostamatta. Hanke on ollut myös tukemassa ja vahvistamassa jo olemassa olevaa, joten siitäkin näkökulmasta katsottuna hankkeen vaikutusta on vaikeaa erottaa muusta kunnissa tehdystä kehittämistyöstä. Vaikkei nyt käsillä oleva arviointi kerro 21

koko totuutta hankkeen todellisista vaikutuksista, ovat saadut tiedot kuitenkin suuntaa antavia ja toimivat hyvänä vertailuaineistona mahdollisissa jatkotutkimuksissa. Mielenkiintoisen näkemyksen tulevasta antaa myös perhepäivähoitajien arviointidialogi, jossa katsottiin nimenomaan aikaa hankkeen jälkeen. Dialogissa esiintuotuja näkemyksiä voidaan tulkita ammatilliseksi kehittymiseksi, koska kehittämisen paikkoja löydettiin myös tulevaisuuden ihannetilasta. Hankkeen aikana varmistui Pohjois-Kymenlaakson alueen kuntaliitos, jossa Kouvola, Anjalankoski, Elimäki, Valkeala, Jaala ja Kuusankoski tulevat muodostamaan uuden Kouvolan vuoden 2009 alusta. Uusi suurkunta luo paineita varhaiskasvatuksen toiminnan yhtenäistämiselle. Samalla se luo monenlaisia haasteita mm. päivähoidon arkeen ja kehittämistyöhön. Toisaalta tämä on kuitenkin mahdollisuus jatkaa Paapu hankkeessa aloitettua toimintaa sekä hyödyntää koulutustarve- ja osaamiskartoituksia. Hanke saavutti lähestulkoon kaikki sille asetetut tavoitteet, vaikka toisinkin olisi voinut käydä. Rahoituksen puolittuminen vei pohjan monilta suunnitelmilta. Toisaalta se sai asiaan uskovat tekemään monia asioita mahdolliseksi pelkällä aktiivisuudella ja motivaatiolla. Projektityöntekijän osa-aikaisuus loi omat haasteensa tavoitteiden toteutumiselle. Vaatii organisointikykyä löytää tällaisessa tilanteessa tarvittavat yhteistyöverkostot, joilla toimintaa saadaan jatkettua ilman täysiaikaista työntekijää ja taloudellisia resursseja. Myös ympäristön luomat haasteet - tehtaiden lakkautus jne. loivat omat paineensa etenemiselle. Toisaalta yhteisön kohtaamat vaikeudet olivat mainittuina hankesuunnitelmassa ja hankkeella haettiin niihin osaltaan vastausta. On omanlaisensa tehtävä saada päättävät elimet vakuutettua lisäresurssien ja koulutusten tarpeesta taloudellisesti epävakaina aikoina. Hyvällä ja realistisella hankesuunnittelulla saatiin hanke kuitenkin vietyä loppuun. 11. Lopuksi Hankkeen ulkopuolinen arviointi perustui pääasiassa olemassa olevaan aineistoon - väliraportit, hankehakemukset, koulutustarve- ja osaamiskartoitukset sekä muistiot jne. Ainoastaan ohjaus- ja projektiryhmien jäsenille suunnattu W-pol internetkyselyohjelmalla toteutettu arviointikysely toteutettiin arvioinnin aikana. Kuten aiemmin mainittiin, todellisten vaikutusten arviointi näin pian on melko mahdotonta, mutta käsillä olevasta raportista löytyy varmasti viitteitä varhaiskasvatuksen vahvuuksista ja kehittämisen paikoista. Hanke nosti 22

esille alueen perhepäivähoidon työntekijät ryhmän, joka varhaiskasvatuksen keskusteluissa helposti jää päiväkotien varjoon. Varhaiskasvatuksen kehittämisen yhdeksi painopisteeksi tulisi ottaa nimenomaan perhepäivähoito, joka tulee jatkossa olemaan yksi ratkaisu päivähoidon haasteisiin. Socom toimi hankkeessa osaltaan Pohjois-Kymenlaakson varhaiskasvatuksen kehittämisen tukijana. Ilman kuntien ja varhaiskasvatuskentän toimijoiden aktiivista mukana oloa tämä olisi kuitenkin ollut mahdotonta. Kuntaseiskan alueella varhaiskasvatuksen osaaminen on vahvaa, se todentui esimerkiksi perhepäivähoitajien osaamiskartoituksessa. Jotta olemassa oleva tietotaito saadaan kanavoitua kehittämistyöhön, tulee eri tahojen toimia kiinteässä yhteistyössä. Tuleva kuntaliitos tulee myös osaltaan haastamaan olemassa olevat yhteistyömuodot ja varhaiskasvatuksen kehittämistyön. Paapu hanke antoi, ei vain varhaiskasvatushenkilöstölle, vaan myös kunnille välineitä täysipainoisen lapsuuden turvaamiseen. 23