RAPORTTI Luomua lisää luomuneuvonnan kehittäminen 1.1.2013-30.06.2014. Luomuneuvonnan kehittäminen Diaarinro 1692/325/2012 Projektikoodi 5762 Määrärahakoodi 6104 Y
Y
1. Tiivistelmä Luomuneuvonnan kehittämishankkeen tavoitteet jakaantuivat kolmeen eri osaalueeseen, joita olivat luomulihan tuotannon tukeminen, viljelijöiden välisten osto- ja myyntiverkostojen rakentamisen tukeminen ja tähän liittyvä luomuvalkuaisrehujen tuotannon ja markkinoinnin varmistaminen sekä luomutuottajien ammattitaidon kehittäminen tutkimuksen ja neuvonnan yhteistyön syventämisellä. Hankkeen tavoitteet olivat haastavia suhteessa hankkeen kestoon ja hankerahoitukseen. Hanke käynnistyi 1.1.2013 ja päättyi 30.6.2014. Hankkeessa mallinnettiin Luomunaudanlihan tuotannon hyvät toimintatavat opas helpottamaan luomunaudanlihan- ja emolehmätuotantoon siirtymistä. Lisäksi aktivoitiin alueilla toimivia viljelijärenkaita luomuvalkuaisrehujen saatavuuden lisäämiseksi ja selkeytettiin luomurehuketjun toimintaa hahmottamalla ketjun kehittämiskohteita. Hankkeen toiminnan painopiste kohdistui luomutuottajien ammattitaidon kehittämiseen tutkimuksen ja neuvonnan yhteistyön syventämisellä. Tutkija-neuvoja yhteistyössä testattiin yhteistyömallia, jossa viljelijöillä on keskeinen rooli tiedon tuottamisessa, testauksessa ja käyttöönotossa. Yhteistyömalli sai kaikilta mukana olleita tahoilta positiivisen vastaanoton ja mallia pidettiin kustannustehokkaana tiedonsiirtomenettelynä. Kaikkien mukana olleiden mielestä mallinnettua toimintaa tulee sekä jatkaa että kehittää eteenpäin. Hankkeessa syntyneet materiaalit löytyvät pääosin http://www.proagria.fi/hankkeet/luomuneuvonnan-kehittaminen-lutune-3616 -sivuilta. Hanke saavutti tavoitteensa hyvin. Hankkeen tuottama tieto osoittautui tarpeelliseksi ja sitä on hyödynnetty käytännön työssä. Erityisen onnistunutta oli aloitettu systemaattinen tutkija-neuvojayhteistyö, jota voidaan jatkokehittää sekä syventää. Y
2. Hankkeen tavoitteet, toimenpiteet ja tulokset Toimenpiteet ja tulokset Luomulihaa lisää hankkeessa tavoitteena oli mallintaa luomunaudanlihan- ja luomuemolehmätuotantoon siirtyminen. Luomunaudanlihan ja emolehmätuotantoon siirtymisen mallittaminen aloitettiin keväällä 2013 ja varsinainen työ tehtiin syksyllä 2013 ja keväällä 2014. Mallinnuksessa tuotettiin Luomunaudanlihan tuotannon hyvät toimintatavat opas, sika- ja siipikarjasektoreiden mallin mukaan. Hyvin käytäntöjen opas on saatavilla ProAgrian nettisivuilla, https://www.proagria.fi/sisalto/3608 Toimenpide: Kasvatetaan viljojen ja rehujen myyntieriä ja helpotetaan myyntierien välitystä kehittämällä myynti- ja ostorenkaita. 1. Myynti- ja ostorenkaiden rakentamistyössä valtakunnallinen koordinointi tehtiin kolmen neuvojan voimin ja pienryhmät muodostettiin aluehankkeiden varoin. Pienryhmätoimintaa testattiin Uudellamaalla, Hämeessä, Pirkanmaalla, Satakunnassa, Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Keski-Suomessa, Etelä- Pohjanmaalla sekä Oulun alueella. Valtakunnallisen hankkeen ja aluehankkeiden välinen yhteistyö painottui säännöllisiin neuvojapalavereihin. Aluehankkeilla on käytettävissä osto- ja myyntirengastoiminnan aktivointiopas http://www.agronet.fi/luomu EAT- tapaamisissa käsiteltiin valkuaisrehukäytäntöjä eri Euroopan maissa. EAT toiminnasta tarkemmin kohdassa tavoite 3, kohta 2. 2. Yhteistyön jatkaminen rehuvalmistajien/rehuntuojien kanssa turhien kustannusten vähentämiseksi. Yhteistyötä tuettiin järjestämällä rehuvalmistajien, -tuottajien, -käyttäjien ja tuojien kanssa yhteinen tapaaminen 8.4.2014. Tapaamisen yhteydessä määriteltiin keskeiset ongelmat ja haettiin niihin ratkaisuja. Keskeisiä ongelmia ovat tarjontapohjan kapeus, epätäydelliset markkinat, suuret kuljetuskustannukset, määrätiedon vähäisyys, tilojen pienet erät, tutkimuksen vähyys, tiedon puute. Ratkaisuiksi löydettiin seuraavat asiat: Yhteistoiminnan kehittäminen, alalle lisää resursseja tiedotukseen, viestintään, neuvontaan ja tutkimukseen. Lisäksi on tarpeen kehittää siementuotantoa, saada tiloja Y
lisää luomutuotantoon sekä tukea/tehostaa peltojen kasvukuntoa ja tuottokykyä. Kiinnitettiin huomiota myös hintavakauden aikaan saamiseen. Hintavakautta voidaan lisätä osto- ja myyntirenkailla. Yhteistyön mittaukseen ei koettu tarvittavan indeksimittaria. Käytännön tutkimustietoa välitetään tutkimuksen ja neuvonnan yhteistyöllä sekä havaintokoetoimintaa hyväksikäyttämällä. Toimenpiteet ja tulokset Uutena toimintatapana hankkeessa testattiin tutkija-neuvoja työparitoimintaa. Testattavassa toimintatavassa tutkijat ja neuvojat pitivät säännöllistä yhteyttä ja etsivät ratkaisuja ajankohtaisiin kysymyksiin, jotka tulevat käytännön luomutuotannosta. Testattava toimintatapa on kuvattu kuvassa 2. Jotta kuvatun toimintatavan testaus voitiin aloittaa, järjestettiin tutkijaneuvojatapaaminen jo ennen varsinaista hankkeen aloitusta joulukuussa 2012. Tapaamisessa järjestäydyttiin, sekä hahmotettiin tutkijoiden ja neuvojien näkemykseen perustuvia keskeisiä maatilatalouden kehittämiskohteita. Järjestäytyminen tapahtui siten, että tutkijat ja neuvojat jaettiin eri ryhmiin sen mukaan mitkä olivat heidän keskeiset osaamisalueensa ja kiinnostuksen kohteensa. Ryhmiä muodostui kolme; märehtijä-, kasvi- ja yksimahaisryhmä. Puutarhasektorin ryhmä sulautettiin kasviryhmään tiedossa olleen hankeajan ja -rahoituksen vuoksi. Järjestäytymisen jälkeen eri ryhmissä hahmotettiin eri kehittämiskohteita. Näitä löytyi eniten kasviryhmästä, jossa oli myös eniten osallistujia. Ensimmäisessä tilaisuudessa sovittiin ryhmien etenemisestä ja vastuista. Tämän jälkeen kehittämiskohteista valittiin keskeisimmät, joihin tutkijat ja neuvojat hankkivat olemassa olevaa tietoa omista tietolähteistään. Kehittämisryhmien valinta Kehittämiskohteiden valinta ryhmittäin Tiedon hankinta valittujen kehittämiskohteiden mukaan Y
Kuva 1. Kehittämisryhmien ja -kohteiden valinta Ensimmäisissä palavereissa määriteltiin kehittämiskohteiden toteuttamistarve ja vaativuustaso. Esimerkiksi märehtijäryhmä pohti märehtijöiden kivennäistarpeita, josta keskustelun ja harkinnan jälkeen todettiin olevan riittävästi tietoa, vaikka sitä ei ole käytetty. Alla oleva kuva tarkentaa tutkija-neuvojayhteistyössä testattua toimintatapaa. Kuva 2. Testattava tutkija-neuvoja yhteistyömalli Erityisesti kasvi- ja märehtijäryhmissä päädyttiin aihealueisiin, joita voitiin testata sekä tutkia tiloilla kesän aikana. Kaikki tutkittavat aiheet perustuivat tiloilla havaittuihin ajankohtaisiin ongelmiin- Tilakokeita tehtiin märehtijäryhmässä yksivuotisista laitumista ja kasviryhmässä kestorikkakasveista sekä valkuaiskasveista. Y
Ryhmät ovat kokoontuneet seuraavasti: Märehtijäryhmä: 28.1., 22.2., 21.3., 6.5., 15.8., 31.10.2013 ja neuvojapäivillä 17.12.2013, sekä ryhmäpalaverit viljelijöiden kanssa 10.2.2014 (valmistelu) ja 4.4.2014. Kasviryhmä: 21.1., 18.2., 9.4., 11.5., 13.8., 28.10.2013 ja neuvojapäivillä 17.12.2014, sekä ryhmäpalaveri viljelijöiden kanssa 14.2.2014. Yksmahaisryhmä: 18.2., 3.4., 22.5., 15.8., 17.9., 31.10., 26.11.2013, neuvojapalaverissa 3.12.2013 sekä ryhmäpalaverit 24.1., 1.4.2014. Märehtijäryhmän toimintatavasta ja tuloksista Alkuvaiheessa märehtijäryhmän tapaamisissa fokusointiin aihevalintaa Webexpalavereissa. Kun päädyttiinselvittämään yksivuotisia laitumia, tämän jälkeen, keskityttiin käytännön työn suunnitteluun. MTT vastasi työohjeiden laadinnasta kasvustojen seurantaan kasvukaudella 2013. Neuvojat rekrytoivat tilat, keräsivät taustatiedot ja näytteet sekä kartoittivat viljelijöiden kokemuksia. Mukaan saatiin 14 luomutilaa eri puolilta Suomea ja 16 eri kasvustoa. Näytteet analysoitiin Valion laboratoriossa, josta tulokset tulivat keskitetysti MTT.lle tulosten analysointia varten. Tuloksia käsiteltiin syksyllä 2013 tutkijoiden ja neuvojien kesken Webex-palaverissa sekä luomuneuvojien tapaamisessa. Lisäksi tuloksista laadittiin diasarja, ammattilehtiartikkeleita ja esitys Maataloustieteen päiville 2014. Viimeisenä toimenpiteenä pidettiin neuvojien, viljelijöiden ja tutkijoiden yhteinen Webex-työpaja maaliskuussa 2014. Hankkeen aineistot koottiin yhteiselle Moodle-alustalle. Märehtijäryhmän työn tuloksena syntyneet julkaisut: Rinne, M., Johansson, A., Johnsson, J.-O., Leskinen, U.-M., Nykänen, A., Pesonen, M., Tuominen, P., Ulla Turunen, U. & Suutarla, M. 2014. Yksivuotiset laidunkasvit luomutiloilla: kokemukset hyötykäyttöön neuvonnan ja tutkimuksen yhteishankkeessa. Maataloustieteen Päivät 2014. 9 p. http://www.smts.fi/mtp_julkaisu_2014/posterit/063rinne_ym_yksivuotiset_laidunkasvit_luomutiloilla_k okemukset_hyotykayttoon_neuvonnan.pdf sekä https://www.proagria.fi/hankkeet/luomuneuvonnan-kehittaminen-lutune-3616 Rinne, M. 2014. Yksivuotisista kasvustoista lisätehoja laiduntamiseen. Luomulehti 1/2014, s.10-11. Rinne, M. 2014. Yksivuotiset laidunkasvustot tuovat vaihtoehtoja kesäruokintaan. Maito ja Me 2/2014, s. 28-29. Rinne M ja Tuominen P, 2013 Tutkimus ja neuvontayhteistyö ja yksivuotiset laidunkasvit, Maaseudun Tulevaisuus Y
Kasviryhmän toimintatavasta ja tuloksista Kasviryhmän toiminta jakaantui kestorikkakasvien hallintaan, viherlannoituksen kehittämiseen sekä siemenseosten kokoamiseen. Kestorikkakasviosiossa pyrittiin löytämään esimerkkitiloja eri puolilta Suomea, jotka ovat onnistuneet hyvin kestorikkojen hallinnassa. Mukaan mahtui myös muutama kehittyvä luomutila, joka on vasta hakemassa oloihinsa sopivia toimintamalleja. Tilat valittiin neuvoja-tutkija yhteistyönä käyttäen neuvojien hyvää paikallistuntemusta. Tilojen toimintaa seurattiin yhden kasvukauden ajan tilakäynnein, viljelijähaastatteluin ja valokuvaamalla. Joillakin tiloilla oli mahdollista tehdä pienimuotoista koetoimintaa esim. vertaamalla kahta eri toimintatapaa. Esimerkkitilojen toimintatavoista ja kokemuksista laadittiin blogikirjoitukset ProAgrian sivuille, jonka avulla hyvät toimintatavat leviävät muiden luomuviljelijöiden tiedoksi. Toimintamallilla saatiin laajempi kuva kestorikkakasviongelmasta ja sen mahdollisista ratkaisutavoista, kuin mitä yksittäisillä ruutukokeilla on mahdollista saada. Toisaalta tarkkaa mitattua tietoa kertyi melko vähän, koska viljelijöitä on mahdotonta taivutella kovin työläisiin koejärjestelyihin ilman kunnon korvausta, tarkkaa opastusta sekä valvontaa. Mittaustiedon puute vaikeuttaa tulosten julkaisemista seminaareissa tai alan lehdissä, mutta se ei estä hyvien käytäntöjen leviämistä luomutiloille. Ensimmäisessä tutkija-neuvojatapaamisessa todettiin tiloilla olevan tarvetta viherlannoituksen perustamista, hoitoa ja hyödyntämistä käsitteleviin ohjeisiin. Siksi päädyttiin laatimaan tiivis mutta tarpeeksi monipuolinen Viherlannoitusopas. Alkuvaiheessa oppaan sisältöä luonnosteltiin tutkija-neuvoja palavereissa. Ideoiden kokoamisesta ja luonnoksen kirjoitustyöstä vastasi aihealueeseen perehtynyt tutkija. Käsikirjoitus muokattiin valmiiksi useammalla tutkija-neuvoja kommenttikierroksella. Kasviryhmässä pohdittiin myös laidun- ja säilörehuseosten nykytilaa ja päädyttiin tuottamaan viljelijöiden ja neuvojien tarpeita varten käytännönläheinen esitys eri siemenseoksista. Kasviryhmän julkaisut Blogikirjoitukset rikkakasvien hallintatestauksista tiloilla ovat sivuilla: http://www.proagria.fi/blogit/luomublogi Viherlannoitusopas ja diamateriaalit sekä tiivistelmät viljelijöille: https://www.proagria.fi/hankkeet/luomuneuvonnan-kehittaminen-lutune-3616 Lehdistötiedote viherlannoitusoppaasta, julkaisut eri lehdissä: https://www.proagria.fi/hankkeet/luomuneuvonnan-kehittaminen-lutune-3616 Viherlannoituksen ympäristövaikutuslehtinen https://www.proagria.fi/hankkeet/luomuneuvonnan-kehittaminen-lutune-3616 Y
Lötjönen.T; 2013: NJF- seminaariin laadittiin abstrakti ja Eat- tapahtumissa kerrottiin toiminnasta. Lötjönen T, Vihonen E. 2013: Luomulehti Lötjönen T, Luomuseminaarikirjoitus Tanska Luomusiemen seokset esitys, joka sisältää 1- ja monivuotiset laidun ja säilörehuseokset selityksineen viljelijöiden ja neuvojien käyttöön https://www.proagria.fi/hankkeet/luomuneuvonnan-kehittaminen-lutune-3616 Yksmahaisryhmän toimintatavasta ja tuloksista Hankkeen yksimahaisryhmässä kerättiin kolmelta luomunautatilalta näytteet viljahärkäpapuseoksista tuoreesta kasvustosta sekä säilörehusta. Näytteistä tehtiin rehuanalyysit, joiden perusteella arvioitiin niiden käyttökelpoisuutta luomusikojen, - siipikarjan ja nautojen ruokinnassa. Tulokset koottiin raportiksi, joka julkaistiin https://www.proagria.fi/hankkeet/luomuneuvonnan-kehittaminen-lutune-3616 -sivuilla. Tuloksista kirjoitetaan julkaisuja alan lehtiin syksyn 2014 aikana. Kasvuston ravitsemuksellista koostumusta pystyy helposti nostamaan seoskasvatuksella. Härkäpapu voi lajittua säilönnän aikana, mutta näiden analyysien perusteella myös säilörehunäytteet olivat hyvin edustavia. Hankkeessa analysoidut säilörehunäytteet olivat laadultaan melko hyviä. Säilöntä näyttäisi vähentävän härkäpavun haittaainepitoisuuksia, erityisesti tanniinipitoisuutta. Säilörehut eivät kuitenkaan ainoana rehuna annettuna riitä sikojen tai siipikarjan ravinnoksi. Säilörehujen kivennäis- ja valkuaiskoostumus jää liian matalaksi, mikä heikentää eläinten kasvua ja tuotantoa. Myös nopeasti kasvavilla sioilla ja broilereilla syöntikyky tulee vastaan jos haluttaisiin antaa pelkkää säilörehua. Analyysitulosten perusteella säilötyllä vilja-härkäpapuseoksella on käyttömahdollisuuksia sikojen ja siipikarjan ruokinnassa, ja osan rehusta voi korvata hyvälaatuisella säilörehulla. Etenkin joutilaimmilla tai hitaasti kasvavilla eläimille sitä voidaan antaa, mutta tuotannon tehokkuuden takaamiseksi rehuun kannattaisi lisätä vielä valkuaista ja kivennäisaineita. Käytön yleistymiseksi tulisi rehun jakeluun löytyä toimivia ratkaisuja. Vaikka säilövilja on käyttövalmista rehua, sen jakelu esimerkiksi sikojen liemiruokinnassa voi tuottaa ongelmia. Aperuokinta, jossa säilövilja ja muut rehun aineosat sekoitetaan ja jaetaan sioille, voisi olla toimivin ratkaisu. MTT:n ICOPP-hankkeen http://www.organicresearchcentre.com/icopp/?page=feed mukaan luomuvalkuaiskasveja tuotetaan Suomessa 120 % tarpeeseen nähden. Suomen tulokset poikkesivat muiden EU-maiden tuloksista, joten tässä hankkeessa pohdittiin syitä poikkeavaan tulokseen. Todettiin että tulosten laskentaperusteet ja tulokset olivat Y
paikkansa pitäviä, mutta kasvinviljelytiloilta luomuvalkuaiskasvit eivät kuitenkaan siirry tarpeeksi tehokkaasti luomueläintilojen rehukäyttöön. Usein kasvitiloilla luomuvalkuaiskasvien määrät ovat pieniä ja osa päätyy tavanomaisille eläintiloille rehuksi. Valkuaiskasvien viljelyyn Suomen olosuhteissa vaikuttaa myös sadon epävarmuus johtuen kasvukauden olosuhteista, mikä saattaa vääristää tilastotietoja. Tilojen välisen yhteistyön lisäämiseen kannattaa panostaa, jotta kotimaisten valkuaiskasvien tuotanto ja käyttö saadaan vastaamaan toisiaan. Yksimahaisryhmässä tehtiin excel-taulukko rehujen käyttöä, kulutusta ja varastokirjanpitoa varten tuottajien käyttöön tutkijoiden ja neuvojien yhteistyönä. Taulukon käyttö edellyttää perustaitoja excelin käytössä, mutta vaatii myös tilakohtaisia asetuksia, jotka neuvojan on tehtävä. Taulukko julkaistaan netissä Luomuneuvonnan kehittämishankkeen sivulla http://www.proagria.fi/hankkeet/luomuneuvonnankehittaminen-lutune-3616. Taulukon käyttö helpottaa rehujen käytön ja hankinnan suunnittelua tilalla, sekä valmistautumista tarkastuksiin. Yksimahaispuolen rehutoimittajilta on kerätty tiedot markkinoilla olevista luomurehuista ja niiden hintatasosta ja tiedot on tallennettu ruokinnan suunnittelussa käytettäviin WinOpti ohjelmiin, jotta sikojen ruokinnan suunnittelu on mahdollista ohjelmalla tehdä myös luomusikatiloille. Tuottajien haastatteluissa ilmenneitä selvitettäviä asioita käsiteltiin yksimahaisryhmän keskusteluissa ja palavereissa, tietoa välitettiin tiloille tilakäynneillä ja sähköpostin välityksellä annetuilla ohjeilla (esim. tiinehtymättömyyden syyt ohje, säilörehun käyttö luomusikojen ruokinnassa). Neuvojien ja tutkijoiden luomusikatietoutta kartoitettiin yhdessä tuottajien kanssa kyselemällä tuottajilta tuotantotuloksia tunnuslukujen laskemiseksi sekä tuotannon vaikeuksia ja hyviä puolia. Tunnuslukuja ei ollut saatavana tiloilta, koska luomusiantuotanto on vasta käynnistysvaiheessa ja yhtenäisiä seurantamenetelmiä luomutuotantoon ei ole olemassa. Tunnuslukujen käyttöä ja seurantaa vaikeuttaa vähäinen luomusiantuotanto, jolloin esimerkiksi tilateurastamoihin suoraan yhteydessä olevat tilat toimittavat sikoja teuraaksi tarvittaessa myös ennen normaalia teurastusikää ja siksi esim. päiväkasvua ja kasvuaikaa ei voi normaaleilla tuotannonseurannan työkaluilla laskea. Peruskurssimateriaaleista ja kannattavuuslaskelmista Hankkeen yhtenä tavoitteena on päivittää hankitun tutkimusyhteistyön avulla luomuneuvonnan peruskurssiaineistoa ja nettisivuilla olevia luomun kannattavuuslaskentamalleja. Päivitettyjä peruskurssimalleja testattiin 2013-2014 talvikautena luomuperuskursseilla ja ne ovat nähtävänä nettisivuilla: http://www.proagria.fi/hankkeet/luomuneuvonnan-kehittaminen-lutune-3616 Y
Peltoviljelyn luomuun siirtymisen kannattavuuslaskelmamallit, jotka ovat Agronetin https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/agronet/luomu sivuilla. European Adviser Training - EAT yhteistyö ProAgria on luonut yhteyksiä eurooppalaisen luomuneuvojaverkoston kanssa. Kansainvälisen neuvojayhteistyön täydentämiseksi tutkija-neuvojayhteistyö toimii kvkontekstissa siten, että neuvojatapaamisiin lähtevät ProAgrian neuvojien lisäksi ne MTT:n tutkijat, jotka kehittävät omaa verkostoaan tutustumalla muiden maiden neuvojiin, organisaatioihin ja ennen kaikkea tutkijoihin, jotka ovat omassa maassaan tiiviissä vuorovaikutuksessa neuvojien kanssa. Tällaiseen verkostoon tutkijoilla ei ole ollut aiemmin mahdollisuutta osallistua, joskaan kansainvälistä luomuneuvojaverkostoa ei ollut olemassa ennen kevät-kesää 2012. Hankkeen aikana kansainvälisiä EAT- tapaamisia oli yhteensä neljä kappaletta, josta 3 oli vuonna 2013 ja yksi 2014. Tapaamiset järjestettiin Saksassa, Suomessa, Sveitsissä sekä Belgiassa. Tapaamisissa oli keskimäärin yhteensä 25 neuvojaa ja tutkijaa eri puolilta Eurooppaa. Ensimmäisessä Saksan neuvojatapaamisessa käytettiin aikaa tilakohteisiin sekä jatkotapaamisten sopimiseen. Tapaamisessa tuli esille se, että Tanskassa ja Belgiassa on kokeiltu palkoviljojen ja apilasäilörehun valkuaisen laadun parantamista lämpökuivauksella rohkaisevin tuloksin. Menettely saattaisi sopia esim. biokaasulaitosten yhteyteen, joissa syntyy paljon hukkalämpöä. Ruotsalaiset olivat todenneet kokeissaan, että härkäpavun kylvömääriä/ha voitaisiin pienentää nykyisistä suosituksista sadon merkittävästi heikentymättä. Tämä on tärkeä tieto, sillä pavun siemen on kallista. Suomessa, Sveitsissä ja Belgiassa käsiteltiin valkuaisrehun tarvetta kotieläintiloilla. Näistä tilaisuuksista kirjoitettiin lehtikirjoitus Luomu-lehteen. Saksan matkasta tehtiin matkakertomus. Kirjoitukset ovat myös hankkeen nettisivuilla: http://www.proagria.fi/hankkeet/luomuneuvonnan-kehittaminen-lutune-3616. Kirjoittajina olivat Arja Nykänen ja Pirkko Tuominen ProAgriasta, sekä Petra Tuunainen MTT:ltä. Tilaisuuksissa esitetyt aineistot ovat EAT- ryhmän Yammar- nettialustalla. Tilaisuuksista syntyneitä verkostoja on käytetty hyväksi kotimaisessa alueellisessa viljelijäpienryhmätoiminnassa. Pienryhmissä on pidetty nettipalavereita, joihin ulkomaalaiset asiantuntijat ovat osallistuneet alustamalla pyydetystä aihealueesta. Viljelijöitä suoraan koskettavan tiedonvälityksen lisäksi neuvonnassa on vertailtu luomuperuskurssiaineistoja eri maiden välillä. Y
Kansainvälinen toiminta koetaan tärkeäksi pelkästään jo neuvojaverkostojen ja niiden hyödynnettävyyden vuoksi. Neuvojaverkoston kautta on saatavissa uusia eripuolilla Eurooppaa käytössä olevia hyviä toimintatapoja. Lisäksi tietoa saadaan ajankohtaisista asioista, jotka voivat vaikuttaa suomalaisen viljelijöiden toimintaympäristöön ja joista on hyvä saada tietoa mahdollisimman nopeasti. Toimenpiteet ProAgria Keskusten Liitossa laadittiin hankkeelle sähköisten työtapojen käyttöön erilaisia vaihtoehtoisia toimintatapamalleja testattavaksi tutkijoille, neuvojille ja viljelijöille yhteistyön tiivistämiseksi. Tutkijat ja neuvojat valitsivat laaditusta ehdotuksesta eri ryhmiin sopivat sähköiset työkalut keväällä 2013. Kaikki ryhmät valitsivat käyttöönsä Moodle koulutusalustan sekä WebEx- palaverityökalun. Kasviryhmä otti lisäksi käyttöönsä blogi- kirjoitukset. Valinnan yhteydessä todettiin, että tarvitaan muiden sähköisten työkalujen koulutusta esim. Twitter, face-book-ryhmät, jotta tutkijat ja neuvojat ymmärtäisivät enemmän siitä, mitä sähköisillä työkaluilla ja some työkaluilla voidaan tehdä. Työkalukoulutusta järjestettiin nettikoulutuksena kolmessa eri ryhmässä syyskuussa 2013. Kouluttajana toimi Maija Pitkonen ProAgria Keskusten Liitosta. Keskusten liitto vastasi myös näiden viimeksi mainittujen työkalujen käytöstä, sillä muiden hankkeen osallistuneiden tahojen ajankäyttö ei ollut vielä tasolla, joka olisi mahdollistanut ko työkalujen systemaattista käyttöä. Märehtijäryhmä Märehtijäryhmä oli tyytyväinen Webex-palavereihin tehokkaana yhteydenpitomuotona. Sitoutuneen koollekutsujan ja aktiivisen puhenejohtajan rooli kokouksissa on tärkeä. Toiminnassa oli kiinnitettävä huomiota siihen, että kaikki osallistujat toivat panoksensa keskusteluun. Märehtijäryhmän työssä oli havaittavissa ajanpuutteen rajoittavan osallistujien panosta. Tilojen rekrytointi ja näytteiden keruu sujuivat kuitenkin erinomaisesti. Tulokset havainnollistivat yksivuotisten laidunten monimuotoisuutta ja suurta potentiaalia. Tulosten siirto käytäntöön tilayhteistyön, Maataloustieteen Päivien perusteellisen raportoinnin ja Luomulehdessä sekä Maito ja me lehdessä olleiden artikkelien myötä onnistui hyvin. Y
Kasviryhmä Kasviryhmä ja siinä rikkakasviryhmä otti ensimmäisenä käyttöönsä blogi-kirjoitus työkalun. Rikkakasvien hallintaan blogi- toimintatapa soveltuu erinomaisesti, sillä siinä nähtiin suoraan mitä vaikutusta eri toimenpiteillä oli eri puolilla Suomea eri olosuhteissa. Ensimmäiset testi-blogit tallennettiin heinäkuussa 2013 ProAgrian kotisivujen uudistumisen jälkeen. Blogien tehokas käyttö edellyttää ajan varaamista ajankohtaisen tiedon välitykseen sekä lyhyiden mukaansa tempaavien kommenttien kirjoittamiseen. Blogien lisäksi toiminnasta välitettiin vuorovaikutteista tietoa lisäksi viljelijöille sometyökaluilla ja lehtikirjoituksin. Yksmahaisryhmä Hankkeen yksimahaisryhmässä selvitettiin eri tahoilta tutkimusaineistoja ja yhdisteltiin tietoja tutkijoiden ja neuvojien yhteistyössä. Pääasiallisena sähköisenä työkaluna oli käytössä WebEx palaverit. Tiedonvälitystä sähköisten työvälineiden lisäksi tehostettiin tilakohtaisin keskusteluin. Yksmahaissektorilla sektorin tutkittujen tietojen sekä tilojen vähyys vaikutti oleellisesti työskentelytapaan. 3. Yhteistyö muiden hankkeiden kanssa Muiden hankkeiden kanssa tehtiin yhteistyötä koko hankekauden ajan. Luomuinstituutin verkko-osaamisen kehittämishankkeen kanssa pidettiin yhteistyöpalavereita 14.1., 19.2., 18.3., 1.10., 13.12.2013 sekä 8.1.2014. Lisäksi työtä on jatkettu hankekauden jälkeen syksyllä 2014. Palavereissa on käsitelty yhteistä tiedottamista ja yhteistyön tuloksena ProAgrian tiedotteet julkaistaan luomu.fi- sivuilla. Lisäksi on osallistuttu Luomuarvoketju työryhmiin sekä Luomuinstituutin luomuohjelman rakentamiseen. Luomuviljan markkinakatsauksia laadittiin yhteensä 6 kappaletta ja ne ovat seuraavilla nettisivuilla www.vyr.fi, https://etela-suomi.proagria.fi, www.agronet.fi. Kirjoitetut markkinakatsaukset eivät ole kaikki samoilla nettisivuilla, katsausten tekijän vaihtumisen vuoksi. 4. Tutkija-työpari toimintamallin arviointi Hankkeen testatusta tutkija-neuvoja-viljelijä toimintatavasta pyydettiin arvioita viljelijöiltä, sekä neuvojilta ja tutkijoilta. Viljelijät olivat tyytyväisiä uuteen toimintamalliin ja totesivat toimintatavan olleen toimiva, silmiä avartava, mielenkiintoinen ja kustannustehokas. Mallia käytettäessä viljelijät totesivat saaneensa toiminnasta konkreettista hyötyä. Y
Tutkijat ja neuvojat totesivat, että he tiesivät koko ajan mitä pitää tehdä ja millä aikataululla, myös toimenpiteiden seuranta oli hyvällä tasolla. Organisaatioiden välinen vuorovaikutus todettiin toimivaksi ja mallilla saatiin myös rakennettua alku uudelle toimintatavalle. Lisäksi tutkijat ja neuvojat havaitsivat, että neuvojat eivät tiedä kaikista tutkituista aihealueista. Lisäksi tutkijoilla oli halua tutkija asioita, joita neuvojien mielestä käytännön toiminta ei tarvitse. Tutkijat ja neuvojat valitsivat mallissa yhdessä ajankohtaiset, keskeiset kehittämiskohteet. Valinnassa painottuivat keskeiset käytännön toimintaa vaikeuttavat asiat, joihin mahdollisesti oli jo olemassa tieteellisiä vastauksia. Vastavuoroisesti kehittämiskohteiksi päätyi pienehköjä asioita, joihin ei rahoitusta haeta niiden pienuuden vuoksi. Mallissa on myös havaittavissa, että usein rahoittaja edellyttää uusia kehittämiskohteita, vaikka vanhoja selvitettyjä asioita ei ole viety kunnolla käytäntöön. Mallin testaamista vaikeutti havaintojakson lyhyys, sillä nyt ei voitu ohjata viljelijöitä havaintokokeissa etukäteen, jotta tuloksia olisi voitu ennakoida. Lisäksi ei voitu tehdä toistoja eri vuosina havaintojen varmistamiseksi. Todettiin myös että osallistujien pitää olla aktiivisia, jotta testatusta mallista saa kaiken tiedon irti. Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki mallin testaamisessa mukana olleet olivat malliin tyytyväisiä ja halusivat ehdottomasti jatkaa mallin jatkokehittämistä ja käyttöä. Lisäksi todettiin ja havaittiin uudelleen, että ilman mallin käyttöä tiedon välitys tutkijoilta neuvojille ja viljelijöille on äärettömän hidasta. 5. Johtopäätökset Luomuneuvonnan kehittäminen hanke jakaantuu toiminnallisesti kolmeen, mutta tuloksiltaan karkeasti kahteen osaan. Tulosten ensimmäinen osa painottuu materiaalien tuottamiseen ja toinen tutkija-neuvoja-viljelijä painotteisen tiedon välityksen tehostamiseen. Hankkeessa tuotettiin runsaasti ajankohtaista materiaalia viljelijöiden ja neuvojien käyttöön ja testattu tutkija-neuvoja-viljelijä yhteistyömalli todettiin onnistuneeksi, käyttö- ja jatkokehittämiskelpoiseksi. Materiaalien tuottaminen painottui ajankohtaisen tiedon tuottamiseen viljelijöille ja neuvojille. Näitä tietoja, esim. Luonnonmukaisen naudanlihantuotannon toimintatavat opas tai luomuperuskurssiaineistot, on tarpeen päivittää tietojen muuttuessa, jotta viljelijöillä ja neuvojilla on käytettävissään jatkossakin ajantasaista tietoa. Tutkijoiden neuvojien ja viljelijöiden yhteistyömallia testattiin hankkeen avulla. Eri tahot toivat esille testatun toimintamallin lyhytaikaisuuden. Pidempiaikaisessa toiminnassa olisi havaittu paremmin selvitettäviä asioita, joiden olemassa olosta ei ole nykyisellään tietoa. Lisäksi pidempiaikaisessa seurannassa nyt havaittujen ongelmien ratkaisuissa olisi päästy varmempiin lopputuloksiin. Tavoitteellista onkin, että jatkossa toimintamallia kehitetään pitkäjänteisemmin, jotta mallissa syntyneiden tulosten oikeellisuutta voidaan Y
varmistaa. Lisäksi tavoitteena on, että toimintamallista muodostuisi pysyvä toimintatapa, tutkijoiden, neuvojien ja viljelijöiden välille. Edellä mainitun mallin palautekyselyn ja viljelijärengas- sekä rehuketjuyhteistyön tuloksena voidaan todeta, että tutkija- neuvoja- viljeljä toimintapaa tulisi syventää ja laajentaa käsittämään esimerkiksi eri tuotantosuuntien välistä yhteistyötä, tästä mainittakoon luomupeltokasvituotannon tehostaminen ja peltokasvituotannon nykyistä kehittyneempi käyttö kotieläinten ruokinnassa. Mallia voisi testata ja soveltaa myös tuottajaryhmien kanssa eikä pelkästään yksittäisten viljelijöiden kanssa. Tiedon välityksessä hanke muutti positiivisesti toimintatapaa, jolla hankkeessa mukana olleet henkilöt osallistuvat eri (netti- ym.) palavereihin. Mukana olleet henkilöt joutuivat ottamaan enemmän vastuuta ja aktivoitumaan, jotta keskinäinen yhteistyö ja tiedonvälitys toimi hyvin. Sähköinen tiedonvälitys ja some työkalut ovat tuttuja nuorille henkilöille. Tämän vuoksi nyt testattu toimintamalli voisi myös soveltua erityisen hyvin uusille luomuun siirtyville tiloille, joiden viljelijät ovat yleensä suhteellisen nuoria ja tottuneet käyttämään sähköisiä tiedonsiirron työkaluja. Luomurehuketjun toiminta on muuttunut viime vuosina merkittävästi isojen rehualan toimijoiden tultua markkinoille ostamaan luomurehun raaka-aineita ja tuottamaan luomurehua. Tästä syytä ketjun näkemyksen mukaan rehutuotannon kehittäminen pitäisi keskittää kotimaisen luomurehun raaka-ainetuotannon määrän kasvattamiseen ja tehostamiseen. Raaka-ainetuotantoa voidaan edistää kehittämällä luomupeltokasvien tuotantoa esim. luomusiementuotantoa edistämällä ja rikkakasvien hallintaa parantamalla. Alkutuotannon tehostaminen tarvitsee myös tietoa kansainvälisiltä markkinoilta siitä, miten muissa maissa toimitaan. Hankkeessa tehty kansainvälinen EAT-toiminta on auttanut ulkomaisen tiedon siirrossa suoraan käyttökohteeseen viljelijöille. Tämän tyyppistä kustannustehokasta toimintaa on myös syytä jatkaa, etenkin kun viljelijöiden tiedon tarpeet tulevaisuudessa kasvavat. Y