Aikuisten oppimisvaikeudet kuntoutuksen haasteena - Kuntoutuksen monimuotoisuus 31.3.2009 Johanna Korkeamäki, tutkija, VTM Kuntoutussäätiö Toimintaympäristöön liittyviä haasteita Aikuisuuden huomioiminen Erityispalveluiden puute Järjestelmän hajanaisuus Oppimisvaikeuksien määrittelyvaikeudet Asiakkaan oma aktiivisuus Alueellinen epätasa-arvo Riittävä tieto, asenteet ja oikeusturva (Korkeamäki & Haapasalo 2009) 1
Opi oppimaan projektin kokemuksia Tukipalveluilla myönteistä vaikutusta elämäntilanteeseen, työssä jaksamiseen ja opintojen edistymiseen Tieto omasta oppimisvaikeudesta tärkeää, itsetuntemuksen ja itsetunnon parantuminen Vertaistuen merkitykset: en ole yksin oppimisvaikeuden kanssa, rohkeus kertoa omasta vaikeudesta Hyviä ratkaisuja töihin ja opintoihin Erilaisten palveluiden ja tukimuotojen yhdistäminen hyödyllistä Oman oppimisvaikeuden asiantuntijana toimiminen haasteellista (Korkeamäki 2009) Selviytymistä edistäviä asioita Itsetuntemus ja oppimisvaikeuden hyväksyminen Tavoitteiden asettaminen Kyky toimia omien vahvuuksien ja suunnitelmien mukaan Luovuus, joustavuus ja sinnikkyys Henkinen hyvinvointi Muilta saadun tuen tehokas käyttö Itsensä edustaminen (self-advocacy) (Goldberg ym. 2003; Gerber ym. 1992) 2
Oppimisvaikeudet ja aikuisuus Aikuisena usein lapsuutta parempi mahdollisuus keskittyä omiin kiinnostuksen kohteisiin ja saada opiskelu hallintaan Toisaalta aikuisuudessa suurempi tarve löytää vaikeuksille järkevä selitys Kilpailu työ- ja koulutusmarkkinoilla ilman erityispalveluita Haavoittuvuus elämän murroskohdissa Monen oppimisvaikeus tunnistetaan vasta aikuisena (Goldberg ym. 2003; Higgins 2002; Reid & Kirk 2001) Vaikeuden nimeäminen (diagnoosi) Diagnosoinnista kiistelty aina Keskeinen kritiikki: yksilöi oppimiseen liittyvät ongelmat ja medikalisoi erilaisuutta Virallinen nimeäminen auttaa selittämään, miksi tietynlaista käytöstä ei tulisi tuomita negatiivisesti, ja voi toimia vastavoimana epävirallisille leimoille Diagnoosia pidetään erityisen tärkeänä silloin, kun se selittää vaikeuksia riittävästi ja mahdollistaa asianmukaisen tuen saamisen Diagnoosi voi olla hyödyllinen yksityisellä tasolla mutta ei julkisesti ja myös päinvastoin (Vehkakoski 2006; Riddick 2001; Barga 1993) 3
Näkymätön vamma Näkymätöntä vammaa pidetään helposti vähemmän legitiiminä tai merkittävänä kuin näkyvää toimintarajoitetta Tärkeää, että muut ihmiset tunnustavat vaikeuksien olemassaolon, hyväksyvät ja ymmärtävät ne Ympäristön usein vaikea nähdä ihmiset sekä kykenevinä että asianmukaista tukea tarvitsevina Ihmisten pitää usein ensin taistella vamman tunnustamisesta ennen kuin heillä on mahdollisuus haastaa yhteiskunnalliset käytännöt (Olney & Kim 2001; Riddick 2000 & 2001; Dale & Taylor 2001; Olney & Brockelman 2003) Itsestä kertominen (self-disclosure) Asianmukaisen tuen saaminen edellyttää usein oma-aloitteista kertomista omista vaikeuksista Tehtävä tietoinen päätös, miksi ja miten kertoo Ihmiset haluavat tulla nähdyiksi kyvykkäinä ja lisätä omia työ- ja opiskelumahdollisuuksiaan Samalla halutaan välttää kielteiset stereotypiat ja vaikeuksien vähättely Tasapainottelu erilaisten leimojen ja tarpeellisen tuen välillä (Olney & Brockelman 2003) 4
Itsen edustaminen - opiskelu Aikuiskoulutuksessa vaaditaan yleensä omaehtoista asian esille tuomista ja todistusta Tarvitaan itsetuntoa valmiuteen tuoda omat tarpeet esiin ja vaatia yksilöllisiä järjestelyjä Itsensä edustamista hankaloittavat epäselvät käytännöt, muiden suhtautuminen ja puutteellinen tieto omasta oppimisvaikeudesta Suomessa esteettömyystyö vasta käynnissä (Laaksonen 2005) ESOK-hanke (www.esok.jyu.fi) yhteiset suositukset ja oppaat korkeakouluille 2009 (Niemelä 2007; Laaksonen 2005) Itsen edustaminen - työelämä Työntekijän on osattava kertoa, mitä oppimisvaikeudet tarkoittavat hänen omalla kohdallaan ja mitä tukea hän tarvitsee Onnistuneiden ratkaisujen taustalla työntekijän ja lähiesimiehen hyvä yhteistyö ja ongelmanratkaisukyky Syrjinnän vastaiset lait eivät työnantajan tai työntekijän tiedossa Asiantuntijatehtävissä parempi mahdollisuus mukauttaa itse työoloja ja kompensoida (Madaus 2002; Price ym. 2003; Gerber & Price 2003; Harlan & Robert 1998) 5
Tuen tehokas hyödyntäminen Oma-aloitteinen tuen etsiminen ja avun hyväksyminen muilta Tuki, kannustus ja ohjaus itselle tärkeiltä ihmisiltä Perhe ja ystävät tärkeitä Mahdollisuus peilata omia toimintatapojaan ja saada todenmukaista palautetta Vastavuoroisuus tuen saamisessa ja antamisessa (Goldberg ym. 2003; Gerber ym. 1992; Thoits 1995) Sopeutuminen Oppimisvaikeuden ymmärtäminen on jatkuva prosessi, jota käydään muiden ihmisten kanssa suhteessa omaan identiteettiin ja eri rooleihin Ristiriidan kokeminen tavallista Vaikeuksien näkeminen vain yhtenä ominaisuutena muiden joukossa Erilaisuuden näkeminen arvokkaana osana omaa identiteettiä Tieto siitä, että tukea on tarvittaessa saatavilla, voi olla tärkeämpää kuin tuen tosiasiallinen saatavuus sinällään (Olney & Kim 2001; Paananen 2006; Goldberg ym. 2003; Thoits 1995) 6
Osallisuus (inclusion) Kaikilla yhtäläinen oikeus ja velvollisuus osallistua koulutukseen ja työhön Fyysisen esteettömyyden ohella tarvitaan psyykkistä ja asenteellista (sosiaalista) esteettömyyttä Oppimisen moninaisuus: (aikuis)koulutuksen osallistujat eriikäisiä, erilaisia kulttuuri- ja opiskelutaustoja, erilaisia elämäntilanteita, erilaisia toimintarajoitteita Koko yhteiskunnan muuttaminen täysin esteettömäksi mahdotonta; yhteiskunnallisen muutoksen lisäksi tarvitaan myös vammaan liittyvää kuntoutusta Vammaisten ihmisoikeussopimus 2006: tietoisuus, Design for All, kohtuulliset mukautukset, kuntoutus Lainsäädännön merkitys tukipalveluiden kehittymiselle (Laaksonen 2005; Pietilä 2008; Shakespeare & Watson 2002; Kemppainen 2007) Osallisuuden tukeminen Palvelut saatavilla tarvittaessa Ammattilaisen uusi rooli: neuvoja, asiamies, ratkaisujen kokoaja, välittäjä Tilojen ja verkostojen rakentaminen yhteiselle ongelmanratkaisulle Vahvuuksien ja myönteisen minäkuvan tukeminen Mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia valintoja Kokemuksen arvostaminen ja ymmärtäminen (Leadbeater 2004; Dale & Taylor 2001; Olney & Kim 2001) 7