Teksti: PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, MARY O SULLIVAN Osaavaa opettajuus rakentuu laadukkaalla koulutuksella Koulutuksessa ja yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset asettavat uusia vaatimuksia opettajankouluttajille. Laadukkaalla liikunnanopettajankoulutuksella voidaan vaikuttaa siihen, että opettajat kehittyvät hyvinvoinnin ammattilaisiksi, jotka pystyvät fyysisen aktiivisuuden edistämisen lisäksi kokonaisvaltaiseen oppilaan kasvun ja kehityksen tukemiseen. Euroopassa koulutukseen ja koulutusjärjestelmiin vaikuttavia muutoksia ovat muun muassa yhä heterogeenisemmat oppilasryhmät, teknologian mukanaan tuomat muutokset kommunikoinnissa ja tietojen saatavuudessa sekä fyysisen aktiivisuuden väheneminen ja liikkumattomuuden lisääntyminen. Fyysisen aktiivisuuden väheneminen aiheuttaa suuria haasteita muun muassa terveydenhuoltojärjestelmälle ja liikunnanopettajien ammattikunnalle. Koulutus kiinnostaa PISA puhuttaa Nämä sekä muut yhteiskunnalliset muutokset ovat saaneet koulutuspoliitikot ja päätöksentekijät kiinnostumaan yhä enemmän koulutuksesta. Viime vuosina on esimerkiksi järjestetty kansainvälisiä tapaamisia, joissa keskeiset asiantuntijat eri maista ovat tarkastelleet laadukasta opetusta. PISA-tutkimuksella, jossa tutkitaan 15-vuotiaiden koulusaavutuksia matematiikassa, lukemisessa ja luonnontieteissä, on ollut keskeinen vaikutus koulutusta koskevaan päätöksentekoon paitsi kansallisella tasolla niin myös globaalisti. PISAn keskeinen tutkimuskysymys on, mikä on osaamisen taso eri maissa ja kuinka tasaisesti osaaminen jakautuu oppilaiden, koulujen ja koulujärjestelmien eri osien kesken (Välijärvi 2010.) Tutkimus toteutettiin ensimmäisen kerran vuonna 2000 ja siitä lähtien Suomi on menestynyt hyvin PI- SA-tutkimuksissa. Monessa muussa Euroopan maassa tilanne PISA-tulosten valossa ei ole ollut läheskään yhtä hyvä. Liikunnan opettajankoulutusmallit kriittistä arviointitietoa tarvitaan Eri tahoilla tehdyt selvitykset ja tutkimukset (European Comission 2013a, 2013b; European Council 2009; Hanushek 2011; OECD 2005) ovat vahvistaneet mielipidettä siitä, että pyrittäessä edistämään lasten ja nuorten oppimista, avainasemassa ovat päte vät ja ammattitaitoiset opettajat. Euroopan Unionissa onkin haluttu kiinnittää erityisesti huomiota laadukkaaseen opettajankoulutukseen ja opettajankouluttajiin (Livingstone 2014). Opettajankoulutus määritellään laajasti koostuen kolmesta eri vaiheesta, jotka ovat peruskoulutus, uusien opettajien työhöntulo-ohjaus niin sanotun induktiovaiheen Opettajankouluttajat ovat olleet pitkään niin sanottu piilossa oleva ammattikunta. Kuva: ANTERO AALTONEN 10 LIIKUNTA & TIEDE 51 6 / 2014
LIIKUNTA & TIEDE 51 6 / 2014 11
koulutus sekä täydennyskoulutus. Euroopan komissio (2010) on julkaissut esimerkiksi selvityksen eri maissa toteu tettavasta uusien opettajien induktiovaiheen koulutuksesta. Monissa Euroopan maissa tällainen ohjelma on olemassa, tosin Suomessa virallista järjestelmää työhöntulo-ohjauksen järjestämiseksi ei vielä ole. Euroopan komissio tunnistaa sen, että opettajankouluttajat ovat keskeisiä toimijoita, kun tavoitteena on säilyttää ja parantaa opettajien ammattitaitoa, jolla puolestaan on merkittävä vaikutus kouluissa toteutettavaan opetukseen ja oppimiseen. Opettajankouluttajat ovat kuitenkin olleet pitkään niin sanottu piilossa oleva ammattikunta (hidden profession) (Livingston 2014, Murray 2008). Euroopan komissio (2013a) nosti äskettäin esille opettajakouluttajien merkityksen ja halusi selvittää, minkälaista pätevyyttä edellytetään yliopistoissa ja kentällä toimivilta opettajankouluttajilta eri maissa. Vaikka opettajankoulutuksen tärkeys tiedostetaan, opettajankoulutukseen ja opettajakouluttajiin kohdistuvaa tutkimusta on tehty vähän. Tarkasteltaessa tilannetta liikunnan opettajakoulutuksen näkökulmasta, voidaan todeta, että liikunnan opettajankoulutusmallien sisällöistä puuttuu kriittistä arviointitietoa. Siitä, mistä laadukas liikunnanopettajakoulutus koostuu, tarvitaankin lisää tutkimustietoa. Koululiikunta tavoittaa lähes kaikki lapset ja nuoret, joten liikuntatunneilla ja koulun liikunnalla on suuri merkitys liikunnallisen ja terveellisen elämäntavan edistäjänä, erityisesti vähän liikkuvien ja syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden kohdalla. Kouluissa liikunnanopettajat ovat tärkeimpiä henkilöitä, jotka vastaavat siitä, että oppilaat oppivat liikuntataitoja, ymmärtävät liikunnan merkityksen omalle hyvinvoinnille ja omaksuvat myönteisen asenteen liikuntaa kohtaan. Laadukkaalla liikunnanopettajankoulutuksella voidaan vaikuttaa siihen, että opettajat kehittyvät hyvinvoinnin ammattilaisiksi, jotka pystyvät fyysisen aktiivisuuden edistämisen lisäksi kokonaisvaltaiseen oppilaan kasvun ja kehityksen tukemiseen. Suomalainen malli yhdistää teorian ja käytännön Kansainvälisissä vertailuissa suomalaista yliopistotasoista opettajankoulutusta on kiitelty laadukkaaksi. Erityistä on suomalaiseen koulutukseen liittyvä tutkimusorientoituneisuus (Jakku-Sihvonen 2006; Niemi & Nevgi 2014, Palomäki 2009), jota tavoitellaan muissakin maissa. Hyvä menestys koulutuksen arviointitutkimuksissa vahvistaa sitä, että opettajien vahvaan peruskoulutukseen kannattaa jatkossakin panostaa. (Niemi 2005; OECD 2011; Sahlberg 2011; Simola 2005; Välijärvi ym. 2007.) Myös suomalainen liikunnanopettajankoulutusmalli on herättänyt kansainvälistä mielenkiintoa, sillä se poikkeaa muissa maissa toteutettavista koulutusmalleista (Pühse & Gerber 2005). Liikunnan aineenopettajakoulutuksessa opiskelijat valitaan suoraan opettajankoulutukseen, joten opettajuuteen kehittymistä tuetaan jo ainelaitoksella heti opintojen alusta lähtien. Liikunnanopettajakoulutuksen tavoitteena on kouluttaa oman alansa hyvin hallitsevia, pedagogisesti taitavia, kasvatusvastuunsa tuntevia, yhteistyöhön kykeneviä ja omasta ammatti taidostaan huolehtivia yhteiskunnallisesti valveutuneita opettajia. Erityistä huomiota on kiinnitetty siihen, että opettajaopiskelijat tiedostavat omat kehittämistarpeensa. Koulutuksessa on pyritty teorian ja käytännön yhteen liittämiseen ja edistämään erilaisten opetus-oppimiskokemusten syvällistä reflektointia (Korthagen 2008). Koulutuksessa on haluttu myös kartuttaa opiskelijoiden valmiuksia kohdata muuttuva opetus-oppimisympäristö ja liikuntakulttuuri. Tavoitteena on tarjota tuleville liikunnanopettajille valmiuksia perehtyä uuteen tutkimustietoon ja soveltaa sitä omassa työssään, kykyä arvioida kriittisesti omia toimintatapojaan sekä kehittää opetustaan, oppimisympäristöjä ja koulua yhteistyössä muiden opettajien ja toimijoiden kanssa. Koulutuksessa otetaan huomioon ihmisen elämän kulku varhaislapsuudesta vanhuuteen. (Liikuntatieteiden laitoksen laatukäsikirja 2008; VOKKE 2006.) Suomalaisella opettajankoulutukseen kohdistuvalla liikuntapedagogisella tutkimuksella on pitkät perinteet, vaikkakin aiheeseen liittyvät liikuntapedagogiset väitöstutkimukset ovat harvalukuisia. AIESEP näin rakentuu hyvä opetus ja opettajakoulutus Kansainvälisillä foorumeilla on jo pitkään painotettu koululiikunnan merkitystä lasten ja nuorten liikunnan edistäjänä (esimerkiksi World Summit on Physical Education 1999; Hardman & Marshall 2009; Declaration of Berlin 2013). Kuitenkin vähäisemmälle huomiolle on jäänyt se, mistä muodostuu tasokas liikunnanopetus ja mitä pitäisi ottaa huomioon liikunnanopettajakoulutuksessa, jotta kouluissa ja varhaiskasvatuksessa toimivat opettajat kykeni- AIESEP peräänkuuluttaa lisää tutkimustietoa liikunnanopettajakoulutuksesta ja opettajankouluttajista. Millaisilla hyvillä käytännöillä edistetään liikunnanopettajuuden kehittymistä koulutuksen aikana? 12 LIIKUNTA & TIEDE 51 6 / 2014
Varhaiskasvatukseen kaivataan määrittelyä siitä, mikä on kullekin ikätasolle tarkoituksenmukaista leikkiä ja liikuntaa. sivät tarjoamaan oppilailleen laadukasta liikunnanopetusta. Nämä kysymykset olivat keskiössä, kun Kansainvälinen liikuntakasvattajien maailmanjärjestö AIESEPin (The International Association of Physical Education in Higher Education) järjesti syksyllä 2013 Jyväskylän yliopistossa liikunnan ja terveystiedon aineenopettajakoulutuksen, luokanopettajakoulutuksen ja varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden tutkijaseminaariin. AIESEPin tavoitteena on edistää liikuntakasvatuksen tutkimusta ja tutkijoiden välistä yhteistyötä. Keskeisiä tutkimusalueita ovat muun muassa koululiikuntaan, liikunnanopetukseen, opettajankoulutukseen ja valmennukseen liittyvät kysymykset. Liikunnanopettajankoulutuksen tutkijat 11 eri maasta kokoontuivat pohtimaan sitä, mitä tarkoitetaan laadukkaalla liikunnanopetuksella ja opettajankoulutuksella. Mielenkiinnon kohteena olivat kehittämistarpeet, joita koettiin olevan paitsi aineenopettajien niin myös varhaiskasvattajien ja luokanopettajien koulutuksessa. Opettajankouluttajien ammatillinen pätevyys sekä opettajankoulutukseen kohdistuvat haasteet olivat keskusteluiden kohteena. Seminaarin pohjalta laadittiin liikunnanopettajankoulutusta käsittelevä julkilausuma, jossa käsitteellä liikunnanopettajankoulutus tarkoitetaan kaikkia niitä tahoja, jotka vastaavat liikuntaa opettavien opettajien kouluttamisesta (esimerkiksi Suomessa yliopistoissa toteutettava varhaiskasvattajien ja luokanopettajien koulutus). Englanninkielinen julkilausuma on luettavissa AIESEPin nettisivuilta: (www.aieseip.ulg.ac.be/pages/statementspete.php). Seuraavassa on kooste julkilausumaan sisältyvistä keskeisistä asioista. AIESEPin mukaan laadukas liikunnanopetus tarkoittaa opetusta, jossa tuetaan lasten ja nuorten fyysistä, sosiaalis-affektiivista ja kognitiivista kehittymistä myönteisten yksilöllisten ja yhteisöllisten kokemusten kautta. Laadukas liikunnanopetus tarjoaa oppilaille tietoja, taitoja sekä myönteisiä liikuntakokemuksia, joiden avulla heistä kasvaa vastuullisia liikunnanharrastajia. Liikunnalla ja terveyskasvatuksella on yhteisiä tavoitteita ja liikunnanopettajien odotetaan yhä enemmän kantavan vastuuta oppilaiden fyysisen aktiivisuuden edistämisestä. Koululiikunnan tulisi muiden liikunnan tavoitteiden lisäksi vastata terveyden edistämisen tavoitteisiin, kuitenkin muistaen, että liikunnan päätavoite on liikunnallisen elämäntavan edistäminen. Koululiikunnan tulisi olla tarkoituksenmukaista, tuottaa myönteisiä kokemuksia, heijastaa nuorten liikuntakulttuuria samalla edistäen heidän emotionaalista, sosiaalista ja psyykkistä hyvinvointiaan. Opettajankoulutuksessa liikunnanopettajuuden kehittyminen on elinikäinen prosessi käynnistyen opintojen alussa ja ulottuen opiskeluaikaan sekä työelämässä tapahtuvaan kehittymiseen asti. Valmistuneet opettajat hallitsevat hyvin oman oppiaineensa, ovat pedagogisesti ja didaktisesti päteviä ja ammattitaidostaan huolehtivia siten, että he kykenevät suunnittelemaan ja toteuttamaan kaikille oppilaille laadukasta liikunnanopetusta. Opettajien tulisi olla eettisiä, toisistaan välittäviä, kykeneviä reflektoimaan omaa toimintaansa ja omaavan hyvät vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot. He ovat kiinnostuneita oppilaistaan sekä pyrkivät toiminnallaan kaikin tavoin edistämään laadukasta koululiikuntaa. Luokanopettajat vastaavat lasten liikunnanopetuksesta ikäkautena, joka on otollisinta motoristen perustaitojen oppimisen aikaa. On tärkeää, että kaikki luokanopettajiksi opiskelijat suorittavat riittävästi läpi koulutuksen järjestettäviä liikunnanopintoja. Liikunnan opintoihin pitäisi sisältyä riittävästi opetusharjoittelua. Opiskelussa tulisi perehtyä myös liikunnan ja muiden oppiaineiden integrointiin. Liikunnan opintojen kautta tulevat luokanopettajat voivat oppia ymmärtämään, miten tärkeä rooli motivoituneella ja innostuneella opettajalla on alakoululaisten liikunnan edistäjänä. Varhaiskasvatuksessa toimivien opettajien tulisi tarjota huolellisesti suunniteltuja, kullekin ikäkaudelle sopivia liikuntatuokioita. Opettajan erityisenä haasteena on kyetä suunnittelemaan laadukkaita liikuntatilanteita, joita toteutetaan erilaisissa oppimisympäristöissä. Varhaiskasvatukseen kaivataan määrittelyä siitä, mikä on kullekin ikätasolle tarkoituksenmukaista leikkiä ja liikuntaa. Lisäksi tulisi määritellä ne valmiudet, jotka opettajien tulisi omata kyetäkseen opettamaan liikuntaa. Tutkimustietoa koulutuksen hyvistä käytännöistä Opettajankouluttajilla on ratkottavinaan useita koulutukseen kohdistuvia haasteita. Opettajankouluttajat vaikuttavat tulevien liikunnanopettajien asenteisiin, taitoihin ja valmiuksiin toteuttaa laadukasta liikunnanopetusta. Opettajankouluttajien välityksellä opiskelijat voisivat omaksua erilaisia opettamisen malleja. Opettajankoulutuksen keskiössä tulee olla harjoittelukokemukset, joita toteutetaan erilaisten oppilasryhmien kanssa kouluissa ja vaihtelevissa oppimisympäristöissä. Opettajankouluttajien pitäisi itse olla pedagogisesti päteviä sekä kiinnostuneita opettajaopiskelijoiden oppimisesta ja kouluelämässä tapahtuvista muutoksista. Heidän tulisi tehdä yhteistyötä kollegojen, koulumaailman ja muiden sidosryhmien kanssa. Lisäksi opettajankouluttajien tulisi omaksua elinikäisen oppimisen periaate. Koulutuksessa ja yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset asettavat uusia vaatimuksia opettajankouluttajille, LIIKUNTA & TIEDE 51 6 / 2014 13
joihin vastaaminen edellyttää tietojen ja taitojen jatkuvaa kehittämistä, esimerkiksi tietoa siitä, miten uutta teknologiaa voi hyödyntää liikunnanopetuksessa AIESEP peräänkuuluttaa lisää ajankohtaista ja laadukasta tutkimustietoa, joka kohdistuu liikunnanopettajakoulutukseen ja opettajankouluttajiin. Tutkimustietoa kaivataan siitä, millaisilla hyvillä käytännöillä edistetään liikunnanopettajuuden kehittymistä koulutuksen aikana. Lisäksi tarvitaan enemmän tutkimustietoa opettajaopiskelijoiden arvoista sekä käsityksistä ja niiden muuttumisesta opintojen kuluessa. Opettajankouluttajiin kohdistuvassa tutkimuksessa selvitettäviä kysymyksiä ovat esimerkiksi: Ketkä toimivat opettajankouluttajina ja minkälaiset taidot ja valmiudet heillä on? Minkälainen arvomaailma opettajankouluttajilla on ja miten se näkyy heidän opetuksessaan? Miten opettajankouluttajat valitaan? Miten heidän työtään tuetaan? Minkälaista on olla opettajankouluttaja? Haasteena opettajankoulutuksen tutkimuksessa on tutkimusrahoituksesta käytävän kilpailun koveneminen ja tutkijakoulutuspaikkoihin kohdistetun rahoituksen väheneminen. Liikunnanopettajankouluttajien tulisikin aktiivisesti verkostoitua muiden opettajankouluttajien kanssa parantaakseen oman ammattikuntansa asemaa ja menestyäkseen paremmin kilpailtaessa sekä kansallisesta että kansainvälisestä tutkimusrahoituksesta. PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, LitT Liikuntapedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pilvikki.heikinaro-johansson@jyu.fi MARY O SULLIVAN, PhD Professori Limerickin yliopisto Irlanti LÄHTEET Declaration of Berlin 2013. UNESCO s 5th World Conference of Sport Ministers (MINEPS V). Viitattu 2.11.2014 http://unesdoc.unesco.org/images/0022/002211/221114e.pdf European Council 2009. Council conclusions on the professional development of teachers and school leaders. Official Journal of European Union C302, 6-9. European Commission 2010. Developing coherent and system wide induction programmes for beginning teachers. Viitattu 27.10.2014 http://ec.europa.eu/education/policy/school/doc/handbook0410_en.pdf EU Commission 2013 Supporting teacher competence development for better learning outcomes. Viitattu 21.10.2014 http:// ec.europa.eu/education/policy/school/doc/teachercomp_en.pdf European Commission 2013b. Supporting teacher educators for better learning outcomes. Viitattu 21.10 2014 http://ec.europa.eu/ education/policy/school/doc/support-teacher-educators_en.pdf Hanushek, E. 2011. Valuing teachers: How much is a good teacher worth? Education Next, 11 (3). Hardman, K. & Marshall, J. 2009. Second world-wide survey of school physical education. Final report. International Council of Sport Science and Physical Education (ICSSPE). Germany: H&P Druck. Jakku-Sihvonen, R. & Niemi, H. 2006 Research-based teacher education. Teoksessa R. Jakku-Sihvonen, & H. Niemi (toim.) Research-based Teacher Education in Finland: Reflections of Finnish Teacher Educators. Research in Educational Studies 25. Turku: Finnish Educational Research Association, 31 50. Korthagen, F. 2008. Building a realistic teacher education program. Teoksessa F.A.J. Korthagen (toim.). Linking practice and theory: the pedagogy of realistic teacher education. New York, NY: Routledge, 69-87. Liikuntatieteiden laitoksen laatukäsikirja 2008. Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteiden laitoksen moniste. Livingston, K. 2014. Teacher Educators: hidden professionals? European Journal of Education, 49 (2) DOI: 10.1111/ejed.12074 Murray, J. 2008. Teacher educators induction into higher education: workbased learning in the micro communities of teacher education, European Journal of Teacher Education, 31 (2), 117 133. Niemi, H. 2005. Suomalalainen opettajankoulutus valmiina jo pitkään eurooppalaiseen korkeakoulualueeseen. Teoksessa R. Jakku- Sihvonen (toim.) Uudenlaisia maistereita. Kasvatusalan koulutuksen kehittämislinjoja. Keuruu: PS-kustannus. 187 218. Niemi, H. & Nevgi, A. 2014. Research studies and active learning promoting professional competences in Finnish teacher education. Teaching and Teacher Education 43, 131 142. OECD 2005. Teachers Matter: attracting, developing and retaining effective teachers. Paris: OECD. OECD 2011. Building a high-quality teaching profession: Lessons from around the world. Palomäki, S. 2009. Opettajaksi opiskelevien pedagoginen ajattelu ja ammatillinen kehittyminen liikunnanopettajakoulutuksessa. Jyväskylän yliopisto. Studies in Sport, Physical Education and Health 142. Pühse, U. & Gerber, M. 2005. International comparison of physical education. Concepts, problems, prospects. Aachen: Meyer & Meyer. Sahlberg, P. 2011. Lessons from Finland. American Educator. July 2011. Simola, H. 2005. The Finnish miracle of PISA: Historical and sociological remarks on teaching and teacher education. Comparative Education, 41 (4), 455 470. VOKKE 2006. Valtakunnallinen opettajakoulutuksen ja kasvatustieteiden tutkintojen kehittämisprojektin loppuraportti. Liikuntakasvatuksen jaos. Välijärvi, J. 2010. PISA-koulun kehittämisen työkalu vai kasvavan taloudellisen kontrollin ilmentymä. Teoksessa R. Laukkanen (toim.) PISA, PIAAC, AHELO Miksi ja miten OECD mittaa osaamista? 33 39. Välijärvi, J., Kupari, P, Linnakylä, P., Reinikainen, P., Sulkunen, S., Törnroos, J. & Arffman, I. 2007. The Finnish success in PISA and some reasons behind it. Finland, Jyväskylä: Kirjapaino Oma. World Summit on Physical Education 1999. 2001. Proceedings by the International Council of Sport Science and Physical Education (ICSSPE). Berlin 3 5, 1999. Germany: Verlag Karl Hofmann. Kuva: ANTERO AALTONEN 14 LIIKUNTA & TIEDE 51 6 / 2014