Tilastokatsaus 6:2012 TILASTOKATSAUS 8:2016 1 15.4.2016 ASUNTOKUNTIEN ELINVAIHEET JA TULOT ELINVAIHEEN MUKAAN VUOSINA 2005 2013 Asuntokunnat elinvaiheen mukaan lla, kuten muillakin tässä tarkastelluilla alueilla (,, ja koko maa) suurimman asuntokuntaryhmän muodostivat yksinasuvat. Yksinasuvien osuus kaikista asuntokunnista oli myös kasvanut selvästi muita nopeammin. lla yksinasuvia oli vuoden 2013 lopussa runsas 38 prosenttia, kun Helsingissä heitä oli lähes 49 prosenttia. Yksinasuvien osuus oli kasvanut vuodesta 2005 ä lukuun ottamatta muilla alueilla. lla, Helsingissä ja koko maassa lapsettomat parit muodostivat toiseksi suurimman asuntokuntajoukon. ssa ja KUUMA-kunnissa pareja, joilla oli lapsia, oli enemmän kuin lapsettomia pareja. Kaikilla alueilla pari ja lapsia asuntokuntien osuus kaikista asuntokunnista oli selvästi pienentynyt, lla niukasti eniten. Yksinhuoltaja-asuntokuntien osuus oli niin ikään pienentynyt kaikilla alueilla, koko maassa eniten. Yksinasuvat ssa oli vuonna 2013 kaikkiaan lähes 7 000 yksinasuvaa alle 25-vuotiasta. lla heitä oli runsas 3 000, ssa yli 3 200, Helsingissä 13 500 ja Helsingin seudun kehyskunnissa, KUUMA-kunnissa, heitä oli yli 3 500. ssa ja KUUMA-kunnissa heidän lukumääränsä oli kasvanut vuodesta 2005,kun muilla alueilla se oli vähentynyt. Kuvio 1. Yksinasuvien osuus kaikista asuntokunnista vuosina 2005 2013 50,0 48,0 46,0 44,0 42,0 40,0 38,0 36,0 34,0 32,0 30,0 Kaikista asuntokunnista yksinasuvien alle 25-vuotiaiden osuus vaihteli muutamissa prosenteissa. Helsingissä osuus on ollut suurin ja KUUMA-kunnissa pienin. Yksinasuvia 25 34-vuotiaita oli koko maassa yli 153 000 vuonna 2013. lla, ssa ja Helsingissä heitä oli kaksi kertaa enemmän kuin nuorempaan ikäryhmään kuuluvia. Yksinasuvien 25 34-vuotiaiden osuus kaikista asuntokunnista oli vuonna 2013 kaikilla alueilla kutakuinkin sama kuin vuonna 2005. Lukumäärällisesti heitä oli vuonna 2013 kaikilla alueilla enemmän kuin vuonna 2005. Vuonna 2013 koko maassa yksinasuvien 35 64-vuotiaiden määrä lähenteli puolta miljoonaa. Vuonna 20 heitä oli liki 445 000. Sen jälkeen määrä on hieman pienentynyt. Helsingissä heitä oli eniten vuonna 2009, jonka jälkeen sielläkin määrä on vähentynyt. lla ja ssa sen sijaan yksinasuvien 35 64-vuotiaiden määrä on kasvanut vuodesta toiseen. Kuitenkin yksinasuvien 35 64-vuotiaiden osuus kaikista asuntokunnista on kaikilla alueilla vähentynyt, eniten Helsingissä.
2 Yksinasuvien vähintään 65-vuotiaiden määrä on kasvanut kaikilla alueilla nopeimmin, niin myös heidän osuutensa kaikista asuntokunnista. ssa heidän osuutensa on ollut suurin koko tarkastelujakson (2005 2013) ajan. on pysynyt selvänä kakkosena. Vähiten yksinasuvia vähintään 65-vuotiaita oli ssa. lla yksinasuvien määrä on tässä ikäryhmässä kasvanut nopeammin kuin ssa. KUUMA-kunnissa yksinasuvien vähintään 65-vuotaiaiden osuus on ollut selvästi suurempi kuin lla ja ssa. Lapsettomat parit Lapsettomia pareja oli vuonna 2013 koko maassa reilu 706 000, useampi kuin joka neljäs kaikista asuntokunnista. Näin oli ä lukuun ottamatta muillakin alueilla. Helsingissä osuus jäi alle neljäsosaan. Kaikilla alueilla lapsettomien parien määrä on kuitenkin ollut tasaisessa kasvussa. ssa ja lla heidän osuutensa kaikista asuntokunnista on muista alueista poiketen pienentynyt. Kuvio 2. Lapsettomien parien osuus kaikista asuntokunnista vuosina 2005 2013 30,0 29,0 28,0 27,0 26,0 25,0 24,0 23,0 22,0 21,0 20,0 Alle 25-vuotiaiden lapsettomien parien osuus kaikista asuntokunnista oli vuonna 2013 runsas puolitoista prosenttia KUUMA-kuntia, jossa se oli pienempi, lukuun ottamatta. 25 34-vuotiaiden lapsettomien parien osuus kaikista asuntokunnista on ä lukuun ottamatta pienentynyt kaikilla alueilla. Osuus vaihteli kolmen ja viiden prosentin molemmin puolin, Helsingissä se oli suurin. 35 64-vuotiaiden lapsettomien parien osuus oli suurin KUUMA-kunnissa, vajaa 14 prosenttia. Kaikilla alueilla sekä osuus että määrä oli vuonna 2013 kuitenkin pienempi kuin vuonna 2005. Vähintään 65 vuotta täyttäneiden lapsettomien parien osuus oli koko maassa runsas prosenttia, muilla alueilla pienempi, vaikkakin osuus oli kasvanut kaikilla alueilla. Parit ja lapsia Sellaisten asuntokuntien, joissa oli parin lisäksi lapsia, osuus oli pienentynyt kaikilla alueilla. Suurin osuus oli ssa ja KUUMA-kunnissa, jossa tällaisia asuntokuntien oli useampi kuin joka neljäs. Helsingissä osuus oli vain 15 prosenttia ja siellä muutos vuodesta 2005 oli kaikista pienin. Niiden parien, joilla oli 1 2 lasta (joista ainakin toinen alle 18v), osuus kaikista asuntokunnista vaihteli 18 prosentin välillä tässä tarkastelluilla alueilla. Suurin se oli ssa ja KUUMA-kunnissa ja pienin Helsingissä. Vuoteen 2005 verrattuna osuus oli pienentynyt kaikilla muilla alueilla paitsi Helsingissä, jossa se oli pysynyt samana, runsaassa prosentissa. Koko maassa tällaisia pareja oli vuonna 2013 kuutisen tuhatta vähemmän kuin vuonna 2005. Muilla alueilla näiden asuntokuntien määrä oli jonkin verran suurempi vuonna 2013 kuin vuonna 2005. Pareilla, joilla oli vähintään 3 lasta (joista vähintään yksi alle 18v), osuus kaikista asuntokunnista vaihteli Helsingin kahden ja KUUMA-kuntien viiden ja puolen prosentin välillä vuonna 2013. Kaikilla alueilla osuus oli pienentynyt vuodesta 2005. ssa, Helsingissä ja lla näiden parien määräkin oli pienentynyt. ssa se oli vuonna 2013 hieman suurempi ja KUUMA-kunnissa sama kuin vuonna 2005.
3 Kuvio 3. Pari ja lapsia -asuntokuntien osuus kaikista asuntokunnista vuosina 2005 2013 32,0 30,0 28,0 26,0 24,0 22,0 20,0 18,0 16,0 14,0 12,0 Yksinhuoltajat Yksinhuoltaja-asuntokuntien (kaikki lapsen asemassa olevat) osuus kaikista asuntokunnista vaihteli 6,5 ja 8,5 prosentin välillä. Kaikilla alueilla heitä oli vuonna 2013 pienempi osuus kuin vuonna 2005. Suurin vähennys oli koko maassa ja Helsingissä. Näillä alueilla yksinhuoltajien osuus oli jo ennestäänkin pienin. lla ja ssa osuus on pysytellyt lähes samana jo usean vuoden ajan. Kuvio 4. Yksinhuoltaja -asuntokuntien osuus kaikista asuntokunnista vuosina 2005 2013 9,0 8,5 8,0 7,5 7,0 6,5 6,0 Yksinhuoltajia, joilla oli 1 2 lasta (joista ainakin toinen alle 18v), oli kaikista yksinhuoltaja-asuntokunnista noin kaksi kolmesta. lla heidän osuutensa oli suurin ja koko maassa pienin. Osuus yksinhuoltaja-asuntokunnista oli kaikilla alueilla hieman pienentynyt. Kaikista asuntokunnista enintään kaksilapsisten yksinhuoltaja-asuntokuntien osuus oli lla 5 prosenttia, muilla alueilla vähemmän. ssa ja Helsingissä yksinhuoltajien (1 2 lasta) määrä oli 2013 pienempi kuin vuonna 2005. Vähintään kolmilapsisten (joista vähintään yksi alle 18v) yksinhuoltaja-asuntokuntien osuus kaikista yksinhuoltajaasuntokunnista vaihteli 15 ja 18 prosentin välillä. Sellaisia yksinhuoltaja-asuntokuntia, joilla ei yksikään lapsista ollut alle 18-vuotias oli kolmannes kaikista yksinhuoltajaasuntokunnista. ssa näiden yksinhuoltaja-asuntokuntien määrä oli vähentynyt vuodesta 2005, muilla alueilla se oli selvästi kasvanut.
4 Käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohden Tulotason indikaattorina käytetään asuntokunnan kulutusyksikkökohtaista mediaanituloa. Mediaanitulo saadaan, kun tulonsaajat asetetaan tulojen mukaan suuruusjärjestykseen: mediaanitulo on keskimmäisen tulonsaajan tulo. Keskimmäisen tulosaajan kummallekin puolelle jää yhtä monta tulonsaajaa. Mediaani ei ole yhtä herkkä poikkeaville äärihavainnoille kuin aritmeettinen keskiarvo. Tuloja tarkastellaan kulutusyksikkökohtaisten käytettävissä olevien rahatulojen määrällä. Käytettävissä oleviin rahatuloihin lasketaan palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot (ilman ansiotuloa) sekä saadut nettotulonsiirrot. Kulutusyksikköjen määrä saadaan käyttämällä Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin suosittamaa OECD:n ns. muunnettua kulutusyksikköasteikkoa, jossa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1,muut yli 13-vuotiaat saavat painon 0,5 ja sitä nuoremmat lapset saavat painon 0,3. Käytettävissä olevat kulutusyksikkökohtaiset mediaanitulot ovat kasvaneet vuodesta 2005 vuoteen 2013 kaikilla alueilla hyvin samansuuntaisesti, koko maassa hieman muita enemmän (32 %) ja lla niukasti muita vähemmän (29 %). erottuu muista suuremmilla tuloillaan. Kuvio 5. Käytettävissä olevien kulutusyksikkökohtaisten rahatulojen mediaani vuosina 2005 2013 29 000 27 000 25 000 23 000 21 000 19 000 17 000 15 000 Tulot elinvaiheen mukaan Yksinasuvilla käytettävissä olevien kulutusyksikkökohtaisten mediaanitulojen kehitys ja alueiden väliset erot ovat hyvin samanlaiset kuin kaikilla asuntokunnilla. Selvimmän poikkeuksen tekevät KUUMA-kuntien yksinasuvat: heillä mediaanitulot olivat pienemmät kuin lla ja Helsingissä. ssa kasvu oli ollut suurinta ja lla pieneintä. Lapsettomilla pareilla espoolaisilla oli selvästi paremmat mediaanitulot ja koko maassa selvästi pienemmät mediaanitulot kuin lla, Helsingissä ja KUUMA-kunnissa. Näillä kolmella viimeksi mainitulla alueella mediaanitulot olivat vielä vuonna 2005 lähes samat, mutta tarkastelujaksolla helsinkiläisten mediaanitulot olivat kohonneet nopeiten ja KUUMAkunnissa asuvienkin nopeammin kuin vantaalaisten. Pareilla, joilla oli lapsia, mediaanitulojen taso ja muutos noudattivat pitkälti lapsettomien parien tasoa ja muutosta: espoolaiset erottuvat korkeammalla mediaanitulojen tasollaan ja koko maa matalimmalla tulotasollaan. Alueiden väliset erot eivät muuttuneet vuodesta 2005 vuoteen 2013. Yksinhuoltaja-asuntokunnat eroavat muista vain siinä, että erot alueiden välillä olivat pienimmät ja tilanne alueiden välillä oli säilynyt samana vuodesta 2005. Ks. kuviot seuraavalla sivulla
5 Kuviot 6-9. Käytettävissä olevien kulutusyksikkökohtaisten rahatulojen mediaani vuosina 2005 2013 Yksinasuva Lapseton pari 24 000 36 000 vuositulot, eurtoa 22 000 18 000 16 000 14 000 34 000 32 000 30 000 28 000 26 000 24 000 22 000 12 000 Pari ja lapsia Yksinhuoltaja 34 000 21 000 32 000 30 000 19 000 28 000 26 000 24 000 22 000 18 000 17 000 16 000 15 000 14 000 18 000 13 000 Pienituloiset Yksinasuvista ja yksinhuoltajista noin 30 prosenttia oli pienituloisia koko maassa vuonna 2013. Pienituloisia ovat asuntokunnat, joiden kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohti (ns. ekvivalentti rahatulo) ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanitulosta. Tämän tulorajan alapuolelle jäävien osuutta väestöstä kutsutaan pienituloisuusasteeksi. Pienituloisuuden euromääräinen raja vaihtelee vuosittain. Määritelmä perustuu Euroopan unionin tilastolaitoksen Eurostatin suosituksiin. Yksinasuvista oli pienituloisia vähiten lla. Lapsettomista pareista suhteellisesti vähiten pienituloisia oli KUUMAkunnissa. Yksinasuvilla pienituloisten osuus oli vähentynyt kaikilla alueilla, lapsettomilla pareilla KUUMA-kunnissa, ssa ja koko maassa. lla ja Helsingissä pienituloisten lapsettomien parien osuus oli pysynyt lähes samana. Sellaisilla pareilla, joilla oli lapsia, pienituloisten osuus oli pysynyt koko lailla samalla tasolla. lla ja ssa osuus oli lievästi kasvanut. Yksinhuoltajissa pienituloisten osuuden muutokset olivat niin ikään pieniä, vuosina 2009 2011 pienituloisten yksinhuoltajien osuus kasvoi, mutta pieneni sen jälkeen.
6 Kuviot -13. Pienituloisten osuus (%) ao. elinvaiheen asuntokunnista vuosina 2005 2013 Yksinasuvat Lapsettomat parit oasuus yksinasuvista, % 40 35 30 25 20 15 osuus lapsettomista pareista, % 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Pari ja lapsia Yksinhuoltajat osuus pari ja lapsia asuntokunnista, % 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 osuus yksinhuoltaja-asuntokunnista, % 40 35 30 25 20 15 Lähde: Tilastokeskus ja www. aluesarjat.fi Katsauksen laatija: Hannu Kyttälä www.vantaa.fi/tilastot ISBN 978-952-443-532-1 Taloussuunnittelu/Tietopalvelu ISSN-L 1799-702X Puh. (09) 8392 2716 Sähköposti: etunimi.sukunimi@vantaa.fi ISSN 1799-7089 (verkkojulkaisu) n kaupunki. Tietopalvelut B:2016