Ehdotus linnuston monimuotoisuudelle tärkeiden alueiden huomioinnista maakuntakaavan tarkistuksessa Keski- Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry. Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry. 1. Johdanto Keski- Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ja Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys on kutsuttu mukaan Keski- Suomessa käynnistettyyn maakuntakaavan tarkistukseen. Tarkistuksen jälkeinen uusi kaava kumoaa entisen maakuntakaavan ja vaihemaakuntakaavat, mistä johtuen sen merkitys on huomattava. Yhdistykset esittävät huolensa maakuntakaavan tarkistuksen painotuksista, joissa ei ole mukana yhtenä selkeänä tavoitteena luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen Keski- Suomen alueella. Asian tärkeys on kuitenkin tunnistettu jo maakuntaohjelman 2014 2017 ympäristöselostuksessa, jossa todetaan: Keski- Suomen suurimpia ympäristönsuojelullisia haasteita ovat ilmastonmuutokseen vaikuttavien päästöjen hallinta, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, vesistöjen rehevöityminen sekä kulttuuriympäristön arvokkaimpien osien säilyttämisen turvaaminen. Suomen Ympäristökeskuksen julkaisu Ympäristön tila Suomessa 2013 (Putkuri ym. 2013) ja Keski- Suomen ELY- keskuksen julkaisu Ympäristön tila Keski- Suomessa 2013 (Keski- Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2013) nostavat molemmat monimuotoisuuden köyhtymisen keskeiseksi ympäristöongelmaksi. Biotalouden tehostamistavoitteista johtuen monimuotoisuuden tila maakunnassa on vaarassa edelleen heikentyä. Tehostamisen vastapainoksi tarvitaan selkeitä strategisia suunnitelmia ja myös aluevarauksia monimuotoisuuden turvaamiseksi. Vain näin voidaan täyttää Suomen kansainväliset sitoumukset. Tässä kannanotossa luodaan katsaus maakuntakaavoitusta säätelevään säännöstöön ja nostetaan esille ne kokonaisuudet, jotka velvoittavat luonnon monimuotoisuuden huomiointiin. Lisäksi nostetaan esille linnuston monimuotoisuuden viimeaikainen huolestuttava kehitys Suomessa ja Keski- Suomessa. Kannanotto painottuu linnustoon, mutta on esimerkiksi soiden osalta yleistettävissä muuhunkin lajistoon.
Lopuksi tehdään perusteellisiin selvityksiin nojaava esitys uusien luonnon monimuotoisuudelle tärkeiden alueiden nostamisesta osaksi maakuntakaavaa ja hahmotellaan niiden osalta mahdollisia kaavamääräyksiä. Toteutuessaan ehdotetut uudet alueet yhdessä vanhan suojelualueverkoston kanssa muodostavat osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa mainitun maakunnallisesti tärkeän tulevaisuuteen suuntautuvan toiminnallisen kokonaisuuden. Esitys on maankäytön suunnittelun keinoin toteutettavissa oleva ja edistää merkittävällä tavalla valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Elinvoimaisten maatalousalueiden, arvokkaiden lintuvesien ja soiden suojelu profiloi oivalla tavalla Keski- Suomea luonnostaan huolehtivana maakuntana ja on omalta osaltaan edistämässä luonnon virkistyskäytölle asetettujen tavoitteiden toteutumista. 2. Suunnittelun lähtökohdat maankäyttö- ja rakennuslain mukaan Maakuntakaavan tarkistuksen lähtökohdat on tiivistetty sen osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa. Siinä todetaan: Maankäyttö- ja rakennuslain 9 :n mukaan kaavan tulee perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus. Lain 28 määrittelee maakuntakaavan sisältö- vaatimukset. Niiden mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on otettava huomioon valtakunnalliset alueiden- käyttötavoitteet. Myös luonnonsuojelulain (1096/1996) 7 ja 77 :ssä tarkoitettujen luonnonsuojeluohjelmien ja - päätösten sekä 32 :ssä tarkoitettua maisema- aluetta koskevien perustamispäätösten tulee olla ohjeena kaavaa laadittaessa. Lisäksi on erityistä huomiota kiinnitettävä: Maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen Alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen Ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin Vesi- ja maa- ainesvarojen kestävään käyttöön Maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin Maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen Virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan luonnonsuojeluun, luontoarvoihin ja ekologiseen kestävyyteen liittyviin kysymyksin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Määräyksiä selvityksistä täsmennetään maankäyttö- ja rakennusasetuksessa, jossa todetaan: Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 9 :ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset: Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Näiden määräysten valossa on selvää, että kaavan valmistelussa on syytä huomioida alueella tehdyt luonnon monimuotoisuuteen liittyvät selvitykset. Tässä vaiheessa ainoana esitetty sinänsä tärkeä selvitys hiljaisista alueista ei kerro mitään luonnon monimuotoisuuden tilasta tai sen kehityksestä. Kaavan tavoitteiden mukaisen biotalouden tehostamisen vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle ei tällä hetkellä ole myöskään asianmukaisesti arvioitu. Keski- Suomen alueelta on olemassa Keski- Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen, Suomenselän Lintutieteellisen Yhdistyksen, BirdLife Suomen ja Keski- Suomen Liiton yhteistyössä valmistelema selvitys maakunnallisesti tärkeistä lintualueista (Pihlaja 2013). Tämä selvitys on syytä liittää kaavaselvityksien osaksi. Toinen merkittävä selvitys on soidensuojelutyöryhmän ehdotus soidensuojelun täydentämiseksi (Alanen & Aapala 2015). Keskeisenä indikaattorina monimuotoisuuden tilasta voidaan pitää myös juuri julkaistua lintujen päivitettyä valtakunnallista uhanalaisuusarviointia (Tiainen ym. 2016) ja samassa yhteydessä julkaistua alueellista uhanalaisuusarviointia. 3. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa nostetaan esille valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joista todetaan seuraavaa: Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla (VAT) linjataan maamme alueiden käyttöä pitkälle tulevaisuuteen. Tavoitteiden tarkoituksena on vastata niihin ongelmiin, joita asettavat alueidenkäytölle mm. ilmastonmuutos, muuttoliike, yhdyskuntarakenteen hajautuminen, elinympäristön laatuvaatimukset, luonnon- ja rakennusperinnön säilyminen ja yhteysverkkojen toimivuus. Valtioneuvoston tarkistamat tavoitteet tulivat voimaan 1.3.2009. Valtioneuvoston päätöksessä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista todetaan: Alueidenkäytön suunnittelulle on maankäyttö- ja rakennuslailla määritelty erityislakeja kokonaisvaltaisemmat tavoitteet. Lain 5 :ssä alueidenkäytön suunnittelun tavoitteeksi on asetettu mm. luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilyminen, kulttuuriarvojen vaaliminen, ympäristönsuojelu ja ympäristöhaittojen ehkäiseminen sekä luonnonvarojen säästeliäs käyttö. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tulee tukea ja edistää laissa määriteltyjen alueidenkäytön suunnittelun tavoitteiden saavuttamista. Edellä mainittujen ympäristötavoitteiden edistäminen kuuluu näin ollen myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden piiriin. Vaikka varsinaiset suojelutehtävät hoidetaan erityislakien nojalla, tulee suojelutavoitteiden toteutumista edistää ja tukea myös alueidenkäytön ja sen suunnittelun keinoin. Alueidenkäytön suunnittelu on luonteeltaan kokonaisvaltaista ja eri intressejä yhteen sovittavaa toimintaa, jossa tunnistetaan toiminnalliset tarpeet ja sovitetaan ne ympäristön vaatimuksiin. Tämä edesauttaa ympäristöllisten näkökohtien riittävän laaja- alaista tarkastelua ja varhaista huomioon ottamista alueidenkäytön suunnittelussa ennen hankekohtaisia ratkaisuja ja erityislakien mukaisia menettelyjä.
Tavoitteet korostavat alueiden käytön suunnittelun, kuten maakuntakaavoituksen roolia ympäristöllisten näkökohtien huomioinnissa jo erilaisia konkreettisia hankkeita edeltävässä vaiheessa. Tämä tavoite ei voi toteutua ilman selkeitä maakuntakaavassa osoitettuja aluevarauksia. Hyvin merkittävää on se, että tavoitteissa yhdistetään alueidenkäytön keinot Suomen kansainvälisten sitoumuksien täyttämiseen: Vaikka alueidenkäyttöä koskeva päätöksenteko on täysin kansallista, vaikuttavat siihen kansallisen tavoitteenasettelun lisäksi kansainväliset sopimukset. Suomi on sitoutunut lukuisiin kansainvälisiin sopimuksiin, joiden velvoitteiden toteuttaminen edellyttää myös alueidenkäytön keinojen käyttöä. Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (SopS 78/1994) tavoitteena on maapallon ekosysteemien, eläin- ja kasvilajien sekä niiden sisältämien perintötekijöiden monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö. Sopimuksen mukaan monimuotoisuus tulisi kytkeä osaksi yhteiskunnan eri sektoreiden sisäisiä ja niiden välisiä suunnitelmia ja toimintaperiaatteita. Sopimus laajentaa suojelun myös perinteisen luonnonsuojelun ulkopuolelle. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa painotetaan luonnon monimuotoisuutta osana eri maankäyttötarpeita kokonaisvaltaisesti yhteen sovittavaa alueidenkäytön suunnittelua. Tärkeää on kiinnittää huomiota vihervyöhykkeiden ja monipuolisten luonnonympäristöjen riittävyyteen yhdyskuntien kehittämisessä, ekologisten käytävien tarpeeseen sekä ekologisesti merkittävien ja yhtenäisten luonnonalueiden säilymiseen yhtenäisenä. Maakuntakaavan kannalta keskeisiä kohtia biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa ovat sitoumukset: sisällyttää biologisen monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö mahdollisuuksiensa mukaan ja soveltuvin osin yhteiskunnan eri sektoreiden sisäisiin ja niiden välisiin suunnitelmiin, ohjelmiin ja toimintaperiaatteisiin. perustaa suojelualueiden tai muiden erityistoimia vaativien alueiden järjestelmä biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiasta vuosiksi 2012 2020, luonnon puolesta ihmisen hyväksi toteaa lisäksi seuraavaa: Suomi on myös sitoutunut näiden päätavoitteiden entistä tehokkaampaan toimeenpanoon tarkoituksena pysäyttää vuoteen 2020 mennessä biologisen monimuotoisuuden häviäminen maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja kansallisesti. Jotta tähän tavoitteeseen voidaan päästä, edellyttää se selkeitä toimia kaikilla alueiden käytön suunnittelun tasoilla, myös ja etenkin maakuntakaavoituksessa. Paras keino tähän on osoittaa monimuotoisuudelle tärkeät alueet ja määritellä niille monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvittavat kaavamääräykset. Monimuotoisuuden säilyttämisessä korostuvat suuren mittakaavan kysymykset monimuotoisuudelle tärkeiden alueiden verkottumisesta ja niiden kokonaispinta- alan riittävyydestä. Alueiden käytön suunnittelun näkökulmasta ainoastaan maakuntakaava on riittävän laaja- alainen näiden näkökohtien huomiointiin. Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat muodostavat valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa oman kokonaisuuden. Siinä asetetaan seuraavat tavoitteet:
Yleiset tavoitteet Alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden sekä tarpeen mukaan niiden ja muiden arvokkaiden luonnonalueiden välillä edistetään. Erityistavoitteet Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota. Maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon vesi- ja rantaluonnon suojelun tai virkistyskäytön kannalta erityistä suojelua vaativat vesistöt. Alueidenkäytön suunnittelussa rantaan tukeutuva loma- asutus on mitoitettava siten, että turvataan luontoarvoiltaan arvokkaiden ranta- alueiden säilyminen sekä loma- asutuksen viihtyisyys. Maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma- alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. Erityisiä vaatimuksia asetetaan vesi- ja suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Tavoitteet koskevat joko kaikkia kaavoituksen tasoja tai vain maakuntakaavoitusta. Soiden monimuotoisuuden säilyttämistavoitteen kannalta korostuu merkitykseltään soidensuojelutyöryhmän ehdotus soidensuojelun täydentämiseksi. Velvoite tämän tavoitteen toteuttamisesta koskee suoraan maakuntakaavaa. Tavoitteiden ympäristö- ja muut vaikutuksina esitetään: Tavoitteet edistävät arvokkaiden luontoalueiden, laajojen yhtenäisten luonnonalueiden ja luonnon monimuotoisuuden säilymistä etenkin taajamien ulkopuolisilla alueilla. Hyvin tärkeä on osio tavoitteiden toteuttamisesta ja seurannasta. Siinä korostetaan maakuntakaavan aluevarausten merkitystä koko suunnittelujärjestelmän toimivuuden ja alueidenkäyttötavoitteiden toteutumisen kannalta. Siellä todetaan näin: Maakunnan suunnittelu, erityisesti maakuntakaavoitus on ensisijainen suunnittelumuoto valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden konkretisoinnissa. Tavoitteiden luonteen ja alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän toimivuuden sekä valtion ympäristöhallinnon tehokkaan ohjauksen kannalta on tarkoituksenmukaista, että tavoitteet täsmentyvät pääosin jo maakuntatasolla alueidenkäytön suunnitteluperiaatteiksi ja aluevarauksiksi. Tämän jälkeen ne vaikuttavat maakuntakaavan ohjausvaikutuksen kautta kuntien alueidenkäytön suunnitteluun.
4. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/ey luonnonvaraisten lintujen suojelusta Myös EU:n lintudirektiivi on huomioitava monimuotoisuuteen vaikuttavissa suunnitelmissa. Se määrittelee jäsenvaltioiden velvoitteista seuraavasti: 1. Artikla 1) Tämä direktiivi koskee kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, johon perustamissopimusta sovelletaan. Sen tavoitteena on näiden lajien suojelu, hoitaminen ja sääntely, ja se antaa säännökset niiden hyödyntämisestä. 2) Tätä direktiiviä sovelletaan lintuihin ja niiden muniin, pesiin ja elinympäristöihin. 2. Artikla Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien kantojen ylläpitämiseksi sellaisella tasolla, joka vastaa erityisesti ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia ottaen huomioon taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset, taikka näiden kantojen mukauttamiseksi tähän tasoon. 3. artikla 1) Ottaen huomioon 2 artiklassa mainitut vaatimukset jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien elinympäristöjen riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi, ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi ennalleen. 2) Biotooppien ja elinympäristöjen säilyttämiseen, ylläpitämiseen ja ennalleen saattamiseen sisältyvät ensisijaisesti seuraavat toimenpiteet: suojelualueiden muodostaminen suojelualueiden sisä- ja ulkopuolella sijaitsevien elinympäristöjen ylläpitäminen ja hoito ekologisten tarpeiden mukaisesti 4. artikla 1) Tämän direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. 2) Jäsenvaltioiden on toteutettava vastaavat toimenpiteet sellaisten säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien osalta, joita ei luetella liitteessä I, ottaen huomioon niiden suojelun tarve sillä maantieteellisellä vesi- ja maa- alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan, kun kyseessä ovat niiden muuttoreittien varrella sijaitsevat pesimä-, sulkasato- ja talvehtimisalueet ja levähdyspaikat. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota kosteikkojen ja erityisesti kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen suojeluun. Viimeaikaisen uhanalaisuuskehityksen valossa on selvää, että artiklassa 2 mainittuja kaikkia tarvittavia toimenpiteitä on tarpeen tehostaa. Lintudirektiivin liitteessä 1 mainitut Keski- Suomessa merkittävässä määrin esiintyvät lajit ovat: Kaakkuri Gavia stellata
Kuikka Gavia arctica Mustakurkku- uikku Podiceps auritus Kaulushaikara Botaurus stellaris Laulujoutsen Cygnus cygnus Uivelo Mergus albellus Mehiläishaukka Pernis apivorus Ruskosuohaukka Circus aeruginosus Sinisuohaukka Circus cyaneus Maakotka Aquila chrysateos Kalasääski Pandion haliaetus Ampuhaukka Falco columbarius Pyy Bonasa bonasia Teeri Tetrao tetrix Metso Tetrao urogallus Luhtahuitti Porzana porzana Ruisrääkkä Crex crex Kurki Grus grus Kapustarinta Pluvialis apricaria Suokukko Philomachus pugnax Heinäkurppa Gallinago media Liro Tringa glareola Pikkulokki Larus minutus Kalatiira Sterna hirundo Huuhkaja Bubo bubo Hiiripöllö Surnia ulula Varpuspöllö Glaucidium passerinum Lapinpöllö Strix nebulosa Viirupöllö Strix uralensis Suopöllö Asio flammeus Helmipöllö Aegolius funereus Kehrääjä Caprimulgus europaeus Harmaapäätikka Picus canus Palokärki Dryocopus martius Valkoselkätikka Dendrocopos leucotos Pohjantikka Picoides tridactylus Kangaskiuru Lullula arborea Pikkusieppo Ficedula parva Pikkulepinkäinen Lanius collurio Peltosirkku Emberiza hortulana Suojelutilanteeltaan valtakunnallisesti tai jossain Keski- Suomen alueella alueellisesti uhanalaiset lajit on lihavoitu. Silmälläpidettävät lajit on esitetty sinisellä. Uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien osuus on huomattava. 4. Monimuotoisuuden kehitys Liitteessä 1 esitetään tammikuussa 2016 julkaistu uusi lintujen uhanalaisuusluokitus niiden lajien osalta, jotka esiintyvät Keski- Suomessa merkittävässä määrin joko pesimälajeina, läpimuuttajina tai molempina (Taulukko 1). Taulukossa on merkitty punaisella tilaltaan vuoden 2010 arviointiin nähden heikentyneet lajit, jotka ovat enemmistönä.
Huomio kiinnittyy etenkin rehevien järvien ja lampien lajiston äärimmäisen huolestuttavaan kannankehitykseen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Käännettä parempaan ei ole tapahtunut arviointien 2010 2015 välillä vaan tilanne on entisestään pahentunut. Metsälajiston osalta on huomioitavaa useiden varttuneiden metsien lajien heikkenevä tila. Ahdingossa ovat esimerkiksi pesäpaikkansa suhteen vaateliaat päiväpetolinnut. Ennen yleisten valtalajien kuten hömötiaisen, töyhtötiaisen ja punatulkun voimakas väheneminen kertoo osin hallitsemattomista muutoksista metsien rakenteessa ja mahdollisen sukupuuttovelan realisoitumisesta. Liitteessä 1 on myös esitettynä maakuntakaavan vaikutusalueen alueellisesti uhanalainen lintulajisto (Taulukko 2). Tässä listauksessa painottuu suolajisto, mikä kertoo maakunnan soiden ahdingosta ja käyttöhistoriasta. Monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vaatii tehostettuja toimia. Maakuntakaavan tarkistus tarjoaa siihen mahdollisuuden. Vain maakuntatason ohjauksella voidaan varmistua riittävän laajan ja kattavan suojeltujen elinympäristöjen kokonaisuuden muodostumisesta Keski- Suomen alueelle. Suojelualueiden ja muiden monimuotoisuudelle tärkeiden alueiden keskinäistä kytkeytyneisyyttä ja verkottumista voidaan niin ikään arvioida tehokkaasti vasta maakuntatasolla, mistä johtuen perusteet alemman tason kaavoissa tehtäville varauksille on esitettävä jo maakuntakaavassa. Tähän ohjaavat myös valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. 5. Vahvistettujen maakuntakaavojen suojelualuevaraukset Soiden suojelun kannalta on keskeisen tärkeää, että maakuntakaavan ja 3. vaihemaakuntakaavan kaikki soita koskevat suojelualuevaraukset ja luontoarvoja sisältävien soiden kaavamääräykset siirretään tarkistuksessa uuteen kaavaan sellaisenaan. Muiden suojelualuevarausten osalta osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa todetaan: Seuranta osoittaa, että kaava ei ole kaikilta osin ohjannut kehitystä haluttuun suuntaan. Tällaisia merkintöjä ovat olleet pienet maakunnalliset suojelualueet. Lainauksen ensimmäinen lause voidaan myös kääntää toisin päin muotoon kaava on merkittävässä määrin ohjannut suojelualueiksi varattujen alueiden kehitystä haluttuun suuntaan. Maakuntakaavan vielä toteutumattomien aluevarausten merkityksestä yleiskaavoituksessa on lukuisia esimerkkejä. Yhdeksi tarkistusprosessin tavoitteeksi mainitaan: Maakunnallisten suojelualueiden tarkistus On selvää, että edellä esitetyn monimuotoisuuden kehityksen valossa maakuntakaavan suojelualuevarauksia ei tule vähentää. Vakiintuneet suojelualuevaraukset ovat niiden pitkäaikaisuuden johdosta yleensä yleisesti hyväksyttyjä, eikä niihin liity merkittäviä kiistanalaisuuksia. Jos kohteita poistetaan, tälle tulee olla erityisen painavat perusteet. Poistamiseen johtaneet syyt tulee eritellä kohdekohtaisesti. Pikemminkin tilanteessa, jossa suuri määrä lajistoa ahdingossa, tarkistustavoite on tulkittava tarpeeksi lisätä maakunnallista suojelua. Myös maakuntaohjelman 2014 2017 ympäristöselostuksessa todetaan: Metsokohteista ja maakuntakaavan uusista soidensuojelualueista huolimatta nykyinen luonnonsuojeluverkosto ei ole riittävän laaja maakunnan kaikkien luontotyyppien ja eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseksi.
Luontoarvot ovat luonteeltaan pääosin staattisia ja hitaasti kehittyviä, hoidettuina pysyviä ja useimmiten tiukasti paikkaan sidottuja. Tästä johtuen myös uudenlaisessa, strategisuuteen pyrkivässä kaavoituksessa, luonnon monimuotoisuuden ydinalueiden turvaamisen on edelleen perustuttava aluevarauksiin. 6. Esitys uusista aluevarauksista ja kaavamääräyksistä Yhdistykset ehdottavat, että linnuston ja luonnon yleisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseksi otetaan käyttöön joukko uusia maakuntakaavan aluevarauksia, joille määritellään soveltuvat kaavamääräykset. Lähtökohtana on monimuotoisuuden suojelun toteuttaminen siten, että siitä ei koidu kohtuutonta haittaa aluevarausten alueen maanomistajille. Tavoite on, että kaavamääräysten perusteella näille alueille myös kohdennetaan elinympäristöjen kunnostukseen ja hoitoon tarkoitettuja määrärahoja. Esitetyt alueet pohjautuvat tehtyihin selvityksiin maakunnallisesti tärkeistä lintualueista (MAALI) ja valtakunnallisesti merkittävistä soidensuojelun täydennyskohteista. MAALI- kohteiden kuvaukset löytyvät julkaisuista Keski- Suomen maakunnallisesti tärkeät lintualueet (Pihlaja 2013) ja Suomenselän maakunnallisesti arvokkaat lintualueet (Aalto 2013). 6.1 Monimuotoisuudelle tärkeät kosteikot ja lintuvedet Reagointi vesi- ja kosteikkolinnuston kannankehitykseen vaatii monia toimia, joista maakuntakaavan osalle jää tämän lajiston suojelutilanteen parantamisen kannalta tärkeimpien vielä suojelemattomien alueiden osoittaminen. Kosteikot ja lintuvedet ovat luontomatkailun ja virkistyskäytön kannalta merkittäviä, ja useammilla nyt esitettävillä alueilla on vilkkaassa käytössä oleva lintutorni. Monimuotoisuuden säilyminen on virkistyskäytön jatkumisen edellytys, joten esitys on linjassa maakuntakaavan tarkistuksen matkailuun ja virkistykseen asetettujen tavoitteiden kanssa. Seuraavassa esitetään ehdotetut aluevaraukset ja niille alustavasti ehdotettavat kaavamerkinnät. Kaavamerkintä: Uhanalaisen vesilinnuston tärkeä pesimä- ja levähdysalue Ehdotetut kohteet: Ahveninen Hankasalmi/Laukaa Alanen (Vehniä) Laukaa Elämäisjoki Pihtipudas Hetejärvet Petäjävesi Hiukkaanlahti ja Hepojärvi Jämsä Hujakko ja Pohjoislahti Äänekoski Humppi Karstula Kuorejärvi Saarijärvi Lautajärvi Saarijärvi Naistenjärvi Viitasaari Niemisjärvi Hankasalmi Pirtti- Herttu Hankasalmi Riiho (lintuvedet) Keuruu Rutalahti Kivijärvi Suonteen Vallasjokisuu- Levälahti- Lahdisto* Joutsa Säpöslahti* Joutsa Vuontee (vesialue) Laukaa * Rajausehdotukset liitteenä 3.
Kaavamääräys: Alueella ei saa ryhtyä sellaisiin toimiin, jotka vaarantavat alueen linnustollisen monimuotoisuuden. Alueet tulee huomioida ympäristön hoitoon tarkoitettujen määrärahojen kohdentamisessa. 6.2 Monimuotoisuudelle tärkeät viljelysalueet Joillain Keski- Suomen peltoalueilla on huomattavaa merkitystä muuttolinnuston levähdysalueina. Lajien suojelussa on tärkeää huomioida kaikki niiden käyttämät elinympäristöt ja muuttolintujen osalta hyvien levähdysalueiden merkitys on korostunut. Esitettävät alueet on tunnistettu maakunnallisesti tärkeitä lintualueita määritettäessä. Tässä esitetyt alueet ja kaavamääräykset ovat yhteneväiset valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteiden kanssa, joissa todetaan: Ilman erityisiä perusteita ei hyviä ja yhtenäisiä peltoalueita tule ottaa taajamatoimintojen käyttöön. Laajat peltoalueet ovat myös viljelysmailla pesivän lajiston kannalta korostetun tärkeitä. Alueisiin liittyy myös merkittäviä maisemallisia arvoja. Kaavamerkintä: Muuttolinnuston levähdysalueena tärkeä viljelysalue ja peltolinnuston pesimäalue. Ehdotetut kohteet: Alhojärven alue Jämsä Kangaskylän pellot Laukaa Kortteinen Pihtipudas Kuukasojanaukean alue Jyväskylä Kääpälän pellot Jämsä Liimattala Äänekoski Piesalankylän alue Petäjävesi Puhakan pellot Laukaa Riiho (peltoala) Keuruu Satosuo Saarijärvi Vuontee (peltoala) Laukaa Kaavamääräys: Alueilla tulee edistää kestävän maatalouden harjoittamista. Alueelle ei tule osoittaa muuta kuin maatalouden harjoittamiseen liittyvää rakentamista. Alueet tulee huomioida ympäristön hoitoon tarkoitettujen määrärahojen kohdentamisessa. 6.3 Esitettyjen toimien vaikuttavuusarviointi Ehdotusten mukaisesti toteutettuna uudet aluevaraukset helpottavat alueiden käytön suunnittelua alemmilla tasoilla ja tuottavat siten yhteiskunnallisia säästöjä. Alueet on huomioitava maankäytön suunnittelussa joka tapauksessa. Alueilla on merkittävä ohjausvaikutus yleiskaavoitukseen ja niitä voidaan hyödyntää tehokkaasti ympäristön hoitoon tarkoitettujen määrärahojen kohdentamisessa. Näin parannetaan vähäisten määrärahojen vaikuttavuutta. Määräykset eivät olennaisesti muuta alueiden nykyistä käyttöä, mistä johtuen niiden hyväksyttävyys on korkea. Varauksesta voi olla hyötyä alueen toimijoille kohdennettujen tukitoimien muodossa.
Liitteessä 2 on esitetty linnustoon ja lintuhavaintoihin pohjautuva arvio toimien kohdentumisesta ja vaikuttavuudesta uhanalaisen kosteikkolajiston osalta. Vaikutuksia voidaan pitää merkittävinä ja joidenkin lajien osalta erittäin merkittävinä. 6.4 Monimuotoisuudelle tärkeät suoalueet Soiden lajiston uhanalaisuuskehitys asettaa suuria vaatimuksia suojeluasteen parantamiselle. Soiden käytöstä on linjattu, että turvetuotanto ohjataan ojitetuille ja luonnontilaltaan muuttuneille alueille. Uusien aluevarausten teko luonnontilaisina säilyneille alueille ei tässä yhteydessä muodosta kohtuutonta haittaa alueiden maanomistajille. Maakuntakaavan esitetään lisättävän soidensuojelun täydennystyöryhmän ehdotuksen perusteella huomattavaa maakunnallista merkitystä omaavat suot. Soidensuojelun täydennysohjelma on mainittu myös Keski- Suomen maakuntaohjelman 2014 2017 ympäristöselostuksessa. Soiden erittäin huonon tilanteen johdosta uudet alueet on pääosin merkittävä suojelualuevarauksina. Ehdotetut kohteet (Soidensuojelutyöryhmän ehdotus soidensuojelun täydentämiseksi - julkaisun mukaisesti): Heinälampi Heinä- Lemmetty Jussinräme Kaakkoneva Koiraneva- Konnunsalo- Niskalampi Koukonen Lakea- ahonsuo- Pöngänaho Latvasen eteläpuoliset suot Likastenlampi Marjasaarenneva Martinjärven itä- ja kaakkoispuoliset suot Mullikkasuo Nallinneva Orineva Pujosenneva- Suihkolanneva- Kella- ahonneva Rättisuo Sorvanen Teerineva Valkeasuo Mikäli merkintä suojelualueeksi ei ole mahdollista, esitetään otettavaksi käyttöön uusi kaavamerkintä. Kaavamerkintä: Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä suoalue Kaavamääräys: Alueille ei tule osoittaa niiden luontoarvoja vaarantavaa toimintaa. Alueet voidaan huomioida ympäristön hoitoon tarkoitettujen määrärahojen kohdentamisessa. 7. Metsien monimuotoisuus Metsälajiston monimuotoisuuden kehitys on ollut huolestuttava. Linnustossa se näkyy aiemmin yleisten lajien kuten hömö- ja töyhtötiaisen vähenemisenä ja nyt myös uhanalaistumisena. On syytä myös
huomioida, että esimerkiksi metson ja teeren siirto silmälläpidettävistä lajeista elinvoimaisiksi ei perustu lajien kantojen vahvistumiseen Keski- Suomen alueella. Etelä- Suomen metsien tulevan monimuotoisuuden turvaamisessa keskeisessä asemassa on ollut METSO- ohjelma ja sen rahoituksin perustetut määräaikaiset ja pysyvät suojelu- alueet. Koska tämä rahoitus on tällä hetkellä olennaisesti vähentynyt, täytyy metsien suojelutilannetta myös tarkastella uudestaan. Biotalouden ja puun korjuun tehostaminen Keski- Suomen alueella voi pahimmillaan syventää lajien ahdinkoa ja johtaa myös alueellisiin sukupuuttoihin. Tästä johtuen maakuntakaavankin tavoitteiden vaikutukset metsien monimuotoisuuteen tulisi arvioida uudelleen ja perusteellisesti. Maakuntaohjelman 2014 2017 ympäristöselostuksessa todetaan: Luonnonvarojen tehokas hyödyntäminen voi aiheuttaa haitallisia ekologisia vaikutuksia, ellei luonnon monimuotoisuuteen sekä vesistövaikutuksiin kiinnitetä erityistä huomiota. Yhdistykset ehdottavat, että maakuntakaavan vaikutuksista metsien monimuotoisuuteen tehdään riittävän laajuinen selvitys. Selvityksessä tulee arvioida monimuotoisuuden nykytila ja sen kehittyminen erilaisissa metsien käytön strategioissa. Puun erilaisten poistumamäärien vaikutus metsien ikärakenteeseen Keski- Suomen alueella tulisi olla yksi tarkastelutaso. Huomiota tulee kiinnittää myös metsäpohjien ravinteisuuteen ja puulajisuhteisiin. Suurimmat uhkat kohdistuvat erityisesti rehevämmillä kasvupaikoilla kasvaviin metsiin. Karut metsäpohjat ovat jo melko hyvin edustettuina valtakunnallisessa suojelualueverkostossa. Keski- Suomen osalta voidaan esimerkiksi paikkatietoanalyysin avulla määritellä sellaiset seudulliset kokonaisuudet, joissa metsärakenne on vielä uhanalaistunutta lajistoa ylläpitävä. Näille alueille olisi syytä suunnitella toimivat työkalut, joilla ohjataan ja tuetaan kestävään metsänhoitoon ja vanhojen erirakenteisten metsien säilyttämiseen. Tässä suunnittelussa voidaan myös huomioida metsää raaka- aineena käyttävän teollisuuden sijoittuminen ja kulkuyhteydet. 8. Viitteet Aalto, A (2013): Suomenselän maakunnallisesti arvokkaat lintualueet Suomenselän lintutieteellinen yhdistys Alanen, A ym. (2015): Soidensuojelutyöryhmän ehdotus soidensuojelun täydentämiseksi Ympäristöministeriön raportteja 26 / 2015 Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimus (SopS 78/1994) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/ey luonnonvaraisten lintujen suojelusta Keski- Suomen ELY- keskus (2013): Ympäristön tila Keski- Suomessa 2013 Näkymiä Joulukuu 2013 Keski- Suomen maakuntakaavan tarkistus osallistumis- ja arviointisuunnitelma (oas) Keski- Suomen strategia, Maakuntaohjelma 2014-2017 - Ympäristöselostus Maankäyttö- ja rakennusasetus Maankäyttö- ja rakennuslaki
Pihlaja, T (2013): Keski- Suomen maakunnallisesti tärkeät lintualueet Keski- Suomen Linnut 94 Putkuri, E ym. (2013): Ympäristön tila Suomessa 2013 SYKEn julkaisuja 1, Suomen ympäristökeskus Rassi, P ym. (2010) : Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. - Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Tiainen, J ym. (2016): Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiasta vuosiksi 2012 2020, luonnon puolesta ihmisen hyväksi Valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista
LIITE 1. Uhanalaisuusluokitukset ja niiden muutokset Taulukko 1. Keski- Suomessa merkittävässä määrin esiintyvä valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa 2015 mainittu lintulajisto. Vertailukohtana on esitetty vuoden 2010 arviointi. Punaisella merkittyjen lajien tilanne on heikentynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Laji Luokka 2015 Luokka 2010 Pääelinympäristö Kaakkuri LC NT Karut järvet ja lammet Silkkiuikku NT LC Rehevät järvet ja lammet Mustakurkku- uikku EN VU Rehevät järvet ja lammet Metsähanhi VU NT Rämeet Haapana VU LC Järvet ja lammet Jouhisorsa EN VU Järvet ja lammet Heinätavi EN VU Rehevät järvet ja lammet Punasotka EN VU Rehevät järvet ja lammet Tukkasotka EN VU Järvet ja lammet Tukkakoskelo EN NT Karut järvet ja lammet Isokoskelo VU NT Karut järvet ja lammet Mehiläishaukka EN VU Kangasmetsät Sinisuohaukka VU VU Suot Kanahaukka NT LC Kangasmetsät Hiirihaukka VU VU Kangasmetsät Maakotka VU VU Kangasmetsät, suot Sääksi LC NT Suot, kangasmetsät* Riekko VU NT Rämeet Teeri LC NT Suot, kangasmetsät Metso LC NT Kangasmetsät Viiriäinen VU EN Viljelysmaat Luhtahuitti LC NT Rehevät järvet ja lammet Nokikana EN LC Rehevät järvet ja lammet Pikkutylli NT LC Maanottoalueet Suokukko CR EN Nevat Taivaanvuohi VU LC Nevat, rannat Heinäkurppa CR CR Viljelysmaat Kuovi NT LC Viljelysmaat, nevat Mustaviklo NT LC Nevat, rehevät järvet ja lammet Punajalkaviklo VU NT Rehevät järvet ja lammet, viljelysmaat Liro NT LC Nevat, rehevät järvet ja lammet
Laji Luokka 2015 Luokka 2010 Pääelinympäristö Rantasipi LC NT Karut järvet ja lammet Naurulokki VU NT Rehevät järvet ja lammet Selkälokki EN VU Karut järvet ja lammet Huuhkaja EN NT Kalliot Varpuspöllö NT LC Metsät Helmipöllö NT NT Kangasmetsät Tervapääsky VU LC Rakennukset Käenpiika LC NT Lehtimetsät Valkoselkätikka VU EN Vanhat lehtometsät Kangaskiuru VU LC Kalliot Törmäpääsky VU VU Maanottoalueet Haarapääsky NT LC Rakennukset Räystäspääsky EN LC Rakennukset Niittykirvinen NT NT Nevat Lapinkirvinen VU VU Viljelysmaat Keltavästäräkki NT VU Nevat, viljelysmaat Virtavästäräkki VU VU Kosket, purot Koskikara VU VU Kosket, purot Kivitasku NT VU Viljelysmaat, joutomaat, maanottoalueet Sirittäjä LC NT Lehtimetsät Hömötiainen VU LC Kangasmetsät Töyhtötiainen VU LC Kuivahkot ja sitä karummat kankaat Kuhankeittäjä EN NT Lehtimetsät Kuukkeli NT NT Kangasmetsät Varpunen VU LC Puistot, pihamaat ja puutarhat, rakennukset Viherpeippo VU LC Puistot, pihamaat ja puutarhat Punavarpunen NT NT Niityt Punatulkku VU LC Tuoreet kangasmetsät Pulmunen EN NT Viljelysmaat Peltosirkku EN EN Viljelysmaat Pohjansirkku NT VU Rämeet Pajusirkku VU LC Niitty- ja luhtarannat
Taulukko 2. Keski- Suomen alueella uhanalaisiksi luokitellut lintulajit metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin. Vyöhykkeiden rajaus on esitetty alla olevalla kartalla. Laji 2a 2b 3a Pääelinympäristö Metso x x Kangasmetsät Kapustarinta x x Suot Jänkäkurppa x x x Suot Pikkukuovi x x Suot Valkoviklo x Suot Liro x x x Suot, kosteikot Uuttukyyhky x Lehtimetsät, viljelysmaat Lehtopöllö x Lehtimetsät Lapinpöllö x Kangasmetsät, rämeet Kehrääjä x x Kalliot, kuivat kangasmetsät Keltavästäräkki x x x Suot, viljelysmaat Sinipyrstö x x Vanhat tuoreet kangasmetsät Kivitasku x x Viljelysmaat, joutomaat, maanottoalueet Rytikerttunen x Ruovikkorannat Kultarinta x Lehtimetsät Pikkusieppo x Vanhat kangasmetsät Kuukkeli x x x Kangasmetsät Järripeippo x x x Kangasmetsät, suot Pohjansirkku x x x Rämeet
LIITE 2. Arvio ehdotettujen alueiden vaikuttavuudesta uhanalaisen kosteikkojen lintulajiston suojelutasoon Taulukko 1. Ehdotettujen uusien linnuston monimuotoisuuteen perustuvien aluevarausten osuvuus uhanalaisten kosteikkolajien esiintymiseen perustuen. Taulukon prosenttiluvut kertovat kuinka suuri osuus kunkin lajin havainnoista on tehty eri aluerajausten sisällä. MAALI- alueet viittaa kaikkiin maakunnallisesti tärkeät lintualueet julkaisussa lueteltuihin alueisiin, suojelualueet toteutuneisiin yksityisiin ja valtion luonnonsuojelualueisiin ja ehdotus Keski- Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen esityksen mukaisia täydentäviä aluevarauksia. Viimeinen sarake laskee yhteen sarakkeet suojelualueet ja ehdotus. Laji (havaintomäärä) n MAALI- alueet Suojelu- alueet Ehdotus Yhteensä Haapana 2070 54 % 19 % 26 % 44 % Heinätavi 240 72 % 36 % 28 % 65 % Isokoskelo 3256 30 % 7 % 7 % 15 % Jouhisorsa 851 63 % 27 % 29 % 56 % Metsähanhi 869 59 % 17 % 43 % 60 % Mustakurkku- uikku 678 53 % 15 % 27 % 42 % Naurulokki 1829 37 % 13 % 14 % 26 % Nokikana 1026 73 % 34 % 20 % 53 % Pajusirkku 968 46 % 13 % 17 % 29 % Punajalkaviklo 244 55 % 18 % 34 % 52 % Punasotka 588 78 % 37 % 29 % 66 % Selkälokki 2098 21 % 8 % 5 % 13 % Sinisuohaukka 843 48 % 16 % 33 % 49 % Suokukko 1115 58 % 15 % 40 % 55 % Taivaanvuohi 1376 39 % 15 % 22 % 38 % Tukkakoskelo 1263 20 % 8 % 3 % 11 % Tukkasotka 1792 58 % 19 % 26 % 45 %
Taulukko 2. Ehdotettujen uusien linnuston monimuotoisuuteen perustuvien aluevarausten osuvuus uhanalaisten kosteikkolajien esiintymiseen perustuen. Taulukon prosenttiluvut kertovat kuinka suuri osuus kunkin lajin kumulatiivisesta yksilömäärästä on havaittu tehty eri aluerajausten sisällä. Sarakkeet ovat samat kuin taulukossa 1. Laji (yksilömäärä) n MAALI- alueet Suojelu- alueet Ehdotus Yhteensä Haapana 28655 71 % 27 % 35 % 62 % Heinätavi 405 74 % 39 % 28 % 67 % Isokoskelo 107848 23 % 4 % 14 % 17 % Jouhisorsa 3669 72 % 38 % 25 % 64 % Metsähanhi 17259 70 % 25 % 46 % 71 % Mustakurkku- uikku 1882 61 % 20 % 27 % 47 % Naurulokki 352022 56 % 13 % 8 % 20 % Nokikana 5691 89 % 52 % 20 % 72 % Pajusirkku 3613 48 % 10 % 20 % 30 % Punajalkaviklo 329 55 % 16 % 36 % 52 % Punasotka 2871 89 % 59 % 21 % 81 % Selkälokki 17976 41 % 4 % 2 % 6 % Sinisuohaukka 1037 49 % 19 % 31 % 51 % Suokukko 21539 66 % 14 % 52 % 65 % Taivaanvuohi 5215 49 % 13 % 33 % 46 % Tukkakoskelo 4886 20 % 5 % 3 % 8 % Tukkasotka 14747 72 % 32 % 28 % 59 % Arviointimenetelmän kuvaus Arviota varten ladattiin kaikki TIIRA- havaintopalvelussa Keski- Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen havaintojenkeruualueelta olevat havainnot taulukoissa esitetyistä lintulajeista. Havainnoista poistettiin talvihavainnot joulukuulta, tammikuulta ja helmikuulta. Lisäksi aineistosta poistettiin liiketilaltaan muuttavat yksilöt. Havainnot yhdeltä ja samalta paikalta karsittiin siten, että yhden kalenterikuukauden havainnoksi kirjautui vain sillä paikalla yhdellä kertaa ilmoitettu suurin yksilömäärä. Menetelmä aliarvioi tämän johdosta hyvien lintupaikkojen merkitystä ja on siinä mielessä konservatiivinen. Saadut havainnot leikattiin niihin kuuluvan paikkatiedon avulla käyttäen muodostettuja tätä varten muodostettuja paikkatietokerroksia. Kerrokset olivat: MAALI- alueet (kaikki Keski- Suomen maakunnallisesti tärkeät lintualueet julkaisussa luetellut alueet) Suojelualueet (toteutuneet yksityiset ja valtion luonnonsuojelualueet) Ehdotus (Keski- Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen esityksen mukaiset täydentävät aluevaraukset) Aluevarauksissa ei käsitelty esitettyjä suoalueita. Saatujen leikkauksien avulla laskettiin taulukoissa 1 ja 2 esitetyt tulokset.
LIITE 3. Rajaukset Kuva 1. Suonteen pohjoisosan rajausehdotus. Kuva 2. Säpöslahden rajaus (MAALI- alue, Etelä- Savon lintuharrastajat Oriolus ry).