1. Johdanto 2. Alueen yleiskuvaus 3. Väestö, asuminen ja sosiaalinen ympäristö 4. Palvelut ja elinkeinotoiminta 4.1 Sosiaali- ja terveyspalvelut 4.2 Päivähoito- ja koulupalvelut 4.3 Muut palvelut 4.4 Työpaikat ja toimialat 5. Kulttuuriympäristö 5.1 Maisemahistoriaselvitys 5.2 Kulttuuriympäristökohteet 6. Luonnonympäristö ja maisema 6.1 Kallio- ja maaperä 6.2 Maastorakenne 6.3 Vesisuhteet 6.4 Ilmasto 6.5 Kasvillisuus 6.6 Avainbiotoopit ja vanhat metsät 6.7 Eläimistö 6.8 Maisemarakenne 6.9 Maisemakuva 7. Maanomistus 8. Liikenne 9. Tekninen huolto 10. Ympäristön häiriötekijät 10.1 Arseeni, fluoridi ja talousveden laatu 10.2 Muut häiriötekijät LÄHTÖKOHDAT Sisaruspohjan osayleiskaava Tampereen kaupunki Suunnittelupalvelut Yleiskaavoitus 13.09.2007
1. Johdanto Sisaruspohjan osayleiskaavoitusta koskeva aloituspäätös tehtiin kaupunginhallituksen suunnittelujaostossa 7.11.2006 ja osayleiskaavatyö sisältyy kaupunginhallituksen suunnittelujaostossa 11.12.2006 hyväksyttyyn kaupunkisuunnittelun yleiskaavoitusohjelmaan vuosille 2007-2009. Sisaruspohjan osayleiskaavan luonnosvaihtoehdot valmistellaan syksyyn 2007 ja ehdotus alkuvuodesta 2008. Valmistuminen ajoittuu kaavoitusohjelman mukaisesti syksyyn 2008. Sisaruspohjan osayleiskaava on tarkoitus laatia nk. kyläkaavana, jollaisia on laadittu Terälahteen, Kapeeseen, Velaattaan ja Teiskon kirkonseudulle. Viitapohjan osayleiskaava on valmisteilla. Osayleiskaavalla on tarkoitus ohjata suoraan rakentamista ja osoittaa ympärivuotisen asumisen rakennuspaikat ottaen huomioon maanomistajien tasapuolinen kohtelu, luonto- ja kulttuuriarvojen säilyttäminen sekä tarkoituksenmukainen yhdyskuntarakenne. Rakentamisessa pyritään tukeutumaan alueen vesihuoltoverkkoon ja olemassa oleviin tieyhteyksiin. Asutusta ei ole tarkoitus sijoittaa 200 metriä leveälle rantavyöhykkeelle. Alueen ranta-alueiden rakentaminen on aiemmin määritelty Aitolahti-Teisko rantayleiskaavassa. Koska alueella ei ranta-alueita lukuun ottamatta ole ollut voimassa suoraan rakentamista ohjaavaa kaavaa on jokainen rakennuslupahakemus jouduttu ratkaisemaan suunnittelutarveratkaisuna, joka on menettelytapana huomattavasti hitaampi ja työläämpi kuin normaali rakennuslupamenettely. Alueelta on olemassa koottuna perusselvitysaineistoa ja mm. erillisselvityksenä laadittu maisemahistoriaselvitys. Elollisen luonnon perusselvitykset ovat työn alla ja niitä täydennetään kesällä 2007 tehtävillä kartoituksilla. Kartoitettavia lajeja ovat mm. tummaverkkoperhonen ja lepakot. Vuonna 1998 maisema-arkkitehti Raija Seppänen laati Pohtolan ja Vattulan kylien alueelle maisemanhoitosuunnitelman, jonka tavoitteena oli kylien yleisilmeen parantaminen, yleisen viihtyvyyden lisääminen, pienvesistöjen vedenlaadun parantaminen sekä maisemavaurioiden korjaaminen. Kylien keskeisiltä alueilta etsittiin maisemanhoitoa vaativat kohteet ja kohteille laadittiin hoitosuunnitelma, jota kyläläiset ovat voineet toteuttaa vaiheittain. Tähän Sisaruspohjan osayleiskaavatyön lähtökohdat raporttiin on koottu yleispiirteisenä yhteenvetona jo koostettua perusselvitysaineistoa, joka sisältää osaltaan maankäytön reunaehtoja ja kehittymissuuntaa ohjaavia seikkoja. Sisaruspohjan osayleiskaavan tavoitteita koskeva keskustelu tulee käynnistää olemassa olevan tiedon ja tiedossa olevien tarpeiden pohjalta. SISARUSPOHJAN OSAYLEISKAAVATYÖN LÄHTÖKOHDAT raportti sisältää lyhyen kuvauksen alueelle laadituista erillisselvityksistä ja perusselvitysaineistosta osayleiskaavan lähtökohdiksi. Alueen suunnittelutilanne on kuvattu Sisaruspohjan osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa.
Kuva 1. Osayleiskaava-alueen sijainti kaupunkirakenteessa. 2. Alueen yleiskuvaus Sisaruspohjan osayleiskaava-alue sijaitsee Teiskossa, Tampereen pohjoisella suuralueella noin 25 km kaupungin keskustasta pohjoiseen Näsijärveen kuuluvan Paarlahden etelärannalla. Kaava-alue rajautuu lännessä Kaitavedentiehen ja pohjoisessa Valkeajärveen, Matehiseen, Sisaruspohjaan ja Paarlahteen. Idässä kaava-alue rajautuu valmisteilla olevaan Viitapohjan osayleiskaavaan, Syväjärveen sekä samalla johtoalueella pohjois-etelä-suuntaisesti, rinnakkain kulkeviin 400 kv:n ja 110 kv:n voimalinjoihin. Etelässä alue rajautuu harvaan asuttuun
metsäalueeseen sekä 110 kv:n voimalinjaan. Osayleiskaava-alue rajautuu myös Pänkälän ja Moision ranta-asemakaavoihin sekä Vattulan ranta-asemakaavaan, Vattulan ranta-asemakaavan 1:een muutokseen sekä hyväksymisvaiheessa olevaan Vattulan ranta-asemakaavan 2:een muutokseen. Alueen pohjoisosan maisemaa hallitsevat Sisaruspohjan kannas ja lahti. Alueen eteläosassa olevien korkeiden metsäselänteiden ja Sisaruspohjan väliin jää nauhamaisena ketjuna kumpuileva peltokokonaisuus, jonka keskellä itä-länsisuuntaisesti kulkee alueellinen pääväylä, Viitapohjantie. Vahvistamiskäsittelyssä olevassa Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa Paarlahden ja Sisaruspohjan ranta-alueet on merkitty maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Osayleiskaava-alueen maarekisterikyliä ovat Värmälä, Vattula ja Teiskon Pohtola. Suunnittelualueen pinta-ala on 1477 ha, josta maa-aluetta on 1194 ha ja vesialuetta 283 ha. Kuva 2. Osayleiskaava-alueen rajaus. Suunnittelualue on tällä hetkellä harvaan asuttua lukuun ottamatta Sisaruspohjan lahden koillisrannalla olevaa Pohtolan vanhan ryhmäkylän aluetta, jolla asutus on tiiviimpää. Lähes 12 neliökilometrin maa-alueella on loma-asutusta enemmän kuin ympärivuotista asutusta. Loma-asutus on sijoittunut rannoille ja ympärivuotinen asutus tasaisesti koko alueelle, pääsääntöisesti hieman etäämmälle rannoista, teiden varsille, peltojen ja metsien rajakohtiin sekä peltojen keskellä kohoaville metsäsaarekkeille. Kylien keskeisillä alueilla, Valkeajärven, Matehisen, Kukonjärven ja Sisaruspohjan rantojen ympäristössä on laajoja pelto- ja niittyalueita ja edelleen vanhoja, näkyvälle paikalle rakennettuja tilakeskuksia. Kaava-alueen lounaisnurkassa oleva arvokas lintu- ja kasvialue, Nuorajärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan ja Natura 2000-verkostoon.
3. Väestö, asuminen ja sosiaalinen ympäristö Väestörekisterin mukaan Sisaruspohjan alueella on 241 asukasta ja 90 ruokakuntaa. Asukkaista 0-15 -vuotiaita on 19, 5%, 16-64 -vuotiaita 63,8% ja 65 vuotta täyttäneitä 16, 7%. Rakennus- ja huoneistorekisterin mukaan alueella on 73 asuntoa, 116 asuinrakennusta ja 158 lomarakennusta. Neljällä tilalla on kaksi ja yhdellä tilalla kolme asuinrakennusta. Seitsemässä lomarakennuksessa ja yhdessä saunarakennuksessa asutaan pysyvästi. Kaikki asuinrakennukset ovat erillispientaloja, joista osa maatilan talouskeskuksia. Aitolahti-Teisko rantayleiskaavan 1989 mukaan alueella on 28 maatilan talouskeskusta. Tampereen kaupungin EUrahoitteisen Life-projektin ympäristö- ja maisemaryhmän raportin mukaan alueella on 11 toimivaa maatilaa v. 1999. Osayleiskaava-alueella toimii kaksi aktiivista kyläyhdistystä Pohtolan ja Vattulan kyläyhdistys ry sekä Värmälän kyläyhdistys. Kuva 3. Asuinrakennukset.
Kuva 4. Väestö. 4. Palvelut ja elinkeinotoiminta 4.1 Sosiaali- ja terveyspalvelut Sosiaali- ja terveyspalvelut kuten lähes kaikki muutkin palvelut sijaitsevat osayleiskaava-alueen ulkopuolella, suurin osa 5-8 kilometrin päässä Kämmenniemessä. Kämmenniemen neuvolassa toimii aikuis- ja lastenneuvola sekä kouluterveydenhuolto Kämmenniemen koulun oppilaille. Kämmenniemen lääkäriasemalla on omalääkärin ja sairaanhoitajan palvelut sekä laboratoriopalvelut. Teiskon hammashoitola toimii Kämmenniemessä ja äitiysneuvola on Sorilassa. Sosiaalityöntekijän vastaanotto on Linnainmaan sosiaaliasemalla ja alueen kotipalvelusta vastaavat Linnainmaan terveysaseman työntekijät. 4.2 Päivähoito- ja koulupalvelut Kämmenniemen päiväkodissa on 66 kokopäiväpaikkaa 0-6-vuotiaille. Lisäksi Terälahden sivuryhmässä on 21 paikkaa 3-6-vuotiaille. Alueella toimii yksi kunnallinen perhepäivähoitaja sekä muutamia yksityisiä perhepäivähoitajia. Kämmenniemessä on vuosiluokkien 1-9 yhtenäiskoulu, jossa lukuvuonna 2005-2006 opiskeli 164 oppilasta vuosiluokilla 1-6 ja 305 oppilasta vuosiluokilla 7-9. Kämmenniemessä toimii Teisko-Tampereen 4H-yhdistyksen ylläpitämä koululaisten iltapäiväkerho.
4.3 Muut palvelut Lähimmät virkistysalueet ovat Pulesjärven ja Kintulammen retkeilyalueet sekä Nuorajärven lintujärvi. Sisuspohjan alueelta retkeilyalueille johtava ulkoilureitti on osoitettu kulkemaan Päiväjärventietä pitkin. Sisaruspohjan itärannalla on kaupungin ylläpitämä uimapaikka, jossa ei ole mitään palveluita. Kyläläisillä on oma lentopallokenttä Mutkalankenttä. Talviaikaan kaavaalueella kulkee itä-länsisuuntainen hiihtolatu, jota pitkin pääsee sekä Viitapohjan että Kämmenniemen suuntaan. Kämmenniemessä on lähin valaistu hiihtoreitti. Kämmenniemen kyläkeskuksessa on päivittäistavarakauppa, asiamiesposti, sivuapteekki, aluepaloasema ja lähipoliisin tukikohta. Yksityisiä palveluita tarjoavat lisäksi parturi-kampaamo, baari-kahvila ja eläinlääkäri, joka suorittaa kotikäyntejä. Sisaruspohjan alueen tilat myyvät tuotteitaan myös suoramyyntinä. Alueella toimii mm. käsityöalan ja rakennusalan yrittäjä sekä useita kuljetus- ja maansiirtoalan yrittäjiä. Kirjasto toimii Kämmenniemen koulun yhteydessä ja kirjastoauton pysäkki on Viitapohjantien ja Sisaruspohjantien risteyksessä. Lähin nuorisotila on Kämmenniemen nuorisokeskus. Alueen ainoa liikuntatila on Kämmenniemen koulun liikuntasali. Koulun tontilla on myös urheilukenttä ja talvisin luistinrata. Lähimmät kaupungin vihertuotannon ylläpitämät leikkipaikat sijaitsevat Kämmenniemessä koulun ja päiväkodin yhteydessä sekä Haavistonpuistossa ja Kämmensuonpuistossa. Seurakunnan tarjoamia palveluita on saatavilla Teiskon kirkolla ja seurakuntakodilla sekä Kämmenniemen kerhotiloissa. Alueen kokoontumistiloina toimivat Kämmenniemen koulu ja Liutun juhlatalo. Lähin hyötyjätepiste on Kämmenniemen koulun P-alueella. Polttoaineen jakelupiste on Kaitavedentien ja Viitapohjantien risteyksessä. Talviaikaan arkisin Viitanpohjantien varrelta pääsee kaupunkiin Pulesjärventien kautta kolmella ja Kämmenniemen kautta kuudella Alhonen & Lastunen Oy bussivuorolla nro 90. Vastaavasi talviaikaan arkisin kaupungista Viitapohjantien varteen pääsee Pulesjärventien kautta viidellällä, Kämmenniemen kautta kolmella ja suoraan yhdellä nro 90 bussivuorolla. Kaikkien tilattavissa oleva mutta erityisesti vanhuksille ja liikuntarajoitteisille tarkoitettu palvelubussi kulkee alueella siten, että sillä pääsee mm. Kämmenniemen palveluiden ääreen ja kaupungin keskustaan kulkevan linja-auton pysäkeille. 4.4 Työpaikat ja toimialat Alueella on muutamia toimivia maatiloja sekä pienimuotoista yritys- ja palvelutoimintaa. Kaavaalueen ulkopuolella, Kämmenniemessä, julkisia työpaikkoja tarjoavat koulu, päiväkoti, kirjasto, sosiaali- ja terveyspalvelut, paloasema ja poliisi.
5. Kulttuuriympäristö 5.1 Maisemahistoriaselvitys Kesän 2004 aikana Tampereen kaupungin kaavoitusyksikössä tehtiin museotoimen aloitteesta Viitapohjan ja Sisaruspohjan osayleiskaavoja varten maisemahistoriaselvitys. Maisemahistoriaselvityksessä luotiin katsaus alueen maankäytön historiaan ajanjaksona, joka ulottuu 1700- luvun lopulta sodan jälkeiseen aikaan, 1950-luvun alkuun. Kansallisarkiston isojakokarttojen ja pitäjänkarttojen avulla selvitettiin peltojen, niittyjen, teiden ja asuinpaikkojen sijainti sekä niiden kehitys ajan kuluessa. Selvityksen tuloksena löydettiin ne alueet, jotka ovat vanhimpia ja pisimpään olleet samassa käytössä ja ovat siten kulttuurisesti arvokkaimpia alueita. Sisaruspohjan maisema oli koko tutkitun ajanjakson säilynyt pääperiaatteiltaan samana. Asukasluvun kasvu on aikaansaanut tasaista muutosta; uusia teitä, peltoja, niittyjä ja taloja on rakennettu vanhojen alueiden ympärille. Kaitavedentien linjaus on ollut olemassa jo 1700-luvulla, samoin Viitapohjantien, lukuun ottamatta Sisaruspohjantien ja Tuomaanojatien liittymien välistä osuutta, joka on rakennettu vasta 1900-luvulla. Koko Sisaruspohjan alueen nykyinen tiestö perustuu edelleen jo 1700-luvulla muovautuneeseen reitistöön. Vanhimmat ja kulttuurisesti arvokkaimmat pellot ja niityt sijaitsevat Valkeajärven, Kukonjärven, Kuolemaisen, Matehisen ja Sisaruspohjan välisillä alueilla sekä Sisaruspohjan ympäristössä. Jo 1500-luvulla Sisaruspohjassa on ollut kymmenen taloa. Vanhimpia asuinpaikkoja ovat olleet Valkeajärven ympäristö, Matehisen itäranta, koko Sisaruspohjaa ympäröivä vyöhyke sekä Myllylammin ympäristö. Teiskon Pohtolan vanhalla ryhmäkylän tontilla, jolla alkuaan on ollut viisi taloa, on nykyisin jäljellä Vanha-Pärri ja Ala-Korpula. Kalliojärvestä Myllylammin kautta Sisaruspohjaan laskevassa Myllyojassa on ollut yhteensä neljä Vattulan, Pohtolan ja Kämmenniemen myllyä. Vuoden 1928 pitäjänkartassa Myllyojassa on enää kaksi myllyä. 5.2 Kulttuuriympäristökohteet Rakennetun kulttuuriympäristön arvokkaita kohteita on esitelty v. 1986 ilmestyneessä kirjassa Tampereen rakennuskulttuuri, maisemat ja luonnonsuojelu. Sisaruspohjan osayleiskaavaalueelta kirjassa ovat mukana Pirilä, Kesäranta, Vanha-Pärri, Ylä-Korpula ja Liuttu. Vattula sijaitsee Yli-Vattulan ranta-asemakaavan alueella. Tärkeiden rakennuskulttuurikohteiden inventointia jatkettiin vv. 1997-98. Sisaruspohjan alueelta inventoinnissa olivat mukana Pohtolan kauppa ja Pohtolan kansakoulu. Arkkitehtiylioppilas Hanna Aitoahon kesän 2004 aikana tekemässä maisemahistoriaselvityksessä tuli esiin uusia, vielä täysin inventoimattomia kohteita; asuinpaikkoja ja myllyjä ja niiden ympäristöjä, jotka historiansa vuoksi vaativat huomiota. Sisaruspohjan osayleiskaava-alueella näitä uusia kulttuuriympäristökohteita ovat Ylä-Pirilä, Kalliomäki, Tanhuanpää, Moisio, Ala- Pärri, Alanen (ent. Ala-Vattula), Ala-Korpula, Lahdentausta eli Lahdenpohjan torppa, Myllärin torppa ja Mylly, Pohtola. Pänkälä sijaitsee Pänkälän ranta-asemakaavan alueella. Nämä kulttuuriympäristökohteet ja vv. 1997-98 inventoidut kohteet on esitelty Kulttuuriympäristöinventoinnin osassa II.
6. Luonnonympäristö ja maisema 6.1 Kallio- ja maaperä Valtaosa kaava-alueen kallioperästä on syväkivilajeja Värmälän massiiviin kuuluvaa kvartsija granodioriittialuetta. Hitaasti rapautuvina syväkivilajit kohoavat muuta maastoa korkeammalle ja muodostavat siten suurmaiseman lakialueet, joihin kallioperän murroslinjat muodostavat verkkomaisia laaksostoja. Valkeajärven ympäristö, Matehisen rannat ja Sisaruspohjan kannas kuuluvat Näsijärven länsipuolelta alkavaan liuskejaksoon, joka kääntyy Pukurinvuoren itäpuolella kaakkoon kohti Pulesjärveä. Paarlahti ja Pulesjärvi ovat esimerkkejä kaava-alueen ympäristön murroslaaksoista. Kallio on lähellä maanpintaa suuressa osassa kaava-aluetta, ylänteillä. Moreenia esiintyy jonkin verran kalliomäkien rinteillä ja niiden ympärillä. Koillisessa on kaksi pienialaista hiekkaaluetta. Hienorakeisista maalajeista osayleiskaava-alueella esiintyy savea ja hiesua. Savikot sijoittuvat alueen keskiosan alaville maille ja Sisaruspohjan rannoille. Hiesua on Sisaruspohjan kannaksella, Matehisen kaakkoispuolella, Nuorajärven ja Kukonjärven eteläpuolella sekä aivan kaavaalueen koillisnurkassa. Pienialaisia turvealueita on alavien savikkojen keskellä sekä Sisaruspohjan Köykänlahden rannan hiesupainanteessa. Kuorejärven ja Heinäsenjärven alue on turvetta. Nuorajärvi ja Kuolemainen ovat laajan liejualueen ympäröimiä. Liejua on myös Myllylammin pohjoispuolella. Kuva 5. Maaperä
6.2 Maastorakenne Osayleiskaava-alueen ympäristö on maastonmuodoiltaan vaihtelevaa ja pienipiirteistä. Maasto laskee kokonaisuudessaan luoteeseen, kohti Matehisen, Sisaruspohjan ja Paarlahden rantoja. Loiva kumpuilu on alueen luoteisosan alavien maiden pinnanmuodostukselle tyypillistä, ja näitä ranta-alueita rytmittävät myös voimakaspiirteiset mäet. Kaava-alueen kaakkoisosan selänteen korkosuhteisiin vaihtelua tuovat purolaaksot. Osayleiskaava-alueen maaston alimmat kohdat sijoittuvat Valkeajärven, Matehisen, Sisaruspohjan ja Paarlahden rannoille (95 m mpy) ja korkeimmat kohdat Kalliojärven ympäristöön (150 m mpy). Paarlahden suurin syvyys on noin 60 m. Lepovuori, Tarkanmäki, Pukurinvuori ja Riuttanmäki yltävät 140 metrin korkeuteen. Kuva 6. Korkeustasot Sisaruspohjan alueella on vain muutama yhtenäinen jyrkkä rinneosuus. Koillisessa, Vierukalliontien pohjoispuolella on huomattavin jyrkkä osuus, joka on osa pidempää, Paarlahden etelärantaa pitkin sekä itään että länteen jatkuvaa rinnettä. Muita jyrkkiä rinteitä on Valkeamäellä, Perkiönvuorella sekä Kukonjärven kaakkoispuolella. Lyhyitä jyrkkiä osuuksia on runsaasti kaava-alueen kaakkoisosan kallioisten selänteiden reunoilla.
Kuva 7. Kaltevuudet 6.3 Vesisuhteet Osayleiskaava-alue sijaitsee Näsijärven vuonomaisen Paarlahden valuma-alueella. Värmälän, Vattulan ja Teiskon Pohtolan kylien pintavedet valuvat Matehisen ja Sisaruspohjan kautta Paarlahteen. Matehiseen laskee vesiä niin viljelysmailta kuin metsistä. Matehiseen laskeva Kuolemainen on pääasiassa viljelysten ympäröimä, mutta Kukonjärven välityksellä Matehiseen kulkeutuu vesiä kaava-alueen ulkopuolisista metsistä Rajalammilta saakka. Matehinen on yhteydessä myös Valkeajärveen, jonne viljelysten ympäröimä Nuorajärvi laskee. Myös Sisaruspohjaan laskee vesiä niin pelloilta kuin laajoilta metsäalueilta ojien, purojen, lampien ja järvien välityksellä. Samasta purkupisteestä Sisaruspohjaan vapautuvat kolmen puronhaaran kuljettamat vedet. Läntisin haara tuo vesiä kaava-alueen ulkopuolelta Kaulamoisen ympäristöstä saakka. Keskimmäinen puronhaara kuljettaa vesiä kaikkein kauimpaa, laajoilta alueilta Pulesjärven lounaispuolelta asti. Itäinen haara kerää vesiä pääasiassa kaava-alueelta Kuorejärven ja Heinäsenjärven ympäristöstä. Korkeuseron vuoksi pintavesien mukana kulkeutuu kiintoainesta Sisaruspohjaan. Pulesjärven ja Myllylammin vedenpintojen välinen korkeusero on 30 metriä. Sisaruspohjan matalat ja suojaisat lahdet ovat ruovikoituneita.
Kuva 8. Vesisuhteet Yleisluokitukseltaan Näsijärven veden laatu on Paarlahden korkeudella erinomaista. Viisitoista kilometriä pitkä ja leveimmillään kilometrin levyinen Paarlahti on jyrkkärantainen ja syvä (keskisyvyys 30 m, suurin syvyys noin 60 m). Hämeen ympäristökeskus on ottanut näytteitä Paarlahdesta, Kulkkilan Murtoniemen edustalla olevalta syvännehavaintopaikalta, viimeksi vuonna 1996. Mittausten perusteella Paarlahden vesi on lievästi humuspitoista ja kirkasta. Happitilanne ja ravinnetaso vastaavat karujen, luonnontilaisten vesien luokkaa. Tampereen kaupungilla on vesistöntarkkailusuunnitelma, jonka mukaisesti vesinäytteitä otetaan Kukonjärvestä ja Nuorajärvestä 10 vuoden välein sekä Valkeajärvestä viiden vuoden välein. Kaava-alueen järvistä Kalliojärvi ja Myllylammi eivät kuulu vesistötarkkailusuunnitelman piiriin, mutta niihin vetensä laskevan Pulesjärven vedenlaatua seurataan kolmen vuoden välein. Paarlahden matalien lahtien, Sisaruspohjan ja Matehisen vettä ei tarkailla. Kaava-alueen koillisosassa sijaitsevan, pienen, peltojen ympäröimän järven, Kuorejärven vedenlaadusta ei ole tietoa. Kukonjärvi on rehevä, ja sen vesi on humuspitoista ja lievästi sameaa. Toinen peltojen ympäröimä järvi, arvokas lintujärvi, Nuorajärvi, on osa Natura 2000 -verkostoa. Järvi on alun perin ollut 40 ha suuruinen (nyk. 7 ha), mutta sen vedenpintaa on laskettu 1900-luvun alussa peltopinta-alan lisäämiseksi. Nykyisin järvi on matala, rehevä ja humuspitoinen, sen vesi on sameaa ja väriltään erittäin ruskeaa. Vuonna 2002 vesi Valkeajärvessä, joka saa vetensä Nuorajärvestä, oli rehevää, sameaa ja humuspitoista sekä pintavesi lievästi emäksistä (lievästi hapan). Vedenlaatu Kukonjärvessä, Nuorajärvessä ja Valkeajärvessä on yleisluokitukseltaan tyydyttävää. Pulesjärvi, josta laskevat vedet kulkeutuvat kaava-alueelle, Kalliojärven ja Myllylammin kautta ja edelleen Sisaruspohjaan, kuuluu Tampereen alueen happamoitumisuhan alaisiin järviin. Pu-
lesjärven eteläinen, pohjoisosaa matalampi, järviallas on lievästi rehevä. Yleisluokitukseltaan Pulesjärven vedenlaatu on hyvä. Osayleiskaava-alueelle työntyvien Paarlahden lahtien, Matehisen ja Sisaruspohjan, veden laadusta ei ole saatavilla minkäänlaista tietoa. Lähin seurantapiste on Paarlahdessa, Kulkkilan Murtoniemen edustalla oleva syvännehavaintopaikka, jonka viimeisin havainto on Hämeen ympäristökeskuksen v. 1996 tekemä. 6.4 Ilmasto Tampereella ilmasto on mantereinen, mutta suurten järvien läheisyys tuo siihen merellisiä piirteitä. Vallitsevia tuulensuuntia Tampereen seudulla ovat etelä ja lounas. Paikallisilmastoltaan edullisia paikkoja ovat lämpimät rinteet. Viitapohjantien ja Heinäsentien risteyksen kohdalla kohti koillista kohoava rinne (Sarkolanvainiot, Heinänen) on yksi osayleiskaava-alueen lämpimistä rinteistä. Muita ovat Pukurinvuoren (Vanha-Pärri, Ala-Korpula), Riuttanmäen, Valkeamäen, Matehisenmäen (Ylä-Pirilä), Lepovuoren, Tarkanmäen ja Perkiönmäen lounaisrinteet. Nuorajärvi on kylmän ilman painanne, samoin Kuolemaisen ympäristö. Kuolemaisen kautta kulkevan puron mukana virtaa myös kylmää ilmaa luoteeseen kohti Matehista. Myös Heinäsenjärven, Myllylammin ja Myllyojan ympäristössä on laaja-alainen kylmän ilman painanne ja alueen purojen mukana virtaa kylmää ilmaa koillisesta ja idästä kohti Sisaruspohjan pohjukkaa. Kuva 9. Ilmasto.
6.5 Kasvillisuus Sisaruspohjan Köykänlahden pohjukassa, Vanha-Pärrin tilalla, keskellä kylvölaidunta, sijaitsee maisemallisesti vaikuttava, korkea kalliomäki, jonka päältä avautuu upea järvinäkymä. Kumpareen päällä on paikoin paljasta kalliota ja kallioketoa, jossa kasvaa punanataa, nurmirölliä, keltamaksaruohoa, keltanoita, ahosuolaheinää ja siankärsämöä. Kallion alaosissa ja varjorinteillä on jonkin verran harmaaleppä- ja pihlajapuustoa sekä muutama isohko kataja. Uhanalaiset ja rauhoitetut lajit Rauhoitettu valkolehdokki kuuluu ns. puolikulttuurilajeihin, jonka kannan taantuminen liittyy myös perinnebiotooppien vähenemiseen. Valkolehdokki tunnetaan kalkinsuosijana ja se oli yleisempi kaskiviljelykaudella. Valkolehdokki tuntuu olevan laji, joka karttaa seisovaa vettä ja niinpä sitä useimmiten löytääkin rinteiltä ja mäkien päältä lehdoista sekä lehtomaisilta ja tuoreilta kankailta. Valkolehdokkia esiintyy lähes koko maassa aina Rovaniemen korkeudelle asti, mutta yleisimmillään se on akselilla Turku-Joensuu. Silmälläpidettävä ketoneilikka on lounainen ja kaakkoinen laji, joka on yleinen Ahvenanmaalla, Lounais-Suomessa sekä Pohjois-Karjalan eteläosissa, kohtalaisen yleinen muualla linjan Pori- Pohjois-Karjala eteläpuolella, mutta harvinaistuu mentäessä pohjoiseen esiintyen kuitenkin paikoitellen vielä Lapissa. Ketoneilikka on Suomessa muinaistulokas ja nimensä mukaisesti valoisien rinteiden, kallioiden, ojanpenkkojen, pientareiden ja muiden ketomaisten paikkojen laji. Muusta harvinaisesta lajistosta Kesämaksaruoho on varsin huomaamattoman kokoinen kallioilla ja mäkien rinteillä kasvava ja todella kuiviin olosuhteisin sopeutunut mehilehtinen laji. Sen vahvinta esiintymäaluetta ovat rannikko- ja järvialueet. Laji kuuluu Suomen alkuperäiseen lajistoon ja sitä kasvaa kohtalaisen harvinaisena saaristosta Porin kautta Tampereelle ja Jyväskylään sekä edelleen Lahteen ja Helsingin seuduille rajoittuvalla vyöhykkeellä. Voimakkaasti maanviljelyyn ja laidunnukseen liittyvän ketotädykkeen kasvuympäristöä ovat kuivat kedot, kallioniityt, pellot ja puutarhat. Se on muinaistulokas ja sitä esiintyy aina Oulun korkeudelle asti. Laji on yleinen Lounais-Suomessa aina Tampereelle saakka ja siitä koilliseen harvinainen uustulokaslaji. Laji puuttuu kokonaan Suomenselän alueelta. Keväällä kauniisti kullankeltaisena silmiinpistävä kevätlinnunsilmä on Tampereen seudulla ainoa luontainen rikkoihin kuuluva laji (lukuun ottamatta pientä pahtarikkoesiintymää Orivedellä). Kevätlinnunsilmää kasvaa Etelä-Hämeen lehtokeskuksesta etelärannikolle ulottuvalla alueella sekä pienellä alalla Kaakkois-Suomessa Laatokan lehtokeskuksen vaikutusalueella. Tampereen seudullakin sitä kasvaa melko harvahkosti. Komeaa kotkansiipeä tapaa vain kaikkein rehevimmistä puronotkoissa, saniaislehdoissa sekä lehtokorvissa. Se on tunnettu myös koristekasvina, mutta luontaisena sitä kasvaa koko maassa harvinaisena, runsaimmillaan Etelä-Hämeestä Uudellemaalle ulottuvalla alueella. Myös Pohjois-Karjalassa se on hieman yleisempi. Mäntykukka eroaa metsänpohjan muusta kasvillisuudesta selkeästi jo värityksen perusteella. Loisena se ei yhteytä eikä sillä näin ollen ole viherhiukkasia. Laji on nimensä mukaan useimmiten männyn juuristossa elävä loinen, joka sienirihmaston välityksellä saa ravintonsa puulta. Laji on eteläinen ja jo Tampereen seudulla kohtalaisen harvinainen eikä sitä juurikaan tapaa enää Kuopiota pohjoisempana. Yleensä sitä tapaa vain muutaman yksilön esiintyminä.
Metsälehmus kasvaa yleisimmillään Etelä-Hämeen lehtokeskittymän tienoilla, vaikka kohtalaisesti sielläkin. Suomessa sitä kasvaa aina Iisalmen korkeudelle asti lukuun ottamatta Pohjanmaata. Mustakonnanmarjaa esiintyy runsaimmin Laatokan ja Etelä-Hämeen lehtokeskusten alueilla, mutta sitä tapaa aina Sodankylän korkeudelle asti siten, että linjan Pori-Nurmes luoteispuolella laji harvinaistuu voimakkaasti. Mustakonnamarja on pääesiintymisalueillaankin kohtalaisen harvinainen ja muualla vielä harvinaisempi. Laji tunnetaan kalkinsuosijana. Myrkyllinen näsiä kuuluu lajeihin, joka kukkii keväällä ennen lehtien puhkeamista. Näsiää esiintyy runsaimmin Etelä-Hämeen lehtokeskuksessa välillä Tampere-Pälkäne sekä Pohjois- Karjala-Kajaani-akselilla ja Sodankylän paikkeilla, mutta kuitenkin aika harvakseltaan. Lajia esiintyy siis aivan pohjoisinta Suomea myöten, mutta em. keskittymien ulkopuolella harvinaisena. Lehto-orvokin parasta esiintymisaluetta on Etelä-Hämeen lehtokeskus, mutta sitä esiintyy aina Kemin korkeudelle asti harvinaisena. Runsaana esiintyessään lehto-orvokki ilmentää kohteen kuuluvan lehtojen parhaimmistoon, erityisesti jos mukana on lisäksi muuta lehtolajistoa kuten lehtoimikkää. Lähdetähtimö on nimensä mukaan lähteisille biotoopeille tyypillinen laji, jota tapaa myös korvissa, ojissa ja metsäteillä. Lähdetähtimön kanta on kuitenkin pienenemässä mm. rakentamisen ja kosteikkojen vähenemisen myötä. Sitä esiintyy harvinaisemman puoleisesti linjan Kokkola-Imatra lounaispuolella, ja tämän koillispuolella siellä täällä aina Kajaanin korkeudelle asti. Kesämaksaruohon kanssa samanlaisilla biotoopeilla tapaa myös suppujäsenruohoa. Kallioiden ja mäkien rinteiden lisäksi sitä kasvaa myös pihoilla, pientareilla ja hietikoilla sekä kaduilla. Laji on muinaistulokas ja sitä kasvaa kohtalaisen yleisesti Keski-Suomeen saakka. Harvinaisena suppujäsenruohoa esiintyy Etelä-Pohjanmaalla sekä uustulokkaana aina Lappia myöten. Velholehden ominta elinympäristöä ovat kosteat ja varjoisat korvet, puronvarret ja lähteiset kasvupaikat. Tampereella sitä kasvaa jokseenkin harvinaisena harvinaistuen yhä Tampereen pohjoispuolella. Sitä esiintyy kuitenkin vielä aivan pohjoisinta Lappia myöten. 6.6 Eläimistö Lepakot Sisaruspohjan osayleiskaava-alueella tavattiin pohjanlepakko, viiksi-/isoviiksisiippa, vesisiippa sekä korvayökkö, jotka kaikki kuuluvat maamme yleisimpiin lajeihin. Pohjanlepakkoja tavattiin eniten loppukesästä ja muita lajeja tasaisemmin pitkin kesää. Lisääntymisyhdyskunnista saatiin yksi yleisöilmoitus. Useilla suunnitelluilla rakennuspaikoilla tavattiin lepakoita ainakin jossakin vaiheessa kesää. Useimmat havainnot eivät kuitenkaan rajoita maankäyttöä kyseisillä paikoilla, sillä ne eivät olleet merkittäviä Sisaruspohjan alueen muihin havaintoihin verrattuna. Alueella tehtiin viisi suunnittelussa huomioon otettavaa rajausta. Alkukesällä lupaavan oloinen, ehkä koko alueen paras siippametsikkö, oli kesäkuussa kaadettu. Metsän reunaan oli merkitty rakennuspaikkoja, jotka siis eivät enää sijaitse lepakoiden käyttämällä alueella. Myllylammin pohjoispuolelta tehtiin huomattava määrä pohjanlepakkohavaintoja loppukesällä ja osa havainnoista tehtiin uusien rakennuspaikkojen luota. Havainnot eivät kuitenkaan vaikuta rakentamiseen, koska uudet rakennukset eivät todennäköisesti heikennä kyseisen alueen soveltumista pohjanlepakoille. Loppukesän havainnot tehtiin pääosin katuvalojen yläpuolella lentävistä lepakoista. Tämä kartoitus ei kata koko Sisaruspohjan osayleiskaavan aluetta, vaan painottuu tiedossa olleisiin uusiin rakennuspaikkoihin.
Alue 1. Kukonjärven ja Valkeajärven välissä sijaitsevan talon ympäristö Luokka II Yleisöhavainto lepakoiden käyttämästä päiväpiilosta asuintalon rakenteissa. Lähistölle on suunniteltu uusia rakennuspaikkoja, mutta havainto ei rajoita niiden käyttöä. Yhdyskunnan laji ja lukumäärä ei kartoituksen yhteydessä varmistunut, mutta lepakot siirtyvät todennäköisimmin luoteeseen Valkeamäen suuntaan saalistelemaan. Alueella tavattiin loppukesällä pohjanlepakoita. Rakentamista tällä kohtaa Viitapohjantien kummallakin puolella tulee välttää yhdyskunnan kulkuyhteyksien turvaamiseksi. Alue 2. Nuorajärven kaakkoispuolella sijaitseva metsänreuna Luokka III Alueelle on merkitty uusia rakennuspaikkoja. Aivan kaavoitusalueen reunalla sijaitsevassa pellon reunametsikössä havaittiin koko kesän saalistelevia lepakoita. Alkukesällä myös vesisiippoja ruokaili reunametsikössä, mutta pääosa havainnoista oli viiksisiippoja. Suunnitelluille rakennuspaikoille voidaan rakentaa. Alue 3. Uusitalon länsipuolinen kuusimetsä Luokka III Alueelle on merkitty uusia rakennuspaikkoja. Kesän 2007 aikana alueelta tehtiin viiksisiippahavaintoja, mutta yksilömäärät olivat melko pieniä. Rakentaminen alueen reunalla voi jopa parantaa lepakoiden tilannetta mikäli se tarjoaa paikan lisääntymisyhdyskunnalle. Rajattua aluetta ei kuitenkaan kannattaisi muokata suuremmassa mittakaavassa. Alue 4. Sisaruspohjan itäpään pohjoispuolella sijaitseva alue Luokka III Alueelle on merkitty uusia rakennuspaikkoja. Tällä alueella tavattiin viiksisiippoja, vesisiippoja ja pohjanlepakoita. Jossakin alueen tai sen lähistön taloista on ilmeisesti lisääntymisyhdyskunta, mutta sen tarkka sijainti ei ole tiedossa. Alue on teiden ja rakennusten pirstoma, eikä uusien talojen rakentaminen välttämättä haittaa lepakoita, jos nykyinen yleisilme säilytetään. Teiden valaisemista tulee kuitenkin välttää. Alue 5. Matalajärven lounaispuoliset metsiköt Luokka III Alueella ei ole suunniteltuja rakennuspaikkoja. Havaittuja lepakkolajeja olivat pohjanlepakko, korvayökkö, vesisiippa ja viiksisiipat. Matalajärven lounaispuolitse kulkevaa tietä ympäröivissä metsissä tavattiin koko kesän kohtuullisesti lepakoita. Lepakot käyttänevät aluetta erityisesti siirtymisreittinä Viitapohjantien pohjoispuolisten metsien ja Matalajärven eteläpuolisten metsien välillä. Alue olisi syytä säästää voimakkailta muutoksilta, sillä kesäkuussa 2007 tehdyt avohakkuut rajatun alueen luoteispuolella sattuivat hyvältä vaikuttaneeseen siippametsään ja lepakoiden ruokailualueet kaventuivat tässä osassa kaavoitusaluetta selvästi. Luokittelumäärittelyt: Luokittelussa tukeudutaan seuraaviin määritelmiin, mutta alueiden tärkeys ja käyttö on harkittava aina tapauskohtaisesti. Luokan I alueita muokattaessa on aina luonnonsuojelurikkomuksen vaara. Luokka I: Arvokas lepakkoalue. Alue on lepakoille erittäin tärkeä. Alueella sijaitsee lisääntymisyhdyskunta, sillä ruokailee merkittävä määrä ympäristön lepakoista tai se muodostaa erityisen tärkeän kulkureitin esimerkiksi lisääntymisyhdyskunnan ja ruokailualueiden välillä. Tämän alueen muuttamisessa tulee olla erittäin varovainen tai sitä ei pitäisi tehdä lainkaan.
Luokka II: Tärkeä lepakkoalue. Alue on lepakoiden säännöllisessä käytössä. Laji- ja/tai yksilömäärät ovat merkittäviä paikalliseen keskiarvoon nähden. Maankäytössä tämän alueen muuttamista tulee välttää, mutta joillakin muutoksilla aluetta voitaisiin jopa parantaa. Tilanne määritellään tapauskohtaisesti. Luokka III: Muu lepakkoalue. Alueella tavataan lepakoita ympäristöään enemmän, mutta laji ja yksilömäärät eivät ole olleet kartoitushetkellä suuria. Alue ei ole erityistä suojelua vaativa nyt, mutta maankäyttöä suunniteltaessa tällaisen alueen säästäminen saattaa parantaa lepakoiden selviytymismahdollisuuksia jatkossa, kun ympäristö muuttuu. Kuva 10. Lepakkohavainnot Liito-oravat Sisaruspohjan osayleiskaava-alue liito-oravien esiintyminen suunnitelluilla rakennuspaikoilla ja analyysi liito-oravalle soveltuvista biotoopeista ja kulkureiteistä: Liito-oravat selvitettiin kesäkuussa 2006 mahdollisilta rakennuspaikoilta, joilta ilmakuva- ja karttatulkinnan (ilmakuvat vuodelta 2006) pohjalta tiedettiin löytyvän liito-oravalle soveltuvaa biotooppia. Mahdollisia rakennuspaikkoja oli tuolloin enemmänkin, mutta selvitys rajattiin vain liito-oraville soveltuville alueille. Selvitettäviä mahdollisia rakennuspaikkoja oli yhteensä 6. Selvitystulokset on esitelty liitekartassa 1. Selostuksessa paikat käydään läpi numerokohtaisesti. Selvityksessä on huomioitu ainoastaan mahdollinen rakennuspaikka ja sen välitön lähiympäristö. Kulkuyhteysanalyysi on tehty ilmakuviin ja olemassa oleviin kasvupaikkatietoihin perustuen. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on lailla kielletty, LSL 49. Liito-oravaa koskee myös LSL 39 :n rauhoitussäädökset. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen
hävittämisellä tarkoitetaan, ettei liito-oravan pesintään ja oleskeluun käyttämiä puita saa kaataa eikä kulkuyhteyksiä näille paikoille tuhota. RAKENNUSPAIKKAKOHTAINEN ANALYYSI: Kurjentien itäpuolelta, laajan peltoalueen reunalta, puronotkon ja mäennyppylän rajaamalta alueelta löytyi mukavasti jätöstä mäennyppylän koillisen puoleiselta kallioreunalta ja puronnotkon reunalta. Kurjentien varressa, selvitysalueen eteläkärjessä kasvoi komeita haapoja, joiden juuresta ei kuitenkaan löytynyt jätöstä. Alue on liito-oravan elinympäristöksi hyvin ja tyydyttävästi soveltuvaa aluetta lukuun ottamatta aivan Kurjentien varteen rajautuvaa aluetta. Selvitysalueelta on todennäköiset kulkureitit kohti koillisessa sijaitsevaa selvitysalue 2:ta sekä puronvarren suuntaisesti kohti kaakkoa sekä länteen. Selvitysalueen Kurjentien länsipuolella tehdyt hakkuut ovat heikentäneet länsisuuntaista yhteyttä. Koilliseen, Pitkälahdentien mahdollisella rakennuspaikalle suuntautuva pellon reunan ja selänteen väliin jäävä vyöhyke on tärkeä jättää liitooravan käyttöön. Rakentamista ei tule sijoittaa tälle vyöhykkeelle. 2. PITKÄLAHDENTIE 1. Kurjentie Pitkälahdentien selvitysalueelta löytyi tien molemmin puolin runsaasti jätöshavaintoja. Puronotkosta läheltä Viitapohjantietä löytyi kuusi kolohaapaa, joista kolmen juurelta löytyi jätöksiä. Selvitysalue on suurimmaksi osaksi liito-oravalle hyvin soveltuvaa elinympäristöä ja todennäköisesti otus pesii alueella. Selvitysalueen koillisreunalla tehdyn hakkuun seurauksena liito-oravan käyttämä kulkuyhteys Myllylammesta laskevaa ojaa myötäillen on kaventunut. Jos selvitysalueelle rakennetaan, katkaistaan liito-oravalle tärkeä yhteys kohti lounasta.