11. Luomaistenkallio
1. Kallio- ja maaperä sekä topografia 65,0-67,5 67,5-70,0 70,0-72,5 72,5-75,0 75,0-77,5 77,5-80,0 80,0-82,5 82,5-85,0 85,0-87,5 87,5-90,0 90,0-92,5 92,5-94,1 Luomaistenkallion potentiaalinen tuulivoimala-alue sijaitsee korkeustasolla 65 94,1 mpy. 2. Biotoopit
3. Arvokkaat luontokohteet Natura 2000 -alueet Luomaistenkallion potentiaalisen tuulivoimala-alueen lähimmät Natura 2000 -alueet ovat Tuoresluoman lehdot, jotka sijaitsevat noin 2-4 kilometriä alueesta itään päin. Lehtojen suojeluarvo on valtakunnallinen. Tuoresluoman lehto on keväisin tulvan alle jäävää rehevää suurruohoniittyä ja -lehtoa. Tulvarajan yläpuolella on kapea vyöhyke erikoista talvikkivaltaista lehtoa. Lehdossa kasvaa runsaasti valkovuokkoa sekä käenkaali ja sormisaraa. Rajauksen pohjoisosassa on hakkuualue, jolla on pieni lähdejuotti. Tuohirannan lehto on arvokas esimerkki puronvarsien tulvalehdoista, joita nykyään on hyvin vähän jäljellä. Rannoilla on keväisin tulvan alle jäävää lehtoa ja lehtokorpea. Luoman lounaispuolen tasanteilla on tuoretta kangasmetsää ja kaunista pallosaravaltaista kangaskorpea. Kenttäkerroksessa kasvaa muun muassa Etelä-Pohjanmaalla harvinaista suokelttoa. Sahanloukon lehtokorpi on ajoittain tulvan alle jäävää puronvarsilehtoa ja lehtokorpea. Paikoin luoman rannassa kasvaa komeita kotkansiipikasvustoja. Kotkansiipi on Etelä-Pohjanmaalla harvinainen. Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit Luonnonsuojeluohjelmien kohteet Metso-ohjelmakohteet Luonnonsuojelulain mukaiset kohteet Vesilain mukaiset luonnontilaisena säilytettävät kohteet Luomaistenkallion potentiaalisella tuulivoima-alueella ei ole luonnonsuojelualueita, suojeluohjelmien kohteita eikä Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaan kuuluvia alueita. Suunnittelualueella ei myöskään havaittu luonnonsuojelulain 1096/1996 4 luvun 29 mukaisia luontotyyppejä, vesilain 1961/264 I luvun 15a ja 17 mukaisia luonnontilaisina säilytettäviä kohteita eikä vesilain 587/2011 2 luvun 11 tai 3 luvun 2 mukaisia kohteita.
Metsälain 10 tärkeät elinympäristöt Metsälain 1093/1993 3 luvun 10 tärkeät elinympäristöt ovat kasvillisuuden, vesitalouden, puuston ja/tai maastonpiirteiden perusteella ympäristöstään selvästi erottuvia ympäristöjä, joita tulee hoitaa ja käyttää siten, että turvataan edellytykset biologisen monimuotoisuuden säilymiselle 1. Luomaistenkallio 2. Lehtikallio 3. Huhdanmäki 4. Heliäiskallio 5. Vaissalonkallio 6. Luomaistenkallion lähde 7. Karjamaanperkiön lähteikkö 8. Karjamaanperkiön lähde 9. Karjamaanperkiön viljava lehtoalue 10. Huhdanmäen lehto 11. Tuohimäen lehto 12. Tuohiojan kanjoni 1. Luomaistenkallio Luomaistenkallion lakialue on merkittävä maisemallisesti, geologisesti ja retkeilyllisesti. Lakialueella kasvaa harvaa kalliomännikköä. Osa puista on iäkkäitä. Kalliomaastoa peittää laikuittaisesti poronjäkälä, seinäsammal, kanerva ja puolukka. Kalliolla on pienialaisia, osittain soistuneita notkelmia, jotka patoavat vettä. Lintudirektiivilajeista tulivat selvitysaikana havaituiksi pyy, pari metsoa sekä närhi Luomaistenkallion eteläisellä alarinteellä ja toinen pyy Kytörämäkän länsipuolella. Luomaistenkallion lounaisrinteen suopainanteella tavattiin metsäviklopoikue. Etelärinteen kallioalueella pesi kulorastas. Alueen männikössä havaittiin käpytikka. Yleisimpiä lintulajeja Luomaistenkallion alueella olivat metsäkirvinen, pajulintu ja keltasirkku.
Luomaistenkallion lakikalliota. Olavi Yli-Vainio 2012 Luomaistenkallion lounaista kallioaluetta. Olavi Yli-Vainio 2012 Luomaistenkallio on ulkoilijoiden suosimaa aluetta. Maakunnallinen vaellusreitti Ilkanpolku kulkee kallionlaen kautta, missä on myös yleisessä käytössä oleva laavu. Olavi Yli-Vainio 2012 Luomaistenkallion lakialueen kaakkoisella reunalla on jääkauden tuotoksena louhikkoalue, jossa tavanomaisesta poiketen on sekaisin särmikkäitä ja hioutuneita lohkareita. Olavi Yli-Vainio 2012 Luomaistenkallion laella on pieni, märkä suolampare, jossa kasvaa runsas luhtavillakasvusto. Olavi Yli- Vainio 2012 Luomaistenkallion eteläisellä reunalla on kallion kupeessa pieni lampi, jossa kasvaa runsaana vesiherne. Olavi Yli-Vainio 2012
2. Lehtikallio Lehtikallion lakialuetta. Olavi Yli-Vainio 2012 Lehtikallion kaakkoisrinnettä ja ajoittain kuivuva lampare. Olavi Yli-Vainio 2012 Lehtikallion lakialue on harvaa männikköä. Osa männyistä on vanhahkoja. Kalliota peittävät pääosin poronjäkälät ja kallion alueella kasvaa joitakin näyttäviä katajia. Kalliopainanteissa on pieniä suolampareita. Lehtikallion pohjoispuoliseen laaksoon on muodostunut vanhalle peltoalueelle runsaan lehtikasvillisuuden laakso, jonne laskeutuu Lehtikalliolta kaksi runsaasti katajaa kasvavaa juottia. Katajajuotit ovat luontoarvoiltaan merkittäviä. Rehevä lehtolaakso lähiympäristöineen muodostaa merkittävän ja monipuolisen kasvillisuusalueen sekä omaa runsaan linnuston. Lehtikallion kaakkoisosa on ilmeeltään vaihtelevaa; kalliot ja pienet notkelmat vuorottelevat. Osa notkelmista on soistunut, osassa on pieni lampi, tavallisesti pitkälle soistunut. Paikoin kasvaa näyttäviä katajia. Alueella on runsaasti hirven ja metsäkauriin jälkiä. Lintudirektiivilajeista tulivat selvitysaikana havaituiksi teeri, sinisuohaukka ja kurki.
Kalliolampare Lehtikallion lakialueella. Olavi Yli-Vainio 2012 Pohjoisrinteen kalliomaisemaa. Olavi Yli-Vainio 2012 Lehtikallion itäisen rinteen katajajuottiia. Olavi Yli-Vainio 2012 Lehtikallion kaakkoisrinteen kalliosoistuma ja lammikko. Olavi Yli-Vainio 2012 Lehtikallion kaakkoisrinteen kalliosoistumaa ja vesikko. Olavi Yli-Vainio 2012 Lehtikallion kaakkoisrinteen soistumaa ja kuivunut kalliolampi. Olavi Yli-Vainio 2012 3. Huhdanmäki Huhdanmäen lakialueita vallitsevat poronjäkälät, pikkupainanteissa kasvaa kanervaa, itäisillä kallioilla runsaana kangasmaitikka. Huhdanmäen alueella on runsas metsäkauris- ja hirvikanta. Linnuista runsaina esiintyvät laulurastas, punakylkirastas, keltasirkku, sepelkyyhky, peippo ja metsäkirvinen, mustarastas siellä täällä. Tiltalttia esiintyy siellä, missä on kuusikkoa.
Huhdanmäen pääkallion lakea. Olavi Yli-Vainio 2012 Huhdanmäen läntisin avokallioalue. Olavi Yli-Vainio 2012 Huhdanmäen avokalliota. Olavi Yli-Vainio 2012 4. Heliäiskallio Heliäiskallion lakialue on pääosin karun kalliomännikön kanerva- ja poronjäkälätyypin kallioaluetta. Jäkälien suhteellinen osuus kasvaa kallionlakea kohti. Lakialueella kasvaa kanervaa painanteissa, samoin puolukkaa ja hieman juolukkaakin. Peltoihin rajoittuvat Heliäiskallion metsänreunojen vaihettumisvyöhykkeet muodostavat monipuolisen elinympäristön useille kasvi- ja eläinlajeille. Selvitysaikana oleili Heliäiskallion pohjoislaidalla vaarantuneeksi luokiteltu direktiivilintulaji ampuhaukka, sekä naaras- että koirasampuhaukka tulivat havaituiksi. Heliäiskallion siirtolohkare. Olavi Yli-Vainio 2012 Heliäiskallion lakialuetta. Olavi Yli-Vainio 2012
Heliäiskallion lakialuetta. Olavi Yli-Vainio 2012 5. Vaissalonkallio Vaissalonkallion lakialuetta. Olavi Yli-Vainio 2012 Vaissalonkallion lakialue on hidaskasvuista harvaa männikköä. jossa vallitsevia lajeja ovat poronjäkälät ja kanerva. Kallion laella on pieni suo kalliopainanteessa, siinä valtalajeja suopursu, tupasvilla ja juolukka. Metsäkauriin ja hirven jälkiä esiintyi alueella runsaasti. Vaissalonkallion lounaispuolella tavattiin havainnointiaikana kuivahtaneessa rapakossa suden rauhallisen kävelyn käyntijäljet. Linnustona tavattiin alueella kiuru, keltasirkku, kulorastas, punakylkirastas, laulurastas, räkättirastas, peippo, pajulintu, metsäkirvinen, talitiainen, hömötiainen, sepelkyyhky, kuovi, töyhtöhyyppä ja varis.
Tuore sudenjälki Vaissalonkallion lounaispuolella. Olavi Yli-Vainio 2012 6. Luomaistenkallion lähde Luomaistenkallion kaakkoisrinteen lähteikköaluetta. Olavi Yli-Vainio 2012 Luomaistenkallion mäkialueen kaakkoisjuurella on lännestä laskeva, märkä juotti. Sen alapäässä on lähteikköalue, jossa on yksi suurempi lähdekuoppa. Lähteikössä kasvaa muun muassa okarahkasammal, kilpilehväsammal sekä rämerahkasammal. Lähteikön kasvillisuutta. Olavi Yli-Vainio 2012
7. Karjanmaanperkiön lähteikkö Karjamaanperkiön pohjoisosan rautapitoinen lähteikkö. Olavi Yli-Vainio 2012 Karjanmaanperkiön viljavan lehtoalueen merkittävänä lisänä on sen pohjoisosalla sijaitseva kohtalaisen antoisa lähde, joka on muodostanut ympärilleen laajan kosteikon. Lähteen vesi on alueen muiden lähteiden tapaan rautapitoista, mikä näkyy oksidoituneen raudan sakkautumisena. Lähteikössä kasvaa runsas kasvillisuus. Kosteikon eteläpuoliskolla kasvaa kaislasara yhtenä kasvustona. Kaislasarasta tunnetaan Etelä-Pohjanmaalla vain muutama, pääosin vanha havainto. Kaislasara. Olavi Yli-Vainio 2012
8. Karjanmaanperkiön lähde Karjanmaanperkiön lounaiskulman järeitä harmaaleppiä vesikuopan reunamalla. Olavi Yli-Vainio 2012 Karjanmaanperkiön lounaiskulmassa, Lehtiojan varrella on kaivamalla laajennettu vesikuoppa, jonka läpi Lehtioja virtaa. Havainnointiaikana vesikuoppaan tuli Lehtiojaa myöden vain lähdevettä, jota purkautui Lehtiojaan lähteestä. Lähde sijaitsee Lehtiojassa noin 30 metrin päässä vesikuopasta. Lehtiojan kupeella olevan kuopan ympärillä kasvoi järeitä harmaaleppiä. Lähdekohta Lehtiojassa. Olavi Yli-Vainio 2012. 9. Karjanmaanperkiön viljava lehtoalue Täydellisen poikkeuksen karuun metsäalueeseen tekee Lehtiojan varren vanhat peltoalueet Karjanmaanperkiö ja Lahdenperkiö. Erityisesti Karjanmaanperkiöön on muodostunut noin 30-vuotiaan, osin aukkoisen metsän pohjalle viljava lehtoalue. Linnuista Karjanmaanperkiön lehtoalueella tulivat havaituiksi tiltaltti, lehtokurppa, lehtokerttu, sepelkyyhky, peippo ja pajulintu.
Karjanmaanperkiön keskiosan lehtoa. Olavi Yli-Vainio 2012 Karjanmaanperkiön keski- ja pohjoisosalla kasvaa pääosin aukkoinen, noin 30-vuotias kasvatusmännikkö. Pääosin vanha pelto on muotoutunut lehtomaiseksi alueeksi, jota hallitsevat kookkaat ruohovartiset kasvit. Paikoin on hyvin kookkaana kasvustona tiheästi isonokkosta, paikoin metsän täyttää korkea koiranputkikasvusto, osassa lehtoa on ruohovartisten kasvien kirjo monipuolinen. Runsaana esiintyviä kasvilajeja ovat muun muassa mesi-angervo, vadelma, huopaohdake ja pillikkeet sekä Lehtiojan varressa terttualpi. Karjanmaanperkiön lounaisosan lehtoa Lehtiojan varrella. Olavi Yli-Vainio 2012 Karjanmaanperkiön eteläosassa pääpuulajina on noin 30-vuotias männikkö, sekapuuna harmaaleppää. Aluskasvillisuuden täyttää runsas ruohovartinen kasvusto kasvilajeina muun muassa terttualpi, lehtovirmajuuri, kultapiisku, rantamatara, mesimarja, maitohorsma, huopaohdake, isonokkonen ja saniaiset. Lehtiojan varressa leh-
väsammal kertoo lähdevaikutuksesta. Havainnointihetkellä vesi Lehtiojassa oli täysin kirkasta ja viileää. Perkiön läpi kulkeva Lehtioja on suoraksi perattu ja sitä kautta menettänyt luonnontilaansa. Uoman merkitystä korostaa kuitenkin se, että se saa vetensä sadeaikoja lukuun ottamatta lähes kokonaan alueen lähteistä. Karjanmaanperkiön kaakkoiskulman soistunut lampi. Olavi Yli-Vainio 2012 Karjanmaanperkiön kaakkoiskulmassa kasvaa noin 35-vuotias istutusmännikkö, sekapuustona kookkaita harmaaleppiä. Kaakkoiskulmauksen aluskasvillisuutta hallitsee laajalti mesiangervo. Muita kasveja muun muassa sudenmarja, metsäalvejuuri, isoalvejuuri, lehtovirmajuuri, käenkaali rönsyleinikki ja avoimemmissa kohdissa niittyleinikki. Aivan lehdon kaakkoiskulmalla, kallion kupeessa on noin 15 m x 7 m kokoinen soistunut lampi, joka ilmeisesti aikoinaan on kaivettu maatalouden tarpeisiin, joskin vähäistä lähdevaikutusta on havaittavissa. Lammen laitamilla kasvaa hyvin kookkaita harmaaleppiä. 10. Huhdanmäen lehto Huhdanmäen lehtoa. Olavi Yli-Vainio 2012 Huhdanmäen lehtoa. Olavi Yli-Vainio 2012 Huhdanmäen pohjoispuolella on Huhdanmäen jyrkkään kalliorinteeseen rajautuva kohtalaisen laaja lehtoalue. Kokonaisuutena alue muodostaa rehevän lehtometsän, joka on maakunnallisesti merkittävä varsinkin kasvillisuuden monipuolisuuden vuoksi. Puusto lehdossa on nuorta käsittäen koivua, harmaaleppää ja muita lehtipuita. Luoteinen osa lehtoa on varsin kuivaa, kaakkoinen kosteaa. Mahdollisesti osaksi metsänpohjan käsittelystä johtuen lehtokasvillisuus on osalla aluetta laikuittaista, etenkin alueen pohjois- ja itälaidalla. Paikoin myös tiheä pienpuusto vaikuttaa ruohovartisten kasvien esiintymispaikkoihin. Lehto muodostaa merkittävän kokonaisuuden, jota näyttävä kallionrinne rajaa kaakkoisreunalla. Alueen rajaus haasteellista, koska lehtokasvillisuus esiintyy
etenkin pohjois- ja itälaidalla laikuittaisena. Joitakin pieniä, reheviä lehtilaikkuja esiintyy etäällä yhtenäisemmästä alueesta. Puuston aukkoisuus on antanut ruohovartisille kasveille paljon elintilaa ja ne ovat vallanneet kenttäkerroksen. Kasvien lajimäärä on suuri. Monet kasvit muodostavat siellä täällä tihentymiä, toiset ovat levittäytyneet tasaisemmin. Heiniä on runsaasti, muun muassa nuokkuhelmikkää. Lehdossa kasvaa useita maakunnan tasolla harvinaisia kasvilajeja. Näitä ovat ainakin syyläjuuri, sudenmarja, kevätlinnunherne ja taikinamarja. Muita havaittuja kasvilajeja ovat muun muassa ahomansikka, kielo, kultapiisku, käenkaali, lehtovirmajuuri, lillukka, maitohorsma, mesimarja, metsäkurjenpolvi, metsäorvokki, metsätähti, oravanmarja, rohtotädyke, suo-orvokki ja vadelma. Havainnointiajankohtana alueella käyskenteli metsäkauris. Hirven jälkiä, jätöksiä ja makuupaikkoja oli runsaasti. Lehtoalueen linnuston valtalaji on peippo. Runsaslukuisina esiintyivät havainnointiaikana myös laulu- ja punakylkirastas, keltasirkku, lehtokerttu ja sepelkyyhky. Mustarastaita oli siellä täällä. Kallioalueella oli useampia metsäkirvisiä. Missä vain oli säästynyt kuusikkoa, siellä oli myös tiltaltti. 11. Tuohimäen lehto Tuohimäen lehtoa. Olavi Yli-Vainio 2012 Tuohimäen lehdon kasvillisuutta. Olavi Yli-Vainio 2012
Tuohimäen loivassa notkelmassa sijaitsee kuivan lehdon piirteitä omaava, rehevä kasvillisuusalue. Lehdon valoisalla keskiosalla kukoistaa vehmaana monilajinen ruohovartisten kasvien yhteisö. Runsaita kasvustoja muodostavat muun muassa kielo, metsäkurjenpolvi, ahomansikka, nuokkuhelmikkä, niittyleinikki ja rönsyleinikki. Näyttävästi on esillä myös lehtovirmajuuri. Muista kasveista mainittakoon sudenmarja. Lehdon reunamilla tiheän metsän alueella kasvaa käenkaali. Paikoin valo riittää myös oravanmarjakasvustolle. Pensaskerroksessa kasvaa korpipaatsamaa, jonka kasvupaikat Kyrönjoen itäpuolella ovat harvassa. Kosteissa ojissa kasvaa muun muassa suo-orvokkia ja ojaleinikkiä. Lehtoalueella viihtyivät peipon ohella myös tiltaltti ja punarinta. Luoteispuolella lehtoon rajautuu vanhastaan tunnettu liito-oravan esiintymisalue. 12. Tuohiojan kanjoni Tuohiojan kanjonin kuusikkoa ja ojaa. Olavi Yli-Vainio 2012 Tuohiojan purokanjoni muodostaa merkittävän luontokohteen geologiansa, kasvillisuutensa ja eläimistönsä puolesta. Myös maisemallisesti paikka on näyttävä, vaikka mittasuhteet eivät suuriksi kasvakaan. Tuohioja sijaitsee itsensä uurtamassa kanjonissa. Uomaa on oiottu ja kaivettu noin metrin alkuperäistä syvemmälle. Vanha meanderointi on suurelta osin yhä näkyvissä. Kanjonin kapeudesta johtuen mutkat poikkeavat pääosin vain muutamia metrejä kummallekin puolelle. Puronotkelma muuttuu kanjonimaiseksi kohdassa, missä idän suunnalta, Honkimäennevalta, tuleva uoma kääntyy pohjoiseen. Samalla taimikkoalue vaihtuu kuusikoksi. Alavirtaan edetessä kanjoni syvenee ympäristön maanpinnan pysyessä samalla tasolla. Kasvillisuuden rehevyys lisääntyy alavirtaan edetessä. Kanjonin pohja muodostaa rehevän rantalehdon. Notkelmassa kasvaa runsaasti saniaisia. Muita kasveja ovat muun muassa käenkaali, oravanmarja, lillukka, suo-orvokki ja lehtivirmajuuri. Etäämmällä kuusikko muuttuu nuoremmaksi ja aukkoisemmaksi. Ruohovartiset kasvit muodostavat tiheän kasvillisuuden, samalla lajirunsaus kasvaa. Havainnointiajankohtana alueella havaittiin muun muassa lehtokurppa. Hirvenjälkiä oli runsaasti.
4. Muut huomioitavat luontokohteet Luomaistenkallion eteläpuolella pienialaisessa kosteassa notkelmassa rahkasammalpeitteinen, lähes lampimainen suopainanne. Olavi Yli-Vainio 2012 Luomaistenkallion eteläpuolella soistunut lampi. Olavi Yli-Vainio 2012
Luomaistenkallion eteläpuolella pienialaisessa kosteassa notkelmassa rahkasammalpeitteinen, lähes lampimainen suopainanne. Olavi Yli-Vainio 2012 Luomaistenkallion eteläpuolella soistunut lampi. Olavi Yli-Vainio 2012 Siirtolohkarepari Luomaistenkallion eteläpuolella. Olavi Yli-Vainio 2012 Luomaistenkallion eteläpuolella olevan hakkuuaukean kaakkoispäässä on pienialainen suo, jossa on hyvin runsas suopursukasvusto. Olavi Yli-Vainio 2012 Siirtolohkare Luomaistenkallion eteläpuolella. Olavi Yli- Vainio 2012 Lehtikallion pohjoispuolinen laaksolehto ja lehdossa kasvava maariankämmekkä. Olavi Yli-Vainio 2012
Lehtiojan ruohokorpi Lehtiojan varressa on luhtainen ruohokorpi. Valtapuusto on kuusta. Pensaskerroksessa on kuusta ja hieskoivua. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat suovehka ja metsäkorte, yleisiä ovat puolukka, hiirenporras, suo-orvokki, kurjenjalka, korpikastikka ja metsäalvejuuri. Pohjakerroksen valtalajeja ovat haprarahkasammal, korpirahkasammal ja korpikarhunsammal. Myös metsäkortekorpea on ruohokorven ja metsämaan välissä. Kartalle on rajattu vain varsinainen korpialue. Ruohokorven suojeluarvo on paikallinen. Lehtiojan alajuoksun suuntaan Lehtikallion länsipuolella on pieni, vanha, ojaan padottu lampi. Lammen rannat muodostavat rantalehdon, jossa ruohovartisten kasvien rehevyys on silmiinpistävää. Ojan varressa on myös kookkaita saniaisia, ainakin isoalvejuurta. Etäämmällä rinteessä käenkaali ja oravanmarja ovat tyyppilajeja, mutta tälläkin alueella ruohovartisten kasvien lajimäärä on moninainen. Lehtioja on alun perin luonnon purouoma, jota on perattu ja osin oiottu. Kuivina kausina Lehtiojassa virtaava vesi on lähes kokonaan muun muassa Karjamaanperkiön kohdalta kumpuavaa lähdevettä. Sadekausina lähdeveden osuus jää vähäiseksi. Lehtiojan padottu lampi lehtokorvesta alavirtaan päin. Olavi Yli-Vainio 2012 Rehevä kasvillisuusvyöhyke Luomaistenkalliolta etelään, loivan rinteen juurella mäkeä kiertää rehevä kasvillisuusvyöhyke. Viljavalle metsänpohjalle on muodostunut monimuotoisen ruohovartisen kasvillisuuden alue, jossa kasvaa muun muassa ahomansikka, huopaohdake, isolaukku, kielo, kissankello, kissankäpälä, korpiorvokki, kultapiisku, lehtovirmajuuri, lemmikki, lillukka, maitohorsma, metsäorvokki, niittyleinikki, ojakärsämö, ojaleinikki, pikkulaukku, rönsyleinikki, salokeltano, sudenmarja, suo-orvokki ja valkoapila. Rehevän kasvillisuusvyöhykkeen kasvillisuutta. Olavi Yli-Vainio 2012
5. Suojelullisesti merkittävä linnusto EU Lintudirektiivilajit EU:n lintudirektiivin 79/409/ETY mukaan jäsenvaltioiden on turvattava liitteen I lintulajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Mainittujen lintulajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi, ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi. Pesivänä todetut liitteen 1 lintulajit Muut suunnittelualueella todetut liitteen 1 lintulajit EVA Suomen erityisvastuulajit Suomen erityisvastuulajit ovat Euroopan laajuisesti uhanalaisia ja taantuneita lintuja, joiden levinneisyys EU:ssa on keskittynyt Suomen alueelle. Suomen vastuulajeja ovat erityisesti boreaalisten havumetsien, soiden, vähäravinteisten järvien sekä Itämeren ja suurten jokien rantojen lintulajeja. Vastuu merkitsee lähinnä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Pesivänä todetut Suomen erityisvastuulajit Muut suunnittelualueella todetut Suomen erityisvastuulajit UHEX Valtakunnallisesti uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Suomen eliölajiston uhanalaisuus arvioidaan kymmenen vuoden välein, viimeisin arviointi on vuodelta 2010. Arvioinnin tuloksena julkaistaan Suomen lajien punainen lista, jossa luetellaan kaikki hävinneet, uhanalaiset, silmälläpidettävät ja puutteellisesti tunnetut lajit. Uhanalaisuusluokitus perustuu kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteereihin. NT Silmälläpidettävät lajit NT Pesivänä todetut silmälläpidettävät lajit VU Vaarantuneet lajit EN Erittäin uhanalaiset lajit AU Lajien alueellinen uhanalaisuus Suomen ympäristöhallinto on määritellyt alueellisesti uhanalaiset lintulajit. Ilmajoki kuuluu alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa vyöhykkeeseen 3a keskiboreaalinen Pohjanmaa. + Esiintyy alueella, ei ole uhanalainen RT Uhanalainen alueellisesti - Ei havaintoa alueella tai vain satunnainen havainto RE Hävinnyt alueelta LSA Luonnonsuojelulain 47 nojalla uhanalaiset ja erityisesti suojeltavat lintulajit Luonnonsuojelulain 47 mukaan laji voidaan säätää uhanalaiseksi, jos sen luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Luonnonsuojeluasetuksessa on lueteltu 37 lintulajia, joista 18 lajia on määritelty erityisesti suojeltaviksi. Uhanalaiset lajit Erityisesti suojeltavat lajit 6. Suojelullisesti merkittävä muu eläimistö Erityisesti suojeltavien eläinlajien esiintymät LSL 47 / LSA 21 Luonnonsuojelulain mukaan laji voidaan säätää uhanalaiseksi, jos sen luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Uhanalainen laji voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi, jos sen häviämisuhka on ilmeinen. Luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV lajiston esiintymät Luontodirektiivin liitteen IV lajisto edellyttää tiukkaa suojelua. Luonnonsuojelulain 49 säädetään, että liitteen IV lajiston lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Uhanalaisen ja silmälläpidettävän eläinlajiston esiintymät Valtakunnallisesti ja paikallisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien arviointi noudattaa vuoden 2010 uhanalaisuusarviointia ja luokitusta (Rassi ym. 2010). Lajiston uhanalaisuus on arvioitu Kansainvälisen luonnon-
suojeluliiton (IUCN) kriteeristöllä. Uhanalaisuusluokat kuvaavat lajin häviämisen todennäköisyyttä tietyllä aikavälillä. Uhanalaisiksi määritellään lajit, jotka kuuluvat luokkiin äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU). Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät vielä täytä varsinaisen uhanalaisuuden kriteerejä, mutta niiden kohdalla uhanalaisuus on lähellä. Suomen kansainvälisten vastuulajien esiintymät Suomella katsotaan olevan kansainvälinen vastuu tiettyjen pohjoisten alkuperäislajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee muun muassa sitä, että lajin elinympäristö otetaan huomioon maankäytön suunnittelussa. Lainsäädännössä määriteltyä asemaa vastuulajeilla ei ole.