LIITE 7 Kotkan kaupunki Kaupunkisuunnittelu 2014 Kotkan Kantasataman perhosselvitys Jari Kaitila & Petri Parkko 1.10.2014 1
Sisällys 1. Taustoja... 3 2. Menetelmät ja aineisto... 3 3. Kohdelajien elintavat ja esiintyminen Kotkassa ja muualla Suomessa... 4 3.1. Erityisesti suojeltavat lajit... 4 3.2. Muut selvitetyiksi tulleet uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit... 6 4. Esiselvityksen tulokset... 8 4.1. Yleishuomio... 10 4.2. Ravintokasvikohtainen tarkastelu... 10 5. Lajistoselvitysten tulokset... 13 5.1. Erityisesti suojeltavat lajit... 13 5.2. Muut selvitetyiksi tulleet uhanalaiset ja silmälläpidettävät hyönteislajit... 14 6. Tulosten arviointi ja suositukset... 18 7. Lähteet... 20 Kannen kuva: Paahteista radanvartta Kotkan Kantasataman alueella kesällä 2014 Petri Parkko 2
1. Taustoja Kotkan Kantasatamaan suunnitellaan merkittävää lisärakentamista. Kotkassa esiintyy useita uhanalaisia ja luonnonsuojelullisesti merkittäviä perhoslajeja, joille sopivaa elinympäristöä on myös suunnitellulla asemakaava-alueella. Alueella vuonna 2011 tehdyssä luontoselvityksessä (Parkko 2011) suositeltiin perhosselvityksen teettämistä alueella. Kotkan kaupunki tilasi perhosselvityksen 31.7.2014. 2. Menetelmät ja aineisto Esiselvitys 16.7.2014 Tutkimusalue kierrettiin maastossa läpi arvioiden uhanalaislajistolle tärkeiden ravintokasvien esiintymiä. Esiselvityksen yhteydessä tehtiin suunnitelma tulevista lajistoselvityksistä. Alueella tehtiin myös hyönteishaavintaa kenttähaavilla. Lajistoselvitys 3.8.2014 Sekä aikuisten haavintaa että toukkien etsintää tehokkaan otsalampun valossa. Pääkohteina olivat marunapeilikääriäisen (Pelochrista infidana) EN ja loistokaapuyökkösen (Cucullia argentea) VU aikuiset sekä viirupikkumittarin (Eupithecia pernotata) EN toukat. Lisäksi aikuisista selvityksen kohteena olivat kallioiskätkökääriäinen (Cochylidia heydeniana) EN, hietapeilikääriäinen (Pelochrista huebneriana) VU ja Depressaria artemisiae -lattakoi NT. Säätila oli erittäin lämmin ja lähes selkeä, inventointia aloitettaessa klo 21.00 lämpötila oli n. +25 astetta ja lopetettaessakin klo 00.30 lämpötila oli +21 astetta. Tuuli oli aluksi joissain kohdin selvitysaluetta hieman inventointia haittaavaa, mutta heikkeni ennen auringonlaskua haitattomaksi. Kokonaisuutena säätila oli erittäin hyvä aikuisten ja toukkien havainnoimiseen. Lajistoselvitys 14.9.2014 Toukkien etsintää, jonka pääkohteina viirupikkumittarin EN ja loistokaapuyökkösen VU toukat, sekä muina kohteina vallipussikoin (Coleophora albicans) EN, raidepussikoin (Coleophora granulatella) VU sekä neidonkielivarsikoin (Tinagma ocnerostomellum) NT toukat. Säätila oli melko viileä ja puolipilvinen, inventointia aloitettaessa klo 13.00 lämpötila oli n. +20 astetta ja lopetettaessakin klo 18.30 lämpötila oli +16 astetta. Tuuli oli puuskittaista ja joissain 3
kohdin selvitysaluetta lievästi inventointia haittaavaa. Kokonaisuutena olosuhteet olivat kuitenkin varsin soveliaat toukkien etsintään. Esiselvityksen maastotyöt tekivät Suomen Perhostutkijain Seuran toiminnanjohtaja Jari Kaitila ja luontokartoittaja (eat) Petri Parkko. Lajistoselvityksistä vastasi Jari Kaitila. Lajien uhanalaisuus raportissa perustuu uusimpaan uhanalaismietintöön (Rassi ym. 2010): EN = erittäin uhanalainen, VU = uhanalainen, vaarantunut ja NT = silmälläpidettävä. Kartan 1 karttapohja on saatu Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssillä (versio1.0 1.5.2012): http://www.maanmittauslaitos.fi/avoindata_lisenssi_versio1_20120501. 3. Kohdelajien elintavat ja esiintyminen Kotkassa ja muualla Suomessa 3.1. Erityisesti suojeltavat lajit Loistokaapuyökkönen (Cucullia argentea) VU Loistokaapuyökkösen toukat elävät elo-syyskuussa ketomarunan kukinnoissa syöden sekä kukkia että siemeniä. Lajin aikuiset ovat yöaktiivisia ja niitä tavataan heinäelokuussa. Lajille tunnetaan Kotkassa useita esiintymäkohtia, joista runsaimmat ja merkittävimmät ovat Katariinan ja Hallan alueella. Kaupunkimaisten alueiden lisäksi lajilla on pienempiä populaatioita myös saaristossa, kuten Lehmäsaaressa. Erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana useiden entisten esiintymäkohtien tiedetään Kotkassa tuhoutuneen (mm. Hovinsaari) tai heikentyneen (Katariina ja Halla) sekä alueiden umpeenkasvun että erityisesti rakentamisen seurauksena. Kotkan ohella Hamina on ollut loistokaapuyökkösen merkittävin esiintymisalue Suomessa, sillä muualla Suomessa lajin esiintyminen on ollut selvästi epäsäännöllisempää, joskin viime vuosina laji on hyötynyt ilmaston lämpenemisestä ja lajin vakiintuneen esiintymisen alue on laajentunut länteen Hankoniemelle ja pohjoiseen radanvarsille Hyvinkäälle, Kouvolaan, Lappeenrantaan ja Imatralle. Lajin viimeaikaisesta yleistymisestä huolimatta erityisesti suojeltavan lajin status säilyi myös viimeisimmässä luonnonsuojeluasetuksessa, sillä erittäin huomattavaan osaan lajin 4
tunnetuista esiintymistä kohdistuu voimakkaita rakentamisen aiheuttamia uhkatekijöitä. Aivan erityisen uhattuja ovat kaikki radanvarsiesiintymät. Marunapeilikääriäinen (Pelochrista infidana) EN Marunapeilikääriäinen elää toukkana ketomarunan (Artemisia campestris) juuressa toukoheinäkuussa. Aikuisia tavataan heinäkuun lopulta syyskuun alkupuolelle. Aikuiset ovat yöaktiivisia, mutta havaittavissa myös ennen auringonlaskua tai jopa iltapäivisin haavimalla ravintokasveja. Lajille tunnetaan Kotkassa esiintymä Katariinan alueelta, jossa sillä on ollut useampia esiintymäkohtia vuonna 2003. Esiintymien nykytilaa ei tiedetä, mutta hyvin mahdollisesti laji edelleen esiintyy alueella. Sen lisäksi lajista on tavattu 2011 yksi yksilö Vanhankylänmaalta, joka saattaa indikoida populaatiota tai liittyä vaelluksiin. Muualta Suomesta lajille tunnetaan populaatioita Hangosta, Lappeenrannan Vainikkalasta ja Luumäen Huomolasta. Näiden lisäksi yksittäisiä havaintoja on tehty noin kymmenellä muulla paikalla, mutta ainakin pääosin nämä koskevat muualta vaeltaneita yksilöitä. Viirupikkumittari (Eupithecia pernotata) EN Viirupikkumittarin toukat elävät pietaryrtillä ja ketomarunalla syöden kasvien lehtiä heinäkuun lopulta syyskuulle. Aikuiset lentävät kesäkuun alkupuolelta heinäkuun puoliväliin lennon painottuessa auringonlaskun molemmin puolin. Kotkassa lajille tunnetaan monia esiintymiä sekä kaupunkimaisilla alueilla että saaristossa. Kaupunkialueella tunnettuja esiintymiä on ollut mm. Kotkansaarella, Karhulassa, Kymin lentokentällä ja Hallassa, mutta viime aikoina lajia on ilmoitettu enää vain Katariinan alueelta ja Hallasta. Myös näillä paikoin havaitut yksilömäärät näyttäisivät olevan selvässä laskussa. Saaristossa lajia on ilmoitettu Kotkasta mm. Kirkonmaalta ja Kuutsalosta. Kotkan ohella Hamina ja itäisen Suomenlahden saaristo Loviisan Valkon satama-alueelta itään ovat nykyisin viirupikkumittarin tärkeimmät esiintymisalueet Suomessa. Esiintyminen on nykyisin selvästi pirstoutunutta, ja lajin kannat ovat monin paikoin taantuvia. Aiemmin lajin levinneisyysalue on ollut paljon laajempi ja lajilla on ollut runsaita esiintymiä mm. Porvoon saaristossa ja sen lisäksi laji on esiintynyt paikoitellen sisämaan harjuympäristöissä mm. Hämeenlinnassa ja Kouvolassa. 5
Lajin kohdalla on syytä korostaa, että kyseessä on Suomen vastuulaji. Meillä esiintyvää alalajia, ssp. enictata, nimittäin tunnetaan Kaakkois-Suomen lisäksi vain Inkerinmaalta, jossa sen tämän hetkinen esiintymistilanne on täysin tuntematon. Selvästi erillisen ja suurempikokoisen nimialalajin, ssp. pernotata, levinneisyys ulottuu Sveitsin Alpeilta kapeana nauhana Romaniaan, Ukrainaan ja Etelä-Uralille ja siitä aina Japaniin asti. 3.2. Muut selvitetyiksi tulleet uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Kallioiskätkökääriäinen (Cochylidia heydeniana) EN Kallioiskätkökääriäinen elää toukkana karvaskallioisella (Erigeron acer). Se esiintyy Suomessa kahtena sukupolvena kevätpolven lentäessä touko-kesäkuussa ja kesäpolven heinä-elokuussa. Kevätpolven jälkeläisten toukat elävät ravintokasvin kukinnoissa ja kesäpolven jälkeläisten toukat kasvin siemenissä. Aikuinen on hämärä- ja yöaktiivinen ja parhaiten havaittavissa haavimalla ravintokasveja auringonlaskun aikaan tai heti sen jälkeen. Lajia ei ole koskaan tavattu Kotkasta, mutta sen sijaan sitä on tavattu viime vuosina lähialueilta mm. Porvoosta, Kouvolan Kaipiaisista sekä Virolahdelta. Lajin levinneisyys Suomessa on vaihdellut ilmeisen voimakkaasti ilmasto-olosuhteiden mukana. Vanhoja 1920 1970-luvun havaintoja on Pori-Joensuu linjalle asti. Sen jälkeen lajin havainnot lähestulkoon loppuvat, kunnes 1990-luvun loppupuolella lajia alettiin taas havaita. Uuden ajan havaintopisteitä oli vain muutama, mutta 2000-luvulla lajia on alettu tavata yhä useammilta paikoilta. Tunnettu nykylevinneisyys ulottuu Ahvenanmaalta Pohjois- Karjalaan, mutta laji on edelleenkin hyvin paikoittainen ja hajanaisesti esiintyvä. Lajille tunnetaan Suomessa noin 20 erillistä populaatiota. Edellisessä luonnonsuojeluasetuksessa kallioiskätkökääriäinen kuului erityisesti suojeltaviin lajeihin, mutta tuo status poistui uusimassa asetuksessa lajin yleistymisen ansiosta. Vallipussikoi (Coleophora albicans) EN Vallipussikoin toukan ravintokasvi on ketomaruna. Toukka syö ravintokasvinsa siemeniä ja rakentaa niistä itselleen myös putkimaisen suojan, ns. säkin. Kyseiset säkit ovat parhaiten löydettävissä syyskuussa. Verrattuna lähilajinsa toukkasäkkiin, vallipussikoin säkki on pitempi ja sen peräosa näkyy selvästi. Lajin aikuinen lentää kesä-heinäkuussa. Kotkassa laji esiintyy Katariinan alueella, josta lajia on havaittu toukkana 2002 ja 2003. Muutoin lajilla on esiintymiä Ahvenanmaalta rannikkoa pitkin Haminaan sekä Kaakkois- 6
Suomen sisämaahan. Varsinkin lounaassa laji näyttää taantuneen. Nykyesiintymiä tunnetaan ainakin Paraisten Åvensorilta, Hangon Koverharista, Kotkasta, Haminasta, Kouvolan Kaipiaisilta sekä Lappeenrannan lentokentältä. Raidepussikoi (Coleophora granulatella) VU Raidepussikoin toukan ravintokasvi on ketomaruna. Toukka syö ravintokasvinsa siemeniä ja rakentaa niistä itselleen myös putkimaisen suojan, ns. säkin. Kyseiset säkit ovat parhaiten löydettävissä syyskuussa. Verrattuna lähilajinsa toukkasäkkiin, raidepussikoin säkki on lyhyempi ja sen peräosa näkyy vain vähän. Yleisvaikutelma on, että kaksi ketomarunan siementä on peräkkäin kiinni toisissaan. Lajin aikuinen lentää heinä- (-elo) kuussa. Kotkassa laji esiintyy Katariinan alueella, josta lajia on havaittu toukkana 2002 (runsas). Muutoin lajilla on esiintymiä Ahvenanmaalta rannikkoa pitkin Haminaan ja lisäksi laji esiintyy paikoin sisämaassa Kaakkois-Suomessa. Muutoin esiintymiskuva on hyvin samanlainen kuin vallipussikoilla, mutta lajilla on enemmän esiintymiä lounaassa, mm. monin paikoin Kemiönsaarella ja Hangossa. Hietapeilikääriäinen (Pelochrista huebneriana) VU (kuva 6) Hietapeilikääriäisen toukan elintapoja ei tunneta, mutta aikuisten löytöpaikoilla kasvaa usein ketomarunaa. Aikuisia tavataan heinä-elokuussa. Aikuiset ovat yöaktiivisia. Kotkasta laji on havaittu vuonna 2003 Katariinan alueelta. Muutoin laji esiintyy hyvin paikoittaisesti pitkin etelärannikkoa Ahvenanmaan Kökarista Haminaan. Kaakkois- Suomessa lajilla on esiintymiä myös sisämaassa mm. Lappeenrannassa. Lattakoilaji (Depressaria artemisiae) NT Depressaria artemisiae -lattakoin toukan ravintokasvi on ketomaruna. Toukka syö kesäheinäkuussa kasvin lehtiä. Yöaktiiviset aikuiset puolestaan lentävät heinä-elokuussa. Kotkassa laji on havaittu Katariinan alueelta, jossa sillä on ollut runsas populaatio vuonna 2003. Esiintyminen muuallakin Kotkan ketomarunakasvustoissa on todennäköistä. Muualla Suomessa laji esiintyy Suomessa ravintokasviinsa sidonnaisena Ahvenanmaalta Laitila-Kouvola -linjalle. Lisäksi sillä on erillisesiintymä Kemissä. 7
Koisalaji (Loxostege turbidalis) NT Loxostege turbidalis -koisan toukan pääravintokasvi on ketomaruna, jonka kukintoon toukka tekee hyvin näkyvän, lajityypillisen kudoksen elo-syyskuussa. Täysikasvuinen toukka talvehtii kudoksen sisällä. Aikuinen perhonen lentää kesä- (heinä-) kuussa ja on yöaktiivinen lähtien kuitenkin herkästi häirittynä lentoon myös päivällä. Laji on levinnyt vasta 1990-luvun lopulla Suomeen. Kotkan Katariinassa laji on esiintynyt ainakin vuodesta 2003 alkaen ja viimeksi se on ilmoitettu sieltä syksyllä 2014. Muualla Suomessa laji esiintyy paikoitellen Haminassa, Virolahdella, Kouvolan Kaipiaisilla, Lappeenrannassa ja aivan viime vuosina myös Hangossa. Neidonkielivarsikoi (Tinagma ocnerostomellum) NT Neidonkielivarsikoi elää toukkana nimensä mukaisesti neidonkielellä (Echium vulgare) (kuva 1). Toukat syövät ravintokasvin varren sisäosia elo-syyskuussa ja talvehtivat täysikasvuisina varren sisään kutomassaan kehdossa. Aikuiset lentävät kesäheinäkuussa ja ovat aktiivisia ennen auringonlaskua. Esiintyessään laji on usein erittäin runsas. Laji on havaittu Kotkansaarelta ainakin kerran, mutta havainnon paikka ja havaintovuosi eivät ole tarkasti tiedossa. Todennäköisimmin havainto on tehty vuosivälillä 1984 2005. Muualla Suomessa laji esiintyy hyvin paikoittaisesti ja ravintokasviinsa tiukasti sidonnaisena lounaassa. Esiintymiä tunnetaan mm. Lemlandista, Kemiönsaarelta (useampia), Turusta, Hangosta ja Raaseporista. Lisäksi ilmeisiä vaellushavaintoja on tehty idempääkin, mm. Virolahdelta vuonna 1984. 4. Esiselvityksen tulokset Selvitysalueella arvioitiin esiintyvän viittä uhanalaisten perhosten ravintokasvia sellaisia määriä, että ainakin jokin kasviin sidonnainen ja uhanalainen perhoslaji voisi alueella esiintyä. Kyseiset kasvilajit olivat karvaskallioinen, ketomaruna, kultapiisku, neidonkieli ja pietaryrtti. 8
Kuva 1. Kantasatamassa kasvaa hieman neidonkieltä, jolla elää neidonkielivarsikoi. Kotka 23.6.2011 Petri Parkko 9
4.1. Yleishuomio Selvitysalueella kasvillisuus oli koko alueella pääpirteissään samankaltaista ja myös paljaan maan osuus oli hyvin tasaisesti joko merkittävän suurta tai erittäin suurta. Ainoa poikkeus oli alueen keskiosa, jota aiemmassa luontoselvityksessä oli pidetty kaikkein arvokkaimpana alueena runsaine ketomarunakasvustoineen. Nyt alueen kasvillisuus oli äärimmäisen niukkaa ja lajiköyhää. Alue oli siis selvästi muuttunut aiemmin tehtyyn selvitykseen verrattuna. Kuva 2 (vas). Lastauslaiturin pohjoispuolen raiteiden kasvillisuutta kesällä 2011. Kuva 3 (oik). Lastauslaiturin pohjoispuolen raiteiden kasvillisuutta myrkyttämisen jälkeen heinäkuussa 2014. Petri Parkko Tarkasteltaessa aluetta tarkemmin huomio kiinnittyi kuolleisiin koivunvesoihin, joista tosin oli vain harmaantuneet tyvet jäljellä. Joka tapauksessa nuo kuolleet koivunvesat paljastivat tapahtuneen eli aluetta oli ilmiselvästi 1-2 vuotta sitten käsitelty voimakkailla kasvimyrkyillä. Kasvillisuuden muuttumisen havaitsee myös verrattaessa vuosina 2011 ja 2014 samoilta alueilta otettuja kuvia (kuvat 2 ja 3). 4.2. Ravintokasvikohtainen tarkastelu Karvaskallioinen (Erigeron acer) (kuva 4) Kasvin runsain esiintyminen keskittyi selvitysalueen eteläosaan, mutta sitä esiintyi myös muualla selvitysalueella. Ravintokasvin määrää voi pitää riittävänä kaikille siihen 10
sidonnaisille uhanalaisille perhoslajeille joko yksinään tai yhdessä Kotkansaaren muiden karvaskallioiskasvustojen kanssa (mm. Katariinan alueella). Erityisesti suojeltavista perhoslajeista kasviin sidonnainen on kallioistöyhtökoi (Bucculatrix latviaella). Lajia ei kuitenkaan ole koskaan tavattu Kotkasta ja sille tunnetaan Suomessa vain yksi nykypopulaatio Immolan lentokentällä. On perusteltua olettaa, että laji ei esiinny selvitysalueella. Muista uhanalaisista perhoslajeista kasviin sidonnaisia ovat kallioiskätkökääriäinen (Cochylidia heydeniana) ja kallioishietakoi (Gnorimoschema nordlandicolellum) sekä silmälläpidettävistä lajeista kallioispussikoi (Coleophora squamosella). Näiden esiintyminen selvitysalueella on mahdollista. Ketomaruna (Artemisia campestris) Kasvia esiintyy lähes joka puolella selvitysaluetta, joskin myrkytetyllä keskialueella niukemmin. Ravintokasvin määrää voi pitää riittävänä kaikille siihen sidonnaisille uhanalaisille perhoslajeille joko yksinään tai yhdessä Kotkansaaren muiden ketomarunakasvustojen kanssa (mm. Katariinan alueella). Erityisesti suojeltavista perhoslajeista kasviin sidonnaisia on runsaasti, mutta vain kolmen niistä, loistokaapuyökkönen (Cucullia argentea), marunapeilikääriäinen (Pelochrista infidana) ja viirupikkumittari (Eupithecia pernotata) esiintymistä selvitysalueella pidettiin mahdollisena. Kaikkien näiden kolmen lajin tiedetään esiintyvän Kotkansaarella. Lähialueella Haminassa esiintyvien marunakätkökääriäisen (Cochylidia richteriana) ja vallitöyhtökoin (Bucculatrix artemisiella*) esiintyminen selvitysalueella on hyvin epätodennäköistä, sillä lajeja on etsitty tuloksetta Kotkansaarelta mm. Katariinan alueelta. Muita ketomarunalla eläviä uhanalaisia lajeja on runsaasti. Näistä perusteltua on selvittää niiden lajien esiintyminen, joiden selvitys ajoittuu samoihin ajankohtiin kuin selvitystä vaativien erityisesti suojeltavien lajien selvittäminen. * Huom. Vielä viimeisimmässä luonnonsuojeluasetuksessa lajin tieteellinen nimi on ollut Bucculatrix ratisbonensis, mutta tämä on virhe, sillä Suomessa tämä laji ja sen sisarlaji, lounaisessa Suomessa esiintyvä ja myös erityisesti suojeltava marunatöyhtökoi, on tulkittu väärin ja lajien tieteelliset nimet pitää vaihtaa keskenään. 11
Tällaisia, Kotkansaarella tunnetusti tai potentiaalisesti esiintyviä lajeja ovat vallipussikoi (Coleophora albicans), raidepussikoi (Coleophora granulatella) ja hietapeilikääriäinen (Pelochrista huebneriana). Silmälläpidettävistä lajeista voidaan samalla selvittää Depressaria artemisiae -lattakoin ja Loxostege turbidalis -koisan esiintyminen. Kuva 4 (vas). Yksittäin tai pieninä ryhminä kasvavan ja paljaan maapinnan ympäröimän karvaskallioisen ympäriltä tapaa uhanalaisia useammin kuin tiheämmistä kasvustoista. Kuva 5 (oik). Ratavarren paahteista kultapiiskukasvustoa. Kantasatama 16.7.2014 Jari Kaitila Kultapiisku (Solidago virgaurea) Kasvin runsain esiintyminen keskittyi selvitysalueen eteläosaan, mutta sitä esiintyi myös muualla selvitysalueella. Ravintokasvin määrää voi pitää riittävänä kaikille siihen sidonnaisille uhanalaisille perhoslajeille joko yksinään tai yhdessä Kotkansaaren muiden kultapiiskukasvustojen kanssa (mm. Katariinan alueella). Erityisesti suojeltavista perhoslajeista kasviin sidonnainen on kulopussikoi (Coleophora amellivora), mutta sen lähin tunnettu esiintymä on Lappeenrannan lentokentällä eikä sitä etsimisestä huolimatta ole löydetty Kotkasta. 12
Muissa uhanalaisissa kultapiiskulla elävissä lajeissa ei ole sellaisia, joiden esiintyminen selvitysalueella olisi riittävän todennäköistä tai sopisi yhteen muiden selvitettävien lajien kanssa. Neidonkieli (Echium vulgare) (kuva 1) Selvitysalueen pohjoisosassa on kaksi pienehköä kasvustoa. Laji kasvoi paikalla myös vuonna 2011 (Parkko 2011). Selvitysalueen ulkopuolella Kotkansaarella neidonkielellä ei ole myöskään tiedossa lajin runsaita kasvustoja. Erityisesti suojeltavista perhoslajeista kasviin sidonnaisia ovat varjotäpläkoi (Ethmia terminella) ja neidonkielikoisa (Cynaeda dentalis). Näiden populaatioille ravintokasvin määrä on riittämätön, eikä varsinkaan varjotäpläkoin esiintyminen ole muutoinkaan todennäköistä, sillä lajin ainoa tunnettu populaatio Suomessa on Taalintehtaalla Kemiönsaarella. Sen sijaan neidonkielivarsikoille (Tinagma ocnerostomellum) ravintokasvin määrä on riittävä ja sen esiintymisen selvittäminen onnistuu muiden selvitysten yhteydessä. Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) Kasvia esiintyy lähes joka puolella selvitysaluetta, joskin myrkytetyllä keskialueella niukemmin. Ravintokasvin määrää voi pitää riittävänä kaikille siihen sidonnaisille uhanalaisille perhoslajeille joko yksinään tai yhdessä Kotkansaaren muiden pietaryrttikasvustojen kanssa (mm. Katariinan alueella). Erityisesti suojeltavista perhoslajeista kasviin sidonnainen on viirupikkumittari (Eupithecia pernotata), jonka tiedetään esiintyvän Kotkansaarella. 5. Lajistoselvitysten tulokset 5.1. Erityisesti suojeltavat lajit Loistokaapuyökkönen (Cucullia argentea) VU Loistokaapuyökkösen toukkia etsittiin 14.9. sekä katsomalla toukkia ravintokasvin kukinnoista ja usein tämän jälkeen kasvu työnnettiin haaviin ja ravistettiin. Yhtään lajin toukkaa ei kuitenkaan havaittu. 13
Marunapeilikääriäinen (Pelochrista infidana) EN (kartta 1) Marunapeilikääriäisen (kuva 6) aikuisia etsittiin 3.8. aikuisia otsalampun valossa lennosta haavimalla että kasvillisuutta haavimalla. Lajista havaittiin yhteensä 2 yksilöä: koiras ja naaras (kuva 7). Molemmat yksilöt löytyivät selvitysalueen eteläosassa olevan yksittäisen radan varresta. Kuva 6 (vas). Marunapeilikääriäinen ja hietapeilikääriäinen. Kuva 7 (oik). Kotkan Kantasatamasta 3.8.2014 saatu marunapeilikääriäisen naarasyksilö Jari Kaitila Viirupikkumittari (Eupithecia pernotata) EN Viirupikkumittarin toukkia etsittiin sekä 3.8. että 14.9. Ensimmäisellä kerralla etsintä tehtiin pääosin otsalampun valossa toukkia silmämääräisesti kasveilta katsomalla sekä haavimalla ravintokasvia. Jälkimmäisellä kerralla vastaavalla tavalla toukkia etsittiin päivänvalossa. Yhtään lajin toukkaa ei havaittu. 14
Kartta 1. Marunapeilikääriäisen havaintopaikat 2014 on merkitty tähdillä. 5.2. Muut selvitetyiksi tulleet uhanalaiset ja silmälläpidettävät hyönteislajit Kallioiskätkökääriäinen (Cochylidia heydeniana) EN Kallioiskätkökääriäisen aikuisia etsittiin 3.8. haavimalla ravintokasvia ennen auringonlaskua. Etsintää jatkettiin auringon laskettua otsalampun valossa sekä ravintokasvia haavimalla että lentäviä yksilöitä kiinni ottamalla. Yhtään lajin aikuista ei havaittu. Vallipussikoi (Coleophora albicans) EN Vallipussikoin toukkia etsittiin 14.9. katsomalla toukkasäkkejä ravintokasvin kukinnoista. Yhtään lajin säkkiä ei havaittu. Raidepussikoi (Coleophora granulatella) VU Raidepussikoin toukkia etsittiin 14.9. katsomalla toukkasäkkejä ravintokasvin kukinnoista. Yhtään lajin säkkiä ei havaittu. 15
Kuva 8. Piennarmataralude on harvinainen ketomarunalla elävä ludelaji. Kuvassa koiras. Kantasatama 16.7.2014 Petri Parkko Hietapeilikääriäinen (Pelochrista huebneriana) VU Hietapeilikääriäisen aikuisia etsittiin 3.8. aikuisia otsalampun valossa lennosta haavimalla että kasvillisuutta haavimalla. Yhtään aikuista ei havaittu. Lattakoilaji (Depressaria artemisiae) NT (kuva 9) Lajin aikuisia haavittiin 3.8. otsalampun valossa. Yhteensä 11 aikuista havaittiin eri puolilta selvitysaluetta. Eniten aikuisia oli selvitysalueen pohjoisosassa lähellä rakennusten seinustaa. Koisalaji (Loxostege turbidalis) NT Lajin toukan tekemiä punoksia etsittiin 14.9. ketomarunan kukinnoista. Yhtään lajille tyypillistä punosta ei havaittu. 16
Kuva 9. Harvinaista lattakoilajia Depressaria artemisiaeta löydettiin alueelta 11 yksilöä. Jari Kaitila 17
Neidonkielivarsikoi (Tinagma ocnerostomellum) NT Lajin esiintyminen selvitettiin 14.9. avaamalla yhteensä viisi neidonkielen vartta. Toukkia tai toukan syömäjälkiä ei havaittu. Piennarmataralude (Polymerus vulneratus) NT (kuva 8) Piennarmataraluteita saatiin 16.7. neljä yksilöä ketomarunakasveja haavittaessa radanvarresta eteläosan hallin seinustalta. Lajin ravintokasviksi mainitaan Suomessa keltamatara (Galium verum) (Rintala & Rinne), mutta Kymenlaaksossa sitä saadaan yleisimmin ketomarunalta. 6. Tulosten arviointi ja suositukset Erityisesti suojeltavista lajeista selvitysalueelta todettiin marunapeilikääriäinen ja alue on selvästi lajin lisääntymispaikka. Vaikka molemmat havaitut yksilöt löytyivätkin alueen eteläosasta, tämä todennäköisimmin johtui puhtaasta sattumasta. Silmämääräisesti aivan vastaavan hyvälaatuista elinympäristöä kun oli yhtä runsaasti myös alueen pohjoisosassa. Loistokaapuyökkösen ja viirupikkumittarin toukkien löytymättä jääminen todennäköisimmin merkitsi myös sitä, että vuonna 2014 lajit eivät lisääntyneet selvitysalueella. Sen verran kattavasti alueen ketomarunat ja pietaryrtit tutkittiin. Toisaalta varsinkin loistokaapuyökkösen kohdalla voidaan perustellusti kyseenalaistaa se, että tilanne olisi sama kaikkina vuosina tai jopa useimpina vuosina. Lajin kanta kun näyttää vuonna 2014 olleen ennätyksellisen alhaalla kaikkialla lajin Suomessa tunnetuilla esiintymillä. Esimerkiksi runsaimmiksi tiedetyiltä esiintymiltä, kuten Haminasta, Imatralta ja Kotkan Katariinan alueelta, on raportoitu vain yksittäisiä toukkia, kun normaalisti kyseisiltä alueilta yksitäisen harrastajan päivätulokseksi raportoidaan kymmeniä, joskus jopa joitakin satoja lajin toukkia. Kun tarkasteluun otetaan muut selvitetyt uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit, nousee esiin huomio siitä, että kukinnoissa ja siemenissä toukkana elävät lajit loistivat kaikki poissaolollaan. Näin, vaikka etsityistä kohdelajeista suurin osa oli nimenomaan kukinnoissa ja siemenissä eläviä lajeja. Sen sijaan sekä ilmeisesti munana talvehtiva, ketomarunan juurissa elävä ja Suomessa vaatelias marunapeilikääriäinen että varmuudella munana talvehtiva, mutta ketomarunan nuorilla lehdillä elävä Depressaria artemisiae esiintyivät alueella. Ei voi sulkea pois myöskään sitä mahdollisuutta, että tehdyllä kasvillisuuden myrkytyksellä olisi oma 18
osuutensa myrkyille oletusarvoisesti herkempien kukinto- ja siemensyöjien puuttumiseen alueelta. Vielä ongelmallisempaa on arvioida sitä, kuinka merkittävä osa selvitysalue on niin marunapeilikääriäisen kuin mahdollisesti loistokaapuyökkösen tai viirupikkumittarin elinympäristönä, sillä selvitysalueen osapopulaatiot ovat osa laajempaa Kotkansaaren ja sen lähialueiden (mm. Halla) muodostamaa osapopulaatioiden verkostoa. Tuon verkoston tämän hetken tilanne kun on varsinkin marunapeilikääriäisen kohdalla lähes tuntematon (tiedetään vain, että on esiintynyt Katariinan alueella 2003) ja kahden muunkin lajin, loistokaapuyökkönen ja viirupikkumittarin, tilanne on hyvin puutteellisesti tunnettu. Todennäköisemmin selvitysalue ei ole erityisen tärkeä osa tuota kokonaisuutta, mutta ei voida myöskään pois sulkea sitä mahdollisuutta, että se olisi jopa ratkaisevan tärkeä osa esimerkiksi marunapeilikääriäisen Kotkan populaatiolle. Ketomarunaa kasvaa myös läheisen Kotkamillsin tehdasalueen ratavarsilla (Parkko & Suoknuuti 2012), mutta alueen perhoslajistosta ei ole tietoa. Hallan kasvillisuus on pahasti sulkeutunut taimikoiden kasvettua, ja etenkin ketomarunan kasvustot rajoittuvat pääosin suljetulle satama-alueelle (Suoknuuti & Parkko 2012). Kantasataman alueella on merkitystä perhoslajiston lisäksi myös muille hyönteisille. Yllä olevan johdosta tärkein suositus on se, että Kotkan kaupunki alkaisi osana juuri (29.9.2014) hyväksyttyä Kotkan kaupunkipuistohanketta selvittämään ketomarunaan ja myös vastaaviin ruderaattiympäristön kasveihin sidonnaisen hyönteislajiston tilannetta tavoitteena huomioida lajiston elinvaatimukset ja turvata suunnitellusti niiden esiintyminen Kotkassa myös tulevaisuudessa. Tämä on selkeästi Kotkan kaupungin intressissä kahdestakin syystä: 1) kyseessä oleva lajisto on merkittävä ja lajiston suojelullisesti arvokkain osa Kotkan kaupungin teollisuuden historiaa, jonka vaaliminen on juuri perustetun kaupunkipuiston keskeinen tavoite (Ylen uutinen 29.9.2014 klo 13.50). 2) Kun alueella esiintyvien lakisääteisesti huomioitavien erityisesti suojeltavien lajien elinolosuhteet on suunnitellusti turvattu, näiden lajien suojelutarpeesta aiheutuvat maankäyttöesteet todennäköisimmin vähenevät. Myös perustetun kaupunkipuiston ulkopuolisia alueita (esim. Halla) kannattaa sisällyttää selvitykseen, sillä joissakin 19
tapauksissa joidenkin lajien suojelu saattaa olla helpommin ja edullisemmin toteutettavissa varsinaisen kaupunkipuiston ulkopuolella. 7. Lähteet Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011: Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronmalar rullvingemalar. Lepidoptera: Roelerstammidae Lyonetiidae. Artdatabanken, SLU, Uppsala. Hyönteistietokanta http://hyonteiset.luomus.fi/insects/main/entdatabase.html#search-lep Kaitila, J-P., Nupponen, K., Kullberg, J. & Laasonen, E. 2010; Perhoset Butterflies and Moths Lepidoptera teoksessa Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. s. 194 233. Mironov, V. 2003: Larentiinae II (Perizomini and Eupitheciini) teoksessa Hausmann, A.: The Geometrid Moths of Europe 4: 1-463. Parkko, P. 2011: Kotkan Kantasataman osayleiskaavan luontoselvitys 2011. Tutkimusraportti 7 s. Kotkan kaupunki. Parkko, P. & Suoknuuti, M. 2012: Kotkamillsin tuulivoimasuunnitteluun liittyvä luontoselvitys 2012. Raporttiluonnos 17 s. Linnunmaa Oy. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Rintala, T. & Rinne, V. 2010: Suomen luteet. Hyönteistarvike TIBIALE Oy. Helsinki. Razowski, J. 2002: Torticidae (Lepidoptera) of Europe, volume 1, Tortricinae and Chlidamotinae. Bratislava. 247 s. Razowski, J. 2003: Torticidae (Lepidoptera) of Europe, volume 2, Olethreutinae. Bratislava. 301 s. 20
Silvonen, K., Top-Jensen, M. & Fibiger, M. 2014: Suomen päivä- ja yöperhoset maastokäsikirja. 822 s. Suoknuuti, M. & Parkko, P. 2012: Kotkan Hallan tuulivoimasuunnitteluun liittyvät luontoselvitykset 2011 2012. Tutkimusraportti 33 s. VentusVis Oy ja Linnunmaa Oy. 21