VAASAN KALARANNAN LUONTOKARTOITUS
SISÄLLYS JOHDANTO... 3 1 SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS... 4 1.1 SIJAINTI... 4 1.2 YLEISTIETOA ALUEEN LUONNOSTA... 4 2 SELVITYSALUEEN ERITYISPIIRTEET... 7 2.1 MAISEMARAKENNE... 7 2.2 MAAPERÄ... 9 2.3 VIHERALUEJÄRJESTELMÄ... 10 3 MAASTOSELVITYS 2013... 12 3.1 MAASTOKÄYNNIT... 12 4 TULOKSET... 13 4.1 LUONTOTYYPIT JA KASVILLISUUS... 13 4.2 LINNUSTO... 13 4.1 LIITO-ORAVA... 15 4.1 LEPAKOT... 16 5 MAANKÄYTÖSSÄ HUOMIOITAVAT TEKIJÄT... 19 5.1 YLEISTÄ... 19 5.2 LUONTOTYYPIT... 19 5.3 ELÄIMISTÖ... 20 5.4 YHTEENVETO... 20 6 KIRJALLISUUTTA... 21 Kuvat: Jan Nyman 2013 Kartat: Laura Luomala, Vaasan kaupunki, kaavoitus 2013 2
JOHDANTO Vaasan Kalarannan suunnittelualue kuului Vaasan kaupungin kaavoitusohjelmaan vuonna 2013. Suunnitelmaa varten alueelta laadittiin luontoselvitys maastokauden 2013 aikana. Kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, johon kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. (Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 ) Maankäyttö- ja rakennuslain velvoitteiden lisäksi Euroopan unionin luontodirektiivillä (92/43/ETY) ja lintudirektiivillä (79/409/ETY) on luontoarvojen selvittämiseen ohjaava vaikutus maankäytön suunnittelun yhteydessä. Direktiivien tavoitteita on kirjattu mm. Suomen luonnonsuojelulakiin sekä metsä- ja vesilakiin. Edellä esitetyn perusteella luontoselvityksen laatiminen on yksi osa kaavoitusprosessia. Vaasan Kalarannan suunnittelualuetta voidaan pitää pienialaisena asemakaavana. Tätä voidaan perustella suunnittelualueen sijainnilla rakennetun alueen keskellä ja kohtalaisen pienellä kokonaispinta-alalla sekä alueella sijaitsevien luonnonalueiden vähäisyydellä. Yleis- ja asemakaavojen suunnittelua varten laadittavien luontoselvitysten ohjeistuksen mukaan pienialaisen asemakaava-alueen suunnittelu voi koskea esimerkiksi asemakaavamuutosta, uutta asemakaavaa rakennetulle alueelle tai asemakaavan laatimista alueelle, jossa on vain vähän luonnontilaisia alueita. Pienialaisen asemakaavan ollessa suunnittelualueena luontoarvojen selvittämiseen riittää yleensä maastokäynti paikan päällä sekä olemassa olevan tiedon tarkistaminen. (Huttunen & Pahtamaa 2002.) Kalarannan suunnittelualueen luontoarvot selvitettiin edellä kuvatun ympäristöhallinnon ohjeistuksen mukaisesti. Raportissa esitellään kevään ja kesän aikana tehtyjen maastokäyntien tulokset. Suunnittelualueen läheisyydessä sijaitsevien alueiden aiemmissa luontokartoituksissa kerätty tieto on huomioitu tämän raportin laadinnassa. 3
1 SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS 1.1 Sijainti Selvitysalue sijaitsee noin 500 metriä Vaasan torilta länteen. Selvitysalueen rajoina ovat pohjoisessa Vaasanpuistikko, idässä Koulukatu ja etelässä Hietalahdenkatu. Räätälinsaari sijaitsee selvitysalueen länsireunalla. Pinta-alaltaan alue on vesialueet mukaan lukien noin 34 hehtaaria. Alueen sijainti ja rajaus on esitetty kartoilla 1 3. 1.2 Yleistietoa alueen luonnosta Suunnittelualue sijaitsee kaupunkimaisessa, rakennetussa ympäristössä. Alueella on luonnontilaista kasvillisuutta vähän ja se koostuu pääosin pihojen ja puistojen kasvillisuudesta, kuten puista ja pensaista. Varsinaisia rakentamattomia luonnonalueita ei selvitysalueella ole. Ympäristöhallinnon ympäristö- ja paikkatietopalvelun mukaan suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse merkittäviä uhanalaisten tai erityisesti suojeltavien lajien esiintymisalueita. Selvitysalueen läheisyydessä ei ole myöskään valtakunnallisia luonnonsuojelualueita tai paikallisia luonnonsuojelu-, metsä- tai vesilain mukaisia kohteita. (Oiva-ympäristö- ja paikkatietopalvelu 2013.) Kuva 1. Näkymä Kalarannan pienvenesatamaan. 4
Kartta 1.Luontoselvitysalueen sijainti. Kartta 2. Luontoselvitysalueen sijainti ilmakuvassa esitettynä. 5
Kartta 3. Selvitysalue pohjakartalla. 6
2 SELVITYSALUEEN ERITYISPIIRTEET 2.1 Maisemarakenne Maisemarakenneteorian lähtökohtana on se, että maisema ymmärretään laajasti toimivana ja alati muutoksen tilassa olevana organismina. Maisemarakenneselvityksen avulla pyritään siihen, että sen tietojen pohjalta laaditulla suunnittelulla kyettäisiin hallitsemaan rakentamisen aiheuttama muutos maisemassa siten, että maiseman sietokyvyn ääriraja ei ylittyisi. Maisemarakenneselvityksen olennaisin asia on maisemaorganismin tuottokyvyn kannalta tärkeimpien maisematekijöiden paikantaminen ja niiden toiminnallisten yhteyksien selkiyttäminen. Näitä maisematekijöitä ovat maiseman äärialueet kuten lakialueet ja laaksot sekä niiden väliin jäävät rinnealueet. Maiseman peruselementtejä ovat myös selännealueet, rannat ja jokiuomat sekä maiseman keskeiset kokoavat paikat, maiseman solmukohdat. (Panu 1998.) Kuva 2. Vaasan seudulla avokalliot sijoittuvat usein maisemarakenteen lakialueille. Pelkistämisen avulla muodostetaan kokonaiskuva maisemarakenteen perusrungosta. Maiseman perusrunko koostuu selänteistä, laaksoista ja vesistöistä, asutuksen perinteisistä sijoittumispaikoista sekä maiseman solmukohdista. (Panu 1998.) 7
Kartta 4. Selvitysalueen maisemarakenteen perusrunko. 8
Kun maiseman perusrungon sijoittuminen suunnittelualueelle on selvitetty, jatketaan maisemarakenneselvityksen tekemistä maisemarakenteen rikastamisella. Tässä työvaiheessa eritellään tarkasti ja yksityiskohtaisesti maisemarakenteen perusosia. Näitä perusosia ovat maasto, elottoman (abioottisen) luonnon osatekijät, elollinen (bioottinen) luonto sekä alueen kulttuurisysteemit. (Panu 1998.) Maisemarakenneselvityksen tuloksena voidaan osoittaa suunnittelualueen hyvin rakentamiseen soveltuvat alueet sekä alueet, joiden tulee muodostaa alueen tuleva viheraluejärjestelmä. Maisemarakenteeseen perustuva suunnittelukäytänne ottaa paremmin huomioon alueen ekologisen kestävyyden kuin vain alueellisista lähtökohdista maisemaa tarkasteleva suunnittelukäytänne. (Panu 1998.) Suurmaisemassa selvitysalue sijaitsee Klemetsön Bölen selänteen lakialueella (Vaasan viheraluejärjestelmä 2030). Alueen maisemarakenteen perusrunko on kuvattu yleispiirteisesti kartalla 4. 2.2 Maaperä Vaasan kallioperä on pääasiassa Vaasan graniitiksi kutsuttua harmaata porfyyrigraniittia, jolle ovat tyypillistä muodoltaan vaihtelevat, muutaman sentin mittaiset vaalean harmaat maasälpähajarakeet (Rautio & Ilvessalo 1998). Selvitysalue sijoittuu suurmaisemassa Klemetsön selänteelle (Vaasan viheraluejärjestelmä 2030). Selänteellä vallitseva maalaji on moreenia. Selvitysalueen maaperäolot on kuvattu kartalla 5. Kartta 5. Selvitysalueen maaperäkartta. Lähde Vaasan kaupungin maaperätiedot 2013. 9
2.3 Viheraluejärjestelmä Viheraluejärjestelmään kuuluvat erilaiset viheralueet, virkistysalueet, puistot ja ulkoilureitit. Vaasan kaupungin viheraluejärjestelmässä ne on määritelty retkeilyalueiksi, ulkoilualueiksi, lähi- ja kaupunginosapuistoiksi, merenrantapuistoiksi, maa- ja metsätalousalueiksi sekä viherreiteiksi. (Vaasan yleiskaava Vasa generalplan 2030.) Vaasan kaupungin viheraluejärjestelmä sitoutuu maisemarakenteeseen ja muuhun luontoperustaan ja se pyrkii säilyttämään luonnon monimuotoisena, terveenä ja tuottokykyisenä. Samalla viheraluejärjestelmä myös jäsentää kaupunkia ja pyrkii täyttämään asukkaiden virkistykselliset ja elämykselliset tarpeet. (Vaasan yleiskaava Vasa generalplan 2030.) Ensisijaisesti rakentamiseen hyvin sopivina alueina pidetään maisemarakenneselvityksen mukaisesti selänteiden loivia rinteitä. Vaasan kaupungin viheraluejärjestelmän perusrungon muodostavat rakentamisen ulkopuolelle jäävät alueet. Niitä ovat selänteiden lakiosat, laaksojen pohjat, jyrkät ja kivikkoiset rinteet sekä lähdepaikat ja niistä lähtevät kosteikot. (Vaasan viheraluejärjestelmä Vasas grönområderstruktur 2030.) Rakentamisen ulkopuolelle jäävät myös luonnonsuojelu-, metsä- tai vesilaissa määritellyt luontotyypit sekä tiukasti suojeltujen eläinlajien reviirien ydinalueet. Selvitysalueen sijoittuminen Vaasan viheraluejärjestelmässä on kuvattu kartalla 6. Kuva 3. Puistot kuuluvat viheraluejärjestelmään. Kuva Kalarannanpuistosta. 10
VAASAN KAUPUNKI KALARANNAN LUONTOSELVITYS Kartta 6. Selvitysalueen sijoittuminen Vaasan viheraluejärjestelmässä. 11
3 MAASTOSELVITYS 2013 3.1 Maastokäynnit Suunnittelualue inventoitiin 27.5. 9.9. välisenä aikana. Maastokäyntien aikana kaikki yleisillä alueilla sijainneet viheralueet kuljettiin jalkaisin läpi ja havainnot kirjattiin muistiin. Touko-heinäkuun maastokäynnit tehtiin sateettomina ja tuulettomina aamuina, jolloin näkyvyys ja kuuluvuus olivat hyviä. Toukokuun käynneillä kartoitettiin liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat, toukoheinäkuussa pesimälinnusto sekä jokaisella aamuisella käyntikerralla tehtiin havaintoja alueella sijaitsevista luontotyypeistä. Lepakkokartoitus tehtiin neljänä yönä 8.7., 20.8., 2.9. ja 9.9. Maastotöiden aikana pyrittiin arvioimaan myös mahdollisten muiden Euroopan unionin luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV (a) nisäkäs-, matelija- ja sammakkoeläinten esiintymistä selvitysalueella. Maastotyöt ajoitettiin siten, että ajankohta oli paras mahdollinen eri lajiryhmien esiintymisen selvittämiseen (Huttunen & Pahtamaa 2002). Maastoinventoinneissa sovellettiin ohjeistuksia, joita on annettu eri eliöryhmien kartoitukseen (Söderman 2003). Suunnittelualueella näitä lajiryhmiä olivat linnut, liito-orava ja lepakot. Eri lajiryhmien inventoinnissa käytetyt menetelmät on kuvattu tarkemmin tämän raportin osiossa tulokset. Kuva 4. Näkymä pienvenesatamaan, taustalla Vaasan vankila. 12
4 TULOKSET 4.1 Luontotyypit ja kasvillisuus Maastossa selvitysalue todettiin olevan suurelta osin kaupunkimaista rakennettua aluetta. Alueen luonto koostuu pääasiassa talojen piha-alueiden ja puistojen kasvillisuudesta. Varsinaisia rakentamattomia luonnonalueita suunnittelualueella ei ole. 4.2 Linnusto Pesimälinnusto selvitettiin soveltamalla kartoitusmenetelmää (Koskimies & Väisänen 1988). Linnusto laskettiin aamuisin maastokäyntien aikana touko-heinäkuun välisenä aikana. Selvitysalueelta pyrittiin löytämään erityisesti EU:n lintudirektiivin liitteen I suojellut lintulajit (79/409/ETY) ja Suomen uhanalaisuusluokituksen lintulajit (Rassi, Hyvärinen, Juslén & Mannerkoski 2010). Alueen pesimälinnustoon kuuluivat kaupunkiympäristöön sopeutuneet lajit kuten kalalokki, kesykyyhky, tervapääsky, västäräkki, räkättirastas ja varpunen (Väisänen, Lammi & Koskimies 1998). Lisäksi suunnittelualueella havaittiin harmaalokkeja, selkälokkeja sekä kalatiiroja, mutta näiden lajien osalta pesimistä ei todettu. Lapintiira pesi alueen katoilla kolmen parin voimin. Laji on luokiteltu EU:n lintudirektiivin liitteen I (79/409/ETY) suojeltuihin lajeihin. Suomen uhanalaisuusluokituksen lintulajeja alueella ei pesinyt (Rassi ym. 2010). Suomen uhanalaisuusluokitukseen kuuluvista lajeista alueella pesivät isokoskelo ja kivitasku (Rassi ym. 2010). Kuva 5. Västäräkki. 13
Kuva 6. Isokoskelo. Taulukko 1. Kalarannan pesimälinnusto kesällä 2013.NT Laji Suojelustatus Reviirejä Osuus linnustosta Species Criteria n dominanssi % Sinisorsa Anas platyrhynchos 1 1,4 Isokoskelo Mergus merganser NT 1 1,4 Kalalokki Larus canus 3 4,2 Lapintiira Sterna paradisaea EU D1 3 4,2 Kesykyyhky Columba livia 2 2,8 Tervapääsky Apus apus 5 6,9 Västäräkki Motacilla alba 2 2,8 Leppälintu Phoenicurus phoenicurus 1 1,4 Kivitasku Oenanthe oenanthe VU 4 5,6 Räkättirastas Turdus pilaris 8 11,1 Punakylkirastas Turdus iliacus 1 1,4 Hernekerttu Sylvia curruca 1 1,4 Pajulintu Phylloscopus trochilus 2 2,8 Kirjosieppo Ficedula hypoleuca 1 1,4 Sinitianen Parus caeruleus 4 5,6 Talitiainen Parus major 3 4,2 Harakka Pica pica 1 1,4 Naakka Corvus monedula 2 2,8 Varis Corvus corone cornix 2 2,8 Kottarainen Sturnus vulgaris 1 1,4 Varpunen Passer domesticus 12 16,7 Pikkuvarpunen Passer montanus 8 11,1 Peippo Fringilla coelebs 3 4,2 Viherpeippo Carduelis chloris 1 1,4 Lajeja yhteensä 24 3 72 100 14
4.1 Liito-orava Suomen luonnonsuojelulain 49 toteuttaa Euroopan Unionin luontodirektiivin listan IV (a) kuuluvien lajien suojelua. Lain mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen eläinlajien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu Euroopan Unionin luontodirektiivin listaan IV (a). Kategorian lajit ovat tiukan suojelun piirissä. Tämän vuoksi liito-oravan esiintymisalueet tulee selvittää maankäytön suunnittelun yhteydessä. Liito-oravakartoitus tehtiin jälkijätöksiin perustuvalla menetelmällä, joka on yleisesti käytössä selvitettäessä lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkoja (Sierla, Lammi, Mannila & Nironen 2003). Selvitysalueen kaikki habitaatiltaan liito-oravalle soveltuvat alueet tutkittiin systemaattisesti maastokäyntien yhteydessä 27.5. ja 10.6. Kartoituksen pohjatietona olivat Vaasan kaupungin teettämät liito-oravakartoitukset viime vuosien ajalta. Liito-oravareviirien inventoinnissa keskityttiin tarkistamaan lajille sopivilla elinpiireillä sijaitsevat kolopuut sekä vanhat oravanpesät. Jälkijätöksiä etsittiin lisäksi suojapuina toimivien vanhojen kuusien alta sekä ravintoalueilta lehtipuuvaltaisista metsänosista. Selvitysalueelta ei löytynyt liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä. Kevään kartoituksissa ei myöskään tehty havaintoja jälkijätöksistä, jotka olisivat kertoneen lajin käyttävän aluetta kulkureittinään. Kuva 7. Selvitysalueella ei ollut liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä. 15
4.1 Lepakot Lepakot ovat olleet rauhoitettuja Suomessa jo vuodesta 1923 lähtien. Nykyinen suojelu perustuu Euroopan unionin luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteeseen IV (a). Suomessa EU:n luontodirektiiviä toteuttaa luonnonsuojelulain 49, jonka nojalla luontodirektiivin liitteessä IV (a) määriteltyjen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (24.6.2004/553). Suomessa kaikki vakituisesti tavattavat lepakkolajit kuuluvat luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin. Lisäksi lepakot ovat rauhoitettuja luonnonsuojelulain 38 nojalla, minkä johdosta niiden tahallinen pyydystäminen, tappaminen tai häiritseminen on kielletty. Luontoselvitysalueen lepakkokartoitus tehtiin reittikartoitusmenetelmällä. Tätä kartoitusmenetelmää käytettäessä selvitysalue inventoidaan vähintään kolme kertaa maastokauden aikana etukäteen suunnitellun reitin mukaan. Reitin tulee kattaa mahdollisimman tarkasti lepakoiden mahdollisesti käyttämät alueet kuten metsät, puistot ja rakennetut alueet. (Hagner Wahlsten 2007.) Lisäksi reitin tulee kulkea alueen eri biotooppien halki lukuun ottamatta laajoja pelto- ja hakkuualueita sekä taimikoita. Reitti suunnitellaan kulkemaan esimerkiksi polkuja pitkin, jolloin kartoituksen toistettavuus on helpompaa jatkossa. Menetelmä on tarkin tällä hetkellä käytössä olevista lepakoiden kartoitusmenetelmistä. (Hagner Wahlsten 2007.) Lepakkokartoituksen maastokäyntejä tehtiin suunnittelualueelle neljä kertaa 8.7., 20.8., 2.9. ja 9.9. Kartoitusiltoina sää oli puolipilvinen ja lämpötila oli kaikkina iltoina yli 5 celsiusastetta. Kirjallisuustietojen mukaan inventointi on tehtävä vähintään 5 celsiusasteen lämpötilassa, jotta lepakoiden ravintoeläimet eli lentävät hyönteiset olisivat ilmassa. Sateisessa, tuulisessa ja viileässä säässä lepakot eivät ole aktiivisia (Hagner-Wahlsten 2007, Sierla ym. 2004). Maastokäynneillä tehtiin yhteensä 25 lepakkohavaintoa. Pohjanlepakoita havaittiin 16 yksilöä, vesisiippoja 2 yksilöä ja lepakoista seitsemän jäi tarkemmin määrittämättä. Suurin osa havainnoista tehtiin Lehmuspuistossa (14) ja Räätälinsaaressa (8). Maastokartoituksen perusteella Vaasan ranta-alueilla olevat viheralueet ovat lepakoiden kesäisiä saalistusalueita. Alueen lepakkohavainnot on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Suunnittelualueen lepakkohavainnot. PVM. Pohjanlepakko Vesisiippa Viiksisiippalaji Lepakkolaji Yhteensä 08.07.2013 6 0 0 0 6 20.08.2013 4 1 0 4 9 02.09.2013 1 1 0 2 4 09.09.2013 5 0 0 1 6 Yhteensä 16 2 0 7 25 16
Kartta 7. Lepakkokartoitusreitti. 17
Kartta 8. Selvitysalueen lepakkohavaintopaikat. 18
5 MAANKÄYTÖSSÄ HUOMIOITAVAT TEKIJÄT 5.1 Yleistä Vaasan Kalarannan suunnittelualueelle laadittiin luontoselvitys maastokauden 2013 aikana. Kesän maastotyöt kohdennettiin asemakaava-alueelle ja sen reunavyöhykkeille. Maastossa kartoitettiin luontotyypit, tehtiin havaintoja kasvillisuudesta, inventoitiin pesimälinnusto sekä etsittiin liito-oravan ja lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Maastotöiden yhteydessä arvioitiin lisäksi EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäs-, matelija- ja sammakkoeläinten esiintymistä alueella. Luontoselvityksen taustalla on Suomen maankäyttö- ja rakennuslaki, jonka 9 velvoittaa tekemään riittävät selvitykset ennen maankäytön suunnittelua. Maankäyttö- ja rakennuslain lisäksi mm. EU:n luontodirektiivi (92/43/ETY), lintudirektiivi (79/409/ETY) sekä Suomen luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilaki ohjaavat luontoselvityksen laadintaa. 5.2 Luontotyypit Alueen luontoinventoinnissa ei löydetty luonnonsuojelu-, metsä- tai vesilain mukaisia suojeltuja luontotyyppejä tai muita arvokkaita elinympäristöjä. Alueen luonto rakentuu piha-alueiden istutuksista ja pääosin lehtipuustoa kasvavasta Kalarannanpuistosta ja Lehmuspuistosta. Kuva 8. Koivupuisto. 19
5.3 Eläimistö Pesimälinnuston lajit olivat enimmäkseen rakennettujen alueiden kulttuurilintuja. Selvitysalueella tavattiin pesivänä 24 lintulajia. Selvitysalueella pesi EU:n lintudirektiivin liitteen (79/409/ETY) suojelluista lajeista lapintiira. Suomen uhanalaisuusluokituksen kuuluvista lintulajeista alueella pesivät isokoskelo ja kivitasku. Isokoskelo on luokituksessa määritelty silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi ja kivitasku vaarantuneeksi (VU) lajiksi. (Rassi ym. 2010.) Kuva 9. Kivitaskut. Selvitysalueelta ei löydetty Suomen luonnonsuojelulain 49 mukaisia liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Aiemmissa liito-oravakartoituksissa ei ole tullut tietoon suunnittelualueen läheisyydessä olevia liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Lepakkokartoituksessa ei löydetty Suomen luonnonsuojelulain 49 :n mukaisia lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Maastohavaintojen perusteella lepakot ruokailevat alueen puistoissa. Lehmuspuistossa ja Räätälinsaaressa tehtiin yhteensä 22 havaintoa koko alueen 25 lepakkohavainnosta. Luontotyyppikartoituksen maastotöiden yhteydessä ei tehty havaintoja muista Euroopan unionin luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV (a) nisäkäs- ja matelijalajeista eikä sammakkoeläimistä (viitasammakko). 5.4 Yhteenveto Yhteenvetona todetaan, että Kalarannan suunnittelualueella ei sijaitse Suomen luonnonsuojelu-, metsä- tai vesilain mukaisia suojeltuja luontotyyppejä. Euroopan unionin lintudirektiivin suojelluista lajeista Kalarannan selvitysalueella pesi lapintiira, jonka pesimäkanta Suomessa on elinvoimainen. Luontodirektiivin lajeista Kalarannan puistoissa havaittiin pohjanlepakoita ja vesisiippoja. Lepakoiden ruokailualueet eivät vaarannu, mikäli alueen viheralueilla ei tapahdu lajien elinympäristöjä heikentäviä toimenpiteitä. 20
6 KIRJALLISUUTTA Hagner Wahlsten, N. 2007. Lepakot ja maankäytön suunnittelu. Koulutustilaisuus Vaasassa 8.5.2007. Bathouse 2007. Huttunen, A. & Pahtamaa, T. 2002. Luontoselvitykset yleis- ja asemakaavoissa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen moniste. Oulu 2004. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988. Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. 2. painos 143 s. Oiva ympäristö- ja paikkatietopalvelu. Valtion ympäristöhallinnon virastot [online]. Aineisto saatavilla www-muodossa: <URL:http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp> Panu, J. 1998. Maisemarakenteen ja taajamarakenteen yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 264. Ympäristöministeriö. Helsinki 1998. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Rautio, L., M. & Ilvessalo, H. (toim.) 1998. Ympäristön tila Länsi-Suomessa. Länsi-Suomen ympäristökeskus, Pohjanmaan liitto, Etelä-Pohjanmaan liitto. Jyväskylä 1998. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004. Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Helsinki 2004. Söderman, T. 2003. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Edita 2003. Vaasan kaupunkisuunnittelu Vasa stadsplanering 2008. Vaasan viheraluejärjestelmä 2030 Vasas grönområdesstruktur 2030. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998. Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. 567 s. Ympäristöministeriö 2005. Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Ohje YM Dnro YM/1/501/2005. 9.11.2005. 21