YMEN 1805 Johdatus tieteelliseen tutkimukseen FM Kaisa Heinlahti (kaisa.heinlahti@aalto.fi) Lapin yliopisto 24.11.2011
TUTKIMUSMENETELMIEN VALINTA
TEOREETTINEN TUTKIMUS Kohteena tieteenalan käsitteisiin, näkökulmiin ja teorioihin liittyvät ongelmat Analyyttinen tutkimus Synteettinen tutkimus Käsiteanalyyttinen tutkimus Teoreettinen mallintaminen Olemassa olevan teorian muokkaaminen Uuden teorian kehittäminen
EMPIIRINEN TUTKIMUS Hankitaan uutta tietoa maailman ilmiöistä Eksploratiiviset l. kartoittavat tutkimukset, esim. tapaustutkimus, kenttätutkimus Kuvailevat tutkimukset, esim. tilastollinen tutkimus Selittävät tutkimukset, esim. kokeellinen tutkimus, historialliset menetelmät Ennustavat tutkimukset, esim. talousennusteet Evaluaatiotutkimukset, esim. aiempien päätösten arviointi Kehittämistutkimukset, esim. toimintatutkimus Konstruktiiviset tutkimukset, esim. esim. uuden lääkkeen kehittäminen Jakautuu määrälliseen, laadulliseen ja niitä yhdistävään tutkimukseen
LUONNON- JA IHMISTIETEET Onko luonnon- ja ihmistieteillä pohjimmiltaan sama lähestymistapa ja tutkimuskohteet? kyllä metodologinen monismi positivismi: korostaa määrällisiä menetelmiä ei metodologinen dualismi ymmärtävä ihmistiede: korostaa laadullisia menetelmiä ihmistieteiden omina menetelminä
TUTKIMUSMENETELMIEN PERUSJAKO Kvantitatiiviset l. määrälliset menetelmät: Käsittelevät numeroita Juuret ja ihanteet luonnontieteissä Esim. tilastolliset tutkimukset Kvalitatiiviset l. laadulliset menetelmät: Käsittelevät merkityksiä Juuret positivismin kritiikissä Esim. kenttätutkimus, toimintatutkimus
TUTKIMUSMENETELMIEN PERUSJAKO Kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset menetelmät nähdään nykyään usein toisiaan täydentävinä: Niitä on käytännössä vaikea erottaa toisistaan. Kvalitatiivinen tutkimus voi toimia kvantitatiivisen esikokeena tai toisinpäin ja ne voivat tutkimuksessa toimia rinnakkain. Numerot ja merkitykset ovat vastavuoroisesti riippuvaisia toisistaan.
MÄÄRÄLLISET MENETELMÄT Kvantitatiiviset aineistonhankintamenetelmät Havaintoaineiston määrällinen mittaaminen Koejärjestelyt Kysely- ja haastattelututkimus Sisällönanalyysi Tilastot Kvantitatiivinen aineistonanalyysi Tilastollinen analyysi
MÄÄRÄLLISTEN TUTKIMUS- MENETELMIEN VAHVUUKSIA Mahdollistavat: tutkimuksen ilmiöiden variaatioiden yleisyydestä sattuman ja säännönmukaisuuden vaihtelun erottamisen asioiden suuruusluokkien ja niiden välisten riippuvuussuhteiden tutkimisen ilmiöiden vertailun eri tilanteissa ja yhteisöissä sekä ajallisesti tutkimuskohteen rakenneosien välisten riippuvuuksien havaitsemisen Menetelmät ovat selvästi eksplikoitavissa.
MÄÄRÄLLISTEN MENETELMIEN HAASTEITA Missä määrin tutkittavan ilmiön peruspiirteet ovat systemaattisesti mitattavissa? tulosten tulkinta ja ymmärtäminen asioiden tarkasteleminen irrallaan asiayhteyksistä
LAADULLISET MENETELMÄT Kvalitatiiviset aineistonhankintamenetelmät Teemahaastattelu Vapaamuotoinen haastattelu Osallistuva havainnointi Erilaiset dokumentit Kulttuurituotteet Kvalitatiiviset aineistonanalyysimenetelmät, esim. Sisällönanalyysi Diskurssianalyysi Etnografia Grounded Theory
LAADULLISTEN TUTKIMUS- MENETELMIEN VAHVUUKSIA Mahdollistavat: tutkittavien oman näkökulman huomioimisen ja esiintuonnin asioiden tutkiminen niiden omassa asiayhteydessään hypoteesien keksimisen syysuhteeseen liittyvien mekanismien selvittämisen tutkijan vapaus ja joustavuus tutkimuksenteossa
LAADULLISTEN TUTKIMUS- MENETELMIEN HAASTEITA Arviointikriteerien hämäryys Tieteellisyys Subjektiivisuuden ja osallistumisen ongelmat Menetelmien vakiintumattomuus
MIXED METHODS Määrällisten ja laadullisten menetelmien yhdistelyä Vahvuuksia: vahvistaminen (triangulaatio), täydentäminen, rakentaminen toisen tulosten perustalle, kontekstualisointi, dialogin rikastaminen Haasteita: menetelmien yhteensopivuus, tulosten tulkinta, taustaoletusten yhteensopivuus
ARTIKKELITEHTÄVÄ 5: TUTKIMUSMENETELMIEN JA KÄSITTEIDEN VALINTA Mitä menetelmiä tutkimuksessa on käytetty? Arvioi lyhyesti valittujen menetelmien vahvuuksia ja heikkouksia tutkimusongelman ratkaisemisessa.
SELITTÄMINEN JA YMMÄRTÄMINEN TIETEESSÄ
SELITTÄMINEN JA YMMÄRTÄMINEN Tieteellisessä tutkimuksessa: etsitään ja kuvataan tosiasioita muodostetaan hypoteeseja ja teorioita, joilla ennustetaan ja tapahtumia ja koetuloksia selitetään ja ymmärretään tunnettuja tosiasioita eli vastataan kysymyksiin miksi? Usein ajatellaan, että luonnontieteiden pyrkimyksenä on selittää ja ihmistieteiden ymmärtää niiden tutkimuskenttään kuuluvia ilmiöitä.
SELITTÄMINEN JA YMMÄRTÄMINEN: KAKSI PERINNETTÄ Galilein perinne kausaaliset tai mekanistiset selitykset - ilmiö selitetään viittaamalla sen syihin sekä edeltäviin tapahtumiin nomoteettisuus eli viittaaminen yleisiin lainalaisuuksiin Aristoteleen perinne teleologiset tai finalistiset selitykset - ominaista: viitataan selitettävän tapahtuman päämäärään (kreik. telos), viitataan myöhempiin tapahtumiin ideografisuus eli yksilöllisyyden kuvaileminen
SELITTÄMISEN ERI TYYPPEJÄ Nomoteettinen Tilastollinen Kausaalinen Funktionaalinen Intentionaalinen
HYPOTEETTIS-DEDUKTIIVINEN SELITYSMALLI Luonnontieteen ideaaliksi ajatellaan usein hypoteettis-deduktiivinen menetelmä, joka nojaa nomoteettiseen selittämiseen. Siinä arvioidaan, sopivatko hypoteesista johdetut havaintoja koskevat lauseet yhteen empiiristen havaintojen kanssa.
Hypoteettis-deduktiivinen menetelmä (Hannu Uusitalo, Tiede, tutkimus ja tutkielma - johdatus tutkielman maailmaan, WSOY, 1995.)
NOMOTEETTINEN SELITTÄMINEN yksittäistapaukset selitetään yleisen lain erityistapauksina Peittävän lain malli: esim. Miksi planeetat eivät vilku? Jos S, niin V. Yleinen sään- Lähellä maata olevat nönmukaisuus tähdet eivät vilku. s on S. Yksittäistapaus Planeetat ovat lähellä maata. s on V. Selitettävä asia Siis: Planeetat eivät liiku.
NOMOTEETTINEN SELITTÄMINEN Peittävän lain mallin kritiikkiä ihmistieteissä: Ei ole löytynyt yleisiä (universaaleja, poikkeuksettomia) lakeja samankaltaisissa oloissa ja tilanteissa olevat ihmiset käyttäytyvätkin eri tavoin yleisiä säännönmukaisuuksia ei ole yhteiskunnallisessa todellisuudessa Ilmiöt ovat aina kontekstisidonnaisia ja ainutlaatuisia Yleisiä lakeja ei ole myöskään luonnontieteissä Poikkeuksettomat lait pätevät vain kuvitelluissa ideaalitapauksissa. Esim. Newtonin mekaaniikan lait. Vaihtoehtona ajatus, että tutkimuksen tuloksena saadut lait ovat parhaimmillaan Useimmissa tapauksissa päteviä, idealisaatioita, ceteris paribus tai tilastollisia lakeja.
TILASTOLLINEN SELITTÄMINEN tilastolliset selitykset ovat probabilistisia eli vetoavat todennäköisyyksiin Peittävän lain mallia on yleistetty kattamaan myös probabilistisia ja tilastollisia lakeja universaalilakien lisäksi. Kun lait ovat tilastollisia, johtopäätös seuraa ainoastaan todennäköisesti, ei loogisella välttämättömyydellä.
KAUSAALINEN SELITTÄMINEN Syyksi kutsutaan asiaa, jonka esiintyminen tuottaa muutoksen jossain toisessa asiassa, eli jonkun seurauksen. Syysuhteeita eli kausaalisuhteita koskevaa tietoa voidaan käyttää määritettäessä keinoja annetun tavoitteen toteuttamiseksi.
KAUSALINEN SELITTÄMINEN S on V:n syy, jos Säännönmukaisuusteoriat: V säännönmukaisesti seuraa S:ä. Probabilistiset teoriat S nostaa V:n todennäköisyyttä. Kontrafaktuaaliteoriat: V:tä ei olisi tapahtunut ilman s:ä Prosessiteoriat: on olemassa jatkuva kausaalinen prosessi S:tä V:hen.
KAUSAALINEN SELITTÄMINEN Kausaalisuhteen ehdot: 1. Yhteisvaihtelu: syyn ja seurauksen tulee vaihdella yhdessä 2. Ajallinen järjestys: syy on ajallisesti ennen seurausta 3. Kolmannet tekijät: X:n ja Y:n yhteisvaihtelu ei saa aiheutua mistään kolmannesta tekijästä. 4. Mekanismi tai prosessi: Mikä on se mekanismi tai prosessi, jossa X vaikuttaa Y:hyn? (Hannu Uusitalo: Tiede, tutkimus ja tutkielma. WSOY, 1991)
KAUSAALINEN SELITTÄMINEN Empiristiseen tieteenfilosofiaan on usein yhdistynyt käsitys, että kausaalisuhteisiin liittyy aina säännönmukaisuus. Se esiintyy edelleen esimerkiksi tilastollisten menetelmien oppikirjojen toteamuksessa, että korrelaatio on välttämätön ehto kausaalisuhteelle. Yhteiskunnallisessa todellisuudessa ei kuitenkaan välttämättä ole löydettävissä tällaisia lainalaisuuksia.
KAUSAALINEN SELITTÄMINEN Jos halutaan kuitenkin säilyttää kausaalisuus ihmistieteissä voidaan vedota kontrafaktuaaliseen selittämiseen. Periaatetta kutsutaan nimellä tosiasiain vastainen ehto (kontrafaktuaalinen kohditionaali). Jos a ja b ovat kaksi erillistä tapahtumaa, niin tapahtuma a on tapahtuman b syy, jos ja vain jos b ei olisi tapahtunut jos a ei olisi tapahtunut. Esim.: Kun tulipalon syyksi sanotaan salaman iskua, tämä tarkoit-taa, että tulipaloa ei olisi syttynyt, mikäli salama ei olisi iskenyt. Salamanisku tai sen puute tekee eron tulipalon ja ei-tulipalon välillä. Tämä kausaliteettikäsitys sallii ainutkertaiset kausaalisuhteet.
MEKANISMIN OSOITTAMINEN Mikä on se mekanismi tai prosessi, jossa x vaikuttaa y:hyn? Mekanismin tunteminen lisää selityksen uskottavuutta ja todistaa kausaalisuhteen aitoudesta. Mekanismin kuvauksessa kvalitatiiviset ja tapaustutkimukset ovat usein vahvoilla. Mekanismit, voimat ja kyvyt astuvat kuvaan kun haluamme selittää, miksi salama sytytti tulipalon tai miksi keskustelu kahvitunnilla jumiutuu, jos pomo on paikalla.
YMMÄRTÄMINEN Ihmistieteissä tavoitteeksi asetetaan pikemminkin ilmiöiden merkityksen ymmärtäminen kuin niiden selittäminen. Ihmistieteet edellyttävät myös tutkimuskohteensa sisäisen elämän tutkimista. Tämä ei tarkoita kuitenkaan pelkkää empaattista eläytymistä. Inhimillisen toiminnan ymmärtäminen on sen asettamista laajempaan kulttuuriseen kontekstiin. esim. keskusteleminen henkilön kanssa siten, että henkilön koko elämänmuoto sekä siihen liittyvät arvojärjestelmät ja maailmankatsomukset rekonstruoidaan Keskeisenä kysymyksenä on: Miten tutkija voi ymmärtää tutkittavien ihmisten sosiaalisen todellisuuden perustana olevia merkityksiä?
YMMÄRTÄMINEN Taustalla hermeneutiikan perinne, jonka keskeisiä ajatuksia ovat: Kaikki inhimillinen ajattelu on kielellistä ja edellyttää siksi tulkintaa. Toisten ajatusten ymmärtäminen on aina tekstin tulkintaa. Hermeneuttinen kehä: Tekstin osa voidaan ymmärtää vain kokonaisuuden avulla ja kokonaisuus osien kautta. Suopeuden periaate: tulkinnassa on aina lähdettävä oletuksesta, että tekstin tuottaja on järkevä. Ihminen on historiallinen olento, ja ymmärtäminen tapahtuu aina historiallisessa kontekstissa. Ymmärrtämistä ohjaa aina esiymmärrys. Täydellinen ymmärtäminen ei ole koskaan mahdollista.
FINALISTINEN SELITTÄMINEN Finalistinen selittäminen: asia selitetään tietoisen, päämäärähakuisen toimijan uskomusten ja aikomusten avulla. Mitä varten joku asia tapahtui? Mitä ja kenen tarkoitusta asian A tapahtuminen palveli? Ihminen eroaa tutkimuskohteena luonnollisista ilmiöistä siten, että hän on tiedostava olento. Ihmisellä on pitkäkestoisia motivaatioita ja suunnitelmia, hän on päämäärähakuinen olento. Ihminen poikkeaa tieteen muista tutkimuskohteista myös siinä, että hän antaa omalle toiminnalleen selityksiä. Päämäärähakuisia tutkimuskohteita on mielekästä lähestyä finalistisen selittämisen avulla. Finalistinen selittäminen jakaantuu edelleen kahteen tyyppiin, intentionaaliseen ja funktionaaliseen selittämiseen.
INTENTIONAALINEN SELITTÄMINEN Intentionaalinen selitys esittää aiheen, perustelun, motiivin tai tiedostetun syyn jonkun intentionaalisen eli päämäärähakuisen olennon toiminnalle. Intentionaalisen selittämisen tarkoituksena on ymmärtää, miksi joku tekee jotain jollain tavalla. esim. historiallinen selittäminen perustuu historian toimijoiden intentioiden eli tarkoitusten selvittämiseen. Kun saadaan selville, mitä kyseinen toimija halusi saada aikaan, kuinka hän ymmärsi tilanteensa, ja miten hänen mielestään hänen tavoitteensa olisi saavutettavissa, voidaan näistä tiedoista muodostaa praktinen syllogismi, jonka looginen johtopäätös on juuri selitettävä teko. Kalle haluaa selviytyä tentistä. Kalle tietää, että ellei hän lue, hän ei selviydy tentistä. Siis: Kalle ryhtyy lukemaan tenttiin. ongelmia: pääsy käsiksi toimijan intentioihin ja käsityksiin, useiden toimijoiden pyrkimykset ja muutkin odottamattomat tapahtumat sotkevat suunnitelmat ja tuottavat toiminnalle tuloksia, joita kukaan ei tarkoittanut
FUNKTIONAALINEN SELITTÄMINEN Funktionaalisessa selityksessä olion ja ominaisuuden esiintyminen selitetään viittaamalla sen tehtävään tai tarkoitukseen jossakin systeemissä (biologiset tieteet, yhteiskuntatieteet, uskontotieteet) Esim. sydän voidaan selittää sen avulla, mitä se tekee ruumiissa - sydämen funktio ihmiskehon kokonaisuudelle on sydämen "selitys". Esim. uskonnollisia uskomuksia voidaan tarkastella uskovan psyykkisen toiminnallisuuden funktioina. Joku voi esimerkiksi masentua ja lamaantua tyystin ajatellessaan, että elämä päättyy lopullisesti fyysisen ruumiin lopahtaessa. Tällöin uskonnollisen uskomuksen (elämä jatkuu kuoleman jälkeen) funktio hänen toiminnallisuutensa kannalta olisi myös uskomuksen selitys.
NARRATIIVINEN SELITTÄMINEN Selittäminen perustuu tutkijan esittämiin yhteyksiin asioiden välillä. Tarkoituksena ei ole selittää yksittäisiä tapahtumia tai tilanteita, vaan muutosta. Tämä muutos selitetään kerronnallisesti, kuten romaaneissa. Esimerkiksi tekoja yhdistää niiden tekijöiden käsitys asioista ja niiden yhteyksistä. Narratiivinen malli korostaa tutkijan mielikuvitusta. Hän konstruoi kausaalisia episodeja, jotka uskottavasti selittäisivät tutkittavan muutoksen eri vaiheita.
ARTIKKELITEHTÄVÄ 6: SELITTÄMINEN JA YMMÄRTÄMINEN TIETEESSÄ Onko tutkimuksen päämääränä pikemminkin tutkimuskohteen selittäminen vai ymmärtäminen? Millaisia selityksiä tutkimuksessa esitetään?