Energiataloudellisten valintojen taloudellisuustarkastelut Antti Kurvinen, DI Tutkija, Tampereen teknillinen yliopisto antti.kurvinen@tut.fi Juhani Heljo, DI Laboratorioinsinööri, tutkija, Tampereen teknillinen yliopisto juhani.heljo@tut.fi Jaakko Vihola, DI Tutkija, Tampereen teknillinen yliopisto jaakko.vihola@tut.fi Rakentajain kalenteri 2012 Rakennustietosäätiö RTS, Rakennustieto Oy ja Rakennusmestarit ja insinöörit AMK RKL ry Taloudellisuustarkastelujen luonne on muuttunut oleellisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Aikaisemmin laskettiin energiatehokkuudelle pääasiassa taloudellisia optimeja. Tyypillisesti optimoitiin seinän lämmöneristyspaksuutta. Edelleenkin optimikuvia näkee esimerkiksi passiivitalotarkastelujen yhteydessä. Nykyään poliittiset päättäjät ja rakennuttajat asettavat energiatehokkuustavoitteet rakennusten energiankulutukselle. Tavoitteena voi olla esimerkiksi A-energialuokan talo, matalaenergiatalo, passiivitalo, lähes nollaenergiatalo tai jopa plusenergiatalo. Taloudellisten laskelmien tehtävänä on määrittää, miten asetettuihin tavoitteisiin päästään taloudellisimmin. Jotta päätökset järkevistä energiansäästötoimenpiteistä saataisiin aikaan, on tärkeää näyttää energiansäästötoimenpiteiden vaikutukset helposti ymmärrettävässä ja havainnollisessa muodossa. Tässä artikkelissa esitettävällä uudella kannattavuusmallilla voidaan esittää rakentamisen energiansäästötoimenpiteiden kannattavuudet, energiansäästöt sekä lisäkustannukset yksinkertaisesti ja selkeästi. Näin mallin avulla voidaan tukea ja perustella kannattavien energiansäästötoimenpiteiden valintaa päätöksentekoprosessin aikana. Se tuo uuden hyödyllisen näkökulman perinteisen optimoinnin rinnalle tai tilalle. Kannattavuusmallin avulla tehdään rakennuksen järjestelmien energiatehokkuusvalinnat Energiansäästötoimenpiteiden tarkastelu tehdään järjestelmittäin. Se tarkoittaa, että tarkastelu tehdään erikseen ainakin eri lämmitysjärjestelmävaihtoehdoille, koska eri lämmitysjärjestelmissä tuotetun lämmön hinnat ovat erilaiset, ja siten myös kannattavuudet ovat eri tasoilla. Tuottovaatimus Tuottovaatimuksella tarkoitetaan investointiin sijoitetulle pääomalle vaadittavaa tuottoa. Energiansäästötoimenpiteiden kannattavuutta arvioitaessa on yksinkertaisinta käyttää tuottovaatimuksena reaalista laskentakorkoa eli korkoa, josta on pois- tettu inflaation vaikutus. Investoinnilta vaaditaan pääsääntöisesti sitä korkeampaa tuottoa, mitä suurempi riski siihen liittyy. Ohjeellisena alarajana tuottovaatimukselle voidaan pitää sitä korkotasoa, jolla sijoitettava pääoma saataisiin lainattua pääomamarkkinoilta. Rakennusten energiansäästötoimenpiteiden kannattavuutta arvioitaessa on perusteltua valita reaalinen laskentakorkokanta väliltä 2 5 %. Päätöksentekoa ei tule luonnollisesti perustaa pelkästään tuottovaatimukseen, vaan lisäksi on syytä huomioida joukko muitakin päätöksentekoa ohjaavia asioita, kuten arvo- ja viihtyvyystekijät. Samalla on kuitenkin syytä muistaa, että laskentakorko on erittäin oleellinen investointeja ohjaava kriteeri, kun halutaan kohdistaa taloudelliset resurssit mahdollisimman tehokkaasti. Sisäinen korko ja diskonttaus Investoinnin sisäisen koron laskeminen on hyvä tapa arvioida energiansäästötoimenpiteiden kannattavuutta suhteessa asetettuun tuottovaatimukseen. Käsitteen ymmärtämiseksi on tärkeää tietää, mitä diskonttaus tarkoittaa: diskonttauksella tehdään tulevat rahavirrat keskenään vertailukelpoisiksi. Kun tulevilla energiansäästöillä saavutettavat kustannussäästöt diskontataan nykyhetkeen ja lasketaan yhteen, saadaan energian kustannussäästöjen nykyarvo, joka on vertailukelpoinen nykyhetkellä tehtävän investoinnin kustannuksen kanssa. Sisäinen korko on se korkokanta, jolla diskontattujen tulevien kassavirtojen summa on yhtä suuri kuin investointikustannus. Toisin sanoen energiansäästötoimenpiteiden yhteydessä sisäinen korko ilmoittaa sen korkokannan, jolla diskontattuna toimenpiteellä käyttöiän aikana saavutettavat energian kustannussäästöt ovat yhteensä yhtä suuret kuin toimenpiteen investointikustannus. Toimenpide on sitä kannattavampi, mitä suurempi sen sisäinen korko on. Sisäistä korkoa voidaan verrata suoraan reaaliseen laskentakorkoon eli asetettuun tuottovaatimukseen. Mikäli sisäinen korko on suurempi kuin asetettu tuottovaatimus, voidaan toimenpidettä pitää tuottovaatimuksen puitteissa kannattavana. 158
Energian hinnan kehityksen huomioiminen On perusteltua olettaa, että energian hinta nousee tulevaisuudessa keskimääräistä inflaatiota enemmän. Koska energian hinnalla on erittäin suuri merkitys energiansäästötoimenpiteiden kannattavuutta arvioitaessa, on energian inflaatiota suuremman hintakehityksen huomioiminen kannattavuustarkasteluissa tarpeellista. Se voidaan huomioida käyttämällä tuottovaatimuksena korjattua laskentakorkoa (r korjattu ). Energiatehokkuuden parantamiseen liittyvissä kannattavuuslaskelmissa voidaan korjaus tehdä yksinkertaisesti. Silloin kun käsitellään pieniä korkoja, on yksinkertaistuksen aiheuttama virhe niin pieni, että sillä ei ole käytännössä merkitystä. r korjattu r q, missä r korjattu = korjattu reaalinen laskentakorko r = reaalikorko q = keskimääräisen inflaation ylittävä osuus energian hinnan vuotuinen nousu eli energian hinnan reaalinousu Käyttöiän merkitys Eri energiansäästötoimenpiteiden käyttöiät poikkeavat toisistaan. Ikkunoiden käyttöiäksi voidaan arvioida esimerkiksi 30 40 vuotta, ja seinärakenteen käyttöikä voi olla 50 vuotta. Koska tarkoituksena on pystyä esittämään energiansäästötoimenpiteiden kannattavuus mahdollisimman selkeästi, toimenpiteiden taloudelliset vaikutukset ja kannattavuudet on pystyttävä esittämään yhdessä havainnollisessa kuvassa. Ongelmana on kuitenkin se, että kannattavuuden tarkasteluun käytettävä sisäinen korko riippuu toimenpiteen käyttöiästä, ja näin ollen eri käyttöikäisten energiansäästötoimenpiteiden sisäisen koron esittäminen samassa tasokoordinaatistossa on periaatteessa mahdotonta. Sisäisen koron esittämiseen samassa kuvassa liittyvä ongelma voidaan kuitenkin ratkaista ottamalla käyttöön yksinkertaistus, jossa tarkasteltaville energiansäästötoimenpiteille määritetään keskimääräinen käyttöikä. Keskimääräinen käyttöikä määritetään yksittäisten energiansäästötoimenpiteiden käyttöikien painotettuna keskiarvona siten, että painotus tehdään toimenpiteiden investointikustannusten perusteella. Suuremman lisäinvestoinnin vaativan energiansäästötoimenpiteen käyttöikä saa siis suuremman painoarvon keskimääräisessä käyttöiässä. Enno Abel (2010, s. 8 9) on osoittanut, että keskimääräisen käyttöiän käyttäminen ei aiheuta tarkasteluihin merkittävää virhettä, kun yksittäisten toimenpiteiden käyttöiät ovat vähintään 20 vuotta. Kustannukset ja niiden kohdistaminen Laskelmissa on tärkeää, että samassa laskelmassa ei käytetä sekä reaalisia että nimellisiä kustannuksia sekaisin. Nimellisillä tarkoitetaan tässä korkoja ja hintoja, joissa on inflaatio mukana. Normaalisti energiansäästötoimenpiteisiin liittyvät laskelmat tehdään reaaliarvoilla (reaalikorko ja reaalikustannukset). Se tarkoittaa, että peruslaskelmissa voidaan käyttää tulevaisuuden toimenpiteiden kustannuksina nykyisiä kustannuksia. Jonkin verran voi esimerkiksi tuottavuuden kasvu pudottaa reaalikustannuksia, mutta sitä ei peruslaskelmissa oteta normaalisti huomioon. Poikkeuksen tekee energian hinta, joka tulee suurella todennäköisyydellä kasvamaan myös reaalisesti. Reaalikasvu on ollut noin 2 % vuodessa, mitä voi pitää yhtenä kehitysennusteena tulevaisuudessakin. Energiansäästötoimenpiteiden kannattavuutta tarkasteltaessa on tärkeää kohdistaa energiansäästön kustannukset oikein, jotta kannattavuudesta muodostuu oikea kuva. Uudistuotannossa kustannusten kohdistaminen energiansäästöön on selkeämpää kuin korjaustoiminnassa. Uudistuotannossakin täytyy kuitenkin muistaa, että kustannusmuutoksia tulee muuallakin kuin tarkasteltavassa rakennusosassa. Esimerkiksi seinän lisäeristäminen paksuntaa seinää, mikä lisää kattopinta-alaa ja ulkoverhouspinta-alaa sekä tuo muutoksia ikkunanpieliratkaisuihin. Korjaustoiminnassa perusparannustarve syntyy lähtökohtaisesti muista syistä kuin energiansäästöstä. Tällöin rakennusteknisistä ja -fysikaalisista syistä syntyvää minimikorjausvaihtoehtoa voidaan pitää perusratkaisuna, joka olisi joka tapauksessa pakko toteuttaa. Varsinaisten energiansäästötoimenpiteiden kannattavuuden tarkastelu tulisi korjaustoiminnassa tehdä siten, että tarkastellaan korjauksen perusratkaisun energiataloudellista parantamista. Tällöin selvitetään, minkälaisen lisäkustannuksen energiatehokkuuden parantaminen aiheuttaa perusratkaisuun nähden ja minkälainen lisäenergiansäästö kyseisellä toimenpiteellä saavutetaan. Säästötoimenpiteen kannattavuutta kuvaava sisäinen korko lasketaan vastaavasti toimenpiteen toteuttamisen vaatiman lisäkustannuksen ja sillä saavutettavan lisäenergiansäästön perusteella. Siten voidaan osoittaa korjaushankkeiden yhteydessä tehtävien energiataloudellisten lisävalintojen kannattavuus. Energiansäästötoimenpiteiden portaittainen käsittely Pyrittäessä mahdollisimman taloudelliseen lopputulokseen pitää energiatehokkuuden parantamisessa edetä toimenpidekohtaisesti portaittain. Esi- 159
merkiksi yläpohjan lisäeristämisessä ei lasketa vain yhtä lisäeristämisvaihtoehtoa, vaan lisäeristetään portaittain. Ensin lasketaan esimerkiksi 100 mm lisäeristämisen kannattavuus, sen jälkeen tämän lisäeristyskerroksen päälle lisätyn 100 mm lisäeristyskerroksen kannattavuus jne. Tämä tehdään sen takia, että lähtötaso vaikuttaa voimakkaasti saavutettavan säästön määrään. Toimenpiteiden kannattavuuden esittäminen uuden kannattavuusmallin avulla Energiansäästötoimenpiteiden kannattavuusmallin tärkeimpänä tehtävänä on esittää toimenpiteiden vaikutukset ja kannattavuusjärjestys mahdollisimman helpossa ja havainnollisessa muodossa. Kun otetaan käyttöön edellisessä kappaleessa esitetyt yksinkertaistukset, voidaan energiansäästötoimenpiteiden kannattavuutta havainnollistaa kannattavuuskuvaajalla, josta voidaan lukea energiansäästöt, lisäkustannukset sekä kunkin toimenpiteen sisäinen korko ja verrata sitä asetettuun tuottovaatimukseen. Kuvasta nähdään myös, mitä säästötoimenpiteitä pitää tehdä, jotta taloudellisimmin päästään asetettuun energiansäästötavoitteeseen. Kannattavuusmallin kuvaamisessa esimerkkinä on asuinkerrostalon perusparannus, jonka yhteydessä tehdään seuraavat toimenpiteet: Ikkunat: Asennetaan uudet ikkunat, joiden U- arvo on 1,0 W/m 2 K (parannus perusratkaisuun U = 1,2 W/m 2 K U = 1,0 W/m 2 K). Yläpohja: Parannetaan yläpohjan eristystä. Lähtötilanteessa yläpohjassa on riittävästi tyhjää tilaa, jotta yläpohjaan voidaan puhaltaa + 200 mm puhallusvillaa. Ulkoseinät: Tehdään ulkoseinien ulkopuolinen lisäeristäminen (+ 100 mm mineraalivillaa). Ilmanvaihto: Vaihdetaan vanha koneellinen poistoilmanvaihtojärjestelmä koneelliseen tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmään 60 %:n lämmöntalteenotolla. Tarkasteltavien energiansäästötoimenpiteiden arvioitu käyttöikä, toteuttamisesta aiheutuvat lisäkustannukset sekä toimenpiteellä saavutettavan energiansäästön vuosittain tuoma kustannussäästö on esitetty taulukossa 1. Vuosittain saavutettava kustannussäästö on laskettu näistä laskennallisista energiansäästöistä lämmitysenergian hinnalla 10 c/kwh. Taulukon 1 tietojen perusteella laskettu toimenpiteiden lisäinvestointikustannuksella painotettu keskimääräinen pitoaika on tarkasteltaville toimenpiteille 32 vuotta. Keskimääräinen pitoaika täytyy laskea, jotta kuviin voidaan piirtää kannattavuusviivat (Enno Abel 2010, s. 8 9). Painotetun keskimääräisen pitoajan käytöstä aiheutuva virhe on pieni, kuten näkyy esimerkkilaskelmasta (taulukko 2). Energiansäästötoimenpiteiden kannattavuus esitetään kuvan 1 mukaisessa koordinaatistossa, jossa tarkasteltavan energiansäästötoimenpiteen kannattavuuskuvaajan päätepisteen sijoittuminen vaaka-akseliin nähden kuvaa sitä investoinnin lisäkustannusta, jonka kyseisen toimenpiteen toteut- Taulukko 1. Tarkasteltavien energiansäästötoimenpiteiden arvioitu käyttöikä, energiansäästötoimenpiteen tekemiseen tarvittava lisäkustannus sekä kunkin toimenpiteen energiansäästöllä vuosittain saavutettava kustannussäästö, kun lämmitysenergialle on käytetty hintaa 10 c/kwh. Energiansäästötoimenpide Käyttöikä [a] Lisäkustannus [ ] Energian kustannussäästö [ /a] Uudet ikkunat (U = 1,2 U = 1,0) 30 10768 1069 Yläpohja (lisäeristys 200 mm) 40 10949 2596 Ilmanvaihto (kunnostus tulo/poisto LTO 60 %) 30 503778 11990 Ulkoseinä (lisäeristys 100 mm) 40 120000 4858 Taulukko 2. Energiansäästötoimenpiteet järjestettynä kannattavuusjärjestykseen sisäisen koron perusteella laskettuna sekä todellisella käyttöiällä että painotetulla keskimääräisellä käyttöiällä. Energiansäästötoimenpide Sisäinen korko todellisella käyttöiällä Yläpohja (lisäeristys 200 mm) 24 % 24 % Uudet ikkunat (U = 1,2 U = 1,0) 9 % 9 % Ulkoseinä (lisäeristys 100 mm) 3 % 2 % Ilmanvaihto (kunnostus tulo/poisto LTO 60 %) -2 % -2 % Sisäinen korko keskimääräisellä käyttöiällä 160
Kuva 1. Koordinaatisto, jossa voidaan esittää havainnollisesti energiansäästötoimenpiteiden kannattavuus. Vaaka-akseli kuvaa energiansäästötoimenpiteen toteuttamisesta aiheutuvaa lisäkustannusta [ /brm 2 ] ja pystyakseli toimenpiteellä saavutettavaa vuotuista energian kustannussäästöä [ /brm 2, a] tai vaihtoehtoisesti energiansäästöä. Toimenpiteen kannattavuutta voidaan arvioida vertaamalla sitä kuvassa näkyviin sisäisen koron viivoihin. Pystyakselilla voidaan esittää myös energian säästö. taminen vaatii esimerkiksi bruttoneliötä kohden. Päätepisteen sijoittuminen pystyakseliin nähden puolestaan kuvaa toimenpiteellä saavutettavalla energiansäästöllä saatavaa vuotuista kustannussäästöä tai energiansäästöä bruttoneliötä kohden. Näin ollen kuvaaja nousee sitä jyrkemmin, mitä kannattavampi energiansäästötoimenpide on. Kuvassa 1 näkyvät vinoviivat kuvaavat sisäistä korkoa. Kun energiansäästötoimenpiteiden kannattavuuskuvaajien kaltevuutta verrataan kuvassa näkyviin sisäisen koron viivoihin, voidaan suoraan kuvasta lukea toimenpiteen kannattavuus sisäisellä korolla mitattuna. Kuvassa 1 esitetyssä koordinaatistossa voidaan tarkastella energiansäästötoimenpiteiden kannattavuutta kahdella eri tavalla. Näistä ensimmäinen on esitetty kuvassa 2, jossa kunkin energiansäästötoimenpiteen kannattavuutta on tarkasteltu yksittäin. Tällöin kunkin toimenpiteen kannattavuuskuvaajan lähtöpiste on origossa ja päätepisteestä voidaan vaaka-akselilta lukea toimenpiteen vaatima lisäinvestointi bruttoneliötä kohden [ /brm 2 ] sekä pystyakselilta puolestaan toimenpiteellä vuotuisessa energiankulutuksessa saavutettava kustannussäästö [ /brm 2 ]. Toimenpiteen kannattavuus voidaan arvioida sisäisen koron perusteella, kun verrataan päätepisteen sijaintia tai kannattavuuskuvaajan kaltevuutta sisäisen koron viivoihin. Kuvassa 2 olevat vinoviivat ovat eri energiansäästötoimenpiteitä. Mitä korkeammalle kuvaaja nousee, sitä suurempi energiansäästö sillä saavutetaan, ja toisaalta mitä oikeammalle kuvaaja menee vaaka-akselilla, sitä enemmän sen toteuttaminen maksaa. Jos kuvan esimerkkitapauksessa tuottovaatimus olisi 4 % ja energian hinnan oletettaisiin nousevan vuosittain 1 % nopeammin kuin keskimääräinen inflaatio (reaalinousu), saataisiin korjatuksi laskentakorkokannaksi rkorjattu = 4 % 1 % = 3 %. Kun kuvan energiansäästötoimenpiteiden kannattavuuskuvaajia verrataan sisäisen koron viivoihin, nähdään että ainoastaan vihreän ja punaisen kuvaajan toimenpiteet täyttävät korjatun tuottovaatimuksen. Toinen tapa energiansäästötoimenpiteiden kannattavuuden esittämiseen samalla kuvapohjalla on esitetty kuvassa 3. Siinä tarkastellaan samanaikaisesti toteutettavien energiansäästötoimenpiteiden yhteisvaikutusta toimenpidepakettina. Tällöin yksittäisten energiansäästötoimenpiteiden kannattavuuskuvaajat ketjutetaan peräkkäin yhdeksi kuvaajaksi, joka kuvaa koko toimenpidepaketin kannattavuutta. Kuvaajien ketjuttaminen tehdään siten, että toimenpiteet järjestetään kannattavuusjärjestykseen ja kannattavimman toimenpiteen kuvaaja lähtee origosta. Seuraavaksi kannattavimman toimenpiteen kuvaajan alkupiste on puolestaan 161
Kuva 2. Yksittäisten energiansäästötoimenpiteiden kannattavuuden havainnollistaminen. Rakentajain kalenteri 2012 Rakennustietosäätiö RTS, Rakennustieto Oy ja Rakennusmestarit ja insinöörit AMK RKL ry Kuva 3. Samanaikaisesti toteutettavan energiansäästötoimenpidepaketin kokonaiskannattavuuden havainnollistaminen. kannattavimman kuvaajan päätepiste ja kolmanneksi kannattavimman toimenpiteen kuvaajan alkupiste toiseksi kannattavimman toimenpiteen kuvaajan päätepiste jne. Näin jatketaan, kunnes kaikki tarkasteluun mukaan haluttavat toimenpiteet on ketjutettu mukaan kuvaajaan. Ketjutetun kuvaajan avulla voidaan tarkastella useamman toimenpiteen yhteisvaikutusta. Kunkin toimenpiteen päätepisteen kohdalla voidaan sisäisen koron viivoihin vertaamalla lukea, mikä on siihen asti kannattavuusjärjestyksessä toteutettujen energiansäästötoimenpiteiden kokonaiskannattavuus. Kun tarkastellaan toimenpidepaketin kokonaiskannattavuutta, on mahdollista, että yksittäin tarkasteltuna tuottovaatimuksen perusteella hylättäviä toimenpiteitä voidaan toteuttaa tuottovaatimuksen puitteissa. Se selittyy sillä, että jotkin alkupään tarkasteltavista toimenpiteistä saattavat olla huomattavasti tuottovaatimusta kannattavampia, kun taas joidenkin loppupään toimenpiteiden kannattavuus saattaa jäädä vain hieman tuottovaatimuksen alapuolelle. Tällöin kannattavammil- 162
Kuva 4. Optimointilaskelma samoilla lähtötiedoilla kuin kuvissa 2 ja 3. Kuvat 2 ja 3 näyttävät toimenpiteiden kannattavuuden. Optimointikuvassa täytyy laskentakorko (tuottovaatimus) valita. Optimointikuvasta näkee myös elinkaarikustannusten muutokset. Ylimmän Kustannukset yhteensä -käyrän alin kohta näyttää energiankulutuksen optimitason, joka kuvassa on noin 140 kwh/brm 2. Rakentajain kalenteri 2012 Rakennustietosäätiö RTS, Rakennustieto Oy ja Rakennusmestarit ja insinöörit AMK RKL ry la toimenpiteillä ikään kuin rahoitetaan loppupään kannattamattomampia toimenpiteitä, jolloin kokonaisuudesta saadaan tuottovaatimuksen täyttävä, vaikka kuvaajassa viimeiset toimenpiteet alittaisivatkin tuottovaatimuksen. Sellaisessa tilanteessa pitää tarkistaa, tehdäänkö loppupään kannattamattomat toimenpiteet vai ei. Ne voidaan tehdä, jos niiden avulla päästään haluttuun lopputulokseen, kuten esimerkiksi A-energialuokkaan, tai mahdollistetaan passiivitalostatus. Ensimmäisessä vaiheessa toimenpiteiden vaikutukset lasketaan erikseen ottamatta huomioon muiden tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia. Jos tarvitaan toimenpidepaketin tarkempi yhteisvaikutus, pitää energiansäästölaskelma tehdä uudestaan valintajärjestyksessä. Tällöin loppupään toimenpiteillä usein energiansäästöt pienevät ja kannattavuudet huononevat, mikä johtuu lämmityskauden lyhentymisestä. Kun kokonaiskannattavuus asettuu lähelle tuottovaatimuksen rajaa, on yksittäin tarkasteltuna kannattamattomien toimenpiteiden toteuttamista osana energiansäästöpakettia syytä harkita tapauskohtaisesti. Tällöin on huomioitava mm. energiansäästöjen ja kustannusten laskentaan liittyviä epävarmuustekijöitä. Taloudellisten näkökohtien lisäksi myös viihtyvyys- ja arvotekijöillä voi olla ratkaiseva merkitys valintoja tehtäessä. Viihtyvyys- ja arvotekijät voidaan ottaa huomioon maksuhalukkuusmenettelyllä. Tällöin kannattamattoman positiivisia arvotekijöitä sisältävän toimenpiteen investointikustannusta vähennetään laskelmassa niin paljon, että se tulee kannattavaksi. Jos arvotekijöistä ollaan valmiita maksamaan tämä investointikustannuksen vähennys, voidaan toimenpide toteuttaa. Toimenpiteiden kannattavuuden esittäminen perinteisen optimoinnin avulla Säästötoimenpiteiden valinta voidaan tehdä myös optimoimalla (kuva 4). Optimoinnissa vaaka-akselilla esitetään energiankulutus ja pystyakselilla kustannusten nykyarvo. Ylin kokonaiskustannuskäyrä saadaan, kun rakennuskustannusmuutokseen lisätään energiakustannusmuutoksen (energiansäästön) nykyarvo. Kokonaiskustannuskäyrään muodostuu optimikohta (alin kohta), joka kertoo energiankulutuksen optimitason. Optimointilaskelmia on tehty runsaasti mm. optimoitaessa lämmöneristepaksuuksia. Tällöin origossa lämmöneristepaksuus on nolla ja eristepaksuus kasvaa oikealle. Kuva 4 vastaa esitystapaa, jota on käytetty nykyään runsaasti esitettäessä passiivitaloratkaisujen kannattavuutta. Kyseisissä kuvissa energiankulutus kasvaa vaaka-akselilla oikealle, ja siitä johtuen säästötoimenpiteiden vaikutus energiakustannusten nykyarvossa kasvaa vasemmalle päin. Optimointikuvan muotoon vaikuttaa voimakkaasti valittu laskentakorko, ja siksi optimointilaskelmaan täytyy tehdä herkkyystarkastelua eri laskentakoroilla. Sellaista ongelmaa ei ole alussa esitetyllä kannattavuusmallilla. Optimikäyrän muoto on usein laakea, eikä tarkkaa optimikohtaa siten synny. 163
Yhteenveto Tässä artikkelissa esitetty uusi tapa tarkastella energiansäästötoimenpiteiden kannattavuutta on osoittautunut toimivaksi, ja sen ottamista laajempaankin käyttöön voidaan suositella. Sitä on kehitetty myös Ruotsissa, ja se on siellä käytössä laajassa TOTAL -projektissa toimitilojen energiaremonttien yhteydessä (www.belok.se). Pääperiaatteeltaan molemmat kannattavuuden esittämistavat ( uusi ja optimointi) ovat yksinkertaisia, ja kuvat voidaan liittää esimerkiksi Excelillä tehtyihin kannattavuuslaskelmiin. Tarvitsemme energiansäästötoimenpiteiden vaikutusten esittämiseen tällaisia suhteellisen yksinkertaisia ja havainnollisia tapoja, koska vaikutukset pitää tarkastella rakennuskohtaisesti. Suuntaa antavia kannattavuuksia voidaan antaa yleisesti, mutta ne eivät päde kaikissa tapauksissa. Tavoite- ja kattohintaurakka Aaro Liuksiala, Ville Laine Kirjassa esitellään tavoite- ja kattohintaurakan ominaispiirteet ja keskeistä oikeuskäytäntöä sekä opastetaan urakkasopimusten laatimisessa. Se on monipuolinen käsikirja tilaajille, urakoitsijoille, rakennuttajakonsulteille ja suunnittelijoille. Mukana on mm. uusi tavoitehintaurakan sopimusmalli ja projektinjohtourakkasopimuksia käsittelevät RT-sopimusasiakirjat. Rakennustieto Oy, 2011 ISBN 978-951-682-978-7 112 s., 62 Tilaukset verkkokaupasta www.rakennustietokauppa.fi Puh. 0207 476 401 Lähteet Aalto, R. & Heljo, J. 1984. Rakennusten energiataloudelliset valinnat. Helsinki, Rakentajain Kustannus Oy. 289 s. + liitt. 10 s. Abel, Enno. 2010. Ekonomisk bedömning. BELOK Totalprojekt Energieffektivisering av befintliga lokalbyggnader. [PDF]. Viitattu: 28.2.2011. Saatavissa: http://www.belok.se/docs/kortrapporter/lonsamhetsmodell.pdf. 17 s. Kurvinen, A. 2010. Korjaustoiminnan energiataloudellisten valintojen systematiikka. Saatavissa: http://webhotel2.tut.fi/ee/materiaali/evako/ee2_ Diplomityo_Kurvinen.pdf. Diplomityö. Tampere, Tampereen teknillinen yliopisto. Rakennustekniikan laitos. 109 s. + liitt. 32 s. Vihola, J. 2010. Uudistuotannon matalaenergiakerrostalojen valintojen systematiikka. Saatavissa: http://webhotel2.tut.fi/ee/materiaali/ee3_diplomityo_vihola.pdf. Diplomityö. Tampere, Tampereen teknillinen yliopisto. Rakennustekniikan laitos. 85 s. + liitt. 21 s. Renoveringshandboken för hus byggda 1950 75. 2010. Stockholm, VVS Företagen. 172 s. 164